Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
En. Olen äkäinen pedantti perfektionisti kiukkupussi. En kestäisi itseäni päivääkään. Mies on kestänyt jo 16 vuotta. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
känkkäränkkä kirjoitti:
Kyllä, ehdottomasti. Olen suurenmoinen ja ainutlaatuinen. Nostaisin itseni jalustalle ja palvoisin 24/7.
Sama täällä-
minä olen ihan liian upea ollakseni yksin. Maailma vaatii kaksi Mika Anteroa maan päälle :)
Vierailija kirjoitti:
Paha! Voisihan meillä olla hauskaa, kun katsoisimme samoja tv ohjelmia. Nauraisimme samoille asioille. En tiedä jaksaisinko katsella moista laiskottelijaa ja toisaalta yltiöinnokasta liikunnanharrastajaa
Laiskottelu on pahasti aliarvostettua tässä maassa. Monet ongelmat johtuvat juuri siitä, että suomalainen ei osaa laiskotella, vaan painaa menemään yhteiskunta on siihen opettanut.
Ottakaa ihan rauhassa välillä, niin asiat luistavat levättyänne paremmin :)
Seksiä olis ainakin riittävästi, muutoin ehkä en kuitenkaan.
Monissa kommenteissa tulee esille, että ei voisi seurustella samanlaisen ihmisen kanssa ja perässä liuta omia huonoja puolia ja toiveena olisi, että toinen olisi se parempi ihminen. Ei sinänsä ihme, että avioliitot nykyään usein päättyvät lyhyeen ja muutoinkin ihmiset valittavat, kun eivät sinkkumarkkinoilta löydä ketään. Huomattava osa kun etsii itseään parempaa vastapuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bissenä seurustelisin myös naisen kanssa. Mutta että itseni.. En tiedä.
Osaan olla suhteellisen vaativa toiselle osapuolelle. En itse pidä että minulta vaaditaan mitään. Ei varmaan toimis kuin sen ensihuuman. Tekemistä kyllä aina olisi ja vaihtelua arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Monissa kommenteissa tulee esille, että ei voisi seurustella samanlaisen ihmisen kanssa ja perässä liuta omia huonoja puolia ja toiveena olisi, että toinen olisi se parempi ihminen. Ei sinänsä ihme, että avioliitot nykyään usein päättyvät lyhyeen ja muutoinkin ihmiset valittavat, kun eivät sinkkumarkkinoilta löydä ketään. Huomattava osa kun etsii itseään parempaa vastapuolta.
En minä sanoisi että etsin parempaa. Jokaisella on huonot puolensa ja on parempi että joissain asioissa se toinen puolisko tasapainottaa niitä omia huonoja puolia. Minä olen kiivas, mies on rauhallinen. Se auttaa. Mies on myöhästelijä, minä ajoissa, se auttaa. Mies on laiskempi, minä rivakampi.. Kuka päättää kumpi on parempi.
Se jota mies on kestänyt 16 vuotta. Ja minä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Olen äkäinen pedantti perfektionisti kiukkupussi. En kestäisi itseäni päivääkään. Mies on kestänyt jo 16 vuotta. Onneksi.
Sama täällä, mutta ei olla ihan noin kauan seurusteltu.
Mielenkiinnonkohteiden puolesta seurustelisin itseni kanssa joo, mutta luonteen puolesta en. En koe että olisin mukava ihminen. Tosin ulkopuolinen voi nähdä asian toisin.
Enpä tiedä. Se menisi helposti sellaiseksi löhöilyksi tai sitten liian intensiiviseksi. En ole kovin viitseliäs kokeilemaan uusia asioita joten oltaisiin aika tylsä pari. Arvostaisin kuitenkin turvallisuudentunnetta ja sitä että asiat on aina tarkasti mietitty ja suunniteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tää just on mun ongelma!
Mä en löydä ketään joka olisi yhtä mahtava tyyppi kuin minä.
Totta kai, yhteiset ajanvietteet ja kiinnostuksen kohteet. Vaihtelulla kyllä puolensa ja viihdyn nykyisen puolison kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tää just on mun ongelma!
Mä en löydä ketään joka olisi yhtä mahtava tyyppi kuin minä.
Lisään vielä, kun unohdin, etten tosin etsi vastakkaista sukupuolta.
Eli saa olla just ku mä, jopa samaa sukupuolta😆🤣
Tulipa tästä keskustelusta mieleen, kun kerran luin av:lla monia vuosia sitten kirjoitetun muka-nokkelan hupikommentin ja mulle nousi siitä kommentista joku maaginen "kuka tämä kommentin kirjoittanut ihminen on, mulla pitäisi olla just tällaisia kavereita!" -fiilis. Noo niin, hetki siinä meni, kunnes tajusin, että oma iki vanha kommenttinihan se siinä. Mutta olipa kiva tuntea sielunkumppanuutta edes itsensä kanssa.
Ja vastaus kysymykseen: Kyllä voisin. Olisipahan jotain yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin!!
Kun löytäisin vain jostain!
Rauhallista, hiljaista, raitista elämää, ilman seksiä.
Siinä on mun unelma parisuhde.
Harmi ettei kukaan muu vain arvosta samaa...
Todellakin. Oon hauskin ihminen, jonka tunnen. Nauran itseni kanssa jatkuvasti. Myös sukupuolielämä itseni kanssa sujuu hyvin. Käyn myös mahtavia keskusteluita pääni sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Kumpikaan ei välittäisi seksistä, mutta muusta läheisyydestä kyllä, joten olisi ihannesuhde.
P€rkele!!
Anna meidän löytää toisemme!!
🥰
En . Tulisin hulluksi tämmöisen sekopään kanssa.
Tarvitsen tasapainoisen realistin ankeuttamaan elämääni
Vierailija kirjoitti:
Ihastuisin varmasti. Mutta en seurustelisi.
Tuskin ihastuisin. Jos alkaisin seurustella, en ole lainkaan varma, että se kestäisi. Pitää olla erilainen, jolloin homma on mielenkiintoista.
Itseäni toki yhteen aikaa deittailin säännöllisesti. Ei ollut oma keksintö, mutta kuitenkin hyvä keksintö, jolla otetaan omaa aikaa säännöllisesti. Toimii niin, että kohdellaan itseä yhtä arvokkaana kuin muitakin ihmiseiä, eli merkataan etukäteen kalenteriin deittausajankohta ja siitä ei luovuta missään tapauksessa. Jos päälle on tulossa jotain muuta juttua, niin se muu saa väistää ja deittiaika jää. Jokaiselle kerralle mietitään jotakin kivaa. Siis esim. lauantaina 12.6.21 klo 15:00 elokuviin, ja seuraavalla viikolla vaikka kahvilaan (yksin, meren rantaa pitkin, nauttimaan merimaisemista kakusta kahvista, puheensorinasta), ottamaan valokuvia puutaloalueelta jne.
En. Olen sellainen superstressaaja kontrollifriikki. Ajaisimme toisemme hulluuden partaalle.
Tarvitsen sellaisen kumppanin, joka on näissä asioissa itseni vastakohta. Sellaisen, joka antaa minun päättää missä laatikoissa mitäkin säilytetään, mutta tarttuu kuitenkin välillä käsivarsista kiinni ja käskee rauhoittumaan muistuttaen, että kaikki on elämässä oikeastaan ihan hyvin.
ehdottomasti mutta itseni nuioremman kanssa