Millaisia on ne älykkäät keskustelut, joita osa haluaa käydä kavereidensa kesken?

JOO

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Mutta on yleissivistystä ymmärtää, että tällainen moka kävi juuri Kulmunille ja kaikki ihmiset eivät ole tehtäviensä tasalla ja mitä vastuullisempi asema itsellä on, sitä enemmän kannattaa perusasiat varmistaa kiireessäkin. Vastuun ja vallan teoriotakin voi katsoa yleissivistäviksi ja niihin voi perehtyä, nämä vaikuttavat seurauksiin ja palautteeseen. Luottamukseen. Ja sitten vielä asian kommunikointi ja tiedotus, miltä näyttää jos suutahtaa jne. Ei rakettitiedettä. Yleissivistystä. Taidetaan sivuta jo siellä lukiossa näitä kysymyksiä.

Mutta onko se yleissivistyksen puutetta, jos epäonnistuu rekrytoinnissa ja palkkaakin jonkun ei niin pätevän? Mitä hyöty on silloin edes palkata ketään, jos ne työt joutuu lopulta tekemään itse?

Kyllähän palkkaaja on vastuussa kenet palkkaa ja jossain määrin jopa mitä tuhoja he saavat aikaan, mutta siinä ei ole kyse silloin yleissivistyksestä, vaan jostain muusta.

Totta, vallan ja vastuun ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen, mutta se ei tarkoita siltikään sitä, että se on sovellettavissa jokaisen virheeseen ja sopivaksi selitykseksi niille.

Ei kyse ole viraston epäonnistuneesta rekrytoinnista jos verotuspohjaa suunnitteleva pääministeri ei ymmärrä omien työsuhde-etuuksien verotuksesta. Tai ymmärrä kyseenalaistaa oikeassa kohdassa, jos olisi oletetun tietopohjan ja yleissivistyksen perusteella oletettua olla näissä erityisen tarkkana. Hän käytännössä kuitenkin johtaa mokan tehnyttä kansliaa, eli jäljet johtavat sylttytehtaalle. On juuri tietyt asiat joista häneltä voidaan olettaa. Huomaa mistä kritisoidaan. Ei se kritiikki tyhjästä tule, vaan asioiden suhteesta ja prioriteetista. Siinä se pointti ei ole se yksi etuus, vaan se että tällaista käy eivätkä asianosaiset edes itse tunnu ymmärtävän kritiikin pointtia tai syitä. Tai sitten ei vaan kiinnosta, mikä tietenkin murentaa luottamusta joka tapauksessa. Pääministerin tehtäviinhän liittyy erillinen luottamuslausekekin lakiin kirjattuna, ei se ole mitään nillitystä. Se on kirjattu sinne ihan syystä, ei lonkalta. Ihan siitä asemasta tulee.

En ole perehtynyt Suomen pääministerin työehtosopimukseen, enkä myöskään etuihin saatikka verotukseen. Kun pääministeri vastaanottaa työnsä oletan ettei kukaan heistä ollut etukäteen kovin tarkkaan ottanut selvää mitä kaikkea se sopimus sisältää.

En tosin tiedä, ehkä heillä jokaisella on ollut erittäin selkeä näkemys sekä eduista, että mitä työnpuolesta odotetaan.

Voiko sitä edes neuvotella jonkun toisennäköiseksi sopimukseksi, jos kyseinen sopimus ei miellyttäisi? Olen aina ajatellut, että pääministerin asemaan mennään valta edellä ja sitten vasta palkkapussi ja muut edut mielessä. Monessa työssä se on niin, ensin katsotaan palkkaa ja sitten vasta viitsiikö edes hakea sitä hommaa. Mikä siis on prioriteettisi? Että ensin olisi tutkinut omat etunsa itse tarkkaan ja sitten alkanut miettimään miten tätä Suomea pandemian aikana johdetaan?

Minun luottamustani ei joku leivänpalasten hinta horjuta. En näe mitään syytä, miksi todella kovalla palkalla työtä tekevä ihminen käyttää aikaansa johonkin tuollaiseen. Se on minusta täysin apulaisten työ. Se, että hän miettii omia veroetujaan ei nimittäin liity hänen työntekemiseensä mitenkään. Joko se pitää tehdä omalla ajalla tai sitten laittaa siihen muu tekemään ja jos jonkun työ on huolehtia henkilökohtaisistakin asioista, niin sitten tämä henkilö tekee sen ja jos palkattu henkilö ei osaa, se on rekrytointivirhe.

Sen lisäksi, jos jokin romuttaa luottamusta on se, että huomiomme siirretään jollain aamiaisella pois paljon tärkeämmistä asioista ja se sopii lehdistöllemme mitä parhaiten. Mutta näin me olemme erilaisia, sinä mietit jotain mitättömän pientä aamiasietua periaatteellisista syistä ja minusta taas periaatteellisista syistä Suomen korkeimmassa asemassa olevan henkilön ei kuuluisi miettiä jotain muutaman sadan euron pikkujuttuja. Varsinkin kun se näyttää olevan ainoa mitä on saatu kaivettua esiin.

Eli jos eu-pöydissä istuva ja neuvotteleva, Suomea edustava virkamies ei huomaa lukea työehtosopimuksensa pikkupränttiä, mikä takaa että on sen tarkempi/oma-aloitteellisempi lukemaan tukipaketin ehtoja ja seurauksia. Varmaan pystyy jos jaksaa. Jos ei ymmärrä tai jaksa, voivat seuraukset olla jossain tapauksissa suurempia, kuin korjattava veroilmoitus. Jos luottaa kun joku sanoo, että näin on aina tehty ilman kyseenalaistamista, voi sama virhe tulla tehtyä merkittävimmissäkin asioissa. Koska siihen on taipumusta.

Mutta todennäköisyyksillähän tässä pelataan. Yleensä luottamus kuitenkin syntyy systemaattisella toiminnalla. Se on helpompi rikkoa kuin saavuttaa. Työehtoihin ja omaan verotukseen perehtyminen on ihan sitä lähes kaikkien kohtaamaa yleissivistynyttä peruskauraa. Pääministerin taas tulisi olla muita syvällisemmin perillä pääministerin etuisuuksista ja omaa työnkuvaa ohjaavista laeista, mielellään. Silleen että vastaanottavana osapuolena niitä voi itsekin miettiä normikansalaista enemmän ja vaikka vaikuttaakin asiaan tarvittaessa. Mikä se virka alunperinkään on, jos mikään ei vaadi omaa panosta, perehtymistä tai pohtimista. Onko se se Suomen ainoa vastuullinen työ, jossa muut kertovat mitä tehdään, miten ja missä ja milloin? Mikä on sitten se kokemus, tietämys mihin pohjataan jopa vaativammat päätökset, jos perusteista on yksinkertaisesti liian haastavaa ottaa selvää. Mut hei, lähdetään tästä hoitamaan pandemiaa, lakiin perustuen ja eri seikat huomioiden, sure!

Eihän sekään haittaa, että mm. perustuslakia on ollut vaikea tulkita. Väännetään sitten rajoituksista, joita hups ei voidakaan asettaa. Samalla kompetensilla eteenpäin, luottamuksen hengessä. Sattuuhan näitä, mitätöntä säätöä.

Hänelle maksetaan siitä, että hän lukee tukipakettien ehtoja ym. Se on hänen työnsä, ei se, että lukee omaa työsopimustaan ja miettii jokaista etua ja ehkä maksimoida niiden käytön.

Jos kyseessä olisi siivoja voisimme tietenkin kysyä, että mitkä todennäköisyydet siivoojalla, jonka oma koti on sotkuinen on tehdä hyvää jälkeä siellä työpaikallaan, jonne hänet on palkattu siivoojaksi? Me, emme tiedä, ehkä hän hoitaa työnsä täydellisesti, mutta illalla väsyneenä kun saapuu kotiinsa, niin viimeinen asia mitä haluaa tehdä on alkaa siivoamaan siellä omassa kodissaan. Tähän ajatukseenhan perustuu ”suutarin lapsilla ei ole kenkiä” sanonta. Joten vetää johtopäätöksiä siitä miten joku hoitaa työnsä ja miten ne omat asiat hoidetaan on hyödytöntä, ne ei välttämättä korreloi mitenkään.

Onko hän tehnyt jotain laitonta tähän mennessä? Jotain mistä voidaan antaa edes sakot? Vai onko kyseessä nyt vain, että jonkun (sinun) herkkiä tunteita on loukattu ja tunne siitä, että luottamus on petetty, koska pääministeri ei lukenut oman sopimuksensa pikkuprinttiä ja käyttänyt aikaansa siihen, vaan johonkin muuhun, kuten vaikka niihin tukipakettiehtojen lukemiseen?

Joka tapauksessa tämä ketju on älykkäästä keskustelusta ja Marinin aamiaisesta on jo oma ketjunsa. Joten jos haluat keskustella siitä pyydän, että siirryt sinne ja jatkamme täällä tämän aiheen sisällä.

*Kirjoitan itse monta kappaletta Marinin aamiaisista ja kun olen saanut omat perusteluni kerrottua, totean ettei aihe ketään kiinnosta (minuakaan siis, todellakaan) ja muut voivat siirtyä toiseen ketjuun keskustelua häiritsemästä aamiaisteemoilla*

Ok. Tätä kutsuisin varsin älylliseksi lähestymistavaksi keskustelun varsinaisen aihepiirin mukaisesti.

Älyllisesti voi myös katsoa, että jos on väärin niin on väärin.  Jos käyttää jotain etua, pitää tietää sen perusteet.  Pienistä puroista tulee pian valtava virta ja maan tapa. Etelässä ei tällaista älyllisyyttä ole ja tulokset tiedämme. 

Eli onko jotain laittomuuksia sitten löydetty ja tuomiot annettu? Vai onko se vain väärin, koska sinusta se on väärin? Mitä sinä etelän älyllisyydestä tiedät, muutakuin jenkkileffojen liiottelut? Onko Mario Draghi tai Pedro Sánchez Pérez-Castejón syönyt jonkun toisen eväät mahdollisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

No nyt mentiin jo mielestäni melko ylimieliselle tasolle. Pidät itseäsi sivistyneenä ja että kykenet täydellisesti tarkastelemaan kaikkea objektiivisesti ja kriittisesti. Sitten tulet sanomaan, että maamme pääministeri, jolla taitaa olla aika helkkarin laaja osaaminen ja tietotaso, ei ole lähelläkään sinun sivistystäsi, koska hän teki virheen ja luotti virkamiehiin. Väitätkö tosiaan, että sinulle ei koskaan missään tilanteessa voisi käydä tuollaista virhearviota? Tilanteessa, jossa painat työtä yötäpäivää ja kaikenmaailman vainoajat huohottavat niskassa, sinä tarkistaisit joka ikiseen toimittamaasi kuittiin liittyvät kaikki mahdolliset lakipykälät? Koska sinä olet niin uskomattoman täydellinen. 

Joo, kyllä mä tarkistaisin ja tarkastankin, koska teen virkavastuullista työtä. Siinä on se oman toiminnan vastuu virkavelvollisuuteen sidottuna ja hyvin harvoin muiden syyttely auttaa enää yhtään mitään.

Voihan virheitä tapahtuakin. Itse mielellään vältän jos pystyn, koska on sitä yleissivistykseen liittyvää ymmärrystä mahdollisista seurauksista. Ei niitä kaikki aattele. Tai ota selvää itse ennakoivasti jos joku ei erikseen kerro. Mutta ihmiset pystyy eri asioihin.

Edelleen kuulostat ylimieliseltä. Tämän kohun perusteella tietysti ajattelet nyt pelkästään jotain työsuhde-etuja, joiden tiedät itselläsi olevan kunnossa. Elämässä on kuitenkin aika helkkarin monta muutakin osa-aluetta, jota kriittisyys ja objektiivisuus koskee. Kaikki eivät voi ottaa selvää ihan kaikista elämään liittyvistä asioista eikä pitäisikään. Erilaiset virat ja ammatit ja työnjako ovat sitä varten, että voidaan luottaa jonkin toisen ihmisen osaamiseen. Tuskin sinäkään esimerkiksi joka päivä mittaat juomavetesi pitoisuuksia varmistaaksesi, että lapsiesi on sitä turvallista juoda. Et tarkista, koska luotat siihen, että joku muu tarkistaa ne pitoisuudet ja pitää huolta, että veden juominen on turvallista. 

Esimerkkinä, olen itse selvittänyt tarkasti verotusta ja etuuksia, koska en saanut suoraa vastausta. Nyt tiedän ehkä laajemminkin kuin oma tilanteeni vaatii. Voi olla hyötyä tulevaisuudessa, ymmärrän jatkossakin selvittää, koska ymmärrän kyseessä olevan monimutkainen kokonaisuus.

Ja itseasiassa, olen perehtynyt alueeni vesiputkistojen tilanteeseen, veden kovuuden vaihteluun ja viimeisimpänä Suomen vesistöjen tilaan eri alueilla erään sivusilmällä lukemani uutisen innoittamana. Minut tuntevat saattaisivat olla yllättyneitä kuinka perillä jostain random vesiasiasta olenkaan. Ajankohtaisesti veteen lisättiin klooria, joka voi vaikuttaa makuun. En siis ylläty ja voin tämänkin tiedon tarjota jos joku muu ei ole kuulluut ja ihmettelee asiaa. Tämän vuoksi minulla olisi lisättävää, jos vesistöt tulevat jossain yllättäen puheeksi. Ja tämä on vain yksi esimerkki monista.

Tiedän monesta asiasta jotain. Jos törmään asiaan josta en vielä tiedä, selvitän hetken. Ihan mielenkiinnosta. Olen utelias. Ja siten omaan melko laajan yleissivistyksen. Silleen oikeasti laajan. Silleen laajemman kuin moni tuntemani. Silleen, että ihmiset ihan sanovat, että miten tiedät niin laajasti asioista. Ja sit mä oon, että en tiedä miten tiedän. Ja siinä se näkyy.

Marinin aamupaloista en jaksa jankata, joku muu näköjään on jaksanut. Vesijohtovertauksen ymmärsit näköjään väärin. Se, että olet perehtynyt vesiputkistojen tilanteeseen, ei takaa sitä, että mikään ei voisi koskaa mennä mönkään. Samalla tavalla Sanna Marinkin on perehtynyt VNK:n toimintaan ja on luottanut, että siellä asiat tehdään niin kuin ne kuuluu tehdä. Jos jotain tapahtuisi esimerkiksi siellä vesiputkistoissasi, tulisiko kukaan syyttämään sinua, kun et suhtautunut tarpeeksi kriittisesti niihin, joiden tuli pitää huolta, että asiat ovat kunnossa? 

Sinä voit mainostaa laajaa yleissivistystäsi, mutta näköjään sinulta puuttuu tietynlainen tapa kuitenkin hahmottaa niitä syy- ja seuraussuhteita tai kokonaisuuksia ja eri näkökulmia. Esimerkiksi tässä keskustelussa sinulla on vähän hukassa se, mitä minä olen kysymyksilläni ja kommenteillani tarkoittanut. Vesijohtoesimerkikstä heti riensit kertomaan, että olet perehtynyt niiden toimintaan, vaikka minä puhuin itse suoritetusta jokapäiväisestä pitoisuuksien mittaamisesta. Google ei kuitenkaan kerro etukäteen, milloin jotain poikkeavaa tapahtuu, jos tapahtuu. 

Puhuin osaltaan yleisestä yleissivistyksestä vesiesimerkillä. Ei minulla ole mitään perustetta tai syytä tietää siitä mitään, mutta tiedän. Se ei liity työhöni tai harrastuksiini. Ei oikeastaan mihinkään elämässäni. Siksi menee yleissivistyksen, eikä erikoisosaamisen piiriin.

Kyllä minusta pääministerin olisi syytä tietää enemmän verotuspohjasta ja vnk:n toiminnasta, omien tehtävien lakipohjasta kuin minun vesijohtovedestä. Eivät ole vertailukelpoisia asioita. Jos omaan hyvän yleissivistyksen randomjutuista, ei vertaudu siihen etten saisi kritiikkiä johtavana vesihuollon asiantuntijana jos en pitoisuuksista mitään ymmärtäisi ja tämä tulisi ilmi. Määräisin pitoisuuksista, mutten esim. tietäisikään, mikä niihin vaikuttaa ja mitkä ovat terveelliset pitoisuudet tai kuka näitä valvoo ja millä vastuulla. Hyvä yleissivistys olisi auttanut Marinia mahdollisesti välttämään karikon, jos ei muuten ole tilanteen tasalla. Nyt hän joutui sen sijaan ikävään selittelykierteesee, jossa kävi selväksi, ettei oikeastaan kukaan tiedä mistään kovin tarkasti mitään. Mutta siinähän ne selviää kun selvitetään. Selvisi että etuus ei perustu mihinkään lakiin. Pääministerin toiminnan on perustuttava lakiin.

Mittaisin kyllä pitoisuudet, jos se olisi ammattini hallinnan kannalta olennaista. Nyt voin keskittyä vain pätemään sinilevätilanteella :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kuvitteellinen alku keskustelulle, josta voisi tulla syvällinen:

- Näin eilen vauva.fi:ssä ketjun, jossa pyydettiin esimerkkiä älykkäästä keskustelusta. Se on kyllä jännä, et oikeesti jotkut juttelee vain siitä, mitä niille on itelle tapahtunu.

- Niinpä. Sellaisia ihmisiä on varmasti aika paljon. Mistähän tuo ero ihmisten välillä vois johtua? Varmaan ainakin sillä on merkitystä, onko kotona tottunut pähkäileviin keskusteluihin.

- Varmasti joo. Jos on tottunu siihen, että puhutaan vaan arjen tapahtumista, niin voi olla vaikea edes nähdä sellaisessa keskustelussa mitään järkeä.

- No onko siinä järkeä?

- Sehän ei tuota suoraan rahaa, mut ihminen on sosiaalinen eläin ja ..

Tämä voisi johtaa esim. keskusteluun siitä, missä määrin ihmisten ajattelu on jalostuneempaa, kun he tekevät sitä yhdessä (esim. työelämässä tai politiikassa) vs. jokainen ajattelis asiat itse. Voitaisiin puhua länsimaisesta demokratiasta ja sen ominaisuuksista: hyvistä puolista ja haasteista.

Tai sit voitais spekuloida sillä, ovatko erot ihmisten ajattelussa kulttuurista vai älykkyyden eroista johtuvaa. Ja erilaisten ihmisten merkityksestä toimivassa ja monimuotoisessa yhteiskunnassa.

Tai voitais keskustella siitä, miten ihmisten halu näyttäytyä fiksuina ilmenee. Onko esim. alan termien käyttäminen brassailua. Tai mitä on nykyajan sivistys.

Mahdollisia keskustelusuuntia on valtavasti! Keskustelua rikastaa ja parantaa, jos keskustelijat ovat lukeneet aiheeseen liittyvää tutkimusta tai muuta kirjallisuutta.

Mun mielestä keskustelu on hyvä, jos se saa miettimään asioita jostain uudesta näkökulmasta.

En halua olla ylimielinen, mutta minusta tuossakaan pätkässä ei ollut oikein mitään sellaista näkökulmaa, jotka eivät olisi olleet minulle itsestäänselviä.  Tuokin kuulostaa tiedettyjen tosiasioiden hymistelyltä. Ihmiset ovat taustojensa ja kokemuksiensa takia erilaisia ja erilaiset ympäristöt vaikuttavat ihmisiin eri tavoilla. Tietynlaisissa tilanteissa alan termien käyttäminen on brassailua, jos se on kontekstissa tarpeetonta ja niitä asioita ei edes yritetä selittää kansantajuisesti. Entä sitten? Eikö suunnilleen jokainen päädy näissä suunnilleen samanlaisiin vastauksiin. Mitä enemmän näitä esimerkkejä lukee, sitä enemmän vaikuttaa siltä, että nämä älykkäät keskustelut ovat sellaista ällistelyä ja taivastelua ja small talkia, jota höpötellään lämpimikseen. Vai onko tosiaan niin, että esimerkiksi ihmisten erilaiset taustat ja luonteet ovat jollekulle erityisen suuri oivallus, johon tarvitaan erillinen keskustelu? Todellakin olen ymmärtänyt yleissivistyksen ihan eri tavalla kuin muut. 

Ehkä sitä älykästä keskustelua pitäisi verrata suoraan vähä-älyiseen keskusteluun? Älykkyys saattaa näyttäytyä monessa eri muodossa, mutta tyhmyyttä on vain yhtä lajia.

Beavis& Butthead on täydellinen esimerkki täysin älyvapaasta keskustelusta. Siitä voisi vaikka lähteä ylöspäin ja päätyä jonnekin kahden Nobel palkitun keskenäiseen keskusteluun vaikka moraalista tieteessä. Voisimme varmasti laittaa järjestykseen kaikki maailman keskustelut ja listan kärkipäähän nousevat ovat niitä todella älykkäitä keskusteluja ja häntäpäässä ne älyvapaat.

Minusta jonkun asian uudelleen sanominen ei tee asiasta vähä-älyistä. Täysin uusien asioiden tai ajatusten keksiminen jokaisen uuteen lauseeseen minkä päästää suustaan on mahdotonta. Jolloin keskustelu olisi lopulta vain yhtä, ylösalaisin vähä-älyisestä,

älykkääseen saman puheenvuoron aikana jopa. Pitäisikö se silloin kategorisoida älykkääksi vai vähä-älyiseksi keskusteluksi?

Yleissivistys on erittäin kulttuurisidonnaista. Se missä suomalaisen yleissivistykseen kuuluu tuntea Suomen puut, kirjailijat, läänit tai Suomen työlainsäädäntöä, jossain toisessa maassa taas jonkun muun ilmaston puut, heidän omat työnlainsäädännöt ym. Jotka ovat siis todennäköisesti aivan erillaisia.

On todennäköistä, että tämäkin vastaus on sinulle itsestäänselvyys ja lentää sinulla sinne sinun ei älykkäiden keskustelujen kategoriaan, koska alkaa tulla selväksi, ettei mikään ole tarpeeksi uutta ja älykästä, jotta jokin voitaisin ylentää sinne älykäskeskustelukategoriaan. Mikään esimerkki ei ole tarpeeksi korkealentoista ja omaperäisen innovatiivistä ja tosiaalta, jos se olisi sitä, sen pitäisi olla jotain muuta kuin mitä sinä ajattelet ja sekään ei kelpaisi sinulle, koska sinä näet asian eri tavoin. Jolloin se muuttuisi sinulle vääräksi vastaukseksi, koska sinulla on se oikea vastaus hallussa. Paradoksaalista vai mitä?

Olen pahoillani, jos minun mielipiteeni ja näkemykseni sinua noin kovasti loukkaavat. Se nyt vain sattuu olemaan minun tapani kommunikoida ja keskustella, että sanon vain sellaisia asioita, joilla koen olevan merkitystä ekä mielelläni puhu asioita, joita toinen jo tietää. Ei tässä ole kyse nyt edes välttämättä mistään vähättelystä vaan yksinkertaisesti ehkä jostain jurosta pohjalaisluonteesta, että puhutaan vähän, mutta kun puhutaan, niin puhutaan asiaa.

En siis missään yritä sanoa, että olen kaikkia muita niin kovin paljon älykkäämpi. Pointtini on vain ehkä todistaa vähän itsellenikin, että en minä nyt loppujen lopuksi niin tyhmä olekaan, vaikka en tällaisia älyllisiä keskusteluja harrasta. Toisilla vain sattuu olemaan erilaiset motiivit keskusteluihin ja se on ihan ok. Olen aidosti ennen tätä keskustelua luullut, että ne älykkäät keskustelut ovat jotain sellaista, mitä moni ei pystyisi seuraamaan lainkaan, mutta eihän se ainakaan näiden esimerkkien valossa ole lainkaan sellaista. Siis oikeastaan ennen tätä keskustelua ajattelin, että en ole älykäs, mutta tässä keskustelun edetessä olen huomannut, että kyllä minä sittenkin taidan olla. 

Eivät ne loukkaa minua millään tavalla, minä kyllä tiedän mitä olen, vaikka sinä minut tai juttuni lokeroisit mihin tahansa lokeroon. Joku aiemmin kommentoi tapasi olevan ylimielisen kuvan antava ja allekirjoitan näkemyksen. Mutta se on tapasi ja siihen sinulla on varmasti omat syysi.

Minä taas en ole koskaan ollut juro pohjalainen luonne vaan paljon puhuva ja nopeasti ajatteleva etelän luonne, jonka johdosta joskus pääsee suusta myös asioita, joita en ole ihan loppuun asti miettinyt. Eikä minulla ole oikeasti tarvetta todistella muille eikä itselleni mitään keskusteluissa, eikä varsinkaan mitään omaan älyyn liittyvää.

Uskon, että hyväntahtoinen keskustelu käydään se sitten älykkäällä tai älyvapaalla tasolla voi olla monelle ihmiselle ja varsinkin yksinäisyydestä kärsivälle ihmiselle suurta mielihyvää tuottava asia. Ajatuksen, jonka jakaminen tuntuu toisille olevan täysin käsittämätön mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

No nyt mentiin jo mielestäni melko ylimieliselle tasolle. Pidät itseäsi sivistyneenä ja että kykenet täydellisesti tarkastelemaan kaikkea objektiivisesti ja kriittisesti. Sitten tulet sanomaan, että maamme pääministeri, jolla taitaa olla aika helkkarin laaja osaaminen ja tietotaso, ei ole lähelläkään sinun sivistystäsi, koska hän teki virheen ja luotti virkamiehiin. Väitätkö tosiaan, että sinulle ei koskaan missään tilanteessa voisi käydä tuollaista virhearviota? Tilanteessa, jossa painat työtä yötäpäivää ja kaikenmaailman vainoajat huohottavat niskassa, sinä tarkistaisit joka ikiseen toimittamaasi kuittiin liittyvät kaikki mahdolliset lakipykälät? Koska sinä olet niin uskomattoman täydellinen. 

Joo, kyllä mä tarkistaisin ja tarkastankin, koska teen virkavastuullista työtä. Siinä on se oman toiminnan vastuu virkavelvollisuuteen sidottuna ja hyvin harvoin muiden syyttely auttaa enää yhtään mitään.

Voihan virheitä tapahtuakin. Itse mielellään vältän jos pystyn, koska on sitä yleissivistykseen liittyvää ymmärrystä mahdollisista seurauksista. Ei niitä kaikki aattele. Tai ota selvää itse ennakoivasti jos joku ei erikseen kerro. Mutta ihmiset pystyy eri asioihin.

Edelleen kuulostat ylimieliseltä. Tämän kohun perusteella tietysti ajattelet nyt pelkästään jotain työsuhde-etuja, joiden tiedät itselläsi olevan kunnossa. Elämässä on kuitenkin aika helkkarin monta muutakin osa-aluetta, jota kriittisyys ja objektiivisuus koskee. Kaikki eivät voi ottaa selvää ihan kaikista elämään liittyvistä asioista eikä pitäisikään. Erilaiset virat ja ammatit ja työnjako ovat sitä varten, että voidaan luottaa jonkin toisen ihmisen osaamiseen. Tuskin sinäkään esimerkiksi joka päivä mittaat juomavetesi pitoisuuksia varmistaaksesi, että lapsiesi on sitä turvallista juoda. Et tarkista, koska luotat siihen, että joku muu tarkistaa ne pitoisuudet ja pitää huolta, että veden juominen on turvallista. 

Esimerkkinä, olen itse selvittänyt tarkasti verotusta ja etuuksia, koska en saanut suoraa vastausta. Nyt tiedän ehkä laajemminkin kuin oma tilanteeni vaatii. Voi olla hyötyä tulevaisuudessa, ymmärrän jatkossakin selvittää, koska ymmärrän kyseessä olevan monimutkainen kokonaisuus.

Ja itseasiassa, olen perehtynyt alueeni vesiputkistojen tilanteeseen, veden kovuuden vaihteluun ja viimeisimpänä Suomen vesistöjen tilaan eri alueilla erään sivusilmällä lukemani uutisen innoittamana. Minut tuntevat saattaisivat olla yllättyneitä kuinka perillä jostain random vesiasiasta olenkaan. Ajankohtaisesti veteen lisättiin klooria, joka voi vaikuttaa makuun. En siis ylläty ja voin tämänkin tiedon tarjota jos joku muu ei ole kuulluut ja ihmettelee asiaa. Tämän vuoksi minulla olisi lisättävää, jos vesistöt tulevat jossain yllättäen puheeksi. Ja tämä on vain yksi esimerkki monista.

Tiedän monesta asiasta jotain. Jos törmään asiaan josta en vielä tiedä, selvitän hetken. Ihan mielenkiinnosta. Olen utelias. Ja siten omaan melko laajan yleissivistyksen. Silleen oikeasti laajan. Silleen laajemman kuin moni tuntemani. Silleen, että ihmiset ihan sanovat, että miten tiedät niin laajasti asioista. Ja sit mä oon, että en tiedä miten tiedän. Ja siinä se näkyy.

Marinin aamupaloista en jaksa jankata, joku muu näköjään on jaksanut. Vesijohtovertauksen ymmärsit näköjään väärin. Se, että olet perehtynyt vesiputkistojen tilanteeseen, ei takaa sitä, että mikään ei voisi koskaa mennä mönkään. Samalla tavalla Sanna Marinkin on perehtynyt VNK:n toimintaan ja on luottanut, että siellä asiat tehdään niin kuin ne kuuluu tehdä. Jos jotain tapahtuisi esimerkiksi siellä vesiputkistoissasi, tulisiko kukaan syyttämään sinua, kun et suhtautunut tarpeeksi kriittisesti niihin, joiden tuli pitää huolta, että asiat ovat kunnossa? 

Sinä voit mainostaa laajaa yleissivistystäsi, mutta näköjään sinulta puuttuu tietynlainen tapa kuitenkin hahmottaa niitä syy- ja seuraussuhteita tai kokonaisuuksia ja eri näkökulmia. Esimerkiksi tässä keskustelussa sinulla on vähän hukassa se, mitä minä olen kysymyksilläni ja kommenteillani tarkoittanut. Vesijohtoesimerkikstä heti riensit kertomaan, että olet perehtynyt niiden toimintaan, vaikka minä puhuin itse suoritetusta jokapäiväisestä pitoisuuksien mittaamisesta. Google ei kuitenkaan kerro etukäteen, milloin jotain poikkeavaa tapahtuu, jos tapahtuu. 

Puhuin osaltaan yleisestä yleissivistyksestä vesiesimerkillä. Ei minulla ole mitään perustetta tai syytä tietää siitä mitään, mutta tiedän. Se ei liity työhöni tai harrastuksiini. Ei oikeastaan mihinkään elämässäni. Siksi menee yleissivistyksen, eikä erikoisosaamisen piiriin.

Kyllä minusta pääministerin olisi syytä tietää enemmän verotuspohjasta ja vnk:n toiminnasta, omien tehtävien lakipohjasta kuin minun vesijohtovedestä. Eivät ole vertailukelpoisia asioita. Jos omaan hyvän yleissivistyksen randomjutuista, ei vertaudu siihen etten saisi kritiikkiä johtavana vesihuollon asiantuntijana jos en pitoisuuksista mitään ymmärtäisi ja tämä tulisi ilmi. Määräisin pitoisuuksista, mutten esim. tietäisikään, mikä niihin vaikuttaa ja mitkä ovat terveelliset pitoisuudet tai kuka näitä valvoo ja millä vastuulla. Hyvä yleissivistys olisi auttanut Marinia mahdollisesti välttämään karikon, jos ei muuten ole tilanteen tasalla. Nyt hän joutui sen sijaan ikävään selittelykierteesee, jossa kävi selväksi, ettei oikeastaan kukaan tiedä mistään kovin tarkasti mitään. Mutta siinähän ne selviää kun selvitetään. Selvisi että etuus ei perustu mihinkään lakiin. Pääministerin toiminnan on perustuttava lakiin.

Mittaisin kyllä pitoisuudet, jos se olisi ammattini hallinnan kannalta olennaista. Nyt voin keskittyä vain pätemään sinilevätilanteella :D

Eli ainoastaan muutamalla toimittajalla oli yleissivistystä ja muilla ei? Niin ja tietenkin sinulla, joka tiesit asian oikean laidan jo ennen kun juttua oli edes tehty lehtiin? Onko oman työsopimuksen tietäminen ammatin ja työn kannalta pakollista ja olennaista? Verotuksen puolesta ehkä, mutta senkin voi ulkoistaa muille.

On ihmisiä joilla ei ole edes sopimusta. Miten nämä voivat selvitä työstään, jos se olisi välttämätöntä itse työn kannalta hallita kaikki työsopimukseen liittyvät asiat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.

Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.

Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?

Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella. 

Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa. 

No, minä yritän. Keskustelu taiteesta voisi edetä vaikka niin, että lähdetään liikkelle jostain yhteitsestä teoksesta, jonka molemmat ovat nähneet/lukeneet/kokeneet. Puhutaan juuri niistä henkilökohtaisista kokemuksista, vertaillaan niitä. Analysoudaan sitä, mistä tuo kokemus koostui, oliko taideteoksen teemassa jotain joka erityisesti kiinnosti, joka herätti tunteita, jonka tunnisti. Oliko joku osa-alue erityisen onnistunut tai epäonnistunut, oliko teoksen muoto kiinnostava (esim.kirjan rakenne), toiko teos jotain uutta siihen mielikuvaa, joka taiteilijasta tai ryhmästä oli aikaisemmin ollut, oliko teos poliittisesti mielenkiintoinen jne. Älykkäällä varmaan tarkoitetaan yleensä sitä, että pystytään näkemään yhteyksiä, erittelemään ja erottelemaan asioita toisistaan, ei hypätä heti johtopäätöksiin heppoisin perustein vaan kyetään myös kyseenalaistamaan omia ajatuksia, pystytään kuvaamaan asioita hyvin sanoilla.  Tietotaso ei ole sama asia kuin älykkyys, mutta kyllähän keskustelusta tulee helpommin älykäs, jos osapuolet tietävät aiheestaan paljon ja osaavat viitata sen ulkopuolelle. 

Olen myös aivan eri mieltä siitä, että kriittisyys olisi kaverien kesken epäkunnioittavaa. Päinvastoin melkeimpä, jos se tapahtuu rakentavassa hengessä. Mulla on yleensä kiinnostavimpia keskusteluja niiden kavereiden kanssa, jotka uskaltavat olla kriittisiä ja osaavat perustella hyvin. 

Mutta kaikki tämä tietenkin vaatii sen, että kumpaakin ylipäänsä kiinnostaa koko puheenaihe ja että on nyt edes jotain perustietoja, joista lähteä liikkeelle. Useimpia ihmisiä ei välttämättä kiinnosta taide ihan niin paljon? 

Okei, eli tuollaista omien mielipiteiden, tulkintojen ja tunteiden vaihtamista.

Sitäkin. Mutta myös viittaamista siihen, mitä joku muu on asiasta sanonut, joskus ihan teorioihinkin.

Onko siis niin, että on jotenkin älyllisesti köyhää, jos nauttii vain taiteesta sellaisenaan ilman sen tarkempaa analysointia?

Ei. Taiteesta voi nauttia sellaisenaan tai sitten siitä voi keskustella tuntikausia. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, jolla vastaanottaa taidetta.

Olen joskus ihmetellyt esimerkiksi musiikin osalta sitä, että jos minusta joku kappale on mukaansatempaava ja siinä on kiva melodia ja jollain tavalla koskettavat tai muuten miellyttävät sanat, sitä ei jotenkin saa sanoa ääneen, kun se on kuitenkin joidenkin "asiantuntijoiden" mielestä jotain taidotonta tusinahumppaa. Tällaisissa asioissa tuntuu, että onko taide sittenkään sallittua kaikille, kun sielläkin on ilmeisesti joku sääntö, miten asiat pitää kokea ja käsitellä. Jos kokee tarpeettomana yksityiskohtien ruotimisen ja tarkastelun ihan vain siksi, että haluaa nauttia, miksi se on jotenkin väärin? 

Ei ole millään tavalla väärin.

Juu ei ehkä sillä tavalla väärin, mutta esimerkiksi tässä keskustelussa olet kakkosluokan kansalainen alhaisella älykkyysosamäärällä, jos kirja on sinulle vain kirja eikä aiheuta sinulle mitään viikkokausien tykytyksiä, joita pitää paatoksella tarkkaan analysoiden sitten julistaa kaikille kavereille. Jotenkin tuntuu, että tässä nyt sekoitetaan mielenkiinnon kohteet ja intohimo yleissivistykseen. Jos ei ole suurta intohimoa samaistua kirjojen henkilöhahmoihin tai fiilistellä kirjojen tunnelmaa, niin ei kai se minusta tyhmää tee. 

Ei tee tyhmää, mutta mielikuvituksettoman ja kiinnostuksettoman se sinusta tekee. Sitähän juuri olet, jos sinua ei kiinnosta pohtia ja analysoida ihmiselämää, yhteiskuntaa, maailmankaikkeutta, taidetta jne. yhdessä toisten ihmisten kanssa, eikä kuulla keskustelukumppaniesi ajatuksia näistä.

Eli toisin sanoen, et ole kiinnostunut älykkäistä keskusteluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

No nyt mentiin jo mielestäni melko ylimieliselle tasolle. Pidät itseäsi sivistyneenä ja että kykenet täydellisesti tarkastelemaan kaikkea objektiivisesti ja kriittisesti. Sitten tulet sanomaan, että maamme pääministeri, jolla taitaa olla aika helkkarin laaja osaaminen ja tietotaso, ei ole lähelläkään sinun sivistystäsi, koska hän teki virheen ja luotti virkamiehiin. Väitätkö tosiaan, että sinulle ei koskaan missään tilanteessa voisi käydä tuollaista virhearviota? Tilanteessa, jossa painat työtä yötäpäivää ja kaikenmaailman vainoajat huohottavat niskassa, sinä tarkistaisit joka ikiseen toimittamaasi kuittiin liittyvät kaikki mahdolliset lakipykälät? Koska sinä olet niin uskomattoman täydellinen. 

Joo, kyllä mä tarkistaisin ja tarkastankin, koska teen virkavastuullista työtä. Siinä on se oman toiminnan vastuu virkavelvollisuuteen sidottuna ja hyvin harvoin muiden syyttely auttaa enää yhtään mitään.

Voihan virheitä tapahtuakin. Itse mielellään vältän jos pystyn, koska on sitä yleissivistykseen liittyvää ymmärrystä mahdollisista seurauksista. Ei niitä kaikki aattele. Tai ota selvää itse ennakoivasti jos joku ei erikseen kerro. Mutta ihmiset pystyy eri asioihin.

Edelleen kuulostat ylimieliseltä. Tämän kohun perusteella tietysti ajattelet nyt pelkästään jotain työsuhde-etuja, joiden tiedät itselläsi olevan kunnossa. Elämässä on kuitenkin aika helkkarin monta muutakin osa-aluetta, jota kriittisyys ja objektiivisuus koskee. Kaikki eivät voi ottaa selvää ihan kaikista elämään liittyvistä asioista eikä pitäisikään. Erilaiset virat ja ammatit ja työnjako ovat sitä varten, että voidaan luottaa jonkin toisen ihmisen osaamiseen. Tuskin sinäkään esimerkiksi joka päivä mittaat juomavetesi pitoisuuksia varmistaaksesi, että lapsiesi on sitä turvallista juoda. Et tarkista, koska luotat siihen, että joku muu tarkistaa ne pitoisuudet ja pitää huolta, että veden juominen on turvallista. 

Esimerkkinä, olen itse selvittänyt tarkasti verotusta ja etuuksia, koska en saanut suoraa vastausta. Nyt tiedän ehkä laajemminkin kuin oma tilanteeni vaatii. Voi olla hyötyä tulevaisuudessa, ymmärrän jatkossakin selvittää, koska ymmärrän kyseessä olevan monimutkainen kokonaisuus.

Ja itseasiassa, olen perehtynyt alueeni vesiputkistojen tilanteeseen, veden kovuuden vaihteluun ja viimeisimpänä Suomen vesistöjen tilaan eri alueilla erään sivusilmällä lukemani uutisen innoittamana. Minut tuntevat saattaisivat olla yllättyneitä kuinka perillä jostain random vesiasiasta olenkaan. Ajankohtaisesti veteen lisättiin klooria, joka voi vaikuttaa makuun. En siis ylläty ja voin tämänkin tiedon tarjota jos joku muu ei ole kuulluut ja ihmettelee asiaa. Tämän vuoksi minulla olisi lisättävää, jos vesistöt tulevat jossain yllättäen puheeksi. Ja tämä on vain yksi esimerkki monista.

Tiedän monesta asiasta jotain. Jos törmään asiaan josta en vielä tiedä, selvitän hetken. Ihan mielenkiinnosta. Olen utelias. Ja siten omaan melko laajan yleissivistyksen. Silleen oikeasti laajan. Silleen laajemman kuin moni tuntemani. Silleen, että ihmiset ihan sanovat, että miten tiedät niin laajasti asioista. Ja sit mä oon, että en tiedä miten tiedän. Ja siinä se näkyy.

Marinin aamupaloista en jaksa jankata, joku muu näköjään on jaksanut. Vesijohtovertauksen ymmärsit näköjään väärin. Se, että olet perehtynyt vesiputkistojen tilanteeseen, ei takaa sitä, että mikään ei voisi koskaa mennä mönkään. Samalla tavalla Sanna Marinkin on perehtynyt VNK:n toimintaan ja on luottanut, että siellä asiat tehdään niin kuin ne kuuluu tehdä. Jos jotain tapahtuisi esimerkiksi siellä vesiputkistoissasi, tulisiko kukaan syyttämään sinua, kun et suhtautunut tarpeeksi kriittisesti niihin, joiden tuli pitää huolta, että asiat ovat kunnossa? 

Sinä voit mainostaa laajaa yleissivistystäsi, mutta näköjään sinulta puuttuu tietynlainen tapa kuitenkin hahmottaa niitä syy- ja seuraussuhteita tai kokonaisuuksia ja eri näkökulmia. Esimerkiksi tässä keskustelussa sinulla on vähän hukassa se, mitä minä olen kysymyksilläni ja kommenteillani tarkoittanut. Vesijohtoesimerkikstä heti riensit kertomaan, että olet perehtynyt niiden toimintaan, vaikka minä puhuin itse suoritetusta jokapäiväisestä pitoisuuksien mittaamisesta. Google ei kuitenkaan kerro etukäteen, milloin jotain poikkeavaa tapahtuu, jos tapahtuu. 

Puhuin osaltaan yleisestä yleissivistyksestä vesiesimerkillä. Ei minulla ole mitään perustetta tai syytä tietää siitä mitään, mutta tiedän. Se ei liity työhöni tai harrastuksiini. Ei oikeastaan mihinkään elämässäni. Siksi menee yleissivistyksen, eikä erikoisosaamisen piiriin.

Kyllä minusta pääministerin olisi syytä tietää enemmän verotuspohjasta ja vnk:n toiminnasta, omien tehtävien lakipohjasta kuin minun vesijohtovedestä. Eivät ole vertailukelpoisia asioita. Jos omaan hyvän yleissivistyksen randomjutuista, ei vertaudu siihen etten saisi kritiikkiä johtavana vesihuollon asiantuntijana jos en pitoisuuksista mitään ymmärtäisi ja tämä tulisi ilmi. Määräisin pitoisuuksista, mutten esim. tietäisikään, mikä niihin vaikuttaa ja mitkä ovat terveelliset pitoisuudet tai kuka näitä valvoo ja millä vastuulla. Hyvä yleissivistys olisi auttanut Marinia mahdollisesti välttämään karikon, jos ei muuten ole tilanteen tasalla. Nyt hän joutui sen sijaan ikävään selittelykierteesee, jossa kävi selväksi, ettei oikeastaan kukaan tiedä mistään kovin tarkasti mitään. Mutta siinähän ne selviää kun selvitetään. Selvisi että etuus ei perustu mihinkään lakiin. Pääministerin toiminnan on perustuttava lakiin.

Mittaisin kyllä pitoisuudet, jos se olisi ammattini hallinnan kannalta olennaista. Nyt voin keskittyä vain pätemään sinilevätilanteella :D

Eli ainoastaan muutamalla toimittajalla oli yleissivistystä ja muilla ei? Niin ja tietenkin sinulla, joka tiesit asian oikean laidan jo ennen kun juttua oli edes tehty lehtiin? Onko oman työsopimuksen tietäminen ammatin ja työn kannalta pakollista ja olennaista? Verotuksen puolesta ehkä, mutta senkin voi ulkoistaa muille.

On ihmisiä joilla ei ole edes sopimusta. Miten nämä voivat selvitä työstään, jos se olisi välttämätöntä itse työn kannalta hallita kaikki työsopimukseen liittyvät asiat?

Riippuu asemasta (jonka perusteella edut muuten myönnetään). Kyllä yleistietämys on minua auttanut vastuullisessa työssä, useamman kerran. Että olen tietoinen jossain yhteydessä kuulemastani lakimuutoksesta ja sitten selvittänyt asian tarkemmin ja informoinut pomoa/kollegoita. Koska yleissivistyksen vuoksi tajusin huomioida. Asiat muutuvat ja tarkentuvat jatkuvasti. Mahdollisesti seuraavat ongelmat ehkäisty. Yleissivistys on kumuloituva juttu, mitä enemmän sitä omaa, sitä laajemmin osaa ajatella ennakkoon. Usein, niin usein kuulee, "enpä ole tullutkaan ajatelleeksi". Joskus vasta sitten, kun on jo tapahtunut vahinkoa. Tulee valituksia. Pidän tätä ikävänä ja turhana. On yleissivistystä varmistaa vallitsevien lakien oikeellisuus ja ajantasaisuus, jos etuudet tai vastuu perustuu lain suomaan asemaan. Ei se ole vaikeaa mielestäni hahmottaa sitä kokonaisuutta ja vastuuta. Huom. varmistan aina itse toimieni lainmukaisuuden, vastaan itse päätöksistäni lain mukaan virkamiehenä. En voi sanoa, että "se sanoi niin", ehei ikinä. Rosis kutsuu.

Miten se, että jollakin ei ole lakiin perustuvia tehtäviä, vastuuta, vaikutusvaltaa, etuoikeuksia, vaikuttaa siihen että joillakin on? Ei mitenkään. Pääministerillä on sekä lakiin perustuva vastuu toimia lain mukaan, että myös erityinen valta- ja sitä kautta esimerkkiasema. Kulmuni erosi, vaikka ei tiennyt sen enempää. Kuulemma luotto meni.

Kai jollain toimittajalla yli yleissivistyksen piiriin kuuluvaa tietoa julkisuuslaista, kun salatut kulut kiinnittivät huomion. Pelottavaa on se, että väärinkäytökset tai virheelliset ohjeet tulevat ilmi ulkopuolelta, kansalaisilta. Omavalvonta ei toimi. Purot jne. Mitä kaikkea ei tule ilmi. Virkamiehen vastuuperiaatteen mukaan pidän tätä erityisen huolestuttavana. Se on niin itsestäänselvää, että asiat on hoidettava tarkasti ja oikeudenmukaisesti, aina lain mukaan. Toki näiden huomioiminen on itselleni arkipäivää, eikä siten vaikeaa.

En tiedä miten jotkut pystyy työhön vaillinaisilla tiedoilla, sivistyksellä, ennakoinnilla. Tuurilla? Kantaa niin pitkälle kuin kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.

Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.

Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?

Kyllä, siksihän tässä kyselenkin. En ole koskaan käynyt pitkiä keskusteluja elokuvista, kirjoista tai ympäristön tilasta. Minun keskusteluni sisältävät aina henkilökohtaisia kokemuksia, asioita, joita toinen ei tiedä tai joihin minulla on jotain konkreettista annettavaa, esimerkiksi ratkaisuja toisen kysymyksiin. Elokuvat ja kirjat eivät minulle edusta sellaista kokemusmaailmaa, josta näkisin olevan tarpeellista keskustella. 

Vertaus tieteentekijöihin on mielestäni huono. Tieteellinen keskustelu on mielestäni täysin eri asia kuin normaali kavereiden kanssa käyty keskustelu. Tieteellisessä keskustelussahan yleensä on tarkoitus haastaa tai kritisoida olemassa olevia näkemyksiä ja luoda "parempaa" totuutta. Kaverin kanssa tällainen olisi mielestäni jopa epäkunnioittavaa. 

No, minä yritän. Keskustelu taiteesta voisi edetä vaikka niin, että lähdetään liikkelle jostain yhteitsestä teoksesta, jonka molemmat ovat nähneet/lukeneet/kokeneet. Puhutaan juuri niistä henkilökohtaisista kokemuksista, vertaillaan niitä. Analysoudaan sitä, mistä tuo kokemus koostui, oliko taideteoksen teemassa jotain joka erityisesti kiinnosti, joka herätti tunteita, jonka tunnisti. Oliko joku osa-alue erityisen onnistunut tai epäonnistunut, oliko teoksen muoto kiinnostava (esim.kirjan rakenne), toiko teos jotain uutta siihen mielikuvaa, joka taiteilijasta tai ryhmästä oli aikaisemmin ollut, oliko teos poliittisesti mielenkiintoinen jne. Älykkäällä varmaan tarkoitetaan yleensä sitä, että pystytään näkemään yhteyksiä, erittelemään ja erottelemaan asioita toisistaan, ei hypätä heti johtopäätöksiin heppoisin perustein vaan kyetään myös kyseenalaistamaan omia ajatuksia, pystytään kuvaamaan asioita hyvin sanoilla.  Tietotaso ei ole sama asia kuin älykkyys, mutta kyllähän keskustelusta tulee helpommin älykäs, jos osapuolet tietävät aiheestaan paljon ja osaavat viitata sen ulkopuolelle. 

Olen myös aivan eri mieltä siitä, että kriittisyys olisi kaverien kesken epäkunnioittavaa. Päinvastoin melkeimpä, jos se tapahtuu rakentavassa hengessä. Mulla on yleensä kiinnostavimpia keskusteluja niiden kavereiden kanssa, jotka uskaltavat olla kriittisiä ja osaavat perustella hyvin. 

Mutta kaikki tämä tietenkin vaatii sen, että kumpaakin ylipäänsä kiinnostaa koko puheenaihe ja että on nyt edes jotain perustietoja, joista lähteä liikkeelle. Useimpia ihmisiä ei välttämättä kiinnosta taide ihan niin paljon? 

Jatkan tähän omaan viestiini. Mistäkö nämä keskustelut alkavat? Yleensä täysin spontaanisti, ihan missä vain tilanteessa. Mutta joskus olen kyllä myös sopinut jonkun kanssa erikseen, että varataan aikaa ja jutellaan jostain aiheesta, vaikka jostain tekstistä, joka kiinnostaa kumpaakin. Tällöin suhde on sellainen että kumpikin arvostaa keskusteluja toisen kanssa tosi paljon. Ne voivat myös liittyä työhön, jos ollaan samalla alalla. Ja joillain ihmisillähän on esim.kirjallisuuspiirejä, joissa suunnitellusti kokoonnutaan puhumaan jostain kirjasta (ja samalla muustakin). 

Jotenkin hassulta tuntuu selittää tätä. 

Juu, tämä on kyllä jotenkin todella vieras toimintamalli. Ei sinänsä, että ei kiinnostaisi keskustella vaan ihan sosiaalisena toimintatapana tuntuisi minusta tosi omituiselta soittaa kaverille, että "hei, olisiko sinulla aikaa puhua Jari Tervon tuotannosta". Kuulostaa nimenomaan joltain lukupiiriltä tai työprojektilta. Tai ehkä jopa lahkolta. 

Mutta ei siinä kaikin mokomin, jos joillekin tuo tuntuu luontevalta. 

Lahkolta (:  No mikäs siinä. Jos intohimoinen kiinnostus johonkin asiaan kuulostaa lahkolta niin kuulostakoon sitten. Yleensä se menee niin, että aiemmin spontaanisti on juteltu jostain ja se on jäänyt siihen, että on sanottu: "Tämä on kiinnostavaa, tästä voisi jutella enemmänkin". Ja sitten palataan asiaan myöhemmin. Tai vaikka niin, että soittaa ja sanoo;: "Hei muistatko kun sanoit joskus niin tai näin, nyt tuli tämä teema vastaan muualla, mitä sanot tähän?"

Eri ihmisille eri asiat on luontevia, niinhän se on.

No tuolla lahkolla viittasin lähinnä tilanteeseen, jossa se toinen osapuoli ei välttämättä ole yhtä innokas siihen keskusteluun. Ja siis tuo ilmaisu "olisiko sinulla aikaa puhua.." -tyyli, että pitäisi ikään kuin varata aikaa, että voidaan vaihtaa mielipiteitä asiasta x. 

Kuka on esittänyt, että pitää yrittää väkisin keskustella aiheesta, josta keskustelukumppani ei ole kiinnostunut? Ei kukaan. Tietenkään ei pidä yrittää - sehän nyt olisi ihan idioottimaista!

Eikä siitä tietenkään syntyisi minkäänlaista älykästä tai syvällistä keskustelua. Keskusteluun tarvitaan vähintään kaksi osapuolta, ja kummankin on oltava kiinnostuneita aiheesta, jotta keskustelua ylipäätään syntyisi. Lisäksi kummankin osapuolen on oltava kiinnostuneita analysoinnista (ja kyvykkäitä siihen), jotta syntyisi älykäs / syvällinen keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleeni tähän aiheeseen liittyen sellainen huomio, että minusta on todella vaivaannuttavaa nähdä esim elokuvissa tai sarjoissa tai vaikka kirjoissa sellaisia "älykkäitä" keskusteluita. Saisiko tästä nyt jonkin vertailukohdan, tunnistavatko nämä tämän keskustelun "älyköt" tällaista ilmiötä? Siis tarkoitan tilannetta, että elokuvassa tai ohjelmassa esiintyy joku todella kömpelö aasinsilta, josta sitten päästään sanomaan muutama älykäs lausahdus ja sitten hahmoista saadaan tehtyä fiksu vaikutelma. tyypillinen tilanne esimerkiksi jos uusi työntekijä tulee työpaikalle ja siinä sitten muka jossain sivulauseessa sanoo jotain fiksua ja vanhemmat kollegat ovat ihan "vvoooou, kylläpäs tämä taitaakin olla ihan osaava tyyppi" tai sitten nuori nainen sanoo miehelle jotain voimaannuttavaa, niin mies onkin ihan että "vau, tämä nainen on kaiken lisäksi fiksukin". Ja näissä tilanteissa myötähäpeää aiheuttaa nimenomaan, että käsikirjoituksessa se kohta on niin teennäinen ja väkisin väännetty. 

Vähän aiheen vierestä, mutta jos tunnistatte tilanteen, niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä vaikeutta luontaiseen "älylliseen" keskusteluun. 

Tunnistan. Käsikirjoittajien on varmaan aika vaikeaa keksiä, kuinka todistetaan henkilön älykkyys muutamassa sekunnissa niin että kaikki katsojat varmasti ymmärtävät mitä siinä yritetään todistaa?

Juu, se on tietysti ymmärrettävää tällaisessa kontekstissa. Mutta väistämättä tämä ongelma tulee mieleen, kun lukee näitä "kyllä minä useinkin ruokakaupassa aloitan keskustelun 1800-luvun kirjallisuudesta" -kommentteja. 

Millä lailla?

No juuri sillä lailla kuin nuossa elokuvissa ja sarjoissakin. Aasinsilta vaikuttaa tosi teennäiseltä ja väkisinväännetyltä. Sinustako on ihan luontevaa, että kaupan kassalla "spontaanisti" tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuuden epäkohdat? 

Hmm, en ole lukenut ihan koko ketjua. Onko täällä monikin kertonut, että hänelle käy noin?

Itselleni käy niin, että olen oikeasti koko ajan siellä kaupassa miettinyt jotain kuuta kuin kauppareissua ja ostoksia. Olen miettinyt koko ajan sitä "1800-luvun kirjallisuutta" ja saatan kyllä alkaa puhua siitä vaikka kassallakin. Ei, en väitä että tämä olisi yleistä tai välttämättä edes normaalia. Mutta itse olen joskus tällainen. Voi olla, että minulla on diagnosoimaton keskittymishäiriö.

En tiedä, montako vastaajaa täällä nyt on, mutta olen nyt monta kertaa kysynyt, mistä ja millaisesta tilanteesta tällaiset saavat spontaanisti alkunsa niin siihen on useita kertoja vastattu, että ihan samalla tavalla ja samanlaisissa tilanteissa kuin muutkin keskustelut ja esimerkiksi mainittiin jossain ruokakauppa. 

Ok. Minusta on aika eri asia, syntyykö keskustelu spontaanisti vaikka mökkilaiturilla istuskellessa vai tilanteessa, jossa pitäisi keskittyä johonkin muuhun (ruokakaupassa yleensä pitäisi keskittyä muuhun). Mutta kyllä ihan hyvin "älykäs" keskustelu voi alkaa spontaanisti, ihmisen ajatteluhan menee niin että yksi mielijohde johtaa toiseen aika vapaasti. Jos jostain asiasta on kiinnostunut niin silloin se tulee mieleen helpostikin eri tilanteissa. Ei kai siinä mitään outoa ole?

Juu juu, kyllä tuo nyt on täysin selvää, että ajatukset ja keskustelu voi edetä mihin suuntaan tahansa. Mutta kyllä tällaiset erityisemmät aiheet minun järkeni mukaan tarvitsevat vähän tiukemman kontekstin kuin että puseron hinta on 18,00 euroa, joten tästä tulikin mieleen, miten inhoan 1800-luvun kirjallisuutta. Edes joku aikakauden kirjailijan nimen ohimenevä mainitseminen ei veisi minun ajatuksiani sen kirjallisuuden ja tyylilajin ruotimiseen. Toki kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin minä. 

Eikä kyseessä tarvitse olla edes tuo kirjallisuus. Muutenkin jotkut näennäisesti loogiset aasinsillat voivat  minusta olla todella kummallisia. Jos pihalla lentää pikkulintu, ei minulle siitä kyllä kovin helposti tule mieleen Hitchcockin elokuva. Tai jos näen traktorin, en ensimmäisenä ajattele Puuha-Peten elinkaarta. Tai jos näen raitapaidan, ei minulle ensimmäisenä tule mieleen kesk i ty s leirin kauheudet. Tai jos laitan sänkyyni valkoisen lakanan, siitä ei tule mieleen naapurin uusi valkoinen auto ja sen vaikutus ympäristöön. 

Keskustelua ei tietenkään ole välttämätöntä aloittaa millään ääneenlausutulla aasinsillalla.

Tosiasia kuitenkin on, että monille ihmisille tulee paljon erilaisia assosiaatioita monista näkemistään asioista, ja nämä assosiaatiot voivat toimia kimmokkeena keskustelun aloittamiselle mieleen nousseesta asiasta.

Jos sinulle ei tällaisia assosiaatioita tule, niin se vaikuttaa vahvistavan käsitystäni, että sinulla ei ole kovin voimakas mielikuvitus.

Jos koet tämän ongelmaksi, niin ehkäpä sitä mielikuvitusta voisi yrittää kehittää jotenkin?

Jos taas et koe ongelmaksi, niin lienee syytä lopettaa jauhaminen tästä aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleeni tähän aiheeseen liittyen sellainen huomio, että minusta on todella vaivaannuttavaa nähdä esim elokuvissa tai sarjoissa tai vaikka kirjoissa sellaisia "älykkäitä" keskusteluita. Saisiko tästä nyt jonkin vertailukohdan, tunnistavatko nämä tämän keskustelun "älyköt" tällaista ilmiötä? Siis tarkoitan tilannetta, että elokuvassa tai ohjelmassa esiintyy joku todella kömpelö aasinsilta, josta sitten päästään sanomaan muutama älykäs lausahdus ja sitten hahmoista saadaan tehtyä fiksu vaikutelma. tyypillinen tilanne esimerkiksi jos uusi työntekijä tulee työpaikalle ja siinä sitten muka jossain sivulauseessa sanoo jotain fiksua ja vanhemmat kollegat ovat ihan "vvoooou, kylläpäs tämä taitaakin olla ihan osaava tyyppi" tai sitten nuori nainen sanoo miehelle jotain voimaannuttavaa, niin mies onkin ihan että "vau, tämä nainen on kaiken lisäksi fiksukin". Ja näissä tilanteissa myötähäpeää aiheuttaa nimenomaan, että käsikirjoituksessa se kohta on niin teennäinen ja väkisin väännetty. 

Vähän aiheen vierestä, mutta jos tunnistatte tilanteen, niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä vaikeutta luontaiseen "älylliseen" keskusteluun. 

Tunnistan. Käsikirjoittajien on varmaan aika vaikeaa keksiä, kuinka todistetaan henkilön älykkyys muutamassa sekunnissa niin että kaikki katsojat varmasti ymmärtävät mitä siinä yritetään todistaa?

Juu, se on tietysti ymmärrettävää tällaisessa kontekstissa. Mutta väistämättä tämä ongelma tulee mieleen, kun lukee näitä "kyllä minä useinkin ruokakaupassa aloitan keskustelun 1800-luvun kirjallisuudesta" -kommentteja. 

Millä lailla?

No juuri sillä lailla kuin nuossa elokuvissa ja sarjoissakin. Aasinsilta vaikuttaa tosi teennäiseltä ja väkisinväännetyltä. Sinustako on ihan luontevaa, että kaupan kassalla "spontaanisti" tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuuden epäkohdat? 

Hmm, en ole lukenut ihan koko ketjua. Onko täällä monikin kertonut, että hänelle käy noin?

Itselleni käy niin, että olen oikeasti koko ajan siellä kaupassa miettinyt jotain kuuta kuin kauppareissua ja ostoksia. Olen miettinyt koko ajan sitä "1800-luvun kirjallisuutta" ja saatan kyllä alkaa puhua siitä vaikka kassallakin. Ei, en väitä että tämä olisi yleistä tai välttämättä edes normaalia. Mutta itse olen joskus tällainen. Voi olla, että minulla on diagnosoimaton keskittymishäiriö.

En tiedä, montako vastaajaa täällä nyt on, mutta olen nyt monta kertaa kysynyt, mistä ja millaisesta tilanteesta tällaiset saavat spontaanisti alkunsa niin siihen on useita kertoja vastattu, että ihan samalla tavalla ja samanlaisissa tilanteissa kuin muutkin keskustelut ja esimerkiksi mainittiin jossain ruokakauppa. 

Ok. Minusta on aika eri asia, syntyykö keskustelu spontaanisti vaikka mökkilaiturilla istuskellessa vai tilanteessa, jossa pitäisi keskittyä johonkin muuhun (ruokakaupassa yleensä pitäisi keskittyä muuhun). Mutta kyllä ihan hyvin "älykäs" keskustelu voi alkaa spontaanisti, ihmisen ajatteluhan menee niin että yksi mielijohde johtaa toiseen aika vapaasti. Jos jostain asiasta on kiinnostunut niin silloin se tulee mieleen helpostikin eri tilanteissa. Ei kai siinä mitään outoa ole?

Juu juu, kyllä tuo nyt on täysin selvää, että ajatukset ja keskustelu voi edetä mihin suuntaan tahansa. Mutta kyllä tällaiset erityisemmät aiheet minun järkeni mukaan tarvitsevat vähän tiukemman kontekstin kuin että puseron hinta on 18,00 euroa, joten tästä tulikin mieleen, miten inhoan 1800-luvun kirjallisuutta. Edes joku aikakauden kirjailijan nimen ohimenevä mainitseminen ei veisi minun ajatuksiani sen kirjallisuuden ja tyylilajin ruotimiseen. Toki kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin minä. 

Eikä kyseessä tarvitse olla edes tuo kirjallisuus. Muutenkin jotkut näennäisesti loogiset aasinsillat voivat  minusta olla todella kummallisia. Jos pihalla lentää pikkulintu, ei minulle siitä kyllä kovin helposti tule mieleen Hitchcockin elokuva. Tai jos näen traktorin, en ensimmäisenä ajattele Puuha-Peten elinkaarta. Tai jos näen raitapaidan, ei minulle ensimmäisenä tule mieleen kesk i ty s leirin kauheudet. Tai jos laitan sänkyyni valkoisen lakanan, siitä ei tule mieleen naapurin uusi valkoinen auto ja sen vaikutus ympäristöön. 

Eivät älykkäät/syvälliset keskustelut yleensä ole etukäteen suunniteltuja. Sinun kommenttisi kuulostaa siltä, kuin haluaisit etukäteen päättää mistä keskustellaan, suunnitella keskustelun kulun, ja sitten etsiä ”tekosyitä” keskustelun aloitukselle. Eihän se nyt niin mene! Jos haluat keskustella aiheesta x, et tarvitse siihen mitään erityistä aasinsiltaa tai muuta ”tekosyytä”. Voit suoraan ottaa aiheen esille kysymällä keskustelukumppanin näkemystä aiheeseen x, tai sitten kertoa, että olet viime aikoina itse pohtinut aihetta x ja päätynyt johtopäätelmään y. Tästä joko syntyy keskustelu, tai ei synny - riippuu siitä missä määrin keskustelukumppanisi on kiinnostunut aiheesta ja sen analysoinnista.

Mikäli taas sinulla ei ole etukäteen mielessä mitään tiettyä aihetta, niin aiheen pitää antaa muodostua itsestään sen pohjalta, mitä ajatuksia sinun tai keskustelukumppanisi mieleen nousee siinä hetkessä jossa olette. Toki voit auttaa asiaa kyselemällä keskustelukumppaniltasi aiheista, joista tiedät tämän olevan kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleeni tähän aiheeseen liittyen sellainen huomio, että minusta on todella vaivaannuttavaa nähdä esim elokuvissa tai sarjoissa tai vaikka kirjoissa sellaisia "älykkäitä" keskusteluita. Saisiko tästä nyt jonkin vertailukohdan, tunnistavatko nämä tämän keskustelun "älyköt" tällaista ilmiötä? Siis tarkoitan tilannetta, että elokuvassa tai ohjelmassa esiintyy joku todella kömpelö aasinsilta, josta sitten päästään sanomaan muutama älykäs lausahdus ja sitten hahmoista saadaan tehtyä fiksu vaikutelma. tyypillinen tilanne esimerkiksi jos uusi työntekijä tulee työpaikalle ja siinä sitten muka jossain sivulauseessa sanoo jotain fiksua ja vanhemmat kollegat ovat ihan "vvoooou, kylläpäs tämä taitaakin olla ihan osaava tyyppi" tai sitten nuori nainen sanoo miehelle jotain voimaannuttavaa, niin mies onkin ihan että "vau, tämä nainen on kaiken lisäksi fiksukin". Ja näissä tilanteissa myötähäpeää aiheuttaa nimenomaan, että käsikirjoituksessa se kohta on niin teennäinen ja väkisin väännetty. 

Vähän aiheen vierestä, mutta jos tunnistatte tilanteen, niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä vaikeutta luontaiseen "älylliseen" keskusteluun. 

Tunnistan. Käsikirjoittajien on varmaan aika vaikeaa keksiä, kuinka todistetaan henkilön älykkyys muutamassa sekunnissa niin että kaikki katsojat varmasti ymmärtävät mitä siinä yritetään todistaa?

Juu, se on tietysti ymmärrettävää tällaisessa kontekstissa. Mutta väistämättä tämä ongelma tulee mieleen, kun lukee näitä "kyllä minä useinkin ruokakaupassa aloitan keskustelun 1800-luvun kirjallisuudesta" -kommentteja. 

Millä lailla?

No juuri sillä lailla kuin nuossa elokuvissa ja sarjoissakin. Aasinsilta vaikuttaa tosi teennäiseltä ja väkisinväännetyltä. Sinustako on ihan luontevaa, että kaupan kassalla "spontaanisti" tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuuden epäkohdat? 

Anteeksi että osin inhoni 1800-luvun kirjallisuutta kohtaan puheenaiheeksi - mutta parempi niin kuin että ketju olisi kiinnittynyt vaikka ilmastonmuutokseen, ihmisarvon jakamattomuuteen tai luoja paratkoon vaikka intersektionaaliseen feminismiin, sillä siinä tapauksessa emme olisi pääseet kolmeensataan viestiin hyvä jos kolmeenkymmeneen.

Ei sinun sitä tarvitse anteeksipyydellä, mutta vastaatko kysymykseen? 

En ole kiinnostunut kirjallisuudesta mutta kyllä ruokakaupassa tulee spontaanisti mieleen monenlaisia asioita ja se on minulle ihan luontevaa. Tosin en tiedä miksi tässä takerruttiin johonkin ruokakauppaan.

Voi herranjumala! Googlatkaa nyt mitä tarkoittaa sana ESIMERKKI. :D Voitte keksiä ruokakaupan tilalle minkä tahansa arkisen tilanteen, jossa on yleensä jotain tekemistä ja ajateltavaa ja kirjallisuuden tilalle minkä tahansa tällaisen "älykkään" ei-arkisen keskustelunaiheen. Itse te nyt jumitutte liikaa tuohon esimerkkiin ja kieltäydytte nyt ymmärtämästä, mitä sillä tässä yritetään kuvata. 

Eivätköhän kaikki vielä täällä sinnittelevät ymmärrä että se on vain esimerkki - kyllä, missä tahansa arkisessa tilanteessa voi tulla mieleen asioita, joista voi sittemmin syntyä mielenkiintoisia keskusteluja (joskus syvällisiä tai älykkäitä), näille keskusteluille ei ole olemassa mitään sen yleisempää kaavaa kuin millekään muullekaan menestyksekkäälle keskustelulle. Älykäs keskustelu voi syntyä minkälaisista aiheista hyvänsä, ja siihen usein liittyy peilaamista erilaisiin näkemyksiin, teorioihin, käsityksiin ja muihin keskusteltavaan asiaan liittyviin asioihin, jolla sijoitetaan asiaa suhteeseen muihin ilmiöihin. Ihminen ei ole tyhmä, vaikka hän ei olisi kiinnostunut keskustelemaan joistakin tietyistä asioista, mutta jos yhtään mikään ei kiinnostaa, tai ihminen on sitä mieltä että jo tietää kaiken tarvittavan (viittaan nyt siihen aiempaan kirjoittajaan, jonka lastenkasvatusioiden pohtiminen lopahti esikoisen saamiseen ja uskontojen merkityksen pohtiminen teini-ikään) vähän voidaan sitä vähemmän skappia päätä lähestyä.

Nyt alkaa loppua rautalanka, kun en enää uskalla käyttää minkäänlaisia esimerkkejäkään. Olen koko ajan puhunut siitä, että yleensä keskustelut lähtevät sellaisesta kevyestä rupattelusta, joka jotenkin liittyy siihen, mitä ollaan tekemässä tai mitä ollaan tehty tms. Tämän kaikki ymmärtävät. Sitten ajatellaan sitä "älykästä" keskustelua, jossa käsitellään ehkä vakavampia tai ainakin laajempia asioita monelta eri näkökannalta. Sen alkurupattelun ja vakavan ja laaja-alaisen keskustelun välillä on mielestäni oltava jotain muutakin kuin yksittäinen ajatuksenpilkahdus. Minun mielestäni, että keskustelu voi edetä kevyestä  rupattelusta sinne vakavalle tasolle, siinä välissä pitää olla jotain, mikä pikkuhiljaa johtaa sinne vakavampaan aiheisiin, eräänlainen polku. Tätä polkua minä yritän tässä nyt hahmottaa, koska minun on vaikeaa uskoa, että siinä välillä ei ole mitään muuta kuin se yksi ajatuksenpilkahdus ja *boom!* ollaankin syvissä aiheissa. Mutta huomaan olevani todella yksin tämän ajatukseni kanssa, kun minulle jankutetaan, että tottakai se yksi ajatuksenpilkahdus ja boom riittää. 

Riippuu täysin seurasta. Hyvässä seurassa yksi lause riittää, ei tarvita mitään ”polkua”. Syvällinen keskustelu syntyy spontaanisti.

Huonossa seurassa sen sijaan mikään ei riitä syvällisen keskustelun synnyttämiseksi - minkään valtakunnan ”polusta” ei ole mitään hyötyä. Saat yrittää synnyttää syvällistä keskustelua vaikka maailman tappiin - ei synny.

Paras tapa ”synnyttää” syvällistä keskustelua on valita itselleen oikeanlaista seuraa.

En tiennytkään, että humalaisten mökellystä pidetään "älyllisenä keskusteluna"...!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleeni tähän aiheeseen liittyen sellainen huomio, että minusta on todella vaivaannuttavaa nähdä esim elokuvissa tai sarjoissa tai vaikka kirjoissa sellaisia "älykkäitä" keskusteluita. Saisiko tästä nyt jonkin vertailukohdan, tunnistavatko nämä tämän keskustelun "älyköt" tällaista ilmiötä? Siis tarkoitan tilannetta, että elokuvassa tai ohjelmassa esiintyy joku todella kömpelö aasinsilta, josta sitten päästään sanomaan muutama älykäs lausahdus ja sitten hahmoista saadaan tehtyä fiksu vaikutelma. tyypillinen tilanne esimerkiksi jos uusi työntekijä tulee työpaikalle ja siinä sitten muka jossain sivulauseessa sanoo jotain fiksua ja vanhemmat kollegat ovat ihan "vvoooou, kylläpäs tämä taitaakin olla ihan osaava tyyppi" tai sitten nuori nainen sanoo miehelle jotain voimaannuttavaa, niin mies onkin ihan että "vau, tämä nainen on kaiken lisäksi fiksukin". Ja näissä tilanteissa myötähäpeää aiheuttaa nimenomaan, että käsikirjoituksessa se kohta on niin teennäinen ja väkisin väännetty. 

Vähän aiheen vierestä, mutta jos tunnistatte tilanteen, niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä vaikeutta luontaiseen "älylliseen" keskusteluun. 

Tunnistan. Käsikirjoittajien on varmaan aika vaikeaa keksiä, kuinka todistetaan henkilön älykkyys muutamassa sekunnissa niin että kaikki katsojat varmasti ymmärtävät mitä siinä yritetään todistaa?

Juu, se on tietysti ymmärrettävää tällaisessa kontekstissa. Mutta väistämättä tämä ongelma tulee mieleen, kun lukee näitä "kyllä minä useinkin ruokakaupassa aloitan keskustelun 1800-luvun kirjallisuudesta" -kommentteja. 

Millä lailla?

No juuri sillä lailla kuin nuossa elokuvissa ja sarjoissakin. Aasinsilta vaikuttaa tosi teennäiseltä ja väkisinväännetyltä. Sinustako on ihan luontevaa, että kaupan kassalla "spontaanisti" tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuuden epäkohdat? 

Hmm, en ole lukenut ihan koko ketjua. Onko täällä monikin kertonut, että hänelle käy noin?

Itselleni käy niin, että olen oikeasti koko ajan siellä kaupassa miettinyt jotain kuuta kuin kauppareissua ja ostoksia. Olen miettinyt koko ajan sitä "1800-luvun kirjallisuutta" ja saatan kyllä alkaa puhua siitä vaikka kassallakin. Ei, en väitä että tämä olisi yleistä tai välttämättä edes normaalia. Mutta itse olen joskus tällainen. Voi olla, että minulla on diagnosoimaton keskittymishäiriö.

En tiedä, montako vastaajaa täällä nyt on, mutta olen nyt monta kertaa kysynyt, mistä ja millaisesta tilanteesta tällaiset saavat spontaanisti alkunsa niin siihen on useita kertoja vastattu, että ihan samalla tavalla ja samanlaisissa tilanteissa kuin muutkin keskustelut ja esimerkiksi mainittiin jossain ruokakauppa. 

Ok. Minusta on aika eri asia, syntyykö keskustelu spontaanisti vaikka mökkilaiturilla istuskellessa vai tilanteessa, jossa pitäisi keskittyä johonkin muuhun (ruokakaupassa yleensä pitäisi keskittyä muuhun). Mutta kyllä ihan hyvin "älykäs" keskustelu voi alkaa spontaanisti, ihmisen ajatteluhan menee niin että yksi mielijohde johtaa toiseen aika vapaasti. Jos jostain asiasta on kiinnostunut niin silloin se tulee mieleen helpostikin eri tilanteissa. Ei kai siinä mitään outoa ole?

Juu juu, kyllä tuo nyt on täysin selvää, että ajatukset ja keskustelu voi edetä mihin suuntaan tahansa. Mutta kyllä tällaiset erityisemmät aiheet minun järkeni mukaan tarvitsevat vähän tiukemman kontekstin kuin että puseron hinta on 18,00 euroa, joten tästä tulikin mieleen, miten inhoan 1800-luvun kirjallisuutta. Edes joku aikakauden kirjailijan nimen ohimenevä mainitseminen ei veisi minun ajatuksiani sen kirjallisuuden ja tyylilajin ruotimiseen. Toki kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin minä. 

Eikä kyseessä tarvitse olla edes tuo kirjallisuus. Muutenkin jotkut näennäisesti loogiset aasinsillat voivat  minusta olla todella kummallisia. Jos pihalla lentää pikkulintu, ei minulle siitä kyllä kovin helposti tule mieleen Hitchcockin elokuva. Tai jos näen traktorin, en ensimmäisenä ajattele Puuha-Peten elinkaarta. Tai jos näen raitapaidan, ei minulle ensimmäisenä tule mieleen kesk i ty s leirin kauheudet. Tai jos laitan sänkyyni valkoisen lakanan, siitä ei tule mieleen naapurin uusi valkoinen auto ja sen vaikutus ympäristöön. 

Varmaan ne vaikuttavat sinusta kummallisilta, koska ne eivät ole sinun aasinsiltojasi, vaan ovat syntyneet jonkun toisen aivoissa, ja siellä on käytössä hiukan erilaisia palikoita kuin sinulla. Me muut luultavasti ymmärtäisimme osan sinun aasinsilloistasi, mutta ei kaikkia niistä.

Minulle ei tule pikkulinnusta mieleen "Linnut" vaan aika usein 'ihanaa, tuossa pomppii pikkuinen dinosaurus', sen sijaan iso metelöivät naakkaparvi tuo ao. elokuvan usein mieleen. Nyt kun mainitsit traktorin ja raitapaidan, minulle tuli mieleen "Fedja-setä, kissa ja koira" ja siinä erityisesti kissa Matroshkinin huoli oikeanlaisesta nimestä. Mielleyhtymät ovat sidoksissa henkilökohtaiseen historiaan, eikä sitä jaa  edes oma kaksonen.

Tämä nyt on hiukan kevytmielistä, mutta aika usein se, että pitäisi keskittyä johonkin muuhun on ihan otollista aluetta pienelle ajatuksen harhailulle.

Siis nythän edelleenkin puhutaan keskustelusta, eikä sinun päänsisäisistä ajatuksistasi. Nyt kun kerroit tuossa noita mieliyhtymiäsi, kajautatko ne myös kenelle tahansa missä tahansa tilanteessa ilmoille miettimättä yhtään, pysyykö se keskustelukumppani ajatuksenjuoksussasi mukana. Sehän tässä on pointtina, että vaikka pääsi sisällä olisi millainen ilotulitus, sinun pitää vuorovaikutustilanteessa ottaa huomioon, että se ilotulitus ei ole sen kaverin päässä. Sanoisin, että on jopa epäkohteliasta sylkeä suustaan mitä sattuu miettimättä yhtään onko ne ovat ajatusrakenteet sellaisia sosiaalisia normeja noudattavia, että niissä on helppo pysyä mukana. keskustelussa yleensä pitää virittäytyä toisen kanssa samalle taajuudelle ja teet siitä melko mahdotonta, jos oletat, että keskustelu etenee sinun poukkoilujesi mukaan. 

Minulle tulee myös pikkulinnuista mieleen dinosaurukset, ja olisin ihan valmis keskustelemaan aiheesta.

Samoin minullekin tulee naakoista mieleen kauhuelokuva.

Myös Fedjä-setä ja kissa Matroshkin ovat minulle tuttuja.

Olisin siis ihan valmis hyppäämään kommentoijan kanssa näiden assosiaatioiden kimmottamaan keskusteluun!

En jaksa yhtään jauhaa mitään syvämietteistä. Kellään ei ole mitään sellaista sanottavaa jota viisi tuhatta toista ajattelijaa ei olisi jo sanonut tai kirjoittanut.

Vierailija kirjoitti:

En tiennytkään, että humalaisten mökellystä pidetään "älyllisenä keskusteluna"...!

T: Älykkö™

Eleanor Rooseveltin väitetään sanoneen:  suuret ajattelijat puhuvat ideoista, keskivertoihmiset tapahtumista ja yksinkertaiset  muista ihmisistä.:)    En tiedä mihin kategoriaan kuulun, mutta pidän keskusteluista, joissa pohdiskellaan ideoita ja niiden merkitystä tai ihmisen käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä.  Kansainvälisessä politiikassa tykkään tarkastella pieniä merkkejä, jotka johtavat tiettyihin tapahtumiin.  Tapahtumat ovat kiinnostavia vain niiden merkityksen kannalta.  Ihmiset ovat kiinnostavia motiiviensa  vuoksi.   Itsepähän kysyit....:D

Älykästä keskustelua?  Kaikki keskustelu on älykästä  alasta tai asiasta riippumatta. Voidaan heilauttaa sarkasmin puolelle ja katsoa mihin se johtaa. Useimmiten yleiseen hörötykseen. Usein keskustelun pomppiminen asiasta toiseen on sitä virkistävintä tuuletusta.

Yleensä jotain elitistä skeidaa jota ei voi puolison kanssa käydä kun puoliso on "tyhmä". Tykkään keskustella politiikasta esimerkiksi, mutta mieluummin jonkun kaljoittelevan repen kanssa kuin jonkun perusinssin joka on päättänyt vääntää jokaisesta nyanssista asiassa meiningillä "pakko voittaa". Tai haen mieluummin jotain yhteistä säveltä tai erilaista näkökulmaa kuin alan vääntämään. Väänsin itsekin joskus, mutta kyllästyin siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Ei tietenkään voi olettaa, että kaikki ovat lukeneet saman asian. Ei se ole mikään edellytys keskustelulle. Ei sitä voi etukäteen tietää, miten keskustelu menee, kun keskustelun osapuolet voivat viedä sitä aivan eri suuntiin. 

Edelleen, niitä esimerkkejä haluaisin kuulla. Tämäkin kommenttisi on juuri tuota aiemmin mainitsemaani kiertelyä. 

Mitä ihmeen kiertelyä? Jos sun mielestä on helppo tiivistää muutamalla lauseella joku monen henkilön käymä pitkä keskustelu, niin voin kertoa, että musta se ei ole. Keskustelun sisältö riippuu siitä, millaisia keskustelijoita on paikalla ja mitä kullakin on siihen tuoda. Keskusteluun voi kuulua vaikkapa jonkin kirjan sisältämä allegoria, tai vaikka jonkun kirjailijan tapa luoda henkilöhahmoja. Se voi olla ihan mitä vain.

No onko se nyt mahdotonta kertoa edes muutama esimerkkilause tällaisesta keskustelusta. Tätä tarkoitan kiertelyllä, että kukaan ei oikein osaa selittää, mitä siinä keskustelussa tapahtuu. Onko se jotain luennoimista ja opettamista vai kokemusten kertomista vai mielipiteiden kysymistä vai muistelua vai mitä ihmettä? 

Itse voin tähän nyt kertoa esimerkin, että lasteni kanssa käyty keskustelu Star Wars -elokuvista sisälsi muistelua siitä, kuka on sukua kenellekin ja kuka oli kenenkin opettaja ja mikä olikaan Yodan suhde Palpatineen. Kas näin. Tämä on kuitenkin todella lyhyt keskustelu enkä tätä osaa pitää sellaisena "älykkäänä keskusteluna", joita toiset kuulemma käyvät kaiket illat ystäviensä kanssa. 

"Älykäs keskustelu" on tässä ulkopuolelta annettu määre. Esimerkkejä annoin jo. Keskustelu ei ole luennoimista tai opettamista, vaan mielipiteiden ja ajatusten vaihtoa. Minulla on tällainen ajatus tästä asiasta, onko sinulla samanlainen vai erilainen.

No millaisia mielipiteitä ja ajatuksia te vaihdatte esimerkiksi siitä ilmastonmuutoksesta? Juu, on kamalaa. Ja miten keskustelu sitten jatkuu? 

Onhan siinä valtavasti eri teemoja. Esim sähköautojen lisääntymisen myötä harvinaisten maametallien tarpeen kasvu, ja Kiinan asema näiden merkittävimpänä tuottajana. Ja päästään heti Pietarin trolleihin, jotka haluavat ylläpitää Venäjän ainutta rahalähdettä, ja tuottavat ilmastonmuutosvastaista propagandaa. Onko sähköautojen ongelmista puhuminen vain tätä, vai olemmeko kohta täysin Kiinan hallussa koko maailma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin pari ekaa sivua ketjua illalla, ja tänään kävin keskustelua, joka menee omaan käsitykseeni "älykkäästä keskustelusta". Tässä vaikuttaa olevan hyvää vääntöä käyty, älkää antako häiritä. Ehkä op saa jotain irti tästä. Rauhoitin lasta aistikeskustelun avulla (kerro 5 asiaa mitä näet, 4 mitä kuulet, kolme mitä tunnet, kaksi mitä maistat, yhden mitä haistat). Kerroin, että on olemassa myös muita aisteja, joista ei yleensä lasketa aisteihin, kuten tasapainoaisti. Käännyin miehen puoleen, ja pohdin ääneen, vaikuttaakohan elinympäristö nosiseption tai proprioseption tuntemuksiin esimerkiksi korkealla eläviin kansoihin, koska heidän hapenottokykynsäkin on parempi kuin alempana elävillä. Esimerkiksi paineen tunto voisi olla erilainen paikassa, jossa ilmanpaine on erilainen. Mies heitti siitä ajatuksen siitä, että olisi hauskaa, että ihmiset eläisivät eristäytyneemmissä yhteisöissä, ei mistään rotupuhtausnäkökulmasta, vaan siitä, että olisi kiinnostava nähdä, kuinka erilaisia ihmiset ja yhteisöt voisivat olla. Jatkettiin parin ajatuksen verran tästä.

Tuo ei ole mitään nobeltutkijoiden keskinäistä tutkimuspuhetta, mutta on ihmisiä, joiden kanssa en voisi tällaista keskustelua käydä. Esimerkiksi mies tiesi nuo sanat, joita muista aisteista käytin. Toki voisi käyttää sanoista suomalaisittain ymmärrettäviä sanoja, kuten tasapainoaistia, mutta on kevyempää, kun voi vaan puhua suoraan ensimmäisenä mieleen tulevat sanat, eikä niitä tarvitse muuttaa ymmärrettävämpään muotoon, kuten esim. äitini kanssa puhuessa tarvitsee. Jonkun kanssa keskustelu tyssäisi siihen, että kertoisin vaikka erilaisista aisteista, joista tämä joku ei ollut ennen kuullut. Ihan kivaa, mutta on ihana pyöritellä erilaisia ajatuksia jonkun kanssa, ja jolta saa myös vasta-ajatuksia.

Tosiaan en missään nimessä sano, että tämä oli erityisen älykästä tai mitään. Ajattelin, josko tällainen miniesimerkki voisi vähän avata sitä, mitä minä ainakin ajattelen "älykkäänä" keskusteluna.

Tuosta kun muutetaan nuo pari sanaa suomenkieliseen muotoon, olisiko tilanne mielestäsi yhtä älykäs? Vai tekeekö noiden sanojen vieraskieliset muodot keskustelusta älykkään? 

Juu, minullakin on ystäviä, joiden kanssa en voisi tuollaista keskustelua käydä, mutta ei siitä syystä, että he eivät sellaiseen kykenisi. Tuollainen keskustelu on vain aiheeltaan niin kaukana arkirealismistamme, että tuollaiseen aiheeseen päätyminen tuntuu erittäin epätodennäköiseltä, jopa hieman kiusalliselta. Minusta ei ilmeisesti ole tällaisiin älykkäisiin keskusteluihin ollenkaan, kun en vain pysty kuvittelemaan tilannetta, että kumpaakaan kiinnostaisi leikkiä tuollaisia mielikuvitusleikkejä. Ehkä tämä on osittain jotain tylsistymistä ja kyynistymistäkin, että asiat ottaa vain sellaisina kuin ne ovat, eikä jaksa kehitellä jotain utopioita. 

Kiitos kysymyksistä! Vieraskieliset sanat ei ole se, mikä teki siitä älykkään. Alkuperäisessä viestissä puhuin siitä, kuinka se kuitenkin lisää sitä "älykkyyttä", kun omaa puhetta ei tarvitse yksinkertaistaa.

Tuo mielikuvitusleikki oli tosi hyvä! Sain siitä jalostettua lisää sitä, mikä on mun käsityksen mukaan "älykästä".

Älykkyys=laaja yleissivistys+uteliaisuus+mielikuvitus.

Tutkimushan on vaan erilaisilla ajatuksilla jossittelua ja leikkimistä. Sitten vaan kokeillaan ja katsotaan, mikä on lopputulos. Eli mulle älykkyyteen kuuluu ehdottomasti tollainen älyllinen uteliaisuus ja mielikuvitus, koska niitä vaaditaan, jotta voi luoda mitään uutta. Muuten "älykkäältä" kuulostava keskustelu on vaan ulkoa opitun toistamista.

Musta on jotenkin tosi ihanaa, että sä koet, että sun kaverit ajattelisi samalla lailla tästä asiasta. Sun ja mun kaverit on todella erilaisia juuri tässä suhteessa, ja siksi ne on just sun ja mun kavereita, eikä toisinpäin. Se liittyy musta tosi vahvasti siihen keskusteluun, jota kävin mieheni kanssa. Maailma on paljon kiehtovampi, kun siinä on tällaista erilaisuutta.