Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulisimme varmaan toimeen hyvin jos toinenkin olisi samankaltainen. Itse olen aika ujo introvertti ja kaipaan omaa rauhaa. Arvostaisin toisessa samaa ja ehkä saisin toisesta hyvän keskustelukumppanin, kun pitäisimme musiikista, urheilusta, eri sarjoista, kirppiksistä ja myös tieteellisistä jutuista. Olisimme aika kilttejä, epävarmoja ja vähän outoja ihmisiä.
Ne miinukset tulivat sitten siitä, että jännittäisimme paljon, hermoilisimme eri asioita, ahdistuisimme välillä, uudet asiat vaikeita. Työ ja opiskelut vaikeita osin edellä mainittujen juttujen vuoksi. Ystäviä olisi vähän ja omaisimme kokemuksia kiusaamisesta. Luottamus muihin huono. Ei välttämättä olisi helppoa. Ehkä jompi kumpi väsyisi auttamaan toista. Ymmärtäisimme ainakin toisiamme. Minulle myös toisen läheisyys voisi olla vaikeaa, kun itsetunto on huono ja en pidä oikein itsestäni. Alastomuus ja seksi vaikea asia ja ei ihme, että olen neitsyt ja sinkku edelleen. Nainen olen.
todellankin olis ihanaa nussia ja sekstailla ihanasti monta kertaa päivässä.
Rehellisesti? No en todellakaan! Hyvä, kun jaksan just elää itseni kanssa, sellainen häslääjä oon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin. Jos se olisi vain töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi vastakkaista sukupuolta, kyllä ehdottomasti.
Periaatteessa kyllä koska olen luotettava, rehellinen ja turvallinen seurustelukumppani. Se taas vähän arveluttaa että jos kumppanilla on ihan samat harrasteet ja mieltymykset niin se voisi olla vähän ärsyttävääkin. Kumppanin pitää olla vähän erilainen, pieni väittely asioista huumorilla höystettynä on ihan rakentava tapa keskustella ja viedä suhdetta eteenpäin. Joskus on hyvä mennä kumppanin toiveiden mukaan vaikka otse joituisikin vähän epämukavuusalueelle.
Nykyinen on ihan hyvä. En vaihtaisi kloonattuun itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan ihan täysin, koska riitatilnteet olis ihan kauheita. Toisaalta riitoja ei ehkä tulisi paljon, tai sitten se että molemmat haluaa vahvasti mitä haluaa ja tekee paljon ja on aktiivisia ja uteliaita ja hiukan normeista piittaamattomia on uhka. Seksi varmaan olisi mahtavaa.
En tiedä. Ihastuisin itseeni mutta en tiedä jaksaisinko itseäni pitkään. Mä olen empaattinen, huumorintajuinen, myötätuntoinen, ulkoisesti ja käytöstavoiltani ihan viehättävä. Kääntöpuolena se että olen erakkoluonne, tarvitsen paljon omaa aikaa ja ärsyynnyn jos en saa sitä tarpeeksi.
Mun mies on ollut kanssani kohta 20 vuotta, niin että hän kai on halunnut seurustella kun ei ole lähtenytkään. Varmaan hänen näkökulmastaan on hyvä että minä en ole liian takertuvainen enkä ole kitissyt hänen menoistaan, vaan olen ollut kiitollinen kun olen itsekin saanut omaa aikaa. Itse en ehkä haluaisi tällaista erakkoluonnetta kumppaniksi. Vastakohdat täydentävät toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Olen toksinen narsisti, mutta koska rahaa on niin kaikki hyväksytään.
"when you have money these bitches heal like Wolverine."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen ajatus oli, että ei, en missään nimessä. Nyt kun vähän pohdiskelin, niin mikä ettei. Olen kovatahtoinen, älykäs ja sanavalmis. Toisaalta olen hyvin huolehtivainen ja empaattinen. Eli jos tapaisin miehen, jolla on vain nuo edellä mainitut ominaisuudet, saattaisin kiertää kaukaa. Mutta jos noita ns. kovia piirteitä olisi pehmentämässä huolehtivaisuus yms., niin kyllä. En ole tavannut kuin ehkä yhden miehen, jolla on vastaavalainen luonteenpiirteiden kombo. Tuntuu, että miehet ovat usein jokotai. Joko kovia ja itsevarmoja tai pehmeitä ja arkoja.
Olin illalla seksisuhteessa itseni kanssa. Hyvin sujui
Ei siitä tulisi yhtikäs mitään jos kumppanillani olisi samanlaiset traumat kuin minulla. Tai toki voitaisiin yhdessä täristä ja itkeä takaumista kärsien, eipä tarvisi yksin kestää. Toisaalta olisikin kiva että maailmassa olisi edes yksi ihminen joka ymmärtäisi millaista elämäni on ollut.
Jatkuvastihan sitä joutuu seurustelemaan itsensä kanssa. Jos ei oman itsensä kanssa tule toimeen, ei sitten kenenkään muunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen lesbo joten kyllä seurustelisin itseni kanssa. Miehen kanssa en ikinä seurustelisi.
Mä oon hetero enkä kyllä minäkään seurustelisi miehen kanssa. Yök.
omasta puolestani en voi tietää
Ehdottomasti! Erinomainen kokki, huumorintajuinen, pukeutuu kivasti, tykkää seksistä, on romanttinen, luova, kekseliäs, sopivasti hörhö...
Nuoren minäni kiertäisin kaukaa! Onneksi vuodet ovat jalostaneet.