Voitteko te kertoa miten tasoa lasketaan kumppaninhaussa? Olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt, mutta en ole onnistununut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.

Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.

No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?

Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.

Sulle ja niille miehille jotka aikoo tänäänkin saarnata täällä tasoteorian pastoreina mammaseurakunnalle, ketään ei tulla kotoa hakemaan.

No luuletko, että olen elänyt koko elämäni kotona? Tyhmä! En tietenkään ole. Ja siis rakkaus ei etsimällä tule, se on ainakin ihan varmaa, et taida tajuta, koska omat rakkautesi ovat pelattuja.

Tässä viestissähän on jo mahdollisia syitä siihen, miksi pariutuminen ei ole kohdallasi onnistunut. Opettele vähän itsehillintää ja jätä muiden ihmisten haukkuminen vähemmälle, niin olet jo oikealla tiellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.

Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.

No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?

Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.

No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.

Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.

En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.

Mitä ”arvoa” sellaisella ihastumisella itseen olisi, jos itse ei voinut olla aito ja oma itsensä matkan varrella? Mikään sellainen, että koittaa olla jotain, jotta ”joku ihastuisi”, ei toimi, ei itselläni ainakaan ole ongelmana se, ettei joku ihastuisi minuun, vaan se, etten tunne heitäkohtaan samoin. Ja itse olen ihastunut kyllä, mutta ilman vastakaikua (kohde on sitten tiennyt, että olen kiinnostunut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.

Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)

Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.

Miten saat tästä lauseesta, että ap on ulkonäköKESKEINEN?

”tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti ) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.”

Hän mainitsee myös luonne-epäviehättävyyden ja sen, että nainen on epäviehättävä ulkoisesti. Minusta hän siis sanoi, että hän on kritiikittä lähtenyt luomaan suhdetta, mutta se ei johda mihinkään tunnetasolla, eli ihastumista ei tule.

Ymmärrän hyvin, olen itse kokenut saman. En vain pysty ihastumaan, jos en ole ihastunut.

En vain ymmärrä näitä viestejä. ”En pysty ihastumaan ihmiseen johon en ole ihastunut”. Ok. Ja meidän pitäisi nyt tuohon sitten keksiä millainen ratkaisu?

Kuka on sanonut, että olisit asiasta jotenkin vastuussa?

Palstalle ei saa tehdä aiheesta aloitusta, koska SÄ et osaa ratkaista asiaa?

Ehkäpä on ihmisiä, jotka haluavat jutella aiheesta? Pitääkö olla lupa sinulta?

Tähän etsitään sellaista vastausta, että joo, me naiset ollaan ihan väärässä parinvalinnassamme, liian nirsoja ja on tosi epistä että sä et saa just sitä mirkkua josta oot kiinnostunut. Sun ei tartte tehdä itsellesi mitään vaan naisten on muututtava. Saahan tästä jutella aamusta iltaan täällä mammojen kanssa, mutta luulisi käyvän väsyttäväksi kaikille osapuolille.

Kukin saa mitä saa, ei sitä täältä määrätä. 

Että sä olet heikkoitsetuntoinen, eli jos joku ei löydä kumppania laskettuaan rimaa ja on siitä kiukkuinen, niin se tarkoittaa SULLE, että sun parinvalintasi oli väärin!? Mitääää?????? Mitä jos ottaisit sen pääsi pois omasta p*rseestäsi ja koittaisit asettua aloittajan asemaan kerrankin ilman omia itsetuntoheikkouksiasi? Tässä ei moitita kenenkään valintoja, etkö nyt tajua? This is NOT ABOUT YOU. Ei kaikki ole, koitahan oppia se jo.

Ja siis luuletko sä, että kaikille naisillekaan löytyy kumppani, johon he olisivat ihastuneita?

Mulla on ihan hyvä itsetunto ja olen onnellisesti pariutunut. Näissä aloittajan kaltaisissa viesteissä on aina tietty pohjavire ja rivien välit, jotka tulevat varmasti tässä ketjussa ihan kohta sinunkin nähtäviksesi. Odottele vain.

Aikuisille ihmisille on aivan selvää, että kaikille ei löydy kumppania, johon ovat ihastuneita. Useimmille kyllä onneksi löytyy ja ne joille sen löytäminen on vuodesta toiseen pohjaton suo voivat katsoa lähinnä peiliin.  

Joopa joo. Aika ilkeästi sanottu. Eli kaikki yksin elämässään jääneet olivatkin ihmisinä jotenkin mätiä.

Ei mätiä vaan tyhmiä. Apkin vonkaa instamissiä vaikkei omat rahkeet siihen riitä. Pelkkä ulkonäkö ei riitä perustaksi parisuhteelle ja vaikka AP olisi kuinka kuuminta hottia mielestään ,kenenkään ei tarvitse siitä syystä häntä ottaa. Jokainen , myös instamissiä, saa valita kumppaninsa ihan millä perusteilla haluaa.

Eihän vonkaa, SINÄ olet tyhmä, etkä ymmärrä lukemaasi. Ap:han kertoi, että EI IHASTU naisiin, joita on tavannut, kun EI ASETTANUT kriteeriksi OMAA ihastumistaan.

AP vääntää asiasta vähintään kolme kertaa viikossa täällä ja on aina valituksen aihe on se, että urheilullisesti omasta mielestään fiksusti miehestä ei ne naiset kiinnostu, joista hän kiinnostui. Ongelma on, että hän viehättää vain läskejä yh lähteitä, mutta Tommi fitnessmissi hänen kuuluisi saada. Tästä ulinasta on monta versiota. Milloin tinderistä saa matchin vaan niiden naisten kanssa mistä ei tykkää yhtään ja toisinaan vaan läskit ja tyhmät hänen kanssaan alkaisi. Mikäli käki tämä kirjoittaja on mies alkuunkaan niin onpahan harhoissaan omasta kiinnostavuudestaan.

Eihän hän valittanut siitä! Vaan kysyi, miten rimaa lasketaan kumppanin valinnassa?

Vastauksistanne tulee sellainen tunne, että olette joutuneet laskemaan sitä rimaa ihan kunnolla saadaksenne jonkun, katkeruus siitä, että joku kyselee miten se lasketaan, on sitä luokkaa.

Jos kärsii oikeasti siitä, ettei koskaan saa ihastuessaan vastakaikua, ei ole YHTÄKÄÄN SYYTÄ kiukutella aloittajan kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen jo vuosia tuskaillut tämän asian kanssa. Naiset ovat äärimmäisen tarkkoja miesten tasoista.

Vahingossakaan ei voi nainen kiinnostua joko on hoikka, perusnätti ja maksimissaan samanikäinen ja lapseton ja liikunnallinen.

Hoikkia ja perusnättejä on 10% Suomen naisista, liikunnallisia heistä 30% eli nyt on 3% mahis edes tavata kuvailemasi nainen. Vielä kun lisätään lapsettomuus, niin saat olla kyllä top 1% mies että löydät tuollaisen, etenkin jos olet yli 30.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.

Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)

Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.

Minäkin olen (olin) ulkonäkökeskeinen. En ole kaunis, ulkonäöstäni huolehtiva nainen ja silti olin ulkonäkökeskeinen.

Tiedän kyllä, että moni nainen tarkoittaa näillä "ulkonäöllä ei ole väliä" -kommenteillaan, että miehen ei tarvitse olla stereotyyppisen komea. Mutta aivan varmasti ulkonäöllä on väliä. Elämänkumppani on myös seksikumppani, ihminen jonka kanssa jaetaan fyysistä läheisyyttä. En usko, että monikaan on onnellisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö tuntuu vastenmieliseltä ja jota ei halua katsella eikä varsinkaan kosketella. Ei, vaan kyllä siinä vierellä on kumppani, jonka ulkonäkö on puoleensavetävä ja haluttava. Vaikka hän ei Dressmann-malliksi koskaan pääsisikään.

Näinpä. Ja sitten kun tätä ajattelua vielä jatkojalostaa hieman muusta nisäkäsmaailmasta, niin sillä ulkonäöllä onkin hyvin paljon väliä ja aidosti sytyttäviä uroksia on hyvin vähän. Moni kuitenkin on sen verran realistinen, että lopulta tavallinenkin käy, kun ei suhteisiin ole tavallisille nsusille lopulta muuta tarjolla. Suhteet sitten ovat enemmän tai vähemmän onnellisia. Kaikesta päätellen enemmän epäonnellisia, kun erojen määriä ynnäillään.

Älä viitsi väännellä asioita. Kun itse näin nykyisen puolisoni ensimmäistä kertaa, tiesin välittömästi haluavani seksiä hänen kanssaan. Siinä tilanteessa sitä ei tapahtunut, mutta se oli asia, mikä erotti hänet niistä muista miehistä, joiden kanssa olin treffaillut edellisten vuosien aikana. Niistä, jotka olisivat kyllä luultavasti "käyneet", mutta kemiat eivät kohdanneet ja seksuaalinen kipinä puuttui,

Mitäpäs, jos hän ei olisi halunnut sitä sinun kanssasi? Mitä sillä on väliä, mitä yksi osapuoli tietää haluavansa?

Voisitko vastata? Kertomaasi ei voida verrata tähän ketjuun, koska tilanne ei mennyt niin, ettei hän ois halunnut sinua.

Jos kärsii oikeasti siitä, ettei koskaan saa ihastuessaan vastakaikua, ei ole YHTÄKÄÄN SYYTÄ kiukutella aloittajan kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotin löytäväni 12 vuotta kunnollisen kumppanin, en onnistunut. Sitten oli pakko ottaa mitä saatavilla oli.

Miksi?

Koska yksin oleminen on pahempi vaihtoehto 

Ongelmasi lienee tässä. Epätoivo on pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.

Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)

Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.

Minäkin olen (olin) ulkonäkökeskeinen. En ole kaunis, ulkonäöstäni huolehtiva nainen ja silti olin ulkonäkökeskeinen.

Tiedän kyllä, että moni nainen tarkoittaa näillä "ulkonäöllä ei ole väliä" -kommenteillaan, että miehen ei tarvitse olla stereotyyppisen komea. Mutta aivan varmasti ulkonäöllä on väliä. Elämänkumppani on myös seksikumppani, ihminen jonka kanssa jaetaan fyysistä läheisyyttä. En usko, että monikaan on onnellisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö tuntuu vastenmieliseltä ja jota ei halua katsella eikä varsinkaan kosketella. Ei, vaan kyllä siinä vierellä on kumppani, jonka ulkonäkö on puoleensavetävä ja haluttava. Vaikka hän ei Dressmann-malliksi koskaan pääsisikään.

Näinpä. Ja sitten kun tätä ajattelua vielä jatkojalostaa hieman muusta nisäkäsmaailmasta, niin sillä ulkonäöllä onkin hyvin paljon väliä ja aidosti sytyttäviä uroksia on hyvin vähän. Moni kuitenkin on sen verran realistinen, että lopulta tavallinenkin käy, kun ei suhteisiin ole tavallisille nsusille lopulta muuta tarjolla. Suhteet sitten ovat enemmän tai vähemmän onnellisia. Kaikesta päätellen enemmän epäonnellisia, kun erojen määriä ynnäillään.

Älä viitsi väännellä asioita. Kun itse näin nykyisen puolisoni ensimmäistä kertaa, tiesin välittömästi haluavani seksiä hänen kanssaan. Siinä tilanteessa sitä ei tapahtunut, mutta se oli asia, mikä erotti hänet niistä muista miehistä, joiden kanssa olin treffaillut edellisten vuosien aikana. Niistä, jotka olisivat kyllä luultavasti "käyneet", mutta kemiat eivät kohdanneet ja seksuaalinen kipinä puuttui,

Mitäpäs, jos hän ei olisi halunnut sitä sinun kanssasi? Mitä sillä on väliä, mitä yksi osapuoli tietää haluavansa?

Voisitko vastata? Kertomaasi ei voida verrata tähän ketjuun, koska tilanne ei mennyt niin, ettei hän ois halunnut sinua.

Ei kai kukaan terve ihminen yritä seksiä sellaisen kanssa joka ei häntä halua?

Aika paljon kehdattu on sellaisen alkaa ilkkua aloittajaa, joka on saanut kumppanikseen ihmisen, jonka on juuri kaikista eniten halunnutkin! Miten kehtaatte?

Minulle ei tulisi mieleenkään olla ilkeä ihmiselle, joka ei ole koskaan saanut vastakaikua ihmiseltä, johon on itse ihastunut, jos itselläni olisi niin, että olisin saanut vastakaikua! Paljon helpommin kuvittelisi, että sellaiset ihmiset osaisivat olla TODELLA myötätuntoisia ja surullisia toisen puolesta, mutta ei! Hävyttömiä kiusaajia ja itseään täynnä olevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.

Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)

Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.

Minäkin olen (olin) ulkonäkökeskeinen. En ole kaunis, ulkonäöstäni huolehtiva nainen ja silti olin ulkonäkökeskeinen.

Tiedän kyllä, että moni nainen tarkoittaa näillä "ulkonäöllä ei ole väliä" -kommenteillaan, että miehen ei tarvitse olla stereotyyppisen komea. Mutta aivan varmasti ulkonäöllä on väliä. Elämänkumppani on myös seksikumppani, ihminen jonka kanssa jaetaan fyysistä läheisyyttä. En usko, että monikaan on onnellisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö tuntuu vastenmieliseltä ja jota ei halua katsella eikä varsinkaan kosketella. Ei, vaan kyllä siinä vierellä on kumppani, jonka ulkonäkö on puoleensavetävä ja haluttava. Vaikka hän ei Dressmann-malliksi koskaan pääsisikään.

Näinpä. Ja sitten kun tätä ajattelua vielä jatkojalostaa hieman muusta nisäkäsmaailmasta, niin sillä ulkonäöllä onkin hyvin paljon väliä ja aidosti sytyttäviä uroksia on hyvin vähän. Moni kuitenkin on sen verran realistinen, että lopulta tavallinenkin käy, kun ei suhteisiin ole tavallisille nsusille lopulta muuta tarjolla. Suhteet sitten ovat enemmän tai vähemmän onnellisia. Kaikesta päätellen enemmän epäonnellisia, kun erojen määriä ynnäillään.

Älä viitsi väännellä asioita. Kun itse näin nykyisen puolisoni ensimmäistä kertaa, tiesin välittömästi haluavani seksiä hänen kanssaan. Siinä tilanteessa sitä ei tapahtunut, mutta se oli asia, mikä erotti hänet niistä muista miehistä, joiden kanssa olin treffaillut edellisten vuosien aikana. Niistä, jotka olisivat kyllä luultavasti "käyneet", mutta kemiat eivät kohdanneet ja seksuaalinen kipinä puuttui,

Mitäpäs, jos hän ei olisi halunnut sitä sinun kanssasi? Mitä sillä on väliä, mitä yksi osapuoli tietää haluavansa?

Voisitko vastata? Kertomaasi ei voida verrata tähän ketjuun, koska tilanne ei mennyt niin, ettei hän ois halunnut sinua.

Ei kai kukaan terve ihminen yritä seksiä sellaisen kanssa joka ei häntä halua?

Yrittää seksiä ja HALUTA seksiä ovat eri asioita! Mitä se auttaa haluta seksiä, kysyin, jos toinen ei halua? Miten hänen tapauksensa liittyy tähän ketjuun? ”Tiesin gäheti tavatessamme, että haluan seksiä hänen kanssaan”. Niin?

Entäpä, jos ap on kanssa tiennyt, että haluaa seksiä ihastuksensa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.

Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.

No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?

Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.

No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.

Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.

En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.

Mitä ”arvoa” sellaisella ihastumisella itseen olisi, jos itse ei voinut olla aito ja oma itsensä matkan varrella? Mikään sellainen, että koittaa olla jotain, jotta ”joku ihastuisi”, ei toimi, ei itselläni ainakaan ole ongelmana se, ettei joku ihastuisi minuun, vaan se, etten tunne heitäkohtaan samoin. Ja itse olen ihastunut kyllä, mutta ilman vastakaikua (kohde on sitten tiennyt, että olen kiinnostunut).

No, minun maailmassani ihminen voi kehittyä ihan omana itsenään eikä kehittää jotain feikkikopiota omasta persoonastaan. Ihminen voi opetella positiivisempaa elämänasennetta, kiitollisuutta, kehittää taitojaan ja tietojaan, olla aktiivisempi, pitää parempaa huolta itsestään, harjoittaa itsehillintää ja kaunista suhtautumista toisiin jne jne jne loputtomiin. Kaikki tämä tekee omasta elämästä parempaa ja sinusta paremman kumppanin toiselle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.

Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)

Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.

Miten saat tästä lauseesta, että ap on ulkonäköKESKEINEN?

”tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti ) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.”

Hän mainitsee myös luonne-epäviehättävyyden ja sen, että nainen on epäviehättävä ulkoisesti. Minusta hän siis sanoi, että hän on kritiikittä lähtenyt luomaan suhdetta, mutta se ei johda mihinkään tunnetasolla, eli ihastumista ei tule.

Ymmärrän hyvin, olen itse kokenut saman. En vain pysty ihastumaan, jos en ole ihastunut.

En vain ymmärrä näitä viestejä. ”En pysty ihastumaan ihmiseen johon en ole ihastunut”. Ok. Ja meidän pitäisi nyt tuohon sitten keksiä millainen ratkaisu?

Kuka on sanonut, että olisit asiasta jotenkin vastuussa?

Palstalle ei saa tehdä aiheesta aloitusta, koska SÄ et osaa ratkaista asiaa?

Ehkäpä on ihmisiä, jotka haluavat jutella aiheesta? Pitääkö olla lupa sinulta?

Tähän etsitään sellaista vastausta, että joo, me naiset ollaan ihan väärässä parinvalinnassamme, liian nirsoja ja on tosi epistä että sä et saa just sitä mirkkua josta oot kiinnostunut. Sun ei tartte tehdä itsellesi mitään vaan naisten on muututtava. Saahan tästä jutella aamusta iltaan täällä mammojen kanssa, mutta luulisi käyvän väsyttäväksi kaikille osapuolille.

Kukin saa mitä saa, ei sitä täältä määrätä. 

Että sä olet heikkoitsetuntoinen, eli jos joku ei löydä kumppania laskettuaan rimaa ja on siitä kiukkuinen, niin se tarkoittaa SULLE, että sun parinvalintasi oli väärin!? Mitääää?????? Mitä jos ottaisit sen pääsi pois omasta p*rseestäsi ja koittaisit asettua aloittajan asemaan kerrankin ilman omia itsetuntoheikkouksiasi? Tässä ei moitita kenenkään valintoja, etkö nyt tajua? This is NOT ABOUT YOU. Ei kaikki ole, koitahan oppia se jo.

Ja siis luuletko sä, että kaikille naisillekaan löytyy kumppani, johon he olisivat ihastuneita?

Mulla on ihan hyvä itsetunto ja olen onnellisesti pariutunut. Näissä aloittajan kaltaisissa viesteissä on aina tietty pohjavire ja rivien välit, jotka tulevat varmasti tässä ketjussa ihan kohta sinunkin nähtäviksesi. Odottele vain.

Aikuisille ihmisille on aivan selvää, että kaikille ei löydy kumppania, johon ovat ihastuneita. Useimmille kyllä onneksi löytyy ja ne joille sen löytäminen on vuodesta toiseen pohjaton suo voivat katsoa lähinnä peiliin.  

Joopa joo. Aika ilkeästi sanottu. Eli kaikki yksin elämässään jääneet olivatkin ihmisinä jotenkin mätiä.

Ei mätiä vaan tyhmiä. Apkin vonkaa instamissiä vaikkei omat rahkeet siihen riitä. Pelkkä ulkonäkö ei riitä perustaksi parisuhteelle ja vaikka AP olisi kuinka kuuminta hottia mielestään ,kenenkään ei tarvitse siitä syystä häntä ottaa. Jokainen , myös instamissiä, saa valita kumppaninsa ihan millä perusteilla haluaa.

Eihän vonkaa, SINÄ olet tyhmä, etkä ymmärrä lukemaasi. Ap:han kertoi, että EI IHASTU naisiin, joita on tavannut, kun EI ASETTANUT kriteeriksi OMAA ihastumistaan.

AP vääntää asiasta vähintään kolme kertaa viikossa täällä ja on aina valituksen aihe on se, että urheilullisesti omasta mielestään fiksusti miehestä ei ne naiset kiinnostu, joista hän kiinnostui. Ongelma on, että hän viehättää vain läskejä yh lähteitä, mutta Tommi fitnessmissi hänen kuuluisi saada. Tästä ulinasta on monta versiota. Milloin tinderistä saa matchin vaan niiden naisten kanssa mistä ei tykkää yhtään ja toisinaan vaan läskit ja tyhmät hänen kanssaan alkaisi. Mikäli käki tämä kirjoittaja on mies alkuunkaan niin onpahan harhoissaan omasta kiinnostavuudestaan.

Eihän hän valittanut siitä! Vaan kysyi, miten rimaa lasketaan kumppanin valinnassa?

Vastauksistanne tulee sellainen tunne, että olette joutuneet laskemaan sitä rimaa ihan kunnolla saadaksenne jonkun, katkeruus siitä, että joku kyselee miten se lasketaan, on sitä luokkaa.

Jos kärsii oikeasti siitä, ettei koskaan saa ihastuessaan vastakaikua, ei ole YHTÄKÄÄN SYYTÄ kiukutella aloittajan kysymykseen.

Ap:n pitäisi pystyä ensin määrittelemään, mikä se hänen rima on ja missä. On aivan hedelmätöntä keskustella asiasta ikään kuin se kaikilla olisi samassa asiassa.

Jonkun rima eli deal breaker voi olla siinä, ettei kumppani polta tupakkaa. Siitä kriteeristä voi luopua, jos on pakko ottaa joku. Mutta miksi haluaisi ottaa sellaisen, joka perustavalla tavalla ei ole sitä mitä elämältä haluaa. Moni on mieluummin sitten itsellinen. Parisuhde ei ole mikään pakko tai välttämättömyys.

Kyllä mäkin oon tiennyt, että haluan seksiä ihastukseni kanssa.

Kuka kuvittelee, että se on varma nakki johtamaan vastakaiun saamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ul1 Ul1. Miten on niin vaikea käsittää että jos ei saa ketä haluaa, voi olla ilman? Miksi hinnalla millä hyvänsä pitää saada joku, johon vaan tyytyy? Kehitä ittees.

Jos ei saa ketä haluaa,  _joutuu_ olemaan ilman.

AP, ota se minkä saat.

APN kannattaa nyt ihan kokonaan jättää yritykset sikseen ja elää muuten elämäänsä yksin. Sitten kun harhat omasta kiinnostavuudesta on loppuneet ja tarve kumppanille on niin suuri, että saavutettavissa olevat ehdokkaat rupeaa kelpaamaan, voi pikkuhiljaa ryhtyä taas yrittämään. Sillä on yksinkertaisesti liian suuret luulot itsestään.

Tämä. Enkä sano kettuillakseni vaan tämä on ihan puhdasta matematiikkaa, vs tuon yhden kirjoittajan laskelma siitä paljonko miehille on tarjolla perusnättejä lapsettomia fitnesskissoja kun mies on puolivälissä neljääkymmentä. Stoppi kirjoittelulle täällä joka vaan ruokkii sitä harhaisuuskierrettä ja instaan pläräämiselle ja elämään niin tylsää elämää että IHMISsuhde rupeaa oikeasti kiinnostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.

Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)

Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.

Minäkin olen (olin) ulkonäkökeskeinen. En ole kaunis, ulkonäöstäni huolehtiva nainen ja silti olin ulkonäkökeskeinen.

Tiedän kyllä, että moni nainen tarkoittaa näillä "ulkonäöllä ei ole väliä" -kommenteillaan, että miehen ei tarvitse olla stereotyyppisen komea. Mutta aivan varmasti ulkonäöllä on väliä. Elämänkumppani on myös seksikumppani, ihminen jonka kanssa jaetaan fyysistä läheisyyttä. En usko, että monikaan on onnellisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö tuntuu vastenmieliseltä ja jota ei halua katsella eikä varsinkaan kosketella. Ei, vaan kyllä siinä vierellä on kumppani, jonka ulkonäkö on puoleensavetävä ja haluttava. Vaikka hän ei Dressmann-malliksi koskaan pääsisikään.

Näinpä. Ja sitten kun tätä ajattelua vielä jatkojalostaa hieman muusta nisäkäsmaailmasta, niin sillä ulkonäöllä onkin hyvin paljon väliä ja aidosti sytyttäviä uroksia on hyvin vähän. Moni kuitenkin on sen verran realistinen, että lopulta tavallinenkin käy, kun ei suhteisiin ole tavallisille nsusille lopulta muuta tarjolla. Suhteet sitten ovat enemmän tai vähemmän onnellisia. Kaikesta päätellen enemmän epäonnellisia, kun erojen määriä ynnäillään.

Älä viitsi väännellä asioita. Kun itse näin nykyisen puolisoni ensimmäistä kertaa, tiesin välittömästi haluavani seksiä hänen kanssaan. Siinä tilanteessa sitä ei tapahtunut, mutta se oli asia, mikä erotti hänet niistä muista miehistä, joiden kanssa olin treffaillut edellisten vuosien aikana. Niistä, jotka olisivat kyllä luultavasti "käyneet", mutta kemiat eivät kohdanneet ja seksuaalinen kipinä puuttui,

Mitäpäs, jos hän ei olisi halunnut sitä sinun kanssasi? Mitä sillä on väliä, mitä yksi osapuoli tietää haluavansa?

Niin, mitähän jos. Usko pois, elämän varrella on tullut kohdalle monta kertaa mies, jota minä olisin halunnut mutta joka ei ole halunnut minua. Silloin todetaan, että kiitos ja hyvää jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.

Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)

Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.

Minäkin olen (olin) ulkonäkökeskeinen. En ole kaunis, ulkonäöstäni huolehtiva nainen ja silti olin ulkonäkökeskeinen.

Tiedän kyllä, että moni nainen tarkoittaa näillä "ulkonäöllä ei ole väliä" -kommenteillaan, että miehen ei tarvitse olla stereotyyppisen komea. Mutta aivan varmasti ulkonäöllä on väliä. Elämänkumppani on myös seksikumppani, ihminen jonka kanssa jaetaan fyysistä läheisyyttä. En usko, että monikaan on onnellisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö tuntuu vastenmieliseltä ja jota ei halua katsella eikä varsinkaan kosketella. Ei, vaan kyllä siinä vierellä on kumppani, jonka ulkonäkö on puoleensavetävä ja haluttava. Vaikka hän ei Dressmann-malliksi koskaan pääsisikään.

Näinpä. Ja sitten kun tätä ajattelua vielä jatkojalostaa hieman muusta nisäkäsmaailmasta, niin sillä ulkonäöllä onkin hyvin paljon väliä ja aidosti sytyttäviä uroksia on hyvin vähän. Moni kuitenkin on sen verran realistinen, että lopulta tavallinenkin käy, kun ei suhteisiin ole tavallisille nsusille lopulta muuta tarjolla. Suhteet sitten ovat enemmän tai vähemmän onnellisia. Kaikesta päätellen enemmän epäonnellisia, kun erojen määriä ynnäillään.

Älä viitsi väännellä asioita. Kun itse näin nykyisen puolisoni ensimmäistä kertaa, tiesin välittömästi haluavani seksiä hänen kanssaan. Siinä tilanteessa sitä ei tapahtunut, mutta se oli asia, mikä erotti hänet niistä muista miehistä, joiden kanssa olin treffaillut edellisten vuosien aikana. Niistä, jotka olisivat kyllä luultavasti "käyneet", mutta kemiat eivät kohdanneet ja seksuaalinen kipinä puuttui,

Mitäpäs, jos hän ei olisi halunnut sitä sinun kanssasi? Mitä sillä on väliä, mitä yksi osapuoli tietää haluavansa?

Voisitko vastata? Kertomaasi ei voida verrata tähän ketjuun, koska tilanne ei mennyt niin, ettei hän ois halunnut sinua.

Ei kai kukaan terve ihminen yritä seksiä sellaisen kanssa joka ei häntä halua?

Yrittää seksiä ja HALUTA seksiä ovat eri asioita! Mitä se auttaa haluta seksiä, kysyin, jos toinen ei halua? Miten hänen tapauksensa liittyy tähän ketjuun? ”Tiesin gäheti tavatessamme, että haluan seksiä hänen kanssaan”. Niin?

Entäpä, jos ap on kanssa tiennyt, että haluaa seksiä ihastuksensa kanssa?

Miksi erotat tämän asiayhteydestä. Tarkoitettiin, että vastaaja valitsi miehistä sen, jota halusi fyysisesti, ja että se asia oli AINOA mikä miehen erotti muista. Mies ei siis ollut erityisesti komeampi tai hoikempi tai menestyneempi kuin muut. Henkilökohtainen kokemus kemiasta. Miten tämän selittäminen on loukkaus kenellekään.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Jos kärsii oikeasti siitä, ettei koskaan saa ihastuessaan vastakaikua, ei ole YHTÄKÄÄN SYYTÄ kiukutella aloittajan kysymykseen.

No, kiukuttelua maaailmaan tosiaan mahtuu. Se helpottaa hetkeksi vissiin olotilaa mutta ei muuta mitään. Sitä kai tässä on yritetty sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.

Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)

Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.

Minäkin olen (olin) ulkonäkökeskeinen. En ole kaunis, ulkonäöstäni huolehtiva nainen ja silti olin ulkonäkökeskeinen.

Tiedän kyllä, että moni nainen tarkoittaa näillä "ulkonäöllä ei ole väliä" -kommenteillaan, että miehen ei tarvitse olla stereotyyppisen komea. Mutta aivan varmasti ulkonäöllä on väliä. Elämänkumppani on myös seksikumppani, ihminen jonka kanssa jaetaan fyysistä läheisyyttä. En usko, että monikaan on onnellisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö tuntuu vastenmieliseltä ja jota ei halua katsella eikä varsinkaan kosketella. Ei, vaan kyllä siinä vierellä on kumppani, jonka ulkonäkö on puoleensavetävä ja haluttava. Vaikka hän ei Dressmann-malliksi koskaan pääsisikään.

Näinpä. Ja sitten kun tätä ajattelua vielä jatkojalostaa hieman muusta nisäkäsmaailmasta, niin sillä ulkonäöllä onkin hyvin paljon väliä ja aidosti sytyttäviä uroksia on hyvin vähän. Moni kuitenkin on sen verran realistinen, että lopulta tavallinenkin käy, kun ei suhteisiin ole tavallisille nsusille lopulta muuta tarjolla. Suhteet sitten ovat enemmän tai vähemmän onnellisia. Kaikesta päätellen enemmän epäonnellisia, kun erojen määriä ynnäillään.

Älä viitsi väännellä asioita. Kun itse näin nykyisen puolisoni ensimmäistä kertaa, tiesin välittömästi haluavani seksiä hänen kanssaan. Siinä tilanteessa sitä ei tapahtunut, mutta se oli asia, mikä erotti hänet niistä muista miehistä, joiden kanssa olin treffaillut edellisten vuosien aikana. Niistä, jotka olisivat kyllä luultavasti "käyneet", mutta kemiat eivät kohdanneet ja seksuaalinen kipinä puuttui,

Mitäpäs, jos hän ei olisi halunnut sitä sinun kanssasi? Mitä sillä on väliä, mitä yksi osapuoli tietää haluavansa?

Voisitko vastata? Kertomaasi ei voida verrata tähän ketjuun, koska tilanne ei mennyt niin, ettei hän ois halunnut sinua.

Se, että osallistun tähän ketjuun ei tarkoita, että tämä on näytölläni päällimmäisenä koko ajan. Teen tässä ohessa töitä.

Mutta kuten jo vastasin: niin on tapahtunut useita kertoja elämäni aikana, ainakin kymmeniä kertoja. Siksihän elämänkumppanin löytäminen on haastavaa, kun tarvitaan kaksi ihmistä, jotka kiinnostuvat toisistaan ja joiden kiinnostus syvenee ihastumiseksi ja siitä rakastumiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.

Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.

No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?

Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.

No, voin kertoa että sellaista paikkaa ei todellakaan ole, jossa on miehiä jotka lähtökohtaisesti ihastuvat sinuun. Se on peliä, jossa pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvin panoksin myös voiton todennnäköisyys kasvaa. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse pystyy laittamaan peliin.

Mitä tarkoitat? Minulle ihmissuhteet eivät ole peli. En koskaan voisi pelailla kenenkään ihmisen suuntaan. Olen aina aito, oma itseni, hyvin vilpitön ja avoin. Toki se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttäytyä. En usko, että isokaan osa ihastuneista ihmisistä on pelaamalla päässyt tavoitteeseensa. Ikävää, jos näin on.

En puhu mistään ihmissuhdepeleistä. Jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, miten olla mahdollisimman hyvä potentiaalinen kumppani toiselle ihmiselle kuin miettimään toisten ihmisten tasoja ja omia rimojaan, niin tsäänssit siihen että joku ihastuu heihin kasvavat. Vain omia panoksiaan voi korottaa, ei toisen.

Mitä ”arvoa” sellaisella ihastumisella itseen olisi, jos itse ei voinut olla aito ja oma itsensä matkan varrella? Mikään sellainen, että koittaa olla jotain, jotta ”joku ihastuisi”, ei toimi, ei itselläni ainakaan ole ongelmana se, ettei joku ihastuisi minuun, vaan se, etten tunne heitäkohtaan samoin. Ja itse olen ihastunut kyllä, mutta ilman vastakaikua (kohde on sitten tiennyt, että olen kiinnostunut).

No, minun maailmassani ihminen voi kehittyä ihan omana itsenään eikä kehittää jotain feikkikopiota omasta persoonastaan. Ihminen voi opetella positiivisempaa elämänasennetta, kiitollisuutta, kehittää taitojaan ja tietojaan, olla aktiivisempi, pitää parempaa huolta itsestään, harjoittaa itsehillintää ja kaunista suhtautumista toisiin jne jne jne loputtomiin. Kaikki tämä tekee omasta elämästä parempaa ja sinusta paremman kumppanin toiselle ihmiselle.

Voi tietenkin kehittyä omana itsenään, en tarkoittanutkaan että pitää kehittyä feikiksi! Vaan tarkoitin sitä, että kaikille se ei ole omana itsenä olemista, että kehittää tuollaisia puolia! En usko isonkaan osan ihmisistä kehittävän noita. Minusta se, että tykkää toisesta saa riittää. En tajua sellaista, että miellytetään toisia, ei minuakaan tarvitse kenenkään miellyttää! Jos on luonteeltaan sellainen, että laittaa mielellään toiselle kahvikupin nenän eteen, niin onhan se kivaa! Mutta ei se mikään parisuhteen edellytys saa olla. Tai ei ole ainakaan minulle. Olen sen verran itsenäiseksi tottunut, että osaan keittää kahvini itse. Eiköhän maailmassa ole miehiä, jotka eivät odottele naisesta palvelijaa.

Tykkään myös kuunnella muiden murheita, siinä ei tarvitse kehittyä, en kaipaa mitään hyötymis tai palvelusuhdetta, ei kaikkien tarvitse toimia noin kuin ehdotin, jotta saisivat ihastukseltaan vastakaiun. Sen takia sanoin, että tuollainen on epäaitoa, koska se ei ole kaikille tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon kehdattu on sellaisen alkaa ilkkua aloittajaa, joka on saanut kumppanikseen ihmisen, jonka on juuri kaikista eniten halunnutkin! Miten kehtaatte?

Minulle ei tulisi mieleenkään olla ilkeä ihmiselle, joka ei ole koskaan saanut vastakaikua ihmiseltä, johon on itse ihastunut, jos itselläni olisi niin, että olisin saanut vastakaikua! Paljon helpommin kuvittelisi, että sellaiset ihmiset osaisivat olla TODELLA myötätuntoisia ja surullisia toisen puolesta, mutta ei! Hävyttömiä kiusaajia ja itseään täynnä olevia.

Ihan ystävällisesti sanon, että joskus on hyvä laittaa kone kiinni ja tehdä jotain ihan muuta kuin kiukutella täällä palstalla. Sinulla voisi nyt olla hyvä hetki tehdä niin.