Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaisia on ne älykkäät keskustelut, joita osa haluaa käydä kavereidensa kesken?
Jotain skeidaa taiteesta? Väittelyä tieteen uusimmista saavutuksista?
Kommentit (674)
Ei herraJumala miten junttia ”sivistynyttä” keskustelija porukkaa täällä !!! 🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gilberte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eleanor Rooseveltin väitetään sanoneen: suuret ajattelijat puhuvat ideoista, keskivertoihmiset tapahtumista ja yksinkertaiset muista ihmisistä.:) En tiedä mihin kategoriaan kuulun, mutta pidän keskusteluista, joissa pohdiskellaan ideoita ja niiden merkitystä tai ihmisen käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Kansainvälisessä politiikassa tykkään tarkastella pieniä merkkejä, jotka johtavat tiettyihin tapahtumiin. Tapahtumat ovat kiinnostavia vain niiden merkityksen kannalta. Ihmiset ovat kiinnostavia motiiviensa vuoksi. Itsepähän kysyit....:D
Minusta yksi keskeinen tekijä joka erottaa älykkään/syvällisen keskustelun arkikeskustelusta on se, että hyvin usein älykkäässä/syvällisessä keskustelussa käsitellään jotakin asiaa yleisellä tasolla - yleisenä ilmiönä, kun taas arkikeskustelussa keskitytään johonkin spesifiin tapaukseen. Eli älykästä/syvällistä on pohtia ja analysoida esimerkiksi ilmiöitä, käsitteitä, määritelmiä, teorioita, yleisiä lainalaisuuksia, syitä ja seurauksia, riippuvuussuhteita eri asioiden välillä - usein tieteelliseen tietoon nojaten, eri aiheita koskevaa tietoa yhdistäen, analysoiden ja loogista päättelyä soveltaen, sekä perustelut esittäen.
Toinen erottava tekijä on se, että älykäs/syvällinen keskustelu käsittelee usein mahdollisuuksien maailmoja - mitä voisi olla (vaikkapa tulevaisuudessa, tai jos menneisyys olisi tapahtunut eri tavalla, tai jos jotkin asiat olisivat eri tavalla kuin ne nykyisessä todellisuudessa ovat). Arkikeskustelu rajoittuu usein konkreettiseen todellisuuteen - siihen mitä on. Mahdollisuuksien maailmoihin lukeutuvat myös erilaiset hypoteesit ilmiöiden/tapahtumien syistä.
Lisäisin näihin vielä:
Todellisuuden (yleisten lainalaisuuksien) ja ”mahdollisuuksien maailmoiden” lisäksi älykkäässä/syvällisessä keskustelussa voidaan ruotia ja keskustella myös tavoitteista yleisellä tasolla (millaista maailmaa tulisi tavoitella), oikeasta/hyvästä ja väärästä/pahasta (mitä yleisellä tasolla tulisi pitää oikeana/hyvänä ja mitä vääränä/pahana), oikeudenmukaisuudesta, sekä siitä, millaisilla keinoilla näihin tavoitteisiin ja oikeaan/hyvään/oikeudenmukaisuuteen tulisi pyrkiä (politiikka).
Älykkäässä/syvällisessä keskustelussa osallistujien tulee kyetä kyseenalaistamaan ja kritisoimaan keskustelussa esitettyjä väitteitä sekä mediassa esitettyjä ”totuuksia” - myös omiaan, mikäli joku esittää uskottavan evidenssin ja pitävät perustelut niitä vastaan.
Samaan aikaan osallistujat myös ymmärtävät, että asioissa voi olla yhtä aikaa sekä hyviä että huonoja puolia - maailma ei ole joko-tai, maailma ei ole mustavalkoinen.
Kaikista nautittavimmillaan älykäs/syvällinen keskustelu on silloin, kun siinä luodaan uusia ajatuksia ja oivalluksia - vähintään jollekin osallistujalle uusia, parhaassa tapauksessa koko maailmalle uusia.
Keskustelun syntyminen edellyttää vähintään kahta riittävän ”tasavahvaa” keskustelijaa, joilla on riittävästi tietoa ja kykyä ymmärtää toistensa sanomiset, kyseenalaistaa ja kritisoida niitä tarvittaessa, tuoda toisen ajatuksiin jotain lisää, sekä ylipäätään riittävästi kiinnostusta samoihin aiheisiin ja niiden analysointiin.
Vai eivät fuksit saisi omissa keskusteluissaan käyttää sanoja, jotka kuuluvat heidän opiskelemiinsa asioihin, koska se on ”elitististä” tai ”snobbailua”.
Miksi se jotai ulkopuolista häiritsee, että keskustelijat keskenään käyttävät sanoja, joita he ymmärtävät?
Saavatko lääkärit käyttää keskinäisissä keskusteluissaan sanoja diabetes tai mononukleoosi, vai pitääkö käyttää sanoja sokeritauti ja pusutauti, ettei ulkopuolisella kuuntelijalla mene yli ymmärryksen?
Mielestäni laaja sanavarasto on vain hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan, mielestäni älykkääseen keskusteluun kuuluu osana empatia. Ei ole kovin älykästä käydä vain älyllisiä keskusteluja, ihminen kun on kokonaisuus. Empatian merkitys korostuu etenkin kaverisuhteissa.
Se että kaksi asiaa usein kulkee käsi kädessä ei tarkoita, että olisivat erottamattomat. Kyllä on täysin mahdollista käydä älykkäitä keskusteluja ilman sen suurempaa empatiaa.
Samoin voi käydä empaattista keskustelua ilman, että keskustelu olisi samalla älykästä.
Sehän on selvä se, mutta se ei poista sitä että älykkääseen keskusteluun kuuluu tunnepuoli.
No eikä kuulu. Esim työkavereiden kanssa käydään usein nimenomaan nk älykkäitä keskusteluja eikä ne keskustelut liity millään tavalla mihinkään, millä olisi tunteita. Emme edes me keskustelijat suhtaudu keskustelun aiheena oleviin esim teknisiin ratkaisuihin tunteella.
Se ei poista sitä että mielestäni älykkääseen keskusteluun kuuluu mm. eettisten seurauksien puntarointia ja muuta mikä koskettaa ihmistä kokonaisvaltaisesti. Älykkäälle keskustelulle kun ei saanut olla määritelmää.
No, tässä onkin asian ydin, mikä erottaa nk. älykkäät keskustelut oikeasti älykkäistä keskusteluista.
Tässä nyt yritys litteroida kulttuuriaiheista kuvitteellista "älykästä keskustelua" , kun sitä pyydettiin. Älyttömältähän se näin kuulostaa 😆
-Näin tänään elokuvan/luin kirjan /kävin näyttelyssä. Oli hieno, teki vaikutuksen. Varsinkin se loppu oli upea.
-Ai, minäkin näin, olihan se hieno, mutta en tykännyt ohjaajan(kirjailijan, taiteilija) tavasta toistaa teemaa aina uudelleen (tms.huomio asiasta)
-Ai, minusta se oli juuri upeaa, se korosti sitä loppuratkaisua. Tuo oli minusta jotenkin verrattavissa siihen x-elokuvaan/kirjaan näyttelyyn. Olivat jotenkin rinnakkaisteokset mielestäni.
-Joo, totta. Niissä on samankaltainen tunnelma ja rakenne.
-se oli kyllä pitkästä aikaa paras kulttuuri kokemus minulle.
-Minun upein kokemus tänä vuonna taas oli z. Olen nähnyt jo 2 kertaa, aloin miettimään omaa suhdettani asiaan y, ja tajusin, että oikeastaan... Jne.
Auttoiko tämä aloittajaa yhtään, ootko enää ketjussa vai olenko myöhässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset jotka jotka väittävät pitävänsä älykkäistä keskusteluista, niin otappa ei insinöörin tai ei fyysikon kanssa puheksi, miten liian luja teräs voi halkaista päällä olevan betonilaatan ilman laakeria pelkällä omalla kuormalla, niin se keskustelu loppuu siihen. Sama toimii kun rupeet selittämään mustista aukoista, kuinka ne imee kaiken itsensä, mutta kuinka ne kuitenkin jossain vaiheessa säteilemällä katoaa tai, että universumi palaa jossain vaiheessa siihen tilaan mistä alkuräjähdys lähti. Se siitä "älykkäästä keskustelusta"
Höpö höpö. Toi ensimmäinen aihe ois mulle aika hepreaa, mutta silloin kävisinkin keskustelua sillä mielellä, että voin saada itselleni uutta tietoa.
Taas mustista aukoista, vaihtoehtoisista hypoteeseista maailmankaikkeuden lopullisesta kohtalosta, alkuräjähdyksestä ja sen ensimmäisistä sekunneista, kvarkki-gluoniplasmasta jne. keskustelen mielelläni vaikka aamuyöhön asti. Toki keskustelua ei ehkä oo se, jos sä yrität selittää aiheesta epävarmoja yksinkertaistuksia.
Samat sanat, mustat aukot kiinnosti kovasti, varsinkin teini-iässä. N.43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt yritys litteroida kulttuuriaiheista kuvitteellista "älykästä keskustelua" , kun sitä pyydettiin. Älyttömältähän se näin kuulostaa 😆
-Näin tänään elokuvan/luin kirjan /kävin näyttelyssä. Oli hieno, teki vaikutuksen. Varsinkin se loppu oli upea.
-Ai, minäkin näin, olihan se hieno, mutta en tykännyt ohjaajan(kirjailijan, taiteilija) tavasta toistaa teemaa aina uudelleen (tms.huomio asiasta)
-Ai, minusta se oli juuri upeaa, se korosti sitä loppuratkaisua. Tuo oli minusta jotenkin verrattavissa siihen x-elokuvaan/kirjaan näyttelyyn. Olivat jotenkin rinnakkaisteokset mielestäni.
-Joo, totta. Niissä on samankaltainen tunnelma ja rakenne.
-se oli kyllä pitkästä aikaa paras kulttuuri kokemus minulle.
-Minun upein kokemus tänä vuonna taas oli z. Olen nähnyt jo 2 kertaa, aloin miettimään omaa suhdettani asiaan y, ja tajusin, että oikeastaan... Jne.Auttoiko tämä aloittajaa yhtään, ootko enää ketjussa vai olenko myöhässä?
Tätä ei nyt kukaan usko, mutta olen käynyt tuon keskustelun reilu viikko sitten lasteni kanssa, kun katsoimme erästä Pirates of the Caribbean -elokuvaa, kun huomasimme, että siinä on paljon samaa kuin Star Wars elokuvissa.
Gilberte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eleanor Rooseveltin väitetään sanoneen: suuret ajattelijat puhuvat ideoista, keskivertoihmiset tapahtumista ja yksinkertaiset muista ihmisistä.:) En tiedä mihin kategoriaan kuulun, mutta pidän keskusteluista, joissa pohdiskellaan ideoita ja niiden merkitystä tai ihmisen käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Kansainvälisessä politiikassa tykkään tarkastella pieniä merkkejä, jotka johtavat tiettyihin tapahtumiin. Tapahtumat ovat kiinnostavia vain niiden merkityksen kannalta. Ihmiset ovat kiinnostavia motiiviensa vuoksi. Itsepähän kysyit....:D
Minusta yksi keskeinen tekijä joka erottaa älykkään/syvällisen keskustelun arkikeskustelusta on se, että hyvin usein älykkäässä/syvällisessä keskustelussa käsitellään jotakin asiaa yleisellä tasolla - yleisenä ilmiönä, kun taas arkikeskustelussa keskitytään johonkin spesifiin tapaukseen. Eli älykästä/syvällistä on pohtia ja analysoida esimerkiksi ilmiöitä, käsitteitä, määritelmiä, teorioita, yleisiä lainalaisuuksia, syitä ja seurauksia, riippuvuussuhteita eri asioiden välillä - usein tieteelliseen tietoon nojaten, eri aiheita koskevaa tietoa yhdistäen, analysoiden ja loogista päättelyä soveltaen, sekä perustelut esittäen.
Toinen erottava tekijä on se, että älykäs/syvällinen keskustelu käsittelee usein mahdollisuuksien maailmoja - mitä voisi olla (vaikkapa tulevaisuudessa, tai jos menneisyys olisi tapahtunut eri tavalla, tai jos jotkin asiat olisivat eri tavalla kuin ne nykyisessä todellisuudessa ovat). Arkikeskustelu rajoittuu usein konkreettiseen todellisuuteen - siihen mitä on. Mahdollisuuksien maailmoihin lukeutuvat myös erilaiset hypoteesit ilmiöiden/tapahtumien syistä.
Minulle tällainen yleisen tason keskustelutapa on todella vieras ja koen sellaisen tylsänä. Ne yksittäiset tilanteet minusta saavat aikaan parhaimpia keskusteluita, koska niissä nimenomaan syntyy sellaisia yhteyksiä, joita ei ole aiemmin kukaan välttämättä ajatellut. Yleisellä tasolla ei ole varmaankaan kovinkaan omaperäinen näkökulma esimerkiksi miettiä, mitä taloudellisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella on tai miten informaatioteknologia on vaikuttanut ammatteihin ja työuriin. Sen sijaan on paljon mielenkiintoisempaa havaita, että 30 vuotta sitten äiti opetteli kauppaoppilaitoksessa faksin käyttöä ja mainostekstausta tussilla ja siinä päästään fiilistelemään sitä, millaisissa asioissa maailma on erilainen. Olisi mielestäni tylsää vain taivastella ympäripyöreästi ilman mitään esimerkkejä tai sidoksia oikeisiin kokemuksiin, että juu, kyllä yhteiskunta muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt yritys litteroida kulttuuriaiheista kuvitteellista "älykästä keskustelua" , kun sitä pyydettiin. Älyttömältähän se näin kuulostaa 😆
-Näin tänään elokuvan/luin kirjan /kävin näyttelyssä. Oli hieno, teki vaikutuksen. Varsinkin se loppu oli upea.
-Ai, minäkin näin, olihan se hieno, mutta en tykännyt ohjaajan(kirjailijan, taiteilija) tavasta toistaa teemaa aina uudelleen (tms.huomio asiasta)
-Ai, minusta se oli juuri upeaa, se korosti sitä loppuratkaisua. Tuo oli minusta jotenkin verrattavissa siihen x-elokuvaan/kirjaan näyttelyyn. Olivat jotenkin rinnakkaisteokset mielestäni.
-Joo, totta. Niissä on samankaltainen tunnelma ja rakenne.
-se oli kyllä pitkästä aikaa paras kulttuuri kokemus minulle.
-Minun upein kokemus tänä vuonna taas oli z. Olen nähnyt jo 2 kertaa, aloin miettimään omaa suhdettani asiaan y, ja tajusin, että oikeastaan... Jne.Auttoiko tämä aloittajaa yhtään, ootko enää ketjussa vai olenko myöhässä?
Tätä ei nyt kukaan usko, mutta olen käynyt tuon keskustelun reilu viikko sitten lasteni kanssa, kun katsoimme erästä Pirates of the Caribbean -elokuvaa, kun huomasimme, että siinä on paljon samaa kuin Star Wars elokuvissa.
Vau, aika hauskaa! 😃
T. Sen edellisen viestin kirjoittaja.
Ilman yhtään sarvia ja hampaita totean, että minusta ihmiset, jotka puhuvat vain itsestään, omista kokemuksistaan ja mielipiteistään, ovat tylsiä. Vaikka usein aloitetaan omasta tilanteesta, aihetta pitää laajentaa ja liittää ne omat kokemukset esim. politiikkaan, jotta keskustelu pysyy kiinnostavana. Tämä kommentti ei ole siis tarkoitettu halveksuvaksi enkä mielestäni osaa itse keskustella syvällisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Politiikka, yhteiskunta, talousasiat...myös kirjallisuus, dokkarit ja miksipä ei sarjat ja leffatkin.
Vierailija kirjoitti:
Gilberte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eleanor Rooseveltin väitetään sanoneen: suuret ajattelijat puhuvat ideoista, keskivertoihmiset tapahtumista ja yksinkertaiset muista ihmisistä.:) En tiedä mihin kategoriaan kuulun, mutta pidän keskusteluista, joissa pohdiskellaan ideoita ja niiden merkitystä tai ihmisen käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Kansainvälisessä politiikassa tykkään tarkastella pieniä merkkejä, jotka johtavat tiettyihin tapahtumiin. Tapahtumat ovat kiinnostavia vain niiden merkityksen kannalta. Ihmiset ovat kiinnostavia motiiviensa vuoksi. Itsepähän kysyit....:D
Minusta yksi keskeinen tekijä joka erottaa älykkään/syvällisen keskustelun arkikeskustelusta on se, että hyvin usein älykkäässä/syvällisessä keskustelussa käsitellään jotakin asiaa yleisellä tasolla - yleisenä ilmiönä, kun taas arkikeskustelussa keskitytään johonkin spesifiin tapaukseen. Eli älykästä/syvällistä on pohtia ja analysoida esimerkiksi ilmiöitä, käsitteitä, määritelmiä, teorioita, yleisiä lainalaisuuksia, syitä ja seurauksia, riippuvuussuhteita eri asioiden välillä - usein tieteelliseen tietoon nojaten, eri aiheita koskevaa tietoa yhdistäen, analysoiden ja loogista päättelyä soveltaen, sekä perustelut esittäen.
Toinen erottava tekijä on se, että älykäs/syvällinen keskustelu käsittelee usein mahdollisuuksien maailmoja - mitä voisi olla (vaikkapa tulevaisuudessa, tai jos menneisyys olisi tapahtunut eri tavalla, tai jos jotkin asiat olisivat eri tavalla kuin ne nykyisessä todellisuudessa ovat). Arkikeskustelu rajoittuu usein konkreettiseen todellisuuteen - siihen mitä on. Mahdollisuuksien maailmoihin lukeutuvat myös erilaiset hypoteesit ilmiöiden/tapahtumien syistä.
Minulle tällainen yleisen tason keskustelutapa on todella vieras ja koen sellaisen tylsänä. Ne yksittäiset tilanteet minusta saavat aikaan parhaimpia keskusteluita, koska niissä nimenomaan syntyy sellaisia yhteyksiä, joita ei ole aiemmin kukaan välttämättä ajatellut. Yleisellä tasolla ei ole varmaankaan kovinkaan omaperäinen näkökulma esimerkiksi miettiä, mitä taloudellisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella on tai miten informaatioteknologia on vaikuttanut ammatteihin ja työuriin. Sen sijaan on paljon mielenkiintoisempaa havaita, että 30 vuotta sitten äiti opetteli kauppaoppilaitoksessa faksin käyttöä ja mainostekstausta tussilla ja siinä päästään fiilistelemään sitä, millaisissa asioissa maailma on erilainen. Olisi mielestäni tylsää vain taivastella ympäripyöreästi ilman mitään esimerkkejä tai sidoksia oikeisiin kokemuksiin, että juu, kyllä yhteiskunta muuttuu.
Missäs kohtaa kukaan on väittänyt, että pitäisi ”taivastella ympäripyöreästi ilman mitään esimerkkejä”? Ei missään. Se että aihetta käsitellään yleisellä tasolla, ei tietenkään tarkoita etteikö käytettäisi esimerkkejä.
Pointsi oli, että arkikeskustelu liikkuu tyypillisesti _pelkästään_ niissä spesifeissä tapauksissa (ihmisissä, tapahtumissa ym.), yrittämättäkään asettaa niitä laajempaan kontekstiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Pitää käyttää harkintaa keskustelun aihetta valitessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt yritys litteroida kulttuuriaiheista kuvitteellista "älykästä keskustelua" , kun sitä pyydettiin. Älyttömältähän se näin kuulostaa 😆
-Näin tänään elokuvan/luin kirjan /kävin näyttelyssä. Oli hieno, teki vaikutuksen. Varsinkin se loppu oli upea.
-Ai, minäkin näin, olihan se hieno, mutta en tykännyt ohjaajan(kirjailijan, taiteilija) tavasta toistaa teemaa aina uudelleen (tms.huomio asiasta)
-Ai, minusta se oli juuri upeaa, se korosti sitä loppuratkaisua. Tuo oli minusta jotenkin verrattavissa siihen x-elokuvaan/kirjaan näyttelyyn. Olivat jotenkin rinnakkaisteokset mielestäni.
-Joo, totta. Niissä on samankaltainen tunnelma ja rakenne.
-se oli kyllä pitkästä aikaa paras kulttuuri kokemus minulle.
-Minun upein kokemus tänä vuonna taas oli z. Olen nähnyt jo 2 kertaa, aloin miettimään omaa suhdettani asiaan y, ja tajusin, että oikeastaan... Jne.Auttoiko tämä aloittajaa yhtään, ootko enää ketjussa vai olenko myöhässä?
Tätä ei nyt kukaan usko, mutta olen käynyt tuon keskustelun reilu viikko sitten lasteni kanssa, kun katsoimme erästä Pirates of the Caribbean -elokuvaa, kun huomasimme, että siinä on paljon samaa kuin Star Wars elokuvissa.
Kuten kirjallisuutta opiskellut ystäväni jo 80-luvulla sanoi, että eihän se muuta ole, kuin tekotaiteellista paskaa
Gilberte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gilberte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eleanor Rooseveltin väitetään sanoneen: suuret ajattelijat puhuvat ideoista, keskivertoihmiset tapahtumista ja yksinkertaiset muista ihmisistä.:) En tiedä mihin kategoriaan kuulun, mutta pidän keskusteluista, joissa pohdiskellaan ideoita ja niiden merkitystä tai ihmisen käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Kansainvälisessä politiikassa tykkään tarkastella pieniä merkkejä, jotka johtavat tiettyihin tapahtumiin. Tapahtumat ovat kiinnostavia vain niiden merkityksen kannalta. Ihmiset ovat kiinnostavia motiiviensa vuoksi. Itsepähän kysyit....:D
Minusta yksi keskeinen tekijä joka erottaa älykkään/syvällisen keskustelun arkikeskustelusta on se, että hyvin usein älykkäässä/syvällisessä keskustelussa käsitellään jotakin asiaa yleisellä tasolla - yleisenä ilmiönä, kun taas arkikeskustelussa keskitytään johonkin spesifiin tapaukseen. Eli älykästä/syvällistä on pohtia ja analysoida esimerkiksi ilmiöitä, käsitteitä, määritelmiä, teorioita, yleisiä lainalaisuuksia, syitä ja seurauksia, riippuvuussuhteita eri asioiden välillä - usein tieteelliseen tietoon nojaten, eri aiheita koskevaa tietoa yhdistäen, analysoiden ja loogista päättelyä soveltaen, sekä perustelut esittäen.
Toinen erottava tekijä on se, että älykäs/syvällinen keskustelu käsittelee usein mahdollisuuksien maailmoja - mitä voisi olla (vaikkapa tulevaisuudessa, tai jos menneisyys olisi tapahtunut eri tavalla, tai jos jotkin asiat olisivat eri tavalla kuin ne nykyisessä todellisuudessa ovat). Arkikeskustelu rajoittuu usein konkreettiseen todellisuuteen - siihen mitä on. Mahdollisuuksien maailmoihin lukeutuvat myös erilaiset hypoteesit ilmiöiden/tapahtumien syistä.
Minulle tällainen yleisen tason keskustelutapa on todella vieras ja koen sellaisen tylsänä. Ne yksittäiset tilanteet minusta saavat aikaan parhaimpia keskusteluita, koska niissä nimenomaan syntyy sellaisia yhteyksiä, joita ei ole aiemmin kukaan välttämättä ajatellut. Yleisellä tasolla ei ole varmaankaan kovinkaan omaperäinen näkökulma esimerkiksi miettiä, mitä taloudellisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella on tai miten informaatioteknologia on vaikuttanut ammatteihin ja työuriin. Sen sijaan on paljon mielenkiintoisempaa havaita, että 30 vuotta sitten äiti opetteli kauppaoppilaitoksessa faksin käyttöä ja mainostekstausta tussilla ja siinä päästään fiilistelemään sitä, millaisissa asioissa maailma on erilainen. Olisi mielestäni tylsää vain taivastella ympäripyöreästi ilman mitään esimerkkejä tai sidoksia oikeisiin kokemuksiin, että juu, kyllä yhteiskunta muuttuu.
Missäs kohtaa kukaan on väittänyt, että pitäisi ”taivastella ympäripyöreästi ilman mitään esimerkkejä”? Ei missään. Se että aihetta käsitellään yleisellä tasolla, ei tietenkään tarkoita etteikö käytettäisi esimerkkejä.
Pointsi oli, että arkikeskustelu liikkuu tyypillisesti _pelkästään_ niissä spesifeissä tapauksissa (ihmisissä, tapahtumissa ym.), yrittämättäkään asettaa niitä laajempaan kontekstiin.
Ehkä tässä voisi vielä selvyyden vuoksi lisätä älykkään/syvällisen keskustelun määritelmään:
Osallistuvat henkilöt ovat kiinnostuneita asioista (siis joistakin yleisen tason ilmiöistä, käsitteistä, teorioista, lainalaisuuksista, mahdollisuuksien maailmoista, filosofiasta, politiikasta jne.) ja he pohtivat näitä asioita _keskustelun ulkopuolella_, koska se on heistä hauskaa ja kiinnostavaa. Keskustelu on sitten tilaisuus päästä vaihtamaan ajatuksia näistä keskustelun ulkopuolella tapahtuneen pohdinnan tuloksista. Toisin sanoen, osallistujat eivät pääsääntöisesti esitä älykkäässä/syvällisessä keskustelussa repliikkejään ”vain jotain sanoakseen” , ”kuulostaakseen älykkäältä”, ”tehdäkseen vaikutuksen”, vaan heillä on aidosti jokin oman pohdinnan tulos, jonka haluavat kertoa, tai sitten he kertovat siinä hetkessä tekemänsä arvion/analyysin siitä mitä pohdinnan tuloksia toinen keskustelija on äsken kertonut. Eli lähinnä nyt haen sitä, että osallistujat eivät ole henkilöitä joilla on vain tuollaisia pinnallisia motiiveja keskustelulle, vaan älykkään/syvällisen keskustelun osallistujat ovat henkilöitä jotka rakastavat ymmärryksensä lisäämistä ja asioiden pohdiskelua.
Täällä tulee väistämättä mieleen, että aloittaja ei kuulu tähän pohdiskelevien henkilöiden joukkoon. Hän ei rakasta asioiden pohdiskelua, mutta yrittää silti väkisin muodostaa ”älykkään/syvällisen” keskustelun - luoja tietää miksi! No eihän se tietenkään onnistu, koska ei niitä omia ajatuksia synny jos ei pohdiskele _keskustelun ulkopuolella_, ja toisaalta miksi pohdiskelisi, jos ei kerran pidä siitä!
Ei maailmassa ole yhtään älykästä naista.
Gilberte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gilberte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eleanor Rooseveltin väitetään sanoneen: suuret ajattelijat puhuvat ideoista, keskivertoihmiset tapahtumista ja yksinkertaiset muista ihmisistä.:) En tiedä mihin kategoriaan kuulun, mutta pidän keskusteluista, joissa pohdiskellaan ideoita ja niiden merkitystä tai ihmisen käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Kansainvälisessä politiikassa tykkään tarkastella pieniä merkkejä, jotka johtavat tiettyihin tapahtumiin. Tapahtumat ovat kiinnostavia vain niiden merkityksen kannalta. Ihmiset ovat kiinnostavia motiiviensa vuoksi. Itsepähän kysyit....:D
Minusta yksi keskeinen tekijä joka erottaa älykkään/syvällisen keskustelun arkikeskustelusta on se, että hyvin usein älykkäässä/syvällisessä keskustelussa käsitellään jotakin asiaa yleisellä tasolla - yleisenä ilmiönä, kun taas arkikeskustelussa keskitytään johonkin spesifiin tapaukseen. Eli älykästä/syvällistä on pohtia ja analysoida esimerkiksi ilmiöitä, käsitteitä, määritelmiä, teorioita, yleisiä lainalaisuuksia, syitä ja seurauksia, riippuvuussuhteita eri asioiden välillä - usein tieteelliseen tietoon nojaten, eri aiheita koskevaa tietoa yhdistäen, analysoiden ja loogista päättelyä soveltaen, sekä perustelut esittäen.
Toinen erottava tekijä on se, että älykäs/syvällinen keskustelu käsittelee usein mahdollisuuksien maailmoja - mitä voisi olla (vaikkapa tulevaisuudessa, tai jos menneisyys olisi tapahtunut eri tavalla, tai jos jotkin asiat olisivat eri tavalla kuin ne nykyisessä todellisuudessa ovat). Arkikeskustelu rajoittuu usein konkreettiseen todellisuuteen - siihen mitä on. Mahdollisuuksien maailmoihin lukeutuvat myös erilaiset hypoteesit ilmiöiden/tapahtumien syistä.
Minulle tällainen yleisen tason keskustelutapa on todella vieras ja koen sellaisen tylsänä. Ne yksittäiset tilanteet minusta saavat aikaan parhaimpia keskusteluita, koska niissä nimenomaan syntyy sellaisia yhteyksiä, joita ei ole aiemmin kukaan välttämättä ajatellut. Yleisellä tasolla ei ole varmaankaan kovinkaan omaperäinen näkökulma esimerkiksi miettiä, mitä taloudellisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella on tai miten informaatioteknologia on vaikuttanut ammatteihin ja työuriin. Sen sijaan on paljon mielenkiintoisempaa havaita, että 30 vuotta sitten äiti opetteli kauppaoppilaitoksessa faksin käyttöä ja mainostekstausta tussilla ja siinä päästään fiilistelemään sitä, millaisissa asioissa maailma on erilainen. Olisi mielestäni tylsää vain taivastella ympäripyöreästi ilman mitään esimerkkejä tai sidoksia oikeisiin kokemuksiin, että juu, kyllä yhteiskunta muuttuu.
Missäs kohtaa kukaan on väittänyt, että pitäisi ”taivastella ympäripyöreästi ilman mitään esimerkkejä”? Ei missään. Se että aihetta käsitellään yleisellä tasolla, ei tietenkään tarkoita etteikö käytettäisi esimerkkejä.
Pointsi oli, että arkikeskustelu liikkuu tyypillisesti _pelkästään_ niissä spesifeissä tapauksissa (ihmisissä, tapahtumissa ym.), yrittämättäkään asettaa niitä laajempaan kontekstiin.
Ehkä tässä voisi vielä selvyyden vuoksi lisätä älykkään/syvällisen keskustelun määritelmään:
Osallistuvat henkilöt ovat kiinnostuneita asioista (siis joistakin yleisen tason ilmiöistä, käsitteistä, teorioista, lainalaisuuksista, mahdollisuuksien maailmoista, filosofiasta, politiikasta jne.) ja he pohtivat näitä asioita keskustelun ulkopuolella, koska se on heistä hauskaa ja kiinnostavaa. Keskustelu on sitten tilaisuus päästä vaihtamaan ajatuksia näistä keskustelun ulkopuolella tapahtuneen pohdinnan tuloksista. Toisin sanoen, osallistujat eivät pääsääntöisesti esitä älykkäässä/syvällisessä keskustelussa repliikkejään ”vain jotain sanoakseen” , ”kuulostaakseen älykkäältä”, ”tehdäkseen vaikutuksen”, vaan heillä on aidosti jokin oman pohdinnan tulos, jonka haluavat kertoa, tai sitten he kertovat siinä hetkessä tekemänsä arvion/analyysin siitä mitä toinen keskustelija on äsken sanonut. Eli lähinnä nyt haen sitä, että osallistujat eivät ole henkilöitä joilla on vain tuollaisia pinnallisia motiiveja keskustelulle, vaan älykkään/syvällisen keskustelun osallistujat ovat henkilöitä jotka rakastavat ymmärryksensä lisäämistä ja asioiden pohdiskelua.
Eli ehkä voisi tiivistää: älykkään/syvällisen keskustelun osallistujat luovat sen keskustelun, voidakseen vaihtaa ajatuksia _keskustelun ulkopuolella_ mielellään harrastamassa pohdiskelunsa tuloksesta.
Ei niin päin, että ”voidakseen saada aikaan älykkään/syvällisen keskustelun”, on pakko väkisin yrittää miettiä ”jotain järkevää sanottavaa”.
Täällä tulee väistämättä mieleen, että aloittaja ei kuulu tähän pohdiskelevien henkilöiden joukkoon. Hän ei vaikuta rakastavan asioiden pohdiskelua, mutta yrittää silti väkisin saada aikaan ”älykkään/syvällisen” keskustelun - luoja tietää miksi! No eihän se tietenkään onnistu, koska ei niitä omia ajatuksia ole, jos ei harrasta pohdiskelua, ja toisaalta miksi pohdiskelisi, jos ei kerran pidä siitä..
Gilberte kirjoitti:
Gilberte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gilberte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eleanor Rooseveltin väitetään sanoneen: suuret ajattelijat puhuvat ideoista, keskivertoihmiset tapahtumista ja yksinkertaiset muista ihmisistä.:) En tiedä mihin kategoriaan kuulun, mutta pidän keskusteluista, joissa pohdiskellaan ideoita ja niiden merkitystä tai ihmisen käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Kansainvälisessä politiikassa tykkään tarkastella pieniä merkkejä, jotka johtavat tiettyihin tapahtumiin. Tapahtumat ovat kiinnostavia vain niiden merkityksen kannalta. Ihmiset ovat kiinnostavia motiiviensa vuoksi. Itsepähän kysyit....:D
Minusta yksi keskeinen tekijä joka erottaa älykkään/syvällisen keskustelun arkikeskustelusta on se, että hyvin usein älykkäässä/syvällisessä keskustelussa käsitellään jotakin asiaa yleisellä tasolla - yleisenä ilmiönä, kun taas arkikeskustelussa keskitytään johonkin spesifiin tapaukseen. Eli älykästä/syvällistä on pohtia ja analysoida esimerkiksi ilmiöitä, käsitteitä, määritelmiä, teorioita, yleisiä lainalaisuuksia, syitä ja seurauksia, riippuvuussuhteita eri asioiden välillä - usein tieteelliseen tietoon nojaten, eri aiheita koskevaa tietoa yhdistäen, analysoiden ja loogista päättelyä soveltaen, sekä perustelut esittäen.
Toinen erottava tekijä on se, että älykäs/syvällinen keskustelu käsittelee usein mahdollisuuksien maailmoja - mitä voisi olla (vaikkapa tulevaisuudessa, tai jos menneisyys olisi tapahtunut eri tavalla, tai jos jotkin asiat olisivat eri tavalla kuin ne nykyisessä todellisuudessa ovat). Arkikeskustelu rajoittuu usein konkreettiseen todellisuuteen - siihen mitä on. Mahdollisuuksien maailmoihin lukeutuvat myös erilaiset hypoteesit ilmiöiden/tapahtumien syistä.
Minulle tällainen yleisen tason keskustelutapa on todella vieras ja koen sellaisen tylsänä. Ne yksittäiset tilanteet minusta saavat aikaan parhaimpia keskusteluita, koska niissä nimenomaan syntyy sellaisia yhteyksiä, joita ei ole aiemmin kukaan välttämättä ajatellut. Yleisellä tasolla ei ole varmaankaan kovinkaan omaperäinen näkökulma esimerkiksi miettiä, mitä taloudellisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella on tai miten informaatioteknologia on vaikuttanut ammatteihin ja työuriin. Sen sijaan on paljon mielenkiintoisempaa havaita, että 30 vuotta sitten äiti opetteli kauppaoppilaitoksessa faksin käyttöä ja mainostekstausta tussilla ja siinä päästään fiilistelemään sitä, millaisissa asioissa maailma on erilainen. Olisi mielestäni tylsää vain taivastella ympäripyöreästi ilman mitään esimerkkejä tai sidoksia oikeisiin kokemuksiin, että juu, kyllä yhteiskunta muuttuu.
Missäs kohtaa kukaan on väittänyt, että pitäisi ”taivastella ympäripyöreästi ilman mitään esimerkkejä”? Ei missään. Se että aihetta käsitellään yleisellä tasolla, ei tietenkään tarkoita etteikö käytettäisi esimerkkejä.
Pointsi oli, että arkikeskustelu liikkuu tyypillisesti _pelkästään_ niissä spesifeissä tapauksissa (ihmisissä, tapahtumissa ym.), yrittämättäkään asettaa niitä laajempaan kontekstiin.Ehkä tässä voisi vielä selvyyden vuoksi lisätä älykkään/syvällisen keskustelun määritelmään:
Osallistuvat henkilöt ovat kiinnostuneita asioista (siis joistakin yleisen tason ilmiöistä, käsitteistä, teorioista, lainalaisuuksista, mahdollisuuksien maailmoista, filosofiasta, politiikasta jne.) ja he pohtivat näitä asioita keskustelun ulkopuolella, koska se on heistä hauskaa ja kiinnostavaa. Keskustelu on sitten tilaisuus päästä vaihtamaan ajatuksia näistä keskustelun ulkopuolella tapahtuneen pohdinnan tuloksista. Toisin sanoen, osallistujat eivät pääsääntöisesti esitä älykkäässä/syvällisessä keskustelussa repliikkejään ”vain jotain sanoakseen” , ”kuulostaakseen älykkäältä”, ”tehdäkseen vaikutuksen”, vaan heillä on aidosti jokin oman pohdinnan tulos, jonka haluavat kertoa, tai sitten he kertovat siinä hetkessä tekemänsä arvion/analyysin siitä mitä toinen keskustelija on äsken sanonut. Eli lähinnä nyt haen sitä, että osallistujat eivät ole henkilöitä joilla on vain tuollaisia pinnallisia motiiveja keskustelulle, vaan älykkään/syvällisen keskustelun osallistujat ovat henkilöitä jotka rakastavat ymmärryksensä lisäämistä ja asioiden pohdiskelua.Eli ehkä voisi tiivistää: älykkään/syvällisen keskustelun osallistujat luovat sen keskustelun, voidakseen vaihtaa ajatuksia _keskustelun ulkopuolella_ mielellään harrastamassa pohdiskelunsa tuloksesta.
Ei niin päin, että ”voidakseen saada aikaan älykkään/syvällisen keskustelun”, on pakko väkisin yrittää miettiä ”jotain järkevää sanottavaa”.Täällä tulee väistämättä mieleen, että aloittaja ei kuulu tähän pohdiskelevien henkilöiden joukkoon. Hän ei vaikuta rakastavan asioiden pohdiskelua, mutta yrittää silti väkisin saada aikaan ”älykkään/syvällisen” keskustelun - luoja tietää miksi! No eihän se tietenkään onnistu, koska ei niitä omia ajatuksia ole, jos ei harrasta pohdiskelua, ja toisaalta miksi pohdiskelisi, jos ei kerran pidä siitä..
Koko "älykkään keskustelun" konsepti on jo lähtökohtaisesti hatara määritelmä. On vain keskustelua. Se on täysin subjektiivista mitä siitä sitten saa irti ja mikä sen merkityksen kokee olevan. Vaikka joku keskustelisi ojan kaivamisesta, se voi aiheuttaa toiselle eksistentialistisen kriisin jos monotonisen työn zen kontrastitetaan suorituskeskeiseen ahdistukseen.
Kaikki jotka puhuu älykkäästä keskustelusta ei joko ymmärrä mistä ne puhuu. Tai haluaa vaan luoda keskustelun kategorian missä voi rinkirunkata omaa erityisyyttään.
Alue: Aihe vapaa
Minusta yksi keskeinen tekijä joka erottaa älykkään/syvällisen keskustelun arkikeskustelusta on se, että hyvin usein älykkäässä/syvällisessä keskustelussa käsitellään jotakin asiaa yleisellä tasolla - yleisenä ilmiönä, kun taas arkikeskustelussa keskitytään johonkin spesifiin tapaukseen. Eli älykästä/syvällistä on pohtia ja analysoida esimerkiksi ilmiöitä, käsitteitä, määritelmiä, teorioita, yleisiä lainalaisuuksia, syitä ja seurauksia, riippuvuussuhteita eri asioiden välillä - usein tieteelliseen tietoon nojaten, eri aiheita koskevaa tietoa yhdistäen, analysoiden ja loogista päättelyä soveltaen, sekä perustelut esittäen.
Toinen erottava tekijä on se, että älykäs/syvällinen keskustelu käsittelee usein mahdollisuuksien maailmoja - mitä voisi olla (vaikkapa tulevaisuudessa, tai jos menneisyys olisi tapahtunut eri tavalla, tai jos jotkin asiat olisivat eri tavalla kuin ne nykyisessä todellisuudessa ovat). Arkikeskustelu rajoittuu usein konkreettiseen todellisuuteen - siihen mitä on. Mahdollisuuksien maailmoihin lukeutuvat myös erilaiset hypoteesit ilmiöiden/tapahtumien syistä.