Onko teillä ystäviä jotka ei vastaa viesteihin tai puheluihin?

Itselläni on puhelin aina äänettömällä, katson se kyllä läpi iltaisin ja vastailen silloin, mutta ystävät joutuvat odottamaan vastausta iltaan, onneksi sukulaiset ja ystävät tuntevat tapani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein se menee vielä niin, että mitä tärkeämpää asiaa viesti käsittelee, sitä todennäköisempää on että vastausta ei tule.

Siksipä oikeasti tärkeät asiat hoidetaan soittamalla. Näin ei jää mahdollisuutta, että viesti jäisi lukematta tai unohtuisi. 

Ei köyhillä ole varaa aina soitella tärkeistäkään asioista. Toiseksi joitakin ihmisiä on vaikea saada soittamalla kiinni, ja heille on pakko lähettää sen sijaan viestejä kun eivät vastaa puhelimeen.

Ei siihen tarvitse laittaa senttiäkään rahaa, että whatsapp puhelun soittaa. Tai jos on niin köyhä, ettei älypuhelinta voi hankkia niin sitten ei toki onnistu. 

On paljon sellaisia ihmisiä, joilla ei ole älypuhelinta.

Ihanko totta? Enpä olisi millään tiennyt. Hyvä kun kerroit :D

Jos on masentunut niin ei jaksa pitää yhteyttä.

Olen itse sellainen, joka ei vastaile ahkerasti. Nuorempana kyllä, mutta en enää. Ei siinä ole mitään henkilökohtaista yleensä, en vain jaksa vastailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein se menee vielä niin, että mitä tärkeämpää asiaa viesti käsittelee, sitä todennäköisempää on että vastausta ei tule.

Siksipä oikeasti tärkeät asiat hoidetaan soittamalla. Näin ei jää mahdollisuutta, että viesti jäisi lukematta tai unohtuisi. 

Hyvä neuvo periaatteessa, mutta kun ei yleensä paljon soittele niin soittaminen tuntuu ikään kuin liian suuren numeron tekemiseltä.

Öööö? Liian suuri numero kertoa esim. vakavasta sairastumisesta muuten kuin viestillä. Suoraan sanottuna todella omituinen ajatusmalli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein se menee vielä niin, että mitä tärkeämpää asiaa viesti käsittelee, sitä todennäköisempää on että vastausta ei tule.

Siksipä oikeasti tärkeät asiat hoidetaan soittamalla. Näin ei jää mahdollisuutta, että viesti jäisi lukematta tai unohtuisi. 

Hyvä neuvo periaatteessa, mutta kun ei yleensä paljon soittele niin soittaminen tuntuu ikään kuin liian suuren numeron tekemiseltä.

Hyvä neuvo myös käytännössä. Jossain on vika, jos kokee soittamisen noin. Eipä se tieto siitä miksikään muutu kerroit sen sitten kirjoitettuna tai puhuttuna. Puhuttuna yleensä mukavampi, jos esim. joku järkyttävä asia kyseessä. On sitten heti mahdollisuus myös purkaa ajatuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sellainen, joka ei vastaile ahkerasti. Nuorempana kyllä, mutta en enää. Ei siinä ole mitään henkilökohtaista yleensä, en vain jaksa vastailla.

Samoin. En jaksa mitään kuulumisten vaihtoa. Sitten taas yleisemmän tason asioita (esim. nyt kuntavaalien tulos) tykkään perkailla viestienkin voimalla hyvässä seurassa. Lähinnä isäni ja parin-kolmen kaverin kanssa tulee näin juteltua ja viestiteltyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ne kaverit, joilla on lapsia. Puhelimessa eivät ehdi puhua koskaan ja viesteihin vastaavat ehkä kerran vuodessa. Olen nyt päättänyt, että en itsekään laita heille viestiä kuin kerran vuodessa, jos ei heistä kuulu mitään. Miksi vaivautua, kun ei siitä saa kuin pahan mielen.

Ei selity lapsilla. Ainoa selitys sille ettei vastaa ystävälle on se ettei kiinnosta. Taustalla voi ns selityksiä masennuksesta ja lapsista lähtien, mutta tosiasia on, että oikea ystävä vastaa tai ainakin parin päivän sisällä ottaa yhteyttä.

Miksi sitten kuitenkin vastaavat joskus, ja kehuvat vielä kuinka ihana ja tärkeä ihminen olen heille. Jos ei oikeasti kiinnostaisi yhtään, niin luulisi että eivät koskaan vastaisi.

Haluavat hiljentää pommituksesi edes hetkeksi?

Ei kai se mitään pommitusta ole, jos ei välttämättä lähetä edes joka kuukausi viestiä.

No eipä meistä kukaan voi tietää, kuinka usein sinä viestittelet. Jos kyselee vastaamattomuutta, itselle tulee välittömästi mielikuva tyypistä, joka jo 15 min päästä laittaa viestin "saitko mun viestin" sitten toisen vartin päästä "miksi et vastaa" jne. jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ne kaverit, joilla on lapsia. Puhelimessa eivät ehdi puhua koskaan ja viesteihin vastaavat ehkä kerran vuodessa. Olen nyt päättänyt, että en itsekään laita heille viestiä kuin kerran vuodessa, jos ei heistä kuulu mitään. Miksi vaivautua, kun ei siitä saa kuin pahan mielen.

Ei selity lapsilla. Ainoa selitys sille ettei vastaa ystävälle on se ettei kiinnosta. Taustalla voi ns selityksiä masennuksesta ja lapsista lähtien, mutta tosiasia on, että oikea ystävä vastaa tai ainakin parin päivän sisällä ottaa yhteyttä.

Ei minulla ole yhtäkään sellaista ystävää, joka aina vastaisi. Oma äitinikään ei aina vastaa....

-eri

Sinä ja moni muu tässä ketjussa ei ymmärtänyt aloituksen tarkoitusta.

Kyse on siitä ettei vastaa yhteydenottoon eikä siis mitään kuulu viikkoihin. Kun uudelleen yrittää ottaa yhteyttä niin ei sittenkään vastata.

Ei tietenkään aina voi olla vastaamassa heti eikä välttämättä samana päivänäkään, mutta viikon sisään odottaisi jotain kommenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ne kaverit, joilla on lapsia. Puhelimessa eivät ehdi puhua koskaan ja viesteihin vastaavat ehkä kerran vuodessa. Olen nyt päättänyt, että en itsekään laita heille viestiä kuin kerran vuodessa, jos ei heistä kuulu mitään. Miksi vaivautua, kun ei siitä saa kuin pahan mielen.

Ei selity lapsilla. Ainoa selitys sille ettei vastaa ystävälle on se ettei kiinnosta. Taustalla voi ns selityksiä masennuksesta ja lapsista lähtien, mutta tosiasia on, että oikea ystävä vastaa tai ainakin parin päivän sisällä ottaa yhteyttä.

Ei minulla ole yhtäkään sellaista ystävää, joka aina vastaisi. Oma äitinikään ei aina vastaa....

-eri

Sinä ja moni muu tässä ketjussa ei ymmärtänyt aloituksen tarkoitusta.

Kyse on siitä ettei vastaa yhteydenottoon eikä siis mitään kuulu viikkoihin. Kun uudelleen yrittää ottaa yhteyttä niin ei sittenkään vastata.

Ei tietenkään aina voi olla vastaamassa heti eikä välttämättä samana päivänäkään, mutta viikon sisään odottaisi jotain kommenttia.

Eikö sinulla mikään kello soi, jos ihminen ei monen yhteydenoton jälkeenkään vastaa? Useimmat osaavat kyllä siitä päätellä, että sitä yhteydenpitoa ei kaivata. Kyllä ihminen vastaa, jos häntä kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli mutta ei ole enää. Jäi aina tosi tympeä vaikutelma tuosta ja niinhän siinä kävi että kun lakkasin järkkäämästä itse mitään niin toinen ei kysellyt perään edes kuulumisia. Mielestäni on ok jos ei halua olla jonkun kaveri, mutta senkin voisi ilmaista niin että molemmille jää hyvä mieli tai edes neutraali. Nyt meni 25v ystävyys siinä tuollaiseen.

Minulle kävi niin, että eräs naispuolinen ystävä ikään kuin "ghostasi", lopetti yhtäkkiä puheluihini vastaamisen. Sitten yhteisen kaverimme kautta sain viestin hänelle, että miksei vastaa. Soitin sitten hänelle tuntemattomalla numerolla, ja hän vastasi VAIKKA hänellä oli vieraita juuri silloin. Eli jopa tuollaisessa tilanteessa hän vastaa tuntemattomaan numeroon, mutta minulle ei. Hän sanoi että hänellä on vieraita ja soittaa takaisin. Soitti, ja juteltiin, hänellä oli kuulemma "ollut tässä niin kiirettä". Myöhemmin lopetti puheluihin vastaamisen ihan tyystin.

Ja olin vielä pitänyt häntä järkevänä ja fiksuna naisena, oli hyvin kasvatettukin ja hyvästä (tasapainoisesta) perheestä. Ei kuitenkaan näköjään osannut lopettaa ystävyyssuhdetta muuten kuin noin epäkypsällä tavalla. Ja kyseessä oli sentään kolmekymppinen nainen. 

Aika ahdistavaa käytöstä sinulta soittaa jostain tuntemattomasta numerosta jos toinen kerran ei halua vastata.

Mulla oli ystävä, jonka kanssa pidin tiiviisti yhteyttä. Aloin seurustella, mutta itse jatkoin yhä tiivistä yhteydenpitoa ystäväni kanssa. Ystävä taas aloitti tuon ettei muka päiväkausiin lukenut viestejäni ja kun vihdoin luki, tuli jtn ”sori on särkeny päätä” tmv. tekosyytä lyhyesti. Eikä laittanut koskaan enää mitään viestiä. Oli kateellinen suhteestani. No mitään ystävyyssuhdetta ei enää siis ole, kun toinen sen kuin seinään lopetti.

Pointtini siis, että ei oikein enää ystäväksi voi kutsua tollasta joka jättää viesteihin ja puheluihin vastaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on puhelin ollut äänettömällä jo pari vuotta. Viesteihin toki vastaan ja läheiset tietävät, että en vastaa puheluihin. Fobia puhelimen käyttöön on ollut jo 20 vuotta.

-Autisti-

Mulla sama, puheluihin en vastaa eikä kukaan kyllä enää koskaan soitakaan. Olen aina inhonnut puheluita ja ärsyttää jos jonnekin on pakko soittaa. Viesteihin vastaan kyllä ja niillä pidän kaikkiin läheisiin yhteyttä. Kätevää koska itse voi vastata ja toinen voi vastata silloin kun on sopiva hetki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on puhelin ollut äänettömällä jo pari vuotta. Viesteihin toki vastaan ja läheiset tietävät, että en vastaa puheluihin. Fobia puhelimen käyttöön on ollut jo 20 vuotta.

-Autisti-

Mulla sama, puheluihin en vastaa eikä kukaan kyllä enää koskaan soitakaan. Olen aina inhonnut puheluita ja ärsyttää jos jonnekin on pakko soittaa. Viesteihin vastaan kyllä ja niillä pidän kaikkiin läheisiin yhteyttä. Kätevää koska itse voi vastata ja toinen voi vastata silloin kun on sopiva hetki.

Olet ilmeisesti ollut koko ikäsi työtön. Työnhakijana ei vaan voi olla vastaamatta puhelimeen, jos töitä joskus haluaa saada. Se kun menee niin, että jos minä en vastaa, soitetaan seuraavalle ja minun nimeni vedetään yli hakijoiden listalta. Myös viranomaisasiointi hankaloituu todella paljon, kun ihmiset pelkäävät puhelinta. 

Olen masentunut ja laitan viestiä vasta pitkän harkinnan jälkeen, jos keksin jotain normaalin optimistista sanottavaa. Yleensä en keksi. Onneksi on pari ystävää, jotka tykkäävät kirjeenvaihtohenkisestä, hitaasta mutta ehkä perusteellisemmasta viestintätavasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ne kaverit, joilla on lapsia. Puhelimessa eivät ehdi puhua koskaan ja viesteihin vastaavat ehkä kerran vuodessa. Olen nyt päättänyt, että en itsekään laita heille viestiä kuin kerran vuodessa, jos ei heistä kuulu mitään. Miksi vaivautua, kun ei siitä saa kuin pahan mielen.

Ei selity lapsilla. Ainoa selitys sille ettei vastaa ystävälle on se ettei kiinnosta. Taustalla voi ns selityksiä masennuksesta ja lapsista lähtien, mutta tosiasia on, että oikea ystävä vastaa tai ainakin parin päivän sisällä ottaa yhteyttä.

Ei minulla ole yhtäkään sellaista ystävää, joka aina vastaisi. Oma äitinikään ei aina vastaa....

-eri

Sinä ja moni muu tässä ketjussa ei ymmärtänyt aloituksen tarkoitusta.

Kyse on siitä ettei vastaa yhteydenottoon eikä siis mitään kuulu viikkoihin. Kun uudelleen yrittää ottaa yhteyttä niin ei sittenkään vastata.

Ei tietenkään aina voi olla vastaamassa heti eikä välttämättä samana päivänäkään, mutta viikon sisään odottaisi jotain kommenttia.

Eikö sinulla mikään kello soi, jos ihminen ei monen yhteydenoton jälkeenkään vastaa? Useimmat osaavat kyllä siitä päätellä, että sitä yhteydenpitoa ei kaivata. Kyllä ihminen vastaa, jos häntä kiinnostaa. 

Itsellä oli tällainen kokemus ja kyllä sitten kello soi reilu vuosi myöhemmin. Kyllä tämä ihminen sitten välillä otti yhteyttä niin välien katkaiseminen kesti, kun tuli uutta toivoa ystävyyteen.

Ensin vain en heti tajunnu tai halunnut tajuta, että olin jostain syystä tipahtanut pois ystävä listalta. Hän kun oli sanonut minun olevan paras ystävä.

Ihmeellinen tapa nykyään häivyttää ihmiset elämästä. Kaipa jollain sitten on paljon ystäviä, että kärsii karsia poiskin.

Ghostaaminen tai vastaaminen viiveellä on vallankäyttöä.

Aika kylmää tekstiä tässäkin ketjussa, ei ole ystävillä mitään merkitystä. Kaikkia on väsyneitä, masentuneita, ei kiinnosta eikä jaksa selitellä. Nyt ymmärrän miksi monta sataa tuhatta ihmistä syö masennuslääkkeitä. Mitätön asia jonka hoitaisi noin kahdessa minuutissa ja osoittaisi ystävälleen että välitän ja olet tärkeä. Auttaisi siihen omaankin masennukseen kun vastaisi. Laiskoja on nykyihmiset ja kylmiä. Sitten kun on itsellä hätä ja tarvitsis olkapäätä, itketään kun ei ole ketään jolle laittaa viestiä tai soittaa. Itsellänikin on näitä laiskureita lähipiirissä, yksin jäävät sitten heikolla hetkellä, minuakin "väsyttää" enkä jaksa kuunnella toisten murheita. Niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Ei ole. Ei enää.

Sisko, 30v, vastaa harvoin puhelimeen ja facebook messengeriin yleensä pitkällä viiveellä jos vastaa. Tuntuu kummalliselta kun olemme kuitenkin ihan hyvissä väleissä. Tosin en itsekään aina huomaa vastata ajoissa. Minusta puhelimessa puhumiselle olisi vielä nykyäänkin tarvetta koska se on usein paljon tehokkaampaa kuin viestittely. Tapaamiset tapahtuvat siskon aloitteesta ja yleensä lyhyellä varoitusajalla.