Lue keskustelun säännöt.
Onko lastensuojelun joka oikkuun taivuttava?
15.06.2021 |
Jos lasuilmoitus on ilmeisen turha (naapurin mummon tekemä ilmoitus kovaäänisestä juoksemisesta sisällä klo 20 aikaan), onko silti taivuttava lastensuojelun käynteihin, tapaamisiin ja selvittelyihin? Ikinä ennen ei ole tällaisen ilmoituksen kohteeksi jouduttu.
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitävät kymmenen pitkää vuotta kirjauksia tallessa. Vaikka muksunne olisi 17v 11 kk ja puhaltaa 0,3 promillea niin merkintä tulee sossuun ja poistuu kun lapsi on 27v 11 kk.
Taitaapi olla asiakirjoista olemassa ihan laki, joka määrittelee sosiaali-ja terveydenhuollon arkistointia. Siinä ei työntekijöillä ole nokan kopauttamista sen suhteen.
Lastensuojekun asiakirjat säilytetään vähintään 75 vuotta. Ihmisten maineen mustamaalaaminen ja historian vääristely on heidän pääasiallinen tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kummallista ettei rankasta koulukiusaamisesta tehdä lastensuojeluilmoituksia vaan lopulta joutuu vanhempana itse viemään kiusaamisen ( Väkivaltaisen) poliisin käsiteltäväksi. Tässä olisi selvä lastensuojeluasia, mutta koulut eivät toimi. Tätä asiaa en pysty käsittämään. Fyysinen vakivältä on lailla kielletty, mutta ei koske kouluja. Sitten jos koulun rehtori sattuu olemaan välinpitämätön, kiusatulle käy huonosti. Jos koulun alueella tapahtuu rikos, pitäisi rehtorin ensiksi ottaa vastuuta lasten turvallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tulostavoitteet ja budjetissa pysyminen kuin muillekin virkasäädylle. Fokusointi oikeisiin tapauksiin.
Mikä on oikea tapaus? Jos oikealta tapaukselta kysyttäisiin, onko hän mielestään oikea tapaus, mitä luulet että vastattaisiin? Miten sinä voit määrittää oikean tapauksen ja entä jos siinä on mielipideristiriitaa asianosaisten kanssa? Miten arvioisit asian?
Kyllä moni orpo tai päihdevanhempien lapsi on sanonut, että tarvitsi lastensuojelun apua oikeasti. Mielestäni näihin tapauksiin pitäisikin keskittyä. Ja nuorisorikollisiin.
Ja moni päihdeongelmainen vanhempi kokee, että heitä syyttä ahdistellaan.
So? Päihdeongelma on kuitenkin helppo testata. Ja rattijuopumukset ym löytyvät kyllä poliisien rekistereistä.
Eli testataanko ihan kaikilta vanhemmilta varuilta? Vai odotellaanko, että että poliisi saa kiinni rattijuopumuksesta lapset kyydissä(kaikilla ei oo ees autoa), joutuu putkaan, tulee alkoholisairauden vuoksi sairaalaan? Kaikissa edeltävissä lapset on jo vakavasti vaarannettu. Ehkä naapuri ilmoitti jo vuosia sitten, mutta ei tätä nyt kannata tutkia. Odotetaan, että homma on lopullisesti karannut lapasesta. Pahoinpitely? Ei ollu alkoa veressä, ei voi olla. Odotellaan, että lapsista tulee totaalisen syrjäytyneitä nuorisorikollisia, pelmutaan sitten heidän kanssa (mutta sijoittaa ei saa).
Kerronpa tähän tapauksen, jossa äitiä ryhdyttiin jo raskausaikana uhkailemaan huostaanotolla,jos hän ei suostu kaikkeen mitä eri viranomaiset tahtovat ja hänestä/lapsesta tehtiin täysin törkeä ja perätön ENLA neuvolan ja potilasasiamiehen sekä lastensuojelun yhteistyönä.
Häntä juoksutettiin perusteettomissa huumeseuloissa kuukausitolkulla, häntä nöyryytettin näytteiden antamisella valvotuissa tiloissa, hänet pakotettiin verikokeisiin ja kun kaikki näytteet olivat puhtaita, kirjattiin, että äiti on manipuloinut testejä!!!
"Perusteluna" tälle kaikelle käytettiin siis äidin teini-iässä ollutta kannabiksen polttelua ja viikonloppujuhlintaa kaveriporukassa ja nuoruuden aikaista psykiatrian hoitokontaktia. Teini-iän kuohujen mentyä ohi parissa vuodessa, äiti oli elänyt ns. päihteetöntä elämää jo viimeiset 20 vuotta, eli ei ollut ongelmakäyttäjä jos oli sellaisesta kysymys alkujaankaan.
Kun huumeseulat ja neuvolakyttääminen eivät tuottaneet toivottua tulosta (äidin oli siis juostava neuvolassa joka viikko koko raskausajan, mutta syytä tähän ei hänelle kerrottu,vaan tämän väitettiin olevan "täysin normaalia toimintaa" -selitys äidin kyttäämiselle ja uuvuttamiselle löytyi vasta vuosia myöhemmin, kun asiakirjoista paljastui massiivinen lastensuojelun ja terveydenhuollon johtavien työntekijöiden kumppanuus,jossa työntekijöitä oli käsketty heti raskauden tultua esiin valvomaan ja kontrolloimaan häntä ja tekemään ilmoitus aivan kaikesta,mistä saattaisi olla aihetta se tehdä ja näin myös toimittiin). Neuvolatyöntekijä kirjasi mm. näin: "äiti on vakavasti mielisairas ja sairaudentunnoton-äiti haluaa apua, mutta ei ota vastaan neuvoja, eikä tule selviämään vauva-arjesta" Sama hlö teki myös tuon perusteettoman ENLAN,eli ennakoivan lastensuojeluilmoituksen.
Paljon muutakin tuossa kirjauksessa kymmenien muiden vastaavien kirjausten lisäksi luki, mutta näiden perusteella äidille ja vielä syntymättömälle vauvalle oli sitten varattu paikka psykisatriselta osastolta jorvista äidille tätä kertomatta.
Synnytyssairaalasta häntä ei päästetty kotiutumaan ja hänen luokseen tuli psyk.sairaanhoitaja,joka kertoi,että heille on varattu osastopaikka psykiatrisesta sairaalasta. Jos äidin mukana ei olisi ollut ystäviä ja lapsen isää, håänet olisi vauvan kanssa pakotettu lähtemään psykiatriseen hoitoon vasten omaa tahtoaan minkä kautta olisi ollut niin kovin kätevää ottaa vauva välittömästi huostaan. Mitään selvitystä tapahtumien kulusta tai kirjauksista ei ole äidille edelleenkään annettu-asiakirjat ovat toistuvasti "kadonneet".
Jälkikäteen on todettu, ettei äiti missään tapauksessa kärsi minkäänlaisesta psykiatriassa 'vakavaksi mielisairaudeksi" määriteltävästä vaivasta, vaan on traumatisoitunut mm. viranomaisten häneen kohdistamasta laittomasta toiminnasta, jota jatkettiin vielä lapsen synnyttyä vuosien ajan.
Eli kyllä-ihminen voidaan ilman toteennäytettäviä perusteita uhkailemalla ja kiristämällä ja uuvuttamalla saada mukaan laittomiin tahdonvastaisiin testauksiin ja moniammatillisen kiusanteon ja vainon kohteeksi, jos kohteella ei ole tietoa omista oikeuksistaan tai lähimmäisiä,jotka pitävät hänen puoliaan.
Yhdenkään sosiaalityöntekijän on turha tulla väittämään, että huostaanotto on aina viimesijainen keino- te tiedätte varsin hyvin itsekkin, että näin ei ole!
Kuinka ihmeessä sossujen laatimat kirjaukset voivat "kadota"?
Jonkun viranomaisen pitäisi ehdottomasti valvoa sossujen tekemisiä. Miten ihmeessä neuvolan terveydenhoitaja voi ilmoittaa äidin olevan vakavasti mielisairas? Mt-diagnoosin tekemiseen tarvitaan lääkäri, ei sossu tai terveydenhoitaja.Joku nuoruuden hölmöily äidin puolelta ei todellakaan voi olla peruste huostaanottaa lapsi, tai viedä äiti suljetulle osastolle!
Voi kuule-meidän "caseemme" liittyy niin korkeilla palleilla istuvia virkaihmisiä ja lääkäreitä, että kaikki mikä voisi todistaa hedän ihmisoikeusrikoksensa/laittomat toimensa, on tuhottu/pimitetty/poistettu. Tämä ilmiö toistuu rekisterinpitäjltä toiselle. Vaikka nämäkin voidaan ainakin osittain jälkikäteen vielä selvittää, poliisi ei sitä tee, jollei ihminen itse kerää riittävää näyttöä rikosilmoitukseen ja pätevää lakimiestä,joka ei olisi läpeensä korruptoitunut. Heikko on oikeusturva lastensuojelun vainoamilla tässä maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tulostavoitteet ja budjetissa pysyminen kuin muillekin virkasäädylle. Fokusointi oikeisiin tapauksiin.
Mikä on oikea tapaus? Jos oikealta tapaukselta kysyttäisiin, onko hän mielestään oikea tapaus, mitä luulet että vastattaisiin? Miten sinä voit määrittää oikean tapauksen ja entä jos siinä on mielipideristiriitaa asianosaisten kanssa? Miten arvioisit asian?
Kyllä moni orpo tai päihdevanhempien lapsi on sanonut, että tarvitsi lastensuojelun apua oikeasti. Mielestäni näihin tapauksiin pitäisikin keskittyä. Ja nuorisorikollisiin.
Ja moni päihdeongelmainen vanhempi kokee, että heitä syyttä ahdistellaan.
So? Päihdeongelma on kuitenkin helppo testata. Ja rattijuopumukset ym löytyvät kyllä poliisien rekistereistä.
Eli testataanko ihan kaikilta vanhemmilta varuilta? Vai odotellaanko, että että poliisi saa kiinni rattijuopumuksesta lapset kyydissä(kaikilla ei oo ees autoa), joutuu putkaan, tulee alkoholisairauden vuoksi sairaalaan? Kaikissa edeltävissä lapset on jo vakavasti vaarannettu. Ehkä naapuri ilmoitti jo vuosia sitten, mutta ei tätä nyt kannata tutkia. Odotetaan, että homma on lopullisesti karannut lapasesta. Pahoinpitely? Ei ollu alkoa veressä, ei voi olla. Odotellaan, että lapsista tulee totaalisen syrjäytyneitä nuorisorikollisia, pelmutaan sitten heidän kanssa (mutta sijoittaa ei saa).
Kerronpa tähän tapauksen, jossa äitiä ryhdyttiin jo raskausaikana uhkailemaan huostaanotolla,jos hän ei suostu kaikkeen mitä eri viranomaiset tahtovat ja hänestä/lapsesta tehtiin täysin törkeä ja perätön ENLA neuvolan ja potilasasiamiehen sekä lastensuojelun yhteistyönä.
Häntä juoksutettiin perusteettomissa huumeseuloissa kuukausitolkulla, häntä nöyryytettin näytteiden antamisella valvotuissa tiloissa, hänet pakotettiin verikokeisiin ja kun kaikki näytteet olivat puhtaita, kirjattiin, että äiti on manipuloinut testejä!!!
"Perusteluna" tälle kaikelle käytettiin siis äidin teini-iässä ollutta kannabiksen polttelua ja viikonloppujuhlintaa kaveriporukassa ja nuoruuden aikaista psykiatrian hoitokontaktia. Teini-iän kuohujen mentyä ohi parissa vuodessa, äiti oli elänyt ns. päihteetöntä elämää jo viimeiset 20 vuotta, eli ei ollut ongelmakäyttäjä jos oli sellaisesta kysymys alkujaankaan.
Kun huumeseulat ja neuvolakyttääminen eivät tuottaneet toivottua tulosta (äidin oli siis juostava neuvolassa joka viikko koko raskausajan, mutta syytä tähän ei hänelle kerrottu,vaan tämän väitettiin olevan "täysin normaalia toimintaa" -selitys äidin kyttäämiselle ja uuvuttamiselle löytyi vasta vuosia myöhemmin, kun asiakirjoista paljastui massiivinen lastensuojelun ja terveydenhuollon johtavien työntekijöiden kumppanuus,jossa työntekijöitä oli käsketty heti raskauden tultua esiin valvomaan ja kontrolloimaan häntä ja tekemään ilmoitus aivan kaikesta,mistä saattaisi olla aihetta se tehdä ja näin myös toimittiin). Neuvolatyöntekijä kirjasi mm. näin: "äiti on vakavasti mielisairas ja sairaudentunnoton-äiti haluaa apua, mutta ei ota vastaan neuvoja, eikä tule selviämään vauva-arjesta" Sama hlö teki myös tuon perusteettoman ENLAN,eli ennakoivan lastensuojeluilmoituksen.
Paljon muutakin tuossa kirjauksessa kymmenien muiden vastaavien kirjausten lisäksi luki, mutta näiden perusteella äidille ja vielä syntymättömälle vauvalle oli sitten varattu paikka psykisatriselta osastolta jorvista äidille tätä kertomatta.
Synnytyssairaalasta häntä ei päästetty kotiutumaan ja hänen luokseen tuli psyk.sairaanhoitaja,joka kertoi,että heille on varattu osastopaikka psykiatrisesta sairaalasta. Jos äidin mukana ei olisi ollut ystäviä ja lapsen isää, håänet olisi vauvan kanssa pakotettu lähtemään psykiatriseen hoitoon vasten omaa tahtoaan minkä kautta olisi ollut niin kovin kätevää ottaa vauva välittömästi huostaan. Mitään selvitystä tapahtumien kulusta tai kirjauksista ei ole äidille edelleenkään annettu-asiakirjat ovat toistuvasti "kadonneet".
Jälkikäteen on todettu, ettei äiti missään tapauksessa kärsi minkäänlaisesta psykiatriassa 'vakavaksi mielisairaudeksi" määriteltävästä vaivasta, vaan on traumatisoitunut mm. viranomaisten häneen kohdistamasta laittomasta toiminnasta, jota jatkettiin vielä lapsen synnyttyä vuosien ajan.
Eli kyllä-ihminen voidaan ilman toteennäytettäviä perusteita uhkailemalla ja kiristämällä ja uuvuttamalla saada mukaan laittomiin tahdonvastaisiin testauksiin ja moniammatillisen kiusanteon ja vainon kohteeksi, jos kohteella ei ole tietoa omista oikeuksistaan tai lähimmäisiä,jotka pitävät hänen puoliaan.
Yhdenkään sosiaalityöntekijän on turha tulla väittämään, että huostaanotto on aina viimesijainen keino- te tiedätte varsin hyvin itsekkin, että näin ei ole!
Kuinka ihmeessä sossujen laatimat kirjaukset voivat "kadota"?
Jonkun viranomaisen pitäisi ehdottomasti valvoa sossujen tekemisiä. Miten ihmeessä neuvolan terveydenhoitaja voi ilmoittaa äidin olevan vakavasti mielisairas? Mt-diagnoosin tekemiseen tarvitaan lääkäri, ei sossu tai terveydenhoitaja.Joku nuoruuden hölmöily äidin puolelta ei todellakaan voi olla peruste huostaanottaa lapsi, tai viedä äiti suljetulle osastolle!
Voi kuule-meidän "caseemme" liittyy niin korkeilla palleilla istuvia virkaihmisiä ja lääkäreitä, että kaikki mikä voisi todistaa hedän ihmisoikeusrikoksensa/laittomat toimensa, on tuhottu/pimitetty/poistettu. Tämä ilmiö toistuu rekisterinpitäjltä toiselle. Vaikka nämäkin voidaan ainakin osittain jälkikäteen vielä selvittää, poliisi ei sitä tee, jollei ihminen itse kerää riittävää näyttöä rikosilmoitukseen ja pätevää lakimiestä,joka ei olisi läpeensä korruptoitunut. Heikko on oikeusturva lastensuojelun vainoamilla tässä maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tulostavoitteet ja budjetissa pysyminen kuin muillekin virkasäädylle. Fokusointi oikeisiin tapauksiin.
Mikä on oikea tapaus? Jos oikealta tapaukselta kysyttäisiin, onko hän mielestään oikea tapaus, mitä luulet että vastattaisiin? Miten sinä voit määrittää oikean tapauksen ja entä jos siinä on mielipideristiriitaa asianosaisten kanssa? Miten arvioisit asian?
Totuushan on, että ja omituinen sellainen, että vakavasti päihdeongelmaisilta ei viedä lapsia (oon tätä todistanut monen monta kertaa ja muutkin) mutta köyhä yh-äiti on hyvä kohde, yleensä ei käy kimppuun eikä omista aseita (poikkeuksia toki on) yms. Ja sitten nepsy-lapset toinen hyvä kohde.
Tämä on juurikin näin. Ja jos äidillä on ikinä koskaan milloinkaan ollut esim. kontakti psykiatrian puolelle, mikä ei nykypäivänä ole enää edes mitenkään harvinaista, hänet leimataan huostaanottoa suunniteltaessa hulluksi ja vakavasti mielisairaaksi ja sairaudentunnottomaksi, kuten meidän kohdallamme tehtin. Niin törkeitä valheita on meilläkin niin potilasasiakirjat kuin sosiaalityöntekijöiden asiakirjat täynnä, että niden selvittämiseen ja oikaisuvaatimuksiin menee useampi vuosi.
Onko tullut mieleen, että jos psykiatrit ja sosiaalityöntekijät toisensa jälkeen määrittää mielenterveyden ongelmia, että niissä voisi olla totuutta? Voin minäkin päättää, että ei mulla mitään syöpää ole, mutta lääkärihän sen diagnoosin tekee ja toteaa.
Ihan sinulle tiedoksi: nämä kaikki "diagnoosit" joita meitä vastaan käytettiin ovat senlaatuisia,että ne eivät tosiasiassa edes anna perustetta mihinkään lastensuojelullliseen toimenpiteeseen- tämä on useiden erityisasiantuntijoiden toimesta/lakimiesten toimesta/ lainsäädännön näkökulmasta jo tuhannesti todettu. Oletko niin yksinkertainen,että kuvittelet ammattihenkilöiden toimivan aina ja vain lainmukaisesti ja oikein? Herää jo todellisuuteen sinäkin.
Sosiaalityöntekijöillä ei sitäpaitsi ole minkään valtakunnan oikeuksia minkäänlaisten diagnoosien tekemiseen saati ihmisten mielenterveyden arviointiin, kuin ei myöskään psykiatrian puolen diagnoosien suhteen ei ole esim. neuvolatyöntekijällä tai vaikkapa yleislääkärillä mitään asiaa mennä tekemään mitään diagnostisia arvioita, toisin mitä meidänkin kohdallamme lukuisia kertoja tehtiin ja jälkikäteen on todettu,että rikos on tapahtunut, mutta sen kanssa nyt pitäisi vain sitten elää,vastuuta ei halua kantaa kukaan!
Perusteina olivat vain ja ainoastaan hyvin vanhat nuoruusajan asiakirjat ja diagnoosit, joita ei sen ikäiselle nuorelle saisi lääketieteessä edes tehdä, koska ihmisen psyykkinen kehitys on vielä tuossa iässä niin suurten vaihteluiden ja muutosten vaiheessa! Ota siis sinäkin selvää faktoista,niin luulet vähemmän.
Tottakai neuvolatyöntelijät tekevät arvioita ja tk lääkärit diagnooseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli ilmoitus, kun teini kaatui kännissä pyörällä ja joutui sairaalaan. Lastensuojeluilmoitus tuli ja he soittivat heti ja tapaaminen järjestyi nopeasti. Ellei olisi järjestynyt, olisi ollut pakko tehdä lastensuojelun tarpenarviointi, vaikka teini täytyi 3 kk päästä 18.
Eli kannattaa olla nopea.
Lastensuojelunkäsikirja thl:
Ratkaisu siitä, ryhdytäänkö palvelutarpeen arvioinnin ja mahdollisen lastensuojelun tarpeen arvioinnin tekemiseen, tulee tehdä seitsemän arkipäivän kuluessa asian vireilletulosta. Tuon ajan puitteissa lapselle ja hänen huoltajalleen on myös annettava tieto lastensuojeluilmoituksen vastaanottamisesta sekä siitä seuraavista toimenpiteistä.
Siis mitä hel..ttiä? Voidaanko melkein täysi-ikäisestä nuoresta tehdä lastensuojleuilmoitus?! Kuka siitä muka hyötyisi yhtään mitään??? Käsittämätöntä!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tulostavoitteet ja budjetissa pysyminen kuin muillekin virkasäädylle. Fokusointi oikeisiin tapauksiin.
Mikä on oikea tapaus? Jos oikealta tapaukselta kysyttäisiin, onko hän mielestään oikea tapaus, mitä luulet että vastattaisiin? Miten sinä voit määrittää oikean tapauksen ja entä jos siinä on mielipideristiriitaa asianosaisten kanssa? Miten arvioisit asian?
Totuushan on, että ja omituinen sellainen, että vakavasti päihdeongelmaisilta ei viedä lapsia (oon tätä todistanut monen monta kertaa ja muutkin) mutta köyhä yh-äiti on hyvä kohde, yleensä ei käy kimppuun eikä omista aseita (poikkeuksia toki on) yms. Ja sitten nepsy-lapset toinen hyvä kohde.
Tämä on juurikin näin. Ja jos äidillä on ikinä koskaan milloinkaan ollut esim. kontakti psykiatrian puolelle, mikä ei nykypäivänä ole enää edes mitenkään harvinaista, hänet leimataan huostaanottoa suunniteltaessa hulluksi ja vakavasti mielisairaaksi ja sairaudentunnottomaksi, kuten meidän kohdallamme tehtin. Niin törkeitä valheita on meilläkin niin potilasasiakirjat kuin sosiaalityöntekijöiden asiakirjat täynnä, että niden selvittämiseen ja oikaisuvaatimuksiin menee useampi vuosi.
Onko tullut mieleen, että jos psykiatrit ja sosiaalityöntekijät toisensa jälkeen määrittää mielenterveyden ongelmia, että niissä voisi olla totuutta? Voin minäkin päättää, että ei mulla mitään syöpää ole, mutta lääkärihän sen diagnoosin tekee ja toteaa.
Ihan sinulle tiedoksi: nämä kaikki "diagnoosit" joita meitä vastaan käytettiin ovat senlaatuisia,että ne eivät tosiasiassa edes anna perustetta mihinkään lastensuojelullliseen toimenpiteeseen- tämä on useiden erityisasiantuntijoiden toimesta/lakimiesten toimesta/ lainsäädännön näkökulmasta jo tuhannesti todettu. Oletko niin yksinkertainen,että kuvittelet ammattihenkilöiden toimivan aina ja vain lainmukaisesti ja oikein? Herää jo todellisuuteen sinäkin.
Sosiaalityöntekijöillä ei sitäpaitsi ole minkään valtakunnan oikeuksia minkäänlaisten diagnoosien tekemiseen saati ihmisten mielenterveyden arviointiin, kuin ei myöskään psykiatrian puolen diagnoosien suhteen ei ole esim. neuvolatyöntekijällä tai vaikkapa yleislääkärillä mitään asiaa mennä tekemään mitään diagnostisia arvioita, toisin mitä meidänkin kohdallamme lukuisia kertoja tehtiin ja jälkikäteen on todettu,että rikos on tapahtunut, mutta sen kanssa nyt pitäisi vain sitten elää,vastuuta ei halua kantaa kukaan!
Perusteina olivat vain ja ainoastaan hyvin vanhat nuoruusajan asiakirjat ja diagnoosit, joita ei sen ikäiselle nuorelle saisi lääketieteessä edes tehdä, koska ihmisen psyykkinen kehitys on vielä tuossa iässä niin suurten vaihteluiden ja muutosten vaiheessa! Ota siis sinäkin selvää faktoista,niin luulet vähemmän.
Tottakai neuvolatyöntelijät tekevät arvioita ja tk lääkärit diagnooseja.
Kertoisitko siis, mikä tässä oli se "arvio" joka perustuu ammatilisseen kompetenssiin neuvoltyöntekijän puolelta: "äiti on vakavasti mielisairas"? Tällaista lausuntoa tai "diagnoosia" ei ole edes psykiatrian erikoislääkärin laillista antaa, tajuatko? Saati jonkun ylseislääkärin tai muun satunnaisen hoitajan-yhtäkään minut koskaan tavannutta psykiatrian puolen lääkäriä/työntekijää ei meidän tapauksessamme missään vaiheessa konsultoitu/mielipidettä kysytty, itsestäni puhumattakaan. Minulle on yritetty laittaa jopa alzheimerin diagnoosi 10minuutin vastaanottotapaamisen "perusteella". Tämä siksi, että ko.dg oikeuttaa lähettämään ihmisen jopa tahdonvastaiseen laitoshoitoon ja huostaanottamaan lapsen. Terveydenhuollon tila Suomessa on aivan järkyttävä. Ne teistä,jotka eivät usko, ovat joko itse osallisia ihmisten kiusaamiseen tai sitten vaarallisen tietämättömiä ja naiiveja itä järjestelmässämme tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pulu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulu kirjoitti:
Ymmärrän, että se voi tuntua pelkältä resurssien tuhlaamiselta ja perheen kiusaamiselta, että jokainen lasu-ilmoitus selvitetään vanhempien kanssa, mutta sille on täysin looginen selitys: tällä tavalla ei tule työntekijäkohtaisia arviointivirheitä siitä, että pelkän ilmoituksen perusteella kaikki olisi ihan okei, vaikka ei olisikaan. Lähihistoriassamme on surullisia tapauksia siitä, kun sosiaalityö on tehnyt tällaisen virhearvion, ja sen vuoksi käytäntö on tämä. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista saati kiusaamistavoitteista.
Tuolla joku puhui lastensuojelun olevan lähestulkoon piru itse. Voi totta kai olla, että hänelle on sattunut mätämunia, mutta toivon todella, että ihmiset ymmärtäisivät tämän: sosionomit ja sosiaalityöntekijät eivät ole etsimässä kodistanne vikoja, kiusaamassa ja häiritsemässä teitä ilkeyttään, luokittelemassa tai arvostelemassa teitä tai pyrkimässä viemään teidän lapsianne pois. Ap:n tapauksessa uskon puhelun riittävän. Keskustelut kotona ja tilanteen päivittäminen ei myöskään ole arvostelua tai vikojen etsimistä; se on sen varmistamista, että lapsi saa elää turvallista lapsuutta. Emme katso sitä, onko tiskit tiskattu tai jääkaapissa pelkkää terveellistä ruokaa tai uusimmat lelut lattialla. Katsomme, onko lapselle ravintoa ja elääkö hän inhimillisessä, suojaisassa ympäristössä.
Lastensuojelu on niin rankka, kiireinen ja huonopalkkainen työ, että tällä alalla ei pysytä kuin sydämen halusta. Motiivina tälle kaikelle työlle on lasten hyvinvointi. Se on ykkösasia, eikä mikään koskaan voi yltää sen lähelle. Ja toisin kuin moni luulee, lapset pyritään pitämään mahdollisimman pitkään oman perheensä luona, koska sen tiedetään olevan lapsen kehitykselle se paras paikka. Jos kuitenkin kodissa on tilanne, jonka takia lasten on hyvä olla jonkin aikaa tai sitten paljon harvinaisemmissa tapauksissa pysyvästi toisessa kodissa, siihen tarjotaan mahdollisuus. Äärimmäisen harvoin lapsi joudutaan väkisin viemään, ja tällöin on jo kyse esimerkiksi jatkuva voimakkaiden päihteiden vaikutuksen alaisena oleva ja lapsensa hengenvaarallisiin tilanteisiin asettava yh-vanhempi, joka ei osoita minkäänlaista halua päästä riippuvuudesta irti. Tällöinkään ei lasta vain isketä laitokseen, vaan pyritään löytämään lähisuvusta sijaishuoltaja, eikä sekään ole ikuinen ratkaisu, vaan tilannetta seurataan koko ajan.
On todella sääli, että yhä 2021 monet kuvittelevat lastensuojelun olevan joko turhanpäiväistä asuntoesittelyä kukkahattutädeille tai kylmäveristen raakalaisten suorittamaa lapsenriistoa.[/quote
4000-4500 palkka en nyt puhuisi köyhyysloukusta
Kukahan moista palkkaa saa lastensuojelussa? Heitetään tuosta summasta 2000 euroa pois niin aletaan olla vähän lähempänä.
tehän valehtelle täälläkin,
Vierailija kirjoitti:
Se on kummallista ettei rankasta koulukiusaamisesta tehdä lastensuojeluilmoituksia vaan lopulta joutuu vanhempana itse viemään kiusaamisen ( Väkivaltaisen) poliisin käsiteltäväksi. Tässä olisi selvä lastensuojeluasia, mutta koulut eivät toimi. Tätä asiaa en pysty käsittämään. Fyysinen vakivältä on lailla kielletty, mutta ei koske kouluja. Sitten jos koulun rehtori sattuu olemaan välinpitämätön, kiusatulle käy huonosti. Jos koulun alueella tapahtuu rikos, pitäisi rehtorin ensiksi ottaa vastuuta lasten turvallisuudesta.
Olen samaa mieltä. Molemmista osapuolista pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi ihmetellä alhaista syntyvyyttä, jos kerta lapsen hankkimalla de facto luopuu perustuslain takaamasta yksityiselämän suojasta. Itse ainakaan en halua elämäntilanteeseen jossa joudun arkirutiinejani selostamaan viranomaisten asiakirjoihin. Miksiköhän moinen pykälä edes perustuslaissa on jos sillä ei kerta väliä?
lapsen oikeus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeta katsoa asiaa sen lastensuojelun työntekijän kannalta.
Hänelle soittaa joku huolestunut täti-ihminen, joka kertoo olevansa huolissaan naapurin lasten turvallsuudesta, kun he yötä myöden riehuvat, tappelevat, huutavat kivusta ja tuskasta ja juoksevat vanhempiaan pakoon.
Siis tältä se kajahtaneesta naapurista kuulostaa! En väitä, että teillä olisi noin, vaan HÄN selittää sen omien luulojensa pohjalta noin. Mahdollisesti joku selittää tuollaista myös halusta kiusata ja kostaa naapurilleen.
Tämä on syytä nyt tajuta, ettå se, minkä TE pidätte/tiedätte todeksi, ei ole sama mitä naapuri kuvittelee kuulevansa.
Todella usein muuten täällä av:lla huomaa aikuisten ihmisten kuvittelevan, että heidän tulkintansa asioista on ainoa oikea ja kaikki muut ajattelevat samoin, eikä kukaan VOI tulkita asioita eri tavalla. Pidän tällaista ajattelutapaa vähä-älyisenä. Kuten ap:n stoori täysin todistaa, ihmiset kuulevat, näkevät ja ymmärtävät KOKO AJAN VÄÄRIN ja vielä levittävät luulojaan eteenpäin tosina. ME KAIKKI TEEMME VÄLILLÄ NÄIN, mutta mitä älykkäämmästä ihmisestä on kyse, sitä herkemmin hän edes tunnistaa erehtymisen mahdollisuuden ja pyrkii edes tarkistamaan useammasta lähteestä asia!
No niin. Eli se lasun työntekijä kuulee tuollasta horrorstooria ja totta kai - koska se on hänen virkavelvollisuutensa - pyrkii tarkistamaan asian. Hän kyllä tietää, että virhetulkintoja tehdään ihan koko ajan ja jopa sitä tahallista haitantekoa. Siksi hän soittaa ja sopii keskusteluajan, ihan asiallisesti ja ystävällisesti. Muista, hän siis todellakin tekee ihan vaan työtään.
JOS nyt asiakas alkaa raivota puhelimessa, ei suostu päästämään sisälle tai pakoilee sovittuna käyntiajankohtana, mitäpä luulet, että se lastensuojelun työntekijä ajattelee? Että okei, kaikki on tuossa kodissa ihan ok ja tasapainoiset vanhemmat, ei varmaan ole masennusta, alkoholismia, huumeita tai väkivaltaa kun on niin rauhallisen oloinen ja lapsen parasta ajatteleva äiti.
Vai oisko kenties niin, että vaikutat stressaantuneelta, väärinkäyttöriski on olemassa ja ehkä pelkäät syystäkin päästää viranomaista kotikäynnille. Ja hän entistä sinnikkäämmin pommittaa sinua päästäkseen tarkistamaan perheenne tilanteen, koska ET OLE AINAKAAN TEHNYT MITÄÄN TODISTAAKSESI, ETTÄ TEILLÄ ON KAIKKI OK KOTONA.
Eli niin kauan kuin hänellä ei ole varmuutta siitä, että kaikki on lapsillasi ok, hänen on tosiaan viran puolesta pakko asiaa selvittäå.
Ja siksi se todella on niin, että pääset asiasta helpoimmin eroon suhtautumalla lastensuojelun kysymyksiin ystävällisen asiallisesti.
Eivät he mitään oikkuile, vaan tekevät työtään.
Kannattaa todella ajatella mistä tuossa on kysymys . Ei ole tarkoitus kiusata huoltajia ei epäillä vaan selvittää tilanne . Joskus se vaatii useamman kohtaamisen ja seurannan . Lastensuojelun tarkoitus on selvittää , olipa ilmoitus tullut mistä tahansa, että lapsella on asiat kunnossa . Kaikilla lapsilla ei näin ole ja on vanhempia jotka pyrkiin salaamaan totuuden . Lapsi ei ole valinnut syntymäänsä , ei perhettään vaan hän, varsinkin pienenä, on aivan vanhempiensa armoilla olivatpa nämä millaisia tahansa. On todellakin hyvä jos lastensuojelu menee ja tarkastaa asiat ja jos mahdollista niin menee vielä ennalta ilmoittamatta ja jos lapsi sen ikäinen että osaa jo itse kertoa asioista niin haastattelu pitää tehdä ilman huoltajan läsnäoloa . Paljon on surullisia tapauksia joissa huoltajat peittelee tilanteet ja lapset kärsii vuosia ennenkuin kukaan puuttuu. Lastensuojelun työntekijät on pitkälle kouluttautuneita, kokeineta ammattilaisia ja he kyllä näkee missä mennään joten kun huoltaja on reilusti oma itsensä, rehellinen niin uskon että asiat lapsen kannalta sillä juuri hänen parastaanhan tässä kaikessa haetaan, sujuu hyvin . Suomessa onneksi yhä kasvavassa määrin ja monen lapsen surullisen kohtalon takia kannustetaan ihmisiä ilmoittamaan lasten tilanteisista , olemaan yhteydessä lastensuojeluun jos epäillään ettei heillä ole kaikki hyvin . Kuka tälläisestä voi olla eri mieltä ? Parempia turha ilmoitus kuin kärsivä lapsi .
jessus mitä sontaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tulostavoitteet ja budjetissa pysyminen kuin muillekin virkasäädylle. Fokusointi oikeisiin tapauksiin.
Mikä on oikea tapaus? Jos oikealta tapaukselta kysyttäisiin, onko hän mielestään oikea tapaus, mitä luulet että vastattaisiin? Miten sinä voit määrittää oikean tapauksen ja entä jos siinä on mielipideristiriitaa asianosaisten kanssa? Miten arvioisit asian?
Kyllä moni orpo tai päihdevanhempien lapsi on sanonut, että tarvitsi lastensuojelun apua oikeasti. Mielestäni näihin tapauksiin pitäisikin keskittyä. Ja nuorisorikollisiin.
Ja moni päihdeongelmainen vanhempi kokee, että heitä syyttä ahdistellaan.
So? Päihdeongelma on kuitenkin helppo testata. Ja rattijuopumukset ym löytyvät kyllä poliisien rekistereistä.
Eli testataanko ihan kaikilta vanhemmilta varuilta? Vai odotellaanko, että että poliisi saa kiinni rattijuopumuksesta lapset kyydissä(kaikilla ei oo ees autoa), joutuu putkaan, tulee alkoholisairauden vuoksi sairaalaan? Kaikissa edeltävissä lapset on jo vakavasti vaarannettu. Ehkä naapuri ilmoitti jo vuosia sitten, mutta ei tätä nyt kannata tutkia. Odotetaan, että homma on lopullisesti karannut lapasesta. Pahoinpitely? Ei ollu alkoa veressä, ei voi olla. Odotellaan, että lapsista tulee totaalisen syrjäytyneitä nuorisorikollisia, pelmutaan sitten heidän kanssa (mutta sijoittaa ei saa).
Kerronpa tähän tapauksen, jossa äitiä ryhdyttiin jo raskausaikana uhkailemaan huostaanotolla,jos hän ei suostu kaikkeen mitä eri viranomaiset tahtovat ja hänestä/lapsesta tehtiin täysin törkeä ja perätön ENLA neuvolan ja potilasasiamiehen sekä lastensuojelun yhteistyönä.
Häntä juoksutettiin perusteettomissa huumeseuloissa kuukausitolkulla, häntä nöyryytettin näytteiden antamisella valvotuissa tiloissa, hänet pakotettiin verikokeisiin ja kun kaikki näytteet olivat puhtaita, kirjattiin, että äiti on manipuloinut testejä!!!
"Perusteluna" tälle kaikelle käytettiin siis äidin teini-iässä ollutta kannabiksen polttelua ja viikonloppujuhlintaa kaveriporukassa ja nuoruuden aikaista psykiatrian hoitokontaktia. Teini-iän kuohujen mentyä ohi parissa vuodessa, äiti oli elänyt ns. päihteetöntä elämää jo viimeiset 20 vuotta, eli ei ollut ongelmakäyttäjä jos oli sellaisesta kysymys alkujaankaan.
Kun huumeseulat ja neuvolakyttääminen eivät tuottaneet toivottua tulosta (äidin oli siis juostava neuvolassa joka viikko koko raskausajan, mutta syytä tähän ei hänelle kerrottu,vaan tämän väitettiin olevan "täysin normaalia toimintaa" -selitys äidin kyttäämiselle ja uuvuttamiselle löytyi vasta vuosia myöhemmin, kun asiakirjoista paljastui massiivinen lastensuojelun ja terveydenhuollon johtavien työntekijöiden kumppanuus,jossa työntekijöitä oli käsketty heti raskauden tultua esiin valvomaan ja kontrolloimaan häntä ja tekemään ilmoitus aivan kaikesta,mistä saattaisi olla aihetta se tehdä ja näin myös toimittiin). Neuvolatyöntekijä kirjasi mm. näin: "äiti on vakavasti mielisairas ja sairaudentunnoton-äiti haluaa apua, mutta ei ota vastaan neuvoja, eikä tule selviämään vauva-arjesta" Sama hlö teki myös tuon perusteettoman ENLAN,eli ennakoivan lastensuojeluilmoituksen.
Paljon muutakin tuossa kirjauksessa kymmenien muiden vastaavien kirjausten lisäksi luki, mutta näiden perusteella äidille ja vielä syntymättömälle vauvalle oli sitten varattu paikka psykisatriselta osastolta jorvista äidille tätä kertomatta.
Synnytyssairaalasta häntä ei päästetty kotiutumaan ja hänen luokseen tuli psyk.sairaanhoitaja,joka kertoi,että heille on varattu osastopaikka psykiatrisesta sairaalasta. Jos äidin mukana ei olisi ollut ystäviä ja lapsen isää, håänet olisi vauvan kanssa pakotettu lähtemään psykiatriseen hoitoon vasten omaa tahtoaan minkä kautta olisi ollut niin kovin kätevää ottaa vauva välittömästi huostaan. Mitään selvitystä tapahtumien kulusta tai kirjauksista ei ole äidille edelleenkään annettu-asiakirjat ovat toistuvasti "kadonneet".
Jälkikäteen on todettu, ettei äiti missään tapauksessa kärsi minkäänlaisesta psykiatriassa 'vakavaksi mielisairaudeksi" määriteltävästä vaivasta, vaan on traumatisoitunut mm. viranomaisten häneen kohdistamasta laittomasta toiminnasta, jota jatkettiin vielä lapsen synnyttyä vuosien ajan.
Eli kyllä-ihminen voidaan ilman toteennäytettäviä perusteita uhkailemalla ja kiristämällä ja uuvuttamalla saada mukaan laittomiin tahdonvastaisiin testauksiin ja moniammatillisen kiusanteon ja vainon kohteeksi, jos kohteella ei ole tietoa omista oikeuksistaan tai lähimmäisiä,jotka pitävät hänen puoliaan.
Yhdenkään sosiaalityöntekijän on turha tulla väittämään, että huostaanotto on aina viimesijainen keino- te tiedätte varsin hyvin itsekkin, että näin ei ole!
Kuinka ihmeessä sossujen laatimat kirjaukset voivat "kadota"?
Jonkun viranomaisen pitäisi ehdottomasti valvoa sossujen tekemisiä. Miten ihmeessä neuvolan terveydenhoitaja voi ilmoittaa äidin olevan vakavasti mielisairas? Mt-diagnoosin tekemiseen tarvitaan lääkäri, ei sossu tai terveydenhoitaja.Joku nuoruuden hölmöily äidin puolelta ei todellakaan voi olla peruste huostaanottaa lapsi, tai viedä äiti suljetulle osastolle!
Eiköhän tässä se oikea totuus ole, että se nuori äiti on siellä synnytyssairaalassa ollut umpipsykoottisena, jonka vuoksi ei ole voitu kotiuttaa kaksin vauvan kanssa. Ei siellä mitään teini-iän ahdistuksia aleta enää penkomaan, se on ihan pelkkää tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko lasten suojelun joka oikkuun suostuttava… Eivät sosiaalityöntekijöiden toimenpiteet ole oikkuja, vaan yhteiskuntamme tarjoamia palveluja eli tukea/kontrollia, jota onneksi on olemassa, kun niin monenlaiset ihmiset lisääntyvät, vaikka kykyä lastenhoitoon ja kasvatukseen ei olisikaan.
Joku kommentoi jo huostaanotosta.. ei pitäisi ap.n kuvauksen mukaan olla siitä huolissaan. Huostaanotto pitkä prosessi, johon ei todellakaan lähdetä heppoisin perustein. Lastensuojelu on paljon muutakin, kuin huostaanotto!
Mukavaa kesää!
Huostaanottoonko ei lähdetä hepposin perustein.. ja hah..sanon minä
Tiedän parikin esimerkkiä jossa on tehty huostaanotto ilman että on edes ollut puhetta saatikka tarjottu mitään muuta apukeinoa.
Kaverin naapuri valitti lapsen metelöinnistä,itkemisestä ja kolistelusta lastensuojeluun(lapsi oli 2-vuotias).Tantat tuli käymään kädessään lappu että nyt tehdään kiireellinen huostaanotto koska äiti muka kykenemätön hoitamaan lastaan.
Lapsi on sijoituksessa vieläkin vaikka ikää on jo 11-vuotta.
Kaveri vei asian oikeuteen lakimiehen avustuksella joka löysi menettelystä monia lainvastaisuuksia,toimintavirheitä ja toimivaltuuksien ylityksiä.Tulos oli lastensuojelu toimi oikein eikä huostaanottoa pureta.
Suomen oikeuslaitos tekee kuten sosiaalityöntekijät sanovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tulostavoitteet ja budjetissa pysyminen kuin muillekin virkasäädylle. Fokusointi oikeisiin tapauksiin.
Mikä on oikea tapaus? Jos oikealta tapaukselta kysyttäisiin, onko hän mielestään oikea tapaus, mitä luulet että vastattaisiin? Miten sinä voit määrittää oikean tapauksen ja entä jos siinä on mielipideristiriitaa asianosaisten kanssa? Miten arvioisit asian?
Totuushan on, että ja omituinen sellainen, että vakavasti päihdeongelmaisilta ei viedä lapsia (oon tätä todistanut monen monta kertaa ja muutkin) mutta köyhä yh-äiti on hyvä kohde, yleensä ei käy kimppuun eikä omista aseita (poikkeuksia toki on) yms. Ja sitten nepsy-lapset toinen hyvä kohde.
Tämä on juurikin näin. Ja jos äidillä on ikinä koskaan milloinkaan ollut esim. kontakti psykiatrian puolelle, mikä ei nykypäivänä ole enää edes mitenkään harvinaista, hänet leimataan huostaanottoa suunniteltaessa hulluksi ja vakavasti mielisairaaksi ja sairaudentunnottomaksi, kuten meidän kohdallamme tehtin. Niin törkeitä valheita on meilläkin niin potilasasiakirjat kuin sosiaalityöntekijöiden asiakirjat täynnä, että niden selvittämiseen ja oikaisuvaatimuksiin menee useampi vuosi.
Onko tullut mieleen, että jos psykiatrit ja sosiaalityöntekijät toisensa jälkeen määrittää mielenterveyden ongelmia, että niissä voisi olla totuutta? Voin minäkin päättää, että ei mulla mitään syöpää ole, mutta lääkärihän sen diagnoosin tekee ja toteaa.
Ihan sinulle tiedoksi: nämä kaikki "diagnoosit" joita meitä vastaan käytettiin ovat senlaatuisia,että ne eivät tosiasiassa edes anna perustetta mihinkään lastensuojelullliseen toimenpiteeseen- tämä on useiden erityisasiantuntijoiden toimesta/lakimiesten toimesta/ lainsäädännön näkökulmasta jo tuhannesti todettu. Oletko niin yksinkertainen,että kuvittelet ammattihenkilöiden toimivan aina ja vain lainmukaisesti ja oikein? Herää jo todellisuuteen sinäkin.
Sosiaalityöntekijöillä ei sitäpaitsi ole minkään valtakunnan oikeuksia minkäänlaisten diagnoosien tekemiseen saati ihmisten mielenterveyden arviointiin, kuin ei myöskään psykiatrian puolen diagnoosien suhteen ei ole esim. neuvolatyöntekijällä tai vaikkapa yleislääkärillä mitään asiaa mennä tekemään mitään diagnostisia arvioita, toisin mitä meidänkin kohdallamme lukuisia kertoja tehtiin ja jälkikäteen on todettu,että rikos on tapahtunut, mutta sen kanssa nyt pitäisi vain sitten elää,vastuuta ei halua kantaa kukaan!
Perusteina olivat vain ja ainoastaan hyvin vanhat nuoruusajan asiakirjat ja diagnoosit, joita ei sen ikäiselle nuorelle saisi lääketieteessä edes tehdä, koska ihmisen psyykkinen kehitys on vielä tuossa iässä niin suurten vaihteluiden ja muutosten vaiheessa! Ota siis sinäkin selvää faktoista,niin luulet vähemmän.
Moni vaikeasti mielenterveysongelmainen pyrkii aktiivisesti pitämään diagnoosikentän avonaisena. Lääkärissä ei käydä, jos käydään, pyritään sumuttamaan parhaansa mukaan, jotta diagnoosin asettaminen ei onnistu. Diagnoosin tekohan vaatii yleensä seurantaa, johon ei todellakaan suostuta. Jos diagnoosia saadaan asetettua, sitä pyritään muuttamaan, vaaditaan asiakirjakorjauksia jne. jotta diagnoosi poistuisi papereista. Tämähän on ihan peruskauraa ja ei millään muotoa poista sitä, että sama ihminen voi olla muiden silmissä aivan umpihullu, joka ei kykene vanhemmuuteen. Eli se, että taistelee sitä paperilla olevaa diagnoosin vastaan, ei poista sitä, että ei kykene vanhemmuuteen psyykkisten ongelmien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli ilmoitus, kun teini kaatui kännissä pyörällä ja joutui sairaalaan. Lastensuojeluilmoitus tuli ja he soittivat heti ja tapaaminen järjestyi nopeasti. Ellei olisi järjestynyt, olisi ollut pakko tehdä lastensuojelun tarpenarviointi, vaikka teini täytyi 3 kk päästä 18.
Eli kannattaa olla nopea.
Lastensuojelunkäsikirja thl:
Ratkaisu siitä, ryhdytäänkö palvelutarpeen arvioinnin ja mahdollisen lastensuojelun tarpeen arvioinnin tekemiseen, tulee tehdä seitsemän arkipäivän kuluessa asian vireilletulosta. Tuon ajan puitteissa lapselle ja hänen huoltajalleen on myös annettava tieto lastensuojeluilmoituksen vastaanottamisesta sekä siitä seuraavista toimenpiteistä.
Siis mitä hel..ttiä? Voidaanko melkein täysi-ikäisestä nuoresta tehdä lastensuojleuilmoitus?! Kuka siitä muka hyötyisi yhtään mitään??? Käsittämätöntä!!!
Tottakai voidaan. Ikäraja on 18.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tulostavoitteet ja budjetissa pysyminen kuin muillekin virkasäädylle. Fokusointi oikeisiin tapauksiin.
Mikä on oikea tapaus? Jos oikealta tapaukselta kysyttäisiin, onko hän mielestään oikea tapaus, mitä luulet että vastattaisiin? Miten sinä voit määrittää oikean tapauksen ja entä jos siinä on mielipideristiriitaa asianosaisten kanssa? Miten arvioisit asian?
Kyllä moni orpo tai päihdevanhempien lapsi on sanonut, että tarvitsi lastensuojelun apua oikeasti. Mielestäni näihin tapauksiin pitäisikin keskittyä. Ja nuorisorikollisiin.
Ja moni päihdeongelmainen vanhempi kokee, että heitä syyttä ahdistellaan.
So? Päihdeongelma on kuitenkin helppo testata. Ja rattijuopumukset ym löytyvät kyllä poliisien rekistereistä.
Eli testataanko ihan kaikilta vanhemmilta varuilta? Vai odotellaanko, että että poliisi saa kiinni rattijuopumuksesta lapset kyydissä(kaikilla ei oo ees autoa), joutuu putkaan, tulee alkoholisairauden vuoksi sairaalaan? Kaikissa edeltävissä lapset on jo vakavasti vaarannettu. Ehkä naapuri ilmoitti jo vuosia sitten, mutta ei tätä nyt kannata tutkia. Odotetaan, että homma on lopullisesti karannut lapasesta. Pahoinpitely? Ei ollu alkoa veressä, ei voi olla. Odotellaan, että lapsista tulee totaalisen syrjäytyneitä nuorisorikollisia, pelmutaan sitten heidän kanssa (mutta sijoittaa ei saa).
Kerronpa tähän tapauksen, jossa äitiä ryhdyttiin jo raskausaikana uhkailemaan huostaanotolla,jos hän ei suostu kaikkeen mitä eri viranomaiset tahtovat ja hänestä/lapsesta tehtiin täysin törkeä ja perätön ENLA neuvolan ja potilasasiamiehen sekä lastensuojelun yhteistyönä.
Häntä juoksutettiin perusteettomissa huumeseuloissa kuukausitolkulla, häntä nöyryytettin näytteiden antamisella valvotuissa tiloissa, hänet pakotettiin verikokeisiin ja kun kaikki näytteet olivat puhtaita, kirjattiin, että äiti on manipuloinut testejä!!!
"Perusteluna" tälle kaikelle käytettiin siis äidin teini-iässä ollutta kannabiksen polttelua ja viikonloppujuhlintaa kaveriporukassa ja nuoruuden aikaista psykiatrian hoitokontaktia. Teini-iän kuohujen mentyä ohi parissa vuodessa, äiti oli elänyt ns. päihteetöntä elämää jo viimeiset 20 vuotta, eli ei ollut ongelmakäyttäjä jos oli sellaisesta kysymys alkujaankaan.
Kun huumeseulat ja neuvolakyttääminen eivät tuottaneet toivottua tulosta (äidin oli siis juostava neuvolassa joka viikko koko raskausajan, mutta syytä tähän ei hänelle kerrottu,vaan tämän väitettiin olevan "täysin normaalia toimintaa" -selitys äidin kyttäämiselle ja uuvuttamiselle löytyi vasta vuosia myöhemmin, kun asiakirjoista paljastui massiivinen lastensuojelun ja terveydenhuollon johtavien työntekijöiden kumppanuus,jossa työntekijöitä oli käsketty heti raskauden tultua esiin valvomaan ja kontrolloimaan häntä ja tekemään ilmoitus aivan kaikesta,mistä saattaisi olla aihetta se tehdä ja näin myös toimittiin). Neuvolatyöntekijä kirjasi mm. näin: "äiti on vakavasti mielisairas ja sairaudentunnoton-äiti haluaa apua, mutta ei ota vastaan neuvoja, eikä tule selviämään vauva-arjesta" Sama hlö teki myös tuon perusteettoman ENLAN,eli ennakoivan lastensuojeluilmoituksen.
Paljon muutakin tuossa kirjauksessa kymmenien muiden vastaavien kirjausten lisäksi luki, mutta näiden perusteella äidille ja vielä syntymättömälle vauvalle oli sitten varattu paikka psykisatriselta osastolta jorvista äidille tätä kertomatta.
Synnytyssairaalasta häntä ei päästetty kotiutumaan ja hänen luokseen tuli psyk.sairaanhoitaja,joka kertoi,että heille on varattu osastopaikka psykiatrisesta sairaalasta. Jos äidin mukana ei olisi ollut ystäviä ja lapsen isää, håänet olisi vauvan kanssa pakotettu lähtemään psykiatriseen hoitoon vasten omaa tahtoaan minkä kautta olisi ollut niin kovin kätevää ottaa vauva välittömästi huostaan. Mitään selvitystä tapahtumien kulusta tai kirjauksista ei ole äidille edelleenkään annettu-asiakirjat ovat toistuvasti "kadonneet".
Jälkikäteen on todettu, ettei äiti missään tapauksessa kärsi minkäänlaisesta psykiatriassa 'vakavaksi mielisairaudeksi" määriteltävästä vaivasta, vaan on traumatisoitunut mm. viranomaisten häneen kohdistamasta laittomasta toiminnasta, jota jatkettiin vielä lapsen synnyttyä vuosien ajan.
Eli kyllä-ihminen voidaan ilman toteennäytettäviä perusteita uhkailemalla ja kiristämällä ja uuvuttamalla saada mukaan laittomiin tahdonvastaisiin testauksiin ja moniammatillisen kiusanteon ja vainon kohteeksi, jos kohteella ei ole tietoa omista oikeuksistaan tai lähimmäisiä,jotka pitävät hänen puoliaan.
Yhdenkään sosiaalityöntekijän on turha tulla väittämään, että huostaanotto on aina viimesijainen keino- te tiedätte varsin hyvin itsekkin, että näin ei ole!
Kuinka ihmeessä sossujen laatimat kirjaukset voivat "kadota"?
Jonkun viranomaisen pitäisi ehdottomasti valvoa sossujen tekemisiä. Miten ihmeessä neuvolan terveydenhoitaja voi ilmoittaa äidin olevan vakavasti mielisairas? Mt-diagnoosin tekemiseen tarvitaan lääkäri, ei sossu tai terveydenhoitaja.Joku nuoruuden hölmöily äidin puolelta ei todellakaan voi olla peruste huostaanottaa lapsi, tai viedä äiti suljetulle osastolle!
Eiköhän tässä se oikea totuus ole, että se nuori äiti on siellä synnytyssairaalassa ollut umpipsykoottisena, jonka vuoksi ei ole voitu kotiuttaa kaksin vauvan kanssa. Ei siellä mitään teini-iän ahdistuksia aleta enää penkomaan, se on ihan pelkkää tarinaa.
Kieltämättä minullekin tuli tämän nuoren äidin tapausta lukiessa mieleeni eräs töissä kohtaamani rouva, joka ensin tuohtuneena selitti minulle, kuinka naapuri oli hommannut hänet mt-syistä pakkohoitoon, vaikka siihen ei ollut pienintäkään syytä. Ja sitten minuuttia myöhemmin sama rouva selitti minulle, mitä kaikkea Putin oli hänestä sanonut.
Minä en työskentele sote-alalla, vaan ihan muualla.
Kannattaa heittäytyä hankalaksi ja vainoharhaiseksi. Eikös niin, että juokset myös varmuudeksi karkuun jos tapaat jossain poliisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tulostavoitteet ja budjetissa pysyminen kuin muillekin virkasäädylle. Fokusointi oikeisiin tapauksiin.
Mikä on oikea tapaus? Jos oikealta tapaukselta kysyttäisiin, onko hän mielestään oikea tapaus, mitä luulet että vastattaisiin? Miten sinä voit määrittää oikean tapauksen ja entä jos siinä on mielipideristiriitaa asianosaisten kanssa? Miten arvioisit asian?
Kyllä moni orpo tai päihdevanhempien lapsi on sanonut, että tarvitsi lastensuojelun apua oikeasti. Mielestäni näihin tapauksiin pitäisikin keskittyä. Ja nuorisorikollisiin.
Ja moni päihdeongelmainen vanhempi kokee, että heitä syyttä ahdistellaan.
So? Päihdeongelma on kuitenkin helppo testata. Ja rattijuopumukset ym löytyvät kyllä poliisien rekistereistä.
Eli testataanko ihan kaikilta vanhemmilta varuilta? Vai odotellaanko, että että poliisi saa kiinni rattijuopumuksesta lapset kyydissä(kaikilla ei oo ees autoa), joutuu putkaan, tulee alkoholisairauden vuoksi sairaalaan? Kaikissa edeltävissä lapset on jo vakavasti vaarannettu. Ehkä naapuri ilmoitti jo vuosia sitten, mutta ei tätä nyt kannata tutkia. Odotetaan, että homma on lopullisesti karannut lapasesta. Pahoinpitely? Ei ollu alkoa veressä, ei voi olla. Odotellaan, että lapsista tulee totaalisen syrjäytyneitä nuorisorikollisia, pelmutaan sitten heidän kanssa (mutta sijoittaa ei saa).
Kerronpa tähän tapauksen, jossa äitiä ryhdyttiin jo raskausaikana uhkailemaan huostaanotolla,jos hän ei suostu kaikkeen mitä eri viranomaiset tahtovat ja hänestä/lapsesta tehtiin täysin törkeä ja perätön ENLA neuvolan ja potilasasiamiehen sekä lastensuojelun yhteistyönä.
Häntä juoksutettiin perusteettomissa huumeseuloissa kuukausitolkulla, häntä nöyryytettin näytteiden antamisella valvotuissa tiloissa, hänet pakotettiin verikokeisiin ja kun kaikki näytteet olivat puhtaita, kirjattiin, että äiti on manipuloinut testejä!!!
"Perusteluna" tälle kaikelle käytettiin siis äidin teini-iässä ollutta kannabiksen polttelua ja viikonloppujuhlintaa kaveriporukassa ja nuoruuden aikaista psykiatrian hoitokontaktia. Teini-iän kuohujen mentyä ohi parissa vuodessa, äiti oli elänyt ns. päihteetöntä elämää jo viimeiset 20 vuotta, eli ei ollut ongelmakäyttäjä jos oli sellaisesta kysymys alkujaankaan.
Kun huumeseulat ja neuvolakyttääminen eivät tuottaneet toivottua tulosta (äidin oli siis juostava neuvolassa joka viikko koko raskausajan, mutta syytä tähän ei hänelle kerrottu,vaan tämän väitettiin olevan "täysin normaalia toimintaa" -selitys äidin kyttäämiselle ja uuvuttamiselle löytyi vasta vuosia myöhemmin, kun asiakirjoista paljastui massiivinen lastensuojelun ja terveydenhuollon johtavien työntekijöiden kumppanuus,jossa työntekijöitä oli käsketty heti raskauden tultua esiin valvomaan ja kontrolloimaan häntä ja tekemään ilmoitus aivan kaikesta,mistä saattaisi olla aihetta se tehdä ja näin myös toimittiin). Neuvolatyöntekijä kirjasi mm. näin: "äiti on vakavasti mielisairas ja sairaudentunnoton-äiti haluaa apua, mutta ei ota vastaan neuvoja, eikä tule selviämään vauva-arjesta" Sama hlö teki myös tuon perusteettoman ENLAN,eli ennakoivan lastensuojeluilmoituksen.
Paljon muutakin tuossa kirjauksessa kymmenien muiden vastaavien kirjausten lisäksi luki, mutta näiden perusteella äidille ja vielä syntymättömälle vauvalle oli sitten varattu paikka psykisatriselta osastolta jorvista äidille tätä kertomatta.
Synnytyssairaalasta häntä ei päästetty kotiutumaan ja hänen luokseen tuli psyk.sairaanhoitaja,joka kertoi,että heille on varattu osastopaikka psykiatrisesta sairaalasta. Jos äidin mukana ei olisi ollut ystäviä ja lapsen isää, håänet olisi vauvan kanssa pakotettu lähtemään psykiatriseen hoitoon vasten omaa tahtoaan minkä kautta olisi ollut niin kovin kätevää ottaa vauva välittömästi huostaan. Mitään selvitystä tapahtumien kulusta tai kirjauksista ei ole äidille edelleenkään annettu-asiakirjat ovat toistuvasti "kadonneet".
Jälkikäteen on todettu, ettei äiti missään tapauksessa kärsi minkäänlaisesta psykiatriassa 'vakavaksi mielisairaudeksi" määriteltävästä vaivasta, vaan on traumatisoitunut mm. viranomaisten häneen kohdistamasta laittomasta toiminnasta, jota jatkettiin vielä lapsen synnyttyä vuosien ajan.
Eli kyllä-ihminen voidaan ilman toteennäytettäviä perusteita uhkailemalla ja kiristämällä ja uuvuttamalla saada mukaan laittomiin tahdonvastaisiin testauksiin ja moniammatillisen kiusanteon ja vainon kohteeksi, jos kohteella ei ole tietoa omista oikeuksistaan tai lähimmäisiä,jotka pitävät hänen puoliaan.
Yhdenkään sosiaalityöntekijän on turha tulla väittämään, että huostaanotto on aina viimesijainen keino- te tiedätte varsin hyvin itsekkin, että näin ei ole!
Kuinka ihmeessä sossujen laatimat kirjaukset voivat "kadota"?
Jonkun viranomaisen pitäisi ehdottomasti valvoa sossujen tekemisiä. Miten ihmeessä neuvolan terveydenhoitaja voi ilmoittaa äidin olevan vakavasti mielisairas? Mt-diagnoosin tekemiseen tarvitaan lääkäri, ei sossu tai terveydenhoitaja.Joku nuoruuden hölmöily äidin puolelta ei todellakaan voi olla peruste huostaanottaa lapsi, tai viedä äiti suljetulle osastolle!
Eiköhän tässä se oikea totuus ole, että se nuori äiti on siellä synnytyssairaalassa ollut umpipsykoottisena, jonka vuoksi ei ole voitu kotiuttaa kaksin vauvan kanssa. Ei siellä mitään teini-iän ahdistuksia aleta enää penkomaan, se on ihan pelkkää tarinaa.
Mikäs sinun sähköpostiosoitteesi on? Voin laittaa sinulle myös omat yhteystietoni, jos haluat keskustella kanssani. Minä en ollut "umpipsykoottinen", enkä edes nuori-mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, että tässä maassa ihmisiä todellakin voidaan viranomaistahojen toimesta ihan puhtaasti vainota? Kaikesta mitä olen kirjoittanut,löytyy mustaa valkoisella, joten pidähän sinä suusi pienemmällä sellaisista asioista joista et kertakaikkiaan tiedä yhtään mitään.
pulu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulu kirjoitti:
Ymmärrän, että se voi tuntua pelkältä resurssien tuhlaamiselta ja perheen kiusaamiselta, että jokainen lasu-ilmoitus selvitetään vanhempien kanssa, mutta sille on täysin looginen selitys: tällä tavalla ei tule työntekijäkohtaisia arviointivirheitä siitä, että pelkän ilmoituksen perusteella kaikki olisi ihan okei, vaikka ei olisikaan. Lähihistoriassamme on surullisia tapauksia siitä, kun sosiaalityö on tehnyt tällaisen virhearvion, ja sen vuoksi käytäntö on tämä. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista saati kiusaamistavoitteista.
Tuolla joku puhui lastensuojelun olevan lähestulkoon piru itse. Voi totta kai olla, että hänelle on sattunut mätämunia, mutta toivon todella, että ihmiset ymmärtäisivät tämän: sosionomit ja sosiaalityöntekijät eivät ole etsimässä kodistanne vikoja, kiusaamassa ja häiritsemässä teitä ilkeyttään, luokittelemassa tai arvostelemassa teitä tai pyrkimässä viemään teidän lapsianne pois. Ap:n tapauksessa uskon puhelun riittävän. Keskustelut kotona ja tilanteen päivittäminen ei myöskään ole arvostelua tai vikojen etsimistä; se on sen varmistamista, että lapsi saa elää turvallista lapsuutta. Emme katso sitä, onko tiskit tiskattu tai jääkaapissa pelkkää terveellistä ruokaa tai uusimmat lelut lattialla. Katsomme, onko lapselle ravintoa ja elääkö hän inhimillisessä, suojaisassa ympäristössä.
Lastensuojelu on niin rankka, kiireinen ja huonopalkkainen työ, että tällä alalla ei pysytä kuin sydämen halusta. Motiivina tälle kaikelle työlle on lasten hyvinvointi. Se on ykkösasia, eikä mikään koskaan voi yltää sen lähelle. Ja toisin kuin moni luulee, lapset pyritään pitämään mahdollisimman pitkään oman perheensä luona, koska sen tiedetään olevan lapsen kehitykselle se paras paikka. Jos kuitenkin kodissa on tilanne, jonka takia lasten on hyvä olla jonkin aikaa tai sitten paljon harvinaisemmissa tapauksissa pysyvästi toisessa kodissa, siihen tarjotaan mahdollisuus. Äärimmäisen harvoin lapsi joudutaan väkisin viemään, ja tällöin on jo kyse esimerkiksi jatkuva voimakkaiden päihteiden vaikutuksen alaisena oleva ja lapsensa hengenvaarallisiin tilanteisiin asettava yh-vanhempi, joka ei osoita minkäänlaista halua päästä riippuvuudesta irti. Tällöinkään ei lasta vain isketä laitokseen, vaan pyritään löytämään lähisuvusta sijaishuoltaja, eikä sekään ole ikuinen ratkaisu, vaan tilannetta seurataan koko ajan.
On todella sääli, että yhä 2021 monet kuvittelevat lastensuojelun olevan joko turhanpäiväistä asuntoesittelyä kukkahattutädeille tai kylmäveristen raakalaisten suorittamaa lapsenriistoa.
Kirjoitat, että lasten hyvinvointi on ykkösasia, eikä mikään koskaan voi yltää sen lähelle. Eli vaikka kiusaisitte vanhempia kuinka paljon, sillä ei ole väliä, kunhan saatte uskoteltua itsellenne, että teette kaiken vain lapsen hyväksi?
En tiedä, mitä tarkoitat tuolla kiusaamisella, mutta kaiken toimintamme tarkoitus on se lapsen hyvinvointi. En tunnista omassa työskentelyssäni vanhempien kiusaamista, vaikka aivan varmasti valtaosaa ärsyttää ja jopa hermostuttaa yhteydenottoni.
Se, että toiminnan tarkoitus omassa mielessä on lasten hyvinvointi, ei valitettavasti aina tarkoita, että tarkoitus ja todellinen seuraus/lopputulos toiminnasta olisi sama.
Minusta useammin pitäisi muistaa se, että lapsen hyvinvoinnin lähtökohta on koko perheen hyvinvointi. Jos koko perhe/huoltaja laitetaan pitkäksi aikaa stressaavaan ja epätietoisuutta ja pelkoakin aiheuttavaan tilanteeseen, mitä nämä sevitykset helposti voivat olla, niin tähän pitäisi olla kyllä hyvät perusteet, jotta se todella olisi lapsen edun mukaista toimintaa. Tyhjin ja pienin perustein tällainen prässi on lasten ja perheen haitaksi toimimista. Joku voisi kutsua kiusaamiseksikin. Varsinkin jos pienempiin/toissijaisiin arjen asioihin puututaan ja jos perhe kokee oman oikeusturvansa puuttuvan (ja näin helposti onkin) ,sekä oman päätösvallan horjutetun itselle tärkeimmissä asioissa (perheen ja lasten asiat).
Ja myös se, että mikään perhe tai vanhempi ei ole täydellinen ja perheitä ja elämäntapoja on monenlaisia ja se, mihin viranomaisen on aiheellista puuttua, on todelliset laiminlyönnit. Kuinka pieniin asioihin asioinnissa ja selvityksissä on tarpeellista puuttua? Vanhemmat varmasti stressaavat muutenkin omista (normaaleista) puutteistaan tällaisessa tilanteessa. Pitää oikeasti miettiä, miten ja millaisesta toiminnasta on todella enemmän hyötyä kuin haittaa, ihan sitä kokonaisuutta arvioiden. Että mitä realistista hyötyä verrattuna haittoihin viranomaisen toiminnasta todella on. Ja täytyy todela olla oikeasti hyvä syy ja laiminlyönti, että lähdetään puuttumaan perheen yksityisasioihin tai sen omaan päätäntävaltaan ja harkintaan. Toiminta ei voi perustua mielipiteisiin pikkuasioista ja subjektiiviseen arvioon, että "tämä olisi minusta parempi tapa toimia perheessä". Pitää olla jokin merkittävä syy.
Kirjoitit, ettet "tunnista omassa työskentelyssäni vanhempien kiusaamista." Toivottavasti ymmärrät kuitenkin tämänkin tärkeän näkökulman ja osaat ottaa nämä asiat huomioon, lapsen etua ajatellessasi.
t. sivusta seurannut
Ihan sinulle tiedoksi: nämä kaikki "diagnoosit" joita meitä vastaan käytettiin ovat senlaatuisia,että ne eivät tosiasiassa edes anna perustetta mihinkään lastensuojelullliseen toimenpiteeseen- tämä on useiden erityisasiantuntijoiden toimesta/lakimiesten toimesta/ lainsäädännön näkökulmasta jo tuhannesti todettu. Oletko niin yksinkertainen,että kuvittelet ammattihenkilöiden toimivan aina ja vain lainmukaisesti ja oikein? Herää jo todellisuuteen sinäkin.
Sosiaalityöntekijöillä ei sitäpaitsi ole minkään valtakunnan oikeuksia minkäänlaisten diagnoosien tekemiseen saati ihmisten mielenterveyden arviointiin, kuin ei myöskään psykiatrian puolen diagnoosien suhteen ei ole esim. neuvolatyöntekijällä tai vaikkapa yleislääkärillä mitään asiaa mennä tekemään mitään diagnostisia arvioita, toisin mitä meidänkin kohdallamme lukuisia kertoja tehtiin ja jälkikäteen on todettu,että rikos on tapahtunut, mutta sen kanssa nyt pitäisi vain sitten elää,vastuuta ei halua kantaa kukaan!
Perusteina olivat vain ja ainoastaan hyvin vanhat nuoruusajan asiakirjat ja diagnoosit, joita ei sen ikäiselle nuorelle saisi lääketieteessä edes tehdä, koska ihmisen psyykkinen kehitys on vielä tuossa iässä niin suurten vaihteluiden ja muutosten vaiheessa! Ota siis sinäkin selvää faktoista,niin luulet vähemmän.