Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
Toisaalta joo, koska vihdoin olisi aidosti hyväntahtoinen, rauhallinen ja luotettava kumppani jonka sanaan voi luottaa.
Toisaalta taas itselläni on niin paha luottamuspula muihin ihmisiin etten haluaisi missään tapauksessa että kaltaiseni ihminen joutuu siitä kärsimään täysin ilman omaa syytään.
Eli en seurustelisi edes itseni kaltaisen ihmisen kanssa. Saati sitten huonomman vaan aion elää loppuikäni sinkkuna.
Kyllä. Olisi sopivan sulkeutunut niin kauan, ennen kuin innostuu. En tiedä mitä itseni kanssa väittelystä tulisi.
Vierailija kirjoitti:
En takuulla. 🤣
🤣🤣 Joo voi olla ....itelläkin
Vierailija kirjoitti:
En olis uskonu että naisilla on näinkin paljon itsekritiikkiä sitä kohtaan, millaisia kumppaneita olisivat, ottaen huomioon miten miehiä täällä haukutaan kumppaneina. No ehkä ne ovat ne ylimieliset jotka ovat koviten äänessä ja muut katselevat niitä vääntöjä sivusta.
T. mies
Taitaa olla, että nuo pahimmat haukkujat ja äänekkäimmät itsensä ylentäjät on jostain kumman syystä haluttua parisuhdemateriaalia kun taas tähän ketjuun taitaa vastata pääasiassa (iki)sinkut..
Minähän käytännössä seurustelenkin itseni kanssa.
En. Itsessäni on niin paljon sellaisia luonteenpiirteitä joita en sietäisi toisessa ollenkaan.
Eikä niitä tunnu sietävän muutkaan :-(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua samanlaista kumppania, kuin itse olen. Tykkään että on erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Jo pelkät keskustelut olisi puuduttavia, kun kaikesta oltaisiin samaa mieltä.
Riitely on seksin ohessa parisuhteen suola.
Ei ole. Seksi ok, riitely ei. Aiempi 10 vuoden suhde sisälsi jatkuvaa pahaa mieltä. Nykyisen 30 vuoden avioliiton suola on kumppanuus ja keskinäinen arvostus. Ei ole tarpeen riidellä.
joooooooo ei kukaan halua sellaista naistakaan
Vierailija kirjoitti:
Olen haaveillut kahtia jakautumisesta ja kuumasta estottomasta seksistä itseni kanssa.
Jaat haaveesi useimpien naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mutta vain, koska pidän juuri itseni vastakohdasta seurustelukumppanina. Paitsi sama huumorintaju ja perusarvot pitää toki olla.
Jep. Sama homma. Kerran olin treffeillä naisen kanssa, joka oli yhtä rauhallinen, hidas ja harkitsevainen kuin itse olen. Ihan kaunis ja mukava nainen, mutta en voinut kuvitella mitään seksuaalista välillemme. Välimuotonaisetkin ovat vähän sellaisia, että seksi voi kiinnostaa, mutten ihastu. Ainoastaan tosi energiset tapaukset on sellaisia, että itseäni kiinnostaa syvemmin.
Itsekään en ihastu välimuotonaisiin - muotoja pitää olla!
Voisin seurustella ja uskon että silloin olisi paljon juteltavaa ja yhdessä tekemistä. Tosin en ole mikään jääräpäinen tai temperamenttinen ihminen. Uskon kyllä että monelle ei sopisi itsensälaisen kanssa seurustelu.
Tuskin. Oltaisiin kumpikin niin epäsosiaalisia ja aloitekyvyttömiä että korkeintaan ihailtaisiin toisiamme salaa kaukaa, jos edes koskaan tavattaisiin.
Pidän itseäni tosi hyvänä tyyppinä ja mielestäni luonnettani ja persoonallisuuttani ei suotta kehuta, mutta toisaalta tappavaa rauhallisuutta, pakonomaista tarvetta olla täysin eristyksissä ja yksin aika ajoin sekä jopa hulvattomat mittasuhteet saavaa stressiherkkyyttä en jaksaisi katsoa itseni lisäksi toisessa, eli vastaan että en.
Puolisoni on onneksi sekä samanlainen että tarpeeksi erilainen, niin sillä kai suhde vuosia kestänyt. Toisen "puutteet" ja huonot puolet korvaa toinen ihan luonnostaan.
Kiinnostaisi kyllä ihminen, joka olisi luonteeltaan samanlainen ja kiinnostunut samoista asioista, mutta jos hän olisi yhtä tyhmä ja lahjaton kuin minä, niin ei ehkä kuitenkaan rakastuisi.
Minä hössötän, höpötän, huolehdin aivan liikaa kaikesta. Toinen minä olisi painajainen, kun yhdessä hössöttäisiin, höpötettäisiin ja huolehdittaisiin kaikesta. Syvä uupumus tulee jo ajatuksestakin. Onneksi mieheni(jo edesmennyt) oli rauhallinen järkityyppi.
Kas, yksikään ”temperamenttinen” ongelmakimppu ei haluaisi kopiota itsestään. Niin siinä varmaan kävisi, että jos jossain tuolla olisi mies, joka olisi samalla tavalla tasainen kuin itse olen, ei minulla olisi mitään mahdollisuuksia, joku muu kerkeäisi ensin. Siksi kai minulla ei koskaan vaivatonta miestä ole ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En seurustelisi koskaan naisen kanssa.
Tuon vastakkaista sukupuolta -kohdan voi varmasti muuttaa omaan preferenssiin sopivaksi.
Ei tämä ajatusleikki toimi silti. Se, mikä on naisessa hyvä piirre, ei mitenkään välttämättä ole sitä miehessä.
Itse en esimerkiksi missään tapauksessa seurustelisi miehen kanssa, joka pelkää vaatekaapin mörköä 42-vuotiaana ja on muutenkin säikky kuin jänis. Umpihulluna pitäisin. Mieheni taas ei noteeraa näitä ominaisuuksiani mitenkään.
Tämä esimerkkini muuten osoittaa muutenkin ajatuslekin mielettömyyden. Testosteroni tekee sen, että miehet ei pelkää juuri mitään. Ei ole mahdollista, että yksikään tervehormoninen mies olisi niin pelkoisa kuin minä.
Kyllä me miehetkin saatetaan jotain pelätä, mutta me ei huudella siitä, koska se on vastustajalle liian hyödyllistä tietoa...
Ei tämä ajatusleikki toimi silti. Se, mikä on naisessa hyvä piirre, ei mitenkään välttämättä ole sitä miehessä.
Itse en esimerkiksi missään tapauksessa seurustelisi miehen kanssa, joka pelkää vaatekaapin mörköä 42-vuotiaana ja on muutenkin säikky kuin jänis. Umpihulluna pitäisin. Mieheni taas ei noteeraa näitä ominaisuuksiani mitenkään.
Tämä esimerkkini muuten osoittaa muutenkin ajatuslekin mielettömyyden. Testosteroni tekee sen, että miehet ei pelkää juuri mitään. Ei ole mahdollista, että yksikään tervehormoninen mies olisi niin pelkoisa kuin minä.