Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
Kai voisin, nykyinen kumppani on muutenkin melko samankaltainen kuin itse olen. Mutta ei todellakaan olisi unelma seurustella itseni kaltaisen ihmisen kanssa. Käy raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ja en.
Oon monissa asioissa rasittavan tarkka. Perfektionistina en jaksaisi elää samanlaisen kanssa.
Toisaalta olen hienotunteinen, ja arvostan tilaa. Minussa ei ole rahtuakaan läheisriippuvuutta. En nalkuta, enkä uhriudu.
EN EN ja EN. S.tana tätä analysointia , pohtimista , miettimistä en kyllä kattelis. Rajansa kaikella. Joka hemmetin asia pitää analysoida psykologisesti ja vielä mielellään diagnosoida. On mulla huumorintajua mutta oon kyllä rasittava. Ihme että mulla on ystäviä.
Muuten kyllä, mutten haluaisi näin pihiä kumppania :DD #doublestandards
Ehkä jos ensin kavereina tutustuisi niin voisi kyetä ymmärtämään ja sitten tykästyä. Olen empaattinen ja yritän olla hyvä ihminen, ja arvostaisin näitä asioita kumppanissakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten saattaisi toimia ihan kivasti mutta näin kovaa itseinhoa ja itsesäälissä piehtarointia en varmaankaan kestäisi toisessa. Tai kuka tietää, ehkä meilllä olisikin kivaa itseämme yhdessä haukkuessamme!
Suhde olisi aivan täydellinen, jos kaksi kaltaistani miellyttämishaluista menisi yhteen ja olisi vielä samat kiinnostuksenkohteetkin. Ja sitäpaitsi toinen tekisi aina kaiken oikein, eikä tarvitsisi mistään muutenkaan moittia tai valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen haaveillut kahtia jakautumisesta ja kuumasta estottomasta seksistä itseni kanssa.
Pelkän ulkonäön perusteella arvioituna en seurustelisi, mutta jos tuntisin itseni paremmin niin sitten kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa. En vaan jaksaisi. Ei maksa nähdä vaivaa.
En haluaisi seurustella mielisairaan alkoholistin kanssa, joka on kaiken lisäksi masentunut ja kohtelee muita ihmisiä väärin. Entisen minäni kanssa niin todellakin. Se hyvännäköinen, seksikäs, hauska, empaattinen, taitava, älykäs, maanläheinen, menestynyt ja kaikkien kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No todellakin. Tosin jääräpäisyydestä saattaisi syntyä konflikteja :D
Olen ihan hyvä tyyppi, hauska, kohtalaisen fiksukin ja ulkomuoto ihan ok, mutta en usko että viehättyisin mies-versiosta itsestäni. Eli vastaus on ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua samanlaista kumppania, kuin itse olen. Tykkään että on erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Jo pelkät keskustelut olisi puuduttavia, kun kaikesta oltaisiin samaa mieltä.
Ensin ajattelin että hitto vie, ei ikinä! Useita mt-ongelmia (ja tällä kaverilla olis siis samat diagnoosit, apua!), fyysiset sairaudet, köyhä, v-mäinen luonne jne.
Toisaalta ymmärtäisimme toisiamme täydellisesti ja näin voisimme olla toistemme tukena ja apuna, molemmilla halu muuttua ja siihen sit sais oikeanlaista tukea. Humalassa olisimme toisillemme todella hauskaa seuraa. Ja ongelmia ei tulisi syömisen ja nukkumisen suhteen kun olisimme siitä aina samaa mieltä 😄
Vierailija kirjoitti:
En halua samanlaista kumppania, kuin itse olen. Tykkään että on erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Jo pelkät keskustelut olisi puuduttavia, kun kaikesta oltaisiin samaa mieltä.
Riitely on seksin ohessa parisuhteen suola.
Vastakohdat välillä täydentävät toisiaan, tosin tiettyyn rajaan asti vain. Joten en todellakaan.
Kyllä seurustelen itseni kanssa.Yksinäistä erakkoelmää alkaen toukokuu 2010.
Tietyllä hieman kieroutunella tavvallani taidan tehdä koko ajan niin.