Lue keskustelun säännöt.
Kohta 2 v huutaa ja raivoaa, mitä teen?
18.06.2021 |
Kohta 2-vuotias huutaa, itkee ja raivoaa melkein päivittäin pitkiäkin aikoja. Syö hiukan huonosti ruokaa, mikä ehkä lisää kiukkua. Syyt ovat monesti arvoituksellisia, eikä lapsi puhu vielä.
Muutama syy:
- Laitan vaipan TAI pikkarit
- Tulee vahinko lattialle
- Yritän auttaa
- Ei saa katsoa toivomansa piirrettyä (ei mahdollista)
- Vaipan vaihto
- Vaatteiden pukeminen
- Haluaa kävellä eikä se ole mahdollista (vilkas liikenne ym.)
Itkee ja huutaa puolikin tuntia ja tönii kauemmas huutaen kovempaa, jos yritän ottaa syliin tai tulla lähelle. Mököttää piilossa ja ryömii kokoajan uudestaan sängyn alle tai vastaavaa En tiedä mitä tekisin. Kaupasta kannan pois, koska repii itsensä irti rattaista vaikka valjaat on . Mutta kuulostaako normaalilta? Mikään katso koira! Puhalletaan kuplia tai otatko namin ei yleensä toimi. Kertokaa pliis siis, mestariniksinne näihin tai joudun kohta totaaliyhna laataamoon.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Nyt tarkkana: pian 2-vuotiaalla EI ole vielä uhmaikä. Todellakaan.
Eli joku on hänellä huonosti.
Voi olla myös joku kipu, asia pitäisi tutkia. Mene ihan terveysasemalle tai ole yhteydessä neuvolaan. Neuvola on nimensä veroinen ja sinne saa soittaa myös tapaamisten ulkopuolella kysyäkseen neuvoa ja voi myös pyytää kasvatusneuvolaa, josta saat tueksei kokeneita, sympaattisia aikuisia, jotka seuraavat kanssasi (teidän ehdoilla) lapsen kehitystä ja isaava neuvoa kaikissa.
Ei ole mitään "perus", että tuon ikäinen huutaa noin pitkään eikä lepy tutun, rakkaan aikuisen läsnäollessa.
Meillä oli vauvalla aikanaan pitkälle etenemään päässyt munuaisallastulehdus, jota ei kuitenkaan jostain syystä iteknyt kuten normaalisti itki korvatulehdusta. Oli vain pari päivää vähän kiukkuinen ja minusta outo, ei oikein edes kuumetta, pieni alkava kuume. Silloin soitin terveysneuvontaan, kyselivät ja kerroin ja käskivät lähteä saman tien sairaalaan, missä tuo diagnoosi tehtiin Ja heti suoneen antibioottia ja sairaalaan sisään.
Sinulla on rankkaa, kun toinen vanhempi ei ole jakamssa arjen kysymyksiä ja ajatuksia. Pakenetko someen tai palstoille etsimään vastaksia siten, että lapsi kokee jäävänsä kakkoseksi? Se olisi ihan loogista, sillä jos olet koko ajan yksin lapsen kanssa, kaipaat aikuiskontaktia sitten vaikka kirjoitettuna ja tällaisia neuvoja.
Tuon ikäisen kanssa joutuu välillä usein ramppaamaan lääkärissä, tuo on sitä ikää, että käyvät läpi perussairauksia kaikenlaisia, sitten se immuniteetti kasvaa.
Minä haluaisin sinuna ammattiapua tuohon ja varaisin ajan lääkäriin ja pyytäisin neuvolasta vinkkejÄ ja neuvoja ja tuekseni kasvatusneuvolaa, koska on hirveästi kaikkea uutta, mitä pienen lapsen vanhemman pitää oppia, tietää ja hallita koko ajan. Yksin menee aika ja ennergia jo siihen perushuoltoon, pyykki, tarvikkeiden ja vaatteiden hankinta ja pienien pois raahaminen, ruoanlaitto ja ostokset ja perus hoitaminen, yövalvomiset. Itse hankin vastaavassa tilanteessa tuollaisen kontaktin ja se helpotti suuresti, sillä ahdisti aina kysyä ystäviltä neuvoa, kuormitta aheitö ja käyttää ystväyyttä ikäänkuin apuna haasteisiin.
Yksi vinkki vielä: puhutko lapsellesi paljon vai vähän? Mä puhuin kokeneen tätini neuvon mukaan jo vauvalle todella paljon, ihan koko ajan selostin "no niin kulta, nyt äiti nappaa tämän vaipan, nooooin, ohhhoh mikä kakka, nytpäs pestään, äläpäs venkuroi pikku myyrä..." Meillä oli iloinen yhteys ja lapsi oli vauvana hyvin tyytyväinen, läsnä ja nyt viisivuotiaana hänellä on huima sanavarasto ja kykenee keskittymään pitkiin tarinoihin, selostaamaan asiansa kuin aikuinen ilman että mitään tällaista on tarvinnut yrittää tai opettaa, tää tulee tukemaan koulutaivalta tosi paljon. Mutta siis se puhuminen rauhoitti lasta, minun ääni, äönen vaihtelu, läsnäolo. Ja oppi purkamaan omaa pahaa mieltä verbaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä on osa lapsen normaalia kasvua.
Uhmaikä ei ole lapsella, jonka ikä alkaa vielä ykkösellä. On kurjaa väittää nyt äidille niin ja vaarana, että joku piilevä sairaus tai herkkyys, allergia jää diagnosoimatta.
UhmaikäÄn on tuossa vielä aikaa.
Minun serkkuni oli mukulana tuollainen ja aina sitä paapottiin ja hyssyteltiin kiukuttelunsa palkinnoksi. Kasvoi pahasti kieroon ja nyt aikuisena ei ole elämänhallinnasta tietoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kiitos kaikista vastauksista ja tsempistä. Ehkä tämä on aikaista uhmaikää ja turhautumista. Tätä on nyt jatkunut joitain viikkoja, mutta aika tuntuu pidemmältä. Lapsi ymmärtää puhetta paljon paremmin kuin tuottaa. En usko, että on sairas, mutta seurailen. Käytös on pahempaa aina isällä vierailun jälkeen, vaikka siellä olisi mennyt kivasti.
Yritän toteuttaa annettuja vinkkejä, kuten vähemmän piirrettyjä ja säännöllisempi rytmi, sekä huomio kiukun jälkeen, jos se auttaisi. Lisää vinkkejä ja pohdintaa saa antaa, pidän ketjua silmällä.
Vierailija kirjoitti:
- Haluaa kävellä eikä se ole mahdollista (vilkas liikenne ym.)
Eikö se voisi kävellä vilkkailla paikoilla valjaissa? Niillä samoilla valjailla saa myös lapsen kunnolla kiinni rattaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kannattanut kohdella sitä miestä paremmin 😁 sitä saa mitä tilaa 😂
Vierailija kirjoitti:
Hei, kiitos kaikista vastauksista ja tsempistä. Ehkä tämä on aikaista uhmaikää ja turhautumista. Tätä on nyt jatkunut joitain viikkoja, mutta aika tuntuu pidemmältä. Lapsi ymmärtää puhetta paljon paremmin kuin tuottaa. En usko, että on sairas, mutta seurailen. Käytös on pahempaa aina isällä vierailun jälkeen, vaikka siellä olisi mennyt kivasti.
Yritän toteuttaa annettuja vinkkejä, kuten vähemmän piirrettyjä ja säännöllisempi rytmi, sekä huomio kiukun jälkeen, jos se auttaisi. Lisää vinkkejä ja pohdintaa saa antaa, pidän ketjua silmällä.
Jaksaako isä oikesti olla lapsen kanssa ja miten isä suhtautuu kun lapsi kiukuttelee?
Jospa purkaa isän luona tullutta pahaa oloa sinuun.
Uhmaikä on osa lapsen normaalia kasvua.