Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä ystäviä jotka ei vastaa viesteihin tai puheluihin?
04.06.2021 |
Viesteihin vastataan monen päivän viiveellä ja lyhyesti. Puhelimitse jos koittaa saada kiinni ei voi kovin kiireellistä asiaa olla koska saa soitella moneen kertaan ja useana päivänä että onnistaa. Alkaa mennä hermo.
Kommentit (219)
Miksi ystävyyssuhteiden pitäisi olla samanlaisia kuin parisuhteen? Jatkuvaa näkemistä, yhteydenpitoa ja kuulumisten vaihtoa. Katkeria kommentteja koko keskustelu täynnä.
Mulla on kaveri, joka vähän väliä katkaisee välit, siitä syystä etten jaksa vastata hänelle joskus puhelimeen. Arkeni on raskasta, uuvuttava fyysinen työ, erityislapsi joka tuo omat haasteensa, välillä painaa uniongelmat ja stressi. Vapaa-aikana haluan käyttää voimien keräämiseen ja ihan vain perheeseeni. Työttömällä tai kotiäidillä on paljon enemmän aikaa yhteydenpitoon ja näkemiseen, kuin perheellisellä työssäkäyvällä. Monesti välimatkakin tuo haasteensa näkemiseen.
Onneksi minulla on kolme hyvää ystävää, joiden kanssa näemme harvoin, koska asumme joko eri puolilla Suomea tai eri maissa. Silti kun yhteyden saa, vaikka puolen vuoden jälkeenkin, niin juttu jatkuu siitä mihin jäi. Näistä ihmisistä saa voimaa ja tietää ettei kukaan suutu vaikka ei oltais edes joka kuukausi yhteyksissä. Aika paljon jo näkee facebookista ja instagramista kavereiden kuulumisia niin ei senkään vuoksi tule niitä kyseltyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua juttua. Ei ollut aikaa vastata puheluun, ei ollut aikaa vastata viestiin, ei edes somessa reagoitu mihinkään. Sain tarpeekseni ja lopetin yhteydenotot. Muutama kuukausi sen jälkeen ylenin töissä ja sama henkilö soitti heti kertoakseen kuinka hän on ajatellut vaihtaa työtä ja esimerkiksi meidän firma kiinnostaa. Olin niin ynseä ettei ole sen jälkeen ottanut yhteyttä, mutta somessa alkanut tykätä jokaisesta päivityksestä, vaikka ennen ei kiinnostanut. Arvatkaa autanko saamaan töitä meiltä...
Siis mitä mä just luin ? Onko ystävän velvollisuus aina reagoida typeriin someilmotuksiin? ”Söin juuri sämpylän” ” Aurinko paistaa”
Ihan naurettavaa. En käytä facea, instaa enkä muutakaan turhaketta. Enkä pidä ystävinä niitä, jotka vaatii jotain ”Ai kun ihanaa” kommenttia päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ystävyyssuhteiden pitäisi olla samanlaisia kuin parisuhteen? Jatkuvaa näkemistä, yhteydenpitoa ja kuulumisten vaihtoa. Katkeria kommentteja koko keskustelu täynnä.
Mulla on kaveri, joka vähän väliä katkaisee välit, siitä syystä etten jaksa vastata hänelle joskus puhelimeen. Arkeni on raskasta, uuvuttava fyysinen työ, erityislapsi joka tuo omat haasteensa, välillä painaa uniongelmat ja stressi. Vapaa-aikana haluan käyttää voimien keräämiseen ja ihan vain perheeseeni. Työttömällä tai kotiäidillä on paljon enemmän aikaa yhteydenpitoon ja näkemiseen, kuin perheellisellä työssäkäyvällä. Monesti välimatkakin tuo haasteensa näkemiseen.
Onneksi minulla on kolme hyvää ystävää, joiden kanssa näemme harvoin, koska asumme joko eri puolilla Suomea tai eri maissa. Silti kun yhteyden saa, vaikka puolen vuoden jälkeenkin, niin juttu jatkuu siitä mihin jäi. Näistä ihmisistä saa voimaa ja tietää ettei kukaan suutu vaikka ei oltais edes joka kuukausi yhteyksissä. Aika paljon jo näkee facebookista ja instagramista kavereiden kuulumisia niin ei senkään vuoksi tule niitä kyseltyä.
Siis tottakai, jos tilanne on tuollainen, pitää ymmärtää. Mutta lapseton, joka elää vain itseään varten, eikä "ehdi" jutella ystävän kanssa. Se ei ole normaalia. Tai että jos hänellä on joku asia, niin pitää samantien olla auttamassa ja vastaamassa, mutta itse samassa tilanteessa saat odotella toista viikkoa vastausta.
Kun muutaman päivän aikana tulee henkilöltä 25 puhelua, joista jokainen on pelkkää puheripulia ja käsittelee samaa, täysin mitätöntä asiaa, jossa itse en edes voi auttaa mitenkään, niin pakko on lopettaa vastaaminen. Ja jos vastaa viesteihin heti, niin puhelin alkaa soida uudestaan. Elämä on liian lyhyt vietettäväksi luuri korvalla jonkun itsekkään kuunteluoppilaana.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ystävyyssuhteiden pitäisi olla samanlaisia kuin parisuhteen? Jatkuvaa näkemistä, yhteydenpitoa ja kuulumisten vaihtoa. Katkeria kommentteja koko keskustelu täynnä.
Mulla on kaveri, joka vähän väliä katkaisee välit, siitä syystä etten jaksa vastata hänelle joskus puhelimeen. Arkeni on raskasta, uuvuttava fyysinen työ, erityislapsi joka tuo omat haasteensa, välillä painaa uniongelmat ja stressi. Vapaa-aikana haluan käyttää voimien keräämiseen ja ihan vain perheeseeni. Työttömällä tai kotiäidillä on paljon enemmän aikaa yhteydenpitoon ja näkemiseen, kuin perheellisellä työssäkäyvällä. Monesti välimatkakin tuo haasteensa näkemiseen.
Onneksi minulla on kolme hyvää ystävää, joiden kanssa näemme harvoin, koska asumme joko eri puolilla Suomea tai eri maissa. Silti kun yhteyden saa, vaikka puolen vuoden jälkeenkin, niin juttu jatkuu siitä mihin jäi. Näistä ihmisistä saa voimaa ja tietää ettei kukaan suutu vaikka ei oltais edes joka kuukausi yhteyksissä. Aika paljon jo näkee facebookista ja instagramista kavereiden kuulumisia niin ei senkään vuoksi tule niitä kyseltyä.
Itsekäs ajattelumalli.
Mua ei tyydytä olla somekaveri tuhansien joukossa.
Eikä mua tyydytä nähdä tai vaihtaa sana kerran puolessa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ystävyyssuhteiden pitäisi olla samanlaisia kuin parisuhteen? Jatkuvaa näkemistä, yhteydenpitoa ja kuulumisten vaihtoa. Katkeria kommentteja koko keskustelu täynnä.
Mulla on kaveri, joka vähän väliä katkaisee välit, siitä syystä etten jaksa vastata hänelle joskus puhelimeen. Arkeni on raskasta, uuvuttava fyysinen työ, erityislapsi joka tuo omat haasteensa, välillä painaa uniongelmat ja stressi. Vapaa-aikana haluan käyttää voimien keräämiseen ja ihan vain perheeseeni. Työttömällä tai kotiäidillä on paljon enemmän aikaa yhteydenpitoon ja näkemiseen, kuin perheellisellä työssäkäyvällä. Monesti välimatkakin tuo haasteensa näkemiseen.Onneksi minulla on kolme hyvää ystävää, joiden kanssa näemme harvoin, koska asumme joko eri puolilla Suomea tai eri maissa. Silti kun yhteyden saa, vaikka puolen vuoden jälkeenkin, niin juttu jatkuu siitä mihin jäi. Näistä ihmisistä saa voimaa ja tietää ettei kukaan suutu vaikka ei oltais edes joka kuukausi yhteyksissä. Aika paljon jo näkee facebookista ja instagramista kavereiden kuulumisia niin ei senkään vuoksi tule niitä kyseltyä.
Siis tottakai, jos tilanne on tuollainen, pitää ymmärtää. Mutta lapseton, joka elää vain itseään varten, eikä "ehdi" jutella ystävän kanssa. Se ei ole normaalia. Tai että jos hänellä on joku asia, niin pitää samantien olla auttamassa ja vastaamassa, mutta itse samassa tilanteessa saat odotella toista viikkoa vastausta.
Eikö tuollaiselle kaverille voisi mainita, että olisi kiva että olisi kiinnostunut myös sinun asioistasi? Jos ei sanomisesta huolimatta meno muutu niin miksi edes olla kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ystävyyssuhteiden pitäisi olla samanlaisia kuin parisuhteen? Jatkuvaa näkemistä, yhteydenpitoa ja kuulumisten vaihtoa. Katkeria kommentteja koko keskustelu täynnä.
Mulla on kaveri, joka vähän väliä katkaisee välit, siitä syystä etten jaksa vastata hänelle joskus puhelimeen. Arkeni on raskasta, uuvuttava fyysinen työ, erityislapsi joka tuo omat haasteensa, välillä painaa uniongelmat ja stressi. Vapaa-aikana haluan käyttää voimien keräämiseen ja ihan vain perheeseeni. Työttömällä tai kotiäidillä on paljon enemmän aikaa yhteydenpitoon ja näkemiseen, kuin perheellisellä työssäkäyvällä. Monesti välimatkakin tuo haasteensa näkemiseen.Onneksi minulla on kolme hyvää ystävää, joiden kanssa näemme harvoin, koska asumme joko eri puolilla Suomea tai eri maissa. Silti kun yhteyden saa, vaikka puolen vuoden jälkeenkin, niin juttu jatkuu siitä mihin jäi. Näistä ihmisistä saa voimaa ja tietää ettei kukaan suutu vaikka ei oltais edes joka kuukausi yhteyksissä. Aika paljon jo näkee facebookista ja instagramista kavereiden kuulumisia niin ei senkään vuoksi tule niitä kyseltyä.
Itsekäs ajattelumalli.
Mua ei tyydytä olla somekaveri tuhansien joukossa.
Eikä mua tyydytä nähdä tai vaihtaa sana kerran puolessa vuodessa.
Miksi koet tämän itsekkäänä?
Kalliiksihan se tulisi, jos joka kuukausi jotakuta näistä kolmesta matkustaisi tapaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua juttua. Ei ollut aikaa vastata puheluun, ei ollut aikaa vastata viestiin, ei edes somessa reagoitu mihinkään. Sain tarpeekseni ja lopetin yhteydenotot. Muutama kuukausi sen jälkeen ylenin töissä ja sama henkilö soitti heti kertoakseen kuinka hän on ajatellut vaihtaa työtä ja esimerkiksi meidän firma kiinnostaa. Olin niin ynseä ettei ole sen jälkeen ottanut yhteyttä, mutta somessa alkanut tykätä jokaisesta päivityksestä, vaikka ennen ei kiinnostanut. Arvatkaa autanko saamaan töitä meiltä...
Siis mitä mä just luin ? Onko ystävän velvollisuus aina reagoida typeriin someilmotuksiin? ”Söin juuri sämpylän” ” Aurinko paistaa”
Ihan naurettavaa. En käytä facea, instaa enkä muutakaan turhaketta. Enkä pidä ystävinä niitä, jotka vaatii jotain ”Ai kun ihanaa” kommenttia päivittäin.
Siis mitä mä just luin? Etkö ymmärrä edes noin lyhyen tekstinpätkän sisältöä? Vai tunnistitko itsesi?
Vierailija kirjoitti:
Kun muutaman päivän aikana tulee henkilöltä 25 puhelua, joista jokainen on pelkkää puheripulia ja käsittelee samaa, täysin mitätöntä asiaa, jossa itse en edes voi auttaa mitenkään, niin pakko on lopettaa vastaaminen. Ja jos vastaa viesteihin heti, niin puhelin alkaa soida uudestaan. Elämä on liian lyhyt vietettäväksi luuri korvalla jonkun itsekkään kuunteluoppilaana.
Tämähän on aivan ääritapaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun muutaman päivän aikana tulee henkilöltä 25 puhelua, joista jokainen on pelkkää puheripulia ja käsittelee samaa, täysin mitätöntä asiaa, jossa itse en edes voi auttaa mitenkään, niin pakko on lopettaa vastaaminen. Ja jos vastaa viesteihin heti, niin puhelin alkaa soida uudestaan. Elämä on liian lyhyt vietettäväksi luuri korvalla jonkun itsekkään kuunteluoppilaana.
Joo tai jos joku soittaa vain haukkuakseen ja kettuillaksen, tai soittaa eikä sano mitään, tai tai tai... Eihän tässä ollut kyse pommituksesta vaan siitä, että ei reagoi mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ystävyyssuhteiden pitäisi olla samanlaisia kuin parisuhteen? Jatkuvaa näkemistä, yhteydenpitoa ja kuulumisten vaihtoa. Katkeria kommentteja koko keskustelu täynnä.
Mulla on kaveri, joka vähän väliä katkaisee välit, siitä syystä etten jaksa vastata hänelle joskus puhelimeen. Arkeni on raskasta, uuvuttava fyysinen työ, erityislapsi joka tuo omat haasteensa, välillä painaa uniongelmat ja stressi. Vapaa-aikana haluan käyttää voimien keräämiseen ja ihan vain perheeseeni. Työttömällä tai kotiäidillä on paljon enemmän aikaa yhteydenpitoon ja näkemiseen, kuin perheellisellä työssäkäyvällä. Monesti välimatkakin tuo haasteensa näkemiseen.Onneksi minulla on kolme hyvää ystävää, joiden kanssa näemme harvoin, koska asumme joko eri puolilla Suomea tai eri maissa. Silti kun yhteyden saa, vaikka puolen vuoden jälkeenkin, niin juttu jatkuu siitä mihin jäi. Näistä ihmisistä saa voimaa ja tietää ettei kukaan suutu vaikka ei oltais edes joka kuukausi yhteyksissä. Aika paljon jo näkee facebookista ja instagramista kavereiden kuulumisia niin ei senkään vuoksi tule niitä kyseltyä.
Itsekäs ajattelumalli.
Mua ei tyydytä olla somekaveri tuhansien joukossa.
Eikä mua tyydytä nähdä tai vaihtaa sana kerran puolessa vuodessa.Miksi koet tämän itsekkäänä?
Kalliiksihan se tulisi, jos joka kuukausi jotakuta näistä kolmesta matkustaisi tapaamaan.
Toiset kaipaavat rinnalleen muutakin kuin kumppanin ja arjen. Eikö ystävyyden pitäisi olla juhlaa jeventämäsdä arkea. Voisi sunkin stressi ja uniongelmat ehkä laantua kunnon ystävyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ystävyyssuhteiden pitäisi olla samanlaisia kuin parisuhteen? Jatkuvaa näkemistä, yhteydenpitoa ja kuulumisten vaihtoa. Katkeria kommentteja koko keskustelu täynnä.
Mulla on kaveri, joka vähän väliä katkaisee välit, siitä syystä etten jaksa vastata hänelle joskus puhelimeen. Arkeni on raskasta, uuvuttava fyysinen työ, erityislapsi joka tuo omat haasteensa, välillä painaa uniongelmat ja stressi. Vapaa-aikana haluan käyttää voimien keräämiseen ja ihan vain perheeseeni. Työttömällä tai kotiäidillä on paljon enemmän aikaa yhteydenpitoon ja näkemiseen, kuin perheellisellä työssäkäyvällä. Monesti välimatkakin tuo haasteensa näkemiseen.
Onneksi minulla on kolme hyvää ystävää, joiden kanssa näemme harvoin, koska asumme joko eri puolilla Suomea tai eri maissa. Silti kun yhteyden saa, vaikka puolen vuoden jälkeenkin, niin juttu jatkuu siitä mihin jäi. Näistä ihmisistä saa voimaa ja tietää ettei kukaan suutu vaikka ei oltais edes joka kuukausi yhteyksissä. Aika paljon jo näkee facebookista ja instagramista kavereiden kuulumisia niin ei senkään vuoksi tule niitä kyseltyä.
Itsekäs.
Mitä sä edes luit tän ketjun kun ei kosketa sun elämää yhtään!!!!! 😤
Yksi tuttava jätti vastaamatta viesteihin, joten kyllä hän on nyt kateuden kanssa jäänyt elämästämme pois ja hyvä niin. Jos on vain kateellinen ja ei yhtään aidosti kiinnostunut elämästämme, niin ei kiitos😝hei hei vaan. Tosin ei kiinnosta hänen lapsensa asiat myöskään, vaikka yksi on kummilapsi. Ei sitten väkisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereita kyllä on jotka eivät vastaa aina, mutta kaikki ystävät kyllä vastaavat aina.
Itsellä on krooninen väsymys ja masennus, joskus tekstiviestiinkin vastaaminen tuntuu vievän liian paljon energiaa. Koitan vastata nopsaan jos on joku kysymys, johon täytyy saada vastaus heti
Vierailija kirjoitti:
Oli mutta ei ole enää. Jäi aina tosi tympeä vaikutelma tuosta ja niinhän siinä kävi että kun lakkasin järkkäämästä itse mitään niin toinen ei kysellyt perään edes kuulumisia. Mielestäni on ok jos ei halua olla jonkun kaveri, mutta senkin voisi ilmaista niin että molemmille jää hyvä mieli tai edes neutraali. Nyt meni 25v ystävyys siinä tuollaiseen.
Minulle kävi niin, että eräs naispuolinen ystävä ikään kuin "ghostasi", lopetti yhtäkkiä puheluihini vastaamisen. Sitten yhteisen kaverimme kautta sain viestin hänelle, että miksei vastaa. Soitin sitten hänelle tuntemattomalla numerolla, ja hän vastasi VAIKKA hänellä oli vieraita juuri silloin. Eli jopa tuollaisessa tilanteessa hän vastaa tuntemattomaan numeroon, mutta minulle ei. Hän sanoi että hänellä on vieraita ja soittaa takaisin. Soitti, ja juteltiin, hänellä oli kuulemma "ollut tässä niin kiirettä". Myöhemmin lopetti puheluihin vastaamisen ihan tyystin.
Ja olin vielä pitänyt häntä järkevänä ja fiksuna naisena, oli hyvin kasvatettukin ja hyvästä (tasapainoisesta) perheestä. Ei kuitenkaan näköjään osannut lopettaa ystävyyssuhdetta muuten kuin noin epäkypsällä tavalla. Ja kyseessä oli sentään kolmekymppinen nainen.
Nykyään kun whatsappistakin näkee koska toinen on paikalla/ollut viimeksi, ja jos ei tekstariin kerkee vastaan vaikka koko ajan vilkuilee kännykkäänsä niin antaa olla, saa mennä vapaasti eri teitä.
Minulla on ystävä joka kyllä vastaa puheluihin, mutta samalla kertoo että on juuri sitomassa kenkiä tai jotain muuta vastaavaa selitystä. Eli puhelu loppuu aika äkkiä hänen puoleltaan. Tarpeeksi monta kertaa, kun on tehnyt tätä, jätän hänet ihan omaan arvoonsa. En kaipaa tuon tason ystävää enää. Siinähän sitoo kenkiä ihan itsekseen:-)
Mistä sen sitten tietää jos toinen on loukkaantunut jostain, jos se ei kerro sitä?
Että on joku sovittu juttu ja kun kysyt siitä, niin et saa mitään vastausta
Siitä voi vetää aika helposti johtopäätökset jos toinen ei vastaa soittoihin ja saat viestiin vastauksen päivien viiveellä. Ihmiset kuitenkin elävät (valtaosa) jatkuvassa symbioosissa puhelimensa kanssa, eli huomaavat kyllä soitot ja viestit.