Lue keskustelun säännöt.
Duunari voi tienata selvästi yliopistosta valmistunutta enemmän
Kirvesjamies
09.06.2021 |
https://yle.fi/uutiset/3-11970362
Aivan kuin kummasteltaisiin miksi duunari voi vajavaisilla taidoilla tienata hyvin.
Itse olen kirvesmies. Pientalopuolella ansiot olleet jo vuosia +\- 80 000/v. Ja mikä parasta, työaika keskimäärin 30 tuntia viikko.
Rakentamisen paras puoli on silti työkaverit ja muut ammattilaiset. Ainoa iso miinus nämä yliopiston käyneet asiakkaat.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani pääsi aikoinaan lukemaan kirjallisuutta, mutta keskeytti toisena opiskeluvuotena, kun tajusi, kuinka huono palkka hänellä tulisi olemaan. Luki sitten sairaanhoitajaksi sen aikaisessa sairaanhoito-oppilaitoksessa.
Pääsee eläkkeelle parin vuoden päästä. Joskus juteltu tästä, kaduttaako alan vaihto. Jossain vaiheessa kolmikymppisenä katui opiskelujen keskeyttämistä ja alan vaihtoa. Mutta nyt työelämän loppuvaiheessa on sanonut, että teki oikeastaan hyvän ratkaisun. Koska hänen työpaikkansa olisi ollut ensin pätkätöitä kirjastossa ja sitten jossain vaiheessa vakinaistettu ja siinäpä se hänen uransa olisi ollut. Sairaanhoitajana on saanut valita työpaikkansa ja työaikansa. Välillä toiminut esimiehenä, välillä rivisairaanhoitajana. Tuotasonsa sanoi olleensa parempi sairaanhoitajana, kuin olisi ollut kirjastossa.
En pysty analysoimaan tätä paremmin, mutta tuli mieleen tätä ketjua lukiessani tämä tuttavani ja keskustelut näistä asioista hänen kanssaan.
Tuttusi ei voi tietää, millainen työura hänellä olisi ollut yliopistosta valmistuneena. Esimerkiksi äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana hän olisi tienannut paremmin kuin sairaanhoitaja, välttänyt vuorotyön ja pitänyt pitkät lomat.
Kirjallisuus ei myöskään valmista tiettyyn ammattiin. Tuntemani kyseisestä pääaineesta valmistuneet ovat monipuolisissa asiantuntijatehtävissä.
Toki näin. Mutta asioissa on aina monia mutkia. Sen tiedän, että äidinkielen opettajaksi hän ei missään nimessä olisi halunnut. Toinen seikka oli, että päätyi asumaan paikkakunnallemme perheen perustamisen seurauksena, missä työmahdollisuudet kirjallisuutta lukeneenä olivat vain se "kirjastontäti"
No, ihan sama. Kuten sanoin, en pysty asiaa analysoimaan sen tarkemmin. Itse tuntui olevan kuitenkin tyytyväinen ratkaisuunsa ja jopa siihen vuorotyöhön, mitä on tehnyt rivisairaanhoitajana. Mutta niinhän toisaalta elämä on elettävä, että on oltava tyytyväinen ratkaisuihinsa, eikä katua eläkkeelle jåädessä, että miksi tein näin ja miksi rakastuin tällä paikkakunnalla olevaan ihmiseen ja jäin asumaan tänne ja tein näitä töitä. Jossittelu on jälkeen päin turhaa.
Näinhän se on, että jokaiselle löytyy se oma paras ratkaisu, joka voi olla ihan muuta kuin yleisesti odotetaan. Tiedän monia sote-alalle vaihtaneita. Julkisessa keskustelussa liian tuodaan liian vähän myönteisiä asioita alasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemiset työt ovat paljon mielenkiintoisempia ja useimpia voi tehdä etänä omalta kotisohvalta.
Se, mitä tekee sohvalta, ei ole minkään tekemistä....missä on se tehty näkyvänä...
Mikään ei ole turhauttavampaa kuin joku sellainen tekeminen, josta ei jää mitään pysyvää.
Tässäpä se tuli. Yksinkertainen ihminen ei pysty kuvitella mitään abstraktia tai hänellä ei riitä ymmärrys siihen, miten suunnitelmat myöhemmin muuntuvat esimerkiksi todelliseksi tuotantolaitokseksi. Kaikki pitää saada heti ja nyt.
Ei konkretian kaipuu ole yksinkertaisuutta tai "kaikki pitää saada heti nyt" mentaliteettia, ainakaan välttämättä. Uskon että osa heistä, jotka palavat loppuun akateemisissa töissä kaipaisivat enemmän konkretiaa työhönsä loputtoman läppärin tuijotuksen ja paperitöiden sijaan. Itse olen opiskellut akateemisen tutkinnon ja olen vaihtamassa alalle, jossa saa tehdä käsillä, vaikka olen pärjännyt opinnoissa hyvin. Ymmärrän ja hahmotan abstrakteja kokonaisuuksia varsin hyvin, mutta kaipaan silti konkretiaa. En usko olevani mitenkään harvinainen tämän tunteen kanssa, moni muukin ensimmäisen vuoden opiskelututtu on vaihtanut aloille joissa on enemmän käytännön tekemistä. Käsillä tekeminen ja halu nähdä oman työn jälki on ihmisillä syvässä.
Vierailija kirjoitti:
Kirjaston täti / farmaseutti / Prisman kassa?
Mitä eroa?
Prisman kassa on tylsää työtä. Hyllyttäminen on myös raskasta. Kaupan alalla on paremmat ehdot kuin ravintola-alalla, mutta molemmissa on vaikea saada täysiä työtunteja. Joku 5-16 tuntia viikossa sopparit eivät elätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemiset työt ovat paljon mielenkiintoisempia ja useimpia voi tehdä etänä omalta kotisohvalta.
Se, mitä tekee sohvalta, ei ole minkään tekemistä....missä on se tehty näkyvänä...
Mikään ei ole turhauttavampaa kuin joku sellainen tekeminen, josta ei jää mitään pysyvää.
Tässäpä se tuli. Yksinkertainen ihminen ei pysty kuvitella mitään abstraktia tai hänellä ei riitä ymmärrys siihen, miten suunnitelmat myöhemmin muuntuvat esimerkiksi todelliseksi tuotantolaitokseksi. Kaikki pitää saada heti ja nyt.
Ei konkretian kaipuu ole yksinkertaisuutta tai "kaikki pitää saada heti nyt" mentaliteettia, ainakaan välttämättä. Uskon että osa heistä, jotka palavat loppuun akateemisissa töissä kaipaisivat enemmän konkretiaa työhönsä loputtoman läppärin tuijotuksen ja paperitöiden sijaan. Itse olen opiskellut akateemisen tutkinnon ja olen vaihtamassa alalle, jossa saa tehdä käsillä, vaikka olen pärjännyt opinnoissa hyvin. Ymmärrän ja hahmotan abstrakteja kokonaisuuksia varsin hyvin, mutta kaipaan silti konkretiaa. En usko olevani mitenkään harvinainen tämän tunteen kanssa, moni muukin ensimmäisen vuoden opiskelututtu on vaihtanut aloille joissa on enemmän käytännön tekemistä. Käsillä tekeminen ja halu nähdä oman työn jälki on ihmisillä syvässä.
Ihan miten vaan. Minusta on parempi ansaita hyvä liksa päätä käyttämällä ja harrastaa niillä rahoilla sitä konkreettista tekemistä vapaa-ajalla
Taasko tästä keskustellaan? Tämähän on ollut selvää vuosikaudet. Riippuu täysin siitä, mitä työtä tekee ja kuinka hyödyntää niitä omia taitojaan.
En ymmärrä, miksi alemmuudentuntoiset nostavat tätä aihetta vähän väliä esiin. Samaa laatua kuin lukio vs. amis ja AMK vs. yliopisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työllä ei Suomessa rikastu. En siis ole tienannut mitään hirmusummia. Mutta vuosien varrella tuloni ovat vaihdelleet 25 000-65 000 vuodessa. Alussa olin intopinkeänä suunnittelemassa vaikka mitä, kun sain paikan, missä olivat suurimmat tuloni. Mutta kylläpä veroprosenttinikin kohosi huimasta ja käteenjäävä summa ei siten ollutkaan niin iso siitä vastuusta, mitä isompipalkkainen homma toi tullessaan.
Joten päädyin monien mutkien kautta työhön, missä vuositulot 40 000 ja työ helppoa, missä ei vastuuta ja ei ahdista sunnuntaisin.
Tämä kaveri muutti perheen takia toiselle paikkakunnalle ja joutui vaihtamaan proviisorin hommat farmaseutin työhön. Palkassa eroa muutama tonni. Verotuksen jälkeen farmaseutin palkasta jäi muutama satku vähemmän käteen . Tätä se progressiivinen verotus on. Hyvästä tulee kestää rokotetaan ankarasti. Eipä paljoa motivoi tekemään.
Tulokehityshän ei riipu pelkästään koulutuksesta. Akateemisissa aloissa on paljon pienipalkkaisia töitä kuten kirjastonhoitaja ja lastentarhanopettaja, ja ahkera ja oman firman perustava putki- tai sähkömies tai kirvesmies tai amk-inssi tai koodari voi olla miljonääri.
Miksi täällä on niin paljon tämäntyylistä juttua, aivan kuin tämä asia olisi jokin uutuus? Jokainen normaalijärkinen kyllä käsittää, että tulotasot riippuvat alasta ja ahkeruudesta. Täytyy olla jo aika tynnyrissä kasvanut, jos ei tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työllä ei Suomessa rikastu. En siis ole tienannut mitään hirmusummia. Mutta vuosien varrella tuloni ovat vaihdelleet 25 000-65 000 vuodessa. Alussa olin intopinkeänä suunnittelemassa vaikka mitä, kun sain paikan, missä olivat suurimmat tuloni. Mutta kylläpä veroprosenttinikin kohosi huimasta ja käteenjäävä summa ei siten ollutkaan niin iso siitä vastuusta, mitä isompipalkkainen homma toi tullessaan.
Joten päädyin monien mutkien kautta työhön, missä vuositulot 40 000 ja työ helppoa, missä ei vastuuta ja ei ahdista sunnuntaisin.
Tämä. Kaveri muutti perheen takia toiselle paikkakunnalle ja joutui vaihtamaan proviisorin hommat farmaseutin työhön. Palkassa eroa muutama tonni. Verotuksen jälkeen farmaseutin palkasta jäi muutama satku vähemmän käteen . Tätä se progressiivinen verotus on. Hyvästä tuloksesta rokotetaan ankarasti. Eipä paljoa motivoi tekemään. Korjattu
On se kumma että tätä vastakkainasettelua on vaan pidettävä yllä aina vaan. Aiheuttaako se duunariammatissa oleminen niin paljon alemmuutta, että pitää todistella jotain?
Ihan turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti päästä kumminkin dissaamaan yliopiston käyneitä. Varmaan niidenkin asiakkaiden rahat kuitenkin kelpaa, vaikka ovatkin niin ärsyttäviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani pääsi aikoinaan lukemaan kirjallisuutta, mutta keskeytti toisena opiskeluvuotena, kun tajusi, kuinka huono palkka hänellä tulisi olemaan. Luki sitten sairaanhoitajaksi sen aikaisessa sairaanhoito-oppilaitoksessa.
Pääsee eläkkeelle parin vuoden päästä. Joskus juteltu tästä, kaduttaako alan vaihto. Jossain vaiheessa kolmikymppisenä katui opiskelujen keskeyttämistä ja alan vaihtoa. Mutta nyt työelämän loppuvaiheessa on sanonut, että teki oikeastaan hyvän ratkaisun. Koska hänen työpaikkansa olisi ollut ensin pätkätöitä kirjastossa ja sitten jossain vaiheessa vakinaistettu ja siinäpä se hänen uransa olisi ollut. Sairaanhoitajana on saanut valita työpaikkansa ja työaikansa. Välillä toiminut esimiehenä, välillä rivisairaanhoitajana. Tuotasonsa sanoi olleensa parempi sairaanhoitajana, kuin olisi ollut kirjastossa.
En pysty analysoimaan tätä paremmin, mutta tuli mieleen tätä ketjua lukiessani tämä tuttavani ja keskustelut näistä asioista hänen kanssaan.
Tuttusi ei voi tietää, millainen työura hänellä olisi ollut yliopistosta valmistuneena. Esimerkiksi äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana hän olisi tienannut paremmin kuin sairaanhoitaja, välttänyt vuorotyön ja pitänyt pitkät lomat.
Kirjallisuus ei myöskään valmista tiettyyn ammattiin. Tuntemani kyseisestä pääaineesta valmistuneet ovat monipuolisissa asiantuntijatehtävissä.
Toki näin. Mutta asioissa on aina monia mutkia. Sen tiedän, että äidinkielen opettajaksi hän ei missään nimessä olisi halunnut. Toinen seikka oli, että päätyi asumaan paikkakunnallemme perheen perustamisen seurauksena, missä työmahdollisuudet kirjallisuutta lukeneenä olivat vain se "kirjastontäti"
No, ihan sama. Kuten sanoin, en pysty asiaa analysoimaan sen tarkemmin. Itse tuntui olevan kuitenkin tyytyväinen ratkaisuunsa ja jopa siihen vuorotyöhön, mitä on tehnyt rivisairaanhoitajana. Mutta niinhän toisaalta elämä on elettävä, että on oltava tyytyväinen ratkaisuihinsa, eikä katua eläkkeelle jåädessä, että miksi tein näin ja miksi rakastuin tällä paikkakunnalla olevaan ihmiseen ja jäin asumaan tänne ja tein näitä töitä. Jossittelu on jälkeen päin turhaa.
Kirjallisuustiedettä opiskelemalla ei kyllä pätevöidytä "kirjastontädiksi". "Tädeille" ja "sedille" on ihan omat opinnot sille alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP: "Ainoa miinus nämä yliopiston käyneet asiakkaat"
Mikä syy sinulla oli kirjoittaa tuollainen kommentti?
Käsitys duunareista kus1päisinä ihmisinä pitää ilmeisesti 100% paikkansa. Et pysty tekemään työtäsi haukkumatta muita. No, voin minä antaa sinulle samalla mitalla takaisin ja kohdella vähempiarvoisena, jos joudun kirvesmiehen palkkaamaan. Jos teet työsi huonosti, niin se kyllä näkyy ja kuuluu arvostuksessasi. Et saa töitä jatkossa, jos rakennat minulle huonon talon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii-i, ja silti kaikkien tilastojen valossa se leipä on leveämpää, elämä antoisampaa ja pidempää ja työllisyys vakaampaa sillä akateemisella koulutuksella.
Isäni on (tai oli ennen kuin eläköityi) putkimies, josta tuli putkien myyjä. Hän on kaikilla suomalaisilla mittareilla rikas (kotitalouden varallisuus yli miljoona euroa), mutta silti jo tänä tai ensi vuonna olen häntä rikkaampi vaikka työuraa on jäljellä vielä lähes kolmekymmentä vuotta. Tällaisella anekdotaalisella tiedolla ei suuressa kuvassa kuitenkaan ole paljon merkitystä.
Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että kaikkien ammattilaisten arvostusta pitäisi parantaa, on kyse sitten leipurista, kirjastonhoitajasta, logistiikka-alan ammattilaisesta tai lastentarhanopettajasta — tai siitä ilmeisen kirosananomaiseksi muodostuneesta sukupuolentutkijasta. Ja toivottavasti peruskoulun aikana nykyään kerrotaan muutakin näistä töistä, kuin nuo iänikuiset palkat. Varmasti työssään viihtyvä ammattilainen on siinä myös hyvä ja sen seurauksena hänen panoksensa meille kaikille on tärkeä.
Käyn siis nauttimaan ammattitaitoisen leipurin tekemää leipää rakennusalan ammattilaisten hyvin rakentamassa kodissani samalla kun uppoudun kirjastonhoitajan suosittamaan oivaan kirjaan tietoisena siitä, että lapseni ovat hyvässä hoidossa päiväkodissa kiitos hoitajien ja opettajien. Taidanpa tänään myös perehtyä sukupuolikysymyksiin työssäni.
M40
Kohtalaiset tienestit. Olet saanut inssin palkastasi säästettyä reilusti yli 50 000€/vuosi. 🤔
En ole insinööri. Ja juu, palkkani on tällä hetkellä nettona vähän yli 10000€ kuukaudessa ja onhan minulla myös puoliso. Ei ole kovin vaikeaa säästää tästä. Ja lisäksi ensimmäisen asunnon myynnissä tuurilla saatiin isot voitot. Sellaista se.
Asunnoilla on moni tietämäni ihminen- ihan duunariksi luokiteltava- saanut kerättyä omaisuuden elämänsä varrella.
Luulisi sinunkin koulutettuna ymmärtävän että se ei kuulu duunarin ja akateemisen työn ja palkan väliseen eroon.Olenkos jossain väittänyt niin? Totesin vain että olen rikasta isääni rikkaampi, mutta samaan hengenvetoon kerroin, ettei tällä anekdotaalisella tiedolla ole mitään virkaa tässä keskustelussa. Ihan yhtä vähän kuin rakennusyrittäjän 80000€ vuositienisteillä on ammatti-instituutista valmistuneiden yleisiin tuloihin.
Tilastojen mukaan elämässä lähes kaikki on paremmin korkeakoulutetuilla ja se on iso ongelma. Yksittäisen putkimiehen palkka tai omaisuus ei sitä muuksi muuta. Yksilötasolla vaihtelut niin suuria, ettei vertailun tekeminen ole mielekästä.
Linkkiä tuohon tilastoon missä tutkittu että kaikki on paremmin. Vai onko taas "ennen kaikki oli paremmin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työllä ei Suomessa rikastu. En siis ole tienannut mitään hirmusummia. Mutta vuosien varrella tuloni ovat vaihdelleet 25 000-65 000 vuodessa. Alussa olin intopinkeänä suunnittelemassa vaikka mitä, kun sain paikan, missä olivat suurimmat tuloni. Mutta kylläpä veroprosenttinikin kohosi huimasta ja käteenjäävä summa ei siten ollutkaan niin iso siitä vastuusta, mitä isompipalkkainen homma toi tullessaan.
Joten päädyin monien mutkien kautta työhön, missä vuositulot 40 000 ja työ helppoa, missä ei vastuuta ja ei ahdista sunnuntaisin.
Tämä. Kaveri muutti perheen takia toiselle paikkakunnalle ja joutui vaihtamaan proviisorin hommat farmaseutin työhön. Palkassa eroa muutama tonni. Verotuksen jälkeen farmaseutin palkasta jäi muutama satku vähemmän käteen . Tätä se progressiivinen verotus on. Hyvästä tuloksesta rokotetaan ankarasti. Eipä paljoa motivoi tekemään. Korjattu
Edes faktoissa voisi pysyä. Kenelläkään ei ole veroprosenttia, joka jättäisi useamman tonnin palkanlisästä vain muutaman satasen käteen. Jotain tolkkua näihin väitteisiin.
Sähköasentaja-ystäväni perusti firman, jonka myi ja alkoi sijoittamaan. On miljonääri nyt. Itse olen maisteri ja tienaan himpun verran yli 3000 euroa/kk. En ole miljonääri ja ilman ihmettä en siksi koskaan tulekaan.
Duunari ei tienaa kaksisesti, itse asiassa tosi huonosti. Suurin osa selkeistä duunarhommista ja tavanomaisista palveluammateista on sellaisia kahdentonnin paikkoja.
Poikkeuksen muodostavat jotkut harvat erikoisammattilaiset. Useimmat duunarit eivät ole tällaisia eivätkö koskaan kehitykään sellaisksi. Harvinainen taito on pääomaa niin kauan kunnes homma automatisoidaan. Jokunen harva hitsari voi päästä duunarina akateemisen palkoille.
Yleensä duunarin vaurastuu sitten kun se rupeaa yrittäjäksi. Yrittäjän veroaste tuonne kahdensadan tuhannen vuosituloihin asti on naurettavan matala vaikka yrittäjät siitä usein valittavatkin. Usein etenkin rakennusalan yrittäjät pyörittävät sivubisneksinä vaikkapa omia rakennusprojekteja.
Se mitä olen noihin pieniin rakennusyrittäjiin tutustunut, niin rehelliseltä homma ei tunnu eikä asiakas koskaan selviä halvalla. Kannattaa oikeasti seurata niiden työtunteja ja tilauksia tosi tarkasti ja piipahdella työmaalla ja selvittää jokaisen päivän edistyminen, ja kannattaa ottaa kuvia. En sano että kaikkia ovat huijareita, mutta ainakin ne jotka ovat vapaana ottamaan pikku keikkasi useimmiten ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Kumma juttu että putkimies tienaa enemmän kuin korkeakoulun käynyt kirjastotyöntekijä.
Suuret ikäluokat kannustivat lapsiaan korkeakouluihin, koska heidän nuoruudessaan yliopiston käyminen takasi leveän leivän.
No, nyt kävikin niin että ammattimiehet ovat harvinaisia ja kalliita. Se on sellaista aaltoliikettä tämä elämä, ja sähkömiestä, kirvesmiestä ja putkimiestä oikeasti tarvitaan - sukupuolentutkijaa ei niinkään.
Enemmän tarvitsen sähkö- , putki - ja kirvesmiehen palveluja kuin kirjastoihmisen . Onko vaikeata tilata hyllyihin kirjoja eri alueista ja hyllyttää aakkosjärjestykseen . Muutenhan itse joutuu tekemään loput hommat omatoimikirjastossa .
Onko vaikea avata tukkeutunut likavesiputki?
Ei ole.
Tämä ei ollut itselleni mikään uutinen. Perheemme ystäväpiiriissä miljonäärejä (kirjaimellisesti) ovat ammattikoulupohjalta ponnistavia rakennus- tai kuljetusalan ammattilaisia. Kaikilla toki oma yritys.
Me mieheni kanssa olemme käyneet yliopiston, olleet saaneet koulutustamme vastaavissa töissämme ihan hyvää palkkaa. Elintasomme silti todella vaatimaton verratuna ystäviimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työllä ei Suomessa rikastu. En siis ole tienannut mitään hirmusummia. Mutta vuosien varrella tuloni ovat vaihdelleet 25 000-65 000 vuodessa. Alussa olin intopinkeänä suunnittelemassa vaikka mitä, kun sain paikan, missä olivat suurimmat tuloni. Mutta kylläpä veroprosenttinikin kohosi huimasta ja käteenjäävä summa ei siten ollutkaan niin iso siitä vastuusta, mitä isompipalkkainen homma toi tullessaan.
Joten päädyin monien mutkien kautta työhön, missä vuositulot 40 000 ja työ helppoa, missä ei vastuuta ja ei ahdista sunnuntaisin.
Tämä kaveri muutti perheen takia toiselle paikkakunnalle ja joutui vaihtamaan proviisorin hommat farmaseutin työhön. Palkassa eroa muutama tonni. Verotuksen jälkeen farmaseutin palkasta jäi muutama satku vähemmän käteen . Tätä se progressiivinen verotus on. Hyvästä tulee kestää rokotetaan ankarasti. Eipä paljoa motivoi tekemään.
Taidat nyt vähän liioitella tuota palkkaeroa.
Alimmassa palkkaryhmässä ero on vähän toista tonnia ja ylimmässä vajaa 2 tonnia.
Tässä ei tietenkään ole henkilökohtaisia lisiä joita sinulla saattoi olla.
Oletko Emma Hyyppä, Riku Porvari, Joska Saarinen vai Petra Manner? Neljä tekijää yhdellä uutisella