Surettaa ja masentaa niin paljon lapseni puolesta
joka on tehnyt koko vuoden hillittömästi töitä opintojensa eteen. Samalla hän on joutunut käymään tutkimuksissa mahdollisen neurologisen poikkeavuutensa takia. Hän on saanutkin hienoja numeroita kokeista, mutta tuntityöskentelyssä on vielä haasteita juurikin tuon mahdollisen neurologisen pikkeaavuuden takia - hänellä on esimerkiksi vaikeus aloittaa tehtäviä ja kertoa avoimesti omista asioistaan. Kokeista tulee kuitenkin kiitettäviä jatkuvasti.
Opettaja on kuitenkin päättänyt ottaa huomioon tuon lapseni osittaisen passiivisuuden (joka johtuu juurikin hänen erityisyydestään). Numero 8 todistuksessa siitä ilosta, että lapsi on tehnyt hirveästi töitä, saanut kymppejä ja ysejä kokeista, on opettajalta täyttä kettuilua. Noh, siltä se tuntuu. Hän täysin hyvin tietää, että lapsella on tutkimukset käynnissä. Miksi ihmeessä hän ei anna lapselle kiitosta yrittämisestä ja koemenestyksestä? Miksi pitää lyödä lyötyä? Kaikista pahinta tässä on se, että lapsi on kärsinyt koulussa yksinäisyydestä ja kiusaamisesta. Minkä ihmeen takia hänen pitää näyttää jotain erityistemppuja kiitettävän todistusnumeronsa eteen? Eikö opettajalla ole tullut mieleen, että ehkä hän on hiljaa koska ei tunne itseään luokassa hyväksytyksi?
Olen jotenkin niin raivoissani ja suruissani ollut tästä tänään, että en ole saanut mitään tehdyksi. Olen keskustellut tästä opettajan kanssa, mutta hän pysyy kannassaan - lapselle ei kuulu hänen mielestään kuin numero 8.
Eniten pelottaa se, miten tämä vaikuttaa tulevaisuuteen. Lapsi on tehnyt kaikkensa, ollut sisukas eikä ole luovuttanut, vaikka on joutunut kiusatuksi ja ollut yksinäinen. Olen koko viikonlopun kuullut lapselta kuinka hän on huono, eikä hänen kannata enää yrittää. Sydämeni on jotenkin aivan palasina asian takia. Ja lapsi on myös ahdistunut.
Miksi te opettajat olette toisinaan – anteeksi nyt vain – ajattelemattomia mulkeroita, joilla ei ole kykyä katsoa asioita laajemmassa mittakaavassa? Eikö sellaista taitoa opeteta luokanopettajakoulutuksessa? Miksi te ette ymmärrä sitä, että kaikki eivät tee asioita samalta viivalta? Miksi on mahdollista tiputtaa numeroa 8, vaikka kokeiden keskiarvoksi muodostuu pyöristettynä 10? Missä ymmärrys erilaisuutta kohtaan? Missä ihmisyys?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee sen perusteella, miten hyvin opiskelija on saavuttanut opetussuunnitelman tavoitteet. Kokeet mittaavat vain yhden puolen osaamisesta.
Ja se tuntityöskentely on toinen - tiedetään. Mutta kun tilanne on se, että lapsella on puutteelliset sosiaaliset taidot. Vi**u teitä ihmisiä kun te ette ymmärrä mitään.
Toivon, että teille syntyy joskus erityislapsi.
Tuntiaktiivisuus on osa kokonaisuutta
Ensinnäkin, 8 on hyvä numero. Toiseksi, tuntiaktiivisuus ja esiintyminen kuuluu myös arviointiin. Jos sitä ei syystä tai toisesta tee, ei numero voi olla 10, vaikka kokeesta kympin saisikin. Minkä numeron sitten antaisit sille, joka paiskii töitä, saa kokeista kympin ja lisäksi osallistuu aktiivisesti opetukseen? Eipä olisi reilua häntä kohtaan antaa samaa kymppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee sen perusteella, miten hyvin opiskelija on saavuttanut opetussuunnitelman tavoitteet. Kokeet mittaavat vain yhden puolen osaamisesta.
Ja se tuntityöskentely on toinen - tiedetään. Mutta kun tilanne on se, että lapsella on puutteelliset sosiaaliset taidot. Vi**u teitä ihmisiä kun te ette ymmärrä mitään.
Toivon, että teille syntyy joskus erityislapsi.
No jos ei oo kympin arvoinen niin ei ole. Oli syy mikä hyvänsä.
Sama tullut itselle vastaan. Ei ne opettajat osaa ajatella lapsia ollenkaan yksilöinä. Meidän lapset aikuisia jo, mutta koulussa olivat tosi ujoja ja viittaaminen tunnilla oli tosi vaikeaa. Opettajilla on se linja, että joku prosentti numerosta tulee tuntiaktiivisuudesta. Vaikka olivat hyviä koulussa ja kokeista tuli ysejä, se alennettiin usein kasiin todistuksessa, koska ei kuulemma tunneilla osallistunut tarpeeksi. Koitin itse kertoa opettajille lasten ujoudesta ja kannustin lapsia, joko sitten viittaamaan vaikka väkisin tai kertomaan itse opettajalle, että puhuminen luokan edessä on vaikeaa. Ei auttanut.
Onko pojalla myös jännenpiä tyttöjä kavereina...
Tämä on ihan tuttua kauraa. Tuo tasapäistävä peruskoulusysteemi ei valitettavasti näe kauhean monimuotoisesti ihmisyyttä. Siellä helposti lahjakkuudet katoaa. Sinun tehtävä lapsesi vanhempana on taistella. Joka ikinen päivä päätät taistella ja valaa uskoa lapseesi, että hän on mahtava tyyppi. Jätä luokanopettajat omaan arvoonsa. Niinhän sitä sanotaan: ei helmiä sioille.
No mutta,mitä tää nyt on olevinaan.
Ja mitä se Ap taas satuilee...
Vierailija kirjoitti:
Sama tullut itselle vastaan. Ei ne opettajat osaa ajatella lapsia ollenkaan yksilöinä. Meidän lapset aikuisia jo, mutta koulussa olivat tosi ujoja ja viittaaminen tunnilla oli tosi vaikeaa. Opettajilla on se linja, että joku prosentti numerosta tulee tuntiaktiivisuudesta. Vaikka olivat hyviä koulussa ja kokeista tuli ysejä, se alennettiin usein kasiin todistuksessa, koska ei kuulemma tunneilla osallistunut tarpeeksi. Koitin itse kertoa opettajille lasten ujoudesta ja kannustin lapsia, joko sitten viittaamaan vaikka väkisin tai kertomaan itse opettajalle, että puhuminen luokan edessä on vaikeaa. Ei auttanut.
Ja lisätäkseni vielä, homma toimi silti toiseen suuntaan. Luokalla oli myös lapsia, joilla oli paljon koejännitystä, joten koe meni sen takia heillä usein penkin alle. Näiden lasten kohdalla kuitenkin opettajat suureen ääneen ylistivät, että näiden lasten arvosanat voidaan pyöristää ylöspäin, koska vaikka kokeet menevät hionosti, he viittaaavat joka kysymykseen ja osallistuvat tunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, 8 on hyvä numero. Toiseksi, tuntiaktiivisuus ja esiintyminen kuuluu myös arviointiin. Jos sitä ei syystä tai toisesta tee, ei numero voi olla 10, vaikka kokeesta kympin saisikin. Minkä numeron sitten antaisit sille, joka paiskii töitä, saa kokeista kympin ja lisäksi osallistuu aktiivisesti opetukseen? Eipä olisi reilua häntä kohtaan antaa samaa kymppiä.
No ysikin olisi riittänyt, prkl. Mutta 8 on täyttä vit*uilua! Tiedän nuo kaikki mainitsemasi asiat. Mutta kun me ihmiset emme ole kaikki samanlaisia. Eihän sokeiltakaan odoteta näkökykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee sen perusteella, miten hyvin opiskelija on saavuttanut opetussuunnitelman tavoitteet. Kokeet mittaavat vain yhden puolen osaamisesta.
Ja se tuntityöskentely on toinen - tiedetään. Mutta kun tilanne on se, että lapsella on puutteelliset sosiaaliset taidot. Vi**u teitä ihmisiä kun te ette ymmärrä mitään.
Toivon, että teille syntyy joskus erityislapsi.
No minulla sellainen on. Sanoi kyllä itsekin, ettei saa todistukseen kymppiä niistä aineista, joissa vaaditaan kovasti aktiivisuutta ja esinntymistä. Kymppi tuli sitten mm. matikasta, jossa ei tarvitse olla käsi pystyssä. Äidinkielestä kaikista kokeista täydet kympit, mutta koska ei pysty esiintymään, niin todistuksessa 9. Tämä oli hänelle ihan selvä asia, ei koe epäreiluksi. Ollaan tästä myös avoimesti kotona puhuttu, ei haukuttu opettajaa epäreiluksi...
Mutta kun ei joka mamman joka mussukalle voi antaa sitä kymppiä, vaikka se mamman mielestä mussukalle ehdottomasti kuuluisikin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan tuttua kauraa. Tuo tasapäistävä peruskoulusysteemi ei valitettavasti näe kauhean monimuotoisesti ihmisyyttä. Siellä helposti lahjakkuudet katoaa. Sinun tehtävä lapsesi vanhempana on taistella. Joka ikinen päivä päätät taistella ja valaa uskoa lapseesi, että hän on mahtava tyyppi. Jätä luokanopettajat omaan arvoonsa. Niinhän sitä sanotaan: ei helmiä sioille.
Aika paksua verrata nepsy-diagnoosia (tässä sen mahdollisuutta) ja lahjakkuutta. Omalaatuisuus ei ole lahjakkuutta, se on ihan normaalia. Kaikki olemme omalaatuisia, ei pelkästään diagnosoidut lumihiutaleet.
Tunneilla osallistuminen 6, kokeet 10 ja keskiarvoksi tulee 8. Teille on nyt kerrottu mitä vaaditaan arvosanan korottamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee sen perusteella, miten hyvin opiskelija on saavuttanut opetussuunnitelman tavoitteet. Kokeet mittaavat vain yhden puolen osaamisesta.
Ja se tuntityöskentely on toinen - tiedetään. Mutta kun tilanne on se, että lapsella on puutteelliset sosiaaliset taidot. Vi**u teitä ihmisiä kun te ette ymmärrä mitään.
Toivon, että teille syntyy joskus erityislapsi.
Olen tuo ensimmäisenä vastannut. Kiitos toivotuksista, nuorempi lapseni on erityislapsi ja koulunkäynnissä oli niin suuria haasteita, että hän kävi peruskoulun loppuun kotiopetuksessa. Olen opettaja, joten tämä järjestyi. Arvosanat eivät ole päättötodistuksessa lähelläkään sitä, mitä nuorelta olisi voinut älykkyystestien perusteella voinut odottaa, ÄO 149.
Kasi on hyvä!
Opettajan täytyy varmaan myös verrata niihin yseihin ja kymppeihin, jos he ovatkin tehneet paljon paljon enemmän. Ehkä joku pelkkiä kymppejä kokeista saanut on saanut myös vain ysin?
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun ei joka mamman joka mussukalle voi antaa sitä kymppiä, vaikka se mamman mielestä mussukalle ehdottomasti kuuluisikin.
Olet aivan saakelin nolo tyyppi. Onneksi en tunne sinua.
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee sen perusteella, miten hyvin opiskelija on saavuttanut opetussuunnitelman tavoitteet. Kokeet mittaavat vain yhden puolen osaamisesta.
Valitettavasti opet ei ole tehneet tuota valtakunnallista opetussuunnitelmaa jonka mukaan asiat menevät koulussa.
Arviointi tulee sen perusteella, miten hyvin opiskelija on saavuttanut opetussuunnitelman tavoitteet. Kokeet mittaavat vain yhden puolen osaamisesta.