Lue keskustelun säännöt.
Voitteko te kertoa miten tasoa lasketaan kumppaninhaussa? Olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt, mutta en ole onnistununut
17.06.2021 |
Onnistumisella tarkoitan sitä että tuntisin jotain kiinnostusta/ihastusta näitä naisia kohtaan joita olen nyt jo pari vuotta deittaillut.
Ihan tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.
Joitakin näistä olen tapaillut kuukausia...Vaatiiko tämä vuosien tapailun jotta onnistuu?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.
Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.
Miten saat tästä lauseesta, että ap on ulkonäköKESKEINEN?
”tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti ) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.”
Hän mainitsee myös luonne-epäviehättävyyden ja sen, että nainen on epäviehättävä ulkoisesti. Minusta hän siis sanoi, että hän on kritiikittä lähtenyt luomaan suhdetta, mutta se ei johda mihinkään tunnetasolla, eli ihastumista ei tule.
Ymmärrän hyvin, olen itse kokenut saman. En vain pysty ihastumaan, jos en ole ihastunut.En vain ymmärrä näitä viestejä. ”En pysty ihastumaan ihmiseen johon en ole ihastunut”. Ok. Ja meidän pitäisi nyt tuohon sitten keksiä millainen ratkaisu?
Kuka on sanonut, että olisit asiasta jotenkin vastuussa?
Palstalle ei saa tehdä aiheesta aloitusta, koska SÄ et osaa ratkaista asiaa?
Ehkäpä on ihmisiä, jotka haluavat jutella aiheesta? Pitääkö olla lupa sinulta?Tähän etsitään sellaista vastausta, että joo, me naiset ollaan ihan väärässä parinvalinnassamme, liian nirsoja ja on tosi epistä että sä et saa just sitä mirkkua josta oot kiinnostunut. Sun ei tartte tehdä itsellesi mitään vaan naisten on muututtava. Saahan tästä jutella aamusta iltaan täällä mammojen kanssa, mutta luulisi käyvän väsyttäväksi kaikille osapuolille.
Kukin saa mitä saa, ei sitä täältä määrätä.
Että sä olet heikkoitsetuntoinen, eli jos joku ei löydä kumppania laskettuaan rimaa ja on siitä kiukkuinen, niin se tarkoittaa SULLE, että sun parinvalintasi oli väärin!? Mitääää?????? Mitä jos ottaisit sen pääsi pois omasta p*rseestäsi ja koittaisit asettua aloittajan asemaan kerrankin ilman omia itsetuntoheikkouksiasi? Tässä ei moitita kenenkään valintoja, etkö nyt tajua? This is NOT ABOUT YOU. Ei kaikki ole, koitahan oppia se jo.
Ja siis luuletko sä, että kaikille naisillekaan löytyy kumppani, johon he olisivat ihastuneita?
Mulla on ihan hyvä itsetunto ja olen onnellisesti pariutunut. Näissä aloittajan kaltaisissa viesteissä on aina tietty pohjavire ja rivien välit, jotka tulevat varmasti tässä ketjussa ihan kohta sinunkin nähtäviksesi. Odottele vain.
Aikuisille ihmisille on aivan selvää, että kaikille ei löydy kumppania, johon ovat ihastuneita. Useimmille kyllä onneksi löytyy ja ne joille sen löytäminen on vuodesta toiseen pohjaton suo voivat katsoa lähinnä peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein uskottavaa.
Jos mies on tarpeeksi kauan ilman niin kyllä siinä tasot häviää. Tiedän kun olen itse mies. Kokemusta mm. kaksi kertaa itseni ikäisestä eikä-niin-hyvin-säilyneestä naisesta jolle vähän oli päihteet maistuneet yms. Ja mielestäni hän oli seksikäs silloin.
Onkohan testosteronitasosi tarkastettu?
Kyllähän itselläkin jos ihan lapsuutta/varhaisnuoruutta miettii niin tasovaatimukset oli aika kovat, tyyliin luokan suosituin tyttö jne.
Jos tämä olisi totta, ei sinkkuja olisi olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.
Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.
Minäkin olen (olin) ulkonäkökeskeinen. En ole kaunis, ulkonäöstäni huolehtiva nainen ja silti olin ulkonäkökeskeinen.
Tiedän kyllä, että moni nainen tarkoittaa näillä "ulkonäöllä ei ole väliä" -kommenteillaan, että miehen ei tarvitse olla stereotyyppisen komea. Mutta aivan varmasti ulkonäöllä on väliä. Elämänkumppani on myös seksikumppani, ihminen jonka kanssa jaetaan fyysistä läheisyyttä. En usko, että monikaan on onnellisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö tuntuu vastenmieliseltä ja jota ei halua katsella eikä varsinkaan kosketella. Ei, vaan kyllä siinä vierellä on kumppani, jonka ulkonäkö on puoleensavetävä ja haluttava. Vaikka hän ei Dressmann-malliksi koskaan pääsisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotin löytäväni 12 vuotta kunnollisen kumppanin, en onnistunut. Sitten oli pakko ottaa mitä saatavilla oli.
Miksi?
Koska yksin oleminen on pahempi vaihtoehto
Miksi?
Varmaankin siksi koska kumppanin tarve on ihmisillä syvälle sisäänrakennettu ominaisuus?
Kaksi onnetonta yhdessä, onpa siinä hyvä parisuhde. Kumpikin vain vaivoin sietää toista.
Missä sanottiin, että joku on onneton? Varsinkin se toinen? Hänhän saattaa olla ap:n kanssa unelmakumppaninsa kanssa, sitäpaitsi. Sitä tässä missään sanottu, että ”se toinenkaan ei ollut tyytyväinen”. Nih
Jos vaikka sinä olet onnellinen ja luulet olevasi rakastavassa parisuhteessa ja sitten sinulle selviää, että puoliso on kanssasi vain siksi ettei ketään muuta saanut, niin vieläkö rakkautta ja onnellisuutta riittää? Se suhdehan päättyy joka tapauksessa heti, kun se tyytyjä löytää itselleen mieluisemman kumppanin.
No, mulle ei ole käynyt noin, itse kerron aina, jos en ole ihastunut, vaikka menisinkin suhteeseen. Ja tuollainenhan voi selvitä 20 vuoden yhdessäolon jälkeenkin. Kauanko siinä ehdittiin olla onnettomia, tai se toinen ehti, jos asia selvisi hänelle 20 vuoden jälkeen JA hän heti sen jälkeen eroaa?
Ei ehdi olla onneton. MOT
Mulle heräsi mielenkiinto vastapuoleen kun ryhtyi juttusille (ravintolassa, festareilla, tansseissa jne) ja huomasi että jutut synkkaa ja löytyy kiinnostavia puheenaiheita. Ehkä vielä huumorintajukin kolahti.
Viimemainittu on muuten yksi tärkeimpiä. Se yhdistää kun nauratte samoille asioille. ja se tavallinenkin naamataulu alkaa näyttää kivalta. Aina ei pidä mennä pelkkä ulkonäkö ja seksi edellä. Halu voi ja usein herääkin vasta vähän myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.
Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.
Minäkin olen (olin) ulkonäkökeskeinen. En ole kaunis, ulkonäöstäni huolehtiva nainen ja silti olin ulkonäkökeskeinen.
Tiedän kyllä, että moni nainen tarkoittaa näillä "ulkonäöllä ei ole väliä" -kommenteillaan, että miehen ei tarvitse olla stereotyyppisen komea. Mutta aivan varmasti ulkonäöllä on väliä. Elämänkumppani on myös seksikumppani, ihminen jonka kanssa jaetaan fyysistä läheisyyttä. En usko, että monikaan on onnellisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö tuntuu vastenmieliseltä ja jota ei halua katsella eikä varsinkaan kosketella. Ei, vaan kyllä siinä vierellä on kumppani, jonka ulkonäkö on puoleensavetävä ja haluttava. Vaikka hän ei Dressmann-malliksi koskaan pääsisikään.
Kun ihminen puhuu lähtökohtaisesti "rimoista" ja "tasoista", niin harvoin sillä tarkoitetaan kiltteyttä tai lojaaliutta tai eläinrakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.
Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.
Miten saat tästä lauseesta, että ap on ulkonäköKESKEINEN?
”tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti ) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.”
Hän mainitsee myös luonne-epäviehättävyyden ja sen, että nainen on epäviehättävä ulkoisesti. Minusta hän siis sanoi, että hän on kritiikittä lähtenyt luomaan suhdetta, mutta se ei johda mihinkään tunnetasolla, eli ihastumista ei tule.
Ymmärrän hyvin, olen itse kokenut saman. En vain pysty ihastumaan, jos en ole ihastunut.En vain ymmärrä näitä viestejä. ”En pysty ihastumaan ihmiseen johon en ole ihastunut”. Ok. Ja meidän pitäisi nyt tuohon sitten keksiä millainen ratkaisu?
Kuka on sanonut, että olisit asiasta jotenkin vastuussa?
Palstalle ei saa tehdä aiheesta aloitusta, koska SÄ et osaa ratkaista asiaa?
Ehkäpä on ihmisiä, jotka haluavat jutella aiheesta? Pitääkö olla lupa sinulta?Tähän etsitään sellaista vastausta, että joo, me naiset ollaan ihan väärässä parinvalinnassamme, liian nirsoja ja on tosi epistä että sä et saa just sitä mirkkua josta oot kiinnostunut. Sun ei tartte tehdä itsellesi mitään vaan naisten on muututtava. Saahan tästä jutella aamusta iltaan täällä mammojen kanssa, mutta luulisi käyvän väsyttäväksi kaikille osapuolille.
Kukin saa mitä saa, ei sitä täältä määrätä.
Että sä olet heikkoitsetuntoinen, eli jos joku ei löydä kumppania laskettuaan rimaa ja on siitä kiukkuinen, niin se tarkoittaa SULLE, että sun parinvalintasi oli väärin!? Mitääää?????? Mitä jos ottaisit sen pääsi pois omasta p*rseestäsi ja koittaisit asettua aloittajan asemaan kerrankin ilman omia itsetuntoheikkouksiasi? Tässä ei moitita kenenkään valintoja, etkö nyt tajua? This is NOT ABOUT YOU. Ei kaikki ole, koitahan oppia se jo.
Ja siis luuletko sä, että kaikille naisillekaan löytyy kumppani, johon he olisivat ihastuneita?Mulla on ihan hyvä itsetunto ja olen onnellisesti pariutunut. Näissä aloittajan kaltaisissa viesteissä on aina tietty pohjavire ja rivien välit, jotka tulevat varmasti tässä ketjussa ihan kohta sinunkin nähtäviksesi. Odottele vain.
Aikuisille ihmisille on aivan selvää, että kaikille ei löydy kumppania, johon ovat ihastuneita. Useimmille kyllä onneksi löytyy ja ne joille sen löytäminen on vuodesta toiseen pohjaton suo voivat katsoa lähinnä peiliin.
Joopa joo. Aika ilkeästi sanottu. Eli kaikki yksin elämässään jääneet olivatkin ihmisinä jotenkin mätiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.
Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.
Minäkin olen (olin) ulkonäkökeskeinen. En ole kaunis, ulkonäöstäni huolehtiva nainen ja silti olin ulkonäkökeskeinen.
Tiedän kyllä, että moni nainen tarkoittaa näillä "ulkonäöllä ei ole väliä" -kommenteillaan, että miehen ei tarvitse olla stereotyyppisen komea. Mutta aivan varmasti ulkonäöllä on väliä. Elämänkumppani on myös seksikumppani, ihminen jonka kanssa jaetaan fyysistä läheisyyttä. En usko, että monikaan on onnellisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö tuntuu vastenmieliseltä ja jota ei halua katsella eikä varsinkaan kosketella. Ei, vaan kyllä siinä vierellä on kumppani, jonka ulkonäkö on puoleensavetävä ja haluttava. Vaikka hän ei Dressmann-malliksi koskaan pääsisikään.
Kun ihminen puhuu lähtökohtaisesti "rimoista" ja "tasoista", niin harvoin sillä tarkoitetaan kiltteyttä tai lojaaliutta tai eläinrakkautta.
Miksi ei tarkoitettaisi? Kyllä minä ainakin sisällytän ajatukseen ihmisen tasosta myös psyykkisen puolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tapailet epäviehättäviä? Voin vielä tajuta, että avaa henkisesti oven neutraalille ihmiselle, mutta epäviehättävässä tarvitaan jo ihme, että jotain positiivista tapahtuisi.
No koska sanotaan, että ”pitää laskea rimaa”, haloo! Miten joku viehättävä voi olla alta riman?
Hyppäätkö myös katolta, jos joku käskee?
Vierailija kirjoitti:
No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.
Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tapailet epäviehättäviä? Voin vielä tajuta, että avaa henkisesti oven neutraalille ihmiselle, mutta epäviehättävässä tarvitaan jo ihme, että jotain positiivista tapahtuisi.
No koska sanotaan, että ”pitää laskea rimaa”, haloo! Miten joku viehättävä voi olla alta riman?
Hyppäätkö myös katolta, jos joku käskee?
Jos se voisi hyödyttää johonkin aisaan, niin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.
Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.
Miten saat tästä lauseesta, että ap on ulkonäköKESKEINEN?
”tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti ) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.”
Hän mainitsee myös luonne-epäviehättävyyden ja sen, että nainen on epäviehättävä ulkoisesti. Minusta hän siis sanoi, että hän on kritiikittä lähtenyt luomaan suhdetta, mutta se ei johda mihinkään tunnetasolla, eli ihastumista ei tule.
Ymmärrän hyvin, olen itse kokenut saman. En vain pysty ihastumaan, jos en ole ihastunut.En vain ymmärrä näitä viestejä. ”En pysty ihastumaan ihmiseen johon en ole ihastunut”. Ok. Ja meidän pitäisi nyt tuohon sitten keksiä millainen ratkaisu?
Kuka on sanonut, että olisit asiasta jotenkin vastuussa?
Palstalle ei saa tehdä aiheesta aloitusta, koska SÄ et osaa ratkaista asiaa?
Ehkäpä on ihmisiä, jotka haluavat jutella aiheesta? Pitääkö olla lupa sinulta?Tähän etsitään sellaista vastausta, että joo, me naiset ollaan ihan väärässä parinvalinnassamme, liian nirsoja ja on tosi epistä että sä et saa just sitä mirkkua josta oot kiinnostunut. Sun ei tartte tehdä itsellesi mitään vaan naisten on muututtava. Saahan tästä jutella aamusta iltaan täällä mammojen kanssa, mutta luulisi käyvän väsyttäväksi kaikille osapuolille.
Kukin saa mitä saa, ei sitä täältä määrätä.
Että sä olet heikkoitsetuntoinen, eli jos joku ei löydä kumppania laskettuaan rimaa ja on siitä kiukkuinen, niin se tarkoittaa SULLE, että sun parinvalintasi oli väärin!? Mitääää?????? Mitä jos ottaisit sen pääsi pois omasta p*rseestäsi ja koittaisit asettua aloittajan asemaan kerrankin ilman omia itsetuntoheikkouksiasi? Tässä ei moitita kenenkään valintoja, etkö nyt tajua? This is NOT ABOUT YOU. Ei kaikki ole, koitahan oppia se jo.
Ja siis luuletko sä, että kaikille naisillekaan löytyy kumppani, johon he olisivat ihastuneita?Mulla on ihan hyvä itsetunto ja olen onnellisesti pariutunut. Näissä aloittajan kaltaisissa viesteissä on aina tietty pohjavire ja rivien välit, jotka tulevat varmasti tässä ketjussa ihan kohta sinunkin nähtäviksesi. Odottele vain.
Aikuisille ihmisille on aivan selvää, että kaikille ei löydy kumppania, johon ovat ihastuneita. Useimmille kyllä onneksi löytyy ja ne joille sen löytäminen on vuodesta toiseen pohjaton suo voivat katsoa lähinnä peiliin.
Joopa joo. Aika ilkeästi sanottu. Eli kaikki yksin elämässään jääneet olivatkin ihmisinä jotenkin mätiä.
Kyse ei oleminkään mtyydestä. Ainoastaan sitä mikä näkyy peilissä voi muuttaa. Maailmaa ja vastakkaista sukupuolta ja sen preferenssejä ei voi. Se voi tuntua kurjalta, mutta niin se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.
Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.
Minäkin olen (olin) ulkonäkökeskeinen. En ole kaunis, ulkonäöstäni huolehtiva nainen ja silti olin ulkonäkökeskeinen.
Tiedän kyllä, että moni nainen tarkoittaa näillä "ulkonäöllä ei ole väliä" -kommenteillaan, että miehen ei tarvitse olla stereotyyppisen komea. Mutta aivan varmasti ulkonäöllä on väliä. Elämänkumppani on myös seksikumppani, ihminen jonka kanssa jaetaan fyysistä läheisyyttä. En usko, että monikaan on onnellisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö tuntuu vastenmieliseltä ja jota ei halua katsella eikä varsinkaan kosketella. Ei, vaan kyllä siinä vierellä on kumppani, jonka ulkonäkö on puoleensavetävä ja haluttava. Vaikka hän ei Dressmann-malliksi koskaan pääsisikään.
Onko tässä siis kyse siitä että osalla 99% potentiaalisista kumppaneista on vastenmielisen näköisiä tai jotain? Minä pidän aika pientä osaa ihmisistä vastenmielisen näköisinä ja jos mies on hyvä tyyppi, niin mitäänsanomatonkin ulkonäkö alkaa kummasti miellyttää. Sen sijaan miehen koko olemusta voin pitää vastenmielisenä perustuen arvoihin ja asenteisiin ja käytökseen ja komea voi kuulua tähän sakkiin aivan hyvin. Joten kyllä minäkin sanoisin että ap ja muut vastaavat on ulkonäkökeskeisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.
Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.
Minäkin olen (olin) ulkonäkökeskeinen. En ole kaunis, ulkonäöstäni huolehtiva nainen ja silti olin ulkonäkökeskeinen.
Tiedän kyllä, että moni nainen tarkoittaa näillä "ulkonäöllä ei ole väliä" -kommenteillaan, että miehen ei tarvitse olla stereotyyppisen komea. Mutta aivan varmasti ulkonäöllä on väliä. Elämänkumppani on myös seksikumppani, ihminen jonka kanssa jaetaan fyysistä läheisyyttä. En usko, että monikaan on onnellisessa parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö tuntuu vastenmieliseltä ja jota ei halua katsella eikä varsinkaan kosketella. Ei, vaan kyllä siinä vierellä on kumppani, jonka ulkonäkö on puoleensavetävä ja haluttava. Vaikka hän ei Dressmann-malliksi koskaan pääsisikään.
Näinpä. Ja sitten kun tätä ajattelua vielä jatkojalostaa hieman muusta nisäkäsmaailmasta, niin sillä ulkonäöllä onkin hyvin paljon väliä ja aidosti sytyttäviä uroksia on hyvin vähän. Moni kuitenkin on sen verran realistinen, että lopulta tavallinenkin käy, kun ei suhteisiin ole tavallisille nsusille lopulta muuta tarjolla. Suhteet sitten ovat enemmän tai vähemmän onnellisia. Kaikesta päätellen enemmän epäonnellisia, kun erojen määriä ynnäillään.
Vierailija kirjoitti:
Mulle heräsi mielenkiinto vastapuoleen kun ryhtyi juttusille (ravintolassa, festareilla, tansseissa jne) ja huomasi että jutut synkkaa ja löytyy kiinnostavia puheenaiheita. Ehkä vielä huumorintajukin kolahti.
Viimemainittu on muuten yksi tärkeimpiä. Se yhdistää kun nauratte samoille asioille. ja se tavallinenkin naamataulu alkaa näyttää kivalta. Aina ei pidä mennä pelkkä ulkonäkö ja seksi edellä. Halu voi ja usein herääkin vasta vähän myöhemmin.
No totta kai huumorintaju liittyy asiaan! Mutta siis aika monella miehellä ei ole niin mahtava huumorintaju, että ainakaan itse syttyisin. Hyvä se voi olla kaveriksi tms. mutta ei tee kumppaniainesta. Siihen tarvitaan paljon muutakin. Henkisesti, siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.
Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.
No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle heräsi mielenkiinto vastapuoleen kun ryhtyi juttusille (ravintolassa, festareilla, tansseissa jne) ja huomasi että jutut synkkaa ja löytyy kiinnostavia puheenaiheita. Ehkä vielä huumorintajukin kolahti.
Viimemainittu on muuten yksi tärkeimpiä. Se yhdistää kun nauratte samoille asioille. ja se tavallinenkin naamataulu alkaa näyttää kivalta. Aina ei pidä mennä pelkkä ulkonäkö ja seksi edellä. Halu voi ja usein herääkin vasta vähän myöhemmin.No totta kai huumorintaju liittyy asiaan! Mutta siis aika monella miehellä ei ole niin mahtava huumorintaju, että ainakaan itse syttyisin. Hyvä se voi olla kaveriksi tms. mutta ei tee kumppaniainesta. Siihen tarvitaan paljon muutakin. Henkisesti, siis.
Ja siis jatkan, että jos onkin niin hyvä huumorintaju, että sytyn ihan siitä, niin ne ovat juuri niitä miehiä, joiden kiinnostus ei kohdistu minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kertokaa sekä miehet että naiset joilla on tämä ongelma, että mitä on suunnitelmissa viikonlopulle.
Olen ainakin kotona ja yksin. Mulla on kaksi lasta miehen, johon en koskaan ollut ihastunut kanssa. En tajua, miten viikonloppuni liittyy aiheeseen? Luuleeko joku tosiaan, että kumppanin löytää jostain juottolasta, taidenäyttelystä, harrastuksesta tai torilta? Joo, niitä, joihin ei ihastu, saattaakin löytää.
No ihan mielenkiinnosta, mistä sen ihastuksen sitten löytää? Täältä mammapalstalta?
Niitä voi löytyä ihan mistä vaan. Siis etä minä ihastun. Mutta niitä, että minuun ihastuttaisiin, ellei mies ole sellainen, josta en kiinnostu ihastuen, niitä en tiedä, missä olisi.
Ei kutsuta kavereiksi. Kaveri ei ole sitouunut sinuun eikä suhteeseenne, kaveri elää omaa, eillistä, itsenäistä elämäänsä. Sen sijaan seurustelukumppanin erityispiirre on sitoutuminen, ei edes seksi. Ja ei, ei ole helppoa löytää ei-seksiä-sisältävään parisuhteeseen sitoutuvaa miestä ja toisekseen en haluaisi seksitöntä suhdetta, mutta siis pystyn seksiin vaikken ole ihastunut, mutta ei se mikään toivetilanne ole.