Lue keskustelun säännöt.
Mistä niitä tukiverkkoja oikein saa?
Jos omat sukulaiset asuu toisella puolella maata, omat vanhemmat jo kirkkomaalla eikä ystäviä ole mitenkään liikaa, ei ainuttakaan sellaista joka asuisi lähellä tai joka ei olisi todella kiireinen työnsä tai oman perheensä kanssa.
Olen helsinkiläinen tukiverkoton pienen lapsen yh ja minulle on sanottu että hanki tukiverkkoja. Ok, ihan hyvä idea, mutta miten? Aina leikkipuistoon mennessä moikkaan muita äitejä ja isiä ja usein menen juttelemaan. Samoin tässä kerrostalossa jossa asun yritän tutustua naapureihin, mutta en saa vastakaikua naapureista enkä muista äideistä puistossa. Pari sanaa vaihtavat mutta selvästä vain small talk kohteliaisuuden vuoksi vaikka säästä on se juttu mitä haluvat, eivät enempää.
Kommentit (274)
Ehkä ihmiset vaistoaa että et oikeesti halua olla niiden ystävä, vaan haluat käyttää niitä tukiverkkona? Ystävyys suhteet vaan tapahtuu, ei ystävyys suhteen pohjana voi olla että haluaa vaan käyttää toista hyväkseen.
Mulla itelläni on vastakkainen ongelma että monet randomit yrittää tehdä musta ystävää, mutta mulla on jo tarpeeksi monta ystävää eikä aikaa uusille, niin lähinnä se on stressaavaa. Varsinkin jos randomi haluaa myös jotakin palveluksia tai haluaa tekstata ja nähdä kokoajan ja jos en ehdi/jaksa tehdä niin loukkaantuu. Mieluummin panostan ystävyyssuhteisiin mitä mulla on, kuin joihinkin uusiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On paljon vanhempia ihmisiä, jotka eivät ole päässeet mummoiksi ja papoiksi vaikka kovasti haluaisivat, tai omat lapsenlapset on kaukana. Muistaakseni on joku taho jonka kautta voi etsiä varamummoa. Se voisi olla paras ratkaisu. Lapsi saisi kiinnostuneen varamummon ja mummo vaikka sitä kauppa-apua.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan terkka kauhisteli tukiverkotonta tilannettani jo raskausaikana (silloin tosin olin vielä lapsen isän kanssa naimisissa). Pyysin sitten kauhistelua hetken kuunneltuani neuvomaan että mistä tuliverkkoja voisin sitten hankkia, ei osannut sanoa siihen oikein mitään. Ap
Mä en ole kehdannut edes neuvolassa kertoa miten surkea tilanne mulla on. Ollaan asumuserossa, lapset käy kyllä päiväsaikaan isällään. Eivät syö isän luona juurikaan, nyt kun esikoinen 3v niin vihdoin syö siellä edes jitain, tähän saakka paastonnut kunnes haen kotiin. Isän vanhemmat kuolleet, mun vanhemmista äidillä mt-ongelmia ja isä auttanut n 5krt muutaman tunnin. Siinäpä se.
Samassa elämäntilanteessa olevien kanssa ongelma on varmaankin se, että harva jaksaa omien pienten lasten päälle muita lapsia. Ja mielellään ei oteta ainakaan kipeää lasta hoitoon, etteivät omatkin sairastu.
Tukiverkkoja kannattaa siis etsiä eri ikäluokasta:
Miten olisi ilmoitus esim. kirjaston seinälle, jossa etsit varamummoa? Ensin ihan vaan kahvittelua porukalla ja sitten jossakin vaiheessa kun on oikeasti tutustuttu niin mahd. hoitoapuakin.
Tsekkaa Facebookin Hätäkahvit-ryhmät. Nimestä huolimatta keskittyy yhteisöllisyyden lisäämiseen mutta toki sieltä löytyy apua muista vanhemmista, jos tulee akuutti hoidon tarve.
Stadin aikapankista löytyy lastenhoitoapua. Vaihdetaan palveluksia (sinä käyt vaikka kastelemassa Pirkon kukat, Pirkko lenkittää Maijan koiria ja sinä saat vaikka Maijalta lastenhoitoapua).
Mitä toivoisit tukiverkoltasi?
Mikset vaan palkkaa lastenhoitajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla mitään tukiverkkoja koskaan ollut. Omat vanhemmat oli joko työelämässä tai sellaisia, ettei lasta voinut jättää turvallisin mielin hoitoon (rajatonta käytöstä ja vaikeuksia huolehtia edes itsestään ym.) Miehen vanhemmat hoiti joskus mutta se sisälsi aina jonkin sortin arvostelua omaa elämäntapaani kohtaan, joka poikkesi perinteisistä agraariyhteiskunnan arvoista, jota he tietysti pitivät ainoana oikeana elämäntapana. Kävi selväksi, että olisivat ehkä toivoneet toisenlaista miniääkin. Se 20 vuotta minkä lasten takia jaksoin, oli melkoista passiivisaggressiivisen vaikenemisen sävyttämää aikaa, ja lasten kasvu aikuiseksi oli lähinnä helpotus.
Lasten harrastusten kautta syntyi isot verkostot aikanaan, urheiluseurat tai vaikka partiolippukunnat ottavat vapaaehtoisia mukaan toimintaan riemusta kiljuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme mummo/pappa ikäisiä ja olisi tosi kiva saada tutustua sinuun ja lapseesi. Miten voisimme saada yhteyden sinuun? 123
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä neuvolantädiltä, voisiko hän yhyttää sinut jonkun toisen, vastaavassa tilanteessa olevan äidin kanssa. Et kuitenkaan ole mikään harvinaisuus... Muitakin yksinäisiä äitejä on.
Tiedän että en ole harvinaisuus vaan on paljon yksinäisiä äitejä ja paljon yh-äitejä ilman tukiverkkoja. Siksikin ihmettelen miksi jutteluyritykseni ei tunnu kiinnostavan esim puistossa muita siellä yksin olevia äitejä. Ehkä he ovat väsyneitä, introverttejä tai haluavat olla vain ajatuksissaan tai vain kaksi lapsensa kanssa töiden jälkeen... en tiedä. Kaikki tuollaiset syyt on tietenkin ok ja ymmärrettäviä.
Se neuvolan täti on muuten vaihtunut jo monta kertaa, taitaa olla nyt jo kahdeksas ”eri täti” nyt. Ap
Mistähän tämäkin johtuu. Siitä kun on pakko tehdä lapsi ilman normaalia parisuhdetta. Kun ihminen on niin sairas ettei pysty parisuhdetta muodostamaan mutta on pakkomielle se kakara saada jota pystyy manipuloimaan ja ohjailemaan oman mielensä mukaisesti mutta ei kykene aikuisen kanssa parisuhteeseen.
Mistähän se johtuu että on niin paljon miehiä jotka ovat kykenemättömiä elämään normaalisti parisuhteessa? Ei puhuta, ei oteta omasta käytöksestä mitään vastuuta ja ihmetellään kun nainen kyllästyy elämään mielikuvitusmiehen kanssa ja lähtee nostelemaan? Ollaan mieslapsia, odotellaan persettä raapien palvelua ja huomataan nainen vasta sitten kun paskaiset kalsarit vaatii pesua. Sängyssä ei osata tehdä mitään, hyvä jos seisoo edes, ja impotenssikin on kai naisen vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa tilanteessa hakisin apua sossusta. Sieltä voi saada esim tukihenkilön lapselle. Ei sossun asiakkuus ole mikään häpeä.
Tuossa tilanteessa hakisin apua sossusta. Sieltä voi saada esim tukihenkilön lapselle. Ei sossun asiakkuus ole mikään häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tuota kun kerrot yrittäneesi tutustua muihin äiteihin. Miksi? Jos et ole valmis vastavuoroisesti hoitamaan heidän lapsia tarvittaessa? Mieti pystyisitkö vastavuoroisuuteen kuitenkin, näin varmasti voisi löytyä joku samassa tilanteessa oleva.
Oma tukiverkko oli pieni. Nyt onneksi jo koululainen, jonka kaverit ovat meillä usein yötä, mutta toisinpäin ei koskaan. Toisaalta koen turvalliseksi yökyläilyt näin päin.
Mutta onneksi sinulla on se lapsen isä. Meneekö teillä huoltajuus siten, että saat sitä kautta edes joskus omaa aikaa?
Jos haet tuntemattomista tukiverkkoa niin älä hätiköi. Kaikki netissä ilmoittautuvat vapaaehtoiset eivät välttämättä ole viattomin aikein.
Kivikangas Oy. Sieltä olen tilannut kaikki riimuverkot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä toivoisit tukiverkoltasi?
Mikset vaan palkkaa lastenhoitajaa?
Tuliverkkoa voi pyytää auttamaan muissakin jutuissa. Esim jonkun huonekalun kokoaminen tai asennus, auton kanssa auttaminen. Ihannetilassa voisivat vaikka joskus hakea lapset päiväkodista. Mulla 5v kummipoika jonka äiti myös yh. Arkailen ottaa tätä 5vtä koska omatkin voivat kiukutella. Lisäksi ei kokemusta poikalapsista miten niiden vessajutut toimii. Poika esim pkssa lyönyt muita, en tiedä osaisinko aikuismaisedti käsitellä tilannetta jos tällaista tapahtuisi.
Toisella kaverilla tyttö joka mun lasten välissä iältään. Hänen ottamiseensa hoitoon ei olisi muuta kynnystä kuin että mä olen yh joka ei nuku koskaan, he ovat parkskunta jolla pahempia jaksamisongelmia kuin mulla. Silti olen jotenkin katkera tai kade että huolehdin lähes yksin 2 lasta niin auttaisin pariskuntaa jolla 1 lapsi. Omiani en uskaltaisi antaa heille, kuulemma mm masennuksesta johtuvia raivareita. Ei sillä että jos nukun 4-5h niin aina milään päivänsäde itsekään ole mutta en sentään huonekaluja heittele. Heistä tehty lasukin. Lasua pelkään itse eli mitä sossut sanoisi että lapset about aina mulla tai isällä, töiden ajan pkssa. Tietysti olen väsynytkin...
Tukiverkoton täällä. Vastaan aloituksen kysymykseen. Tukiverkkoja EI SAA MISTÄÄN. En jaksa edes alkaa listaamaan kaikkea mitä ooen yrittänyt, olen ollut naapriringissä ja perhekerhoringissä ja aina tilanne ollut se että minä tukiverkoton autan muita ja hoidan muiden lapsia, kukaan vastavuoroisesti ei minun. Monesti käynyt niinkin että minä olen tukiverkko sellaiselle perheelle jolla ON oma tukiverkko ja auttavat isovanhemmat.
Ap, usko kun sanon, säästät itseäsi kun lopetat yrittämisen ja epätoivoisen tukiverkon etsimisen. Helpommalla pääset kun hyväksyt että SITÄ EI NYT VAAN OLE.
kik
Sitten vaan pitää pärjätä itse. Meilläkin ollut muutaman kerran karseita tilanteita (toimen puoliso työmatkalla, toinen puoliso kotona lasten kanssa ja joutuukin äkisti keuhkokuumeessa sairaalaan, mihinkäs lapset), mutta ne vaan jotenkin sitten tilanteen kohdatessa pitää organisoida.
Myös sen voin sanoa että NEUVOLA EI AUTA YHTÄÄN. Ei esim raskaana ollessa jolloin sain komplikaation ja olin liikuntakyvytön enkä voinut hoitaa isompaa taaperoa. Mies ei saanut töistä palkatonta, työnantaja kielsi sen. Olisin tarvinnut kotiapua tunnin päivässä pariksi viikoksi. En saanut. Se on kuulemma ensisijaisesti lasu-perheille ja sellainen emme ole.
Nyttemmin olen luopunut jo kaikesta toivosta ja oikeastaan pärjään hyvin! Se turha toivominen vie voimavaroja. Helpompaa on kun päättää että pärjää itse.
Voit toki tehdä samaa että kokeilet monta vuotta rakentaa verkostoa, mutta pettymys on suuri kun huomaat että se ei onnistu.
Jos tukiverkkoa ei ole niin sitä ei ole. Eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Tukiverkoton täällä. Vastaan aloituksen kysymykseen. Tukiverkkoja EI SAA MISTÄÄN. En jaksa edes alkaa listaamaan kaikkea mitä ooen yrittänyt, olen ollut naapriringissä ja perhekerhoringissä ja aina tilanne ollut se että minä tukiverkoton autan muita ja hoidan muiden lapsia, kukaan vastavuoroisesti ei minun. Monesti käynyt niinkin että minä olen tukiverkko sellaiselle perheelle jolla ON oma tukiverkko ja auttavat isovanhemmat.
Ap, usko kun sanon, säästät itseäsi kun lopetat yrittämisen ja epätoivoisen tukiverkon etsimisen. Helpommalla pääset kun hyväksyt että SITÄ EI NYT VAAN OLE.
kik
Sitten vaan pitää pärjätä itse. Meilläkin ollut muutaman kerran karseita tilanteita (toimen puoliso työmatkalla, toinen puoliso kotona lasten kanssa ja joutuukin äkisti keuhkokuumeessa sairaalaan, mihinkäs lapset), mutta ne vaan jotenkin sitten tilanteen kohdatessa pitää organisoida.
Myös sen voin sanoa että NEUVOLA EI AUTA YHTÄÄN. Ei esim raskaana ollessa jolloin sain komplikaation ja olin liikuntakyvytön enkä voinut hoitaa isompaa taaperoa. Mies ei saanut töistä palkatonta, työnantaja kielsi sen. Olisin tarvinnut kotiapua tunnin päivässä pariksi viikoksi. En saanut. Se on kuulemma ensisijaisesti lasu-perheille ja sellainen emme ole.Nyttemmin olen luopunut jo kaikesta toivosta ja oikeastaan pärjään hyvin! Se turha toivominen vie voimavaroja. Helpompaa on kun päättää että pärjää itse.
Voit toki tehdä samaa että kokeilet monta vuotta rakentaa verkostoa, mutta pettymys on suuri kun huomaat että se ei onnistu.Jos tukiverkkoa ei ole niin sitä ei ole. Eikä tule.
Asia on just näin vaikka tylyltä kuulostaa. Tukiverkoton täällä myös, emme ole koskaan saaneet mistään sekuntiakaan apua, siis ainokaista kertaa. Silloin on jaksettava itse aina, myös pää kainalossa.
Vierailija kirjoitti:
Tukiverkoton täällä. Vastaan aloituksen kysymykseen. Tukiverkkoja EI SAA MISTÄÄN. En jaksa edes alkaa listaamaan kaikkea mitä ooen yrittänyt, olen ollut naapriringissä ja perhekerhoringissä ja aina tilanne ollut se että minä tukiverkoton autan muita ja hoidan muiden lapsia, kukaan vastavuoroisesti ei minun. Monesti käynyt niinkin että minä olen tukiverkko sellaiselle perheelle jolla ON oma tukiverkko ja auttavat isovanhemmat.
Ap, usko kun sanon, säästät itseäsi kun lopetat yrittämisen ja epätoivoisen tukiverkon etsimisen. Helpommalla pääset kun hyväksyt että SITÄ EI NYT VAAN OLE.
kik
Sitten vaan pitää pärjätä itse. Meilläkin ollut muutaman kerran karseita tilanteita (toimen puoliso työmatkalla, toinen puoliso kotona lasten kanssa ja joutuukin äkisti keuhkokuumeessa sairaalaan, mihinkäs lapset), mutta ne vaan jotenkin sitten tilanteen kohdatessa pitää organisoida.
Myös sen voin sanoa että NEUVOLA EI AUTA YHTÄÄN. Ei esim raskaana ollessa jolloin sain komplikaation ja olin liikuntakyvytön enkä voinut hoitaa isompaa taaperoa. Mies ei saanut töistä palkatonta, työnantaja kielsi sen. Olisin tarvinnut kotiapua tunnin päivässä pariksi viikoksi. En saanut. Se on kuulemma ensisijaisesti lasu-perheille ja sellainen emme ole.Nyttemmin olen luopunut jo kaikesta toivosta ja oikeastaan pärjään hyvin! Se turha toivominen vie voimavaroja. Helpompaa on kun päättää että pärjää itse.
Voit toki tehdä samaa että kokeilet monta vuotta rakentaa verkostoa, mutta pettymys on suuri kun huomaat että se ei onnistu.Jos tukiverkkoa ei ole niin sitä ei ole. Eikä tule.
Sama juttu. Muutimme aikoinaan ex-miehen kanssa kauemmas tukiverkoista. Oli virhe. Olisi pitänyt ennemmin jäädä kotipaikkakunnalle työttömäksi.
Nyt kahden lapsen yh:na ihmettelen miten avuttomia osa kahden vanhemman tukiverkolliset perheet ovat! Itse olen hyväksynyt sen, että jos apua haluaa niin se hankitaan rahalla. Olen järjestänyt elämän niin, että asiat sujuvat. Samaan aikaan eräs työkaverini valittaa koko ajan, kun on niin vaikea yhdistää perhe- ja työelämää. En tiedä mitä edes voisin sanoa, kun perheessä on kaksi hyvätuloista vanhempaa, jotka päivätöissä. Itse tein vuorotyötä jonkin aikaa, kun olin jäänyt yksinhuoltajaksi ja se oli kyllä aikamoista säätöä, kun lasten isä osallistui jos huvitti.
Ihan vilpittömästi ihmettelen, että miksi neuvolassa udellaan tukiverkoista, koska siellä vain todetaan että voi voi, onpa kurjaa. Mitä helvettiä teen tuollaisella kommentilla? Ihan naurettavaa, että koko elämä pitäisi selittää siellä, mutta mitään ei saa. Paperilla on olemassa kaikenlaista palvelua, mutta ei niitä tavallinen, päihteetön vanhempi saa.
En kaivannut tukiverkkoja koska oli mies ja myöhemmin ei. Hyvin selvisin. Toki kävin vanhemmillani muutaman sadan kilometrin päässä välillä. Olin juoksuni juossut.
Ei mistään mitään saa. Nauti oman elämän hyvistä puolista ja äitiydestä sellaisena kuin se on. Muutaman vuoden päästä kyllä helpottaa muutenkin.
Ymmärrät jos naapuriisi tulee tämmöinen yh jolla ei ole tukiverkostoa.