Mikä vaivaa ihmisiä, joille kaikki normaalit ulkotyöt on työleiriä, tavallinen töissäkäyminen on oravanpyörää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa uskoa, että kaikki perusluonteeltaan laiskat olisivat masentuneita. Jotkut menee aina sieltä mistä aita on matalin, ei mitään kunnianhimoa tai jaksa mitään pitkäjännitteistä. Siksi koulujenkäyminenkin jää vähäiseksi ja työt on sitä myöten mitä on, tuilla saa saman rahan makaamalla.

Itse asiassa korkea älykkyys ja laiskuus kulkevat käsi kädessä. Tätä on tutkittukin, ja saman voi kyllä päätellä empiirisestikin. Ehkä hyvin älykkäitä ihmisiä ei paljon kiinnosta mekaaninen ja toisteinen työnteko eikä edes vapaa-ajan puuhailut.

Tapaamissani lukuisissa työttömissä ei kyllä se älykkyys tule ihan ensimmäisenä mieleen vaan pikemminkin elämänhallinnan ongelmat.

Sinulla menee nyt puurot ja vellit sekaisin.

Edellinen kommentoi korkean älykkyyden ja laiskuuden kulkevan käsi kädessä. Kommentissa ei kuitenkaan viitattu siihen, että ’laiskuudella’ tässä yhteydessä tarkoitetaan työtöntä ihmistä.

Tässä yhteydessä laiskuudella tarkoitetaan ulos päin näkyvää passiivisuutta - se, että ihminen ei koko ajan touhua jotakin ei tarkoita, että hän on välttämättä laiska. Korkean älykkyyden on havaittu ilmenevän osittain passiivisuutena - henkilö syventyy ajatustyötä vaativiin ongelmiin tai tehtäviin eikä niinkään fyysistä aktiivisuutta vaativaan touhuamiseen.

Meidän yhteiskuntamme taas perinteisesti arvottaa ihmisiä laiskoihin ja reippaisiin nimenomaan ulospäin näkyvän tekemisen kautta.

Nyt pitää muistaa, että se, että yhteys on olemassa ei tarkoita logiikan pätevän jokaiseen korkean älykkyyden omaavan ihmiseen. Tietenkään.

Eli kenenkään mensalaisen ei tarvitse nyt kertoa, ettei argumentti pidä paikkaansa, sillä he itse ovat niitä touhukkaita älykköjä…

Vierailija kirjoitti:

Näissä energiattomissa ihmisissä ärsyttää muiden passuuttaminen. Suvun yhteismökille kyllä tullaan, mutta mitään hommia ei tehdä. Pummitaan ruuat ja kyydit, eihän itsellä olevaraa kun ei oravanpyörään tienaamaan halua.

Tuollaiset on laiskoja eikä energiattomia.

Minullakin energia vähissä, mutta hoidan mökkini, yhteismökille en menisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä energiattomissa ihmisissä ärsyttää muiden passuuttaminen. Suvun yhteismökille kyllä tullaan, mutta mitään hommia ei tehdä. Pummitaan ruuat ja kyydit, eihän itsellä olevaraa kun ei oravanpyörään tienaamaan halua.

Tuollaiset on laiskoja eikä energiattomia.

Minullakin energia vähissä, mutta hoidan mökkini, yhteismökille en menisi.

Väittäisin että ongelma on siinä, että noilta ihmisiltä puuttuu peruskäytöstavat.

Toinen vaihtoehto on se, että heidän odotetaan tarttuvan reippaasti mökin askareisiin, mutta ko. ihmisillä ei ole aavistustakaan tästä odotuksesta. Tai edes tietoa että jokin askare pitäisi tehdä.

Suosittelen ihan reilusti kysymään, josko henkilö A tekisi asian B. Kiva ihminen myös näyttää miten homma tehdään, jos A nyt ei satu tietämään miten puusauna lämmitetään tai perunat nostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En myöskään ymmärrä, että miten kaikesta normaalista on tullut ihan ylivoimaista. Nykyään vaan tuijotetaan ruutuja ja tilataan Woltilta lisää mättöruokaa. Ei oo kumma, jos ei jakseta. 

Juuri näin.

Tietysti jotkut esim ovat sellaisia ruumiinpalvojia, että kaikki vähäinen energia käytetään salille, jotta saa kivoja kuvia omasta pers...stä nettiin. Sitten on liian raskasta aivan kaikki muu.

Esim työssäkäyminen on liian raskasta, koska pitää ennen kaikkea ns. huolehtia itsestään.

Ei tuokaan ihan noin mene. Jos ihmisellä on varaa narkata omalla narsismillaan asumalla kuntosalilla niin tällä on yleensä enemmän energiaa kaikkeen muuhunkin. Itserakkaus antaa melkoisen energiabuustin.

Kuka siitä maksaisi? 

Olipa kropanrakentajista mitä mieltä tahansa niin velttoja sohvallamakaajia he eivät kyllä ole. Ja muistan että jo ysärillä rampattiin jumpassa/salilla, kun parikymppisen nyt vaan ”pitää” olla mahdollisimman hottis. Ei tämä uusi ilmiö ole, no viiskyt vuotta sitten pelkkä laihuus riitti. Se vaatii taas jonkinlaista itsekuria useimmilta.

Samoin someaika on tehnyt tämän ulkonäön kaupallistamisen ensistä räikeämmäksi ja myös helpommaksi. Itsensä brändäämisestä on jauhettu ainakin sen kymmenen vuotta. Eli näillä ns tyhjäpään oloisillakin voi olla tietyllä tapaa kalenteri täynnä.

Toksisesta passiivisuudesta kyllä puhutaan. Kaikki eivät voi olla somestaroja ja näillekin pitäisi tekemistä keksiä. Mutta kukapa keksisi?

Miksei joku leipaise roskien keräämisestä ammattinimikettä? Kyllä tuo mainosten jaon eettisesti voittaa mennen tullen. Saisi liikuntaakin.

Minulla ei edes ole mitenkään vähän energiaa mutta kyllähän se ahdistaa että töissä kuluu kolmasosa valveillaoloajasta. Enemmän pidän outona sitä että joku nauttii nykyajan työelämästä eikä pidä sitä oravanpyöränä. Poislukien tietysti ihmiset jotka ovat onnistuneet tekemään intohimostaan työn. En kuitenkaan usko että suurin osa tavallisissa ammateissa työskenteleviä kokee isoja intohimoja ammattiinsa. Työn lisäksi haluaisin elää, pitää yllä sosiaalisia suhteita, parisuhdetta, harrastaa, matkustella jne - en kökkiä toisella työmaalla kotona pihatöissä! Kaikkeen vaan ei mitenkään riitä aikaa. Toistaiseksi olen nipistänyt juuri niistä kotitöistä (teen vain ihan pakolliset) ja unesta (5-6h arkena, vkloppuisin ehtii kiriä nukkumalla pitkään), jotta aikaa jää harrastuksille ja sosiaaliselle elämälle. Mutta ei kai näinkään voi ikuisesti elää.

Itsellä on ai-sairaus johon kuuluu kipua ja väsymystä. Se väsymys ei nukkumalla lähde. Myönnän joskus todella uupuneena miettiväni kaikkea työleirinä, tosin kaikki minut tuntevat ja tilanteeni tietävät kyllä sanovat että elämäni on kyllä yhtä työleiriä. Tiedän senkin että pitää arvostaa päiviä kun pystyy tekemään asioita, on nimittäin päiviä joina jo vessassa käyminen uuvuttaa koko kropan maitohapoille ja jalat ei jaksa kantaa. Niinä päivinä toivon että elämä olisi helpompaa.

Ei ahista jos on terve ja vähänkään liikkuu .

Voisiko olla niinkin että nykyajan vaatimukset elintasosta, työstä, perheestä, asumisesta yms ovat niin suuria ettei moni siihen kaikkeen kykene ja jos vielä uupuu niin ei jaksa sitäkään vähää? Ennen ehkä tyydyttiin vähän vähempään, tehtiin vähemmän vaativaa työtä, asuminen ei ollut viimeisen päälle, suku ja isovanhemmat osallistuivat enemmän lastenhoitoon jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei ahista jos on terve ja vähänkään liikkuu .

Kiitos. Olipa vallan hyvää kontribuutiota tähän keskusteluun. Että niskasta kiinni vaan ja liikkumaan niin alkaa työt ja pihahommat luistamaan.

On se jännä juttu. Ihmisissä on hirveän suuri ero siinä, miten paljon saa aikaiseksi. En tässä nyt puutu sairaisiin, se on eri juttu.

Toiset tekee töitä, hoitaa lapset, kodin, puutarhan, rakentaa talon, harrastaa jne, vaivattomasti.

Toiset vikisee sekä töissä, että kotona, joka asiasta, asiat etenee etanavauhtia, jos etenee. Ennen vanhaan näitä kutsuttiin aikaansaaviksi ja ahkeriksi / saamattomiksi ja laiskoiksi. Ihan mahtava olla näiden aikaansaavien kanssa töissä ja kotona :) hommat vaan yksinkertaisesti hoituvat!

Minun oma kokemukseni on, että mitä älykkäämpi, sen enemmän saa aikaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa uskoa, että kaikki perusluonteeltaan laiskat olisivat masentuneita. Jotkut menee aina sieltä mistä aita on matalin, ei mitään kunnianhimoa tai jaksa mitään pitkäjännitteistä. Siksi koulujenkäyminenkin jää vähäiseksi ja työt on sitä myöten mitä on, tuilla saa saman rahan makaamalla.

Itse asiassa korkea älykkyys ja laiskuus kulkevat käsi kädessä. Tätä on tutkittukin, ja saman voi kyllä päätellä empiirisestikin. Ehkä hyvin älykkäitä ihmisiä ei paljon kiinnosta mekaaninen ja toisteinen työnteko eikä edes vapaa-ajan puuhailut.

Tapaamissani lukuisissa työttömissä ei kyllä se älykkyys tule ihan ensimmäisenä mieleen vaan pikemminkin elämänhallinnan ongelmat.

Sinulla menee nyt puurot ja vellit sekaisin.

Edellinen kommentoi korkean älykkyyden ja laiskuuden kulkevan käsi kädessä. Kommentissa ei kuitenkaan viitattu siihen, että ’laiskuudella’ tässä yhteydessä tarkoitetaan työtöntä ihmistä.

Tässä yhteydessä laiskuudella tarkoitetaan ulos päin näkyvää passiivisuutta - se, että ihminen ei koko ajan touhua jotakin ei tarkoita, että hän on välttämättä laiska. Korkean älykkyyden on havaittu ilmenevän osittain passiivisuutena - henkilö syventyy ajatustyötä vaativiin ongelmiin tai tehtäviin eikä niinkään fyysistä aktiivisuutta vaativaan touhuamiseen.

Meidän yhteiskuntamme taas perinteisesti arvottaa ihmisiä laiskoihin ja reippaisiin nimenomaan ulospäin näkyvän tekemisen kautta.

Nyt pitää muistaa, että se, että yhteys on olemassa ei tarkoita logiikan pätevän jokaiseen korkean älykkyyden omaavan ihmiseen. Tietenkään.

Eli kenenkään mensalaisen ei tarvitse nyt kertoa, ettei argumentti pidä paikkaansa, sillä he itse ovat niitä touhukkaita älykköjä…

Puurot ja vellit ovat jo hyvin sekaisin tuossa ketjussa.

Ja se että teet ajatustyötä jonkin asian eteen aktiivisesti ei mene laiskuuden kategoriaan, koska ne lopultakin tuottavat jonkinlaista hedelmää. Asioiden priorisoiminen ja optimalisointi ei ole laiskuutta.

Laiskuus on sitä ettei jaksa nähdä vaivaa johonkin syystä tai toisesta, enkä ainakaan itse näe sellaiseen muuta syytä kuin alhaisen jaksamisen tason tai kyvyttömyyden tehdä asioita itselleen energiataloudellisesti.

Ihmisten oirehtiminen on merkki siitä, että yhteiskunta on sairas. Ei mitään uutta auringon alla.

Jos haluaa mukavan elintason, on käytävä töissä. Työssään viihtyvät harvemmin valittavat oravanpyörästä, mutta mielekästä työtä ei ole kaikille tarjolla.

Tähän tulee joskus vastaukseksi "no perusta oma yritys jos niin harmittaa", mutta eipä tuo pienyrittäjien puuha mitään herkkua ole sekään.

Joskus vituttaa ja silloin voi valittaa - se parantaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ahista jos on terve ja vähänkään liikkuu .

Hah. Liikun kuutena päivänä viikossa, lihakunto on keski-iässä sillä tasolla joka olis nuorillakin erinomainen ja todellakin ahdistaa.

Teen jos huvittaa. Keltään en kysele mitä ja miten. Joskus makailen viikon. Niin töissä kuin kotonakin.

Vierailija kirjoitti:

Näissä energiattomissa ihmisissä ärsyttää muiden passuuttaminen. Suvun yhteismökille kyllä tullaan, mutta mitään hommia ei tehdä. Pummitaan ruuat ja kyydit, eihän itsellä olevaraa kun ei oravanpyörään tienaamaan halua.

Itse en ole ”energiattomuudestani” huolimatta lainkaan tuollainen. Taitaa olla vain teidän sukuvika.

Vierailija kirjoitti:

Työn on itse nuorena valinnut, joten siitä on parasta nauttia.

Ulkotöiden leiri on eri asia. Senkin voi valita muuttamalla kerrostaloon. Eli hankkiutua työleiristä eroon. Ei ulkotöistä tarvitse pitää eikä niitä tehdä.

Miten niin työn on itse nuorena valinnut???? Itse olen kouluttautunut akateemisesti ja työkokemustakin on eikä ihan surkeaakaan, mutta olen joutunut vaihtamaan alaa työllisyysyistä. Olisin halunnut tehdä fyysisesti kevyttä asiantuntijatyötä, mutta vihaan nykyistä työtäni enkä todellakaan ole valinnut sitä.

Ulkotyöt ei kiinnosta, normaali työssäkäyminen ei sinällään uuvuta, mutta veemäinen esimies tai työkaveri helposti ankeuttaa sitä työntekoa siinä määrin että koko homma alkaa vituttamaan.

Luulen, että osasyy on nykyajan mantra, jonka mukaan kaikilla on aina kiire ja rankkaa. Jos sanot, että elämä on leppoisaa, et ole juonessa mukana vaan kyseenalaistat kiireen ja rankkuuden välttämättömyyttä. Tiedän ihmisiä, joilla on aina kiire, voihkivat sitä joka käänteessä. Jos joku tekeminen sitten loppuukin, on kiireesti hankittava tilalle uusi harrastus, lemmikkieläin tms., jotta taas voi valittaa kiireestä ja touhusta. Oikeasti nämä ihmiset rakastavat kiirettä, eivät suin surminkaan haluaisi sen loppuvan. Kiireisinä heillä on ihmisarvo.

Kiireen taakse voi myös aina piiloutua, jotta ei tarvitse tehdä asiaa X tai Y, tehkööt ne, jotka ovat sellaisia lusmuja, että ehtivät. Olikohan se eilen, kun eräästä ketjusta luin, että aamuisin on niin kiire, ettei edes lapsen hampaita ehdi harjata. Oleellisesti lapsen terveyteen vaikuttava seikka, mutta kiire on täysin hyväksyttävä syy jättää se tekemättä. Jos kirjoittaisi, ettei viitsi harjata, laiskottaa, niin johan nousisi haloo lapsen terveyden turmelemisesta.

Ketju kertoo tietysti rankkuudesta, ei kiireestä, mutta käytännössä olen huomannut, että ne ovat melkeinpä sama asia. Samat ihmiset rehentelevät molemmilla. Itsekin myönnän sortuneeni tähän, että ulkotyöt ovat työleiri. Minulla on ollut monena vuonna pihalla kasvimaa ja olen ärissyt sen työläyttä. Sitten yhtenä vuonna meidän oli tarkoitus lähteä niin pitkälle kesälomamatkalle, ettei kasvimaata olisi voinut perustaa. Siinä hetkessä tajusin, että olin hemmetti nauttinut joka hetkestä siellä kasvimaalla. Minulla oli vain tapana puhista sen rankkuutta.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kaikki on vakavasti masentuneita:)

On ihan normaalia että on kausia jolloin ei huvita tai ei jaksaisi, ja on kausia jolloin kaikki on kivaa ja kiinnostavaa. Ei siinä diagnoosia tarvita! Näin on eletty satoja tuhansia vuosia. 

Silti normaali ihminen jaksaa punnertaa ne huonotkin päivät läpi koska elämä on. Töihin on mentävä jotta saa ruokaa ja kodin, lapset on hoidettava kun ne on tehnyt, nurmikkoa harvalla on niin montaa hehtaaria nykyään okt:n pihalla ettei siitä jaksaisi huolehtia:D Ihmiset on vain laiskoja ja saamattomia, kaiken pitäisi olla helppoa. 

Näkeehän sen Kelan tilastoistakin että Suomessa on todella paljon näitä "väsähtäneitä" joita ei enää huvita, me työssäkäyvät joudumme sitten elättämään heitäkin veroillamme. Veetuttaa, nekin rahat voisin käyttää omaan perheeseeni ja hyvinvointiini. 

Omat lapseni olen opettanut huolehtimaan omista asioistaan ja rahoistaan, työmoraali on korkea ja jokainen töissä jopa nyt korona-aikana.  He tietävät että me vanhemmat olemme aina apuna ja tukena mutta seisovat omilla jaloillaan kuten kuuluukin. 

Taisit jo vastata omaan kysymykseesi. "He ovat laiskoja". Tämä varmaankin pitää omassa ajatusmaailmassasi paikkansa, monet voivat olla toistakin mieltä. Jotenkin tulee vain mieleen, että oletko edes ylipäätään kiinnostunut toisten mielipiteistä, vai onko oikea vastaus jo lukittu ja haluat vain olalle taputtelua, että "Laiskojahan ne on, joutaisi saunan taakse tuollaiset".

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää se kun minusta on tehty ihminen jolla ei ole yhtään energiaa ja se vähenee vain mitä vanhemmaksi tulee. Ei voi edes kaverisuhteita tai parisuhdetta hankkia kun ei niihin olisi energiaa. Nyt kun on vielä yksi lapsi niin sen takia ei ole energiaa harrastaa mitään. Koko elämä on ollut pohjatonta väsymystä. Onneksi lapsi on kohta aikuinen ja muuttaa pois. Voin hankkia yhden harrastuksen lapsen viemän energian tilalle. En tajua miten te muut jaksatte. Ihan oikeasti. Käytte töissä ja vielä muu elämä päälle. Millä voimilla?

Parisuhteeseen ei olisi mullakaan energiaa, vaikka siitä välillä haaveilen.

Olis raskasta kun

-pakko pitää puhelin päällä, soitella, viestitellä (kohtuudella kivakin)

- matkustaa tapaamaan tai

- kutsua vierailulle, siivota, ostaa ruokaa

- haluan nukkua yksin, aina

- en jaksaisi tavata kumppanin sukulaisia ja kavereita.