Voitteko te kertoa miten tasoa lasketaan kumppaninhaussa? Olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt, mutta en ole onnistununut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.

Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.

No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?

Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.

No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.

Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.

En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.

Mitä ”arvoa” sellaisella ihastumisella itseen olisi, jos itse ei voinut olla aito ja oma itsensä matkan varrella? Mikään sellainen, että koittaa olla jotain, jotta ”joku ihastuisi”, ei toimi, ei itselläni ainakaan ole ongelmana se, ettei joku ihastuisi minuun, vaan se, etten tunne heitäkohtaan samoin. Ja itse olen ihastunut kyllä, mutta ilman vastakaikua (kohde on sitten tiennyt, että olen kiinnostunut).

No, minun maailmassani ihminen voi kehittyä ihan omana itsenään eikä kehittää jotain feikkikopiota omasta persoonastaan. Ihminen voi opetella positiivisempaa elämänasennetta, kiitollisuutta, kehittää taitojaan ja tietojaan, olla aktiivisempi, pitää parempaa huolta itsestään, harjoittaa itsehillintää ja kaunista suhtautumista toisiin jne jne jne loputtomiin. Kaikki tämä tekee omasta elämästä parempaa ja sinusta paremman kumppanin toiselle ihmiselle.

Voi tietenkin kehittyä omana itsenään, en tarkoittanutkaan että pitää kehittyä feikiksi! Vaan tarkoitin sitä, että kaikille se ei ole omana itsenä olemista, että kehittää tuollaisia puolia! En usko isonkaan osan ihmisistä kehittävän noita. Minusta se, että tykkää toisesta saa riittää. En tajua sellaista, että miellytetään toisia, ei minuakaan tarvitse kenenkään miellyttää! Jos on luonteeltaan sellainen, että laittaa mielellään toiselle kahvikupin nenän eteen, niin onhan se kivaa! Mutta ei se mikään parisuhteen edellytys saa olla. Tai ei ole ainakaan minulle. Olen sen verran itsenäiseksi tottunut, että osaan keittää kahvini itse. Eiköhän maailmassa ole miehiä, jotka eivät odottele naisesta palvelijaa.

Tykkään myös kuunnella muiden murheita, siinä ei tarvitse kehittyä, en kaipaa mitään hyötymis tai palvelusuhdetta, ei kaikkien tarvitse toimia noin kuin ehdotin, jotta saisivat ihastukseltaan vastakaiun. Sen takia sanoin, että tuollainen on epäaitoa, koska se ei ole kaikille tärkeää.

MInusta näyttää siltä, että sinun kriteerisi parisuhteelle ja omalle panoksellesi siinä ovat sellaisia, jotka eivät ihan jokaiselle riitä. Parisuhde ei monille ole vain tykkäämistä vaan sitä, että yritetään niemenomaan miellyttää sitä toista ihmistä ja tehdä hänen eteensä hyviä tekoja. Sinä saat pitää oman käsityksesi parisuhteesta toki, mutta minä en tuollaiseen parisuhteeseen ainakaan näin paperilla lähtisi.

Ei ehkä ole, mutta minulle on. Minusta on ahnetta ja itserakasta laittaa sille muita ehtoja tai portaita. Tykkääminen tarkoittaa minulle huippukorkeaa lojaaliteettia, ja se ei ole jaossa kovin monille. Joka kaipaa 100% lojaaliutta vaimoltaan, mutta on samalla kunnon mies, eli en katsele mitään muiden satuttamista läpi sormieni, saisi sen minusta.

En halua loukata, mutta kuulostat kyllä todella negatiiviselta ja tuomitsevalta ihmiseltä näiden viestiesi perusteella. Joskus on hyvä katsoa peiliin ja miettiä, millaista vastakaikua saa muilta ihmisiltä ja mikä siihen voisi olla syynä.

No en ole tuomitseva. Se ei ole tuomitsevaa, että on sallivampi, kuin toiset, eli en itse TUOMITSE miestä, joka ei yritä tehdä eteeni hyviä tekoja parisuhteessa. Huom. EN sanonut, että saa loukata, minua vain ei loukkaa se, jos toinen ei elä tehdäkseen HYVIÄ TEKOJA minulle!

Minä oletan, että jos toinen on tärkeä ja jos toisesta tykkää, elämät saa sovitettua yhteen ja se riittää, kun molemmilla on hyvä olla. En ikinä tuomitsisi miestä milloinkaan siitä, että ”et nyt yrittänyt tehdä eteeni näin tai noin”! Olen vastuussa itse itsestäni ja uskon, että jos mies rakastaa minua, hän ei satuttais minua sillä, ettei auttele, kun pyydän (jos huomioin sen, että hän jaksaa eikä se ole häneltä pois).

Luepa viestejäsi takaisinpäin uudestaan. Kuka täällä isoilla kirjaimilla haukkuu ja nimittelee toisia tuomitsevasti ja tekee pitkälle meneviä luonneanalyyseja heistä omien arvojensa pohjalta? Kyllä se olet ihan juuri sinä.

Tuomitsijat #3: 31 alapeukkua tälle:

Vierailija kirjoitti:

quote=Vierailija]

Vierailija Odotin löytäväni 12 vuotta kunnollisen kumppanin, en onnistunut. Sitten oli pakko ottaa mitä saatavilla oli.[/quote kirjoitti:

Miksi?[/quote
Koska yksin oleminen on pahempi vaihtoehto [/quote

Sulla on jotkut hormonitasot tosi matalat, et ole altis ihastumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.

Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.

No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?

Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.

No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.

Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.

En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.

Mitä ”arvoa” sellaisella ihastumisella itseen olisi, jos itse ei voinut olla aito ja oma itsensä matkan varrella? Mikään sellainen, että koittaa olla jotain, jotta ”joku ihastuisi”, ei toimi, ei itselläni ainakaan ole ongelmana se, ettei joku ihastuisi minuun, vaan se, etten tunne heitäkohtaan samoin. Ja itse olen ihastunut kyllä, mutta ilman vastakaikua (kohde on sitten tiennyt, että olen kiinnostunut).

No, minun maailmassani ihminen voi kehittyä ihan omana itsenään eikä kehittää jotain feikkikopiota omasta persoonastaan. Ihminen voi opetella positiivisempaa elämänasennetta, kiitollisuutta, kehittää taitojaan ja tietojaan, olla aktiivisempi, pitää parempaa huolta itsestään, harjoittaa itsehillintää ja kaunista suhtautumista toisiin jne jne jne loputtomiin. Kaikki tämä tekee omasta elämästä parempaa ja sinusta paremman kumppanin toiselle ihmiselle.

Voi tietenkin kehittyä omana itsenään, en tarkoittanutkaan että pitää kehittyä feikiksi! Vaan tarkoitin sitä, että kaikille se ei ole omana itsenä olemista, että kehittää tuollaisia puolia! En usko isonkaan osan ihmisistä kehittävän noita. Minusta se, että tykkää toisesta saa riittää. En tajua sellaista, että miellytetään toisia, ei minuakaan tarvitse kenenkään miellyttää! Jos on luonteeltaan sellainen, että laittaa mielellään toiselle kahvikupin nenän eteen, niin onhan se kivaa! Mutta ei se mikään parisuhteen edellytys saa olla. Tai ei ole ainakaan minulle. Olen sen verran itsenäiseksi tottunut, että osaan keittää kahvini itse. Eiköhän maailmassa ole miehiä, jotka eivät odottele naisesta palvelijaa.

Tykkään myös kuunnella muiden murheita, siinä ei tarvitse kehittyä, en kaipaa mitään hyötymis tai palvelusuhdetta, ei kaikkien tarvitse toimia noin kuin ehdotin, jotta saisivat ihastukseltaan vastakaiun. Sen takia sanoin, että tuollainen on epäaitoa, koska se ei ole kaikille tärkeää.

MInusta näyttää siltä, että sinun kriteerisi parisuhteelle ja omalle panoksellesi siinä ovat sellaisia, jotka eivät ihan jokaiselle riitä. Parisuhde ei monille ole vain tykkäämistä vaan sitä, että yritetään niemenomaan miellyttää sitä toista ihmistä ja tehdä hänen eteensä hyviä tekoja. Sinä saat pitää oman käsityksesi parisuhteesta toki, mutta minä en tuollaiseen parisuhteeseen ainakaan näin paperilla lähtisi.

Ei ehkä ole, mutta minulle on. Minusta on ahnetta ja itserakasta laittaa sille muita ehtoja tai portaita. Tykkääminen tarkoittaa minulle huippukorkeaa lojaaliteettia, ja se ei ole jaossa kovin monille. Joka kaipaa 100% lojaaliutta vaimoltaan, mutta on samalla kunnon mies, eli en katsele mitään muiden satuttamista läpi sormieni, saisi sen minusta.

En halua loukata, mutta kuulostat kyllä todella negatiiviselta ja tuomitsevalta ihmiseltä näiden viestiesi perusteella. Joskus on hyvä katsoa peiliin ja miettiä, millaista vastakaikua saa muilta ihmisiltä ja mikä siihen voisi olla syynä.

No en ole tuomitseva. Se ei ole tuomitsevaa, että on sallivampi, kuin toiset, eli en itse TUOMITSE miestä, joka ei yritä tehdä eteeni hyviä tekoja parisuhteessa. Huom. EN sanonut, että saa loukata, minua vain ei loukkaa se, jos toinen ei elä tehdäkseen HYVIÄ TEKOJA minulle!

Minä oletan, että jos toinen on tärkeä ja jos toisesta tykkää, elämät saa sovitettua yhteen ja se riittää, kun molemmilla on hyvä olla. En ikinä tuomitsisi miestä milloinkaan siitä, että ”et nyt yrittänyt tehdä eteeni näin tai noin”! Olen vastuussa itse itsestäni ja uskon, että jos mies rakastaa minua, hän ei satuttais minua sillä, ettei auttele, kun pyydän (jos huomioin sen, että hän jaksaa eikä se ole häneltä pois).

Luepa viestejäsi takaisinpäin uudestaan. Kuka täällä isoilla kirjaimilla haukkuu ja nimittelee toisia tuomitsevasti ja tekee pitkälle meneviä luonneanalyyseja heistä omien arvojensa pohjalta? Kyllä se olet ihan juuri sinä.

Tuomitsija #4

” Siinä lie syy ettei monelle ukille kumppania löydy. Pitäisi ensin kyetä elämään itsekseen hyvää elämää ja arvostaa ja rakastaa itseään eikä epätoivoilta käryten etsiä vain ketä tahansa joka suostuu suhteeseen. Hyh.”

Tasot on ylimielisille ja ylimieliset ei saa ketään. Heitä ne tasot nyt helvettiin ja kohtaa ihmiset ilman ennakkoasenteita.

Vierailija kirjoitti:

Näissä ketjuissa on aina vähän niin, että joku kertoo pariutumisen ongelmistaan ja rimoistaan, ja kaikille lukijoille on jo muutaman viestin jälkeen täysin selvää, miksi aloittajalla ei ole parisuhdetta. Ja se ei johdu omista rimoista eikä muiden ihmisten vaatimuksista, mutta ne ovat se juttu, josta halutaan keskustella. Mikään ei etene mihinkään. Ja sama homma alusta huomenna.

Näin.

Porno pois. Instagram pois. Tasoulina pois. Ihmisten ilmoilla liikkuminen 24/7/365 tavoitteeksi.

Mikä ihme nykynuorisolla on tuo tasohomma? Eikö kukaan enää ihastu spontaanisti oikeassa elämässä, tutustu ihmiseen ja rakastu? Eivät ihmissuhteet ole mitään myyntiluettelosta tilaamista tai tietoista määrittelyä sille, mitä haluaa ja minkänäköisen.

Tunteet peliin, kone kiinni ja maailmaan! Romantiikkaa, herkkyyttä havainnoida oikeaa ympäristöä ja ihmisiä siellä.  

Varma Tieto Vantaalta kirjoitti:

Mikä ihme nykynuorisolla on tuo tasohomma? Eikö kukaan enää ihastu spontaanisti oikeassa elämässä, tutustu ihmiseen ja rakastu? Eivät ihmissuhteet ole mitään myyntiluettelosta tilaamista tai tietoista määrittelyä sille, mitä haluaa ja minkänäköisen.

Tunteet peliin, kone kiinni ja maailmaan! Romantiikkaa, herkkyyttä havainnoida oikeaa ympäristöä ja ihmisiä siellä.  

Pitkä komea mies kiinnostaa naisia. Ruma ja lyhyt mies ei kiinnosta naisia.

Pitkä ja komea on siis näin ollen korkeatasoinen, ruma ja lyhyt on matalatasoinen. Tuossa nyt se "tasohomma" selitettynä lyhyesti ja ytimekkäästi. Loppujen lopuksi kyse on siis äärimmäisen yksinkertaisesta asiasta.

Mutta joo, neuvosi "kone kiinni ja ulos ihmisten ilmoille" on erinomainen. Teen itsekin sen nyt. AP:lle suosittelen samaa.

Tämä on kuin värejä selittäisi sokealle. Kumppania ei hankita kuin autoa, eikä parisuhteeseen ole "pääsykoetta" tai jotain tiettyjä kriteereitä, joita ilman sinne ei pääse.