Voitteko te kertoa miten tasoa lasketaan kumppaninhaussa? Olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt, mutta en ole onnistununut

Ongelma on tuo taso. Täytyy olla jalat maasta irrallaan jos voi leijua katselemassa toisten tasoja.

Miten olis, kohdata ihminen silmästä silmään, etsiä sieltä tuttua pilkettä? Ja jos ei pilkettä kohtaa, niin hyvää päivänjatkoa ja seuraava tutustuminen.

Ulkonäkö muuttuu, luonteet kehittyy, mutta jos ei ole yhteistä pilkettä niin ei ole mitään yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ul1 Ul1. Miten on niin vaikea käsittää että jos ei saa ketä haluaa, voi olla ilman? Miksi hinnalla millä hyvänsä pitää saada joku, johon vaan tyytyy? Kehitä ittees.

Jos ei saa ketä haluaa,  _joutuu_ olemaan ilman.

AP, ota se minkä saat.

APN kannattaa nyt ihan kokonaan jättää yritykset sikseen ja elää muuten elämäänsä yksin. Sitten kun harhat omasta kiinnostavuudesta on loppuneet ja tarve kumppanille on niin suuri, että saavutettavissa olevat ehdokkaat rupeaa kelpaamaan, voi pikkuhiljaa ryhtyä taas yrittämään. Sillä on yksinkertaisesti liian suuret luulot itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.

Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)

Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.

Miten saat tästä lauseesta, että ap on ulkonäköKESKEINEN?

”tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti ) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.”

Hän mainitsee myös luonne-epäviehättävyyden ja sen, että nainen on epäviehättävä ulkoisesti. Minusta hän siis sanoi, että hän on kritiikittä lähtenyt luomaan suhdetta, mutta se ei johda mihinkään tunnetasolla, eli ihastumista ei tule.

Ymmärrän hyvin, olen itse kokenut saman. En vain pysty ihastumaan, jos en ole ihastunut.

En vain ymmärrä näitä viestejä. ”En pysty ihastumaan ihmiseen johon en ole ihastunut”. Ok. Ja meidän pitäisi nyt tuohon sitten keksiä millainen ratkaisu?

Kuka on sanonut, että olisit asiasta jotenkin vastuussa?

Palstalle ei saa tehdä aiheesta aloitusta, koska SÄ et osaa ratkaista asiaa?

Ehkäpä on ihmisiä, jotka haluavat jutella aiheesta? Pitääkö olla lupa sinulta?

Tähän etsitään sellaista vastausta, että joo, me naiset ollaan ihan väärässä parinvalinnassamme, liian nirsoja ja on tosi epistä että sä et saa just sitä mirkkua josta oot kiinnostunut. Sun ei tartte tehdä itsellesi mitään vaan naisten on muututtava. Saahan tästä jutella aamusta iltaan täällä mammojen kanssa, mutta luulisi käyvän väsyttäväksi kaikille osapuolille.

Kukin saa mitä saa, ei sitä täältä määrätä. 

Että sä olet heikkoitsetuntoinen, eli jos joku ei löydä kumppania laskettuaan rimaa ja on siitä kiukkuinen, niin se tarkoittaa SULLE, että sun parinvalintasi oli väärin!? Mitääää?????? Mitä jos ottaisit sen pääsi pois omasta p*rseestäsi ja koittaisit asettua aloittajan asemaan kerrankin ilman omia itsetuntoheikkouksiasi? Tässä ei moitita kenenkään valintoja, etkö nyt tajua? This is NOT ABOUT YOU. Ei kaikki ole, koitahan oppia se jo.

Ja siis luuletko sä, että kaikille naisillekaan löytyy kumppani, johon he olisivat ihastuneita?

Mulla on ihan hyvä itsetunto ja olen onnellisesti pariutunut. Näissä aloittajan kaltaisissa viesteissä on aina tietty pohjavire ja rivien välit, jotka tulevat varmasti tässä ketjussa ihan kohta sinunkin nähtäviksesi. Odottele vain.

Aikuisille ihmisille on aivan selvää, että kaikille ei löydy kumppania, johon ovat ihastuneita. Useimmille kyllä onneksi löytyy ja ne joille sen löytäminen on vuodesta toiseen pohjaton suo voivat katsoa lähinnä peiliin.  

Joopa joo. Aika ilkeästi sanottu. Eli kaikki yksin elämässään jääneet olivatkin ihmisinä jotenkin mätiä.

Kyse ei oleminkään mtyydestä. Ainoastaan sitä mikä näkyy peilissä voi muuttaa. Maailmaa ja vastakkaista sukupuolta ja sen preferenssejä ei voi. Se voi tuntua kurjalta, mutta niin se vain on.

Kyse ei ole mistään tarpeesta muuttua, oletpa sekä tietämätön, että häijy. Moni ihminen on yksin koska ei vain ihastu kehenkään syistä, jota emme tiedä, mutta ainakaan se ei ole se, ettei heistä olisi esim. kumppaniksi kellekään tai että heissä olisi mitään vikaa, kuten sinä väitit.

On hyvin vaikea sanoa, miksei esim. minuun ole sellainen mies koskaan ihastunut, johon itse olen ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.

Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.

No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?

Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.

No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tuo taso. Täytyy olla jalat maasta irrallaan jos voi leijua katselemassa toisten tasoja.

Miten olis, kohdata ihminen silmästä silmään, etsiä sieltä tuttua pilkettä? Ja jos ei pilkettä kohtaa, niin hyvää päivänjatkoa ja seuraava tutustuminen.

Ulkonäkö muuttuu, luonteet kehittyy, mutta jos ei ole yhteistä pilkettä niin ei ole mitään yhteistä.

Ongelmahan ei nimenomaan ollut taso. Ap kertoi koittaneensa naisten kanssa, joiden ulkonäkö tai luonne eivät ihastuttaneet ensikohtaamiselta. Mutta kertoi, että eipä se auttanut, ihastumisen tunnetta ei syntynyt missään vaiheessa. Enkä ihmettele. En itsekään ole ihastunut ihmiseen, johon en ole ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.

Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)

Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.

Miten saat tästä lauseesta, että ap on ulkonäköKESKEINEN?

”tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti ) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.”

Hän mainitsee myös luonne-epäviehättävyyden ja sen, että nainen on epäviehättävä ulkoisesti. Minusta hän siis sanoi, että hän on kritiikittä lähtenyt luomaan suhdetta, mutta se ei johda mihinkään tunnetasolla, eli ihastumista ei tule.

Ymmärrän hyvin, olen itse kokenut saman. En vain pysty ihastumaan, jos en ole ihastunut.

En vain ymmärrä näitä viestejä. ”En pysty ihastumaan ihmiseen johon en ole ihastunut”. Ok. Ja meidän pitäisi nyt tuohon sitten keksiä millainen ratkaisu?

Kuka on sanonut, että olisit asiasta jotenkin vastuussa?

Palstalle ei saa tehdä aiheesta aloitusta, koska SÄ et osaa ratkaista asiaa?

Ehkäpä on ihmisiä, jotka haluavat jutella aiheesta? Pitääkö olla lupa sinulta?

Tähän etsitään sellaista vastausta, että joo, me naiset ollaan ihan väärässä parinvalinnassamme, liian nirsoja ja on tosi epistä että sä et saa just sitä mirkkua josta oot kiinnostunut. Sun ei tartte tehdä itsellesi mitään vaan naisten on muututtava. Saahan tästä jutella aamusta iltaan täällä mammojen kanssa, mutta luulisi käyvän väsyttäväksi kaikille osapuolille.

Kukin saa mitä saa, ei sitä täältä määrätä. 

Että sä olet heikkoitsetuntoinen, eli jos joku ei löydä kumppania laskettuaan rimaa ja on siitä kiukkuinen, niin se tarkoittaa SULLE, että sun parinvalintasi oli väärin!? Mitääää?????? Mitä jos ottaisit sen pääsi pois omasta p*rseestäsi ja koittaisit asettua aloittajan asemaan kerrankin ilman omia itsetuntoheikkouksiasi? Tässä ei moitita kenenkään valintoja, etkö nyt tajua? This is NOT ABOUT YOU. Ei kaikki ole, koitahan oppia se jo.

Ja siis luuletko sä, että kaikille naisillekaan löytyy kumppani, johon he olisivat ihastuneita?

Mulla on ihan hyvä itsetunto ja olen onnellisesti pariutunut. Näissä aloittajan kaltaisissa viesteissä on aina tietty pohjavire ja rivien välit, jotka tulevat varmasti tässä ketjussa ihan kohta sinunkin nähtäviksesi. Odottele vain.

Aikuisille ihmisille on aivan selvää, että kaikille ei löydy kumppania, johon ovat ihastuneita. Useimmille kyllä onneksi löytyy ja ne joille sen löytäminen on vuodesta toiseen pohjaton suo voivat katsoa lähinnä peiliin.  

Joopa joo. Aika ilkeästi sanottu. Eli kaikki yksin elämässään jääneet olivatkin ihmisinä jotenkin mätiä.

Kyse ei oleminkään mtyydestä. Ainoastaan sitä mikä näkyy peilissä voi muuttaa. Maailmaa ja vastakkaista sukupuolta ja sen preferenssejä ei voi. Se voi tuntua kurjalta, mutta niin se vain on.

Kyse ei ole mistään tarpeesta muuttua, oletpa sekä tietämätön, että häijy. Moni ihminen on yksin koska ei vain ihastu kehenkään syistä, jota emme tiedä, mutta ainakaan se ei ole se, ettei heistä olisi esim. kumppaniksi kellekään tai että heissä olisi mitään vikaa, kuten sinä väitit.

On hyvin vaikea sanoa, miksei esim. minuun ole sellainen mies koskaan ihastunut, johon itse olen ollut.

Defenssisi ovat hyvin korkealla. Joskus kyse on siitäkin, että jonkun asian painoarvo elämässä kasvaa liian suureksi ja toisten ihmisetn kohtaamisesta häviää kaikki keveys ja huumori. Epätoivo paistaa läpi kilometrien päähän. Se on iso nounou usein sekä miehille että naisille. Jalat maahan oman tason suhteen ja tutustumaan muihin ihmisiin ilman painetta pariutumisesta on hyvä keino. Ystävyys on myös hyvä alku, josta voi kasvaa jotain muuta.    

Mielestäni tason laskemisessa ei ole kyse siitä, että pitäisi yrittää väkisin viehättyä omasta mielestä epäviehättävästä henkilöstä vaan siitä, että pysähtyy miettimään omia kriteeereitä ja sitä, että ovatko ne oikeasti kovin oleellisia. Itselläni oli nuorempana aika tiukkoja vaatimuksia kumppanin suhteen, mutta sitten tajusin, että eihän siinä ole mitään järkeä. En siis missään vaiheessa alkanut kelpuuttaa mielestäni rumia tai muuten epäviehättäviä tyyppejä, mutta pidin mieleni avoimempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.

Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)

Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.

Miten saat tästä lauseesta, että ap on ulkonäköKESKEINEN?

”tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti ) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.”

Hän mainitsee myös luonne-epäviehättävyyden ja sen, että nainen on epäviehättävä ulkoisesti. Minusta hän siis sanoi, että hän on kritiikittä lähtenyt luomaan suhdetta, mutta se ei johda mihinkään tunnetasolla, eli ihastumista ei tule.

Ymmärrän hyvin, olen itse kokenut saman. En vain pysty ihastumaan, jos en ole ihastunut.

En vain ymmärrä näitä viestejä. ”En pysty ihastumaan ihmiseen johon en ole ihastunut”. Ok. Ja meidän pitäisi nyt tuohon sitten keksiä millainen ratkaisu?

Kuka on sanonut, että olisit asiasta jotenkin vastuussa?

Palstalle ei saa tehdä aiheesta aloitusta, koska SÄ et osaa ratkaista asiaa?

Ehkäpä on ihmisiä, jotka haluavat jutella aiheesta? Pitääkö olla lupa sinulta?

Tähän etsitään sellaista vastausta, että joo, me naiset ollaan ihan väärässä parinvalinnassamme, liian nirsoja ja on tosi epistä että sä et saa just sitä mirkkua josta oot kiinnostunut. Sun ei tartte tehdä itsellesi mitään vaan naisten on muututtava. Saahan tästä jutella aamusta iltaan täällä mammojen kanssa, mutta luulisi käyvän väsyttäväksi kaikille osapuolille.

Kukin saa mitä saa, ei sitä täältä määrätä. 

Että sä olet heikkoitsetuntoinen, eli jos joku ei löydä kumppania laskettuaan rimaa ja on siitä kiukkuinen, niin se tarkoittaa SULLE, että sun parinvalintasi oli väärin!? Mitääää?????? Mitä jos ottaisit sen pääsi pois omasta p*rseestäsi ja koittaisit asettua aloittajan asemaan kerrankin ilman omia itsetuntoheikkouksiasi? Tässä ei moitita kenenkään valintoja, etkö nyt tajua? This is NOT ABOUT YOU. Ei kaikki ole, koitahan oppia se jo.

Ja siis luuletko sä, että kaikille naisillekaan löytyy kumppani, johon he olisivat ihastuneita?

Mulla on ihan hyvä itsetunto ja olen onnellisesti pariutunut. Näissä aloittajan kaltaisissa viesteissä on aina tietty pohjavire ja rivien välit, jotka tulevat varmasti tässä ketjussa ihan kohta sinunkin nähtäviksesi. Odottele vain.

Aikuisille ihmisille on aivan selvää, että kaikille ei löydy kumppania, johon ovat ihastuneita. Useimmille kyllä onneksi löytyy ja ne joille sen löytäminen on vuodesta toiseen pohjaton suo voivat katsoa lähinnä peiliin.  

Joopa joo. Aika ilkeästi sanottu. Eli kaikki yksin elämässään jääneet olivatkin ihmisinä jotenkin mätiä.

Ei mätiä vaan tyhmiä. Apkin vonkaa instamissiä vaikkei omat rahkeet siihen riitä. Pelkkä ulkonäkö ei riitä perustaksi parisuhteelle ja vaikka AP olisi kuinka kuuminta hottia mielestään ,kenenkään ei tarvitse siitä syystä häntä ottaa. Jokainen , myös instamissiä, saa valita kumppaninsa ihan millä perusteilla haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.

Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.

No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?

Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.

No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.

Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotin löytäväni 12 vuotta kunnollisen kumppanin, en onnistunut. Sitten oli pakko ottaa mitä saatavilla oli.

Miksi?

Koska yksin oleminen on pahempi vaihtoehto 

Miksi?

Varmaankin siksi koska kumppanin tarve on ihmisillä syvälle sisäänrakennettu ominaisuus?

Kaksi onnetonta yhdessä, onpa siinä hyvä parisuhde. Kumpikin vain vaivoin sietää toista.

Missä sanottiin, että joku on onneton? Varsinkin se toinen? Hänhän saattaa olla ap:n kanssa unelmakumppaninsa kanssa, sitäpaitsi. Sitä tässä missään sanottu, että ”se toinenkaan ei ollut tyytyväinen”. Nih

Jos vaikka sinä olet onnellinen ja luulet olevasi rakastavassa parisuhteessa ja sitten sinulle selviää, että puoliso on kanssasi vain siksi ettei ketään muuta saanut, niin vieläkö rakkautta ja onnellisuutta riittää? Se suhdehan päättyy joka tapauksessa heti, kun se tyytyjä löytää itselleen mieluisemman kumppanin.

No, mulle ei ole käynyt noin, itse kerron aina, jos en ole ihastunut, vaikka menisinkin suhteeseen. Ja tuollainenhan voi selvitä 20 vuoden yhdessäolon jälkeenkin. Kauanko siinä ehdittiin olla onnettomia, tai se toinen ehti, jos asia selvisi hänelle 20 vuoden jälkeen JA hän heti sen jälkeen eroaa?

Ei ehdi olla onneton. MOT

Jos toiselle selviää 20 vuoden yhdessäolon jälkeen ettei puoliso ole koskaan rakastanut häntä ja on ollut yhdessä vain siksi, että on edes joku, niin se muuttaa kaiken aikaisemmankin arvottomaksi. Tuon pahempaa loukkausta on vaikea keksiä. Itse on rakastunut, luulee toisenkin rakastavan ja sitten kuulee, että kaikki onkin ollut teeskentelyä. Eipä jää hyviä muistoja siitä suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.

Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)

Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.

Miten saat tästä lauseesta, että ap on ulkonäköKESKEINEN?

”tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti ) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.”

Hän mainitsee myös luonne-epäviehättävyyden ja sen, että nainen on epäviehättävä ulkoisesti. Minusta hän siis sanoi, että hän on kritiikittä lähtenyt luomaan suhdetta, mutta se ei johda mihinkään tunnetasolla, eli ihastumista ei tule.

Ymmärrän hyvin, olen itse kokenut saman. En vain pysty ihastumaan, jos en ole ihastunut.

En vain ymmärrä näitä viestejä. ”En pysty ihastumaan ihmiseen johon en ole ihastunut”. Ok. Ja meidän pitäisi nyt tuohon sitten keksiä millainen ratkaisu?

Kuka on sanonut, että olisit asiasta jotenkin vastuussa?

Palstalle ei saa tehdä aiheesta aloitusta, koska SÄ et osaa ratkaista asiaa?

Ehkäpä on ihmisiä, jotka haluavat jutella aiheesta? Pitääkö olla lupa sinulta?

Tähän etsitään sellaista vastausta, että joo, me naiset ollaan ihan väärässä parinvalinnassamme, liian nirsoja ja on tosi epistä että sä et saa just sitä mirkkua josta oot kiinnostunut. Sun ei tartte tehdä itsellesi mitään vaan naisten on muututtava. Saahan tästä jutella aamusta iltaan täällä mammojen kanssa, mutta luulisi käyvän väsyttäväksi kaikille osapuolille.

Kukin saa mitä saa, ei sitä täältä määrätä. 

Että sä olet heikkoitsetuntoinen, eli jos joku ei löydä kumppania laskettuaan rimaa ja on siitä kiukkuinen, niin se tarkoittaa SULLE, että sun parinvalintasi oli väärin!? Mitääää?????? Mitä jos ottaisit sen pääsi pois omasta p*rseestäsi ja koittaisit asettua aloittajan asemaan kerrankin ilman omia itsetuntoheikkouksiasi? Tässä ei moitita kenenkään valintoja, etkö nyt tajua? This is NOT ABOUT YOU. Ei kaikki ole, koitahan oppia se jo.

Ja siis luuletko sä, että kaikille naisillekaan löytyy kumppani, johon he olisivat ihastuneita?

Mulla on ihan hyvä itsetunto ja olen onnellisesti pariutunut. Näissä aloittajan kaltaisissa viesteissä on aina tietty pohjavire ja rivien välit, jotka tulevat varmasti tässä ketjussa ihan kohta sinunkin nähtäviksesi. Odottele vain.

Aikuisille ihmisille on aivan selvää, että kaikille ei löydy kumppania, johon ovat ihastuneita. Useimmille kyllä onneksi löytyy ja ne joille sen löytäminen on vuodesta toiseen pohjaton suo voivat katsoa lähinnä peiliin.  

Joopa joo. Aika ilkeästi sanottu. Eli kaikki yksin elämässään jääneet olivatkin ihmisinä jotenkin mätiä.

Ei mätiä vaan tyhmiä. Apkin vonkaa instamissiä vaikkei omat rahkeet siihen riitä. Pelkkä ulkonäkö ei riitä perustaksi parisuhteelle ja vaikka AP olisi kuinka kuuminta hottia mielestään ,kenenkään ei tarvitse siitä syystä häntä ottaa. Jokainen , myös instamissiä, saa valita kumppaninsa ihan millä perusteilla haluaa.

Eihän vonkaa, SINÄ olet tyhmä, etkä ymmärrä lukemaasi. Ap:han kertoi, että EI IHASTU naisiin, joita on tavannut, kun EI ASETTANUT kriteeriksi OMAA ihastumistaan.

Osa kommentoijista on juuri niitä joiden kanssa en halua parisuhteeseen: läheisriippuvaisia (ei kestä yksinoloa, pakko olla JOKU, oman onnen vastuuttaminen kumppanin tehtäväksi), mietttvät suhdetta ainoastaan minä -perspektiivistä (vrt. mitä tarjoat / millainen kumppani haluat olla toiselle) eivätkä ymmärtä että se toinen henkilö ei ole hyödyke, resurssi tai yksinäisyyden poistaja vaan henkilö jolla on myös omia tarpeita, haluja ja ajatuksia elämästä. Tulee mieleen ex jonka päähän ei mennyt koskaan se fakta että en ole hänen "jatkeensa" vaan oma erillinen ihminen.

SinkkuN

Jotkut ei löydä rakkautta koskaan. Se on vaan hyväksyttävä. Jos haluaa olla välttämättä ja väkisin suhteessa jonkun kanssa siitä huolimatta, sekin on hyväksyttävä, että se on sitten mitä se on. Oletko itse miettinyt koskaan mille "tasolle" sinä sijoitut? Mielestäni on henkisesti köyhää ja rumaa arvottaa ihmisiä tuolla tavoin. Olemme kaikki erilaisia ja vakka kantensa valitsee. Yleensä samankaltaisuus vetää puoleensa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.

Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.

No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?

Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.

Sulle ja niille miehille jotka aikoo tänäänkin saarnata täällä tasoteorian pastoreina mammaseurakunnalle, ketään ei tulla kotoa hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tason laskemisessa ei ole kyse siitä, että pitäisi yrittää väkisin viehättyä omasta mielestä epäviehättävästä henkilöstä vaan siitä, että pysähtyy miettimään omia kriteeereitä ja sitä, että ovatko ne oikeasti kovin oleellisia. Itselläni oli nuorempana aika tiukkoja vaatimuksia kumppanin suhteen, mutta sitten tajusin, että eihän siinä ole mitään järkeä. En siis missään vaiheessa alkanut kelpuuttaa mielestäni rumia tai muuten epäviehättäviä tyyppejä, mutta pidin mieleni avoimempana.

Mun mielestä mun kuva ihmisestä, jollaisen todella haluaisin, on oleellinen. Se on ennenkaikkea tunne jonka syntymistä itsessäni haen ja kaipaan, kuka sen saisi aikaiseksi voi olla minkälainen ihmisenä vain. Tosin epäilen, että tällainen ihminen löytyy eräistä tietyistä piireistä, ja voinen olla ollut siinä väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.

Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)

Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.

Minäkin olen (olin) ulkonäkökeskeinen. En ole kaunis, ulkonäöstäni huolehtiva nainen ja silti olin ulkonäkökeskeinen.

Tiedän kyllä, että moni nainen tarkoittaa näillä "ulkonäöllä ei ole väliä" -kommenteillaan, että miehen ei tarvitse olla stereotyyppisen komea. Mutta aivan varmasti ulkonäöllä on väliä. Elämänkumppani on myös seksikumppani, ihminen jonka kanssa jaetaan fyysistä läheisyyttä. En usko, että monikaan on onnellisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö tuntuu vastenmieliseltä ja jota ei halua katsella eikä varsinkaan kosketella. Ei, vaan kyllä siinä vierellä on kumppani, jonka ulkonäkö on puoleensavetävä ja haluttava. Vaikka hän ei Dressmann-malliksi koskaan pääsisikään.

Näinpä. Ja sitten kun tätä ajattelua vielä jatkojalostaa hieman muusta nisäkäsmaailmasta, niin sillä ulkonäöllä onkin hyvin paljon väliä ja aidosti sytyttäviä uroksia on hyvin vähän. Moni kuitenkin on sen verran realistinen, että lopulta tavallinenkin käy, kun ei suhteisiin ole tavallisille nsusille lopulta muuta tarjolla. Suhteet sitten ovat enemmän tai vähemmän onnellisia. Kaikesta päätellen enemmän epäonnellisia, kun erojen määriä ynnäillään.

Älä viitsi väännellä asioita. Kun itse näin nykyisen puolisoni ensimmäistä kertaa, tiesin välittömästi haluavani seksiä hänen kanssaan. Siinä tilanteessa sitä ei tapahtunut, mutta se oli asia, mikä erotti hänet niistä muista miehistä, joiden kanssa olin treffaillut edellisten vuosien aikana. Niistä, jotka olisivat kyllä luultavasti "käyneet", mutta kemiat eivät kohdanneet ja seksuaalinen kipinä puuttui,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.

Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.

No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?

Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.

Sulle ja niille miehille jotka aikoo tänäänkin saarnata täällä tasoteorian pastoreina mammaseurakunnalle, ketään ei tulla kotoa hakemaan.

No luuletko, että olen elänyt koko elämäni kotona? Tyhmä! En tietenkään ole. Ja siis rakkaus ei etsimällä tule, se on ainakin ihan varmaa, et taida tajuta, koska omat rakkautesi ovat pelattuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.

Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.

No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?

Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.

No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.

Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.

En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.

Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)

Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.

Minäkin olen (olin) ulkonäkökeskeinen. En ole kaunis, ulkonäöstäni huolehtiva nainen ja silti olin ulkonäkökeskeinen.

Tiedän kyllä, että moni nainen tarkoittaa näillä "ulkonäöllä ei ole väliä" -kommenteillaan, että miehen ei tarvitse olla stereotyyppisen komea. Mutta aivan varmasti ulkonäöllä on väliä. Elämänkumppani on myös seksikumppani, ihminen jonka kanssa jaetaan fyysistä läheisyyttä. En usko, että monikaan on onnellisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö tuntuu vastenmieliseltä ja jota ei halua katsella eikä varsinkaan kosketella. Ei, vaan kyllä siinä vierellä on kumppani, jonka ulkonäkö on puoleensavetävä ja haluttava. Vaikka hän ei Dressmann-malliksi koskaan pääsisikään.

Näinpä. Ja sitten kun tätä ajattelua vielä jatkojalostaa hieman muusta nisäkäsmaailmasta, niin sillä ulkonäöllä onkin hyvin paljon väliä ja aidosti sytyttäviä uroksia on hyvin vähän. Moni kuitenkin on sen verran realistinen, että lopulta tavallinenkin käy, kun ei suhteisiin ole tavallisille nsusille lopulta muuta tarjolla. Suhteet sitten ovat enemmän tai vähemmän onnellisia. Kaikesta päätellen enemmän epäonnellisia, kun erojen määriä ynnäillään.

Älä viitsi väännellä asioita. Kun itse näin nykyisen puolisoni ensimmäistä kertaa, tiesin välittömästi haluavani seksiä hänen kanssaan. Siinä tilanteessa sitä ei tapahtunut, mutta se oli asia, mikä erotti hänet niistä muista miehistä, joiden kanssa olin treffaillut edellisten vuosien aikana. Niistä, jotka olisivat kyllä luultavasti "käyneet", mutta kemiat eivät kohdanneet ja seksuaalinen kipinä puuttui,

Mitäpäs, jos hän ei olisi halunnut sitä sinun kanssasi? Mitä sillä on väliä, mitä yksi osapuoli tietää haluavansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.

Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)

Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.

Miten saat tästä lauseesta, että ap on ulkonäköKESKEINEN?

”tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti ) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.”

Hän mainitsee myös luonne-epäviehättävyyden ja sen, että nainen on epäviehättävä ulkoisesti. Minusta hän siis sanoi, että hän on kritiikittä lähtenyt luomaan suhdetta, mutta se ei johda mihinkään tunnetasolla, eli ihastumista ei tule.

Ymmärrän hyvin, olen itse kokenut saman. En vain pysty ihastumaan, jos en ole ihastunut.

En vain ymmärrä näitä viestejä. ”En pysty ihastumaan ihmiseen johon en ole ihastunut”. Ok. Ja meidän pitäisi nyt tuohon sitten keksiä millainen ratkaisu?

Kuka on sanonut, että olisit asiasta jotenkin vastuussa?

Palstalle ei saa tehdä aiheesta aloitusta, koska SÄ et osaa ratkaista asiaa?

Ehkäpä on ihmisiä, jotka haluavat jutella aiheesta? Pitääkö olla lupa sinulta?

Tähän etsitään sellaista vastausta, että joo, me naiset ollaan ihan väärässä parinvalinnassamme, liian nirsoja ja on tosi epistä että sä et saa just sitä mirkkua josta oot kiinnostunut. Sun ei tartte tehdä itsellesi mitään vaan naisten on muututtava. Saahan tästä jutella aamusta iltaan täällä mammojen kanssa, mutta luulisi käyvän väsyttäväksi kaikille osapuolille.

Kukin saa mitä saa, ei sitä täältä määrätä. 

Että sä olet heikkoitsetuntoinen, eli jos joku ei löydä kumppania laskettuaan rimaa ja on siitä kiukkuinen, niin se tarkoittaa SULLE, että sun parinvalintasi oli väärin!? Mitääää?????? Mitä jos ottaisit sen pääsi pois omasta p*rseestäsi ja koittaisit asettua aloittajan asemaan kerrankin ilman omia itsetuntoheikkouksiasi? Tässä ei moitita kenenkään valintoja, etkö nyt tajua? This is NOT ABOUT YOU. Ei kaikki ole, koitahan oppia se jo.

Ja siis luuletko sä, että kaikille naisillekaan löytyy kumppani, johon he olisivat ihastuneita?

Mulla on ihan hyvä itsetunto ja olen onnellisesti pariutunut. Näissä aloittajan kaltaisissa viesteissä on aina tietty pohjavire ja rivien välit, jotka tulevat varmasti tässä ketjussa ihan kohta sinunkin nähtäviksesi. Odottele vain.

Aikuisille ihmisille on aivan selvää, että kaikille ei löydy kumppania, johon ovat ihastuneita. Useimmille kyllä onneksi löytyy ja ne joille sen löytäminen on vuodesta toiseen pohjaton suo voivat katsoa lähinnä peiliin.  

Joopa joo. Aika ilkeästi sanottu. Eli kaikki yksin elämässään jääneet olivatkin ihmisinä jotenkin mätiä.

Ei mätiä vaan tyhmiä. Apkin vonkaa instamissiä vaikkei omat rahkeet siihen riitä. Pelkkä ulkonäkö ei riitä perustaksi parisuhteelle ja vaikka AP olisi kuinka kuuminta hottia mielestään ,kenenkään ei tarvitse siitä syystä häntä ottaa. Jokainen , myös instamissiä, saa valita kumppaninsa ihan millä perusteilla haluaa.

Eihän vonkaa, SINÄ olet tyhmä, etkä ymmärrä lukemaasi. Ap:han kertoi, että EI IHASTU naisiin, joita on tavannut, kun EI ASETTANUT kriteeriksi OMAA ihastumistaan.

AP vääntää asiasta vähintään kolme kertaa viikossa täällä ja on aina valituksen aihe on se, että urheilullisesti omasta mielestään fiksusti miehestä ei ne naiset kiinnostu, joista hän kiinnostui. Ongelma on, että hän viehättää vain läskejä yh lähteitä, mutta Tommi fitnessmissi hänen kuuluisi saada. Tästä ulinasta on monta versiota. Milloin tinderistä saa matchin vaan niiden naisten kanssa mistä ei tykkää yhtään ja toisinaan vaan läskit ja tyhmät hänen kanssaan alkaisi. Mikäli käki tämä kirjoittaja on mies alkuunkaan niin onpahan harhoissaan omasta kiinnostavuudestaan.