Mikä vaivaa ihmisiä, joille kaikki normaalit ulkotyöt on työleiriä, tavallinen töissäkäyminen on oravanpyörää

Masennuksen aikana jo perus hygieniasta huolehtiminen oli rasittava ponnistus, en varmaan pariin vuoteen pessyt hampaitani kuin ehkä pari kertaa viikossa tuona aikana.

Masennuksesta olen nyt monen vuoden jälkeen parantunut, mutta yhä edelleen esimerkiksi suihkussa käyminen ja hampaiden pesu tuntuvat niin rasittavilta, että niiden jälkeen minun täytyy levätä :D Tietenkin edistystä, että jaksan melkein päivittäin jo nuo hoitaa.

Energiatasot ovat tässä koko ajan pikkuhiljaa nousseet, jaksan vuosi vuodelta enemmän, mutta kuitenkin edelleen tuntuu, että uuvahdan ärsyttävän helposti. Masennuksen lisäksi minulla oli varmaan joku burn-out/loppuunpalaminenkin ilmeisesti, koska vaikka mielialani on normaali/hyvä niin en silti jaksa mitään turhaa ylimääräistä vieläkään.

Tietoisesti päätin nyt tehdä lapset nuorena ja mennä myöhemmin opiskelemaan/työelämään. Vaikka vauvanhoito on yöheräämisineen raskasta, se on kuitenkin selkeän merkityksellistä ja tärkeää minulle. Opiskeluissa ja töissä mietti vain, että mitä järkeä tässä on.

Minulla on ollut paha sosiaalisten tilanteiden pelko ja vaikka siitäkin olen parantunut ja kykenen normaaliin arkeen, on silti henkisesti todella raskasta joka päivä laittaa itsensä kahdeksaksi tunniksi ihmisten pariin. Ihmisten seura siis edelleen aiheuttaa voimakasta ahdistusta varsinkin jos joudun sitä toistuvasti pitkiä aikoja tekemään.

En usko, että vielä jaksaisin "oravanpyörää", uupuisin ja masentuisin vaan taas uudestaan jatkuvasta ihmisten kanssa olemisesta ja siitä, etten kykene samaan kuin muut. Kotona pienten lasten kanssa tulee sopivasti altistusta, kun leikkipuistossa on pakko aina vähän höpistä muiden äitien ja lasten kanssa, se on minulle tällä hetkellä sopiva annos ihmisten kohtaamista.

Terapiassa opin, että parempi, etten laita itselleni liian korkeita tavoitteita. Minun nyt pitää hyväksyä nykyinen tilanne ja voimavarani ja tehdä se, mihin kykenen, eikä surkutella sitä, mihin en kykene.

Opiskelemaan ja töihin haluaisin, mutta vielä ei ole sen aika. Onneksi olen vielä nuori, uskon, että tässä 2-3 vuoden sisään menen opiskelemaan itselleni ammatin tai sitten menen yliopistoon. Yliopistoon olisi lukupäätä ja kiinnostusta, mutta amis olisi luultavasti helpompi ja kestäisi vähemmän aikaa. Kuuseen kurkottelu on minulla aina johtanut katajaan kapsahtamiseen niin siksi olen miettinyt, että jos vaan ihan ammattikoulun kävisin ainakin näin ensialkuun.

Moni ihminen inhoaa "välttämättömiä" tekemisiä, ja haluaisi kokea olevansa "täysin vapaa".  Tuosta tulee vähän semmoinen kierre sitten, koska kun oikein alkaa keskittämään energiansa etsimiseen, niin löytää kyllä yhtä jos toistakin ärsyttävää välttämätöntä tekemistä, jota tulee tehtyä lähinnä siksi että yrittää välttää myöhempiä ongelmia, ja toisten ihmisten pahaa katsetta, eikä siksi että nauttisi noista asioista. 

Oma mieheni inhoaa myös suihkussa käymistä ja hampaiden pesua, mutta yllättäen rakastaa saunomista pitkällä kaavalla, vaikka saunassamme pesu on suihkun puuttuessa hankalampaa, ja vaatii enemmän työtä koko ruljanssi kuin nopsaan suihkussa käyminen. Mutta kun saunominen kaikkine halon hakkuineen, tulentekoineen jne. on harastus ja mielekästä vapaa-ajan tekemistä, niin se itsensä peseminen ei olekaan enää vastenmielistä. Mieheni ei pidä myöskään ruoholeikkaamisesta, mutta kun hän ajoittaa sen  saunan kanssa niin että kun on leikannut, niin pääsee kylpemään, niin yllättäen ruohonleikkuu onkin mukavaa, ja suorastaan odottaa että pässee leikkaamaan.

Tuskin kaikki on vakavasti masentuneita:)

On ihan normaalia että on kausia jolloin ei huvita tai ei jaksaisi, ja on kausia jolloin kaikki on kivaa ja kiinnostavaa. Ei siinä diagnoosia tarvita! Näin on eletty satoja tuhansia vuosia. 

Silti normaali ihminen jaksaa punnertaa ne huonotkin päivät läpi koska elämä on. Töihin on mentävä jotta saa ruokaa ja kodin, lapset on hoidettava kun ne on tehnyt, nurmikkoa harvalla on niin montaa hehtaaria nykyään okt:n pihalla ettei siitä jaksaisi huolehtia:D Ihmiset on vain laiskoja ja saamattomia, kaiken pitäisi olla helppoa. 

Näkeehän sen Kelan tilastoistakin että Suomessa on todella paljon näitä "väsähtäneitä" joita ei enää huvita, me työssäkäyvät joudumme sitten elättämään heitäkin veroillamme. Veetuttaa, nekin rahat voisin käyttää omaan perheeseeni ja hyvinvointiini. 

Omat lapseni olen opettanut huolehtimaan omista asioistaan ja rahoistaan, työmoraali on korkea ja jokainen töissä jopa nyt korona-aikana.  He tietävät että me vanhemmat olemme aina apuna ja tukena mutta seisovat omilla jaloillaan kuten kuuluukin. 

Työn on itse nuorena valinnut, joten siitä on parasta nauttia.

Ulkotöiden leiri on eri asia. Senkin voi valita muuttamalla kerrostaloon. Eli hankkiutua työleiristä eroon. Ei ulkotöistä tarvitse pitää eikä niitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kaikki on vakavasti masentuneita:)

On ihan normaalia että on kausia jolloin ei huvita tai ei jaksaisi, ja on kausia jolloin kaikki on kivaa ja kiinnostavaa. Ei siinä diagnoosia tarvita! Näin on eletty satoja tuhansia vuosia. 

Silti normaali ihminen jaksaa punnertaa ne huonotkin päivät läpi koska elämä on. Töihin on mentävä jotta saa ruokaa ja kodin, lapset on hoidettava kun ne on tehnyt, nurmikkoa harvalla on niin montaa hehtaaria nykyään okt:n pihalla ettei siitä jaksaisi huolehtia:D Ihmiset on vain laiskoja ja saamattomia, kaiken pitäisi olla helppoa. 

Näkeehän sen Kelan tilastoistakin että Suomessa on todella paljon näitä "väsähtäneitä" joita ei enää huvita, me työssäkäyvät joudumme sitten elättämään heitäkin veroillamme. Veetuttaa, nekin rahat voisin käyttää omaan perheeseeni ja hyvinvointiini. 

Omat lapseni olen opettanut huolehtimaan omista asioistaan ja rahoistaan, työmoraali on korkea ja jokainen töissä jopa nyt korona-aikana.  He tietävät että me vanhemmat olemme aina apuna ja tukena mutta seisovat omilla jaloillaan kuten kuuluukin. 

Kylläpä te olettekin erinomaisia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kaikki on vakavasti masentuneita:)

On ihan normaalia että on kausia jolloin ei huvita tai ei jaksaisi, ja on kausia jolloin kaikki on kivaa ja kiinnostavaa. Ei siinä diagnoosia tarvita! Näin on eletty satoja tuhansia vuosia. 

Silti normaali ihminen jaksaa punnertaa ne huonotkin päivät läpi koska elämä on. Töihin on mentävä jotta saa ruokaa ja kodin, lapset on hoidettava kun ne on tehnyt, nurmikkoa harvalla on niin montaa hehtaaria nykyään okt:n pihalla ettei siitä jaksaisi huolehtia:D Ihmiset on vain laiskoja ja saamattomia, kaiken pitäisi olla helppoa. 

Näkeehän sen Kelan tilastoistakin että Suomessa on todella paljon näitä "väsähtäneitä" joita ei enää huvita, me työssäkäyvät joudumme sitten elättämään heitäkin veroillamme. Veetuttaa, nekin rahat voisin käyttää omaan perheeseeni ja hyvinvointiini. 

Omat lapseni olen opettanut huolehtimaan omista asioistaan ja rahoistaan, työmoraali on korkea ja jokainen töissä jopa nyt korona-aikana.  He tietävät että me vanhemmat olemme aina apuna ja tukena mutta seisovat omilla jaloillaan kuten kuuluukin. 

Olet selvästi todella tietämätön mistä puhut, koska et tiedä että "korkea työmoraali" on  suurimpia työuupumukseen vaikuttavia tekijöitä. Toinen on yli tunnollisuus ja liiallinen kiltteys kolmantena.

En myöskään ymmärrä, että miten kaikesta normaalista on tullut ihan ylivoimaista. Nykyään vaan tuijotetaan ruutuja ja tilataan Woltilta lisää mättöruokaa. Ei oo kumma, jos ei jakseta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kaikki on vakavasti masentuneita:)

On ihan normaalia että on kausia jolloin ei huvita tai ei jaksaisi, ja on kausia jolloin kaikki on kivaa ja kiinnostavaa. Ei siinä diagnoosia tarvita! Näin on eletty satoja tuhansia vuosia. 

Silti normaali ihminen jaksaa punnertaa ne huonotkin päivät läpi koska elämä on. Töihin on mentävä jotta saa ruokaa ja kodin, lapset on hoidettava kun ne on tehnyt, nurmikkoa harvalla on niin montaa hehtaaria nykyään okt:n pihalla ettei siitä jaksaisi huolehtia:D Ihmiset on vain laiskoja ja saamattomia, kaiken pitäisi olla helppoa. 

Näkeehän sen Kelan tilastoistakin että Suomessa on todella paljon näitä "väsähtäneitä" joita ei enää huvita, me työssäkäyvät joudumme sitten elättämään heitäkin veroillamme. Veetuttaa, nekin rahat voisin käyttää omaan perheeseeni ja hyvinvointiini. 

Omat lapseni olen opettanut huolehtimaan omista asioistaan ja rahoistaan, työmoraali on korkea ja jokainen töissä jopa nyt korona-aikana.  He tietävät että me vanhemmat olemme aina apuna ja tukena mutta seisovat omilla jaloillaan kuten kuuluukin. 

Kylläpä te olettekin erinomaisia ihmisiä. 

No te ette

Minua ärsyttää se kun minusta on tehty ihminen jolla ei ole yhtään energiaa ja se vähenee vain mitä vanhemmaksi tulee. Ei voi edes kaverisuhteita tai parisuhdetta hankkia kun ei niihin olisi energiaa. Nyt kun on vielä yksi lapsi niin sen takia ei ole energiaa harrastaa mitään. Koko elämä on ollut pohjatonta väsymystä. Onneksi lapsi on kohta aikuinen ja muuttaa pois. Voin hankkia yhden harrastuksen lapsen viemän energian tilalle. En tajua miten te muut jaksatte. Ihan oikeasti. Käytte töissä ja vielä muu elämä päälle. Millä voimilla?

Näissä energiattomissa ihmisissä ärsyttää muiden passuuttaminen. Suvun yhteismökille kyllä tullaan, mutta mitään hommia ei tehdä. Pummitaan ruuat ja kyydit, eihän itsellä olevaraa kun ei oravanpyörään tienaamaan halua.

Toisilla on alhainen testotaso, lyttyyn lyöty itsetunto, ahdistusta, aineenvaihdunnan häiriöitä, sokeritautia, kiputiloja, traumataustoja jne. Ja toisilla on kaikki ok ja energiatasot taivaissa - ja usein myös ei minkäänlaista ymmärrystä niitä kohtaan, joille sellainen ole koskaan edes mahdollista.

Ei voi tajuta jos ei ole kokenut pitää aina liian hyvin paikkansa.

Mahdoton antaa yleispätevää vastausta. Taustalla voi olla esimerkiksi masennus, uupumus tai niille altistava häiriö (esim. ahdistuneisuushäiriö). Voi myös olla, että ihminen ei ole tyytyväinen työhönsä ja/tai elämäntilanteeseensa, jolloin arki alkaa tuntua suorittamiselta ja pakkopullalta - tämä voi tietenkin johtaa myös vakavampiin seuraamuksiin kuten mainittuun uupumukseen.

Mitä tarkoitat ulkotöillä? Ruohonleikkuuta ja lumenluontia jne.? Ei niistä tarvitse olla kiinnostunut eikä mielestäni niitä tarvitse tehdä itse ellei halua. Ei ole mikään huonouden tai ihmisenä epäonnistumisen merkki todeta ettei kiinnosta ja ostaa palvelu ulkopuoliselta. Tai asua kerrostalossa. Minusta on hienoa että jokainen voi yrittää nauttia arjesta itselleen sopivalla tavalla - toiset nauttivat pihahommista ja toiset käyttävät aikaansa mieluummin johonkin muuhun.

Vierailija kirjoitti:

En myöskään ymmärrä, että miten kaikesta normaalista on tullut ihan ylivoimaista. Nykyään vaan tuijotetaan ruutuja ja tilataan Woltilta lisää mättöruokaa. Ei oo kumma, jos ei jakseta. 

Juuri näin.

Tietysti jotkut esim ovat sellaisia ruumiinpalvojia, että kaikki vähäinen energia käytetään salille, jotta saa kivoja kuvia omasta pers...stä nettiin. Sitten on liian raskasta aivan kaikki muu.

Esim työssäkäyminen on liian raskasta, koska pitää ennen kaikkea ns. huolehtia itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää se kun minusta on tehty ihminen jolla ei ole yhtään energiaa ja se vähenee vain mitä vanhemmaksi tulee. Ei voi edes kaverisuhteita tai parisuhdetta hankkia kun ei niihin olisi energiaa. Nyt kun on vielä yksi lapsi niin sen takia ei ole energiaa harrastaa mitään. Koko elämä on ollut pohjatonta väsymystä. Onneksi lapsi on kohta aikuinen ja muuttaa pois. Voin hankkia yhden harrastuksen lapsen viemän energian tilalle. En tajua miten te muut jaksatte. Ihan oikeasti. Käytte töissä ja vielä muu elämä päälle. Millä voimilla?

Ihan normaaleilla voimilla. Jaksaminen on normaalia, uupuminen epänormaalia. Tämä tosiasia tahtoo nykyään välillä hämärtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kaikki on vakavasti masentuneita:)

On ihan normaalia että on kausia jolloin ei huvita tai ei jaksaisi, ja on kausia jolloin kaikki on kivaa ja kiinnostavaa. Ei siinä diagnoosia tarvita! Näin on eletty satoja tuhansia vuosia. 

Silti normaali ihminen jaksaa punnertaa ne huonotkin päivät läpi koska elämä on. Töihin on mentävä jotta saa ruokaa ja kodin, lapset on hoidettava kun ne on tehnyt, nurmikkoa harvalla on niin montaa hehtaaria nykyään okt:n pihalla ettei siitä jaksaisi huolehtia:D Ihmiset on vain laiskoja ja saamattomia, kaiken pitäisi olla helppoa. 

Näkeehän sen Kelan tilastoistakin että Suomessa on todella paljon näitä "väsähtäneitä" joita ei enää huvita, me työssäkäyvät joudumme sitten elättämään heitäkin veroillamme. Veetuttaa, nekin rahat voisin käyttää omaan perheeseeni ja hyvinvointiini. 

Omat lapseni olen opettanut huolehtimaan omista asioistaan ja rahoistaan, työmoraali on korkea ja jokainen töissä jopa nyt korona-aikana.  He tietävät että me vanhemmat olemme aina apuna ja tukena mutta seisovat omilla jaloillaan kuten kuuluukin. 

Olet selvästi todella tietämätön mistä puhut, koska et tiedä että "korkea työmoraali" on  suurimpia työuupumukseen vaikuttavia tekijöitä. Toinen on yli tunnollisuus ja liiallinen kiltteys kolmantena.

Jos korkea työmoraali uuvuttaa, ammattitaito ei ole riittävällä tasolla työn tekemiseen.

Ihmisen pitäisi pitää tekemistä mielekkäänä, jottei ne olisi pakkopullaa. Elämä pitää järjestää itselle mielekkääksi. Jos ei näe mitään järkeä rehkiä ulkotöissä työkeirillä niin ei järjestä itselleen sellaista. Oma työura täytyy valita niin että se Työn tekeminen on kiinnostavaa ja palkitsevaa.

En toipunut entiselleni burnoutin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En myöskään ymmärrä, että miten kaikesta normaalista on tullut ihan ylivoimaista. Nykyään vaan tuijotetaan ruutuja ja tilataan Woltilta lisää mättöruokaa. Ei oo kumma, jos ei jakseta. 

Juuri näin.

Tietysti jotkut esim ovat sellaisia ruumiinpalvojia, että kaikki vähäinen energia käytetään salille, jotta saa kivoja kuvia omasta pers...stä nettiin. Sitten on liian raskasta aivan kaikki muu.

Esim työssäkäyminen on liian raskasta, koska pitää ennen kaikkea ns. huolehtia itsestään.

Kyllä ennen kaikki oli paremmin, kun ei ollut ruutuja, Woltia ja kyykkytelineitä. Silloin oltiin onnellisia ja tyytyväisiä.

Eiku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En myöskään ymmärrä, että miten kaikesta normaalista on tullut ihan ylivoimaista. Nykyään vaan tuijotetaan ruutuja ja tilataan Woltilta lisää mättöruokaa. Ei oo kumma, jos ei jakseta. 

Juuri näin.

Tietysti jotkut esim ovat sellaisia ruumiinpalvojia, että kaikki vähäinen energia käytetään salille, jotta saa kivoja kuvia omasta pers...stä nettiin. Sitten on liian raskasta aivan kaikki muu.

Esim työssäkäyminen on liian raskasta, koska pitää ennen kaikkea ns. huolehtia itsestään.

Kyllä ennen kaikki oli paremmin, kun ei ollut ruutuja, Woltia ja kyykkytelineitä. Silloin oltiin onnellisia ja tyytyväisiä.

Eiku?

No ainakin ihmiset tekivät töitä, siis palkkatöitä ja koti/pihatöitä. Minusta se on hyvä ja antaa elämään sisältöä ja tarkoitusta. Nykyään vaikeroidaan ruudun ääressä jaksamattomuutta, ihmissuhteiden puutetta, rahapulaa ja elämän tarkoituksettomuutta.

Ei siinä kuntosalilla hankittu iso per..e paljon auta.

Tiedoksi, myös pihahommissa saa hyvännäköisen kropan.

Olen sellainen että pelkään ihan kaikkea. Oikeasti ihan kaikkea. Nytkin esim pitäisi etsiä millä maalilla maalasin ikkunanpuitteita 10 vuotta sitten. Tiedän mistä muistiinpanoista tieto löytyy, tuossa ei pitäisi olla MITÄÄN pelottavaa silti kurkkua kuristaa ajatellakin. Miten ihminen voi olla tällainen, en ymmärrä. Olen kuitenkin puskenut elämän läpi tehden vain kaikki sata asiaa päivässä joiden tekeminen pelottaa, joka päivä. Voimat on ihan loppu. Kävin terapiassakin yhden Kelan tukeman jakson, ei ollut apua vaikka parhaani yritin sielläkin.