Lue keskustelun säännöt.
Mistä niitä tukiverkkoja oikein saa?
Jos omat sukulaiset asuu toisella puolella maata, omat vanhemmat jo kirkkomaalla eikä ystäviä ole mitenkään liikaa, ei ainuttakaan sellaista joka asuisi lähellä tai joka ei olisi todella kiireinen työnsä tai oman perheensä kanssa.
Olen helsinkiläinen tukiverkoton pienen lapsen yh ja minulle on sanottu että hanki tukiverkkoja. Ok, ihan hyvä idea, mutta miten? Aina leikkipuistoon mennessä moikkaan muita äitejä ja isiä ja usein menen juttelemaan. Samoin tässä kerrostalossa jossa asun yritän tutustua naapureihin, mutta en saa vastakaikua naapureista enkä muista äideistä puistossa. Pari sanaa vaihtavat mutta selvästä vain small talk kohteliaisuuden vuoksi vaikka säästä on se juttu mitä haluvat, eivät enempää.
Kommentit (274)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä toivoisit tukiverkoltasi?
Mikset vaan palkkaa lastenhoitajaa?
Tätä minäkin mietin. Kai akateemisilla sen verran rahaa on että voi maksaa lastenhoitajalle? Myy vaikka vähän osakkeita.
Tämä on kyllä todella typerä kommentti. Akateemisuus ei todellakaan tarkoita hyvää palkkaa. Toki lääkäreillä, juristeilla ja ekonomeilla on hyvä palkka mutta kyllä esim sähkömiehellä on paljon kovempi palkka kuin akateemisella kirjaston työntekijällä tai vaikka tutkijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan terkka kauhisteli tukiverkotonta tilannettani jo raskausaikana (silloin tosin olin vielä lapsen isän kanssa naimisissa). Pyysin sitten kauhistelua hetken kuunneltuani neuvomaan että mistä tuliverkkoja voisin sitten hankkia, ei osannut sanoa siihen oikein mitään. Ap
Hyvin toimittu, ap 😊 Kauhistelusta ei ole oikein koskaan hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä sitäkin että haluaako uudet tuttavuudet oikeasti ryhtyä tukiverkottomanbtuliverkoiksi... voihan olla että vaikka ystävystyisinkin toisen äidin kanssa niin hänellä olisi jo omat tukiverkot kunnossa tai jos ei olisi niin ehkä hän olisi niin uupunut että ei jaksaisi tai haluaisi auttaa minua. Ap
Ketjun luettuani huomasin, että moni mieltää tukiverkostot työntekijöiksi, joille ei tarvitse maksaa palkkaa tekemästään työstä. Siis ilmaista työvoimaa. Mulle tukiverkostot ovat ihmissuhteita ja se tuki tai apu, mitä verkostolta saa ja mitä sille antaa, on satunnaista ja tilapäistä, mutta vastavuoroista. Ilman tukiverkostoja sen avun hankkisi jostain muualta eli palkkaisi jonkun tekemään homman. Mulla on kyllä läheisiä, jotka olisivat voineet tulla tekemään mulle remonttia, mutta palkkasin mieluummin remppafirman hoitamaan homman. Valmistuu noepammin, kun ei tarvitse sumplia aikatauluja läheisten työaikojen ja muiden menojen kanssa. Lastenhoitoon saa apua, kodin hoitoon saa apua, huonekalujen kasaamiseen saa apua, muuttamiseen saa apua....mutta se maksaa.
Olitkohan sinä vai joku muu, joka mainitsi koiran ulkoilutuksen. Mä voisin noin periaatteessa (omat lapseni ovat jo aikuisia eikä mulla ole vielä lapsenlapsia) silloin tällöin hoitaa jonkun lapsia, mutta en vastineeksi koirani hoitamisesta. Mä kun en anna koiraani hoitoon kuin harvoille ja valituille ja hyvin harvoin (ehkä kerran viidessä vuodessa) mulla on edes tarvetta saada koiralleni hoitajaa. Joku vinkkasi jo pk-seudun aikapankkia, mutta siinäkin on ongelmana, että sun pitää ensin "tienata" aikapankkiin aikaa, jotta voit käyttää sitä. Jos siellä ei ole ketään, joka tarvitsee apua väitöskirjan teossa, työpaikan haussa tms, mitä sinä pystyisit toiselle antamaan, et saa kerrytettyä itsellesi aikaa, jolla voisit "ostaa" lastenhoitoapua joltain toiselta.
Mulle ihmissuhteet ja vapaaehtoistyö/hyväntekeväisyys ovat kaksi eri asiaa. Vapaaehtoistyö/hyväntekeväisyys on sellaista, jossa itse vain antaa eikä saa vastineeksi kuin korkeintaan hyvän mielen. Eikä avun kohteiden kanssa ole tarkoituskaan ystävystyä tai edes tutustua sen enempää. Ennen pandemiaa useinkin ja nyt pandemian aikana vähän harvemmin olen käynyt ostamassa ruokakasseja vähävaraisille tai tilapäisesti rahavaikeuksiin joutuneille entuudestaan ventovieraille ihmisille. Olen avustanut yli sataa ihmistä ja vain kahden heistä kanssa olen myös ystävystynyt. Yhdestä on tullut hyvä kaverini eikä hän perheineen ole ollut enää pitkiin aikoihin ruoka-avun tarpeessa vaan ovat saaneet asiansa kuntoon. Silti tiedän, että jos vaikka tarvitsisin huonekalun kokoamiseen apua, ihan varmasti joku siitä perheestä tulisi apuun. Mutta vain tilapäisesti, ei joka kuukausi.
En tiedä, onko Stadin Aikapankki vielä toiminnassa, mutta sun kannattaisi varmaan tarkistaa asia. Liittyä mukaan ja katsoa, onko siellä joku, joka tarvitsisi just sun apuasi/palveluasi ja voisit siten kerryttää itsellesi aikasaldoa. Ja sillä sitten "ostaa" tarvitsemaasi apua/palvelua joltain toiselta aikapankkilaiselta. Et mitä ilmeisimmin ole hakemassa uusia ystäviä etkä edes uusia ihmissuhteita vaan työvoimaa, jolle ei tarvitse maksaa rahalla. Toisaalta voit myös laskea tuntihinnan omalle ajallesi ja miettiä, onko oman ajan käyttäminen sittenkään järkevämpää kuin rahan käyttäminen.
Neuvolan kuuluu kysyä tukiverkoista, niillä on ohjeet mitä asioita kysyä ja käydä läpi milläkin raskausajan käynnillä ja terkan kuuluu noudattaa niitä käyntisisältöohjeita. Ongelma on vain se että ohjeisiin ei taida kuulua se että mitä tehdä jos raskaanaoleva sanoo ei ole tukiverkkoja.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan terkka kauhisteli tukiverkotonta tilannettani jo raskausaikana (silloin tosin olin vielä lapsen isän kanssa naimisissa). Pyysin sitten kauhistelua hetken kuunneltuani neuvomaan että mistä tuliverkkoja voisin sitten hankkia, ei osannut sanoa siihen oikein mitään. Ap
Voi hyvän tähen. Aloituksen täytyy olla provo , ei kai tämmöistä voi olla ja lapsikin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla oli kuitenkin sukulaisia. Muuta niiden lähelle.
Miehesi ei vissiin ollut kunnollinen, kun olet yh. Olisiko hänen vanhemmistaan teille tukiverkko?
Miehen vanhemmista kirjoitinkin tuolla aiemmin että eivät ole lasta halunneet hoitaa ja asuvat kaukana. On minulla muutamia sukulaisia eri puolilla Suomea mutta tyyliin iäkäs täti Oulussa, lapseton sinkku serkkumies Kouvolassa ja toinen iäkäs täti Tampereella. Ja omat työni siis täällä Helsingissä. Ap
Olen itse erilaisessa tilanteessa, perhettä ja sukua tukiverkkona, osaan nimetä suoralta kädeltä omien vanhempien ja siskon lisäksi ainakin 20 tätiä, enoa, serkkua ja kaveria, jotka hädän hetkellä tulisivat avuksi tai joille lapsi voisi mennä. Mutta tässä normaalielämässä apua pyydän vain omilta vanhemmilta (asuvat 200 km päässä), siskolta (600 km) ja miehen siskolta (10 km).
Mutta mistä sinulle, ap, tukiverkko? Hommaa ensi alkuun lapsenvahti jostakin ja käytä säännöllisesti. Hädän hetkellä tulee varmasti tuttu apuun. Lasten kavereiden vanhemmista, yökyläilyä puolin ja toisin, kyytejä harrastuksiin vastavuoroisesti. Sitten on niitä varamummoja, kysy multa, srk.
94 vielä jatkaa: ja sinkkuserkku siellä Kouvolassa. Jos on järki-ihminen, kyllä se hädässä pystyy sekin auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun "tukiverkot" on päiväkoti ja joustava työnantaja. Sukulaiset kaukana eikä introverttinä ole energiaa tutustua uusiin ihmisiin vapaa-ajalla. Lapsia toki käytän harrastuksissa jne mutta se aikuisten kanssa ystävystyminen vaatis ihan hirveästi aktiivisuutta. Ei vaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
94 vielä jatkaa: ja sinkkuserkku siellä Kouvolassa. Jos on järki-ihminen, kyllä se hädässä pystyy sekin auttamaan.
No ehkä, mutta jos ap:lla on työpaikka Helsingissä niin ei ehkä kannata muuttaa Kouvolaan työttömäksi siksi että siellä asuu sinkkuserkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asutaan Lontoossa mutta kumpikaan meistä ei ole paikallinen, joten isovanhemmat ovat kaukana. Esikoisen syntyessä oma kaveripiiri koostui uraohjuksista, sinkuista ja ne muutama perheellinen muutti heti perheen perustettuaan pois Lontoosta.
Aika yksinäistä oli aluksi, mutta sinnikkäästi juttelin muille äideille leikkipuistoissa ja äiti/lapsiryhmissä ja pikkuhiljaa alkoi löytyä tuttuja ja muutama tuttavuus syveni ystävyydeksi. Vanhemmasta naapurinrouvasta tuli myös korvaamaton varamummo meidän lapsille ja autetaan puolin ja toisin.
Tarhan ja koulun myötä ollaan löydetty kaveriperheitä ja muutaman kanssa pelaa turvaverkkojärjestely mainiosti.
Sanoisin että pitää sinnikkäästi muttei tunkeilevasti jutella muille ja uskaltaa pyytää apua.
Kun esikoinen oli noin yksivuotias mies oli työmatkalla ja mä sairastuin noroon. Laitoin sille ainoalle puistosta tutulle äidille viestin, kerroin tilanteen ja pyysin apua. Pari tuntia myöhemmin oli oven takana kassillinen ruokaa. Kun tokenin vein tämän naisen kiitokseksi kahville ja siitä se lähti.
Älä luovuta ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita nettiin ilmoitus lastenhoitovaihdosta ts. hoidat toisen yh:n lasta ja hän sitten vuorostaan sinun. Tämä toimi meillä. Rahaa ei tarvita. Siinä sitten ystävystyy myös.
Jaiks. Olen todella surkea lasten kanssa vaikka minulla lapsi onkin. En ole ollenkaan varma olisiko minusta hoitamaan kenenkään lasta. Tykkään kyllä muuten auttaa ihmisiä, voin käydä puolesta kaupassa, tai apteekissa, lenkittää koiran, kuunnella murheet, auttaa työjutuissa jne. Ap
Tuo on tosi hankala tilanne. Yleensä kun tukiverkostot lähisuvun ulkopuolelta löytyvät just niin, että vuorotellen hoidetaan toisten lapsia. Joku voisi hyvinkin ottaa välillä sun lastasi hoitoon, jos sinä ottaisit vastavuoroisesti hänen. Pienten lasten vanhemmilla harvemmin on tarvetta kauppa- tai apteekkiavulle, koska pystyvät käymään niissä itsekin. Ja iästä riippumatta jokainen, joka pystyisi ottamaan lapsesi hoitoon, pystyy käymään itse kaupassa ja apteekissa. Jos ei pystyisi, ei pystyisi hoitamaan alle kouluikäistä lastakaan.
Niinpä. Mietin vain sitä että ehkä kukaan ei minulle mielellään antaisi lastaan hoidettavaksi, olen kovin epäkäytännöllinen älykkö, sellainen hajamielinen professori. Toki kouluikäisen kanssa pärjäisin mutta omankin pienen kanssa olen aivan helisemässä. Vaikka kauppa-apua ei kukaan tarvisikaan niin olen ystäviäni auttanut hyvinkin paljon mm. työnhaussa, väitöskirjan tekemisessä jne eli en sentään mikään hyödytön tyyppi ole. Ap
Vastavuoroisuuden puute varmaan estää ystävystymästä muiden äitien kanssa. Usein näissä suhteissa haetaan etua itselle juurikin, että oma lapsi pääsee hoitoon. Hajamielinen proffa, joka ei omansakaan kanssa pärjää, ei vaikuta varteenotettavalta vaihtoehdolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän outo tuo "autoin väitöskirjan tekemisessä". Väitöskirja on todella spesifi, syvällinen tieteellinen opinnäyte, jossa ei kaverit kyllä auttele. Työtä ohjaa professori-tasoinen tutkija ja aiheesta voi keskustella muiden kyseisen alan asiatuntijoiden kanssa.
Tukiverkon miellän vastavuoroisuuteen ja henkilökohtaiseen suhteeseen perustuvaksi vapaaehtoiseksi avuksi. Jos et itse ole tai ole ollut valmis auttamaan toista, niin eipä se toinenkaan sinua auttele.
Eikö AP:lla ole yhtään koulu/opiskeluaikaista kaveria/ystävää pk-seudulla?
Vierailija kirjoitti:
Vähän outo tuo "autoin väitöskirjan tekemisessä". Väitöskirja on todella spesifi, syvällinen tieteellinen opinnäyte, jossa ei kaverit kyllä auttele. Työtä ohjaa professori-tasoinen tutkija ja aiheesta voi keskustella muiden kyseisen alan asiatuntijoiden kanssa.
Tukiverkon miellän vastavuoroisuuteen ja henkilökohtaiseen suhteeseen perustuvaksi vapaaehtoiseksi avuksi. Jos et itse ole tai ole ollut valmis auttamaan toista, niin eipä se toinenkaan sinua auttele.
Eikö AP:lla ole yhtään koulu/opiskeluaikaista kaveria/ystävää pk-seudulla?
Ehkä ap:lla on oman alan ihmisiä kavereina niin voi auttaa väikkärissä? Itse olen autellut eri alan kavereita väikkärissä kielen tarkistuksen kanssa useammankin kerran, toki sellaista voi ostaakin mutta jos ei ole rahaa niin on iso apu jos kaveri voi tsekata oikeinkirjoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Vaikka kauppa-apua ei kukaan tarvisikaan niin olen ystäviäni auttanut hyvinkin paljon mm. työnhaussa, väitöskirjan tekemisessä jne eli en sentään mikään hyödytön tyyppi ole. Ap[/quote]
Tuosta päätellen sinulla on kuitenkin ystäviä. Miksi he eivät ole sinun tukiverkkonasi? Vai onko kyse siitä, että haetkin ilmaista lapsenhoitoapua tarjoamatta itse apua?
Aika outoa ystävyyttä...
Suomessa on paljon yhdistyksiä, hakeudu sellaiseen jonka toiminta kiinnostaa, jos haluat terveyteesi liittyvää tukiverkkoa niitä löytyy ilmaisia tai pienellä rahalla esim SPR.
Neuvolan täti ei ehkä tiedä paljonkaan asiasta, varsinkaan jos on nuori. Se käy läpi ne pakolliset mantrat. On aika kiireistä hommaa, rasti ruutuun, oikea vastaus.. .
Lapsi jo pian alkaa leikkiä kavereiden kanssa. Sitten sinulle jää lähinnä erotuomarin ja järjestyksenvalvojan hommat. Sitten mahdollisesti voitte lähteä lapsen kavereitten perheiden kanssa jonnekin käymään.
Liity johonkin lapsiperheelle sopivaa toimintaa järjestävään yhdistykseen. Mene iltaperhekahvilaan (kun korona loppuu) ja puistojumppaan.
Lastenhoitoapua saat esim. MLL:tä kympin tunti.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kauppa-apua ei kukaan tarvisikaan niin olen ystäviäni auttanut hyvinkin paljon mm. työnhaussa, väitöskirjan tekemisessä jne eli en sentään mikään hyödytön tyyppi ole. Ap
Tuosta päätellen sinulla on kuitenkin ystäviä. Miksi he eivät ole sinun tukiverkkonasi? Vai onko kyse siitä, että haetkin ilmaista lapsenhoitoapua tarjoamatta itse apua?
Aika outoa ystävyyttä...
Ainakin minulla on useita ystäviä, mutta kukaan heistä ei auttaisi minua jos vaikka tarvisin lapselle hoitajaa oman lääkärikäynnin vuoksi tai jos tulisi sairastumistilanne. Syitä on monia. Osalla ei ole lapsia eikä he niin tykkää lapsista, osa tekee kahta työtä eli on aika kiireisiä, osalla taas itsellä kaksi lasta ja kiireinen työ eli eivät ehdi auttamaan. Toisaalta he eivät itse tarvitse kavereilta apua eli ei ole koskaan ollut tilannetta jossa olisin voinut auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ollut mullakaa kun lapset pieniä. Vanhemmat 300km päässä, silloiset toiset isovanhemmat 500km, kuolivat myöhemmin. Sukulaisia ei lähistöllä, eikä ystäviä. Lasten isä reissutyössä, nopeasti ls asiakkuus ja sitä kautta päivähoito
Ei tarvita lastensuojeluasiakkuutta päivähoidon saamiseen.
Neuvolan perhekerhot. Googlaa oman alueesi tarjonta lapsiperheille. Ja muista että kaikki siellä ei ole mammakulttiin hurahtaneita, vaan ihan samanlaisia samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä kuin sinä. Eli tsemppiä ja toimintaa, kukaan ei tule kotoa hakemaan!
Lastenhoitopalstojen etsin ystävää ketjut