Millaisia on ne älykkäät keskustelut, joita osa haluaa käydä kavereidensa kesken?

Ojankaivuussa on kyllä syvällisyyttä liittyen esim. maanviljelyn historiaan ja ei semmoisen tekeminen ihan joka jantterilta onnistu. Väitän että moni ei edes tiedä miksi niitä ylipäätään on, kun sellaista ei koulussa välttämättä opeteta. Tietysti joku mustien aukkojen luonne ja multiversumiteoriat voi olla mielenkiintoisia, mutta ei lähtökohtaisesti sen enempää kuin maallisemmat aiheet, mikäli keskustelija ei osaa tuoda sitä esiin. Tietysti jos vaikkapa kaksi ammatti-ihmistä pälättää menemään niin siinä molemmilla voi olla lähtökohtainen etumatka, tai kiinnostus aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritys litteroida kulttuuriaiheista kuvitteellista "älykästä keskustelua" , kun sitä pyydettiin. Älyttömältähän se näin kuulostaa 😆

-Näin tänään elokuvan/luin kirjan /kävin näyttelyssä. Oli hieno, teki vaikutuksen. Varsinkin se loppu oli upea.

-Ai, minäkin näin, olihan se hieno, mutta en tykännyt ohjaajan(kirjailijan, taiteilija) tavasta toistaa teemaa aina uudelleen (tms.huomio asiasta)

-Ai, minusta se oli juuri upeaa, se korosti sitä loppuratkaisua. Tuo oli minusta jotenkin verrattavissa siihen x-elokuvaan/kirjaan näyttelyyn. Olivat jotenkin rinnakkaisteokset mielestäni.

-Joo, totta. Niissä on samankaltainen tunnelma ja rakenne.

-se oli kyllä pitkästä aikaa paras kulttuuri kokemus minulle.

-Minun upein kokemus tänä vuonna taas oli z. Olen nähnyt jo 2 kertaa, aloin miettimään omaa suhdettani asiaan y, ja tajusin, että oikeastaan... Jne.

Auttoiko tämä aloittajaa yhtään, ootko enää ketjussa vai olenko myöhässä?

Tätä ei nyt kukaan usko, mutta olen käynyt tuon keskustelun reilu viikko sitten lasteni kanssa, kun katsoimme erästä Pirates of the Caribbean -elokuvaa, kun huomasimme, että siinä on paljon samaa kuin Star Wars elokuvissa. 

Oliko tämä eräs elokuva nimenomaan Salazar's revenge/Dead men tell no tales?

Vierailija kirjoitti:

Ojankaivuussa on kyllä syvällisyyttä liittyen esim. maanviljelyn historiaan ja ei semmoisen tekeminen ihan joka jantterilta onnistu. Väitän että moni ei edes tiedä miksi niitä ylipäätään on, kun sellaista ei koulussa välttämättä opeteta. Tietysti joku mustien aukkojen luonne ja multiversumiteoriat voi olla mielenkiintoisia, mutta ei lähtökohtaisesti sen enempää kuin maallisemmat aiheet, mikäli keskustelija ei osaa tuoda sitä esiin. Tietysti jos vaikkapa kaksi ammatti-ihmistä pälättää menemään niin siinä molemmilla voi olla lähtökohtainen etumatka, tai kiinnostus aiheesta.

Kaikki on lopulta aika mielenkiintoista. Pitääkin lukea ojankaivuusta lisää. Salaojituksesta olen etsinyt tietoa kun harkitsin omakotitalon ostoa ja siitä on käyty useampiakin keskusteluja lähipiirissä. Kannaattako tehdä itse, reunaehdot, tarvittavat varusteet, hintojen vertailua, mitä voi mennä pieleen. Työmäärä on suurempi kun äkkiseltään luulisi. Kannattaa maksaa urakkapalkka jne. Olen voinut osallistua keskusteluun, vaikka asun itse kerrostalossa ja ojitus kunnossa.

Mustat aukot oli kiinnostavimpia lapsena kun ilmiö oli käsityskyvyn tavoittamattomissa. Ei mitenkään pystynyt käsittämään. Pitkään pelkäsin, että päivänä minä hyvänsä tulee random musta-aukko ja sitten vaan kaikki häviää. Oli luultua pienempi huoli lopulta.

Kumpuavatkohan ennakkoluulot osaltaan kyvyttömyydestä ymmärtää ilmiöitä, jolloin seuraa pelkoa? Vähän kuin lapsena, jolloin ei ymmärrä asioiden mittasuhteita ja pelko saa helposti vallan.

Miten persun kanssa pystyy keskustelemaan ilman hänen sortumistaan

- syyttelyyn

- vihapuheeseen

- perusteettomiin alapeukkuihin muille ja yläpeukkuiluun omille kommenteilleen

- poistoihin?

Nyt joku älykäs voisi valaista asiaa.

winner kirjoitti:

Miten persun kanssa pystyy keskustelemaan ilman hänen sortumistaan

- syyttelyyn

- vihapuheeseen

- perusteettomiin alapeukkuihin muille ja yläpeukkuiluun omille kommenteilleen

- poistoihin?

Nyt joku älykäs voisi valaista asiaa.

Todennäköisesti olet jutellutkin ilman em. ilmiöitä. Et vain tiedä sitä, koska fiksut persujen kannattajat eivät tuo puoluekantaansa ilmi juuri sinunlaistesi stereotyypittelevien ennakkoluuloisten vuoksi. Silleen pystyy kun juttelee vaan ja muut suojelevat sinua itseltäsi.

Miksi käytät itse paheksumiasi keskustelumenetelmiä? Joku kutsuisi tekopyhyydeksi. Toivottavasti sait kaipaamiasi vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yritys litteroida kulttuuriaiheista kuvitteellista "älykästä keskustelua" , kun sitä pyydettiin. Älyttömältähän se näin kuulostaa 😆

-Näin tänään elokuvan/luin kirjan /kävin näyttelyssä. Oli hieno, teki vaikutuksen. Varsinkin se loppu oli upea.

-Ai, minäkin näin, olihan se hieno, mutta en tykännyt ohjaajan(kirjailijan, taiteilija) tavasta toistaa teemaa aina uudelleen (tms.huomio asiasta)

-Ai, minusta se oli juuri upeaa, se korosti sitä loppuratkaisua. Tuo oli minusta jotenkin verrattavissa siihen x-elokuvaan/kirjaan näyttelyyn. Olivat jotenkin rinnakkaisteokset mielestäni.

-Joo, totta. Niissä on samankaltainen tunnelma ja rakenne.

-se oli kyllä pitkästä aikaa paras kulttuuri kokemus minulle.

-Minun upein kokemus tänä vuonna taas oli z. Olen nähnyt jo 2 kertaa, aloin miettimään omaa suhdettani asiaan y, ja tajusin, että oikeastaan... Jne.

Auttoiko tämä aloittajaa yhtään, ootko enää ketjussa vai olenko myöhässä?

Tätä ei nyt kukaan usko, mutta olen käynyt tuon keskustelun reilu viikko sitten lasteni kanssa, kun katsoimme erästä Pirates of the Caribbean -elokuvaa, kun huomasimme, että siinä on paljon samaa kuin Star Wars elokuvissa. 

Kuten kirjallisuutta opiskellut ystäväni jo 80-luvulla sanoi, että eihän se muuta ole, kuin tekotaiteellista paskaa

Hyvä esimerkki epä-älyllisestä keskustelusta. 

Älykkäässä keskustelussa huomataan äkkiä yhteys draaman kaariin, joita on rajallinen määrä ja joihin liki kaikki länsimainenkin tarinankerronta nojaa jo antiikista saakka. Tarinoiden prototyyppejä on vain joitain erilaisia. Variaatiot tulevat teemoista, joista monet ovat myös ikiaikaisia. Yksityiskohdat kuten hahmot ja maailmat sitten ovat pintaripellystä.

Tykkäisin keskustella esimerkiksi sosiaalisista ongelmista, niiden eri puolista ja ratkaisuista, jotka nekään tietenkään eivät ole yksiselitteisiä tai tässä tilanteessa mahdollisia. Haluaisin pyöritellä asioita eri näkökulmista, en välttämättä tulla edes mihinkään lopputulokseen keskustelukaverin kanssa, vaan sitä pohtimista. Voi olla myös pienemmän skaalan asioita kuin maailman pelastaminen, voimme pohtia miksi toisen salaatit eivät kasva jos hän on siitä huolissaan, tai miettiä teinin rähjäämistä jos joku haluaa siitä puhua.

Millaisia keskusteluja en halua käydä, esimerkkinä anoppini. Mietitään naapurin äijän uutta vaimoa, näyttää rikkaalta, kävi eilen kampaajallakin. Kampaaja on sama kuin anopilla. Varmaan se otti kalliimman hoidon. Juorutaan kampaajan asiat minulle, ei kiinnosta pätkääkään enkä voi osallistua lainkaan kun en tunne naapuria saati heidän yhteistä kampaajaansa. Haukutaan toinen miniä, mikä on todella vaivaannuttavaa, sanon etten välitä puhua pahaa toisista. Anoppi loukkaantuu silmin nähden ja tajuan, että seuraavaksi haukkuu minua tälle toiselle miniälle. Loppukeskustelu on minua koskevia moitteita, "etkö vie lapsia sinne ja tänne, menkää sinne ja tänne, miksi ne eivät syö parsakaalia, etkö tiedä että se olisi terveellistä."

Yllä olevat esimerkkeinä itselleni älykkäästä ja vajakista keskustelusta.

Gilberte kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gilberte kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eleanor Rooseveltin väitetään sanoneen:  suuret ajattelijat puhuvat ideoista, keskivertoihmiset tapahtumista ja yksinkertaiset  muista ihmisistä.:)    En tiedä mihin kategoriaan kuulun, mutta pidän keskusteluista, joissa pohdiskellaan ideoita ja niiden merkitystä tai ihmisen käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä.  Kansainvälisessä politiikassa tykkään tarkastella pieniä merkkejä, jotka johtavat tiettyihin tapahtumiin.  Tapahtumat ovat kiinnostavia vain niiden merkityksen kannalta.  Ihmiset ovat kiinnostavia motiiviensa  vuoksi.   Itsepähän kysyit....:D

Minusta yksi keskeinen tekijä joka erottaa älykkään/syvällisen keskustelun arkikeskustelusta on se, että hyvin usein älykkäässä/syvällisessä keskustelussa käsitellään jotakin asiaa yleisellä tasolla - yleisenä ilmiönä, kun taas arkikeskustelussa keskitytään johonkin spesifiin tapaukseen. Eli älykästä/syvällistä on pohtia ja analysoida esimerkiksi ilmiöitä, käsitteitä, määritelmiä, teorioita, yleisiä lainalaisuuksia, syitä ja seurauksia, riippuvuussuhteita eri asioiden välillä - usein tieteelliseen tietoon nojaten, eri aiheita koskevaa tietoa yhdistäen, analysoiden ja loogista päättelyä soveltaen, sekä perustelut esittäen.

Toinen erottava tekijä on se, että älykäs/syvällinen keskustelu käsittelee usein mahdollisuuksien maailmoja - mitä voisi olla (vaikkapa tulevaisuudessa, tai jos menneisyys olisi tapahtunut eri tavalla, tai jos jotkin asiat olisivat eri tavalla kuin ne nykyisessä todellisuudessa ovat). Arkikeskustelu rajoittuu usein konkreettiseen todellisuuteen - siihen mitä on. Mahdollisuuksien maailmoihin lukeutuvat myös erilaiset hypoteesit ilmiöiden/tapahtumien syistä.

Minulle tällainen yleisen tason keskustelutapa on todella vieras ja koen sellaisen tylsänä. Ne yksittäiset tilanteet minusta saavat aikaan parhaimpia keskusteluita, koska niissä nimenomaan syntyy sellaisia yhteyksiä, joita ei ole aiemmin kukaan välttämättä ajatellut. Yleisellä tasolla ei ole varmaankaan kovinkaan omaperäinen näkökulma esimerkiksi miettiä, mitä taloudellisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella on tai miten informaatioteknologia on vaikuttanut ammatteihin ja työuriin. Sen sijaan on paljon mielenkiintoisempaa havaita, että 30 vuotta sitten äiti opetteli kauppaoppilaitoksessa faksin käyttöä ja mainostekstausta tussilla ja siinä päästään fiilistelemään sitä, millaisissa asioissa maailma on erilainen. Olisi mielestäni tylsää vain taivastella ympäripyöreästi ilman mitään esimerkkejä tai sidoksia oikeisiin kokemuksiin, että juu, kyllä yhteiskunta muuttuu. 

Missäs kohtaa kukaan on väittänyt, että pitäisi ”taivastella ympäripyöreästi ilman mitään esimerkkejä”? Ei missään. Se että aihetta käsitellään yleisellä tasolla, ei tietenkään tarkoita etteikö käytettäisi esimerkkejä.

Pointsi oli, että arkikeskustelu liikkuu tyypillisesti _pelkästään_ niissä spesifeissä tapauksissa (ihmisissä, tapahtumissa ym.), yrittämättäkään asettaa niitä laajempaan kontekstiin.

Minusta tuossa lainaamassani kommentissa nimenomaan sanottiin, että älyllinen keskustelu pysyttelee enimmäkseen siellä yleisellä tasolla eikä spesifit tapaukset niinkään kiinnosta. Minusta taas esimerkiksi on äärettömän tylsää pyöritellä käsitteitä ja erilaisia aihealoja pureutumatta niihin jollain melko tarkkaankin rajatulla näkökulmalla. Sieltä yleiseltä tasolta sitten tulee viitekehystä siihen spesifiin keskusteluun ja erilaisia polkuja, joita pitkin keskustelu etenee, mutta minusta parhaassa keskustelussa se yleinen taso on ainoastaan sellainen taustaoletus eikä varsinainen kiinnostuksen kohde. 

Tuolla aiemmin oli esimerkki jostain elokuvakeskustelusta. Siinä henkilö kertoo kaverilleen nähneensä elokuvan. Minusta tuossa keskustelussa oli todella omituista se, että se kaveri ei ollut lainkaan kiinnostunut siitä, mitä siinä elokuvassa oikeasti tapahtui vaan siinä lähdettiin heti innolla pitämään esitelmää, millaista tyylilajia kyseinen elokuva edustaa ja viittaamaan joihinkin moraalikäsityksiin. MInusta tällainen tilanne on todella hassu, että se elokuva ei sitten edes kiinnostanutkaan, vaan huomio keskittyi molempien yhteiseen näkemykseen, että juu on tuollaisia elokuvatyylejä ja juu hassu on tuollainen moraalikäsitys. Kaveri ei edes kyseenalaistanut, olisiko elokuvan voinut tulkita jollain muullakin tavalla vaan hän nappasi heti kiinni kaverinsa mainitsemaan yksittäiseen teoriaan tai käsitteeseen ja alkoi "taivastella" sitä. 

winner kirjoitti:

Miten persun kanssa pystyy keskustelemaan ilman hänen sortumistaan

- syyttelyyn

- vihapuheeseen

- perusteettomiin alapeukkuihin muille ja yläpeukkuiluun omille kommenteilleen

- poistoihin?

Nyt joku älykäs voisi valaista asiaa.

välttämällä vihreää provoilua ja valehtelemista

Itse pyrin vältteleen liian syvällisiksi meneviä juttuja  ja sen jo tietää nopeasti  milloin toinen hakee sellaista.

Ei jaksa esim. baarissa pohtia liian syvällisiä tarinoita ja juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Viittauksilla tarkoitin laajaa yleissivistystä. Että luetaan lehtiä, seurataan uutisia, ollaan kiinnostuneita maailmasta. Kyse on siis enemmän omasta kiinnostuksesta kuin pakollisesta päntättåvästä listasta. Kyllähän keskustelusta saa paljon enemmän iloa irti kun pystyy sitä seuraamaan.

En ole aiemmin osallistunut tähän ketjuun, mutta itse ajattelen viittaukset kirjallisuuteen niin, että joku voi viitata esim. Anna Kareninaan tai Saatana saapuu Moskovaan -kirjaan, ja suurin osa hoksaa viittauksen. Näissä klassikoissa on niin ikimuistoisia asioita, ettei vaadi ulkoa pänttäämistä.

Itse voin tähän nyt kertoa esimerkin, että lasteni kanssa käyty keskustelu Star Wars -elokuvista sisälsi muistelua siitä, kuka on sukua kenellekin ja kuka oli kenenkin opettaja ja mikä olikaan Yodan suhde Palpatineen. Kas näin. Tämä on kuitenkin todella lyhyt keskustelu enkä tätä osaa pitää sellaisena "älykkäänä keskusteluna", joita toiset kuulemma käyvät kaiket illat ystäviensä kanssa. [/quote]

Olemme keskustelleet lasten kanssa Star Wars -elokuvista usein esimerkiksi liittyen hyvään ja pahaan maailmassa, sitä miten pahuus voi viedä mukanaan, jos sokaistuu vallasta tai miten pahaa henkilöä peesaamalla ja häntä ihannoimalla voi joutua vaikeuksiin, miten omassa vihassaan voi päätyä tekemään peruuttamattomia tekoja, miten rakkaus omaan vanhempaan on vahva, vaikka häntä yrittäisi vihata, miten asioihin voi suhtautua jedimäisesti, miten pelossa voi päätyä vääriin ratkaisuihin, miten SW:ssa on viittauksia Raamattuun, esimerkiksi Valittuun, miten myös Matrixissä on samantyyppinen valittu ja lukemattomia muita keskusteluja esimerkiksi tähän yhteen aiheeseen liittyen, kun tämä nyt tuli esiin.

Gilberte kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eleanor Rooseveltin väitetään sanoneen:  suuret ajattelijat puhuvat ideoista, keskivertoihmiset tapahtumista ja yksinkertaiset  muista ihmisistä.:)    En tiedä mihin kategoriaan kuulun, mutta pidän keskusteluista, joissa pohdiskellaan ideoita ja niiden merkitystä tai ihmisen käyttäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä.  Kansainvälisessä politiikassa tykkään tarkastella pieniä merkkejä, jotka johtavat tiettyihin tapahtumiin.  Tapahtumat ovat kiinnostavia vain niiden merkityksen kannalta.  Ihmiset ovat kiinnostavia motiiviensa  vuoksi.   Itsepähän kysyit....:D

Minusta yksi keskeinen tekijä joka erottaa älykkään/syvällisen keskustelun arkikeskustelusta on se, että hyvin usein älykkäässä/syvällisessä keskustelussa käsitellään jotakin asiaa yleisellä tasolla - yleisenä ilmiönä, kun taas arkikeskustelussa keskitytään johonkin spesifiin tapaukseen. Eli älykästä/syvällistä on pohtia ja analysoida esimerkiksi ilmiöitä, käsitteitä, määritelmiä, teorioita, yleisiä lainalaisuuksia, syitä ja seurauksia, riippuvuussuhteita eri asioiden välillä - usein tieteelliseen tietoon nojaten, eri aiheita koskevaa tietoa yhdistäen, analysoiden ja loogista päättelyä soveltaen, sekä perustelut esittäen.

Toinen erottava tekijä on se, että älykäs/syvällinen keskustelu käsittelee usein mahdollisuuksien maailmoja - mitä voisi olla (vaikkapa tulevaisuudessa, tai jos menneisyys olisi tapahtunut eri tavalla, tai jos jotkin asiat olisivat eri tavalla kuin ne nykyisessä todellisuudessa ovat). Arkikeskustelu rajoittuu usein konkreettiseen todellisuuteen - siihen mitä on. Mahdollisuuksien maailmoihin lukeutuvat myös erilaiset hypoteesit ilmiöiden/tapahtumien syistä.

Sivusta, mutta kuten tuossa alun mietelauseessa todettiin, joidenkin kanssa ilmiöistä ja asioista keskustelu ei onnistu. Koska kaikki asiat pitää vetää henkilökohtaiselle tasolle jotenkin, tai niistä tehdään sellaisia kiistakapuloita johonkin omiin kokemuksiin pohjautuen. Eikä omissa kokemuksissa ole tietenkään mitään vikaa, ne ovat usein ihan parhaita. Mutta harva osaa käsitellä niitä ilman että ottaa asiat henkilökohtaisesti, eikä laajenna niitä yleiselle tasolle. Menee helposti mielipiteistä vänkäämiseksi, ja se ei ole kauhean rakentavaa eikä kivaa. 

Winnerin kanssa olis tosi kivaa jutella musiikista ja vaikka mistä, mutta joku heikkohermoinen poistaa aina ne ketjut.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen käyttäytymistieteilijä ja mielenkiintoni suuntautuu ihmiseen. Syvälliseksi miellän keskustelun, jossa reflektoidaan omia tunteita ja toimintaa, ja erityisen syvällinen on keskustelu, joss löydetään käyttöytymisen takana olevat uskomukset.

Ehkä on helpompi määritellä, mikä ei ole syvällistä: minkä tahansa aiheen keskustelu, joka kulkee pelkästään syyllistämisen ja tuomitsemisen akselilla.

Jälkimmäiseen voisk lisätä keskustelut koronasta. Ja ehkä myös säästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Ilmastonmuutos on tylsä keskustelunaihe, koska suurin osa toistelee samoja mantroja mitä on netistä lukenut. Sitten jos kysyy jotain tarkentavaa niin kierrellään ja kaarrellaan kun ei oikeasti tiedetä asiasta. Harvalla on antaa aiheeseen uusia näkökulmia, joten keskustelu menee pelkkien itsestäänselvyyksien toistelemiseen.

Siitä saisikin vielä paremman aiheen: "miksi koen tarvetta olla ajan hermolla? Onko minulla aiheisiin mitään lisättävää?"

Joopa... Toisaalta on niin, että esim. minä kaverini kanssa tykkään juoruilla ja puhua tyhjänpäiväisiä. Kaveri asiantuntija työssä lakimiehenä, itse asiantuntijatyössä sosiaali- ja terveyspuolella. Kun päivät pitkät analysoi ja luo linjoja ja pyörittelee skenaarioita suuntaa ja toiseen, ei jaksa vapaalla ola analyyttinen kuin korkeintaan oman navan tai parisuhteen osalta.

Me puhumme kuolemasta, omasta tai yleisellä tasolla. Lapsen/ihmisen kehittymisestä ja toimista/syistä, jotka johtavat johinkin. Uskonnoista saamme monipuolisia keskusteluja, kun meitä on niin eri tavoin ajattelevia. Elämän mielekkyydstä, turhuudsta ja arvoista. Olemme 6 - 91 vuotiaita, joten näkökulmissa on eroja, onneksi.

Jonkun kanssa pääsee syvällisiin hetkessä, jonkun kanssa vasta vuosien päästä, joku ei yllä sinne koskaan. Lapset ovat yllättävän viisaita. Monopolissa filosofoi 6-vuotias: -Raha on kyllä tärkeää, mutta tärkeintä on rakkaus ja elämä!

Voiko syvällisempää olla?

Nyt esim. olisi kiinnostavaa ruotia Kazakstanin tilannetta jonkun kanssa, joka tuntee maan historiaa. Samalla voisi vertailla, millainen suhde muilla Venäjän naapureilla on Venäjään, ja mihin kaikkialle tuollaisia "rauhanturvajoukkoja" voi ilmestyä jne.

Olisi myös kiinnostavaa pohdiskella, mitä kansan olisi paras tehdä, jotta pääsee eroon hallitsijasta, joka lähipiireineen ryövää yhteiset rahat. Jne. jne.

Politiikka, tietokoneet, työ jne.

T. Nainen