Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
Yritän tällä hetkellä seurustella itseni kanssa hyvin samanlaisen ihmisen kanssa mutta ei ole helppoa. Onneksi hän ei ole ihan yhtä hankala kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Miksi ottaisin miehen kun nainen on parasta!
N30
Mun mies on miehekäs kopio minusta. Ollaan molemmat jääräpäisiä ja joskus ollaan molemmat "oikeassa" ja otetaan yhteen. En todellakaan seurustelisi itseni kanssa. Ihmettelen vielä 8v jälkeen mitä mies minussa näkee.
Vierailija kirjoitti:
En, koska suhde olisi tylsä ja ankea enkä tykkää yhtään ylipainosta tai liikkumattomuudesta.
Kumppanin pitäisi siis olla hoikka ja sporttinen, vaikka itse olet pläski sohvaperuna?
Tosi hölmö kysymys. Enhän minä suhteeseen itseni kopiota etsi/halua, vaan jotain muuta. Itseni kanssa elin kyllä sangen tyytyväistä elämää 10 vuotta sinkkuna... mutta ei kumppanin pidä itsen kopio olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonteen puolesta kyllä! Mutta jos me oltaisiin molemmat alistumiseen kallellaan sängyssä, eihän se toimisi ikinä.
Eli suhteemme ei varmaan kestäisi, koska seksi olisi huonoa.
Puhun kokoajan paljon yksin, seurustelen vakavasti vasemman käteni kanssa. Olen sen verran hyvää seuraa, että mielummin olen omineni kuin huonon naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan päätyisi seurustelemaan itseni kaltaisen kanssa, koska olen alkuun aika jäykkä ja vähäsanainen, kohtelias kyllä mutta saatan ujouteni vuoksi jättää helposti hieman etäisen vaikutelman. Todennäköisesti ajattelisin, että vaikuttaa mukavalta ihmiseltä, mutta hänestä ei saanut kauheasti irti mitään.
Sitten kun uskallan avautua niin minusta kuoriutuu suht puhelias, nokkela ja huumorintajuinen tyyppi. Siihen versioon voisin ihastuakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KYLLÄ!! Löytyisipä samankaltainen. Luotettava, hauska, herkkä, hyvä keskustelija, luontoihminen, ei yhtään riidanhaluinen tai ikinä loukkaa ketään, siisti, tekee hyvää ruokaa, tykkää normaalista seksistä, kannustava.
Nyt minulla on huutava ja kaikesta hermostuva mies, joka latistaa haaveeni ja ei ikinä tee mitään kotitöitä. Kun tästä eroan en enää jaksa parisuhdetta, olen niin herkkä ja en halua enää satuttaa itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se olisi varmaan ainoa tapa, jolla saisin suhteen kestämään. Nainen, joka on yhtä hidastahtinen, pohdiskeleva ja enemmän sisäisestä kuin ulkoisesta maailmasta kiinnostunut kuten minä ja vielä samat harrastukset, ei sellaista ole olemassakaan.
Kysyin mieheltäni tätä ja hän ei missään nimessä seurustelisi itsensä kanssa. Minä kyllä siinä vaiheessa alkaisin muuttamaan käytöstäni jos olisin omasta mielestänikin niin ikävä tyyppi. 211
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti oikeasti miettiä asiaa. Olisihan se aluksi kivaa, kun kaikki sujuu putkeen. Ennen pitkään ne huonot puolet kuitenkin korostuisivat kun kumpikaan ei ole tasoittamassa toisen puolia. Toisin sanoen en voisi seurustella.
En seurustelisi. Kaksi bipolaarihäiriötä samassa perheessä olisi hirveää. Ihmettelen miestäni joka jaksaa rakastaa minua vaikeinakin aikoina. Olen kiitollinen ja onnellinen, että näin on ja pidän tätä lähinnä ihmeenä. Hänen mielestään parhaita puoliani on juurikin elämän vaihtelevuus, jatkuva muutos ja se, että kanssani on jännitävämpää kuin yksin. Hänessä arvostan rauhallisuutta, tasaisuutta ja kiltteyttä. Toista itseäni en halua saman katon alle.
Hmm... rakeet ja sade varmasti yhteen sopivat jos katetta keskinäiseen suhteeseen riittänee
Seurustelisin vain itseni kaltaisen kanssa, koska muut eivät kiinnosta. Tarkemmin ajatellen kumppanin pitäisi olla kuin parannettu versio minusta. Harmi vain, ettei sellaista ihmistä ole helppo löytää, ja sitten kun sellaisen löytää, niin tunne ei ole molemminpuolinen.
Ehdottomasti seurustelisin! Elämä olis hauskaa, osin kevyttä ja monitahoista, mutta myös syvällistä ja älykästä - en tosiaankaan ole hullumpi pakkaus. Jäin pari vuotta sitten leskeksi (suht nuorena), tässä just mietin, että vieläköhän sitä jaksaisi lähteä etsimään elämäänsä sulostuttajaa, vai haluanko olla tästä eteenpäin vain oman elämäni vapaaherratar.
Tässä hieman oma ongelmani piileekin, sillä valitettavasti vastakohdat ei vedä puoleensa, joten kiinnostun kaltaisistani ja enemmän kuin yksi renttu taloudessa tietää vain ongelmia :D