Onko lastensuojelun joka oikkuun taivuttava?

jaettu kirjoitti:

Ite oon hakkeroinnu yhden lastensuojelun sossun konee :D aika mielenkiinnoista luettavaa :D

Kerro! Itselläni on olettamus että aika suunnitelmallista kiusaamista on joitakin kohtaan.

Ei sitä sosiaalia ja perhetyötä voi auttajiksi kutsua, jos sen suurinoa kokee enemmänkin kuormittavana tekijänä. Ne varmaan itse hakee apua, jotka sitä tarvitsee ja kokee, että siitä on jotain apua, että pari tanttaa istuu sohvalla seuraamassa tilannetta. Meillä ei ollut mitään tilanteita niin jättivät rauhaan.

jaettu kirjoitti:

Ite oon hakkeroinnu yhden lastensuojelun sossun konee :D aika mielenkiinnoista luettavaa :D

Itse puolestani kuulin lastensuojelun sossun kertomana sossujen vapaa-ajan vietosta...kröhm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää nyt olla asiallisia sen lastensuojelun kanssa. Miettikää kun tulee myöhemmin joku oikea ongelma, voi nimittäin sattua kenelle tahansa. Miltä se näyttää sitten, kun pohjalla on jotain papereita siitä kuinka ette ole aiemmin suostuneet yhteistyöhön. En kyllä uskaltaisi olla aiheetta yhyeistyökyvytön ihan vaan tulevaisuuden varalta.

No ihan neutraalilta se näyttää. Mitä outoo siinä on jos ei tarpeettoman yhteistyöhön suostu jos tietää että ei ole mitään velvollisuutta suostua? Minulle riittää että itse tiedän lapsilla olevan asiat hyvin, en koe tarvetta kiillottaa sädekehää todistelemalla sitä viranomaisille.

Ei se näytä neutraalilta varsinkaan siinä vaiheessa, jos niitä ilmoituksia tulee useita ja ne on osattu sanailla "oikein". Muutenkaan ei ole hyvä olla yhteistyökyvytön, esim. neuvolassa. Pääsee vain vähän enemmän tarkkailun alaiseksi, kun näyttää siltä niinkun olisi ongelmia normaalissa asioinnissa.

Jos ilmoituksia on useita ja eri lähteistä niin epä-neutraalin vaikutelman antaa ilmoitusten määrä eikä suhtautuminen niihin. Sitä miksi yksittäiseen ilmoitukseen välinpitämättömästi suhtautuminen näyttäisi ei-neutraalilta et mitenkään perustellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit vanhemmat eivät joudu lainkaan tekemisiin lastensuojelun kanssa.

Joutuu jos erehtyy lisääntymään väärän ihmisen kanssa.

kannattaisiko pitää vähän vähemmän kiirettä sen itsekkään lisääntymisen kanssa? toiset ei ehdi edes nimeä kysyä, kun jo ollaan tekemässä lapsia, koska minä minä minä haluun

Kannattaisiko sun ensin opetella kirjoittamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä hyvä, jos lastensuojeluilmoituksia voisi tehdä vain ammattihenkilöt, kuten päiväkodin työntekijät, koulu, terveydenhuolto jne. Ei mikään naapurin mummeli. Kyllä päiväkodissa nähdään, jos lapsella ei ole kaikki hyvin, kun siellä suurimman osan päivästä viettää! Siihen ei naapurin Marjatan juttu oikein paina yhtään mitään, jos päiväkoti ei ole huolissaan. Omastakin lapsesta teki hermoraunio naapurin mummeli lastensuojeluilmoituksia ja kuitenkin aina päiväkodissa kehutaan, miten ilonen lapsi on. Ei tietenkään jouduttu ongelmiin sossun kanssa, mutta kyllä niiden kanssa joutui pakolliset hommat käydä läpi. Kotikäynnit ja vielä perhetyöhönkin tuli suostuttua, koska en halunnut hankaluuksia.

Mopojengiläisistähän näin kuuluu puhua, eikä mistään auttajista...

No että olisin yhteistyökyvytön ja hankala vanhempi ja ois saanu kahvittaa tuntematonta porukkaa kämpässä useammin kuin kerran viikossa. Mun mielestä se on hankaluus ja ahdistavuus, että joutuu pakolla laskea porukkaa omalle yksityisalueelle, omaan kotiin, joka on pyhä rentoutumisen ja rauhoittumisen paikka. Mutta eipä ne perhetyöntekijätkään mitään ongelmia havainneet, että ne käynnit jäi ihan muutamaan kertaan. Tosi outoa, jos ihmisiä ei muka ahdista yhtään se, että on pakotettu päästämään porukkaa kämppään seuraamaan, miten elää arkea ja etsimään siitä virheitä etsimällä. Mun mielestä ne, keitä tuo asetelma ei ahdista tai jännitä yhtään, on oudompia kuin ne, joita se ahdistaa. Ja ps. Siitä perhetyöstä ei ollut YHTÄÄN MITÄÄN hyötyä. Mutta itseltä se kyllä söi jaksamista.

Samaa mieltä. En todellakaan halua vieraita ihmisiä kotiini. Tuttujenkin kanssa olen valikoiva, kuka tänne pääsee, ja ketä tapaan vain kodin ulkopuolella. Eikä siis ole edes mitään erityistä salattavaa.

Vierailija kirjoitti:

jaettu kirjoitti:

Ite oon hakkeroinnu yhden lastensuojelun sossun konee :D aika mielenkiinnoista luettavaa :D

Kerro! Itselläni on olettamus että aika suunnitelmallista kiusaamista on joitakin kohtaan.[/quot

jooh. Tää kuule semmone harrastus ettei siitä hiiskuta kellekkää . Hauskinta tässä on se,että  pääset vaikka sossun puhelimeen jos haluat :D Levitin sen lepakon kuvat ja tekstiviestit nettii ;D mm missä se istuu paskalla :D

Vierailija kirjoitti:

jaettu kirjoitti:

Ite oon hakkeroinnu yhden lastensuojelun sossun konee :D aika mielenkiinnoista luettavaa :D

Pliis kerro! Tahdotaan kuulla. Kerro vaikka iltasadun muodossa, niin ei voi kukaan valittaa.

Nyt pitääkin kertoa tapauksesta joka sattui meidän kohdalle. Pitkä juttu. Poika kertoi, että koulukuraattori piti 11-12 -vuotiaille pojannaskaleille puhuttelun, kun läksyjä oli jäänyt useamman kerran tekemättä. Olin mielissäni asiasta, koska meillä läksyjen teko on tärkeää, ja liian usein ne ovat unohtuneet. Koulu itsessään on sujunut hyvin ja numerot ovat olleet laidasta laitaan. Todistuskin oli ihan mukiinmenevä.

Ongelmana on ollut se, että aloittaessani uuden työn (kolmivuorotyö), en ole aina paikalla silloin kun läksyjä pitäisi alkaa tekemään. Aiemmin olin kotona ja jatkuvasti saatavilla auttamaan ja hoputtamaan. Läksyjen tekemisen aloittaminen on ollut työlästä. Olen yksinhuoltaja joten toista aikuista ei ole aina käskemässä. Loppulukukaudesta läksyjen teko kuitenkin alkoi sujumaan oma-aloitteisemmin, autoin minkä kykenin ja luimme yhdessä kokeisiin.

Otin kuraattoriin yhteyttä ja kysyin onko paikkakunnalla mitään varamummola tms. toimintaa vastaisuuden varalle. Kuraattori ehdotti että voisi soittaa perhetyöhön jos heillä olisi enemmän tietoa vaihtoehdoista. Hän teki ns. huoli-ilmoituksen jotta asia selvitettäisiin nopeammin. Luulin että se on vain jokin muotoseikka. Kuraattori painotti että kyseessä ei ole todella mikään lastensuojeluilmoituksen verrattava. Asia ok.

Menin lapsen kanssa tapaamiseen jossa stt ja perhetyöntekijä aloittivat lähestulkoon heti kyselemään yksinhuoltajan jaksamisesta. Kerroin että jaksan ihan hyvin. Sitten alkoi kyselyt historiastani lapsuudesta lähtien, intiimejä kysymyksiä parisuhteista, tarkkoja kysymyksiä työpaikastani jne. Täysin tilanteeseen sopimattomia uteluja, joista hämmennyin niin että menin sanattomaksi. Ehdotin että puhuisimme tämän hetkisestä tilanteesta. Kaksi tanttaa rupesivat siunailemaan kuinka ikinä ei kukaan ole kieltäytynyt kertomaan asioistaan. Nuo heidän utelunsa eivät liittyneet tilanteeseemme mitenkään. Ei vain ole mitään erityistä kerrottavaa muutenkaan menneisyydestä. Kerroin olennaiset asiat niin kuin kuuluu.

Jatkuu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille tulostavoitteet ja budjetissa pysyminen kuin muillekin virkasäädylle. Fokusointi oikeisiin tapauksiin.

Mikä on oikea tapaus? Jos oikealta tapaukselta kysyttäisiin, onko hän mielestään oikea tapaus, mitä luulet että vastattaisiin? Miten sinä voit määrittää oikean tapauksen ja entä jos siinä on mielipideristiriitaa asianosaisten kanssa? Miten arvioisit asian?

Kyllä moni orpo tai päihdevanhempien lapsi on sanonut, että tarvitsi lastensuojelun apua oikeasti. Mielestäni näihin tapauksiin pitäisikin keskittyä. Ja nuorisorikollisiin.

Ja moni päihdeongelmainen vanhempi kokee, että heitä syyttä ahdistellaan. 

So? Päihdeongelma on kuitenkin helppo testata. Ja rattijuopumukset ym löytyvät kyllä poliisien rekistereistä.

Eli testataanko ihan kaikilta vanhemmilta varuilta? Vai odotellaanko, että että poliisi saa kiinni rattijuopumuksesta lapset kyydissä(kaikilla ei oo ees autoa), joutuu putkaan, tulee alkoholisairauden vuoksi sairaalaan? Kaikissa edeltävissä lapset on jo vakavasti vaarannettu. Ehkä naapuri ilmoitti jo vuosia sitten, mutta ei tätä nyt kannata tutkia. Odotetaan, että homma on lopullisesti karannut lapasesta. Pahoinpitely? Ei ollu alkoa veressä, ei voi olla. Odotellaan, että lapsista tulee totaalisen syrjäytyneitä nuorisorikollisia, pelmutaan sitten heidän kanssa (mutta sijoittaa ei saa).

Kerronpa tähän tapauksen, jossa äitiä ryhdyttiin jo raskausaikana uhkailemaan huostaanotolla,jos hän ei suostu kaikkeen mitä eri viranomaiset tahtovat ja hänestä/lapsesta tehtiin täysin törkeä ja perätön ENLA neuvolan ja potilasasiamiehen sekä lastensuojelun yhteistyönä.

Häntä juoksutettiin perusteettomissa huumeseuloissa kuukausitolkulla, häntä nöyryytettin näytteiden antamisella valvotuissa tiloissa, hänet pakotettiin verikokeisiin ja kun kaikki näytteet olivat puhtaita, kirjattiin, että äiti on manipuloinut testejä!!!

"Perusteluna" tälle kaikelle käytettiin siis äidin teini-iässä ollutta kannabiksen polttelua ja viikonloppujuhlintaa kaveriporukassa ja nuoruuden aikaista psykiatrian hoitokontaktia. Teini-iän kuohujen mentyä ohi parissa vuodessa, äiti oli elänyt ns. päihteetöntä elämää jo viimeiset 20 vuotta, eli ei ollut ongelmakäyttäjä jos oli sellaisesta kysymys alkujaankaan. 

Kun huumeseulat ja neuvolakyttääminen eivät tuottaneet toivottua tulosta (äidin oli siis juostava neuvolassa joka viikko koko raskausajan, mutta syytä tähän ei hänelle kerrottu,vaan tämän väitettiin olevan "täysin normaalia toimintaa" -selitys äidin kyttäämiselle ja uuvuttamiselle löytyi vasta vuosia myöhemmin, kun asiakirjoista paljastui massiivinen lastensuojelun ja terveydenhuollon johtavien työntekijöiden kumppanuus,jossa työntekijöitä oli käsketty heti raskauden tultua esiin valvomaan ja kontrolloimaan häntä ja tekemään ilmoitus aivan kaikesta,mistä saattaisi olla aihetta se tehdä ja näin myös toimittiin). Neuvolatyöntekijä kirjasi mm. näin: "äiti on vakavasti mielisairas ja sairaudentunnoton-äiti haluaa apua, mutta ei ota vastaan neuvoja, eikä tule selviämään vauva-arjesta" Sama hlö teki myös tuon perusteettoman ENLAN,eli ennakoivan lastensuojeluilmoituksen. 

Paljon muutakin tuossa kirjauksessa kymmenien muiden vastaavien kirjausten lisäksi luki, mutta näiden perusteella äidille ja vielä syntymättömälle vauvalle oli sitten varattu paikka psykisatriselta osastolta jorvista äidille tätä kertomatta. 

Synnytyssairaalasta häntä ei päästetty kotiutumaan ja hänen luokseen tuli psyk.sairaanhoitaja,joka kertoi,että heille on varattu osastopaikka psykiatrisesta sairaalasta. Jos äidin mukana ei olisi ollut ystäviä ja lapsen isää, håänet olisi vauvan kanssa pakotettu lähtemään psykiatriseen hoitoon vasten omaa tahtoaan minkä kautta olisi ollut niin kovin kätevää ottaa vauva välittömästi huostaan. Mitään selvitystä tapahtumien kulusta tai kirjauksista ei ole äidille edelleenkään annettu-asiakirjat ovat toistuvasti "kadonneet".

Jälkikäteen on todettu, ettei äiti missään tapauksessa kärsi minkäänlaisesta psykiatriassa 'vakavaksi mielisairaudeksi" määriteltävästä vaivasta, vaan on traumatisoitunut mm. viranomaisten häneen kohdistamasta laittomasta toiminnasta, jota jatkettiin vielä lapsen synnyttyä vuosien ajan. 

Eli kyllä-ihminen voidaan ilman toteennäytettäviä perusteita uhkailemalla ja kiristämällä ja uuvuttamalla saada mukaan laittomiin tahdonvastaisiin testauksiin ja moniammatillisen kiusanteon ja vainon kohteeksi, jos kohteella ei ole tietoa omista oikeuksistaan tai lähimmäisiä,jotka pitävät hänen puoliaan. 

Yhdenkään sosiaalityöntekijän on turha tulla väittämään, että huostaanotto on aina viimesijainen keino- te tiedätte varsin hyvin itsekkin, että näin ei ole!

Kuinka ihmeessä sossujen laatimat kirjaukset voivat "kadota"?

Jonkun viranomaisen pitäisi ehdottomasti valvoa sossujen tekemisiä. Miten ihmeessä neuvolan terveydenhoitaja voi ilmoittaa äidin olevan vakavasti mielisairas? Mt-diagnoosin tekemiseen tarvitaan lääkäri, ei sossu tai terveydenhoitaja.

Joku nuoruuden hölmöily äidin puolelta ei todellakaan voi olla peruste huostaanottaa lapsi, tai viedä äiti suljetulle osastolle!

Vierailija kirjoitti:

Koeta katsoa asiaa sen lastensuojelun työntekijän kannalta.

Hänelle soittaa joku huolestunut täti-ihminen, joka kertoo olevansa huolissaan naapurin lasten turvallsuudesta, kun he yötä myöden riehuvat, tappelevat, huutavat kivusta ja tuskasta ja juoksevat vanhempiaan pakoon.

Siis tältä se kajahtaneesta naapurista kuulostaa! En väitä, että teillä olisi noin, vaan HÄN selittää sen omien luulojensa pohjalta noin. Mahdollisesti joku selittää tuollaista myös halusta kiusata ja kostaa naapurilleen.

Tämä on syytä nyt tajuta, ettå se, minkä TE pidätte/tiedätte todeksi, ei ole sama mitä naapuri kuvittelee kuulevansa.

Todella usein muuten täällä av:lla huomaa aikuisten ihmisten kuvittelevan, että heidän tulkintansa asioista on ainoa oikea ja kaikki muut ajattelevat samoin, eikä kukaan VOI tulkita asioita eri tavalla. Pidän tällaista ajattelutapaa vähä-älyisenä. Kuten ap:n stoori täysin todistaa, ihmiset kuulevat, näkevät ja ymmärtävät KOKO AJAN VÄÄRIN ja vielä levittävät luulojaan eteenpäin tosina. ME KAIKKI TEEMME VÄLILLÄ NÄIN, mutta mitä älykkäämmästä ihmisestä on kyse, sitä herkemmin hän edes tunnistaa erehtymisen mahdollisuuden ja pyrkii edes tarkistamaan useammasta lähteestä asia!

No niin. Eli se lasun työntekijä kuulee tuollasta horrorstooria ja totta kai - koska se on hänen virkavelvollisuutensa - pyrkii tarkistamaan asian. Hän kyllä tietää, että virhetulkintoja tehdään ihan koko ajan ja jopa sitä tahallista haitantekoa. Siksi hän soittaa ja sopii keskusteluajan, ihan asiallisesti ja ystävällisesti. Muista, hän siis todellakin tekee ihan vaan työtään.

JOS nyt asiakas alkaa raivota puhelimessa, ei suostu päästämään sisälle tai pakoilee sovittuna käyntiajankohtana, mitäpä luulet, että se lastensuojelun työntekijä ajattelee? Että okei, kaikki on tuossa kodissa ihan ok ja tasapainoiset vanhemmat, ei varmaan ole masennusta, alkoholismia, huumeita tai väkivaltaa kun on niin rauhallisen oloinen ja lapsen parasta ajatteleva äiti.

Vai oisko kenties niin, että vaikutat stressaantuneelta, väärinkäyttöriski on olemassa ja ehkä pelkäät syystäkin päästää viranomaista kotikäynnille. Ja hän entistä sinnikkäämmin pommittaa sinua päästäkseen tarkistamaan perheenne tilanteen, koska ET OLE AINAKAAN TEHNYT MITÄÄN TODISTAAKSESI, ETTÄ TEILLÄ ON KAIKKI OK KOTONA.

Eli niin kauan kuin hänellä ei ole varmuutta siitä, että kaikki on lapsillasi ok, hänen on tosiaan viran puolesta pakko asiaa selvittäå.

Ja siksi se todella on niin, että pääset asiasta helpoimmin eroon suhtautumalla lastensuojelun kysymyksiin ystävällisen asiallisesti.

Eivät he mitään oikkuile, vaan tekevät työtään.

Kannattaa todella ajatella mistä tuossa on kysymys . Ei ole tarkoitus kiusata huoltajia ei epäillä vaan selvittää tilanne . Joskus se vaatii useamman kohtaamisen ja seurannan . Lastensuojelun tarkoitus on selvittää , olipa ilmoitus tullut mistä tahansa,  että lapsella on asiat kunnossa . Kaikilla lapsilla ei näin ole ja on vanhempia jotka pyrkiin salaamaan totuuden . Lapsi ei ole valinnut syntymäänsä , ei perhettään vaan hän, varsinkin pienenä,  on aivan vanhempiensa armoilla olivatpa nämä millaisia tahansa. On todellakin hyvä jos lastensuojelu menee ja tarkastaa asiat ja jos mahdollista niin menee vielä ennalta  ilmoittamatta ja jos lapsi sen ikäinen että osaa jo itse kertoa asioista niin haastattelu pitää tehdä ilman huoltajan läsnäoloa . Paljon on surullisia tapauksia joissa huoltajat peittelee tilanteet ja lapset kärsii vuosia ennenkuin kukaan puuttuu. Lastensuojelun työntekijät on pitkälle kouluttautuneita, kokeineta ammattilaisia  ja he kyllä näkee missä mennään joten kun huoltaja on reilusti oma itsensä, rehellinen niin  uskon että asiat lapsen kannalta sillä  juuri hänen parastaanhan tässä kaikessa haetaan, sujuu hyvin . Suomessa onneksi yhä kasvavassa määrin ja monen lapsen surullisen kohtalon takia kannustetaan ihmisiä ilmoittamaan lasten tilanteisista , olemaan yhteydessä lastensuojeluun jos epäillään ettei heillä ole kaikki hyvin . Kuka tälläisestä voi olla eri mieltä ? Parempia turha ilmoitus kuin kärsivä lapsi .

230 jatkaa..

He jututtivat poikaa, ja lopulta imelästi hymyillen he kertoivat että on niin mukava ja reipas lapsi. Rupesimme lopettelemaan. Tädit ehdottivat että voisin jatkossa palkata rahalla vain jonkun yksityisen lapsenvahdin tarve on. Heiltä saa vain perhetyötä, ja kaupunki on niin pieni ettei täällä ole paljon vaihtoehtoja. Aistin pientä kireyttä ilmassa. Kysyin onko asia loppuunkäsitelty ja onko heillä erityistä huolta lapsesta. Ei ole! Ei ole lastensuojelullista huolta ollenkaan. Kiitimme ja lähdimme. Luulin että asia jäi tähän.

Ähäkutti. Nuo tädit soittivat kaiuttimella olevan puhelun n. puolen tunnin päästä ja sanoivat yhteen ääneen että tekevät lastensuojeluilmoituksen, koska heillä heräsi sittenkin huoli. Kysyin äimän käkenä että millainen huoli, että juurihan he vakuuttivat että ei ole huolta. He kiihtyneenä, ja puoliksi huutaen ja äyskien kertoivat että sellainen ”tunne” vain on. Sanoi ettei tuollaista ilmoitusta voi tunteeseen perustaa, että pitäähän heillä olla jokin konkreettinen syy. He sanoivat töykeästi ettei heillä ole aikaa tähän JA PAISKASIVAT LUURIN KIINNI! Ehdin kysymään mikä heidän esimiehensä nimi ja puhelinnumero on, koska tämä on niin hämmentävää että haluan saada puhua asian läpi. Että eihän näin voi ihmisiä kohdella, varsinkaan kun mitään syytä ei ole. He puolihuusivat että esimies ei ehdi jutella ja sitten luuri kiinni pam.

Sain esimiehen kiinni, ja hän vakuutti että hätää ei ole. Hän lupasi soittaa ylihuomenna. Soitin myös tuolle kuraattorille ja kysyin onko taustalla jotain sellaista mistä en ole tietoinen, kun asia on saanut tällaisen huomion. Kuraattori oli ihmeissään ja sanoi että ottaa yhteyttä noihin kahteen naiseen. Tämä ei mennyt ollenkaan niin kuin piti.

Onneksi nauhoitin koko käynnin! Siitä tulee ilmi nuo epäasialliset kyselyt, imelä lirkutus ja vakuuttelut että asiamme ei ole sellainen joka vaatisi lastensuojelun toimia. Tämähän on vapaaehtoista, katsos!

Olen järkyttynyt. Olen varma että nuo kaksi kieroa käärmettä puhuvat kollegiaalisesti pomonsa puolelleen ja lopulta kaikki ovat minua vastaan.

Vaikea luottaa mihinkään viranomaistahoon tämän kokemuksen jälkeen. En enää koskaan kysy tuosta käärmeenpesästä neuvoa. En pyydä apuakaan vaikka kuinka tulisi tarvetta.

Niin, jos se, että lapsi / lapset juoksevat kotonaan kovaäänisesti metelöiden ilta 20 aikoihin on lastensuojelun puuttumisen paikka - se on sitten sama laittaa kaikki lapsiperheet Suomessa suoraan lastensuojelun asiakkaiksi ja tarkkailun alle sekä selvitystilaan. 

Jos sossulla on resursseja tuolla perusteella lähteä oikein kotikäynnille nuuskimaan tilannetta, niin on paljon löysää sillä sektorilla sitten. 

Pitävät kymmenen pitkää vuotta kirjauksia tallessa. Vaikka muksunne olisi 17v 11 kk ja puhaltaa 0,3 promillea niin merkintä tulee sossuun ja poistuu kun lapsi on 27v 11 kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää nyt olla asiallisia sen lastensuojelun kanssa. Miettikää kun tulee myöhemmin joku oikea ongelma, voi nimittäin sattua kenelle tahansa. Miltä se näyttää sitten, kun pohjalla on jotain papereita siitä kuinka ette ole aiemmin suostuneet yhteistyöhön. En kyllä uskaltaisi olla aiheetta yhyeistyökyvytön ihan vaan tulevaisuuden varalta.

No ihan neutraalilta se näyttää. Mitä outoo siinä on jos ei tarpeettoman yhteistyöhön suostu jos tietää että ei ole mitään velvollisuutta suostua? Minulle riittää että itse tiedän lapsilla olevan asiat hyvin, en koe tarvetta kiillottaa sädekehää todistelemalla sitä viranomaisille.

Ei se näytä neutraalilta varsinkaan siinä vaiheessa, jos niitä ilmoituksia tulee useita ja ne on osattu sanailla "oikein". Muutenkaan ei ole hyvä olla yhteistyökyvytön, esim. neuvolassa. Pääsee vain vähän enemmän tarkkailun alaiseksi, kun näyttää siltä niinkun olisi ongelmia normaalissa asioinnissa.

Jos ilmoituksia on useita ja eri lähteistä niin epä-neutraalin vaikutelman antaa ilmoitusten määrä eikä suhtautuminen niihin. Sitä miksi yksittäiseen ilmoitukseen välinpitämättömästi suhtautuminen näyttäisi ei-neutraalilta et mitenkään perustellut.

Olen eri, mutta ei tietenkään papereissa näkyvä merkintä yhteistyöhaluttomuudesta ole neutraali signaali muille, papereita myöhemmin selaaville tahoille. Se nyt on eri juttu kokee sitä huonoa vaikutelmaa ongelmana vai ei. Aika vähän sillä varmaan konkreettisia seurauksia on, ellei tule uusia lasuja, silloin se kyllä herättää huomion jos yhteistyö on tökkinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä komppaisin tässä sitä, että tee joustavaa yhteistyöstä, vähemmällä selviät. Se selvitys on lain sanelema pakko, eli perheen tilanne on lastensuojelulain mukaan vaan tsekattava. Etkä ole perheinesi mitenkään uniikki, vaan näitä tyhjänpäiväisiäkin selvityksiä on tehtävä, ja niitä tehdään paljon. Niinkin paljon, että resurssit ei aina sitten riitä niihin oikeisiin tilanteisiin, jossa on tosi kyseessä. Joten, jos sulla ja sun perheellä ei kerran ole mitään salattavaa, niin jousta vähän epämukavuusalueelle ja tee yhteistyötä. T: sossun täti

Miten niin vähemmällä selviät? Tuollainen asia ei joka tapauksessa voi johtaa huostaanottoon, ja huostaanotto on ainoa asia mihin sossu pystyy perheen pakottamaan. Eli niin kauan kuin huostaanottokynnys ei ylity, niin perhe on turvassa vaikka ei lähtisi mihinkään sossun juttuihin mukaan.

Järkevä ihminen käyttää omaa järkeään eikä ulkoista ajattelua sossulle. Eli vaikka sossu olisi esim. sitä mieltä, että lapsiperhe tarvitsee perhetyöntekijän tai työtön tarvitsee pupukerhossa käyntejä, niin usein se ei tosiasiassa ole kuitenkaan niin.

Minä työttömänä kieltäydyn näistä pupuleikeistä, joissa sosiaalitoimisto on mukana. Kyllä oli ärsyttävää joutua sosiaalitoimiston asiakkaaksi vain tämän takia. Ei se kenenkään mieltä ylennä tämä palvelu sosiaalitoimelta. Auttaisivat näillä resursseilla perheitä jne.

Vierailija kirjoitti:

230 jatkaa..

He jututtivat poikaa, ja lopulta imelästi hymyillen he kertoivat että on niin mukava ja reipas lapsi. Rupesimme lopettelemaan. Tädit ehdottivat että voisin jatkossa palkata rahalla vain jonkun yksityisen lapsenvahdin tarve on. Heiltä saa vain perhetyötä, ja kaupunki on niin pieni ettei täällä ole paljon vaihtoehtoja. Aistin pientä kireyttä ilmassa. Kysyin onko asia loppuunkäsitelty ja onko heillä erityistä huolta lapsesta. Ei ole! Ei ole lastensuojelullista huolta ollenkaan. Kiitimme ja lähdimme. Luulin että asia jäi tähän.

Ähäkutti. Nuo tädit soittivat kaiuttimella olevan puhelun n. puolen tunnin päästä ja sanoivat yhteen ääneen että tekevät lastensuojeluilmoituksen, koska heillä heräsi sittenkin huoli. Kysyin äimän käkenä että millainen huoli, että juurihan he vakuuttivat että ei ole huolta. He kiihtyneenä, ja puoliksi huutaen ja äyskien kertoivat että sellainen ”tunne” vain on. Sanoi ettei tuollaista ilmoitusta voi tunteeseen perustaa, että pitäähän heillä olla jokin konkreettinen syy. He sanoivat töykeästi ettei heillä ole aikaa tähän JA PAISKASIVAT LUURIN KIINNI! Ehdin kysymään mikä heidän esimiehensä nimi ja puhelinnumero on, koska tämä on niin hämmentävää että haluan saada puhua asian läpi. Että eihän näin voi ihmisiä kohdella, varsinkaan kun mitään syytä ei ole. He puolihuusivat että esimies ei ehdi jutella ja sitten luuri kiinni pam.

Sain esimiehen kiinni, ja hän vakuutti että hätää ei ole. Hän lupasi soittaa ylihuomenna. Soitin myös tuolle kuraattorille ja kysyin onko taustalla jotain sellaista mistä en ole tietoinen, kun asia on saanut tällaisen huomion. Kuraattori oli ihmeissään ja sanoi että ottaa yhteyttä noihin kahteen naiseen. Tämä ei mennyt ollenkaan niin kuin piti.

Onneksi nauhoitin koko käynnin! Siitä tulee ilmi nuo epäasialliset kyselyt, imelä lirkutus ja vakuuttelut että asiamme ei ole sellainen joka vaatisi lastensuojelun toimia. Tämähän on vapaaehtoista, katsos!

Olen järkyttynyt. Olen varma että nuo kaksi kieroa käärmettä puhuvat kollegiaalisesti pomonsa puolelleen ja lopulta kaikki ovat minua vastaan.

Vaikea luottaa mihinkään viranomaistahoon tämän kokemuksen jälkeen. En enää koskaan kysy tuosta käärmeenpesästä neuvoa. En pyydä apuakaan vaikka kuinka tulisi tarvetta.

Täysin tyypillistä sossujen toimintaa-valehtelua,teeskentelyä,seläntakana suoritettavaa urkintaa potilas yms asiakirjoista, hysteeristä puhelimeen kirkumista ja luurin lyömistä korvaan-ONNEKSI YMMÄRSIT TALLENTAA TAPAAMISEN JA PUHELUT-se onkin ainoa oikeusturvasi tässä tapauksessa kuin myös jatkossa. Sossujen kysymykset viittavaat siihen,että on käyty penkomassa sinun/lastesi potilashistoriaa,tilailtu mahdollisesti asiakirjoja ilman suostumustasi jne.. Ota asiasta selvää ja tilaa lokit  sekä tieto teistä laadituista asiakirjoista/lausunnoista kaikilta rekisterinpitäjiltä,joissa olet asioinut-sossujen kirjaukset ovat todennäköisesti jo nyt erittäin panettelevia ja mustamaalaavia, täynnä asiayhteyksistään irroitettuja mutu-tuntemuksia ja sinun vanhemmutesi vähättelyä,huolten suurentelua ja niin pois päin. Hienoa,että kuraattori on kuitenkin ymmärtnyt että asiat menivät väärin, ehkäpä pyydät häneltä kirjallisena mielipiteen lapsesi tilanteesta-sosiaalityö on todellakin vaarallinen,jos heidät päästää liian lähelle. 

Meillä tuli ilmoitus, kun teini kaatui kännissä pyörällä ja joutui sairaalaan. Lastensuojeluilmoitus tuli ja he soittivat heti ja tapaaminen järjestyi nopeasti. Ellei olisi järjestynyt, olisi ollut pakko tehdä lastensuojelun tarpenarviointi, vaikka teini täytyi 3 kk päästä 18.

Eli kannattaa olla nopea.

Lastensuojelunkäsikirja thl:

Ratkaisu siitä, ryhdytäänkö palvelutarpeen arvioinnin ja mahdollisen lastensuojelun tarpeen arvioinnin tekemiseen, tulee tehdä seitsemän arkipäivän kuluessa asian vireilletulosta. Tuon ajan puitteissa lapselle ja hänen huoltajalleen on myös annettava tieto lastensuojeluilmoituksen vastaanottamisesta sekä siitä seuraavista toimenpiteistä.

Kun näitä joitain kommentteja lukee, niin en ihmettele yhtään miksi lasulla on kädet täynnä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Pitävät kymmenen pitkää vuotta kirjauksia tallessa. Vaikka muksunne olisi 17v 11 kk ja puhaltaa 0,3 promillea niin merkintä tulee sossuun ja poistuu kun lapsi on 27v 11 kk.

Taitaapi olla asiakirjoista olemassa ihan laki, joka määrittelee sosiaali-ja terveydenhuollon arkistointia. Siinä ei työntekijöillä ole nokan kopauttamista sen suhteen.