Lue keskustelun säännöt.
Tabu: ystäväni on äitinä aivan kamala ja en kestä enää ystävääni
29.11.2025 |
Saimme lapset suunnilleen samaan aikaan ja olemme tunteneet kauan. Luulisi, että vanhemmuus olisi vielä lähentänyt meitä, mutta kattia kanssa. Vuosien saatossa olen seurannut ystäväni käytöstä äitinä ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vähemmän ymmärrän hänen käytöstään. En käsitä, miten perusfiksusta ihmisestä on voinut kuoriutua tällainen tapaus. Esimerkkejä ystäväni käytöksestä, kun usein näemme leikkipuistossa ja juttelemme:
-Ystävä valittaa minulle, miten muut eivät ole tarpeeksi kiinnostuneita hänen lapsistaan. Valittaa, kun anoppiaan ei kiinnosta hoitaa lapsenlapsiaan. Surkuttelee, miten oma iäkäs äitinsä on liian vanha ja sairas hoitaakseen lapsenlapsiaan. Valittaa, kun lapsettomia sisaruksiaan ei kiinnosta hänen lapsensa. Valittaa jopa siitäkin, kun ystävät eivät ole niin kiinnostuneita hänen lapsistaan kuin voisivat olla. Valittaa myös siitä, jos jollain ystävällään on hyvät tukiverkot, kun hänellä ei ole. Mitä ihmettä tämä ihminen oikein kuvittelee? Ei tietenkään muille ihmisille ne lapset ole samalla tavalla tärkeitä kuin vanhemmille ovat. En itse todellakaan kuvittele, että minun sukulaisilleni tai ystävilleni lapseni olisivat jotain upeita silmäteriä. Yhdessä on kiva viettää aikaa, kun nähdään, mutta en hetkeäkään kuvittele muiden elämän pyörivän lasteni ympärillä. Eikä kävisi mielessäkään lähetellä ystäville/sukulaisille valokuvia lapsistani tuohon tahtiin, mitä ystäväni laittaa. Enkä todellakaan kuvittelisi, että iäkkäät vanhemmat olisivat lastenhoitoapuna useammalle lapselle. Eikä tukiverkkoasia muutenkaan mene lapsiperheillä tasan, mutta ei toisten saama apu ole minulta pois.
-Ystävä vietti hoitovapaalla aikaa useamman vuoden lykäten työhön paluutaan monta kertaa ja palasi lopulta määräaikaiseen työhön kuopuksen mennessä päiväkotiin 3 v täyttäessään. Ystävä valittaa, kun hänen työnkuvaansa muutettiin pitkän hoitovapaan aikana. Hän valittaa, miten töissä pomo ei kuuntele, kun hän koittaa ehdottaa muutoksia työhön ja kertoa oman mielipiteensä siitä, missä yksikössä häntä eniten tarvittaisiin. Sitten vielä uhosi, että näpäyttää pomoa hoitamalla kaikki lasten sairastelut. Ihan hävettää naisena tuo ystäväni touhu. Ei tietenkään pitkän poissaolon jälkeen palata töihin ja kuvitella, että saisi valita kirsikat kakun päällä. Sitä palataan töihin vähän takamatkalta ja näytetään, että töissä pärjätään kuten ennenkin. Ihan samoin tein itsekin. En nurissut, hoidin kunnolla työni, opettelin hoitovapaan jälkeen uusia asioita töissä ja nyt tienaan ekstrapalkkaa tekemällä tiimini parasta tulosta. Eikä muuten ole poissaolleen alaisen tehtävä kertoa pomolle, miten työt pitäisi paremmin organisoida. Nyt ystävä ihmettelee, kun hänen määräaikaisuutensa lähestyy loppuaan ja jatkosta ei ole puhuttu. Niin, miksiköhän...On hakenut muutamia työpaikkoja ja ihmettelee, miten ei tule kutsua haastetteluun. Ei vissiin ole uutisten lukeminen kiinnostanut, kun ei tiedä, millainen työllisyystilanne juuri nyt on.
(jatkuu seuraavassa viestissä...)
Kommentit (9)
Ei ole tavatonta.
Näitä mammoja on, jotka kuvittelevat omien lastensa olevan myös muiden maailman napa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten mulla särähtää tuossa se, millaisia noista lapsista kasvaa. Jos ovat näennäisen kilttejä, mutta tottuneet saamaan tahtonsa läpi. Ei tule olemaan helppoa aikuisena, kun yhteiskunta ei pyöri heidän pillinsä mukaan.
Nämä vanhemmat tekevät karhunpalveluksen, kun eivät kiellä ja kasvata lapsiaan.
Minulla on ollut tällainen kaveri aikoinaan, enää emme ole tekemisissä.
Uskon, että yksi syy hänen käytökseensä oli se, ettei hänen lapsuuskodissaan vanhemmat opettaneet mitään sosiaalisia taitoja. Kaverini oli hyvin iäkkäiden vanhempiensa iltatähti, isommat sisarukset olivat muuttaneet pois kotoa. Sosiaalisia verkostoja ei maaseudulla juuri ollut, vanhemmat eivät sosiaalisia taitoja opettaneet. Lapsia hemmoteltiin korkeintaan viemällä jonnekin Korkeasaareen kesäisin tai ostamalla leluja. Rakkautta ja yhdessäoloa ei oikein ollut.
Kaverista itsestään tuli sosiaalisilta taidoiltaan kömpelö aikuinen, jolla ei ollut sosiaalista pelisilmää yhtään. Hän taas ihmetteli, miksi toiset eivät ole hänelle mukavia ja miksi hänen lastensa asiat eivät kiinnosta muita. Ei käsittänyt, että hänen oma käytöksensä oli syy siihen, miten ihmiset häneen ja lapsiinsa suhtautuivat. Ei itsekään osannut osoittaa välittämistä ja huomaavaisuutta toisille, kun ei sitä lapsuuskodissaan saanut.
Kannattaa ottaa etäisyyttä jos ärsyttää kovasti. Minulla oli ennen yksi kaveri joka oli ihmisenä mukava, mutta meillä ei vain yhtään kohdannut lastenkasvatustyylit. Hänen lapsi on tosi rajaton ja hän ei uskalla kieltää lasta koskaan, joten oli tosi stressaavaa olla missään yhdessä kun hänen lapsi tekee mitä lystää ja hän voivottelee ja tarjoaa karkkia harhautukseksi. Ilmoitin kohteliaasti jossain kohtaa että tarvitsee pitää nyt taukoa näkemisestä kun on paljon työ ja harrastuskiireitä.
Porvoostako lapsista ei niin kiinnostuneet sukulaiset kalenterin lapsosille kuitenkin lähettivät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika lapsellisen kuuloinen tämä kaverisi.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Porvoostako lapsista ei niin kiinnostuneet sukulaiset kalenterin lapsosille kuitenkin lähettivät
Sivusta. Mulla on sukulainen, jota en ole nähnyt 15 vuoteen omasta toiveestani. Hän silti lähettää joka joulu kortin ja muistaa minun ja lapseni syntymäpäivänä lahjarahalla. Toki kiitän ja olen kohtelias. Eli on tällaisia muistajia olemassa varsinkin vanhemmassa ikäluokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se ole melko yleistä, ettei lastenkasvatustyylit kohtaa kaverien tai sukulaisten kanssa. Minulla on lähipiirissä useampikin äiti ja kenenkään kanssa en ole täysin samaa mieltä kasvatusasioista. Ihmiset nyt vaan on erilaisia. Se ei kuitenkaan ole mielestäni oikeutus käyttäytyä mulkerosti, mitä ystäväsi näyttää tekevän.
(jatkoa edellisestä viestistä...)
-Ystäväni ei osaa/halua kieltää lapsiaan kunnolla. Hänen lapsensa ovat ns. kilttejä ja introvertteja, mutta äitinä ei osaa sanoa lapsilleen ei silloin kuin pitäisi. Kaikessa antaa lapsille periksi. Jos ovat menossa jonnekin kylään, niin ilmoittaa ihan suoraan, että "minun lapseni sitten syövät vain asioita x, y ja z". Ovatpa tulleet omien eväidenkin kanssa kylään, kun eivät luota saavansa kyläpaikassa mitään sopivaa. Ja ovat niitä omia eväitä ruokapöydässä syöneet, vaikka on ollut pöydässä heitä varten sopivaa syötävää. Lähtiessä on ihan pokkana saattanut kysyä, että onko tässä lähellä Hesburgeria, johon lapset voisi viedä. Siis sen jälkeen, kun tuntia aiemmin on ollut tarjolla ruoka, joka ei ole kelvannut! Lasten huoneet ovat täynnä leluja, kun äiti ei raaski kieltää lapsiltaan niitä, kun kaupassa mankuvat leluja. Viimeisin esimerkki äidin älyttömästä käyttäytymisestä, kun sukulainen oli laittanut lapsille joulukalenterit postissa (äiti itse kertoi tästä). Lapset olivat nähneet kalenterit äidin avatessa paketin ja ottaneet ne. Äiti ei ollut hellinnyt kieltää lapsia, joten oli antanut lasten avata joulukalenterit ja syödä suklaat. Sukulaiselle kommentoi, miten tällä kertaa nyt vaan kävi näin ja suklaat syötiin kerralla. Itse en olisi kuuna päivänä hyväksynyt tuollaista käytöstä, vaan olisin todennut lapsille, että onpas kivat kalenterit ja nyt pistetään ne hyllyn päälle odottamaan joulukuuta. Ihan perusasia, että lapsia kielletään ja itse saan tehdä niin monta kertaa päivässä, kun talossa on kaksi päiväkoti-ikäistä. Ja olisin hävennyt silmät päästäni omaa käytöstäni, jos olisin sanellut kyläpaikkaan, mitä ruokaa pitäisi olla ja olisin vielä kysellyt ravintolaruoan perään.
En kestä enää ystäväni käytöstä. Keräilen henkisesti voimia, että saisin katkaistua välit. Parempi niin kaikkien kannalta.
Ap