Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
En :( Olen liian ahdistunut ja ujo. Haluaisin jonkun joka on rento eikä murehdi kaikkea
Tämä oli muuten mielenkiintoinen kysymys. Sai ajattelemaan itseään ja omia kehityskohtiaan
Joo kyllä. Olisi mukava käydä yhdessä syvällisiä keskusteluja, kuunnella musiikkia, hassutella, voida luottaa ihmiseen, arvostaa myös hiljaisuutta, ihastella ja nähdä kauneutta kaikessa, haluta olla rehellinen kaikesta, olla aito, olla hellä, olla armollinen, omata mielenrauha, olla spontaani, huumorintajuinen, ihmisrakas, lapsirakas, eläinrakas, tunteellinen, taiteellinen, nautiskella, herkutella, rakastaa ja omata kyky välittää lähimmäisistä ja itsestään. Kyllä, haluaisin seurustella samanlaisen ihmisen kanssa kuin olen itse.
Mikäpä ettei, olen miellyttävä ja melko tasainen luonne, mukavan näköinen ja aktiivinen.
Ainoa miinus olisi se, että tarvitsen rohkaisua esimerkiksi vaikeista asioista puhumiseen. Itseni kanssa voi olla, että tästä tulisi ongelma ja suhde jäisi pintapuoliseksi.
En helvetissä, kiertäisin todella kaukaa.
Sulkeutunut, negatiivinen, raskas introvertti huonolla itsetunnolla ei ole mikään unelmakumppani. Mieheni on katsellut minua melkein kaksi vuosikymmentä vuotta mutta itse välttelisin kaikin keinoin.
Jännä kysymys. Uskoisin ihastuvani itseeni, jos tuntisin itseni pintapuolisesti.
Pohjimmiltani olen kuitenkin hyvin analyyttinen ja pohdiskeleva, joten seurustellessamme keskittyisimme liian paljon maailman parantamiseen, että arki jäisi pyörittänättä. Normaaliin Arkeen tarvitsen itseäni napakamman kumppanin, jonka olen löytänytkin.
Tosin itseltäni saisin huomattavasti enemmän seksiä ja aiheen ei tarvitsisi olla kummoinen, tylsä päiväkin on ihan riittävän hyvä syy tai unettomuus.
Se olis varmaan kuin seurustelisi oman veljen kanssa.
En. Olen negatiivinen valittaja.
Aurinko ei paista koskaan risukasaan, lasi on aina puoliksi tyhjä. Kuka tällästä jaksaa, itseäkin ärsyttää ihan yhtenä kappaleena.
Osaan minäkin iloita ja nauraa, mutta olen perusluonteelta puhumaton ja synkkä.
En todellakaan. Siksi olenkin yksin ettei kenenkään tarvitse edes yrittää sietää minua
Olen lesbo joten kyllä seurustelisin itseni kanssa. Miehen kanssa en ikinä seurustelisi.
Kyllä, ehdottomasti. En usko että pahemmin riitoja syntyisi. Ja me juttelisimme paljon. Yhdessä jankattaisiin niitä samoja asioita, joita mielellä on. Vanhempina olisimme yhdessä ihan älyttömän hyvä tiimi. Kyllä, ehdottomasti valitsisin itseni.
Huonot puolethan siinä tuplautuisivat myös, mutta muuten varmasti viihtyisin itseäni vastaavan kumppanin kanssa. Tietäisin, että toinen välittää aidosti ja olisi luotettava ja rakastava.
En kestäisi yhtään ei ei sekuntiakaan niin rasittava Olen 😫
En siinä vaiheessa enää seurustelisikaan muiden kanssa
Jos olisi ihan kopio niin varmaan voisin. Uskoakseni elämä olisi helppoa kun toista osaisi jotenkin lukea ja ennakoida oikuttelut. Olen kyllä jokseenkin raskasta seuraa pidemmän päälle, mutta ehkä senkin kestäisi ajoittasella erakoitumisella. Periaatteessahan minä olen seksisuhteessa itseni kanssa... Ihan hyvin on toistaiseksi halut kohdanneet.
Terveisin Naispelko28
Voin ihan rehellisesti sanoa, että minussa ei ole yhtään puolta, josta en pitäisi toisessa ihmisessä, joten kyllä seurustelisin. Olen tosin ikisinkku, koska toista minua ei ole tullut vielä vastaan.
En todellakaan kattelis kauaa tällaista äkäpussikiukuttelijaa. 😀
Taas pinnallistajuttua (en seurustelisi) mutta entäpä jos olet rakastunut? Vai eikö kukaan enää normaalisti RAKASTU? Give me a break vaikka vanha olenkin.
Kyllä. Olen mukava ihminen, eikä ulkonäössäkään ole juuri vikaa.