Millaisia on ne älykkäät keskustelut, joita osa haluaa käydä kavereidensa kesken?

Tässä esimerkki syvällisestä filosofisesta keskustelusta, jossa päädytään elämän oleellisten kysymysten äärelle:

Mitä jossittelut on ihan jees, kunhan ei käy ilmi että kaveri peittelee niillä omia ongelmiaan. Tykkään kyllä puhua onko joku supersankari x vahvempi kuin supersankari y ja on hyvä että aikuisella ihmiselläkin on mielikuvitusta. Mutta  jos kyseessä on ikuinen fantasiaminä, niin kyseessä on mt-ongelma. Esimerkkinä vaikkapa yksi kaverini joka selitti miten hän haluaisi metsäpalstan johon jotenkin kasvattaisi puista vuosikymmenien kuluessa velholinnan, siten että se puusto itsessään jotenkin muodostaisi talon. Samaan aikaan ei saa edes roskia vietyä kuin parvekkeelle asti. Roskista aikoi tehdä jotain tarjottimia jne. kun ne on vielä ihan hyvää tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Naiset jotka jotka väittävät pitävänsä älykkäistä keskusteluista, niin otappa ei insinöörin tai ei fyysikon kanssa puheksi, miten liian luja teräs voi halkaista päällä olevan betonilaatan ilman laakeria pelkällä omalla kuormalla, niin se keskustelu loppuu siihen. Sama toimii kun rupeet selittämään mustista aukoista, kuinka ne imee kaiken itsensä, mutta kuinka ne kuitenkin jossain vaiheessa säteilemällä katoaa tai, että universumi palaa jossain vaiheessa siihen tilaan mistä alkuräjähdys lähti. Se siitä "älykkäästä keskustelusta"

Höpö höpö. Toi ensimmäinen aihe ois mulle aika hepreaa, mutta silloin kävisinkin keskustelua sillä mielellä, että voin saada itselleni uutta tietoa.

Taas mustista aukoista, vaihtoehtoisista hypoteeseista maailmankaikkeuden lopullisesta kohtalosta, alkuräjähdyksestä ja sen ensimmäisistä sekunneista, kvarkki-gluoniplasmasta jne. keskustelen mielelläni vaikka aamuyöhön asti. Toki keskustelua ei ehkä oo se, jos sä yrität selittää aiheesta epävarmoja yksinkertaistuksia.

"Ratifioi keskeisen ytimen" nimenomaan :D. 

Tä mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Mutta on yleissivistystä ymmärtää, että tällainen moka kävi juuri Kulmunille ja kaikki ihmiset eivät ole tehtäviensä tasalla ja mitä vastuullisempi asema itsellä on, sitä enemmän kannattaa perusasiat varmistaa kiireessäkin. Vastuun ja vallan teoriotakin voi katsoa yleissivistäviksi ja niihin voi perehtyä, nämä vaikuttavat seurauksiin ja palautteeseen. Luottamukseen. Ja sitten vielä asian kommunikointi ja tiedotus, miltä näyttää jos suutahtaa jne. Ei rakettitiedettä. Yleissivistystä. Taidetaan sivuta jo siellä lukiossa näitä kysymyksiä.

Mutta onko se yleissivistyksen puutetta, jos epäonnistuu rekrytoinnissa ja palkkaakin jonkun ei niin pätevän? Mitä hyöty on silloin edes palkata ketään, jos ne työt joutuu lopulta tekemään itse?

Kyllähän palkkaaja on vastuussa kenet palkkaa ja jossain määrin jopa mitä tuhoja he saavat aikaan, mutta siinä ei ole kyse silloin yleissivistyksestä, vaan jostain muusta.

Totta, vallan ja vastuun ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen, mutta se ei tarkoita siltikään sitä, että se on sovellettavissa jokaisen virheeseen ja sopivaksi selitykseksi niille.

Ei kyse ole viraston epäonnistuneesta rekrytoinnista jos verotuspohjaa suunnitteleva pääministeri ei ymmärrä omien työsuhde-etuuksien verotuksesta. Tai ymmärrä kyseenalaistaa oikeassa kohdassa, jos olisi oletetun tietopohjan ja yleissivistyksen perusteella oletettua olla näissä erityisen tarkkana. Hän käytännössä kuitenkin johtaa mokan tehnyttä kansliaa, eli jäljet johtavat sylttytehtaalle. On juuri tietyt asiat joista häneltä voidaan olettaa. Huomaa mistä kritisoidaan. Ei se kritiikki tyhjästä tule, vaan asioiden suhteesta ja prioriteetista. Siinä se pointti ei ole se yksi etuus, vaan se että tällaista käy eivätkä asianosaiset edes itse tunnu ymmärtävän kritiikin pointtia tai syitä. Tai sitten ei vaan kiinnosta, mikä tietenkin murentaa luottamusta joka tapauksessa. Pääministerin tehtäviinhän liittyy erillinen luottamuslausekekin lakiin kirjattuna, ei se ole mitään nillitystä. Se on kirjattu sinne ihan syystä, ei lonkalta. Ihan siitä asemasta tulee.

En ole perehtynyt Suomen pääministerin työehtosopimukseen, enkä myöskään etuihin saatikka verotukseen. Kun pääministeri vastaanottaa työnsä oletan ettei kukaan heistä ollut etukäteen kovin tarkkaan ottanut selvää mitä kaikkea se sopimus sisältää.

En tosin tiedä, ehkä heillä jokaisella on ollut erittäin selkeä näkemys sekä eduista, että mitä työnpuolesta odotetaan.

Voiko sitä edes neuvotella jonkun toisennäköiseksi sopimukseksi, jos kyseinen sopimus ei miellyttäisi? Olen aina ajatellut, että pääministerin asemaan mennään valta edellä ja sitten vasta palkkapussi ja muut edut mielessä. Monessa työssä se on niin, ensin katsotaan palkkaa ja sitten vasta viitsiikö edes hakea sitä hommaa. Mikä siis on prioriteettisi? Että ensin olisi tutkinut omat etunsa itse tarkkaan ja sitten alkanut miettimään miten tätä Suomea pandemian aikana johdetaan?

Minun luottamustani ei joku leivänpalasten hinta horjuta. En näe mitään syytä, miksi todella kovalla palkalla työtä tekevä ihminen käyttää aikaansa johonkin tuollaiseen. Se on minusta täysin apulaisten työ. Se, että hän miettii omia veroetujaan ei nimittäin liity hänen työntekemiseensä mitenkään. Joko se pitää tehdä omalla ajalla tai sitten laittaa siihen muu tekemään ja jos jonkun työ on huolehtia henkilökohtaisistakin asioista, niin sitten tämä henkilö tekee sen ja jos palkattu henkilö ei osaa, se on rekrytointivirhe.

Sen lisäksi, jos jokin romuttaa luottamusta on se, että huomiomme siirretään jollain aamiaisella pois paljon tärkeämmistä asioista ja se sopii lehdistöllemme mitä parhaiten. Mutta näin me olemme erilaisia, sinä mietit jotain mitättömän pientä aamiasietua periaatteellisista syistä ja minusta taas periaatteellisista syistä Suomen korkeimmassa asemassa olevan henkilön ei kuuluisi miettiä jotain muutaman sadan euron pikkujuttuja. Varsinkin kun se näyttää olevan ainoa mitä on saatu kaivettua esiin.

Media pitää tätä aamiaiskohua tarkoituksella pinnalla, koska he haluavat vain kiusata ihmistä, joka kiinnostaa lukijoita. Ei tuossa ole mitään syytä epäillä Marinia yhtään mistään laittomuudesta.

Kyse on vain siitä, että lehdet takertuvat jatkuvasti pikkujuttuihin, jos henkilö itsessään on tarpeeksi mielenkiintoinen.

Unkarin diktaattori tekee koko ajan todella pahoja juttuja, mutta koska hän ei kiinnosta lukijoita, hänestä ei kirjoiteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Mutta on yleissivistystä ymmärtää, että tällainen moka kävi juuri Kulmunille ja kaikki ihmiset eivät ole tehtäviensä tasalla ja mitä vastuullisempi asema itsellä on, sitä enemmän kannattaa perusasiat varmistaa kiireessäkin. Vastuun ja vallan teoriotakin voi katsoa yleissivistäviksi ja niihin voi perehtyä, nämä vaikuttavat seurauksiin ja palautteeseen. Luottamukseen. Ja sitten vielä asian kommunikointi ja tiedotus, miltä näyttää jos suutahtaa jne. Ei rakettitiedettä. Yleissivistystä. Taidetaan sivuta jo siellä lukiossa näitä kysymyksiä.

Mutta onko se yleissivistyksen puutetta, jos epäonnistuu rekrytoinnissa ja palkkaakin jonkun ei niin pätevän? Mitä hyöty on silloin edes palkata ketään, jos ne työt joutuu lopulta tekemään itse?

Kyllähän palkkaaja on vastuussa kenet palkkaa ja jossain määrin jopa mitä tuhoja he saavat aikaan, mutta siinä ei ole kyse silloin yleissivistyksestä, vaan jostain muusta.

Totta, vallan ja vastuun ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen, mutta se ei tarkoita siltikään sitä, että se on sovellettavissa jokaisen virheeseen ja sopivaksi selitykseksi niille.

Ei kyse ole viraston epäonnistuneesta rekrytoinnista jos verotuspohjaa suunnitteleva pääministeri ei ymmärrä omien työsuhde-etuuksien verotuksesta. Tai ymmärrä kyseenalaistaa oikeassa kohdassa, jos olisi oletetun tietopohjan ja yleissivistyksen perusteella oletettua olla näissä erityisen tarkkana. Hän käytännössä kuitenkin johtaa mokan tehnyttä kansliaa, eli jäljet johtavat sylttytehtaalle. On juuri tietyt asiat joista häneltä voidaan olettaa. Huomaa mistä kritisoidaan. Ei se kritiikki tyhjästä tule, vaan asioiden suhteesta ja prioriteetista. Siinä se pointti ei ole se yksi etuus, vaan se että tällaista käy eivätkä asianosaiset edes itse tunnu ymmärtävän kritiikin pointtia tai syitä. Tai sitten ei vaan kiinnosta, mikä tietenkin murentaa luottamusta joka tapauksessa. Pääministerin tehtäviinhän liittyy erillinen luottamuslausekekin lakiin kirjattuna, ei se ole mitään nillitystä. Se on kirjattu sinne ihan syystä, ei lonkalta. Ihan siitä asemasta tulee.

En ole perehtynyt Suomen pääministerin työehtosopimukseen, enkä myöskään etuihin saatikka verotukseen. Kun pääministeri vastaanottaa työnsä oletan ettei kukaan heistä ollut etukäteen kovin tarkkaan ottanut selvää mitä kaikkea se sopimus sisältää.

En tosin tiedä, ehkä heillä jokaisella on ollut erittäin selkeä näkemys sekä eduista, että mitä työnpuolesta odotetaan.

Voiko sitä edes neuvotella jonkun toisennäköiseksi sopimukseksi, jos kyseinen sopimus ei miellyttäisi? Olen aina ajatellut, että pääministerin asemaan mennään valta edellä ja sitten vasta palkkapussi ja muut edut mielessä. Monessa työssä se on niin, ensin katsotaan palkkaa ja sitten vasta viitsiikö edes hakea sitä hommaa. Mikä siis on prioriteettisi? Että ensin olisi tutkinut omat etunsa itse tarkkaan ja sitten alkanut miettimään miten tätä Suomea pandemian aikana johdetaan?

Minun luottamustani ei joku leivänpalasten hinta horjuta. En näe mitään syytä, miksi todella kovalla palkalla työtä tekevä ihminen käyttää aikaansa johonkin tuollaiseen. Se on minusta täysin apulaisten työ. Se, että hän miettii omia veroetujaan ei nimittäin liity hänen työntekemiseensä mitenkään. Joko se pitää tehdä omalla ajalla tai sitten laittaa siihen muu tekemään ja jos jonkun työ on huolehtia henkilökohtaisistakin asioista, niin sitten tämä henkilö tekee sen ja jos palkattu henkilö ei osaa, se on rekrytointivirhe.

Sen lisäksi, jos jokin romuttaa luottamusta on se, että huomiomme siirretään jollain aamiaisella pois paljon tärkeämmistä asioista ja se sopii lehdistöllemme mitä parhaiten. Mutta näin me olemme erilaisia, sinä mietit jotain mitättömän pientä aamiasietua periaatteellisista syistä ja minusta taas periaatteellisista syistä Suomen korkeimmassa asemassa olevan henkilön ei kuuluisi miettiä jotain muutaman sadan euron pikkujuttuja. Varsinkin kun se näyttää olevan ainoa mitä on saatu kaivettua esiin.

Niistä väheksytyistä muutamasta satasesta kertyy huomattava summa, jos kaikki hankinnat katsotaan sormien läpi ajatuksella, ettei muutama satanen haittaa. Marinin aamupalat maksoivat kuukaudessa yli tuhatkin euroa.  Niin paljon hän asiaa mietti, että halusi kuitit salattaviksi, vaikka katsoi ilmaisen ruoan kuuluvan perheelleen ilman mitään rajoituksia. Onko kaikki sallittava, kun kyseessä on se nuori ja kaunis nainen? Olisiko Halla-ahon ateriaetu saanut ymmärtävää hymistelyä osaksi, ettei Jussilta voi vaatia kaupassa käyntiä, kun sillä on niin kiire? Tätäkin voi miettiä: eikö virkaan kuuluva kulukorvaus ja palkka kata politiikon ruoantarvetta, kuuluuko muissa töissä työnantajan maksaa työntekijän ruokaostokset mikäli hänellä on asuntoetu, miksi kansanedustaja Kaikkonen kertoi käsityksen ruoanhinnasta katoavan työssä, koska ei tarvitse ilmaisten aterioiden vuoksi sitä ostaa, pitäisikö kaikilla ministereillä olla veronmaksajien maksamat elintarvikkeet ja pitäisikö kansanedustajatkin ruokkia samalla? Paljonko verovaroja menee asiattomiin hankkeisiin, jos muutama satanen/tonni/kymmenen tonnia ei haittaa vai onko jossain raja? Miksi tavallisen kansalaisen etuuksissa nipotetaan eurosta, jos Pääministerin tapauksessa tuhannet eurot pitäisi jättää huomioimatta?

Mitkä kaikki hankinnat? Tottakai voimme päästä miljoonaan euroon vuodessa, jos alamme keksiä kaikenlaisia hankintoja hänelle. Mutta pysytään nyt sentään todellisuudessa eikä jossain jossittelumaailmassa.

Totta, kaikkea voimme pohtia. Olisko Lipposella pitänyt olla suurempi aamiasetu, koska on sen verran iso mies. Saako aamiasedulla syödä epäterveellistä ruokaa? Onko jonkun kansanedustajan käsitysten katoaminen pätevä syy luopua, jonkun toisen viran tai aseman eduista. Miksi tasa-arvoisessa maassa kun puhutaan pääministeristä, lause aloitetaan, että kyseessä tai syy löytyy, koska puhumme nuoresta kauniista naisesta.

Miksi kansalaisten edut ja pääministerin edut pitäisi olla linjassa tai suhteessa toisiinsa?

Totta, kyllähän asiasta saisi keskusteltua tunteja, ellei jopa viikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Mutta on yleissivistystä ymmärtää, että tällainen moka kävi juuri Kulmunille ja kaikki ihmiset eivät ole tehtäviensä tasalla ja mitä vastuullisempi asema itsellä on, sitä enemmän kannattaa perusasiat varmistaa kiireessäkin. Vastuun ja vallan teoriotakin voi katsoa yleissivistäviksi ja niihin voi perehtyä, nämä vaikuttavat seurauksiin ja palautteeseen. Luottamukseen. Ja sitten vielä asian kommunikointi ja tiedotus, miltä näyttää jos suutahtaa jne. Ei rakettitiedettä. Yleissivistystä. Taidetaan sivuta jo siellä lukiossa näitä kysymyksiä.

Mutta onko se yleissivistyksen puutetta, jos epäonnistuu rekrytoinnissa ja palkkaakin jonkun ei niin pätevän? Mitä hyöty on silloin edes palkata ketään, jos ne työt joutuu lopulta tekemään itse?

Kyllähän palkkaaja on vastuussa kenet palkkaa ja jossain määrin jopa mitä tuhoja he saavat aikaan, mutta siinä ei ole kyse silloin yleissivistyksestä, vaan jostain muusta.

Totta, vallan ja vastuun ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen, mutta se ei tarkoita siltikään sitä, että se on sovellettavissa jokaisen virheeseen ja sopivaksi selitykseksi niille.

Ei kyse ole viraston epäonnistuneesta rekrytoinnista jos verotuspohjaa suunnitteleva pääministeri ei ymmärrä omien työsuhde-etuuksien verotuksesta. Tai ymmärrä kyseenalaistaa oikeassa kohdassa, jos olisi oletetun tietopohjan ja yleissivistyksen perusteella oletettua olla näissä erityisen tarkkana. Hän käytännössä kuitenkin johtaa mokan tehnyttä kansliaa, eli jäljet johtavat sylttytehtaalle. On juuri tietyt asiat joista häneltä voidaan olettaa. Huomaa mistä kritisoidaan. Ei se kritiikki tyhjästä tule, vaan asioiden suhteesta ja prioriteetista. Siinä se pointti ei ole se yksi etuus, vaan se että tällaista käy eivätkä asianosaiset edes itse tunnu ymmärtävän kritiikin pointtia tai syitä. Tai sitten ei vaan kiinnosta, mikä tietenkin murentaa luottamusta joka tapauksessa. Pääministerin tehtäviinhän liittyy erillinen luottamuslausekekin lakiin kirjattuna, ei se ole mitään nillitystä. Se on kirjattu sinne ihan syystä, ei lonkalta. Ihan siitä asemasta tulee.

En ole perehtynyt Suomen pääministerin työehtosopimukseen, enkä myöskään etuihin saatikka verotukseen. Kun pääministeri vastaanottaa työnsä oletan ettei kukaan heistä ollut etukäteen kovin tarkkaan ottanut selvää mitä kaikkea se sopimus sisältää.

En tosin tiedä, ehkä heillä jokaisella on ollut erittäin selkeä näkemys sekä eduista, että mitä työnpuolesta odotetaan.

Voiko sitä edes neuvotella jonkun toisennäköiseksi sopimukseksi, jos kyseinen sopimus ei miellyttäisi? Olen aina ajatellut, että pääministerin asemaan mennään valta edellä ja sitten vasta palkkapussi ja muut edut mielessä. Monessa työssä se on niin, ensin katsotaan palkkaa ja sitten vasta viitsiikö edes hakea sitä hommaa. Mikä siis on prioriteettisi? Että ensin olisi tutkinut omat etunsa itse tarkkaan ja sitten alkanut miettimään miten tätä Suomea pandemian aikana johdetaan?

Minun luottamustani ei joku leivänpalasten hinta horjuta. En näe mitään syytä, miksi todella kovalla palkalla työtä tekevä ihminen käyttää aikaansa johonkin tuollaiseen. Se on minusta täysin apulaisten työ. Se, että hän miettii omia veroetujaan ei nimittäin liity hänen työntekemiseensä mitenkään. Joko se pitää tehdä omalla ajalla tai sitten laittaa siihen muu tekemään ja jos jonkun työ on huolehtia henkilökohtaisistakin asioista, niin sitten tämä henkilö tekee sen ja jos palkattu henkilö ei osaa, se on rekrytointivirhe.

Sen lisäksi, jos jokin romuttaa luottamusta on se, että huomiomme siirretään jollain aamiaisella pois paljon tärkeämmistä asioista ja se sopii lehdistöllemme mitä parhaiten. Mutta näin me olemme erilaisia, sinä mietit jotain mitättömän pientä aamiasietua periaatteellisista syistä ja minusta taas periaatteellisista syistä Suomen korkeimmassa asemassa olevan henkilön ei kuuluisi miettiä jotain muutaman sadan euron pikkujuttuja. Varsinkin kun se näyttää olevan ainoa mitä on saatu kaivettua esiin.

Media pitää tätä aamiaiskohua tarkoituksella pinnalla, koska he haluavat vain kiusata ihmistä, joka kiinnostaa lukijoita. Ei tuossa ole mitään syytä epäillä Marinia yhtään mistään laittomuudesta.

Kyse on vain siitä, että lehdet takertuvat jatkuvasti pikkujuttuihin, jos henkilö itsessään on tarpeeksi mielenkiintoinen.

Unkarin diktaattori tekee koko ajan todella pahoja juttuja, mutta koska hän ei kiinnosta lukijoita, hänestä ei kirjoiteta.

Onhan unkarin koronan aikaisesta poliittisesta tilanteesta uutisoitu maailmanlaajuisesti. Eu:n tasolla sitä toki pidetään huolestuttavana kuten Valko-Venäjän tilannettakin. Jos hänestä ei kotimaassaan kirjoiteta, se ei taatusti johdu kiinnostuksen puutteesta vaan, kröhöm, sensuurista.

Huvittavaa, että muodostat mielipiteesi uutisoinnista kotimaan uutisointiin perustuen ja yllätyt, että kotimaan uutisissa uutisoidaan maailmalle pienen mittakaavan asioista. Paitsi että aamiaiskohu ylitti kansainvälisenkin uutiskynnyksen. Korruptoituneissa maissa ongelmaa pidettiin pienenä huvittavana kohuna. Kuten Ranskassa, jossa muutamat entiset pressat ja pääministerit on saaneet useammatkin tuomiot varojen kavalluksesta ja ovat nyt arestissa. Ne on niitä puroja jos asioihin ei tartuta ajoissa. Ihan miten tykätään tehdä.

Minun mielestäni hyvä keskustelu on kemiallinen reaktio, oli aihe mikä tahansa. Usein myös henkilökemiallinen. Näkemyksien pallottelu saattaa jopa synnyttää jotain ihan uutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Mutta on yleissivistystä ymmärtää, että tällainen moka kävi juuri Kulmunille ja kaikki ihmiset eivät ole tehtäviensä tasalla ja mitä vastuullisempi asema itsellä on, sitä enemmän kannattaa perusasiat varmistaa kiireessäkin. Vastuun ja vallan teoriotakin voi katsoa yleissivistäviksi ja niihin voi perehtyä, nämä vaikuttavat seurauksiin ja palautteeseen. Luottamukseen. Ja sitten vielä asian kommunikointi ja tiedotus, miltä näyttää jos suutahtaa jne. Ei rakettitiedettä. Yleissivistystä. Taidetaan sivuta jo siellä lukiossa näitä kysymyksiä.

Mutta onko se yleissivistyksen puutetta, jos epäonnistuu rekrytoinnissa ja palkkaakin jonkun ei niin pätevän? Mitä hyöty on silloin edes palkata ketään, jos ne työt joutuu lopulta tekemään itse?

Kyllähän palkkaaja on vastuussa kenet palkkaa ja jossain määrin jopa mitä tuhoja he saavat aikaan, mutta siinä ei ole kyse silloin yleissivistyksestä, vaan jostain muusta.

Totta, vallan ja vastuun ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen, mutta se ei tarkoita siltikään sitä, että se on sovellettavissa jokaisen virheeseen ja sopivaksi selitykseksi niille.

Ei kyse ole viraston epäonnistuneesta rekrytoinnista jos verotuspohjaa suunnitteleva pääministeri ei ymmärrä omien työsuhde-etuuksien verotuksesta. Tai ymmärrä kyseenalaistaa oikeassa kohdassa, jos olisi oletetun tietopohjan ja yleissivistyksen perusteella oletettua olla näissä erityisen tarkkana. Hän käytännössä kuitenkin johtaa mokan tehnyttä kansliaa, eli jäljet johtavat sylttytehtaalle. On juuri tietyt asiat joista häneltä voidaan olettaa. Huomaa mistä kritisoidaan. Ei se kritiikki tyhjästä tule, vaan asioiden suhteesta ja prioriteetista. Siinä se pointti ei ole se yksi etuus, vaan se että tällaista käy eivätkä asianosaiset edes itse tunnu ymmärtävän kritiikin pointtia tai syitä. Tai sitten ei vaan kiinnosta, mikä tietenkin murentaa luottamusta joka tapauksessa. Pääministerin tehtäviinhän liittyy erillinen luottamuslausekekin lakiin kirjattuna, ei se ole mitään nillitystä. Se on kirjattu sinne ihan syystä, ei lonkalta. Ihan siitä asemasta tulee.

En ole perehtynyt Suomen pääministerin työehtosopimukseen, enkä myöskään etuihin saatikka verotukseen. Kun pääministeri vastaanottaa työnsä oletan ettei kukaan heistä ollut etukäteen kovin tarkkaan ottanut selvää mitä kaikkea se sopimus sisältää.

En tosin tiedä, ehkä heillä jokaisella on ollut erittäin selkeä näkemys sekä eduista, että mitä työnpuolesta odotetaan.

Voiko sitä edes neuvotella jonkun toisennäköiseksi sopimukseksi, jos kyseinen sopimus ei miellyttäisi? Olen aina ajatellut, että pääministerin asemaan mennään valta edellä ja sitten vasta palkkapussi ja muut edut mielessä. Monessa työssä se on niin, ensin katsotaan palkkaa ja sitten vasta viitsiikö edes hakea sitä hommaa. Mikä siis on prioriteettisi? Että ensin olisi tutkinut omat etunsa itse tarkkaan ja sitten alkanut miettimään miten tätä Suomea pandemian aikana johdetaan?

Minun luottamustani ei joku leivänpalasten hinta horjuta. En näe mitään syytä, miksi todella kovalla palkalla työtä tekevä ihminen käyttää aikaansa johonkin tuollaiseen. Se on minusta täysin apulaisten työ. Se, että hän miettii omia veroetujaan ei nimittäin liity hänen työntekemiseensä mitenkään. Joko se pitää tehdä omalla ajalla tai sitten laittaa siihen muu tekemään ja jos jonkun työ on huolehtia henkilökohtaisistakin asioista, niin sitten tämä henkilö tekee sen ja jos palkattu henkilö ei osaa, se on rekrytointivirhe.

Sen lisäksi, jos jokin romuttaa luottamusta on se, että huomiomme siirretään jollain aamiaisella pois paljon tärkeämmistä asioista ja se sopii lehdistöllemme mitä parhaiten. Mutta näin me olemme erilaisia, sinä mietit jotain mitättömän pientä aamiasietua periaatteellisista syistä ja minusta taas periaatteellisista syistä Suomen korkeimmassa asemassa olevan henkilön ei kuuluisi miettiä jotain muutaman sadan euron pikkujuttuja. Varsinkin kun se näyttää olevan ainoa mitä on saatu kaivettua esiin.

Media pitää tätä aamiaiskohua tarkoituksella pinnalla, koska he haluavat vain kiusata ihmistä, joka kiinnostaa lukijoita. Ei tuossa ole mitään syytä epäillä Marinia yhtään mistään laittomuudesta.

Kyse on vain siitä, että lehdet takertuvat jatkuvasti pikkujuttuihin, jos henkilö itsessään on tarpeeksi mielenkiintoinen.

Unkarin diktaattori tekee koko ajan todella pahoja juttuja, mutta koska hän ei kiinnosta lukijoita, hänestä ei kirjoiteta.

Onhan unkarin koronan aikaisesta poliittisesta tilanteesta uutisoitu maailmanlaajuisesti. Eu:n tasolla sitä toki pidetään huolestuttavana kuten Valko-Venäjän tilannettakin. Jos hänestä ei kotimaassaan kirjoiteta, se ei taatusti johdu kiinnostuksen puutteesta vaan, kröhöm, sensuurista.

Huvittavaa, että muodostat mielipiteesi uutisoinnista kotimaan uutisointiin perustuen ja yllätyt, että kotimaan uutisissa uutisoidaan maailmalle pienen mittakaavan asioista. Paitsi että aamiaiskohu ylitti kansainvälisenkin uutiskynnyksen. Korruptoituneissa maissa ongelmaa pidettiin pienenä huvittavana kohuna. Kuten Ranskassa, jossa muutamat entiset pressat ja pääministerit on saaneet useammatkin tuomiot varojen kavalluksesta ja ovat nyt arestissa. Ne on niitä puroja jos asioihin ei tartuta ajoissa. Ihan miten tykätään tehdä.

Niin, millä tavalla siitä aamiaiskohusta kirjoitettiin muiden maiden lehdissä? Aamiaskohu ylitti uutiskynnyksen, koska se oli uutisen arvoista muista, että tuon tyyppisestä asiasta nouse kohu. Eli lähinnä kirjoitettiin lehtien reagoimisesta asiaan.

Kas tässä euronews.it

In Finlandia si parla solo di "Breakfastgate", lo "scandalo della colazione", che coinvolge la premier Sanna Marin, accusata di spendere circa 850 euro al mese per le spese della residenza istituzionale in cui vive, che includono colazione e pasti freddi. La polizia indaga.

"Alcuni sui social media hanno chiesto le sue dimissioni, ma la premier ha detto che vuole solo proseguire con il lavoro e concentrarsi sulle prossime elezioni locali, in progamma domenica prossima", dice il nostro corrispondente in Scandinavia, Bergfors Nyberg. "Alcuni lo vedono come un danno alla sua immagine e a quella dei socialdemocratici, ma un giornalista locale ha detto che questo dimostra semplicemente che la Finlandia è trasparente, è un Paese dove i giornalisti possono interrogare le autorità e indagare su certe questioni".

Dal suo insediamento nel gennaio 2020 a maggio 2021, la Marin ha speso in totale per i servizi di ristorazione oltre 14.000 euro, che corrisponde a una media di meno di 30 euro al giorno. Non così eccessivo tutto sommato...

Viimeiset lauseet kertoo kaiken, mitä italialaiset ajattelivat.

Marin käytti kaikkiaan 14.000 euroa ruokailuun tammikuusta 2020 toukokuuhun 2021, joka vastaa noin 30€ päivässä. Ei mitenkään liioitellusti kaiken kaikkiaan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Mutta on yleissivistystä ymmärtää, että tällainen moka kävi juuri Kulmunille ja kaikki ihmiset eivät ole tehtäviensä tasalla ja mitä vastuullisempi asema itsellä on, sitä enemmän kannattaa perusasiat varmistaa kiireessäkin. Vastuun ja vallan teoriotakin voi katsoa yleissivistäviksi ja niihin voi perehtyä, nämä vaikuttavat seurauksiin ja palautteeseen. Luottamukseen. Ja sitten vielä asian kommunikointi ja tiedotus, miltä näyttää jos suutahtaa jne. Ei rakettitiedettä. Yleissivistystä. Taidetaan sivuta jo siellä lukiossa näitä kysymyksiä.

Mutta onko se yleissivistyksen puutetta, jos epäonnistuu rekrytoinnissa ja palkkaakin jonkun ei niin pätevän? Mitä hyöty on silloin edes palkata ketään, jos ne työt joutuu lopulta tekemään itse?

Kyllähän palkkaaja on vastuussa kenet palkkaa ja jossain määrin jopa mitä tuhoja he saavat aikaan, mutta siinä ei ole kyse silloin yleissivistyksestä, vaan jostain muusta.

Totta, vallan ja vastuun ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen, mutta se ei tarkoita siltikään sitä, että se on sovellettavissa jokaisen virheeseen ja sopivaksi selitykseksi niille.

Ei kyse ole viraston epäonnistuneesta rekrytoinnista jos verotuspohjaa suunnitteleva pääministeri ei ymmärrä omien työsuhde-etuuksien verotuksesta. Tai ymmärrä kyseenalaistaa oikeassa kohdassa, jos olisi oletetun tietopohjan ja yleissivistyksen perusteella oletettua olla näissä erityisen tarkkana. Hän käytännössä kuitenkin johtaa mokan tehnyttä kansliaa, eli jäljet johtavat sylttytehtaalle. On juuri tietyt asiat joista häneltä voidaan olettaa. Huomaa mistä kritisoidaan. Ei se kritiikki tyhjästä tule, vaan asioiden suhteesta ja prioriteetista. Siinä se pointti ei ole se yksi etuus, vaan se että tällaista käy eivätkä asianosaiset edes itse tunnu ymmärtävän kritiikin pointtia tai syitä. Tai sitten ei vaan kiinnosta, mikä tietenkin murentaa luottamusta joka tapauksessa. Pääministerin tehtäviinhän liittyy erillinen luottamuslausekekin lakiin kirjattuna, ei se ole mitään nillitystä. Se on kirjattu sinne ihan syystä, ei lonkalta. Ihan siitä asemasta tulee.

En ole perehtynyt Suomen pääministerin työehtosopimukseen, enkä myöskään etuihin saatikka verotukseen. Kun pääministeri vastaanottaa työnsä oletan ettei kukaan heistä ollut etukäteen kovin tarkkaan ottanut selvää mitä kaikkea se sopimus sisältää.

En tosin tiedä, ehkä heillä jokaisella on ollut erittäin selkeä näkemys sekä eduista, että mitä työnpuolesta odotetaan.

Voiko sitä edes neuvotella jonkun toisennäköiseksi sopimukseksi, jos kyseinen sopimus ei miellyttäisi? Olen aina ajatellut, että pääministerin asemaan mennään valta edellä ja sitten vasta palkkapussi ja muut edut mielessä. Monessa työssä se on niin, ensin katsotaan palkkaa ja sitten vasta viitsiikö edes hakea sitä hommaa. Mikä siis on prioriteettisi? Että ensin olisi tutkinut omat etunsa itse tarkkaan ja sitten alkanut miettimään miten tätä Suomea pandemian aikana johdetaan?

Minun luottamustani ei joku leivänpalasten hinta horjuta. En näe mitään syytä, miksi todella kovalla palkalla työtä tekevä ihminen käyttää aikaansa johonkin tuollaiseen. Se on minusta täysin apulaisten työ. Se, että hän miettii omia veroetujaan ei nimittäin liity hänen työntekemiseensä mitenkään. Joko se pitää tehdä omalla ajalla tai sitten laittaa siihen muu tekemään ja jos jonkun työ on huolehtia henkilökohtaisistakin asioista, niin sitten tämä henkilö tekee sen ja jos palkattu henkilö ei osaa, se on rekrytointivirhe.

Sen lisäksi, jos jokin romuttaa luottamusta on se, että huomiomme siirretään jollain aamiaisella pois paljon tärkeämmistä asioista ja se sopii lehdistöllemme mitä parhaiten. Mutta näin me olemme erilaisia, sinä mietit jotain mitättömän pientä aamiasietua periaatteellisista syistä ja minusta taas periaatteellisista syistä Suomen korkeimmassa asemassa olevan henkilön ei kuuluisi miettiä jotain muutaman sadan euron pikkujuttuja. Varsinkin kun se näyttää olevan ainoa mitä on saatu kaivettua esiin.

Eli jos eu-pöydissä istuva ja neuvotteleva, Suomea edustava virkamies ei huomaa lukea työehtosopimuksensa pikkupränttiä, mikä takaa että on sen tarkempi/oma-aloitteellisempi lukemaan tukipaketin ehtoja ja seurauksia. Varmaan pystyy jos jaksaa. Jos ei ymmärrä tai jaksa, voivat seuraukset olla jossain tapauksissa suurempia, kuin korjattava veroilmoitus. Jos luottaa kun joku sanoo, että näin on aina tehty ilman kyseenalaistamista, voi sama virhe tulla tehtyä merkittävimmissäkin asioissa. Koska siihen on taipumusta.

Mutta todennäköisyyksillähän tässä pelataan. Yleensä luottamus kuitenkin syntyy systemaattisella toiminnalla. Se on helpompi rikkoa kuin saavuttaa. Työehtoihin ja omaan verotukseen perehtyminen on ihan sitä lähes kaikkien kohtaamaa yleissivistynyttä peruskauraa. Pääministerin taas tulisi olla muita syvällisemmin perillä pääministerin etuisuuksista ja omaa työnkuvaa ohjaavista laeista, mielellään. Silleen että vastaanottavana osapuolena niitä voi itsekin miettiä normikansalaista enemmän ja vaikka vaikuttaakin asiaan tarvittaessa. Mikä se virka alunperinkään on, jos mikään ei vaadi omaa panosta, perehtymistä tai pohtimista. Onko se se Suomen ainoa vastuullinen työ, jossa muut kertovat mitä tehdään, miten ja missä ja milloin? Mikä on sitten se kokemus, tietämys mihin pohjataan jopa vaativammat päätökset, jos perusteista on yksinkertaisesti liian haastavaa ottaa selvää. Mut hei, lähdetään tästä hoitamaan pandemiaa, lakiin perustuen ja eri seikat huomioiden, sure!

Eihän sekään haittaa, että mm. perustuslakia on ollut vaikea tulkita. Väännetään sitten rajoituksista, joita hups ei voidakaan asettaa. Samalla kompetensilla eteenpäin, luottamuksen hengessä. Sattuuhan näitä, mitätöntä säätöä.

Hänelle maksetaan siitä, että hän lukee tukipakettien ehtoja ym. Se on hänen työnsä, ei se, että lukee omaa työsopimustaan ja miettii jokaista etua ja ehkä maksimoida niiden käytön.

Jos kyseessä olisi siivoja voisimme tietenkin kysyä, että mitkä todennäköisyydet siivoojalla, jonka oma koti on sotkuinen on tehdä hyvää jälkeä siellä työpaikallaan, jonne hänet on palkattu siivoojaksi? Me, emme tiedä, ehkä hän hoitaa työnsä täydellisesti, mutta illalla väsyneenä kun saapuu kotiinsa, niin viimeinen asia mitä haluaa tehdä on alkaa siivoamaan siellä omassa kodissaan. Tähän ajatukseenhan perustuu ”suutarin lapsilla ei ole kenkiä” sanonta. Joten vetää johtopäätöksiä siitä miten joku hoitaa työnsä ja miten ne omat asiat hoidetaan on hyödytöntä, ne ei välttämättä korreloi mitenkään.

Onko hän tehnyt jotain laitonta tähän mennessä? Jotain mistä voidaan antaa edes sakot? Vai onko kyseessä nyt vain, että jonkun (sinun) herkkiä tunteita on loukattu ja tunne siitä, että luottamus on petetty, koska pääministeri ei lukenut oman sopimuksensa pikkuprinttiä ja käyttänyt aikaansa siihen, vaan johonkin muuhun, kuten vaikka niihin tukipakettiehtojen lukemiseen?

Joka tapauksessa tämä ketju on älykkäästä keskustelusta ja Marinin aamiaisesta on jo oma ketjunsa. Joten jos haluat keskustella siitä pyydän, että siirryt sinne ja jatkamme täällä tämän aiheen sisällä.

*Kirjoitan itse monta kappaletta Marinin aamiaisista ja kun olen saanut omat perusteluni kerrottua, totean ettei aihe ketään kiinnosta (minuakaan siis, todellakaan) ja muut voivat siirtyä toiseen ketjuun keskustelua häiritsemästä aamiaisteemoilla*

Ok. Tätä kutsuisin varsin älylliseksi lähestymistavaksi keskustelun varsinaisen aihepiirin mukaisesti.

Älykkyydestä on näköjään turha keskustella tyhmien kanssa. Eiköhän pysytä jatkossakin erillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Mutta on yleissivistystä ymmärtää, että tällainen moka kävi juuri Kulmunille ja kaikki ihmiset eivät ole tehtäviensä tasalla ja mitä vastuullisempi asema itsellä on, sitä enemmän kannattaa perusasiat varmistaa kiireessäkin. Vastuun ja vallan teoriotakin voi katsoa yleissivistäviksi ja niihin voi perehtyä, nämä vaikuttavat seurauksiin ja palautteeseen. Luottamukseen. Ja sitten vielä asian kommunikointi ja tiedotus, miltä näyttää jos suutahtaa jne. Ei rakettitiedettä. Yleissivistystä. Taidetaan sivuta jo siellä lukiossa näitä kysymyksiä.

Mutta onko se yleissivistyksen puutetta, jos epäonnistuu rekrytoinnissa ja palkkaakin jonkun ei niin pätevän? Mitä hyöty on silloin edes palkata ketään, jos ne työt joutuu lopulta tekemään itse?

Kyllähän palkkaaja on vastuussa kenet palkkaa ja jossain määrin jopa mitä tuhoja he saavat aikaan, mutta siinä ei ole kyse silloin yleissivistyksestä, vaan jostain muusta.

Totta, vallan ja vastuun ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen, mutta se ei tarkoita siltikään sitä, että se on sovellettavissa jokaisen virheeseen ja sopivaksi selitykseksi niille.

Ei kyse ole viraston epäonnistuneesta rekrytoinnista jos verotuspohjaa suunnitteleva pääministeri ei ymmärrä omien työsuhde-etuuksien verotuksesta. Tai ymmärrä kyseenalaistaa oikeassa kohdassa, jos olisi oletetun tietopohjan ja yleissivistyksen perusteella oletettua olla näissä erityisen tarkkana. Hän käytännössä kuitenkin johtaa mokan tehnyttä kansliaa, eli jäljet johtavat sylttytehtaalle. On juuri tietyt asiat joista häneltä voidaan olettaa. Huomaa mistä kritisoidaan. Ei se kritiikki tyhjästä tule, vaan asioiden suhteesta ja prioriteetista. Siinä se pointti ei ole se yksi etuus, vaan se että tällaista käy eivätkä asianosaiset edes itse tunnu ymmärtävän kritiikin pointtia tai syitä. Tai sitten ei vaan kiinnosta, mikä tietenkin murentaa luottamusta joka tapauksessa. Pääministerin tehtäviinhän liittyy erillinen luottamuslausekekin lakiin kirjattuna, ei se ole mitään nillitystä. Se on kirjattu sinne ihan syystä, ei lonkalta. Ihan siitä asemasta tulee.

En ole perehtynyt Suomen pääministerin työehtosopimukseen, enkä myöskään etuihin saatikka verotukseen. Kun pääministeri vastaanottaa työnsä oletan ettei kukaan heistä ollut etukäteen kovin tarkkaan ottanut selvää mitä kaikkea se sopimus sisältää.

En tosin tiedä, ehkä heillä jokaisella on ollut erittäin selkeä näkemys sekä eduista, että mitä työnpuolesta odotetaan.

Voiko sitä edes neuvotella jonkun toisennäköiseksi sopimukseksi, jos kyseinen sopimus ei miellyttäisi? Olen aina ajatellut, että pääministerin asemaan mennään valta edellä ja sitten vasta palkkapussi ja muut edut mielessä. Monessa työssä se on niin, ensin katsotaan palkkaa ja sitten vasta viitsiikö edes hakea sitä hommaa. Mikä siis on prioriteettisi? Että ensin olisi tutkinut omat etunsa itse tarkkaan ja sitten alkanut miettimään miten tätä Suomea pandemian aikana johdetaan?

Minun luottamustani ei joku leivänpalasten hinta horjuta. En näe mitään syytä, miksi todella kovalla palkalla työtä tekevä ihminen käyttää aikaansa johonkin tuollaiseen. Se on minusta täysin apulaisten työ. Se, että hän miettii omia veroetujaan ei nimittäin liity hänen työntekemiseensä mitenkään. Joko se pitää tehdä omalla ajalla tai sitten laittaa siihen muu tekemään ja jos jonkun työ on huolehtia henkilökohtaisistakin asioista, niin sitten tämä henkilö tekee sen ja jos palkattu henkilö ei osaa, se on rekrytointivirhe.

Sen lisäksi, jos jokin romuttaa luottamusta on se, että huomiomme siirretään jollain aamiaisella pois paljon tärkeämmistä asioista ja se sopii lehdistöllemme mitä parhaiten. Mutta näin me olemme erilaisia, sinä mietit jotain mitättömän pientä aamiasietua periaatteellisista syistä ja minusta taas periaatteellisista syistä Suomen korkeimmassa asemassa olevan henkilön ei kuuluisi miettiä jotain muutaman sadan euron pikkujuttuja. Varsinkin kun se näyttää olevan ainoa mitä on saatu kaivettua esiin.

Media pitää tätä aamiaiskohua tarkoituksella pinnalla, koska he haluavat vain kiusata ihmistä, joka kiinnostaa lukijoita. Ei tuossa ole mitään syytä epäillä Marinia yhtään mistään laittomuudesta.

Kyse on vain siitä, että lehdet takertuvat jatkuvasti pikkujuttuihin, jos henkilö itsessään on tarpeeksi mielenkiintoinen.

Unkarin diktaattori tekee koko ajan todella pahoja juttuja, mutta koska hän ei kiinnosta lukijoita, hänestä ei kirjoiteta.

Onhan unkarin koronan aikaisesta poliittisesta tilanteesta uutisoitu maailmanlaajuisesti. Eu:n tasolla sitä toki pidetään huolestuttavana kuten Valko-Venäjän tilannettakin. Jos hänestä ei kotimaassaan kirjoiteta, se ei taatusti johdu kiinnostuksen puutteesta vaan, kröhöm, sensuurista.

Huvittavaa, että muodostat mielipiteesi uutisoinnista kotimaan uutisointiin perustuen ja yllätyt, että kotimaan uutisissa uutisoidaan maailmalle pienen mittakaavan asioista. Paitsi että aamiaiskohu ylitti kansainvälisenkin uutiskynnyksen. Korruptoituneissa maissa ongelmaa pidettiin pienenä huvittavana kohuna. Kuten Ranskassa, jossa muutamat entiset pressat ja pääministerit on saaneet useammatkin tuomiot varojen kavalluksesta ja ovat nyt arestissa. Ne on niitä puroja jos asioihin ei tartuta ajoissa. Ihan miten tykätään tehdä.

Niin, millä tavalla siitä aamiaiskohusta kirjoitettiin muiden maiden lehdissä? Aamiaskohu ylitti uutiskynnyksen, koska se oli uutisen arvoista muista, että tuon tyyppisestä asiasta nouse kohu. Eli lähinnä kirjoitettiin lehtien reagoimisesta asiaan.

Kas tässä euronews.it

In Finlandia si parla solo di "Breakfastgate", lo "scandalo della colazione", che coinvolge la premier Sanna Marin, accusata di spendere circa 850 euro al mese per le spese della residenza istituzionale in cui vive, che includono colazione e pasti freddi. La polizia indaga.

"Alcuni sui social media hanno chiesto le sue dimissioni, ma la premier ha detto che vuole solo proseguire con il lavoro e concentrarsi sulle prossime elezioni locali, in progamma domenica prossima", dice il nostro corrispondente in Scandinavia, Bergfors Nyberg. "Alcuni lo vedono come un danno alla sua immagine e a quella dei socialdemocratici, ma un giornalista locale ha detto che questo dimostra semplicemente che la Finlandia è trasparente, è un Paese dove i giornalisti possono interrogare le autorità e indagare su certe questioni".

Dal suo insediamento nel gennaio 2020 a maggio 2021, la Marin ha speso in totale per i servizi di ristorazione oltre 14.000 euro, che corrisponde a una media di meno di 30 euro al giorno. Non così eccessivo tutto sommato...

Viimeiset lauseet kertoo kaiken, mitä italialaiset ajattelivat.

Marin käytti kaikkiaan 14.000 euroa ruokailuun tammikuusta 2020 toukokuuhun 2021, joka vastaa noin 30€ päivässä. Ei mitenkään liioitellusti kaiken kaikkiaan....

Niin. Maailmalla ollaan huvittuneita, koska summat ovat niin pieniä. Toisin kuin heillä, jossa paljon suuremman mittakaavan korruptio on arkipäivää. Mutta samalla Suomea on pidetty korruptoitumattomana maana, joten poliisitutkinta pääministerin etuuksista ylittää uutiskynnyksen. En minä ainakaan haluaisi elää niin korruptoituneessa maassa, että tuo olisi pieni vitsin aihe verrattuna oikeaan välistä vetoon ja on suorastaan ihme että (korruptoitunut) poliisikaan viitsii edes tutkia taustoja kun on niin pieni summa, ettei edes lahjoa kannata tuollaisen vuoksi.

Elämä jakaa keskenään samaa älykkyystasoa olevat ihmiset omiin kupliinsa, ainakin vapaa-ajalla. Vuorovaikutustöissä ainakin tapaa sitten sitä koko skaalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

No nyt mentiin jo mielestäni melko ylimieliselle tasolle. Pidät itseäsi sivistyneenä ja että kykenet täydellisesti tarkastelemaan kaikkea objektiivisesti ja kriittisesti. Sitten tulet sanomaan, että maamme pääministeri, jolla taitaa olla aika helkkarin laaja osaaminen ja tietotaso, ei ole lähelläkään sinun sivistystäsi, koska hän teki virheen ja luotti virkamiehiin. Väitätkö tosiaan, että sinulle ei koskaan missään tilanteessa voisi käydä tuollaista virhearviota? Tilanteessa, jossa painat työtä yötäpäivää ja kaikenmaailman vainoajat huohottavat niskassa, sinä tarkistaisit joka ikiseen toimittamaasi kuittiin liittyvät kaikki mahdolliset lakipykälät? Koska sinä olet niin uskomattoman täydellinen. 

Joo, kyllä mä tarkistaisin ja tarkastankin, koska teen virkavastuullista työtä. Siinä on se oman toiminnan vastuu virkavelvollisuuteen sidottuna ja hyvin harvoin muiden syyttely auttaa enää yhtään mitään.

Voihan virheitä tapahtuakin. Itse mielellään vältän jos pystyn, koska on sitä yleissivistykseen liittyvää ymmärrystä mahdollisista seurauksista. Ei niitä kaikki aattele. Tai ota selvää itse ennakoivasti jos joku ei erikseen kerro. Mutta ihmiset pystyy eri asioihin.

Edelleen kuulostat ylimieliseltä. Tämän kohun perusteella tietysti ajattelet nyt pelkästään jotain työsuhde-etuja, joiden tiedät itselläsi olevan kunnossa. Elämässä on kuitenkin aika helkkarin monta muutakin osa-aluetta, jota kriittisyys ja objektiivisuus koskee. Kaikki eivät voi ottaa selvää ihan kaikista elämään liittyvistä asioista eikä pitäisikään. Erilaiset virat ja ammatit ja työnjako ovat sitä varten, että voidaan luottaa jonkin toisen ihmisen osaamiseen. Tuskin sinäkään esimerkiksi joka päivä mittaat juomavetesi pitoisuuksia varmistaaksesi, että lapsiesi on sitä turvallista juoda. Et tarkista, koska luotat siihen, että joku muu tarkistaa ne pitoisuudet ja pitää huolta, että veden juominen on turvallista. 

Esimerkkinä, olen itse selvittänyt tarkasti verotusta ja etuuksia, koska en saanut suoraa vastausta. Nyt tiedän ehkä laajemminkin kuin oma tilanteeni vaatii. Voi olla hyötyä tulevaisuudessa, ymmärrän jatkossakin selvittää, koska ymmärrän kyseessä olevan monimutkainen kokonaisuus.

Ja itseasiassa, olen perehtynyt alueeni vesiputkistojen tilanteeseen, veden kovuuden vaihteluun ja viimeisimpänä Suomen vesistöjen tilaan eri alueilla erään sivusilmällä lukemani uutisen innoittamana. Minut tuntevat saattaisivat olla yllättyneitä kuinka perillä jostain random vesiasiasta olenkaan. Ajankohtaisesti veteen lisättiin klooria, joka voi vaikuttaa makuun. En siis ylläty ja voin tämänkin tiedon tarjota jos joku muu ei ole kuulluut ja ihmettelee asiaa. Tämän vuoksi minulla olisi lisättävää, jos vesistöt tulevat jossain yllättäen puheeksi. Ja tämä on vain yksi esimerkki monista.

Tiedän monesta asiasta jotain. Jos törmään asiaan josta en vielä tiedä, selvitän hetken. Ihan mielenkiinnosta. Olen utelias. Ja siten omaan melko laajan yleissivistyksen. Silleen oikeasti laajan. Silleen laajemman kuin moni tuntemani. Silleen, että ihmiset ihan sanovat, että miten tiedät niin laajasti asioista. Ja sit mä oon, että en tiedä miten tiedän. Ja siinä se näkyy.

Marinin aamupaloista en jaksa jankata, joku muu näköjään on jaksanut. Vesijohtovertauksen ymmärsit näköjään väärin. Se, että olet perehtynyt vesiputkistojen tilanteeseen, ei takaa sitä, että mikään ei voisi koskaa mennä mönkään. Samalla tavalla Sanna Marinkin on perehtynyt VNK:n toimintaan ja on luottanut, että siellä asiat tehdään niin kuin ne kuuluu tehdä. Jos jotain tapahtuisi esimerkiksi siellä vesiputkistoissasi, tulisiko kukaan syyttämään sinua, kun et suhtautunut tarpeeksi kriittisesti niihin, joiden tuli pitää huolta, että asiat ovat kunnossa? 

Sinä voit mainostaa laajaa yleissivistystäsi, mutta näköjään sinulta puuttuu tietynlainen tapa kuitenkin hahmottaa niitä syy- ja seuraussuhteita tai kokonaisuuksia ja eri näkökulmia. Esimerkiksi tässä keskustelussa sinulla on vähän hukassa se, mitä minä olen kysymyksilläni ja kommenteillani tarkoittanut. Vesijohtoesimerkikstä heti riensit kertomaan, että olet perehtynyt niiden toimintaan, vaikka minä puhuin itse suoritetusta jokapäiväisestä pitoisuuksien mittaamisesta. Google ei kuitenkaan kerro etukäteen, milloin jotain poikkeavaa tapahtuu, jos tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Älykkyydestä on näköjään turha keskustella tyhmien kanssa. Eiköhän pysytä jatkossakin erillään.

Niin, pettymyksiltä välttyy parhaiten kun ei osallistu keskusteluun joka menee yli hilseen. Ehkä dunning-kruger teki tepposet, voi käydä fiksummallekin.

Vierailija kirjoitti:

Luin pari ekaa sivua ketjua illalla, ja tänään kävin keskustelua, joka menee omaan käsitykseeni "älykkäästä keskustelusta". Tässä vaikuttaa olevan hyvää vääntöä käyty, älkää antako häiritä. Ehkä op saa jotain irti tästä. Rauhoitin lasta aistikeskustelun avulla (kerro 5 asiaa mitä näet, 4 mitä kuulet, kolme mitä tunnet, kaksi mitä maistat, yhden mitä haistat). Kerroin, että on olemassa myös muita aisteja, joista ei yleensä lasketa aisteihin, kuten tasapainoaisti. Käännyin miehen puoleen, ja pohdin ääneen, vaikuttaakohan elinympäristö nosiseption tai proprioseption tuntemuksiin esimerkiksi korkealla eläviin kansoihin, koska heidän hapenottokykynsäkin on parempi kuin alempana elävillä. Esimerkiksi paineen tunto voisi olla erilainen paikassa, jossa ilmanpaine on erilainen. Mies heitti siitä ajatuksen siitä, että olisi hauskaa, että ihmiset eläisivät eristäytyneemmissä yhteisöissä, ei mistään rotupuhtausnäkökulmasta, vaan siitä, että olisi kiinnostava nähdä, kuinka erilaisia ihmiset ja yhteisöt voisivat olla. Jatkettiin parin ajatuksen verran tästä.

Tuo ei ole mitään nobeltutkijoiden keskinäistä tutkimuspuhetta, mutta on ihmisiä, joiden kanssa en voisi tällaista keskustelua käydä. Esimerkiksi mies tiesi nuo sanat, joita muista aisteista käytin. Toki voisi käyttää sanoista suomalaisittain ymmärrettäviä sanoja, kuten tasapainoaistia, mutta on kevyempää, kun voi vaan puhua suoraan ensimmäisenä mieleen tulevat sanat, eikä niitä tarvitse muuttaa ymmärrettävämpään muotoon, kuten esim. äitini kanssa puhuessa tarvitsee. Jonkun kanssa keskustelu tyssäisi siihen, että kertoisin vaikka erilaisista aisteista, joista tämä joku ei ollut ennen kuullut. Ihan kivaa, mutta on ihana pyöritellä erilaisia ajatuksia jonkun kanssa, ja jolta saa myös vasta-ajatuksia.

Tosiaan en missään nimessä sano, että tämä oli erityisen älykästä tai mitään. Ajattelin, josko tällainen miniesimerkki voisi vähän avata sitä, mitä minä ainakin ajattelen "älykkäänä" keskusteluna.

Tuosta kun muutetaan nuo pari sanaa suomenkieliseen muotoon, olisiko tilanne mielestäsi yhtä älykäs? Vai tekeekö noiden sanojen vieraskieliset muodot keskustelusta älykkään? 

Juu, minullakin on ystäviä, joiden kanssa en voisi tuollaista keskustelua käydä, mutta ei siitä syystä, että he eivät sellaiseen kykenisi. Tuollainen keskustelu on vain aiheeltaan niin kaukana arkirealismistamme, että tuollaiseen aiheeseen päätyminen tuntuu erittäin epätodennäköiseltä, jopa hieman kiusalliselta. Minusta ei ilmeisesti ole tällaisiin älykkäisiin keskusteluihin ollenkaan, kun en vain pysty kuvittelemaan tilannetta, että kumpaakaan kiinnostaisi leikkiä tuollaisia mielikuvitusleikkejä. Ehkä tämä on osittain jotain tylsistymistä ja kyynistymistäkin, että asiat ottaa vain sellaisina kuin ne ovat, eikä jaksa kehitellä jotain utopioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Mutta on yleissivistystä ymmärtää, että tällainen moka kävi juuri Kulmunille ja kaikki ihmiset eivät ole tehtäviensä tasalla ja mitä vastuullisempi asema itsellä on, sitä enemmän kannattaa perusasiat varmistaa kiireessäkin. Vastuun ja vallan teoriotakin voi katsoa yleissivistäviksi ja niihin voi perehtyä, nämä vaikuttavat seurauksiin ja palautteeseen. Luottamukseen. Ja sitten vielä asian kommunikointi ja tiedotus, miltä näyttää jos suutahtaa jne. Ei rakettitiedettä. Yleissivistystä. Taidetaan sivuta jo siellä lukiossa näitä kysymyksiä.

Mutta onko se yleissivistyksen puutetta, jos epäonnistuu rekrytoinnissa ja palkkaakin jonkun ei niin pätevän? Mitä hyöty on silloin edes palkata ketään, jos ne työt joutuu lopulta tekemään itse?

Kyllähän palkkaaja on vastuussa kenet palkkaa ja jossain määrin jopa mitä tuhoja he saavat aikaan, mutta siinä ei ole kyse silloin yleissivistyksestä, vaan jostain muusta.

Totta, vallan ja vastuun ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen, mutta se ei tarkoita siltikään sitä, että se on sovellettavissa jokaisen virheeseen ja sopivaksi selitykseksi niille.

Ei kyse ole viraston epäonnistuneesta rekrytoinnista jos verotuspohjaa suunnitteleva pääministeri ei ymmärrä omien työsuhde-etuuksien verotuksesta. Tai ymmärrä kyseenalaistaa oikeassa kohdassa, jos olisi oletetun tietopohjan ja yleissivistyksen perusteella oletettua olla näissä erityisen tarkkana. Hän käytännössä kuitenkin johtaa mokan tehnyttä kansliaa, eli jäljet johtavat sylttytehtaalle. On juuri tietyt asiat joista häneltä voidaan olettaa. Huomaa mistä kritisoidaan. Ei se kritiikki tyhjästä tule, vaan asioiden suhteesta ja prioriteetista. Siinä se pointti ei ole se yksi etuus, vaan se että tällaista käy eivätkä asianosaiset edes itse tunnu ymmärtävän kritiikin pointtia tai syitä. Tai sitten ei vaan kiinnosta, mikä tietenkin murentaa luottamusta joka tapauksessa. Pääministerin tehtäviinhän liittyy erillinen luottamuslausekekin lakiin kirjattuna, ei se ole mitään nillitystä. Se on kirjattu sinne ihan syystä, ei lonkalta. Ihan siitä asemasta tulee.

En ole perehtynyt Suomen pääministerin työehtosopimukseen, enkä myöskään etuihin saatikka verotukseen. Kun pääministeri vastaanottaa työnsä oletan ettei kukaan heistä ollut etukäteen kovin tarkkaan ottanut selvää mitä kaikkea se sopimus sisältää.

En tosin tiedä, ehkä heillä jokaisella on ollut erittäin selkeä näkemys sekä eduista, että mitä työnpuolesta odotetaan.

Voiko sitä edes neuvotella jonkun toisennäköiseksi sopimukseksi, jos kyseinen sopimus ei miellyttäisi? Olen aina ajatellut, että pääministerin asemaan mennään valta edellä ja sitten vasta palkkapussi ja muut edut mielessä. Monessa työssä se on niin, ensin katsotaan palkkaa ja sitten vasta viitsiikö edes hakea sitä hommaa. Mikä siis on prioriteettisi? Että ensin olisi tutkinut omat etunsa itse tarkkaan ja sitten alkanut miettimään miten tätä Suomea pandemian aikana johdetaan?

Minun luottamustani ei joku leivänpalasten hinta horjuta. En näe mitään syytä, miksi todella kovalla palkalla työtä tekevä ihminen käyttää aikaansa johonkin tuollaiseen. Se on minusta täysin apulaisten työ. Se, että hän miettii omia veroetujaan ei nimittäin liity hänen työntekemiseensä mitenkään. Joko se pitää tehdä omalla ajalla tai sitten laittaa siihen muu tekemään ja jos jonkun työ on huolehtia henkilökohtaisistakin asioista, niin sitten tämä henkilö tekee sen ja jos palkattu henkilö ei osaa, se on rekrytointivirhe.

Sen lisäksi, jos jokin romuttaa luottamusta on se, että huomiomme siirretään jollain aamiaisella pois paljon tärkeämmistä asioista ja se sopii lehdistöllemme mitä parhaiten. Mutta näin me olemme erilaisia, sinä mietit jotain mitättömän pientä aamiasietua periaatteellisista syistä ja minusta taas periaatteellisista syistä Suomen korkeimmassa asemassa olevan henkilön ei kuuluisi miettiä jotain muutaman sadan euron pikkujuttuja. Varsinkin kun se näyttää olevan ainoa mitä on saatu kaivettua esiin.

Eli jos eu-pöydissä istuva ja neuvotteleva, Suomea edustava virkamies ei huomaa lukea työehtosopimuksensa pikkupränttiä, mikä takaa että on sen tarkempi/oma-aloitteellisempi lukemaan tukipaketin ehtoja ja seurauksia. Varmaan pystyy jos jaksaa. Jos ei ymmärrä tai jaksa, voivat seuraukset olla jossain tapauksissa suurempia, kuin korjattava veroilmoitus. Jos luottaa kun joku sanoo, että näin on aina tehty ilman kyseenalaistamista, voi sama virhe tulla tehtyä merkittävimmissäkin asioissa. Koska siihen on taipumusta.

Mutta todennäköisyyksillähän tässä pelataan. Yleensä luottamus kuitenkin syntyy systemaattisella toiminnalla. Se on helpompi rikkoa kuin saavuttaa. Työehtoihin ja omaan verotukseen perehtyminen on ihan sitä lähes kaikkien kohtaamaa yleissivistynyttä peruskauraa. Pääministerin taas tulisi olla muita syvällisemmin perillä pääministerin etuisuuksista ja omaa työnkuvaa ohjaavista laeista, mielellään. Silleen että vastaanottavana osapuolena niitä voi itsekin miettiä normikansalaista enemmän ja vaikka vaikuttaakin asiaan tarvittaessa. Mikä se virka alunperinkään on, jos mikään ei vaadi omaa panosta, perehtymistä tai pohtimista. Onko se se Suomen ainoa vastuullinen työ, jossa muut kertovat mitä tehdään, miten ja missä ja milloin? Mikä on sitten se kokemus, tietämys mihin pohjataan jopa vaativammat päätökset, jos perusteista on yksinkertaisesti liian haastavaa ottaa selvää. Mut hei, lähdetään tästä hoitamaan pandemiaa, lakiin perustuen ja eri seikat huomioiden, sure!

Eihän sekään haittaa, että mm. perustuslakia on ollut vaikea tulkita. Väännetään sitten rajoituksista, joita hups ei voidakaan asettaa. Samalla kompetensilla eteenpäin, luottamuksen hengessä. Sattuuhan näitä, mitätöntä säätöä.

Hänelle maksetaan siitä, että hän lukee tukipakettien ehtoja ym. Se on hänen työnsä, ei se, että lukee omaa työsopimustaan ja miettii jokaista etua ja ehkä maksimoida niiden käytön.

Jos kyseessä olisi siivoja voisimme tietenkin kysyä, että mitkä todennäköisyydet siivoojalla, jonka oma koti on sotkuinen on tehdä hyvää jälkeä siellä työpaikallaan, jonne hänet on palkattu siivoojaksi? Me, emme tiedä, ehkä hän hoitaa työnsä täydellisesti, mutta illalla väsyneenä kun saapuu kotiinsa, niin viimeinen asia mitä haluaa tehdä on alkaa siivoamaan siellä omassa kodissaan. Tähän ajatukseenhan perustuu ”suutarin lapsilla ei ole kenkiä” sanonta. Joten vetää johtopäätöksiä siitä miten joku hoitaa työnsä ja miten ne omat asiat hoidetaan on hyödytöntä, ne ei välttämättä korreloi mitenkään.

Onko hän tehnyt jotain laitonta tähän mennessä? Jotain mistä voidaan antaa edes sakot? Vai onko kyseessä nyt vain, että jonkun (sinun) herkkiä tunteita on loukattu ja tunne siitä, että luottamus on petetty, koska pääministeri ei lukenut oman sopimuksensa pikkuprinttiä ja käyttänyt aikaansa siihen, vaan johonkin muuhun, kuten vaikka niihin tukipakettiehtojen lukemiseen?

Joka tapauksessa tämä ketju on älykkäästä keskustelusta ja Marinin aamiaisesta on jo oma ketjunsa. Joten jos haluat keskustella siitä pyydän, että siirryt sinne ja jatkamme täällä tämän aiheen sisällä.

*Kirjoitan itse monta kappaletta Marinin aamiaisista ja kun olen saanut omat perusteluni kerrottua, totean ettei aihe ketään kiinnosta (minuakaan siis, todellakaan) ja muut voivat siirtyä toiseen ketjuun keskustelua häiritsemästä aamiaisteemoilla*

Ok. Tätä kutsuisin varsin älylliseksi lähestymistavaksi keskustelun varsinaisen aihepiirin mukaisesti.

Älyllisesti voi myös katsoa, että jos on väärin niin on väärin.  Jos käyttää jotain etua, pitää tietää sen perusteet.  Pienistä puroista tulee pian valtava virta ja maan tapa. Etelässä ei tällaista älyllisyyttä ole ja tulokset tiedämme. 

Älykästä keskustelua voi käydä mistä tahansa ajankohtaisesta tai kauan sitten kuopatusta aiheesta. Kunhan läsnä on vähintään kaksi keskustelijaa, jotka osaavat puhua, kuunnella, tuoda esiin mielipiteensä, suorittaa kehitystyötä aiheesta ja ottaa uusia vaikutteita. Innostuminen keskustelusta on suotavaa. Esimerkiksi aloituksessa mainitut taide ja tiede ovat hyviä, mutta yhtä hyvin aiheena voi olla pullasuti tai viikon ihanin eurohitti. Politiikassa ja uskonnossa kannattaa olla varovainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kuvitteellinen alku keskustelulle, josta voisi tulla syvällinen:

- Näin eilen vauva.fi:ssä ketjun, jossa pyydettiin esimerkkiä älykkäästä keskustelusta. Se on kyllä jännä, et oikeesti jotkut juttelee vain siitä, mitä niille on itelle tapahtunu.

- Niinpä. Sellaisia ihmisiä on varmasti aika paljon. Mistähän tuo ero ihmisten välillä vois johtua? Varmaan ainakin sillä on merkitystä, onko kotona tottunut pähkäileviin keskusteluihin.

- Varmasti joo. Jos on tottunu siihen, että puhutaan vaan arjen tapahtumista, niin voi olla vaikea edes nähdä sellaisessa keskustelussa mitään järkeä.

- No onko siinä järkeä?

- Sehän ei tuota suoraan rahaa, mut ihminen on sosiaalinen eläin ja ..

Tämä voisi johtaa esim. keskusteluun siitä, missä määrin ihmisten ajattelu on jalostuneempaa, kun he tekevät sitä yhdessä (esim. työelämässä tai politiikassa) vs. jokainen ajattelis asiat itse. Voitaisiin puhua länsimaisesta demokratiasta ja sen ominaisuuksista: hyvistä puolista ja haasteista.

Tai sit voitais spekuloida sillä, ovatko erot ihmisten ajattelussa kulttuurista vai älykkyyden eroista johtuvaa. Ja erilaisten ihmisten merkityksestä toimivassa ja monimuotoisessa yhteiskunnassa.

Tai voitais keskustella siitä, miten ihmisten halu näyttäytyä fiksuina ilmenee. Onko esim. alan termien käyttäminen brassailua. Tai mitä on nykyajan sivistys.

Mahdollisia keskustelusuuntia on valtavasti! Keskustelua rikastaa ja parantaa, jos keskustelijat ovat lukeneet aiheeseen liittyvää tutkimusta tai muuta kirjallisuutta.

Mun mielestä keskustelu on hyvä, jos se saa miettimään asioita jostain uudesta näkökulmasta.

En halua olla ylimielinen, mutta minusta tuossakaan pätkässä ei ollut oikein mitään sellaista näkökulmaa, jotka eivät olisi olleet minulle itsestäänselviä.  Tuokin kuulostaa tiedettyjen tosiasioiden hymistelyltä. Ihmiset ovat taustojensa ja kokemuksiensa takia erilaisia ja erilaiset ympäristöt vaikuttavat ihmisiin eri tavoilla. Tietynlaisissa tilanteissa alan termien käyttäminen on brassailua, jos se on kontekstissa tarpeetonta ja niitä asioita ei edes yritetä selittää kansantajuisesti. Entä sitten? Eikö suunnilleen jokainen päädy näissä suunnilleen samanlaisiin vastauksiin. Mitä enemmän näitä esimerkkejä lukee, sitä enemmän vaikuttaa siltä, että nämä älykkäät keskustelut ovat sellaista ällistelyä ja taivastelua ja small talkia, jota höpötellään lämpimikseen. Vai onko tosiaan niin, että esimerkiksi ihmisten erilaiset taustat ja luonteet ovat jollekulle erityisen suuri oivallus, johon tarvitaan erillinen keskustelu? Todellakin olen ymmärtänyt yleissivistyksen ihan eri tavalla kuin muut. 

Ehkä sitä älykästä keskustelua pitäisi verrata suoraan vähä-älyiseen keskusteluun? Älykkyys saattaa näyttäytyä monessa eri muodossa, mutta tyhmyyttä on vain yhtä lajia.

Beavis& Butthead on täydellinen esimerkki täysin älyvapaasta keskustelusta. Siitä voisi vaikka lähteä ylöspäin ja päätyä jonnekin kahden Nobel palkitun keskenäiseen keskusteluun vaikka moraalista tieteessä. Voisimme varmasti laittaa järjestykseen kaikki maailman keskustelut ja listan kärkipäähän nousevat ovat niitä todella älykkäitä keskusteluja ja häntäpäässä ne älyvapaat.

Minusta jonkun asian uudelleen sanominen ei tee asiasta vähä-älyistä. Täysin uusien asioiden tai ajatusten keksiminen jokaisen uuteen lauseeseen minkä päästää suustaan on mahdotonta. Jolloin keskustelu olisi lopulta vain yhtä, ylösalaisin vähä-älyisestä,

älykkääseen saman puheenvuoron aikana jopa. Pitäisikö se silloin kategorisoida älykkääksi vai vähä-älyiseksi keskusteluksi?

Yleissivistys on erittäin kulttuurisidonnaista. Se missä suomalaisen yleissivistykseen kuuluu tuntea Suomen puut, kirjailijat, läänit tai Suomen työlainsäädäntöä, jossain toisessa maassa taas jonkun muun ilmaston puut, heidän omat työnlainsäädännöt ym. Jotka ovat siis todennäköisesti aivan erillaisia.

On todennäköistä, että tämäkin vastaus on sinulle itsestäänselvyys ja lentää sinulla sinne sinun ei älykkäiden keskustelujen kategoriaan, koska alkaa tulla selväksi, ettei mikään ole tarpeeksi uutta ja älykästä, jotta jokin voitaisin ylentää sinne älykäskeskustelukategoriaan. Mikään esimerkki ei ole tarpeeksi korkealentoista ja omaperäisen innovatiivistä ja tosiaalta, jos se olisi sitä, sen pitäisi olla jotain muuta kuin mitä sinä ajattelet ja sekään ei kelpaisi sinulle, koska sinä näet asian eri tavoin. Jolloin se muuttuisi sinulle vääräksi vastaukseksi, koska sinulla on se oikea vastaus hallussa. Paradoksaalista vai mitä?

Olen pahoillani, jos minun mielipiteeni ja näkemykseni sinua noin kovasti loukkaavat. Se nyt vain sattuu olemaan minun tapani kommunikoida ja keskustella, että sanon vain sellaisia asioita, joilla koen olevan merkitystä ekä mielelläni puhu asioita, joita toinen jo tietää. Ei tässä ole kyse nyt edes välttämättä mistään vähättelystä vaan yksinkertaisesti ehkä jostain jurosta pohjalaisluonteesta, että puhutaan vähän, mutta kun puhutaan, niin puhutaan asiaa.

En siis missään yritä sanoa, että olen kaikkia muita niin kovin paljon älykkäämpi. Pointtini on vain ehkä todistaa vähän itsellenikin, että en minä nyt loppujen lopuksi niin tyhmä olekaan, vaikka en tällaisia älyllisiä keskusteluja harrasta. Toisilla vain sattuu olemaan erilaiset motiivit keskusteluihin ja se on ihan ok. Olen aidosti ennen tätä keskustelua luullut, että ne älykkäät keskustelut ovat jotain sellaista, mitä moni ei pystyisi seuraamaan lainkaan, mutta eihän se ainakaan näiden esimerkkien valossa ole lainkaan sellaista. Siis oikeastaan ennen tätä keskustelua ajattelin, että en ole älykäs, mutta tässä keskustelun edetessä olen huomannut, että kyllä minä sittenkin taidan olla.