Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (710)
En kyllä noin laiskasta välittäisi.
En! Olen vaikea luonne. Laiska jne. Naimisissa sentään saman miehen kanssa yli 40 vuotta.
En todellakaan. En ymmärrä, miksei mies päästä mua menemään.
En, koska torjun läheisyyden, romantiikan ja halun jakaa elämäni kenenkään kanssa. En nauti sellaisista asioista, joita parisuhde edellyttää. Kokeiltu on muutaman kerran, ahdistun ja ärryn. Kaipaan aina yksinäisyyteen.
Todennäköisesti kyllä. Ja sellaista olen hakenutkin.
Varmaan alkaisin ärsyttämään itseäni jossain kohtaa...
En, olen diagnosoidusti narsistinen ja epävakaa. En halua olla edes omassa päässäni ja kropassani, työntäisin mereen itseni 😐
Mutta tämä ei kyllä mitenkään ole vaikuttanut siihen miten paljon minun kanssani halutaan seurustella, vaikka läväytän nuo ja muut diagnoosit pöytään heti, enkä ole edes pintapuolisesti "hauska epävakaa", en päihteile biletä tai ole helppo. Mene ja tiedä.
Ainoa hyvä suhde on kyllä muodostunut vain täysin vastakohtaisen ihmisen kanssa niin vain yksi sekoilee ja ilkeilee eikä molemlat triggeröi toisiaan luoden toksista ikiliikkujaa.
Jotenkin mietin sellaista vastamäessä/tiukoissa-/hätätilanteissa toimimista. Nyksän kanssa saadaan niissä toimiva työnjako aikaan, mikä perustunee sille että ollaan sopivasti samanlaisia ja sopivasti erilaisia. Ennen kaikkea meillä on hieman erilainen sisäinen määritelmä ultimaattiselle hätätilanteelle, jolloin aina toinen on vähemmän paniikissa ja pystyy tsemppaamaan toista. Jos tiimikaverina olisikin täydellinen kopioni nii yhteistyö ei ehkä kuitenkaan olisi niin saumatonta. Ajateltaisiin täysin samoin ja olisi samat sokeat pisteet.