Lue keskustelun säännöt.
Voitteko te kertoa miten tasoa lasketaan kumppaninhaussa? Olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt, mutta en ole onnistununut
17.06.2021 |
Onnistumisella tarkoitan sitä että tuntisin jotain kiinnostusta/ihastusta näitä naisia kohtaan joita olen nyt jo pari vuotta deittaillut.
Ihan tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.
Joitakin näistä olen tapaillut kuukausia...Vaatiiko tämä vuosien tapailun jotta onnistuu?
Kommentit (149)
Oleppa viikko tai pari ilman pornoa tai oman käden oikeutta, niin voin vakuuttaa sinulle että moni sellainen nainen joka ei tällä hetkellä sinua kiinnosta, rupeaa kiinnostamaan aika pirusti. (Toki se kiinnostus sitten kyllä katoaa uudelleen välittömästi orgasmin jälkeen).
Toinen juttu: rupea nostamaan tasoasi. Salitreeni siten että lihasmassan kasvatus fokuksena, on must jos haluat edes jossain määrin hyvännäköisen naisen, koska voin aloituksestasi jo päätellä että kasvosi eivät ole komeat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatii kyllä ihmeitä, että ihastumista enää kuukausien jälkeen tapahtuu, jos fiilikset alussa on ollut täysin nollassa.
Olet nyt vuosia jankannut tätä samaa asiaa. Ehkä sinun kannattaa vaan unohtaa naiset ja mennä vaikka terapiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.
Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.
Minäkin olen (olin) ulkonäkökeskeinen. En ole kaunis, ulkonäöstäni huolehtiva nainen ja silti olin ulkonäkökeskeinen.
Tiedän kyllä, että moni nainen tarkoittaa näillä "ulkonäöllä ei ole väliä" -kommenteillaan, että miehen ei tarvitse olla stereotyyppisen komea. Mutta aivan varmasti ulkonäöllä on väliä. Elämänkumppani on myös seksikumppani, ihminen jonka kanssa jaetaan fyysistä läheisyyttä. En usko, että monikaan on onnellisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö tuntuu vastenmieliseltä ja jota ei halua katsella eikä varsinkaan kosketella. Ei, vaan kyllä siinä vierellä on kumppani, jonka ulkonäkö on puoleensavetävä ja haluttava. Vaikka hän ei Dressmann-malliksi koskaan pääsisikään.
Näinpä. Ja sitten kun tätä ajattelua vielä jatkojalostaa hieman muusta nisäkäsmaailmasta, niin sillä ulkonäöllä onkin hyvin paljon väliä ja aidosti sytyttäviä uroksia on hyvin vähän. Moni kuitenkin on sen verran realistinen, että lopulta tavallinenkin käy, kun ei suhteisiin ole tavallisille nsusille lopulta muuta tarjolla. Suhteet sitten ovat enemmän tai vähemmän onnellisia. Kaikesta päätellen enemmän epäonnellisia, kun erojen määriä ynnäillään.
Älä viitsi väännellä asioita. Kun itse näin nykyisen puolisoni ensimmäistä kertaa, tiesin välittömästi haluavani seksiä hänen kanssaan. Siinä tilanteessa sitä ei tapahtunut, mutta se oli asia, mikä erotti hänet niistä muista miehistä, joiden kanssa olin treffaillut edellisten vuosien aikana. Niistä, jotka olisivat kyllä luultavasti "käyneet", mutta kemiat eivät kohdanneet ja seksuaalinen kipinä puuttui,
Mitäpäs, jos hän ei olisi halunnut sitä sinun kanssasi? Mitä sillä on väliä, mitä yksi osapuoli tietää haluavansa?
Voisitko vastata? Kertomaasi ei voida verrata tähän ketjuun, koska tilanne ei mennyt niin, ettei hän ois halunnut sinua.
Ei kai kukaan terve ihminen yritä seksiä sellaisen kanssa joka ei häntä halua?
Yrittää seksiä ja HALUTA seksiä ovat eri asioita! Mitä se auttaa haluta seksiä, kysyin, jos toinen ei halua? Miten hänen tapauksensa liittyy tähän ketjuun? ”Tiesin gäheti tavatessamme, että haluan seksiä hänen kanssaan”. Niin?
Entäpä, jos ap on kanssa tiennyt, että haluaa seksiä ihastuksensa kanssa?Miksi erotat tämän asiayhteydestä. Tarkoitettiin, että vastaaja valitsi miehistä sen, jota halusi fyysisesti, ja että se asia oli AINOA mikä miehen erotti muista. Mies ei siis ollut erityisesti komeampi tai hoikempi tai menestyneempi kuin muut. Henkilökohtainen kokemus kemiasta. Miten tämän selittäminen on loukkaus kenellekään.
-eri
No, aloittaja ei ole voinut tehdä näin.
Hänhän sanoi ei-saaneensa vastakaikua keneltäkään, johon on ollut ihastunut.
Vai menikö tuo kertoja sitten naimisiin miehen kanssa, johon ei ihastunut?
Niih.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.
Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.
No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?
Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.
No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.
Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.
En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.
Mitä ”arvoa” sellaisella ihastumisella itseen olisi, jos itse ei voinut olla aito ja oma itsensä matkan varrella? Mikään sellainen, että koittaa olla jotain, jotta ”joku ihastuisi”, ei toimi, ei itselläni ainakaan ole ongelmana se, ettei joku ihastuisi minuun, vaan se, etten tunne heitäkohtaan samoin. Ja itse olen ihastunut kyllä, mutta ilman vastakaikua (kohde on sitten tiennyt, että olen kiinnostunut).
No, minun maailmassani ihminen voi kehittyä ihan omana itsenään eikä kehittää jotain feikkikopiota omasta persoonastaan. Ihminen voi opetella positiivisempaa elämänasennetta, kiitollisuutta, kehittää taitojaan ja tietojaan, olla aktiivisempi, pitää parempaa huolta itsestään, harjoittaa itsehillintää ja kaunista suhtautumista toisiin jne jne jne loputtomiin. Kaikki tämä tekee omasta elämästä parempaa ja sinusta paremman kumppanin toiselle ihmiselle.
Voi tietenkin kehittyä omana itsenään, en tarkoittanutkaan että pitää kehittyä feikiksi! Vaan tarkoitin sitä, että kaikille se ei ole omana itsenä olemista, että kehittää tuollaisia puolia! En usko isonkaan osan ihmisistä kehittävän noita. Minusta se, että tykkää toisesta saa riittää. En tajua sellaista, että miellytetään toisia, ei minuakaan tarvitse kenenkään miellyttää! Jos on luonteeltaan sellainen, että laittaa mielellään toiselle kahvikupin nenän eteen, niin onhan se kivaa! Mutta ei se mikään parisuhteen edellytys saa olla. Tai ei ole ainakaan minulle. Olen sen verran itsenäiseksi tottunut, että osaan keittää kahvini itse. Eiköhän maailmassa ole miehiä, jotka eivät odottele naisesta palvelijaa.
Tykkään myös kuunnella muiden murheita, siinä ei tarvitse kehittyä, en kaipaa mitään hyötymis tai palvelusuhdetta, ei kaikkien tarvitse toimia noin kuin ehdotin, jotta saisivat ihastukseltaan vastakaiun. Sen takia sanoin, että tuollainen on epäaitoa, koska se ei ole kaikille tärkeää.
MInusta näyttää siltä, että sinun kriteerisi parisuhteelle ja omalle panoksellesi siinä ovat sellaisia, jotka eivät ihan jokaiselle riitä. Parisuhde ei monille ole vain tykkäämistä vaan sitä, että yritetään niemenomaan miellyttää sitä toista ihmistä ja tehdä hänen eteensä hyviä tekoja. Sinä saat pitää oman käsityksesi parisuhteesta toki, mutta minä en tuollaiseen parisuhteeseen ainakaan näin paperilla lähtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon kehdattu on sellaisen alkaa ilkkua aloittajaa, joka on saanut kumppanikseen ihmisen, jonka on juuri kaikista eniten halunnutkin! Miten kehtaatte?
Minulle ei tulisi mieleenkään olla ilkeä ihmiselle, joka ei ole koskaan saanut vastakaikua ihmiseltä, johon on itse ihastunut, jos itselläni olisi niin, että olisin saanut vastakaikua! Paljon helpommin kuvittelisi, että sellaiset ihmiset osaisivat olla TODELLA myötätuntoisia ja surullisia toisen puolesta, mutta ei! Hävyttömiä kiusaajia ja itseään täynnä olevia.Ihan ystävällisesti sanon, että joskus on hyvä laittaa kone kiinni ja tehdä jotain ihan muuta kuin kiukutella täällä palstalla. Sinulla voisi nyt olla hyvä hetki tehdä niin.
No ei ole, olen palstalla nimenomaan siksi, että eilen uuvutn itseni tekemällä koko päivän kaikkea muuta fyysistä. Ja useina päivinä ennen sitä.
Ja ihmisten ilkeys, häijyys ja typeryys vain jaksaa kiinnostaa ja hämmöstyttää. Olen sitä tarkkailemassa, tutkimassa ja siitä oppimassa palstalla. Koitat tuolla saada vain ihmisen, joka saa sinun olosi epämukavaksi poistumaan kommentoimasta kommentteja, jotka saavat olosi epämukavaksi.
Jos olisin sinä, vetäytyisin pohtimaan, miksi ne kommenttini vaivaavat sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.
Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.
No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?
Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.
No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.
Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.
En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.
Mitä ”arvoa” sellaisella ihastumisella itseen olisi, jos itse ei voinut olla aito ja oma itsensä matkan varrella? Mikään sellainen, että koittaa olla jotain, jotta ”joku ihastuisi”, ei toimi, ei itselläni ainakaan ole ongelmana se, ettei joku ihastuisi minuun, vaan se, etten tunne heitäkohtaan samoin. Ja itse olen ihastunut kyllä, mutta ilman vastakaikua (kohde on sitten tiennyt, että olen kiinnostunut).
Tuossahan sanotaan että kehittää itseään, omana itsenään.
Jos kuvittelee, ettei itsessä ole mitään kehittämistä, onkin jo ongelmissa, ja se voi myös selittää miksi parisuhdetta ei synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa kommentoijista on juuri niitä joiden kanssa en halua parisuhteeseen: läheisriippuvaisia (ei kestä yksinoloa, pakko olla JOKU, oman onnen vastuuttaminen kumppanin tehtäväksi), mietttvät suhdetta ainoastaan minä -perspektiivistä (vrt. mitä tarjoat / millainen kumppani haluat olla toiselle) eivätkä ymmärtä että se toinen henkilö ei ole hyödyke, resurssi tai yksinäisyyden poistaja vaan henkilö jolla on myös omia tarpeita, haluja ja ajatuksia elämästä. Tulee mieleen ex jonka päähän ei mennyt koskaan se fakta että en ole hänen "jatkeensa" vaan oma erillinen ihminen.
SinkkuN
Meitä on niin monenlaisia ja on olennaista löytää yksi niistä oikeankaltaisista siihen itsensä rinnalle. Tämä "oma erillinen ihminen" -perspektiivi varmaan juontaa ihmisen lapsuuteen ja 'suvun malliin' - itse olen jo x-kymmentä vuotta vakaassa parisuhteessa, jossa olemme vahvasti symbioosissa olevat erilliset ihmiset. Esim n 90% lomatekemisistä teemme yhä yhdessä (ehkä tätä tasapainottaa se, että molempien työt antavat normaalisti aika paljon 'omaa sisältöä ja tekemisiä' siihen arkeen.
Omien lasten parisuhdekiemuroita kun seuraa niin on selvästi havaittavissa, että joissain perheissä vanhemmat mennä luuraavat omia menojaan ja USEIN tällaisten perheiden nuoret myös näyttävät kokevan sen oman tekemisen tärkeämmäksi kuin parina asioiden tekemisen. Seurusteluyritykset omien ja tämanlaisten nuorten kesken ovat ainakin toistaiseksi päättyneet johonkin (mistä minä suoranaisesti tietäisin mihin?) - toisaalta yhdellä heistä jo varsin vakiintunut parisuhde - molemmat kilpaurheilevat tahoillaan, opiskelevat eri kouluissa - mutta vapaat hetket viettävät perisuhdemurmeleina.
Mutta siis summa summarum: parisuhdetta muodostaessa en usko että kumpikaan voi suuresti luopua omasta "parisuhteen murmelitason optimistaan" pidemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.
Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.
No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?
Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.
No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.
Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.
En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.
Mitä ”arvoa” sellaisella ihastumisella itseen olisi, jos itse ei voinut olla aito ja oma itsensä matkan varrella? Mikään sellainen, että koittaa olla jotain, jotta ”joku ihastuisi”, ei toimi, ei itselläni ainakaan ole ongelmana se, ettei joku ihastuisi minuun, vaan se, etten tunne heitäkohtaan samoin. Ja itse olen ihastunut kyllä, mutta ilman vastakaikua (kohde on sitten tiennyt, että olen kiinnostunut).
No, minun maailmassani ihminen voi kehittyä ihan omana itsenään eikä kehittää jotain feikkikopiota omasta persoonastaan. Ihminen voi opetella positiivisempaa elämänasennetta, kiitollisuutta, kehittää taitojaan ja tietojaan, olla aktiivisempi, pitää parempaa huolta itsestään, harjoittaa itsehillintää ja kaunista suhtautumista toisiin jne jne jne loputtomiin. Kaikki tämä tekee omasta elämästä parempaa ja sinusta paremman kumppanin toiselle ihmiselle.
Voi tietenkin kehittyä omana itsenään, en tarkoittanutkaan että pitää kehittyä feikiksi! Vaan tarkoitin sitä, että kaikille se ei ole omana itsenä olemista, että kehittää tuollaisia puolia! En usko isonkaan osan ihmisistä kehittävän noita. Minusta se, että tykkää toisesta saa riittää. En tajua sellaista, että miellytetään toisia, ei minuakaan tarvitse kenenkään miellyttää! Jos on luonteeltaan sellainen, että laittaa mielellään toiselle kahvikupin nenän eteen, niin onhan se kivaa! Mutta ei se mikään parisuhteen edellytys saa olla. Tai ei ole ainakaan minulle. Olen sen verran itsenäiseksi tottunut, että osaan keittää kahvini itse. Eiköhän maailmassa ole miehiä, jotka eivät odottele naisesta palvelijaa.
Tykkään myös kuunnella muiden murheita, siinä ei tarvitse kehittyä, en kaipaa mitään hyötymis tai palvelusuhdetta, ei kaikkien tarvitse toimia noin kuin ehdotin, jotta saisivat ihastukseltaan vastakaiun. Sen takia sanoin, että tuollainen on epäaitoa, koska se ei ole kaikille tärkeää.MInusta näyttää siltä, että sinun kriteerisi parisuhteelle ja omalle panoksellesi siinä ovat sellaisia, jotka eivät ihan jokaiselle riitä. Parisuhde ei monille ole vain tykkäämistä vaan sitä, että yritetään niemenomaan miellyttää sitä toista ihmistä ja tehdä hänen eteensä hyviä tekoja. Sinä saat pitää oman käsityksesi parisuhteesta toki, mutta minä en tuollaiseen parisuhteeseen ainakaan näin paperilla lähtisi.
Ei ehkä ole, mutta minulle on. Minusta on ahnetta ja itserakasta laittaa sille muita ehtoja tai portaita. Tykkääminen tarkoittaa minulle huippukorkeaa lojaaliteettia, ja se ei ole jaossa kovin monille. Joka kaipaa 100% lojaaliutta vaimoltaan, mutta on samalla kunnon mies, eli en katsele mitään muiden satuttamista läpi sormieni, saisi sen minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.
Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.
No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?
Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.
No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.
Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.
En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.
Mitä ”arvoa” sellaisella ihastumisella itseen olisi, jos itse ei voinut olla aito ja oma itsensä matkan varrella? Mikään sellainen, että koittaa olla jotain, jotta ”joku ihastuisi”, ei toimi, ei itselläni ainakaan ole ongelmana se, ettei joku ihastuisi minuun, vaan se, etten tunne heitäkohtaan samoin. Ja itse olen ihastunut kyllä, mutta ilman vastakaikua (kohde on sitten tiennyt, että olen kiinnostunut).
Tuossahan sanotaan että kehittää itseään, omana itsenään.
Jos kuvittelee, ettei itsessä ole mitään kehittämistä, onkin jo ongelmissa, ja se voi myös selittää miksi parisuhdetta ei synny.
Eiköhän jokainen kehitä itseään koko ajan? Ainakin minä kyllä olen kehittänyt. Mutta ne eivät ole noita kohtia ja asioita, joita hän mainitsi, vaan ennemmin itsetuntoni yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.
Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.
No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?
Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.
No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.
Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.
En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.
Mitä ”arvoa” sellaisella ihastumisella itseen olisi, jos itse ei voinut olla aito ja oma itsensä matkan varrella? Mikään sellainen, että koittaa olla jotain, jotta ”joku ihastuisi”, ei toimi, ei itselläni ainakaan ole ongelmana se, ettei joku ihastuisi minuun, vaan se, etten tunne heitäkohtaan samoin. Ja itse olen ihastunut kyllä, mutta ilman vastakaikua (kohde on sitten tiennyt, että olen kiinnostunut).
No, minun maailmassani ihminen voi kehittyä ihan omana itsenään eikä kehittää jotain feikkikopiota omasta persoonastaan. Ihminen voi opetella positiivisempaa elämänasennetta, kiitollisuutta, kehittää taitojaan ja tietojaan, olla aktiivisempi, pitää parempaa huolta itsestään, harjoittaa itsehillintää ja kaunista suhtautumista toisiin jne jne jne loputtomiin. Kaikki tämä tekee omasta elämästä parempaa ja sinusta paremman kumppanin toiselle ihmiselle.
Voi tietenkin kehittyä omana itsenään, en tarkoittanutkaan että pitää kehittyä feikiksi! Vaan tarkoitin sitä, että kaikille se ei ole omana itsenä olemista, että kehittää tuollaisia puolia! En usko isonkaan osan ihmisistä kehittävän noita. Minusta se, että tykkää toisesta saa riittää. En tajua sellaista, että miellytetään toisia, ei minuakaan tarvitse kenenkään miellyttää! Jos on luonteeltaan sellainen, että laittaa mielellään toiselle kahvikupin nenän eteen, niin onhan se kivaa! Mutta ei se mikään parisuhteen edellytys saa olla. Tai ei ole ainakaan minulle. Olen sen verran itsenäiseksi tottunut, että osaan keittää kahvini itse. Eiköhän maailmassa ole miehiä, jotka eivät odottele naisesta palvelijaa.
Tykkään myös kuunnella muiden murheita, siinä ei tarvitse kehittyä, en kaipaa mitään hyötymis tai palvelusuhdetta, ei kaikkien tarvitse toimia noin kuin ehdotin, jotta saisivat ihastukseltaan vastakaiun. Sen takia sanoin, että tuollainen on epäaitoa, koska se ei ole kaikille tärkeää.MInusta näyttää siltä, että sinun kriteerisi parisuhteelle ja omalle panoksellesi siinä ovat sellaisia, jotka eivät ihan jokaiselle riitä. Parisuhde ei monille ole vain tykkäämistä vaan sitä, että yritetään niemenomaan miellyttää sitä toista ihmistä ja tehdä hänen eteensä hyviä tekoja. Sinä saat pitää oman käsityksesi parisuhteesta toki, mutta minä en tuollaiseen parisuhteeseen ainakaan näin paperilla lähtisi.
Ei ehkä ole, mutta minulle on. Minusta on ahnetta ja itserakasta laittaa sille muita ehtoja tai portaita. Tykkääminen tarkoittaa minulle huippukorkeaa lojaaliteettia, ja se ei ole jaossa kovin monille. Joka kaipaa 100% lojaaliutta vaimoltaan, mutta on samalla kunnon mies, eli en katsele mitään muiden satuttamista läpi sormieni, saisi sen minusta.
En halua loukata, mutta kuulostat kyllä todella negatiiviselta ja tuomitsevalta ihmiseltä näiden viestiesi perusteella. Joskus on hyvä katsoa peiliin ja miettiä, millaista vastakaikua saa muilta ihmisiltä ja mikä siihen voisi olla syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kommentoijista on juuri niitä joiden kanssa en halua parisuhteeseen: läheisriippuvaisia (ei kestä yksinoloa, pakko olla JOKU, oman onnen vastuuttaminen kumppanin tehtäväksi), mietttvät suhdetta ainoastaan minä -perspektiivistä (vrt. mitä tarjoat / millainen kumppani haluat olla toiselle) eivätkä ymmärtä että se toinen henkilö ei ole hyödyke, resurssi tai yksinäisyyden poistaja vaan henkilö jolla on myös omia tarpeita, haluja ja ajatuksia elämästä. Tulee mieleen ex jonka päähän ei mennyt koskaan se fakta että en ole hänen "jatkeensa" vaan oma erillinen ihminen.
SinkkuNMeitä on niin monenlaisia ja on olennaista löytää yksi niistä oikeankaltaisista siihen itsensä rinnalle. Tämä "oma erillinen ihminen" -perspektiivi varmaan juontaa ihmisen lapsuuteen ja 'suvun malliin' - itse olen jo x-kymmentä vuotta vakaassa parisuhteessa, jossa olemme vahvasti symbioosissa olevat erilliset ihmiset. Esim n 90% lomatekemisistä teemme yhä yhdessä (ehkä tätä tasapainottaa se, että molempien työt antavat normaalisti aika paljon 'omaa sisältöä ja tekemisiä' siihen arkeen.
Omien lasten parisuhdekiemuroita kun seuraa niin on selvästi havaittavissa, että joissain perheissä vanhemmat mennä luuraavat omia menojaan ja USEIN tällaisten perheiden nuoret myös näyttävät kokevan sen oman tekemisen tärkeämmäksi kuin parina asioiden tekemisen. Seurusteluyritykset omien ja tämanlaisten nuorten kesken ovat ainakin toistaiseksi päättyneet johonkin (mistä minä suoranaisesti tietäisin mihin?) - toisaalta yhdellä heistä jo varsin vakiintunut parisuhde - molemmat kilpaurheilevat tahoillaan, opiskelevat eri kouluissa - mutta vapaat hetket viettävät perisuhdemurmeleina.
Mutta siis summa summarum: parisuhdetta muodostaessa en usko että kumpikaan voi suuresti luopua omasta "parisuhteen murmelitason optimistaan" pidemmän päälle.
Tuollainen on minusta törkeän itsekästä. Siis että suhteeseen mentyä omia menoja jatketaan välittämättä MEISTÄ, olemattaoikeasti pari ja YHDESSÄ. Se ei tietenkään tarkoita nysväämistä kaiken aikaa yhdessä, mutta se tarkoittaa sitä, että omaa elämää suunnitellaan toisen kanssa. Ei itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.
Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.
No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?
Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.
No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.
Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.
En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.
Mitä ”arvoa” sellaisella ihastumisella itseen olisi, jos itse ei voinut olla aito ja oma itsensä matkan varrella? Mikään sellainen, että koittaa olla jotain, jotta ”joku ihastuisi”, ei toimi, ei itselläni ainakaan ole ongelmana se, ettei joku ihastuisi minuun, vaan se, etten tunne heitäkohtaan samoin. Ja itse olen ihastunut kyllä, mutta ilman vastakaikua (kohde on sitten tiennyt, että olen kiinnostunut).
No, minun maailmassani ihminen voi kehittyä ihan omana itsenään eikä kehittää jotain feikkikopiota omasta persoonastaan. Ihminen voi opetella positiivisempaa elämänasennetta, kiitollisuutta, kehittää taitojaan ja tietojaan, olla aktiivisempi, pitää parempaa huolta itsestään, harjoittaa itsehillintää ja kaunista suhtautumista toisiin jne jne jne loputtomiin. Kaikki tämä tekee omasta elämästä parempaa ja sinusta paremman kumppanin toiselle ihmiselle.
Voi tietenkin kehittyä omana itsenään, en tarkoittanutkaan että pitää kehittyä feikiksi! Vaan tarkoitin sitä, että kaikille se ei ole omana itsenä olemista, että kehittää tuollaisia puolia! En usko isonkaan osan ihmisistä kehittävän noita. Minusta se, että tykkää toisesta saa riittää. En tajua sellaista, että miellytetään toisia, ei minuakaan tarvitse kenenkään miellyttää! Jos on luonteeltaan sellainen, että laittaa mielellään toiselle kahvikupin nenän eteen, niin onhan se kivaa! Mutta ei se mikään parisuhteen edellytys saa olla. Tai ei ole ainakaan minulle. Olen sen verran itsenäiseksi tottunut, että osaan keittää kahvini itse. Eiköhän maailmassa ole miehiä, jotka eivät odottele naisesta palvelijaa.
Tykkään myös kuunnella muiden murheita, siinä ei tarvitse kehittyä, en kaipaa mitään hyötymis tai palvelusuhdetta, ei kaikkien tarvitse toimia noin kuin ehdotin, jotta saisivat ihastukseltaan vastakaiun. Sen takia sanoin, että tuollainen on epäaitoa, koska se ei ole kaikille tärkeää.MInusta näyttää siltä, että sinun kriteerisi parisuhteelle ja omalle panoksellesi siinä ovat sellaisia, jotka eivät ihan jokaiselle riitä. Parisuhde ei monille ole vain tykkäämistä vaan sitä, että yritetään niemenomaan miellyttää sitä toista ihmistä ja tehdä hänen eteensä hyviä tekoja. Sinä saat pitää oman käsityksesi parisuhteesta toki, mutta minä en tuollaiseen parisuhteeseen ainakaan näin paperilla lähtisi.
Ei ehkä ole, mutta minulle on. Minusta on ahnetta ja itserakasta laittaa sille muita ehtoja tai portaita. Tykkääminen tarkoittaa minulle huippukorkeaa lojaaliteettia, ja se ei ole jaossa kovin monille. Joka kaipaa 100% lojaaliutta vaimoltaan, mutta on samalla kunnon mies, eli en katsele mitään muiden satuttamista läpi sormieni, saisi sen minusta.
En halua loukata, mutta kuulostat kyllä todella negatiiviselta ja tuomitsevalta ihmiseltä näiden viestiesi perusteella. Joskus on hyvä katsoa peiliin ja miettiä, millaista vastakaikua saa muilta ihmisiltä ja mikä siihen voisi olla syynä.
No en ole tuomitseva. Se ei ole tuomitsevaa, että on sallivampi, kuin toiset, eli en itse TUOMITSE miestä, joka ei yritä tehdä eteeni hyviä tekoja parisuhteessa. Huom. EN sanonut, että saa loukata, minua vain ei loukkaa se, jos toinen ei elä tehdäkseen HYVIÄ TEKOJA minulle!
Minä oletan, että jos toinen on tärkeä ja jos toisesta tykkää, elämät saa sovitettua yhteen ja se riittää, kun molemmilla on hyvä olla. En ikinä tuomitsisi miestä milloinkaan siitä, että ”et nyt yrittänyt tehdä eteeni näin tai noin”! Olen vastuussa itse itsestäni ja uskon, että jos mies rakastaa minua, hän ei satuttais minua sillä, ettei auttele, kun pyydän (jos huomioin sen, että hän jaksaa eikä se ole häneltä pois).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä ketjuissa on aina vähän niin, että joku kertoo pariutumisen ongelmistaan ja rimoistaan, ja kaikille lukijoille on jo muutaman viestin jälkeen täysin selvää, miksi aloittajalla ei ole parisuhdetta. Ja se ei johdu omista rimoista eikä muiden ihmisten vaatimuksista, mutta ne ovat se juttu, josta halutaan keskustella. Mikään ei etene mihinkään. Ja sama homma alusta huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.
Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.
No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?
Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.
No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.
Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.
En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.
Mitä ”arvoa” sellaisella ihastumisella itseen olisi, jos itse ei voinut olla aito ja oma itsensä matkan varrella? Mikään sellainen, että koittaa olla jotain, jotta ”joku ihastuisi”, ei toimi, ei itselläni ainakaan ole ongelmana se, ettei joku ihastuisi minuun, vaan se, etten tunne heitäkohtaan samoin. Ja itse olen ihastunut kyllä, mutta ilman vastakaikua (kohde on sitten tiennyt, että olen kiinnostunut).
No, minun maailmassani ihminen voi kehittyä ihan omana itsenään eikä kehittää jotain feikkikopiota omasta persoonastaan. Ihminen voi opetella positiivisempaa elämänasennetta, kiitollisuutta, kehittää taitojaan ja tietojaan, olla aktiivisempi, pitää parempaa huolta itsestään, harjoittaa itsehillintää ja kaunista suhtautumista toisiin jne jne jne loputtomiin. Kaikki tämä tekee omasta elämästä parempaa ja sinusta paremman kumppanin toiselle ihmiselle.
Voi tietenkin kehittyä omana itsenään, en tarkoittanutkaan että pitää kehittyä feikiksi! Vaan tarkoitin sitä, että kaikille se ei ole omana itsenä olemista, että kehittää tuollaisia puolia! En usko isonkaan osan ihmisistä kehittävän noita. Minusta se, että tykkää toisesta saa riittää. En tajua sellaista, että miellytetään toisia, ei minuakaan tarvitse kenenkään miellyttää! Jos on luonteeltaan sellainen, että laittaa mielellään toiselle kahvikupin nenän eteen, niin onhan se kivaa! Mutta ei se mikään parisuhteen edellytys saa olla. Tai ei ole ainakaan minulle. Olen sen verran itsenäiseksi tottunut, että osaan keittää kahvini itse. Eiköhän maailmassa ole miehiä, jotka eivät odottele naisesta palvelijaa.
Tykkään myös kuunnella muiden murheita, siinä ei tarvitse kehittyä, en kaipaa mitään hyötymis tai palvelusuhdetta, ei kaikkien tarvitse toimia noin kuin ehdotin, jotta saisivat ihastukseltaan vastakaiun. Sen takia sanoin, että tuollainen on epäaitoa, koska se ei ole kaikille tärkeää.MInusta näyttää siltä, että sinun kriteerisi parisuhteelle ja omalle panoksellesi siinä ovat sellaisia, jotka eivät ihan jokaiselle riitä. Parisuhde ei monille ole vain tykkäämistä vaan sitä, että yritetään niemenomaan miellyttää sitä toista ihmistä ja tehdä hänen eteensä hyviä tekoja. Sinä saat pitää oman käsityksesi parisuhteesta toki, mutta minä en tuollaiseen parisuhteeseen ainakaan näin paperilla lähtisi.
Ei ehkä ole, mutta minulle on. Minusta on ahnetta ja itserakasta laittaa sille muita ehtoja tai portaita. Tykkääminen tarkoittaa minulle huippukorkeaa lojaaliteettia, ja se ei ole jaossa kovin monille. Joka kaipaa 100% lojaaliutta vaimoltaan, mutta on samalla kunnon mies, eli en katsele mitään muiden satuttamista läpi sormieni, saisi sen minusta.
En halua loukata, mutta kuulostat kyllä todella negatiiviselta ja tuomitsevalta ihmiseltä näiden viestiesi perusteella. Joskus on hyvä katsoa peiliin ja miettiä, millaista vastakaikua saa muilta ihmisiltä ja mikä siihen voisi olla syynä.
No en ole tuomitseva. Se ei ole tuomitsevaa, että on sallivampi, kuin toiset, eli en itse TUOMITSE miestä, joka ei yritä tehdä eteeni hyviä tekoja parisuhteessa. Huom. EN sanonut, että saa loukata, minua vain ei loukkaa se, jos toinen ei elä tehdäkseen HYVIÄ TEKOJA minulle!
Minä oletan, että jos toinen on tärkeä ja jos toisesta tykkää, elämät saa sovitettua yhteen ja se riittää, kun molemmilla on hyvä olla. En ikinä tuomitsisi miestä milloinkaan siitä, että ”et nyt yrittänyt tehdä eteeni näin tai noin”! Olen vastuussa itse itsestäni ja uskon, että jos mies rakastaa minua, hän ei satuttais minua sillä, ettei auttele, kun pyydän (jos huomioin sen, että hän jaksaa eikä se ole häneltä pois).
Luepa viestejäsi takaisinpäin uudestaan. Kuka täällä isoilla kirjaimilla haukkuu ja nimittelee toisia tuomitsevasti ja tekee pitkälle meneviä luonneanalyyseja heistä omien arvojensa pohjalta? Kyllä se olet ihan juuri sinä.
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa on aina vähän niin, että joku kertoo pariutumisen ongelmistaan ja rimoistaan, ja kaikille lukijoille on jo muutaman viestin jälkeen täysin selvää, miksi aloittajalla ei ole parisuhdetta. Ja se ei johdu omista rimoista eikä muiden ihmisten vaatimuksista, mutta ne ovat se juttu, josta halutaan keskustella. Mikään ei etene mihinkään. Ja sama homma alusta huomenna.
Kyllä mulla ainakin on ollut parisuhteita, jotka olen aina itse päättänyt. Toinen kesti 10 vuotta. Kysymys on vain siitä, että ne ovat olleet miesten kanssa, joihin en ole ollut ihastunut. Koska muuten minulla olisi ollut nolla parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.
Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.
No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?
Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.
No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.
Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.
En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.
Mitä ”arvoa” sellaisella ihastumisella itseen olisi, jos itse ei voinut olla aito ja oma itsensä matkan varrella? Mikään sellainen, että koittaa olla jotain, jotta ”joku ihastuisi”, ei toimi, ei itselläni ainakaan ole ongelmana se, ettei joku ihastuisi minuun, vaan se, etten tunne heitäkohtaan samoin. Ja itse olen ihastunut kyllä, mutta ilman vastakaikua (kohde on sitten tiennyt, että olen kiinnostunut).
No, minun maailmassani ihminen voi kehittyä ihan omana itsenään eikä kehittää jotain feikkikopiota omasta persoonastaan. Ihminen voi opetella positiivisempaa elämänasennetta, kiitollisuutta, kehittää taitojaan ja tietojaan, olla aktiivisempi, pitää parempaa huolta itsestään, harjoittaa itsehillintää ja kaunista suhtautumista toisiin jne jne jne loputtomiin. Kaikki tämä tekee omasta elämästä parempaa ja sinusta paremman kumppanin toiselle ihmiselle.
Voi tietenkin kehittyä omana itsenään, en tarkoittanutkaan että pitää kehittyä feikiksi! Vaan tarkoitin sitä, että kaikille se ei ole omana itsenä olemista, että kehittää tuollaisia puolia! En usko isonkaan osan ihmisistä kehittävän noita. Minusta se, että tykkää toisesta saa riittää. En tajua sellaista, että miellytetään toisia, ei minuakaan tarvitse kenenkään miellyttää! Jos on luonteeltaan sellainen, että laittaa mielellään toiselle kahvikupin nenän eteen, niin onhan se kivaa! Mutta ei se mikään parisuhteen edellytys saa olla. Tai ei ole ainakaan minulle. Olen sen verran itsenäiseksi tottunut, että osaan keittää kahvini itse. Eiköhän maailmassa ole miehiä, jotka eivät odottele naisesta palvelijaa.
Tykkään myös kuunnella muiden murheita, siinä ei tarvitse kehittyä, en kaipaa mitään hyötymis tai palvelusuhdetta, ei kaikkien tarvitse toimia noin kuin ehdotin, jotta saisivat ihastukseltaan vastakaiun. Sen takia sanoin, että tuollainen on epäaitoa, koska se ei ole kaikille tärkeää.MInusta näyttää siltä, että sinun kriteerisi parisuhteelle ja omalle panoksellesi siinä ovat sellaisia, jotka eivät ihan jokaiselle riitä. Parisuhde ei monille ole vain tykkäämistä vaan sitä, että yritetään niemenomaan miellyttää sitä toista ihmistä ja tehdä hänen eteensä hyviä tekoja. Sinä saat pitää oman käsityksesi parisuhteesta toki, mutta minä en tuollaiseen parisuhteeseen ainakaan näin paperilla lähtisi.
Ei ehkä ole, mutta minulle on. Minusta on ahnetta ja itserakasta laittaa sille muita ehtoja tai portaita. Tykkääminen tarkoittaa minulle huippukorkeaa lojaaliteettia, ja se ei ole jaossa kovin monille. Joka kaipaa 100% lojaaliutta vaimoltaan, mutta on samalla kunnon mies, eli en katsele mitään muiden satuttamista läpi sormieni, saisi sen minusta.
En halua loukata, mutta kuulostat kyllä todella negatiiviselta ja tuomitsevalta ihmiseltä näiden viestiesi perusteella. Joskus on hyvä katsoa peiliin ja miettiä, millaista vastakaikua saa muilta ihmisiltä ja mikä siihen voisi olla syynä.
No en ole tuomitseva. Se ei ole tuomitsevaa, että on sallivampi, kuin toiset, eli en itse TUOMITSE miestä, joka ei yritä tehdä eteeni hyviä tekoja parisuhteessa. Huom. EN sanonut, että saa loukata, minua vain ei loukkaa se, jos toinen ei elä tehdäkseen HYVIÄ TEKOJA minulle!
Minä oletan, että jos toinen on tärkeä ja jos toisesta tykkää, elämät saa sovitettua yhteen ja se riittää, kun molemmilla on hyvä olla. En ikinä tuomitsisi miestä milloinkaan siitä, että ”et nyt yrittänyt tehdä eteeni näin tai noin”! Olen vastuussa itse itsestäni ja uskon, että jos mies rakastaa minua, hän ei satuttais minua sillä, ettei auttele, kun pyydän (jos huomioin sen, että hän jaksaa eikä se ole häneltä pois).Luepa viestejäsi takaisinpäin uudestaan. Kuka täällä isoilla kirjaimilla haukkuu ja nimittelee toisia tuomitsevasti ja tekee pitkälle meneviä luonneanalyyseja heistä omien arvojensa pohjalta? Kyllä se olet ihan juuri sinä.
Niin, eikö voi tuomita siitä, että aloittajan aloitusta ja sen koko asetelmaa haukutaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.
Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.
No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?
Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.
No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.
Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.
En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.
Mitä ”arvoa” sellaisella ihastumisella itseen olisi, jos itse ei voinut olla aito ja oma itsensä matkan varrella? Mikään sellainen, että koittaa olla jotain, jotta ”joku ihastuisi”, ei toimi, ei itselläni ainakaan ole ongelmana se, ettei joku ihastuisi minuun, vaan se, etten tunne heitäkohtaan samoin. Ja itse olen ihastunut kyllä, mutta ilman vastakaikua (kohde on sitten tiennyt, että olen kiinnostunut).
No, minun maailmassani ihminen voi kehittyä ihan omana itsenään eikä kehittää jotain feikkikopiota omasta persoonastaan. Ihminen voi opetella positiivisempaa elämänasennetta, kiitollisuutta, kehittää taitojaan ja tietojaan, olla aktiivisempi, pitää parempaa huolta itsestään, harjoittaa itsehillintää ja kaunista suhtautumista toisiin jne jne jne loputtomiin. Kaikki tämä tekee omasta elämästä parempaa ja sinusta paremman kumppanin toiselle ihmiselle.
Voi tietenkin kehittyä omana itsenään, en tarkoittanutkaan että pitää kehittyä feikiksi! Vaan tarkoitin sitä, että kaikille se ei ole omana itsenä olemista, että kehittää tuollaisia puolia! En usko isonkaan osan ihmisistä kehittävän noita. Minusta se, että tykkää toisesta saa riittää. En tajua sellaista, että miellytetään toisia, ei minuakaan tarvitse kenenkään miellyttää! Jos on luonteeltaan sellainen, että laittaa mielellään toiselle kahvikupin nenän eteen, niin onhan se kivaa! Mutta ei se mikään parisuhteen edellytys saa olla. Tai ei ole ainakaan minulle. Olen sen verran itsenäiseksi tottunut, että osaan keittää kahvini itse. Eiköhän maailmassa ole miehiä, jotka eivät odottele naisesta palvelijaa.
Tykkään myös kuunnella muiden murheita, siinä ei tarvitse kehittyä, en kaipaa mitään hyötymis tai palvelusuhdetta, ei kaikkien tarvitse toimia noin kuin ehdotin, jotta saisivat ihastukseltaan vastakaiun. Sen takia sanoin, että tuollainen on epäaitoa, koska se ei ole kaikille tärkeää.MInusta näyttää siltä, että sinun kriteerisi parisuhteelle ja omalle panoksellesi siinä ovat sellaisia, jotka eivät ihan jokaiselle riitä. Parisuhde ei monille ole vain tykkäämistä vaan sitä, että yritetään niemenomaan miellyttää sitä toista ihmistä ja tehdä hänen eteensä hyviä tekoja. Sinä saat pitää oman käsityksesi parisuhteesta toki, mutta minä en tuollaiseen parisuhteeseen ainakaan näin paperilla lähtisi.
Ei ehkä ole, mutta minulle on. Minusta on ahnetta ja itserakasta laittaa sille muita ehtoja tai portaita. Tykkääminen tarkoittaa minulle huippukorkeaa lojaaliteettia, ja se ei ole jaossa kovin monille. Joka kaipaa 100% lojaaliutta vaimoltaan, mutta on samalla kunnon mies, eli en katsele mitään muiden satuttamista läpi sormieni, saisi sen minusta.
En halua loukata, mutta kuulostat kyllä todella negatiiviselta ja tuomitsevalta ihmiseltä näiden viestiesi perusteella. Joskus on hyvä katsoa peiliin ja miettiä, millaista vastakaikua saa muilta ihmisiltä ja mikä siihen voisi olla syynä.
No en ole tuomitseva. Se ei ole tuomitsevaa, että on sallivampi, kuin toiset, eli en itse TUOMITSE miestä, joka ei yritä tehdä eteeni hyviä tekoja parisuhteessa. Huom. EN sanonut, että saa loukata, minua vain ei loukkaa se, jos toinen ei elä tehdäkseen HYVIÄ TEKOJA minulle!
Minä oletan, että jos toinen on tärkeä ja jos toisesta tykkää, elämät saa sovitettua yhteen ja se riittää, kun molemmilla on hyvä olla. En ikinä tuomitsisi miestä milloinkaan siitä, että ”et nyt yrittänyt tehdä eteeni näin tai noin”! Olen vastuussa itse itsestäni ja uskon, että jos mies rakastaa minua, hän ei satuttais minua sillä, ettei auttele, kun pyydän (jos huomioin sen, että hän jaksaa eikä se ole häneltä pois).Luepa viestejäsi takaisinpäin uudestaan. Kuka täällä isoilla kirjaimilla haukkuu ja nimittelee toisia tuomitsevasti ja tekee pitkälle meneviä luonneanalyyseja heistä omien arvojensa pohjalta? Kyllä se olet ihan juuri sinä.
” Ul1 Ul1. Miten on niin vaikea käsittää että jos ei saa ketä haluaa, voi olla ilman? Miksi hinnalla millä hyvänsä pitää saada joku, johon vaan tyytyy? Kehitä ittees.”
Tuomitsija #1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.
Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.
No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?
Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.
No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.
Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.
En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.
Mitä ”arvoa” sellaisella ihastumisella itseen olisi, jos itse ei voinut olla aito ja oma itsensä matkan varrella? Mikään sellainen, että koittaa olla jotain, jotta ”joku ihastuisi”, ei toimi, ei itselläni ainakaan ole ongelmana se, ettei joku ihastuisi minuun, vaan se, etten tunne heitäkohtaan samoin. Ja itse olen ihastunut kyllä, mutta ilman vastakaikua (kohde on sitten tiennyt, että olen kiinnostunut).
No, minun maailmassani ihminen voi kehittyä ihan omana itsenään eikä kehittää jotain feikkikopiota omasta persoonastaan. Ihminen voi opetella positiivisempaa elämänasennetta, kiitollisuutta, kehittää taitojaan ja tietojaan, olla aktiivisempi, pitää parempaa huolta itsestään, harjoittaa itsehillintää ja kaunista suhtautumista toisiin jne jne jne loputtomiin. Kaikki tämä tekee omasta elämästä parempaa ja sinusta paremman kumppanin toiselle ihmiselle.
Voi tietenkin kehittyä omana itsenään, en tarkoittanutkaan että pitää kehittyä feikiksi! Vaan tarkoitin sitä, että kaikille se ei ole omana itsenä olemista, että kehittää tuollaisia puolia! En usko isonkaan osan ihmisistä kehittävän noita. Minusta se, että tykkää toisesta saa riittää. En tajua sellaista, että miellytetään toisia, ei minuakaan tarvitse kenenkään miellyttää! Jos on luonteeltaan sellainen, että laittaa mielellään toiselle kahvikupin nenän eteen, niin onhan se kivaa! Mutta ei se mikään parisuhteen edellytys saa olla. Tai ei ole ainakaan minulle. Olen sen verran itsenäiseksi tottunut, että osaan keittää kahvini itse. Eiköhän maailmassa ole miehiä, jotka eivät odottele naisesta palvelijaa.
Tykkään myös kuunnella muiden murheita, siinä ei tarvitse kehittyä, en kaipaa mitään hyötymis tai palvelusuhdetta, ei kaikkien tarvitse toimia noin kuin ehdotin, jotta saisivat ihastukseltaan vastakaiun. Sen takia sanoin, että tuollainen on epäaitoa, koska se ei ole kaikille tärkeää.MInusta näyttää siltä, että sinun kriteerisi parisuhteelle ja omalle panoksellesi siinä ovat sellaisia, jotka eivät ihan jokaiselle riitä. Parisuhde ei monille ole vain tykkäämistä vaan sitä, että yritetään niemenomaan miellyttää sitä toista ihmistä ja tehdä hänen eteensä hyviä tekoja. Sinä saat pitää oman käsityksesi parisuhteesta toki, mutta minä en tuollaiseen parisuhteeseen ainakaan näin paperilla lähtisi.
Ei ehkä ole, mutta minulle on. Minusta on ahnetta ja itserakasta laittaa sille muita ehtoja tai portaita. Tykkääminen tarkoittaa minulle huippukorkeaa lojaaliteettia, ja se ei ole jaossa kovin monille. Joka kaipaa 100% lojaaliutta vaimoltaan, mutta on samalla kunnon mies, eli en katsele mitään muiden satuttamista läpi sormieni, saisi sen minusta.
En halua loukata, mutta kuulostat kyllä todella negatiiviselta ja tuomitsevalta ihmiseltä näiden viestiesi perusteella. Joskus on hyvä katsoa peiliin ja miettiä, millaista vastakaikua saa muilta ihmisiltä ja mikä siihen voisi olla syynä.
No en ole tuomitseva. Se ei ole tuomitsevaa, että on sallivampi, kuin toiset, eli en itse TUOMITSE miestä, joka ei yritä tehdä eteeni hyviä tekoja parisuhteessa. Huom. EN sanonut, että saa loukata, minua vain ei loukkaa se, jos toinen ei elä tehdäkseen HYVIÄ TEKOJA minulle!
Minä oletan, että jos toinen on tärkeä ja jos toisesta tykkää, elämät saa sovitettua yhteen ja se riittää, kun molemmilla on hyvä olla. En ikinä tuomitsisi miestä milloinkaan siitä, että ”et nyt yrittänyt tehdä eteeni näin tai noin”! Olen vastuussa itse itsestäni ja uskon, että jos mies rakastaa minua, hän ei satuttais minua sillä, ettei auttele, kun pyydän (jos huomioin sen, että hän jaksaa eikä se ole häneltä pois).Luepa viestejäsi takaisinpäin uudestaan. Kuka täällä isoilla kirjaimilla haukkuu ja nimittelee toisia tuomitsevasti ja tekee pitkälle meneviä luonneanalyyseja heistä omien arvojensa pohjalta? Kyllä se olet ihan juuri sinä.
Tuomitsija #2
”Entäpä jos nostaisit sitä tasoasi? Vai eikö riitä rahkeet?”
Ei ole, vaan tässä on kiukuteltu aloittajalle.