Millaisia on ne älykkäät keskustelut, joita osa haluaa käydä kavereidensa kesken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Ilmastonmuutos on tylsä keskustelunaihe, koska suurin osa toistelee samoja mantroja mitä on netistä lukenut. Sitten jos kysyy jotain tarkentavaa niin kierrellään ja kaarrellaan kun ei oikeasti tiedetä asiasta. Harvalla on antaa aiheeseen uusia näkökulmia, joten keskustelu menee pelkkien itsestäänselvyyksien toistelemiseen.

Tämähän pätee lähes mihin tahansa muuhunkin.

Harva tietää mistään juuri mitään pintaa syvemmältä.

Omalta alaltaan tai jostain harrastuksestaan ( saattaa) tietää enemmän ja syvemmin mutta ei siitä kunnon keskustelua synny kun kaverit eivät kuitenkaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikea antaa esimerkkejä jos ei tiedä miten älykäs keskustelu määritellään. Tarkoittaako kaikki ko. käsitettä käyttävät samaa asiaa. Minä käyn kavereiden kanssa syvällisiä keskusteluja, ehkä joku niitäkin voisi kutsua älykkääksi. Minä en.

Tästähän koko ketjun aloituksessa on ollut kyse. Ei mullekaan ole vielä selvinnyt, miten osa kanssapalstailijoista  asian määrittelee.  Mulla on itselläni oma käsitys asiasta,  mutta se on aika eri kuin monella muulla. 

Mielestäni älykkäästä keskustelussa, olipa aihe mikä tahansa, kaikki keskustelijat ymmärtävät mistä puhutaan. Kukaan ei jankkaa mutua, mielipiteet perustellaan mieluiten faktapohjaisesti ja kenellekään ei tarvitse vääntää asiaa rautalangasta. Kokeilepa puhua elämämkoululaisen kanssa yhtään mistään niin saat kokemuksen ei-älykkäästä keskustelusta.

Tuo jäikin puuttumaan aiemmasta kommentistani. Eli älykkäässä keskustelussa ei puhuta "musta tuntuu" -asenteella ja omat mielipiteetkin perustuvat faktoihin eivätkä esimerkiksi omiin henkilökohtaisiin tai jonkun tutun kokemuksiin. Esim mulla hyaluronihappoinjektio polviniveleen on auttanut nivelrikkokipuun, mutta on tieteellisesti todistettu, ettei se auta. Jos keskustelisin jonkun toisen nivelrikkopotilaan kanssa näistä injektioista, minun pitäisi keskustelussa tuoda esille, että kyseessä omalla kohdallani oli nk plasebovaikutus eikä minun pitäisi suositella hyaluronihappoinjektiota keskustelukumppanille. 

No siis, miksi perustelisitkaan jonkin aineen toimivuutta omalla kokemuksella? Jos puhut injektioista, puhut injektioista. Jos puhut omasta polvestasi, puhut omasta polvestasi. Ei tuossa mielestäni ole mitään epäselvää, jos tiedetään, mistä puhutaan ja mitä ollaan perustelemassa. Jos sinulle kävi niin, että sait avun, se on silloin fakta eikä muuksi muutu. Mutta ei se fakta kerro vielä mitään koko injektion toimivuudesta. 

Omakohtainen kokemus ei ole fakta. Se on vain omakohtainen kokemus. Älykäs keskustelu perustuu faktoihin, ei omakohtaisiin kokemuksiin. Jonkun ex-mies on voinut olla mulkero ja tämän mielestä kaikki miehet ovat mulkeroita. Ei hänen omakohtainen kokemuksensa yhdestä miehestä tee faktaksi väitettä, että kaikki miehet olisivat mulkeroita. Ymmärrätkö pointin?

Et ymmärtänyt. Jos sinulla joku asia auttoi asiaan x, miten voit sanoa, että se asia ei auttanutkaan sinulla asiaan x. Ehkä sitten et voi edes sanoa, että sinulla se auttoi, jos se ei sitten auttanutkaan. Se, että sanot sen auttaneen sinua, ei ota vielä kantaa siihen, auttaako se kaikilla muilla. Sinun kohdallasi se auttoi ja se on fakta, ellet valehdellut asiasta. 

Et ymmärtänyt pointtia. Enhän mä tietenkään sanoisi, että se ei auttanut mulla ollenkaan, mutta älykkäässä keskustelussa en voi antaa toiselle käsitystä, että se auttaisi hänelläkin, koska  on tieteellisesti todistettu, ettei se auta nivelrikkokipuun. Ja mähän jo kirjoitin aiemmin, että mun pitäisi tuoda - jos kyse on älykkäästä keskustelusta eikä normaalista keskustelusta - esille, että teho just mun polveeni perustui nk plasebovaikutukseen. Normaalissa keskustelussa taas mun ei tarvitsisi kertoa lainkaan, että on tieteellisesti todistettu, ettei hyaluronihappoinjektiot auta nivelrikkokipuun. 

No ethän sinä annakaan, jos sanot, että sinulla se auttoi. Tämä on nyt jotenkin hassu tilanne, että väität, että se auttoi sinulla, mutta heti perään sanot, että se ei auta. Tarkoitatko, että ei ole löydetty tieteellisiä todisteita hyödystä vai että sinä olet joku ihmetapaus, jolle se auttoi, mutta kenellekään muulle se ei voi auttaa? Tieteellisen todisteen puutehan ei vielä tarkoita, että olisi todistettu, että joku ei auta. 

Tieteellisesti ON todistettu, että se EI auta. Mulle olisi saattanut aivan yhtä hyvin auttaa vaikka energiahoito tai enkeliterapia. Sun mielestäkö oma kokemus siis on fakta ja koska älykkäässä keskustelussa mielipiteet perustellaan faktoilla, mikä tahansa oma kokemus tekee mistä tahansa asiasta faktan? Siis silloinkin, kun on tieteellisesti todistettu, että kyse on huuhaasta? 

Mun mielestä tästä olis voinut syntyä kiinnostava keskustelu siitä, miksi niin monilla on kokemuksia siitä, että joku juttu toimii, vaikka tutkimusten mukaan se ei toimi.

Luin pari ekaa sivua ketjua illalla, ja tänään kävin keskustelua, joka menee omaan käsitykseeni "älykkäästä keskustelusta". Tässä vaikuttaa olevan hyvää vääntöä käyty, älkää antako häiritä. Ehkä op saa jotain irti tästä. Rauhoitin lasta aistikeskustelun avulla (kerro 5 asiaa mitä näet, 4 mitä kuulet, kolme mitä tunnet, kaksi mitä maistat, yhden mitä haistat). Kerroin, että on olemassa myös muita aisteja, joista ei yleensä lasketa aisteihin, kuten tasapainoaisti. Käännyin miehen puoleen, ja pohdin ääneen, vaikuttaakohan elinympäristö nosiseption tai proprioseption tuntemuksiin esimerkiksi korkealla eläviin kansoihin, koska heidän hapenottokykynsäkin on parempi kuin alempana elävillä. Esimerkiksi paineen tunto voisi olla erilainen paikassa, jossa ilmanpaine on erilainen. Mies heitti siitä ajatuksen siitä, että olisi hauskaa, että ihmiset eläisivät eristäytyneemmissä yhteisöissä, ei mistään rotupuhtausnäkökulmasta, vaan siitä, että olisi kiinnostava nähdä, kuinka erilaisia ihmiset ja yhteisöt voisivat olla. Jatkettiin parin ajatuksen verran tästä.

Tuo ei ole mitään nobeltutkijoiden keskinäistä tutkimuspuhetta, mutta on ihmisiä, joiden kanssa en voisi tällaista keskustelua käydä. Esimerkiksi mies tiesi nuo sanat, joita muista aisteista käytin. Toki voisi käyttää sanoista suomalaisittain ymmärrettäviä sanoja, kuten tasapainoaistia, mutta on kevyempää, kun voi vaan puhua suoraan ensimmäisenä mieleen tulevat sanat, eikä niitä tarvitse muuttaa ymmärrettävämpään muotoon, kuten esim. äitini kanssa puhuessa tarvitsee. Jonkun kanssa keskustelu tyssäisi siihen, että kertoisin vaikka erilaisista aisteista, joista tämä joku ei ollut ennen kuullut. Ihan kivaa, mutta on ihana pyöritellä erilaisia ajatuksia jonkun kanssa, ja jolta saa myös vasta-ajatuksia.

Tosiaan en missään nimessä sano, että tämä oli erityisen älykästä tai mitään. Ajattelin, josko tällainen miniesimerkki voisi vähän avata sitä, mitä minä ainakin ajattelen "älykkäänä" keskusteluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Ilmastonmuutos on tylsä keskustelunaihe, koska suurin osa toistelee samoja mantroja mitä on netistä lukenut. Sitten jos kysyy jotain tarkentavaa niin kierrellään ja kaarrellaan kun ei oikeasti tiedetä asiasta. Harvalla on antaa aiheeseen uusia näkökulmia, joten keskustelu menee pelkkien itsestäänselvyyksien toistelemiseen.

Tämähän pätee lähes mihin tahansa muuhunkin.

Harva tietää mistään juuri mitään pintaa syvemmältä.

Omalta alaltaan tai jostain harrastuksestaan ( saattaa) tietää enemmän ja syvemmin mutta ei siitä kunnon keskustelua synny kun kaverit eivät kuitenkaan tiedä.

Syvällisesti sanan varsinaisessa merkityksessä voi keskustella vain, kun aihe on hallinnassa aasta ööhön.  Muu on väkisinkin osittain mutuilua ja kaavailua.  Ap tarkoitti varmaankin, että on älyllinen asenne lähes kaikkeen mistä puhuu.  Joillakin se on aina päällä, pitäisi keskustella miksi. 

Itse olen nähnyt, tai ainakin luullut, että kavereiden ja tuttujen kanssa jutellaan yleensä vain small talkkia ja yhdentekevyyksiä. Tarkoitus on ja lienee pitää kontaktia yllä.

Itsekin olen aina pitänyt enemmän älykkäistä, tieteeseen ja kehitykseen liittyvistä aiheista ja keskusteluista. Jutteleminen harrasteista, ja "mitä kuuluu?" - ei innosta, eikä pahemmin kiinnosta. 

Somessa ja arkielämässäkin voisi olla mahdollisuuksia keskustella älykkäästi ja nykyistä huomattavasti vuorovaikutuksellisemmin. Ikävä kyllä, niin ei ole aina käynyt. Trollit onnistuvat usein pilaamaan hyvänkin keskustelun.

Lehtien ja mediankin somealustoilla taas nousee kohu liian usein älyttömistä asioista, joita sitten jauhetaan päivä, viikko ja kuukausitolkulla. Ja kommentit ovat joskus ylilyöntejä ja ihmisiä, kuten politiikan henkilöitä haukkuvia.

Asioiden ja toisten keskustelijoiden erilaisten mielipiteiden miettiminen, tarkasteleminen ja analysoiminen monelta eri kantilta puuttuu useimmiten täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Mutta on yleissivistystä ymmärtää, että tällainen moka kävi juuri Kulmunille ja kaikki ihmiset eivät ole tehtäviensä tasalla ja mitä vastuullisempi asema itsellä on, sitä enemmän kannattaa perusasiat varmistaa kiireessäkin. Vastuun ja vallan teoriotakin voi katsoa yleissivistäviksi ja niihin voi perehtyä, nämä vaikuttavat seurauksiin ja palautteeseen. Luottamukseen. Ja sitten vielä asian kommunikointi ja tiedotus, miltä näyttää jos suutahtaa jne. Ei rakettitiedettä. Yleissivistystä. Taidetaan sivuta jo siellä lukiossa näitä kysymyksiä.

Mutta onko se yleissivistyksen puutetta, jos epäonnistuu rekrytoinnissa ja palkkaakin jonkun ei niin pätevän? Mitä hyöty on silloin edes palkata ketään, jos ne työt joutuu lopulta tekemään itse?

Kyllähän palkkaaja on vastuussa kenet palkkaa ja jossain määrin jopa mitä tuhoja he saavat aikaan, mutta siinä ei ole kyse silloin yleissivistyksestä, vaan jostain muusta.

Totta, vallan ja vastuun ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen, mutta se ei tarkoita siltikään sitä, että se on sovellettavissa jokaisen virheeseen ja sopivaksi selitykseksi niille.

Ei kyse ole viraston epäonnistuneesta rekrytoinnista jos verotuspohjaa suunnitteleva pääministeri ei ymmärrä omien työsuhde-etuuksien verotuksesta. Tai ymmärrä kyseenalaistaa oikeassa kohdassa, jos olisi oletetun tietopohjan ja yleissivistyksen perusteella oletettua olla näissä erityisen tarkkana. Hän käytännössä kuitenkin johtaa mokan tehnyttä kansliaa, eli jäljet johtavat sylttytehtaalle. On juuri tietyt asiat joista häneltä voidaan olettaa. Huomaa mistä kritisoidaan. Ei se kritiikki tyhjästä tule, vaan asioiden suhteesta ja prioriteetista. Siinä se pointti ei ole se yksi etuus, vaan se että tällaista käy eivätkä asianosaiset edes itse tunnu ymmärtävän kritiikin pointtia tai syitä. Tai sitten ei vaan kiinnosta, mikä tietenkin murentaa luottamusta joka tapauksessa. Pääministerin tehtäviinhän liittyy erillinen luottamuslausekekin lakiin kirjattuna, ei se ole mitään nillitystä. Se on kirjattu sinne ihan syystä, ei lonkalta. Ihan siitä asemasta tulee.

En ole perehtynyt Suomen pääministerin työehtosopimukseen, enkä myöskään etuihin saatikka verotukseen. Kun pääministeri vastaanottaa työnsä oletan ettei kukaan heistä ollut etukäteen kovin tarkkaan ottanut selvää mitä kaikkea se sopimus sisältää.

En tosin tiedä, ehkä heillä jokaisella on ollut erittäin selkeä näkemys sekä eduista, että mitä työnpuolesta odotetaan.

Voiko sitä edes neuvotella jonkun toisennäköiseksi sopimukseksi, jos kyseinen sopimus ei miellyttäisi? Olen aina ajatellut, että pääministerin asemaan mennään valta edellä ja sitten vasta palkkapussi ja muut edut mielessä. Monessa työssä se on niin, ensin katsotaan palkkaa ja sitten vasta viitsiikö edes hakea sitä hommaa. Mikä siis on prioriteettisi? Että ensin olisi tutkinut omat etunsa itse tarkkaan ja sitten alkanut miettimään miten tätä Suomea pandemian aikana johdetaan?

Minun luottamustani ei joku leivänpalasten hinta horjuta. En näe mitään syytä, miksi todella kovalla palkalla työtä tekevä ihminen käyttää aikaansa johonkin tuollaiseen. Se on minusta täysin apulaisten työ. Se, että hän miettii omia veroetujaan ei nimittäin liity hänen työntekemiseensä mitenkään. Joko se pitää tehdä omalla ajalla tai sitten laittaa siihen muu tekemään ja jos jonkun työ on huolehtia henkilökohtaisistakin asioista, niin sitten tämä henkilö tekee sen ja jos palkattu henkilö ei osaa, se on rekrytointivirhe.

Sen lisäksi, jos jokin romuttaa luottamusta on se, että huomiomme siirretään jollain aamiaisella pois paljon tärkeämmistä asioista ja se sopii lehdistöllemme mitä parhaiten. Mutta näin me olemme erilaisia, sinä mietit jotain mitättömän pientä aamiasietua periaatteellisista syistä ja minusta taas periaatteellisista syistä Suomen korkeimmassa asemassa olevan henkilön ei kuuluisi miettiä jotain muutaman sadan euron pikkujuttuja. Varsinkin kun se näyttää olevan ainoa mitä on saatu kaivettua esiin.

Eli jos eu-pöydissä istuva ja neuvotteleva, Suomea edustava virkamies ei huomaa lukea työehtosopimuksensa pikkupränttiä, mikä takaa että on sen tarkempi/oma-aloitteellisempi lukemaan tukipaketin ehtoja ja seurauksia. Varmaan pystyy jos jaksaa. Jos ei ymmärrä tai jaksa, voivat seuraukset olla jossain tapauksissa suurempia, kuin korjattava veroilmoitus. Jos luottaa kun joku sanoo, että näin on aina tehty ilman kyseenalaistamista, voi sama virhe tulla tehtyä merkittävimmissäkin asioissa. Koska siihen on taipumusta.

Mutta todennäköisyyksillähän tässä pelataan. Yleensä luottamus kuitenkin syntyy systemaattisella toiminnalla. Se on helpompi rikkoa kuin saavuttaa. Työehtoihin ja omaan verotukseen perehtyminen on ihan sitä lähes kaikkien kohtaamaa yleissivistynyttä peruskauraa. Pääministerin taas tulisi olla muita syvällisemmin perillä pääministerin etuisuuksista ja omaa työnkuvaa ohjaavista laeista, mielellään. Silleen että vastaanottavana osapuolena niitä voi itsekin miettiä normikansalaista enemmän ja vaikka vaikuttaakin asiaan tarvittaessa. Mikä se virka alunperinkään on, jos mikään ei vaadi omaa panosta, perehtymistä tai pohtimista. Onko se se Suomen ainoa vastuullinen työ, jossa muut kertovat mitä tehdään, miten ja missä ja milloin? Mikä on sitten se kokemus, tietämys mihin pohjataan jopa vaativammat päätökset, jos perusteista on yksinkertaisesti liian haastavaa ottaa selvää. Mut hei, lähdetään tästä hoitamaan pandemiaa, lakiin perustuen ja eri seikat huomioiden, sure!

Eihän sekään haittaa, että mm. perustuslakia on ollut vaikea tulkita. Väännetään sitten rajoituksista, joita hups ei voidakaan asettaa. Samalla kompetensilla eteenpäin, luottamuksen hengessä. Sattuuhan näitä, mitätöntä säätöä.

Keskustelemme ystävieni kanssa usein alaamme liittyvistä asioista, filosofiasta, psykologiasta, ympärillä tapahtuvista asioista ja niiden vaikutuksista meihin. Kaikesta hömpästä myös. Politiikkaa emme sotke väleihimme.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelemme ystävieni kanssa usein alaamme liittyvistä asioista, filosofiasta, psykologiasta, ympärillä tapahtuvista asioista ja niiden vaikutuksista meihin. Kaikesta hömpästä myös. Politiikkaa emme sotke väleihimme.

Filosofiasta on mahdotonta puhua yhtään syvällisemmin sivuamatta politiikkaa. Politiikka taas käsittää laajemman kokonaisuuden kuin yhden yhteiskunnan päivänpolitiikan. Mutta ehkä rajaatte taitavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häiritsee se, että kysytään esimerkkejä älykkäästä keskustelusta ja kun kertoo että esim. toisen kokemuksen pohtiminen esim. energiahoidosta ei olekaan älykästä keskustelua, vaan älykkäälle keskustelulle asetetaan tieteen kriteerit. Mielestäni älykäs keskustelu arvostaa toisten kokemuksia oli ne faktaa tai fiktiota.

Taidat sekoittaa älyn ja empatian.

En todellakaan, mielestäni älykkääseen keskusteluun kuuluu osana empatia. Ei ole kovin älykästä käydä vain älyllisiä keskusteluja, ihminen kun on kokonaisuus. Empatian merkitys korostuu etenkin kaverisuhteissa.

[/quote] En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. [/quote]

Konkreettisia esimerkkejä joista olemme ilmastonmuutokseen liittyen kavereiden kanssa keskustelleet: 1) Miten ilmastonmuutosennusteiden luotettavuutta voi arvioida, onko tieteenalan luonne sellainen jossa eri näkökulmat pääsevät esille keskustelussa? 2) Mitä vaikutuksia ilmastonmuutoksella todennäköisesti tulee olemaan maailmantalouteen? 3) Miten varautua näihin vaikutuksiin yhteiskuntana ja henkilökohtaisella tasolla? Kasvaako esim Kiinan valta koillisväylän sulamisen jälkeen niin että nyt kannattaisi alkaa lapsille opettamaan Kiinan kieltä ruotsin ja englannin sijaan jotta pärjäävät tulevan työelämän vaatimuksissa? 4) Mitä esihistoriallisia esineitä ja mistä voisi itse löytää jos sulavien jäätiköiden reunoja ja ikiroudasta vapautuvien jokien rantavalleja lähtisi patikoimaan? 

Itse en käsitä miten niin kokonaisvaltaisesta ilmiöstä kuin ilmastonmuutos ei riittäisi keskusteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan, mielestäni älykkääseen keskusteluun kuuluu osana empatia. Ei ole kovin älykästä käydä vain älyllisiä keskusteluja, ihminen kun on kokonaisuus. Empatian merkitys korostuu etenkin kaverisuhteissa.

Se että kaksi asiaa usein kulkee käsi kädessä ei tarkoita, että olisivat erottamattomat. Kyllä on täysin mahdollista käydä älykkäitä keskusteluja ilman sen suurempaa empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan, mielestäni älykkääseen keskusteluun kuuluu osana empatia. Ei ole kovin älykästä käydä vain älyllisiä keskusteluja, ihminen kun on kokonaisuus. Empatian merkitys korostuu etenkin kaverisuhteissa.

Se että kaksi asiaa usein kulkee käsi kädessä ei tarkoita, että olisivat erottamattomat. Kyllä on täysin mahdollista käydä älykkäitä keskusteluja ilman sen suurempaa empatiaa.

Samoin voi käydä empaattista keskustelua ilman, että keskustelu olisi samalla älykästä. 

V
</p>

<p>ierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan, mielestäni älykkääseen keskusteluun kuuluu osana empatia. Ei ole kovin älykästä käydä vain älyllisiä keskusteluja, ihminen kun on kokonaisuus. Empatian merkitys korostuu etenkin kaverisuhteissa.

Se että kaksi asiaa usein kulkee käsi kädessä ei tarkoita, että olisivat erottamattomat. Kyllä on täysin mahdollista käydä älykkäitä keskusteluja ilman sen suurempaa empatiaa.

No, kyllä jonkinlainen tunneäly kuuluu älykkääseen keskusteluun. Tunneäly on sentään yksi älykkyyden puoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan, mielestäni älykkääseen keskusteluun kuuluu osana empatia. Ei ole kovin älykästä käydä vain älyllisiä keskusteluja, ihminen kun on kokonaisuus. Empatian merkitys korostuu etenkin kaverisuhteissa.

Se että kaksi asiaa usein kulkee käsi kädessä ei tarkoita, että olisivat erottamattomat. Kyllä on täysin mahdollista käydä älykkäitä keskusteluja ilman sen suurempaa empatiaa.

Samoin voi käydä empaattista keskustelua ilman, että keskustelu olisi samalla älykästä. 

Sehän on selvä se, mutta se ei poista sitä että älykkääseen keskusteluun kuuluu tunnepuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan, mielestäni älykkääseen keskusteluun kuuluu osana empatia. Ei ole kovin älykästä käydä vain älyllisiä keskusteluja, ihminen kun on kokonaisuus. Empatian merkitys korostuu etenkin kaverisuhteissa.

Se että kaksi asiaa usein kulkee käsi kädessä ei tarkoita, että olisivat erottamattomat. Kyllä on täysin mahdollista käydä älykkäitä keskusteluja ilman sen suurempaa empatiaa.

Samoin voi käydä empaattista keskustelua ilman, että keskustelu olisi samalla älykästä. 

Sehän on selvä se, mutta se ei poista sitä että älykkääseen keskusteluun kuuluu tunnepuoli.

No eikä kuulu. Esim työkavereiden kanssa käydään usein nimenomaan nk älykkäitä keskusteluja eikä ne keskustelut liity millään tavalla mihinkään, millä olisi tunteita. Emme edes me keskustelijat suhtaudu keskustelun aiheena oleviin esim teknisiin ratkaisuihin tunteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan, mielestäni älykkääseen keskusteluun kuuluu osana empatia. Ei ole kovin älykästä käydä vain älyllisiä keskusteluja, ihminen kun on kokonaisuus. Empatian merkitys korostuu etenkin kaverisuhteissa.

Se että kaksi asiaa usein kulkee käsi kädessä ei tarkoita, että olisivat erottamattomat. Kyllä on täysin mahdollista käydä älykkäitä keskusteluja ilman sen suurempaa empatiaa.

Samoin voi käydä empaattista keskustelua ilman, että keskustelu olisi samalla älykästä. 

Sehän on selvä se, mutta se ei poista sitä että älykkääseen keskusteluun kuuluu tunnepuoli.

No eikä kuulu. Esim työkavereiden kanssa käydään usein nimenomaan nk älykkäitä keskusteluja eikä ne keskustelut liity millään tavalla mihinkään, millä olisi tunteita. Emme edes me keskustelijat suhtaudu keskustelun aiheena oleviin esim teknisiin ratkaisuihin tunteella.

Se ei poista sitä että mielestäni älykkääseen keskusteluun kuuluu mm. eettisten seurauksien puntarointia ja muuta mikä koskettaa ihmistä kokonaisvaltaisesti. Älykkäälle keskustelulle kun ei saanut olla määritelmää.

Kokemukseni mukaan älykkät keskustelut voivat koskea montaa asiaa, mutta vaikeampaa on ehkä selittää miten ne etenevät. Politikkaa ja maailmantilannetta koskevat keskutelut sisältävät paljon spekulaatiota, mitä jos- teorioita. Niitä voi tulla monta peräkkäin, kun ihmisillä on omat olettamuksensa asioista. Jos keskustellaan historiasta, se koskee enemmänkin syitä ja seurauksia, ja sisältää faktaintakastuksia. Jos taas kirjallisuutta, on kyseessä lähinnä oman näkökulman ja kokemuksen selittäminen teosta/ kirjailijaa koskien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Mutta on yleissivistystä ymmärtää, että tällainen moka kävi juuri Kulmunille ja kaikki ihmiset eivät ole tehtäviensä tasalla ja mitä vastuullisempi asema itsellä on, sitä enemmän kannattaa perusasiat varmistaa kiireessäkin. Vastuun ja vallan teoriotakin voi katsoa yleissivistäviksi ja niihin voi perehtyä, nämä vaikuttavat seurauksiin ja palautteeseen. Luottamukseen. Ja sitten vielä asian kommunikointi ja tiedotus, miltä näyttää jos suutahtaa jne. Ei rakettitiedettä. Yleissivistystä. Taidetaan sivuta jo siellä lukiossa näitä kysymyksiä.

Mutta onko se yleissivistyksen puutetta, jos epäonnistuu rekrytoinnissa ja palkkaakin jonkun ei niin pätevän? Mitä hyöty on silloin edes palkata ketään, jos ne työt joutuu lopulta tekemään itse?

Kyllähän palkkaaja on vastuussa kenet palkkaa ja jossain määrin jopa mitä tuhoja he saavat aikaan, mutta siinä ei ole kyse silloin yleissivistyksestä, vaan jostain muusta.

Totta, vallan ja vastuun ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen, mutta se ei tarkoita siltikään sitä, että se on sovellettavissa jokaisen virheeseen ja sopivaksi selitykseksi niille.

Ei kyse ole viraston epäonnistuneesta rekrytoinnista jos verotuspohjaa suunnitteleva pääministeri ei ymmärrä omien työsuhde-etuuksien verotuksesta. Tai ymmärrä kyseenalaistaa oikeassa kohdassa, jos olisi oletetun tietopohjan ja yleissivistyksen perusteella oletettua olla näissä erityisen tarkkana. Hän käytännössä kuitenkin johtaa mokan tehnyttä kansliaa, eli jäljet johtavat sylttytehtaalle. On juuri tietyt asiat joista häneltä voidaan olettaa. Huomaa mistä kritisoidaan. Ei se kritiikki tyhjästä tule, vaan asioiden suhteesta ja prioriteetista. Siinä se pointti ei ole se yksi etuus, vaan se että tällaista käy eivätkä asianosaiset edes itse tunnu ymmärtävän kritiikin pointtia tai syitä. Tai sitten ei vaan kiinnosta, mikä tietenkin murentaa luottamusta joka tapauksessa. Pääministerin tehtäviinhän liittyy erillinen luottamuslausekekin lakiin kirjattuna, ei se ole mitään nillitystä. Se on kirjattu sinne ihan syystä, ei lonkalta. Ihan siitä asemasta tulee.

En ole perehtynyt Suomen pääministerin työehtosopimukseen, enkä myöskään etuihin saatikka verotukseen. Kun pääministeri vastaanottaa työnsä oletan ettei kukaan heistä ollut etukäteen kovin tarkkaan ottanut selvää mitä kaikkea se sopimus sisältää.

En tosin tiedä, ehkä heillä jokaisella on ollut erittäin selkeä näkemys sekä eduista, että mitä työnpuolesta odotetaan.

Voiko sitä edes neuvotella jonkun toisennäköiseksi sopimukseksi, jos kyseinen sopimus ei miellyttäisi? Olen aina ajatellut, että pääministerin asemaan mennään valta edellä ja sitten vasta palkkapussi ja muut edut mielessä. Monessa työssä se on niin, ensin katsotaan palkkaa ja sitten vasta viitsiikö edes hakea sitä hommaa. Mikä siis on prioriteettisi? Että ensin olisi tutkinut omat etunsa itse tarkkaan ja sitten alkanut miettimään miten tätä Suomea pandemian aikana johdetaan?

Minun luottamustani ei joku leivänpalasten hinta horjuta. En näe mitään syytä, miksi todella kovalla palkalla työtä tekevä ihminen käyttää aikaansa johonkin tuollaiseen. Se on minusta täysin apulaisten työ. Se, että hän miettii omia veroetujaan ei nimittäin liity hänen työntekemiseensä mitenkään. Joko se pitää tehdä omalla ajalla tai sitten laittaa siihen muu tekemään ja jos jonkun työ on huolehtia henkilökohtaisistakin asioista, niin sitten tämä henkilö tekee sen ja jos palkattu henkilö ei osaa, se on rekrytointivirhe.

Sen lisäksi, jos jokin romuttaa luottamusta on se, että huomiomme siirretään jollain aamiaisella pois paljon tärkeämmistä asioista ja se sopii lehdistöllemme mitä parhaiten. Mutta näin me olemme erilaisia, sinä mietit jotain mitättömän pientä aamiasietua periaatteellisista syistä ja minusta taas periaatteellisista syistä Suomen korkeimmassa asemassa olevan henkilön ei kuuluisi miettiä jotain muutaman sadan euron pikkujuttuja. Varsinkin kun se näyttää olevan ainoa mitä on saatu kaivettua esiin.

Niistä väheksytyistä muutamasta satasesta kertyy huomattava summa, jos kaikki hankinnat katsotaan sormien läpi ajatuksella, ettei muutama satanen haittaa. Marinin aamupalat maksoivat kuukaudessa yli tuhatkin euroa.  Niin paljon hän asiaa mietti, että halusi kuitit salattaviksi, vaikka katsoi ilmaisen ruoan kuuluvan perheelleen ilman mitään rajoituksia. Onko kaikki sallittava, kun kyseessä on se nuori ja kaunis nainen? Olisiko Halla-ahon ateriaetu saanut ymmärtävää hymistelyä osaksi, ettei Jussilta voi vaatia kaupassa käyntiä, kun sillä on niin kiire? Tätäkin voi miettiä: eikö virkaan kuuluva kulukorvaus ja palkka kata politiikon ruoantarvetta, kuuluuko muissa töissä työnantajan maksaa työntekijän ruokaostokset mikäli hänellä on asuntoetu, miksi kansanedustaja Kaikkonen kertoi käsityksen ruoanhinnasta katoavan työssä, koska ei tarvitse ilmaisten aterioiden vuoksi sitä ostaa, pitäisikö kaikilla ministereillä olla veronmaksajien maksamat elintarvikkeet ja pitäisikö kansanedustajatkin ruokkia samalla? Paljonko verovaroja menee asiattomiin hankkeisiin, jos muutama satanen/tonni/kymmenen tonnia ei haittaa vai onko jossain raja? Miksi tavallisen kansalaisen etuuksissa nipotetaan eurosta, jos Pääministerin tapauksessa tuhannet eurot pitäisi jättää huomioimatta?

En nyt ole varma onko ketjussa annettu esimerkkiä sniistä vuorosanoista jolla älykäs keskustelu voisi lähteä mutta tässä eräs esimerkki, sori ellei kuulosta älykkäältä mutta voitte vaihtaa termit ja lauseet älykkäämmäksi.

Luin tänään jutun tekoälyn käyttämisestä uutisten kirjoittamiseen

-ai, mitä siinä kerrottiin?

Tekoäly kirjoittaa jo urheilu-uutiset ja sitä ollaan ottamassa käyttöön muussakin uutistuotannossa

-aa, urheilutulosten kirjoittaminen on toki aika suoraviivaista mutta pystyisikö tekoäly kirjoittamaan muuta kuin yksinkertaisia muutaman rivin juttuja?

tästä pohdintaa, mm. miten tekoäly voisi kirjoittaa reportaaseja, tarvitaanko kuitenkin ihmistä juttujen taustoittamiseen, milloin tekoäly on riittävällä tasolla laajojen kokonaisuuksien ymmärtämiseen, koodauksen etiikasta jne.

Mielipiteitä, tietoa, näkökulmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Mutta on yleissivistystä ymmärtää, että tällainen moka kävi juuri Kulmunille ja kaikki ihmiset eivät ole tehtäviensä tasalla ja mitä vastuullisempi asema itsellä on, sitä enemmän kannattaa perusasiat varmistaa kiireessäkin. Vastuun ja vallan teoriotakin voi katsoa yleissivistäviksi ja niihin voi perehtyä, nämä vaikuttavat seurauksiin ja palautteeseen. Luottamukseen. Ja sitten vielä asian kommunikointi ja tiedotus, miltä näyttää jos suutahtaa jne. Ei rakettitiedettä. Yleissivistystä. Taidetaan sivuta jo siellä lukiossa näitä kysymyksiä.

Mutta onko se yleissivistyksen puutetta, jos epäonnistuu rekrytoinnissa ja palkkaakin jonkun ei niin pätevän? Mitä hyöty on silloin edes palkata ketään, jos ne työt joutuu lopulta tekemään itse?

Kyllähän palkkaaja on vastuussa kenet palkkaa ja jossain määrin jopa mitä tuhoja he saavat aikaan, mutta siinä ei ole kyse silloin yleissivistyksestä, vaan jostain muusta.

Totta, vallan ja vastuun ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen, mutta se ei tarkoita siltikään sitä, että se on sovellettavissa jokaisen virheeseen ja sopivaksi selitykseksi niille.

Ei kyse ole viraston epäonnistuneesta rekrytoinnista jos verotuspohjaa suunnitteleva pääministeri ei ymmärrä omien työsuhde-etuuksien verotuksesta. Tai ymmärrä kyseenalaistaa oikeassa kohdassa, jos olisi oletetun tietopohjan ja yleissivistyksen perusteella oletettua olla näissä erityisen tarkkana. Hän käytännössä kuitenkin johtaa mokan tehnyttä kansliaa, eli jäljet johtavat sylttytehtaalle. On juuri tietyt asiat joista häneltä voidaan olettaa. Huomaa mistä kritisoidaan. Ei se kritiikki tyhjästä tule, vaan asioiden suhteesta ja prioriteetista. Siinä se pointti ei ole se yksi etuus, vaan se että tällaista käy eivätkä asianosaiset edes itse tunnu ymmärtävän kritiikin pointtia tai syitä. Tai sitten ei vaan kiinnosta, mikä tietenkin murentaa luottamusta joka tapauksessa. Pääministerin tehtäviinhän liittyy erillinen luottamuslausekekin lakiin kirjattuna, ei se ole mitään nillitystä. Se on kirjattu sinne ihan syystä, ei lonkalta. Ihan siitä asemasta tulee.

En ole perehtynyt Suomen pääministerin työehtosopimukseen, enkä myöskään etuihin saatikka verotukseen. Kun pääministeri vastaanottaa työnsä oletan ettei kukaan heistä ollut etukäteen kovin tarkkaan ottanut selvää mitä kaikkea se sopimus sisältää.

En tosin tiedä, ehkä heillä jokaisella on ollut erittäin selkeä näkemys sekä eduista, että mitä työnpuolesta odotetaan.

Voiko sitä edes neuvotella jonkun toisennäköiseksi sopimukseksi, jos kyseinen sopimus ei miellyttäisi? Olen aina ajatellut, että pääministerin asemaan mennään valta edellä ja sitten vasta palkkapussi ja muut edut mielessä. Monessa työssä se on niin, ensin katsotaan palkkaa ja sitten vasta viitsiikö edes hakea sitä hommaa. Mikä siis on prioriteettisi? Että ensin olisi tutkinut omat etunsa itse tarkkaan ja sitten alkanut miettimään miten tätä Suomea pandemian aikana johdetaan?

Minun luottamustani ei joku leivänpalasten hinta horjuta. En näe mitään syytä, miksi todella kovalla palkalla työtä tekevä ihminen käyttää aikaansa johonkin tuollaiseen. Se on minusta täysin apulaisten työ. Se, että hän miettii omia veroetujaan ei nimittäin liity hänen työntekemiseensä mitenkään. Joko se pitää tehdä omalla ajalla tai sitten laittaa siihen muu tekemään ja jos jonkun työ on huolehtia henkilökohtaisistakin asioista, niin sitten tämä henkilö tekee sen ja jos palkattu henkilö ei osaa, se on rekrytointivirhe.

Sen lisäksi, jos jokin romuttaa luottamusta on se, että huomiomme siirretään jollain aamiaisella pois paljon tärkeämmistä asioista ja se sopii lehdistöllemme mitä parhaiten. Mutta näin me olemme erilaisia, sinä mietit jotain mitättömän pientä aamiasietua periaatteellisista syistä ja minusta taas periaatteellisista syistä Suomen korkeimmassa asemassa olevan henkilön ei kuuluisi miettiä jotain muutaman sadan euron pikkujuttuja. Varsinkin kun se näyttää olevan ainoa mitä on saatu kaivettua esiin.

Eli jos eu-pöydissä istuva ja neuvotteleva, Suomea edustava virkamies ei huomaa lukea työehtosopimuksensa pikkupränttiä, mikä takaa että on sen tarkempi/oma-aloitteellisempi lukemaan tukipaketin ehtoja ja seurauksia. Varmaan pystyy jos jaksaa. Jos ei ymmärrä tai jaksa, voivat seuraukset olla jossain tapauksissa suurempia, kuin korjattava veroilmoitus. Jos luottaa kun joku sanoo, että näin on aina tehty ilman kyseenalaistamista, voi sama virhe tulla tehtyä merkittävimmissäkin asioissa. Koska siihen on taipumusta.

Mutta todennäköisyyksillähän tässä pelataan. Yleensä luottamus kuitenkin syntyy systemaattisella toiminnalla. Se on helpompi rikkoa kuin saavuttaa. Työehtoihin ja omaan verotukseen perehtyminen on ihan sitä lähes kaikkien kohtaamaa yleissivistynyttä peruskauraa. Pääministerin taas tulisi olla muita syvällisemmin perillä pääministerin etuisuuksista ja omaa työnkuvaa ohjaavista laeista, mielellään. Silleen että vastaanottavana osapuolena niitä voi itsekin miettiä normikansalaista enemmän ja vaikka vaikuttaakin asiaan tarvittaessa. Mikä se virka alunperinkään on, jos mikään ei vaadi omaa panosta, perehtymistä tai pohtimista. Onko se se Suomen ainoa vastuullinen työ, jossa muut kertovat mitä tehdään, miten ja missä ja milloin? Mikä on sitten se kokemus, tietämys mihin pohjataan jopa vaativammat päätökset, jos perusteista on yksinkertaisesti liian haastavaa ottaa selvää. Mut hei, lähdetään tästä hoitamaan pandemiaa, lakiin perustuen ja eri seikat huomioiden, sure!

Eihän sekään haittaa, että mm. perustuslakia on ollut vaikea tulkita. Väännetään sitten rajoituksista, joita hups ei voidakaan asettaa. Samalla kompetensilla eteenpäin, luottamuksen hengessä. Sattuuhan näitä, mitätöntä säätöä.

Hänelle maksetaan siitä, että hän lukee tukipakettien ehtoja ym. Se on hänen työnsä, ei se, että lukee omaa työsopimustaan ja miettii jokaista etua ja ehkä maksimoida niiden käytön.

Jos kyseessä olisi siivoja voisimme tietenkin kysyä, että mitkä todennäköisyydet siivoojalla, jonka oma koti on sotkuinen on tehdä hyvää jälkeä siellä työpaikallaan, jonne hänet on palkattu siivoojaksi? Me, emme tiedä, ehkä hän hoitaa työnsä täydellisesti, mutta illalla väsyneenä kun saapuu kotiinsa, niin viimeinen asia mitä haluaa tehdä on alkaa siivoamaan siellä omassa kodissaan. Tähän ajatukseenhan perustuu ”suutarin lapsilla ei ole kenkiä” sanonta. Joten vetää johtopäätöksiä siitä miten joku hoitaa työnsä ja miten ne omat asiat hoidetaan on hyödytöntä, ne ei välttämättä korreloi mitenkään.

Onko hän tehnyt jotain laitonta tähän mennessä? Jotain mistä voidaan antaa edes sakot? Vai onko kyseessä nyt vain, että jonkun (sinun) herkkiä tunteita on loukattu ja tunne siitä, että luottamus on petetty, koska pääministeri ei lukenut oman sopimuksensa pikkuprinttiä ja käyttänyt aikaansa siihen, vaan johonkin muuhun, kuten vaikka niihin tukipakettiehtojen lukemiseen?

Joka tapauksessa tämä ketju on älykkäästä keskustelusta ja Marinin aamiaisesta on jo oma ketjunsa. Joten jos haluat keskustella siitä pyydän, että siirryt sinne ja jatkamme täällä tämän aiheen sisällä.