Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmisiä, joille kaikki normaalit ulkotyöt on työleiriä, tavallinen töissäkäyminen on oravanpyörää
09.06.2021 |
Ja mikä vaan tekeminen kuormittaa?
Mistä näiden ihmisten olematon energia johtuu?
Kommentit (103)
Jotkut haluaa leijua sillä, että luetellaan koko ajan miten paljon on taas tehty päivän/viikon aikana ja samana hengenvetoon valitetaan uupumusta ja ihmetellään, kun ei unikaan tule. Esim. yksi kertoi miten ei edes kykene istumaan paria tuntia paikoillaan. Hampaat irvessä suorittaa koko ajan ja kehuu sitten itseään aikaansaannoksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ahista jos on terve ja vähänkään liikkuu .
Entinen työni oli kuljettaja, muuttohommia ja jätteiden kärräämistä. Sen liikkumisen jälkeen ei kotona liikuttukkaan kuin korkeintaan saunaan.
Kuten esimieheni jo 80-luvulla sanoi: Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
Niin totta, terveisin 62-vuotias vakivirasta juurikin irtisanoutunut.
Mitä enemmän tekee kaikenlaista, sitä pienemmältä vaivalta moni juttu tuntuu ja sitä enemmän jaksaa. Ehkä salaisuus on siinä ettei etukäteen märehdi ja voivottele askareitaan vaan ryhtyy vain tekemään. Yleensä joka homma sujuu vähän nopeammin ja helpommin kuin oli kuvitellut. Lisäksi valmiiksi tehty asia palkitsee ja siitä saa energiaa tehdä taas jotakin muuta.
Sitten taas ne, jotka tekevät hyvin vähän, jaksavatkin hyvin vähän. Tekemättä olevat asiat syövät kognitiivista kapasiteettia.
Se on siis itseään vahvistava kierre.
Tähän pätee se vanha neuvo sängyn petaamisesta aamuisin. Kun saat yhden asian valmiiksi, saat sillä energialla seuraavankin. Useimpien ongelma on lykkääminen. Kun vähän kaikki jää kesken tai aloittamatta, kaikki alkaa tuntua raskaalta ja vaivalloiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sitten olen vain laiska. Ihan sama. Tiedänpähän omat voimavarani.
Ystäväni tekee täyttä päivää v-mäisten asiakkaiden parissa; saattaa itkeä useampaan kertaan saman työpäivän aikana, kun asiakkaat raivoavat hänelle puhelimitse asioista, joille hän ei tavan asiakaspalvelijana voi yhtään mitään. Työpäivän jälkeinen kalenteri hänellä on täynnä kaiken maailman zumbia, pumppeja ja jumppia, kavereiden illanistujaisia ja isompiakin juhlia – joihin hänet on usein nakitettu vetovastuuseen. Lisäksi hänellä on kaksi vilkasta koiraa, ”jottei täysin homehdu kotona”. Hänellä on samanaikaisesti tulilla myös vähintään viisi eri deittisovellusta, koska kyllähän tuohon soppaan tarvitaan vielä mieskin!
Kuinka ollakaan, hän ei eräänä viikkona enää millään jaksanut lähteä viikon kolmanteen jumppaan – ja sai hermoromahduksen. Siis oikeasti koki koko korttitalon kaatuvan siitä, kun ei jaksanutkaan enää 110% suorittaa.
Yrittää nyt rakentaa elämäänsä uudestaan; ei ole ottanut koirien kanssa lenkkeilyn oheen muita urheiluharrastuksia, ja on jopa pari kertaa vienyt ”vaavinsa” sisaruksilleen hoitoon, jotta on saanut kokonaisen viikonlopun kokonaan itselleen. Mutta edelleen hänelle tekee vaikeaa vain olla ja esim. katsoa sitä Netflixiä, joten vapaina viikonloppuinaan hän esim. siivoaa kotiaan lattiasta kattoon. Mutta duunipaikan vaihtoa oikeasti harkitsee, mikä on hyvä.
Itse vuosia kauhistelin ystäväni menoa, ”eikö sulla ole kalenterissa tilaa ’olla vaan’…?” Itse olisin uupunut jo puolesta tuosta. Mutta samanaikaisesti en myöskään koe oman elämäni olevan merkityksettömämpää, vaikka teenkin ajallani vähemmän asioita. Samaten en ole eläessäni varmaan tylsää päivää nähnytkään – kun taas moni suorittajaystäväni (omien sanojensa mukaan) ”kuolee tylsyyteen” kun yksi meno peruuntuukin.
Eli tapansa kullakin! Monen silmin minä elän varmastikin laiskasti – mutta omasta mielestäni vain leppoisasti. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ahista jos on terve ja vähänkään liikkuu .
Kiitos. Olipa vallan hyvää kontribuutiota tähän keskusteluun. Että niskasta kiinni vaan ja liikkumaan niin alkaa työt ja pihahommat luistamaan.
Mutta tuo on totta. Tätä ei nykyään saa sanoa, vaan pitää kertoa kivoja valheita, ettei tule paha mieli. Laiska valittaa ja suoraan ei saa sanoa kun onhan se ikävä kuulla oikea ja toimiva ohje, kun se ei olekaan että vello murheissasi ja syö sipsejä.
Ennen aikaan:
- työsuhde kesti vuosikymmenet, ei pätkätöitä
- palkalla sai kunnon asuntolainan, oli duunari tai koulutettu
Kaksi isoa stressitekijää, pysyvä työ ja koti, tai niiden puute saattaa vähän väsyttää. Ei ole riittävää kannustinta jaksaa ja yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn mielelläni töissä, no problem, mutta inhoan tasapuolisesti kaikkia okt: n pihatöitä. Paitsi lumenluontia.
No ainakin sellaiselle tuo on ihan normia joka saa aina vaan ne velvollisuudet ja haitat kaikesta eikä missään asiassa vastapainoksi hyötyä mistään.
Silloin elämä ei vaan tunnu vaan oikeasti on pelkkää velvollisuutta ja vaivannäköä eikä mistään tule palkinnoksi mitään normaalia kuten muille.
Esim kun näkee vaivaa ja laittaa pihaa/parveketta nätiksi, jotta siellä on kiva olla itse ja viettää aikaa/istua iltaa porukalla niin sitten ei olekaan ketään kuka tulisi kylään.. Samaan aikaan naapuri käryyttää omallaan jotain stanan mahorkkaa ja mylvii kavereineen 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä tykkään arkiaskereista ym kunhan vaan se arjen vastapainoksi on sitten sitä juhlaakin eli yhteistä aikaa ja tekemistä oman perheen sekä kavereiden kanssa.
Näin yksinäisenä ikisinkkuna tuntuu, että koko elämä on vaan pelkkää arkea, velvollisuutta ja pakollista sitä ja tätä joista kun yhden asian/ongelman saa hoidettua niin tilalla on jo kaksi uutta joista pitää yksin/omin neuvoin suoriutua..
Jos lasketaan pois masennukset ja selkävaivat yms. Niin onhan noita mukavuusenhaluisia ihmisiä, jotka tykkäisivät vai lojua sängyssä muusen tehdessä kaiken.
Voi olla sukuvikakin. Muistan lapsuudesta erään oerheen jossa ei kukaan tehnyt mitään. He vain lojuivat kotona ja katsoivat telkkaria ja polttivat tuoakkaa.
Itseäni ahdistaa lika ja kaaos ja päämäärätön elämä. Enntiedä nauttivatko nuo ihmiset siitä että saavat jotain aikaan. Jos eivät nsuti niin ehkä laiskottelu siksi maistuu. Sellainen venälöinen hälläväliä meininki.
Olin pitkään ystävä tuon naisen kanssa mutta lopulta himma kaatui lokkeilutaipumukseen. Sekin oli jo kotoa perittyä. Kaikille ei ole ongelma olla aina saamapuolella ystävyyssuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sitten niitäkin, jotka kauheasti ja pakkomielteisesti touhottaa koko ajan jotain, ovat kamalan kiireisiä ja vähän stressaantuneitakin, mutta mitään valmista eivät koskaan saa aikaiseksi.
Meillä on tällaiset tuttavat, jotka ovat ikuisuusrempanneet taloaan, mutta kaikki on aina vaan kesken. Samoin pihalla ei mikään edisty, vaikka kauheasti ovat jatkuvasti siellä kuokkimassa. Samat muutoshommat tai uuden tekeminen siellä on aina käynnissä. Kovasti kuitenkin mainostavat kiirettään, tekemisiään ja ahkeruuttaan.
Itsellänikin on kuormittava työ ja silloin kun olen väsynyt, en edes yritä tehdä mitään perus ruoka-pyykki-siivous pyörityksen ulkopuolelta. Sitten kun inspiraatio iskee, toteutan alusta loppuun sen mihin ryhdyn, muulloin kellekään mitään esittämättä rehellisesti röhnään sohvalla ja kaivelen nenääni. Olen saanut tällä taktiikalla paljonkin asioita tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa uskoa, että kaikki perusluonteeltaan laiskat olisivat masentuneita. Jotkut menee aina sieltä mistä aita on matalin, ei mitään kunnianhimoa tai jaksa mitään pitkäjännitteistä. Siksi koulujenkäyminenkin jää vähäiseksi ja työt on sitä myöten mitä on, tuilla saa saman rahan makaamalla.
Itse asiassa korkea älykkyys ja laiskuus kulkevat käsi kädessä. Tätä on tutkittukin, ja saman voi kyllä päätellä empiirisestikin. Ehkä hyvin älykkäitä ihmisiä ei paljon kiinnosta mekaaninen ja toisteinen työnteko eikä edes vapaa-ajan puuhailut.
Taidan sitten olla poikkeus, kuten suurin osa muistakin tuntemistani Mensan jäsenistä. Todellakin puuhailevat hyvinkin monipuolisesti vapaa-ajallaan.
Ihan mielenkiintoinen vastavirtaan vetävä ajatus. Pidän itse todennäköisempänä, että puuhastelijaluonteet pyrkivät myös Mensan jäseniksi, eivätkä Mensan jäsenet ole mitenkään kovin edustava leikkaus huippuälykkäitä. Aika harvaa edes keskimääräisellä älyllä varustettua kiinnostaa kuulua vastaaviin höpöhöpökerhoihin.
Kyllä elämä vaan on nykyään aina vaan monimutkaisempaa jo ihan lapsesta asti. Aiheuttaa henkistä väsymystä ja joskus se on niin uuvuttavaa, että muuttuu ihan fyysiseksikin.
Vierailija kirjoitti:
Näinkö? Otapa vaaleanpunaiset lasit silmiltä pois ja lue palstan tarinoita siitä, miten ihmiset haluavat mieluummin elää tukien varassa.
Ei kannata uskoa jokaista työttömistä aloitettua vihamielistä trolliketjua.
Toimeentulotuella elävällä henkilöllä saa kuukaudessa jäädä käyttöön 504,06 euroa mikä on perusosan määrä. Sillä katetaan seuraavat (Lähde: KELA):
- ravintomenot
- vaatemenot
- vähäiset terveydenhuoltomenot (esim. itsehoitolääkkeet)
- henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta aiheutuvat menot
- paikallisliikenteen käyttö
- sanomalehden tilaus
- puhelimen ja tietoliikenteen käyttö
- harrastus- ja virkistystoiminta
- muut vastaavat henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot.
Asumismenojen määrän tulee olla kohtuullinen ja riippuu asuinpaikasta. Kuvaa suuruudesta antaa että esim. Helsingissä se on kaikkein suurin ja määrältään noin 520 euroa kuukaudessa. Asumistuki ei kata koko vuokraa vaan 80% noista "kohtuullisena pidettävistä asuinkustannuksista".
Tuosta jokainen voi laskea paljonko rahaa jää lopulta käyttöön.
Virheelliset käsitykset ja se ettei ole itse koskaan joutunut huono-osaisen asemaan ovat omiaan luomaan kuvaa siitä että työttömyys on leppoisaa joutenoloa. Tämä ei voisi olla kauempana todellisuudesta.
Suomi on itseasiassa ainoana maana saanut Euroopan Neuvostolta huomautuksen sosiaaliturvansa tasosta. Tästä on uutisoinut mm. YLE (https://yle.fi/uutiset/3-7797709).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kaikki on vakavasti masentuneita:)
On ihan normaalia että on kausia jolloin ei huvita tai ei jaksaisi, ja on kausia jolloin kaikki on kivaa ja kiinnostavaa. Ei siinä diagnoosia tarvita! Näin on eletty satoja tuhansia vuosia.
Silti normaali ihminen jaksaa punnertaa ne huonotkin päivät läpi koska elämä on. Töihin on mentävä jotta saa ruokaa ja kodin, lapset on hoidettava kun ne on tehnyt, nurmikkoa harvalla on niin montaa hehtaaria nykyään okt:n pihalla ettei siitä jaksaisi huolehtia:D Ihmiset on vain laiskoja ja saamattomia, kaiken pitäisi olla helppoa.
Näkeehän sen Kelan tilastoistakin että Suomessa on todella paljon näitä "väsähtäneitä" joita ei enää huvita, me työssäkäyvät joudumme sitten elättämään heitäkin veroillamme. Veetuttaa, nekin rahat voisin käyttää omaan perheeseeni ja hyvinvointiini.
Omat lapseni olen opettanut huolehtimaan omista asioistaan ja rahoistaan, työmoraali on korkea ja jokainen töissä jopa nyt korona-aikana. He tietävät että me vanhemmat olemme aina apuna ja tukena mutta seisovat omilla jaloillaan kuten kuuluukin.
Olet selvästi todella tietämätön mistä puhut, koska et tiedä että "korkea työmoraali" on suurimpia työuupumukseen vaikuttavia tekijöitä. Toinen on yli tunnollisuus ja liiallinen kiltteys kolmantena.
Itseasiassa tiedän enemmän kuin useimmat. V 98 sairastuin itse burn-outiin, tuolloin sairautta ei vielä tunnettu eikä hoidettu. Sairauslomaa ei saanut eikä lääkkeitä. Ainoa vaihtoehto oli irtisanoutua töistä ja mennä muualle töihin. Vuoden kesti toipuminen mutta koko ajan hoidin normaalisti työt, perheen (3 lasta) ja samaan aikaan rakensimme 1. talomme.
Vakavaa masennusta olen potenut nyt 4v, tosin tämä johtuu 3 kipusairaudesta eikä mielialahäiriöstä. Mutta tästä ei myöskään ole toivoa parantua koska kipuihin ei ole hoitoa. Käyn töissä, hoidan kodin (enää 1 lapsista kotona) ja näiden vuosien aikana olemme rakentaneet myös 3. talomme. Kivut on niin kovat että saan nukuttua vain pari tuntia yössä. Mitä enemmän teen ja liikun sitä vähemmän tunnen niitä. Tämä tietty aiheuttaa uupumuksen kierteen mutta ei voi mitään, en voi mennä makuulle kuin satunnaisesti päivälläkään.
Olen ollut liian kiltti ja tunnollinen, kyllä. Olen suorittaja, kyllä. Mutta tällä myös olen pystynyt pitämään normaalin elämän kasassa itselleni ja perheelleni. Olisi liian helppoa heittäytyä sänkyyn voivottelemaan (jos siis voisin olla pitkällään) ja jättää kaikki tekemättä mutta mulle elämä on liian arvokas hukattavaksi. Yritän nauttia niistä pienistä hetkistä jolloin kaikki on ok. Kuten siitä että 10 minuutin kuluttua olen lähijärvellä, kuuntelen käen kukuntaa ja uin raikkaassa vedessä hetkeksi kivut unohtaen
Joskus tuntuu, että ihmiset alkavat toistelemaan samaa mantraa ymmärtämättä edes itse mitä se tarkoittaa.
Esim. "Ostin kesämökin" ---->> TYÖLEIRI!!!! NYT ET EHDI TEHDÄ MITÄÄN MUUTA KUIN LEIKKAAMAAN NURMIKKOA JA HAKKAAMAAN PUITA JA SUKULAISET TULEE PASSATTAVAKSI.
Aina sanotaan noin.
Mutta onko asia oikeasti noin? Ei minun mielestäni. Koska saan ulkoilmasta energiaa ja viihdyn ulkona tehden kaikenlaista, EN suorita hampaat irvessä.
Tai että "Meille tulee vauva" ->>> no niin hyvästi yöunet, se itkee koko ajan, on koliikkia ja allergiaa, seksi loppuu ja tulee ero.
Joillekin ehkä käy niin, mutta ei kaikille. Mutta vakio-onnittelu perheenlisäyksestä.
Mikäs siinä leireillä, kun joku muu hoitaa arjen. Esim. isäni ei paljoa siivoillut. Itsellä töissä käydessä ei ole aikaa kuin ehkä kaupassa käydä, kukaan ei tee mitään puolestani. Ei ole laskut maksettu, ei roskia viety, ei mitään. Olen karsinut kotini aika minimalistiseksi vapauttaakseni energiaa muuhun toimintaan ja harkinnut esim. ruoanlaitosta luopumista kokonaan.