Millaisia on ne älykkäät keskustelut, joita osa haluaa käydä kavereidensa kesken?

En ehdi lukea koko ketjua, mutta jankkaajalle tiedoksi: älykkääseen keskusteluun ei kuulu jankkaus. Siihen kuuluu se, että kuuntelee, mitä toinen sanoo, ja reflektoi takaisin oman näkemyksensä ja kaikki keskustelijat kasvattavat aihetta. Jos jää jumiin omaan näkökulmaansa, keskustelu ei kasva eikä muutu älykkääksi.

Jäääkiekkokopin äijäporukoiden kansssa käytävät keskustelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kuvitteellinen alku keskustelulle, josta voisi tulla syvällinen:

- Näin eilen vauva.fi:ssä ketjun, jossa pyydettiin esimerkkiä älykkäästä keskustelusta. Se on kyllä jännä, et oikeesti jotkut juttelee vain siitä, mitä niille on itelle tapahtunu.

- Niinpä. Sellaisia ihmisiä on varmasti aika paljon. Mistähän tuo ero ihmisten välillä vois johtua? Varmaan ainakin sillä on merkitystä, onko kotona tottunut pähkäileviin keskusteluihin.

- Varmasti joo. Jos on tottunu siihen, että puhutaan vaan arjen tapahtumista, niin voi olla vaikea edes nähdä sellaisessa keskustelussa mitään järkeä.

- No onko siinä järkeä?

- Sehän ei tuota suoraan rahaa, mut ihminen on sosiaalinen eläin ja ..

Tämä voisi johtaa esim. keskusteluun siitä, missä määrin ihmisten ajattelu on jalostuneempaa, kun he tekevät sitä yhdessä (esim. työelämässä tai politiikassa) vs. jokainen ajattelis asiat itse. Voitaisiin puhua länsimaisesta demokratiasta ja sen ominaisuuksista: hyvistä puolista ja haasteista.

Tai sit voitais spekuloida sillä, ovatko erot ihmisten ajattelussa kulttuurista vai älykkyyden eroista johtuvaa. Ja erilaisten ihmisten merkityksestä toimivassa ja monimuotoisessa yhteiskunnassa.

Tai voitais keskustella siitä, miten ihmisten halu näyttäytyä fiksuina ilmenee. Onko esim. alan termien käyttäminen brassailua. Tai mitä on nykyajan sivistys.

Mahdollisia keskustelusuuntia on valtavasti! Keskustelua rikastaa ja parantaa, jos keskustelijat ovat lukeneet aiheeseen liittyvää tutkimusta tai muuta kirjallisuutta.

Mun mielestä keskustelu on hyvä, jos se saa miettimään asioita jostain uudesta näkökulmasta.

En halua olla ylimielinen, mutta minusta tuossakaan pätkässä ei ollut oikein mitään sellaista näkökulmaa, jotka eivät olisi olleet minulle itsestäänselviä.  Tuokin kuulostaa tiedettyjen tosiasioiden hymistelyltä. Ihmiset ovat taustojensa ja kokemuksiensa takia erilaisia ja erilaiset ympäristöt vaikuttavat ihmisiin eri tavoilla. Tietynlaisissa tilanteissa alan termien käyttäminen on brassailua, jos se on kontekstissa tarpeetonta ja niitä asioita ei edes yritetä selittää kansantajuisesti. Entä sitten? Eikö suunnilleen jokainen päädy näissä suunnilleen samanlaisiin vastauksiin. Mitä enemmän näitä esimerkkejä lukee, sitä enemmän vaikuttaa siltä, että nämä älykkäät keskustelut ovat sellaista ällistelyä ja taivastelua ja small talkia, jota höpötellään lämpimikseen. Vai onko tosiaan niin, että esimerkiksi ihmisten erilaiset taustat ja luonteet ovat jollekulle erityisen suuri oivallus, johon tarvitaan erillinen keskustelu? Todellakin olen ymmärtänyt yleissivistyksen ihan eri tavalla kuin muut. 

Ehkä sitä älykästä keskustelua pitäisi verrata suoraan vähä-älyiseen keskusteluun? Älykkyys saattaa näyttäytyä monessa eri muodossa, mutta tyhmyyttä on vain yhtä lajia.

Beavis& Butthead on täydellinen esimerkki täysin älyvapaasta keskustelusta. Siitä voisi vaikka lähteä ylöspäin ja päätyä jonnekin kahden Nobel palkitun keskenäiseen keskusteluun vaikka moraalista tieteessä. Voisimme varmasti laittaa järjestykseen kaikki maailman keskustelut ja listan kärkipäähän nousevat ovat niitä todella älykkäitä keskusteluja ja häntäpäässä ne älyvapaat.

Minusta jonkun asian uudelleen sanominen ei tee asiasta vähä-älyistä. Täysin uusien asioiden tai ajatusten keksiminen jokaisen uuteen lauseeseen minkä päästää suustaan on mahdotonta. Jolloin keskustelu olisi lopulta vain yhtä, ylösalaisin vähä-älyisestä,

älykkääseen saman puheenvuoron aikana jopa. Pitäisikö se silloin kategorisoida älykkääksi vai vähä-älyiseksi keskusteluksi?

Yleissivistys on erittäin kulttuurisidonnaista. Se missä suomalaisen yleissivistykseen kuuluu tuntea Suomen puut, kirjailijat, läänit tai Suomen työlainsäädäntöä, jossain toisessa maassa taas jonkun muun ilmaston puut, heidän omat työnlainsäädännöt ym. Jotka ovat siis todennäköisesti aivan erillaisia.

On todennäköistä, että tämäkin vastaus on sinulle itsestäänselvyys ja lentää sinulla sinne sinun ei älykkäiden keskustelujen kategoriaan, koska alkaa tulla selväksi, ettei mikään ole tarpeeksi uutta ja älykästä, jotta jokin voitaisin ylentää sinne älykäskeskustelukategoriaan. Mikään esimerkki ei ole tarpeeksi korkealentoista ja omaperäisen innovatiivistä ja tosiaalta, jos se olisi sitä, sen pitäisi olla jotain muuta kuin mitä sinä ajattelet ja sekään ei kelpaisi sinulle, koska sinä näet asian eri tavoin. Jolloin se muuttuisi sinulle vääräksi vastaukseksi, koska sinulla on se oikea vastaus hallussa. Paradoksaalista vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kuvitteellinen alku keskustelulle, josta voisi tulla syvällinen:

- Näin eilen vauva.fi:ssä ketjun, jossa pyydettiin esimerkkiä älykkäästä keskustelusta. Se on kyllä jännä, et oikeesti jotkut juttelee vain siitä, mitä niille on itelle tapahtunu.

- Niinpä. Sellaisia ihmisiä on varmasti aika paljon. Mistähän tuo ero ihmisten välillä vois johtua? Varmaan ainakin sillä on merkitystä, onko kotona tottunut pähkäileviin keskusteluihin.

- Varmasti joo. Jos on tottunu siihen, että puhutaan vaan arjen tapahtumista, niin voi olla vaikea edes nähdä sellaisessa keskustelussa mitään järkeä.

- No onko siinä järkeä?

- Sehän ei tuota suoraan rahaa, mut ihminen on sosiaalinen eläin ja ..

Tämä voisi johtaa esim. keskusteluun siitä, missä määrin ihmisten ajattelu on jalostuneempaa, kun he tekevät sitä yhdessä (esim. työelämässä tai politiikassa) vs. jokainen ajattelis asiat itse. Voitaisiin puhua länsimaisesta demokratiasta ja sen ominaisuuksista: hyvistä puolista ja haasteista.

Tai sit voitais spekuloida sillä, ovatko erot ihmisten ajattelussa kulttuurista vai älykkyyden eroista johtuvaa. Ja erilaisten ihmisten merkityksestä toimivassa ja monimuotoisessa yhteiskunnassa.

Tai voitais keskustella siitä, miten ihmisten halu näyttäytyä fiksuina ilmenee. Onko esim. alan termien käyttäminen brassailua. Tai mitä on nykyajan sivistys.

Mahdollisia keskustelusuuntia on valtavasti! Keskustelua rikastaa ja parantaa, jos keskustelijat ovat lukeneet aiheeseen liittyvää tutkimusta tai muuta kirjallisuutta.

Mun mielestä keskustelu on hyvä, jos se saa miettimään asioita jostain uudesta näkökulmasta.

En halua olla ylimielinen, mutta minusta tuossakaan pätkässä ei ollut oikein mitään sellaista näkökulmaa, jotka eivät olisi olleet minulle itsestäänselviä.  Tuokin kuulostaa tiedettyjen tosiasioiden hymistelyltä. Ihmiset ovat taustojensa ja kokemuksiensa takia erilaisia ja erilaiset ympäristöt vaikuttavat ihmisiin eri tavoilla. Tietynlaisissa tilanteissa alan termien käyttäminen on brassailua, jos se on kontekstissa tarpeetonta ja niitä asioita ei edes yritetä selittää kansantajuisesti. Entä sitten? Eikö suunnilleen jokainen päädy näissä suunnilleen samanlaisiin vastauksiin. Mitä enemmän näitä esimerkkejä lukee, sitä enemmän vaikuttaa siltä, että nämä älykkäät keskustelut ovat sellaista ällistelyä ja taivastelua ja small talkia, jota höpötellään lämpimikseen. Vai onko tosiaan niin, että esimerkiksi ihmisten erilaiset taustat ja luonteet ovat jollekulle erityisen suuri oivallus, johon tarvitaan erillinen keskustelu? Todellakin olen ymmärtänyt yleissivistyksen ihan eri tavalla kuin muut. 

Kyllä sinä nyt vaan kuulostat ylimieliseltä ja myös ärsyttävältä - sellaiselta joka jotenkin tarkoituksella ei halua ymmärtää ja ymmärtää väärin. (En muuten ole se kenelle vastaat vaan ihan toinen)

Tuohan oli ALKU sille keskustelulle!!! Eikai siinä kuvitteellisessa keskustelussa voi vielä päästä mihinkään ihmeellisiin oivalluksiin kun ne oivallukset tulevat nimenomaan siitä vuorovaikutuksesta, keskustelijoiden erilaisista taustoista, kokemuksista ja tietämyksestä. Täällä on monta kertaa kerrottu että ammattikirjailija osaa kirjoittaa aitoa dialogia, tosin ei heistäkään kaikki niin hyvin kuin täällä vaaditaan siihen esimerkkiin.

Ja vaikka tuossa esimerkissä olleet asiat ovat esimerkik kirjoittajalle, sinulle ja minulle itsestäänselvyyksiä eikä kovin ihmeellisiä ajatuksia, eivät ne kaikille sitä ole. Ihan oikeasti. Jos kuvittelet, että kaikki juttelevat päivät pitkät noin tai kykenevät tuollaiseen ajatteluun, suosittelen tutustumaan ihmisiin vähän laajemmalti ja oman kuplan ulkopuolelta. Enkä kirjoita tätä nyt mitenkään vittuilevasti, vaan oikeasti tarkoitan sitä.

Avartaa omaa maailmankuvaakin, kun tietää että on olemassa ihmisiä joille minun itsestäänselvyyteni eivät ole itsestäänselvyyksiä. Heiltä saattaa oppia jotain muuta tietoa, tai ainakin voi tajuta sen kuinka erilaisista lähtökohdista oikeasti olemmekaan.

Jännä ristiriita muuten viestissäsi (tajusin vasta). Ihmettelet että eikö tuon esimerkin asiat ole itsestäänselvyyksiä, mutta sitten toteat että et tiennytkään siitä kaikkea (alun vuorosana siitä että kaikki eivät ajattele näitä asioita). Olisi kiva kuulla mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? Siis edelleen, aidosti olen kiinnostunut enkä mitenkään yritä vaientaa sinua :)

Okei, myönnän, että minulta meni nyt vähän ohi, että tuossa ei vielä ollutkaan kuvattu lainkaan sitä älykästä keskustelua vaan vasta tilanne, joka siihen johtaa. 

Ja kyllä, saatan olla väärässä, mutta vahva käsitykseni on, että kuka tahansa osaa käydä keskustelun, jossa toteaa ihmisten olevan erilaisia. Oli keskustelijan tausta mikä tahansa. Se on sitten eri asia, kuka kokee sellaiseen joojoo-meiningin mielekkäänä.

En ymmärrä, mitä tarkoitat ristiriidalla. Mistä en siis tiennyt kaikkea? Siitä, että ihmiset ajattelevat eri tavalla? Mistä päättelit, että en tiennyt sitä? Siitähän tässä ketjussa käsittääkseni nimenomaan on kyse, että kysytään, miten ne toiset ajattelevat. Vai tarkoitatko sitä, kun sanoin, että kaikki eivät keskustele näistä asioista. Jos joku ajattelee, että ihmiset ovat erilaisia, kai hän voi sitä ajatella ja sen asian tiedostaa, vaikka hän ei siitä kaverin kanssa nosta keskustelua. Oletin siis, että lähes kaikki ihmiset ajattelevat ihmisten erilaisuudesta suunnilleen samalla tavalla. Mutta uusi tieto minulle oli, että jotkut oikeasti katsovat tarpeelliseksi tai mielekkääksi puhua siitä. 

Monille on vaikeaa hahmottaa muiden ihmisten erilaisuutta suhteessa itseen. Tästä johtuu moni riita, erilaisuuden huono sietokyky on tosiasia.

Juu. Ehkä tällaiset ihmiset sitten kokevat tarvetta pureskella sitä erilaisuutta vähän enemmän. Hyvä niin. 

Ei, kun he eivät juuri koe tarvetta. Ja siksi pysyvät sivistymättöminä, koska eivät omaa, tai halua hankkia laajempaa tietoa ja ymmärrystä maailmasta. Ei varmaan perustu siihen, etteivät voisi ymmärtää jos vähän miettii, vaan ei vaan tule etsineeksi esimerkkejä, miksi tämä olisi hyvin todennäköistä. Että erilaisia ollaan ja niin se vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikea antaa esimerkkejä jos ei tiedä miten älykäs keskustelu määritellään. Tarkoittaako kaikki ko. käsitettä käyttävät samaa asiaa. Minä käyn kavereiden kanssa syvällisiä keskusteluja, ehkä joku niitäkin voisi kutsua älykkääksi. Minä en.

Tästähän koko ketjun aloituksessa on ollut kyse. Ei mullekaan ole vielä selvinnyt, miten osa kanssapalstailijoista  asian määrittelee.  Mulla on itselläni oma käsitys asiasta,  mutta se on aika eri kuin monella muulla. 

Mielestäni älykkäästä keskustelussa, olipa aihe mikä tahansa, kaikki keskustelijat ymmärtävät mistä puhutaan. Kukaan ei jankkaa mutua, mielipiteet perustellaan mieluiten faktapohjaisesti ja kenellekään ei tarvitse vääntää asiaa rautalangasta. Kokeilepa puhua elämämkoululaisen kanssa yhtään mistään niin saat kokemuksen ei-älykkäästä keskustelusta.

Tuo jäikin puuttumaan aiemmasta kommentistani. Eli älykkäässä keskustelussa ei puhuta "musta tuntuu" -asenteella ja omat mielipiteetkin perustuvat faktoihin eivätkä esimerkiksi omiin henkilökohtaisiin tai jonkun tutun kokemuksiin. Esim mulla hyaluronihappoinjektio polviniveleen on auttanut nivelrikkokipuun, mutta on tieteellisesti todistettu, ettei se auta. Jos keskustelisin jonkun toisen nivelrikkopotilaan kanssa näistä injektioista, minun pitäisi keskustelussa tuoda esille, että kyseessä omalla kohdallani oli nk plasebovaikutus eikä minun pitäisi suositella hyaluronihappoinjektiota keskustelukumppanille. 

No siis, miksi perustelisitkaan jonkin aineen toimivuutta omalla kokemuksella? Jos puhut injektioista, puhut injektioista. Jos puhut omasta polvestasi, puhut omasta polvestasi. Ei tuossa mielestäni ole mitään epäselvää, jos tiedetään, mistä puhutaan ja mitä ollaan perustelemassa. Jos sinulle kävi niin, että sait avun, se on silloin fakta eikä muuksi muutu. Mutta ei se fakta kerro vielä mitään koko injektion toimivuudesta. 

Omakohtainen kokemus ei ole fakta. Se on vain omakohtainen kokemus. Älykäs keskustelu perustuu faktoihin, ei omakohtaisiin kokemuksiin. Jonkun ex-mies on voinut olla mulkero ja tämän mielestä kaikki miehet ovat mulkeroita. Ei hänen omakohtainen kokemuksensa yhdestä miehestä tee faktaksi väitettä, että kaikki miehet olisivat mulkeroita. Ymmärrätkö pointin?

Et ymmärtänyt. Jos sinulla joku asia auttoi asiaan x, miten voit sanoa, että se asia ei auttanutkaan sinulla asiaan x. Ehkä sitten et voi edes sanoa, että sinulla se auttoi, jos se ei sitten auttanutkaan. Se, että sanot sen auttaneen sinua, ei ota vielä kantaa siihen, auttaako se kaikilla muilla. Sinun kohdallasi se auttoi ja se on fakta, ellet valehdellut asiasta. 

Et ymmärtänyt pointtia. Enhän mä tietenkään sanoisi, että se ei auttanut mulla ollenkaan, mutta älykkäässä keskustelussa en voi antaa toiselle käsitystä, että se auttaisi hänelläkin, koska  on tieteellisesti todistettu, ettei se auta nivelrikkokipuun. Ja mähän jo kirjoitin aiemmin, että mun pitäisi tuoda - jos kyse on älykkäästä keskustelusta eikä normaalista keskustelusta - esille, että teho just mun polveeni perustui nk plasebovaikutukseen. Normaalissa keskustelussa taas mun ei tarvitsisi kertoa lainkaan, että on tieteellisesti todistettu, ettei hyaluronihappoinjektiot auta nivelrikkokipuun. 

No ethän sinä annakaan, jos sanot, että sinulla se auttoi. Tämä on nyt jotenkin hassu tilanne, että väität, että se auttoi sinulla, mutta heti perään sanot, että se ei auta. Tarkoitatko, että ei ole löydetty tieteellisiä todisteita hyödystä vai että sinä olet joku ihmetapaus, jolle se auttoi, mutta kenellekään muulle se ei voi auttaa? Tieteellisen todisteen puutehan ei vielä tarkoita, että olisi todistettu, että joku ei auta. 

Tieteellisesti ON todistettu, että se EI auta. Mulle olisi saattanut aivan yhtä hyvin auttaa vaikka energiahoito tai enkeliterapia. Sun mielestäkö oma kokemus siis on fakta ja koska älykkäässä keskustelussa mielipiteet perustellaan faktoilla, mikä tahansa oma kokemus tekee mistä tahansa asiasta faktan? Siis silloinkin, kun on tieteellisesti todistettu, että kyse on huuhaasta? 

Okei. Miksi sitten menisit myöskään väittämään, että se auttoi sinulle, jos tiedät, että se ei voi auttaa? 

Koska se auttoi. Mutta se on vain mun oma henkilökohtainen kokemukseni. Kuten sanoin, ihan yhtä hyvin olisi voinut energiahoito tai enkeliterapia auttaa. Mutta jos keskustelussa kerron, että on tieteellisesti todistettu, ettei se auta vaan mun kohdallani kyse oli nk plasebovaikutuksesta, silloin esittämäni asian taustalla on fakta ja kyseessä on älykäs keskustelu eikä tavallinen keskustelu, jossa taas asioita voi perustella ihan vain omilla kokemuksillaan. Yhden ihmisen kokemus jostain - vaikkapa energiahoidoista tai enkeliterapiasta - ei tee asiasta faktaa, jos on tieteellisesti todistettu, että ne ovat huuhaata eli nk uskomushoitoja. Tässä nyt koitan tuoda esille tavallisen keskustelun ja älykkään keskustelun eroa eli mielipiteet perustuvat tieteellisesti todistettuihin faktoihin, ei omiin kokemuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

No nyt mentiin jo mielestäni melko ylimieliselle tasolle. Pidät itseäsi sivistyneenä ja että kykenet täydellisesti tarkastelemaan kaikkea objektiivisesti ja kriittisesti. Sitten tulet sanomaan, että maamme pääministeri, jolla taitaa olla aika helkkarin laaja osaaminen ja tietotaso, ei ole lähelläkään sinun sivistystäsi, koska hän teki virheen ja luotti virkamiehiin. Väitätkö tosiaan, että sinulle ei koskaan missään tilanteessa voisi käydä tuollaista virhearviota? Tilanteessa, jossa painat työtä yötäpäivää ja kaikenmaailman vainoajat huohottavat niskassa, sinä tarkistaisit joka ikiseen toimittamaasi kuittiin liittyvät kaikki mahdolliset lakipykälät? Koska sinä olet niin uskomattoman täydellinen. 

Joo, kyllä mä tarkistaisin ja tarkastankin, koska teen virkavastuullista työtä. Siinä on se oman toiminnan vastuu virkavelvollisuuteen sidottuna ja hyvin harvoin muiden syyttely auttaa enää yhtään mitään.

Voihan virheitä tapahtuakin. Itse mielellään vältän jos pystyn, koska on sitä yleissivistykseen liittyvää ymmärrystä mahdollisista seurauksista. Ei niitä kaikki aattele. Tai ota selvää itse ennakoivasti jos joku ei erikseen kerro. Mutta ihmiset pystyy eri asioihin.

Edelleen kuulostat ylimieliseltä. Tämän kohun perusteella tietysti ajattelet nyt pelkästään jotain työsuhde-etuja, joiden tiedät itselläsi olevan kunnossa. Elämässä on kuitenkin aika helkkarin monta muutakin osa-aluetta, jota kriittisyys ja objektiivisuus koskee. Kaikki eivät voi ottaa selvää ihan kaikista elämään liittyvistä asioista eikä pitäisikään. Erilaiset virat ja ammatit ja työnjako ovat sitä varten, että voidaan luottaa jonkin toisen ihmisen osaamiseen. Tuskin sinäkään esimerkiksi joka päivä mittaat juomavetesi pitoisuuksia varmistaaksesi, että lapsiesi on sitä turvallista juoda. Et tarkista, koska luotat siihen, että joku muu tarkistaa ne pitoisuudet ja pitää huolta, että veden juominen on turvallista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikea antaa esimerkkejä jos ei tiedä miten älykäs keskustelu määritellään. Tarkoittaako kaikki ko. käsitettä käyttävät samaa asiaa. Minä käyn kavereiden kanssa syvällisiä keskusteluja, ehkä joku niitäkin voisi kutsua älykkääksi. Minä en.

Tästähän koko ketjun aloituksessa on ollut kyse. Ei mullekaan ole vielä selvinnyt, miten osa kanssapalstailijoista  asian määrittelee.  Mulla on itselläni oma käsitys asiasta,  mutta se on aika eri kuin monella muulla. 

Mielestäni älykkäästä keskustelussa, olipa aihe mikä tahansa, kaikki keskustelijat ymmärtävät mistä puhutaan. Kukaan ei jankkaa mutua, mielipiteet perustellaan mieluiten faktapohjaisesti ja kenellekään ei tarvitse vääntää asiaa rautalangasta. Kokeilepa puhua elämämkoululaisen kanssa yhtään mistään niin saat kokemuksen ei-älykkäästä keskustelusta.

Tuo jäikin puuttumaan aiemmasta kommentistani. Eli älykkäässä keskustelussa ei puhuta "musta tuntuu" -asenteella ja omat mielipiteetkin perustuvat faktoihin eivätkä esimerkiksi omiin henkilökohtaisiin tai jonkun tutun kokemuksiin. Esim mulla hyaluronihappoinjektio polviniveleen on auttanut nivelrikkokipuun, mutta on tieteellisesti todistettu, ettei se auta. Jos keskustelisin jonkun toisen nivelrikkopotilaan kanssa näistä injektioista, minun pitäisi keskustelussa tuoda esille, että kyseessä omalla kohdallani oli nk plasebovaikutus eikä minun pitäisi suositella hyaluronihappoinjektiota keskustelukumppanille. 

No siis, miksi perustelisitkaan jonkin aineen toimivuutta omalla kokemuksella? Jos puhut injektioista, puhut injektioista. Jos puhut omasta polvestasi, puhut omasta polvestasi. Ei tuossa mielestäni ole mitään epäselvää, jos tiedetään, mistä puhutaan ja mitä ollaan perustelemassa. Jos sinulle kävi niin, että sait avun, se on silloin fakta eikä muuksi muutu. Mutta ei se fakta kerro vielä mitään koko injektion toimivuudesta. 

Omakohtainen kokemus ei ole fakta. Se on vain omakohtainen kokemus. Älykäs keskustelu perustuu faktoihin, ei omakohtaisiin kokemuksiin. Jonkun ex-mies on voinut olla mulkero ja tämän mielestä kaikki miehet ovat mulkeroita. Ei hänen omakohtainen kokemuksensa yhdestä miehestä tee faktaksi väitettä, että kaikki miehet olisivat mulkeroita. Ymmärrätkö pointin?

Et ymmärtänyt. Jos sinulla joku asia auttoi asiaan x, miten voit sanoa, että se asia ei auttanutkaan sinulla asiaan x. Ehkä sitten et voi edes sanoa, että sinulla se auttoi, jos se ei sitten auttanutkaan. Se, että sanot sen auttaneen sinua, ei ota vielä kantaa siihen, auttaako se kaikilla muilla. Sinun kohdallasi se auttoi ja se on fakta, ellet valehdellut asiasta. 

Et ymmärtänyt pointtia. Enhän mä tietenkään sanoisi, että se ei auttanut mulla ollenkaan, mutta älykkäässä keskustelussa en voi antaa toiselle käsitystä, että se auttaisi hänelläkin, koska  on tieteellisesti todistettu, ettei se auta nivelrikkokipuun. Ja mähän jo kirjoitin aiemmin, että mun pitäisi tuoda - jos kyse on älykkäästä keskustelusta eikä normaalista keskustelusta - esille, että teho just mun polveeni perustui nk plasebovaikutukseen. Normaalissa keskustelussa taas mun ei tarvitsisi kertoa lainkaan, että on tieteellisesti todistettu, ettei hyaluronihappoinjektiot auta nivelrikkokipuun. 

No ethän sinä annakaan, jos sanot, että sinulla se auttoi. Tämä on nyt jotenkin hassu tilanne, että väität, että se auttoi sinulla, mutta heti perään sanot, että se ei auta. Tarkoitatko, että ei ole löydetty tieteellisiä todisteita hyödystä vai että sinä olet joku ihmetapaus, jolle se auttoi, mutta kenellekään muulle se ei voi auttaa? Tieteellisen todisteen puutehan ei vielä tarkoita, että olisi todistettu, että joku ei auta. 

Tieteellisesti ON todistettu, että se EI auta. Mulle olisi saattanut aivan yhtä hyvin auttaa vaikka energiahoito tai enkeliterapia. Sun mielestäkö oma kokemus siis on fakta ja koska älykkäässä keskustelussa mielipiteet perustellaan faktoilla, mikä tahansa oma kokemus tekee mistä tahansa asiasta faktan? Siis silloinkin, kun on tieteellisesti todistettu, että kyse on huuhaasta? 

Okei. Miksi sitten menisit myöskään väittämään, että se auttoi sinulle, jos tiedät, että se ei voi auttaa? 

Koska se auttoi. Mutta se on vain mun oma henkilökohtainen kokemukseni. Kuten sanoin, ihan yhtä hyvin olisi voinut energiahoito tai enkeliterapia auttaa. Mutta jos keskustelussa kerron, että on tieteellisesti todistettu, ettei se auta vaan mun kohdallani kyse oli nk plasebovaikutuksesta, silloin esittämäni asian taustalla on fakta ja kyseessä on älykäs keskustelu eikä tavallinen keskustelu, jossa taas asioita voi perustella ihan vain omilla kokemuksillaan. Yhden ihmisen kokemus jostain - vaikkapa energiahoidoista tai enkeliterapiasta - ei tee asiasta faktaa, jos on tieteellisesti todistettu, että ne ovat huuhaata eli nk uskomushoitoja. Tässä nyt koitan tuoda esille tavallisen keskustelun ja älykkään keskustelun eroa eli mielipiteet perustuvat tieteellisesti todistettuihin faktoihin, ei omiin kokemuksiin. 

Miten se voi auttaa, kun tieteellisesti on todistettu, että se ei auta? Sinun pitää nyt päättää auttoiko se sinulla vai ei. Se, että se on sinun oma kokemuksesi ei muuta sitä nyt tässä keskustelussa miksikään. Jos tiedät, että kyse oli plasebosta, silloinhan sanot, että plasebo auttoi sinua eikä se injektio. Tämä on täysi fakta. Jos taas sanot, että sinä koit sen auttaneen, sekin on fakta. Se se sinun oma kokemuksesi on. Vaikka se ei todellisuudessa olisi auttanutkaan, todellisuutta on myös se, että sinä koit niin. 

Rautalankavertaus. Mielenterveyspotilaalla on hallusinaatioita. Hallusinaatiossa hänelle kasvaa siivet ja hän pystyy lentämään. Se, että todetaan henkilöllä olevan hallusinaatio, ei tarkoita, että yritettäisiin väittää hänen pystyvän lentämään. Se hallusinaatio on olemassa vaikka siipiä ei olekaan. Samoin sinulla on se kokemus, vaikka lääkkeen vaikutusta ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikea antaa esimerkkejä jos ei tiedä miten älykäs keskustelu määritellään. Tarkoittaako kaikki ko. käsitettä käyttävät samaa asiaa. Minä käyn kavereiden kanssa syvällisiä keskusteluja, ehkä joku niitäkin voisi kutsua älykkääksi. Minä en.

Tästähän koko ketjun aloituksessa on ollut kyse. Ei mullekaan ole vielä selvinnyt, miten osa kanssapalstailijoista  asian määrittelee.  Mulla on itselläni oma käsitys asiasta,  mutta se on aika eri kuin monella muulla. 

Mielestäni älykkäästä keskustelussa, olipa aihe mikä tahansa, kaikki keskustelijat ymmärtävät mistä puhutaan. Kukaan ei jankkaa mutua, mielipiteet perustellaan mieluiten faktapohjaisesti ja kenellekään ei tarvitse vääntää asiaa rautalangasta. Kokeilepa puhua elämämkoululaisen kanssa yhtään mistään niin saat kokemuksen ei-älykkäästä keskustelusta.

Tuo jäikin puuttumaan aiemmasta kommentistani. Eli älykkäässä keskustelussa ei puhuta "musta tuntuu" -asenteella ja omat mielipiteetkin perustuvat faktoihin eivätkä esimerkiksi omiin henkilökohtaisiin tai jonkun tutun kokemuksiin. Esim mulla hyaluronihappoinjektio polviniveleen on auttanut nivelrikkokipuun, mutta on tieteellisesti todistettu, ettei se auta. Jos keskustelisin jonkun toisen nivelrikkopotilaan kanssa näistä injektioista, minun pitäisi keskustelussa tuoda esille, että kyseessä omalla kohdallani oli nk plasebovaikutus eikä minun pitäisi suositella hyaluronihappoinjektiota keskustelukumppanille. 

No siis, miksi perustelisitkaan jonkin aineen toimivuutta omalla kokemuksella? Jos puhut injektioista, puhut injektioista. Jos puhut omasta polvestasi, puhut omasta polvestasi. Ei tuossa mielestäni ole mitään epäselvää, jos tiedetään, mistä puhutaan ja mitä ollaan perustelemassa. Jos sinulle kävi niin, että sait avun, se on silloin fakta eikä muuksi muutu. Mutta ei se fakta kerro vielä mitään koko injektion toimivuudesta. 

Omakohtainen kokemus ei ole fakta. Se on vain omakohtainen kokemus. Älykäs keskustelu perustuu faktoihin, ei omakohtaisiin kokemuksiin. Jonkun ex-mies on voinut olla mulkero ja tämän mielestä kaikki miehet ovat mulkeroita. Ei hänen omakohtainen kokemuksensa yhdestä miehestä tee faktaksi väitettä, että kaikki miehet olisivat mulkeroita. Ymmärrätkö pointin?

Et ymmärtänyt. Jos sinulla joku asia auttoi asiaan x, miten voit sanoa, että se asia ei auttanutkaan sinulla asiaan x. Ehkä sitten et voi edes sanoa, että sinulla se auttoi, jos se ei sitten auttanutkaan. Se, että sanot sen auttaneen sinua, ei ota vielä kantaa siihen, auttaako se kaikilla muilla. Sinun kohdallasi se auttoi ja se on fakta, ellet valehdellut asiasta. 

Et ymmärtänyt pointtia. Enhän mä tietenkään sanoisi, että se ei auttanut mulla ollenkaan, mutta älykkäässä keskustelussa en voi antaa toiselle käsitystä, että se auttaisi hänelläkin, koska  on tieteellisesti todistettu, ettei se auta nivelrikkokipuun. Ja mähän jo kirjoitin aiemmin, että mun pitäisi tuoda - jos kyse on älykkäästä keskustelusta eikä normaalista keskustelusta - esille, että teho just mun polveeni perustui nk plasebovaikutukseen. Normaalissa keskustelussa taas mun ei tarvitsisi kertoa lainkaan, että on tieteellisesti todistettu, ettei hyaluronihappoinjektiot auta nivelrikkokipuun. 

No ethän sinä annakaan, jos sanot, että sinulla se auttoi. Tämä on nyt jotenkin hassu tilanne, että väität, että se auttoi sinulla, mutta heti perään sanot, että se ei auta. Tarkoitatko, että ei ole löydetty tieteellisiä todisteita hyödystä vai että sinä olet joku ihmetapaus, jolle se auttoi, mutta kenellekään muulle se ei voi auttaa? Tieteellisen todisteen puutehan ei vielä tarkoita, että olisi todistettu, että joku ei auta. 

Tieteellisesti ON todistettu, että se EI auta. Mulle olisi saattanut aivan yhtä hyvin auttaa vaikka energiahoito tai enkeliterapia. Sun mielestäkö oma kokemus siis on fakta ja koska älykkäässä keskustelussa mielipiteet perustellaan faktoilla, mikä tahansa oma kokemus tekee mistä tahansa asiasta faktan? Siis silloinkin, kun on tieteellisesti todistettu, että kyse on huuhaasta? 

Okei. Miksi sitten menisit myöskään väittämään, että se auttoi sinulle, jos tiedät, että se ei voi auttaa? 

Koska se auttoi. Mutta se on vain mun oma henkilökohtainen kokemukseni. Kuten sanoin, ihan yhtä hyvin olisi voinut energiahoito tai enkeliterapia auttaa. Mutta jos keskustelussa kerron, että on tieteellisesti todistettu, ettei se auta vaan mun kohdallani kyse oli nk plasebovaikutuksesta, silloin esittämäni asian taustalla on fakta ja kyseessä on älykäs keskustelu eikä tavallinen keskustelu, jossa taas asioita voi perustella ihan vain omilla kokemuksillaan. Yhden ihmisen kokemus jostain - vaikkapa energiahoidoista tai enkeliterapiasta - ei tee asiasta faktaa, jos on tieteellisesti todistettu, että ne ovat huuhaata eli nk uskomushoitoja. Tässä nyt koitan tuoda esille tavallisen keskustelun ja älykkään keskustelun eroa eli mielipiteet perustuvat tieteellisesti todistettuihin faktoihin, ei omiin kokemuksiin. 

Miten se voi auttaa, kun tieteellisesti on todistettu, että se ei auta? Sinun pitää nyt päättää auttoiko se sinulla vai ei. Se, että se on sinun oma kokemuksesi ei muuta sitä nyt tässä keskustelussa miksikään. Jos tiedät, että kyse oli plasebosta, silloinhan sanot, että plasebo auttoi sinua eikä se injektio. Tämä on täysi fakta. Jos taas sanot, että sinä koit sen auttaneen, sekin on fakta. Se se sinun oma kokemuksesi on. Vaikka se ei todellisuudessa olisi auttanutkaan, todellisuutta on myös se, että sinä koit niin. 

Rautalankavertaus. Mielenterveyspotilaalla on hallusinaatioita. Hallusinaatiossa hänelle kasvaa siivet ja hän pystyy lentämään. Se, että todetaan henkilöllä olevan hallusinaatio, ei tarkoita, että yritettäisiin väittää hänen pystyvän lentämään. Se hallusinaatio on olemassa vaikka siipiä ei olekaan. Samoin sinulla on se kokemus, vaikka lääkkeen vaikutusta ei ole. 

Rautalangasta: sain injektion ja se auttoi. Mutta ei siinä oleva hyaluronihappo vaan injektion aiheuttama palsebovaikutus. Tavallisessa keskustelussa voisin kertoa, että hyaluronihappo auttoi ja sitten voitaisin keskustella, paljonko sellainen injektio maksaa, mistä sellaisia saa, kuinka pitkään teho kesti jne. Mutta se ei ole silloin älykästä keskustelua, vaan keskustelu muuttuu älykkääksi vasta sitten, jos kerron myös, että on tieteellisesti  todistettu, että hyaluronihappo ei auta ja mun kokemukseni perustuu tähän plasebovaikutukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

No nyt mentiin jo mielestäni melko ylimieliselle tasolle. Pidät itseäsi sivistyneenä ja että kykenet täydellisesti tarkastelemaan kaikkea objektiivisesti ja kriittisesti. Sitten tulet sanomaan, että maamme pääministeri, jolla taitaa olla aika helkkarin laaja osaaminen ja tietotaso, ei ole lähelläkään sinun sivistystäsi, koska hän teki virheen ja luotti virkamiehiin. Väitätkö tosiaan, että sinulle ei koskaan missään tilanteessa voisi käydä tuollaista virhearviota? Tilanteessa, jossa painat työtä yötäpäivää ja kaikenmaailman vainoajat huohottavat niskassa, sinä tarkistaisit joka ikiseen toimittamaasi kuittiin liittyvät kaikki mahdolliset lakipykälät? Koska sinä olet niin uskomattoman täydellinen. 

Joo, kyllä mä tarkistaisin ja tarkastankin, koska teen virkavastuullista työtä. Siinä on se oman toiminnan vastuu virkavelvollisuuteen sidottuna ja hyvin harvoin muiden syyttely auttaa enää yhtään mitään.

Voihan virheitä tapahtuakin. Itse mielellään vältän jos pystyn, koska on sitä yleissivistykseen liittyvää ymmärrystä mahdollisista seurauksista. Ei niitä kaikki aattele. Tai ota selvää itse ennakoivasti jos joku ei erikseen kerro. Mutta ihmiset pystyy eri asioihin.

Edelleen kuulostat ylimieliseltä. Tämän kohun perusteella tietysti ajattelet nyt pelkästään jotain työsuhde-etuja, joiden tiedät itselläsi olevan kunnossa. Elämässä on kuitenkin aika helkkarin monta muutakin osa-aluetta, jota kriittisyys ja objektiivisuus koskee. Kaikki eivät voi ottaa selvää ihan kaikista elämään liittyvistä asioista eikä pitäisikään. Erilaiset virat ja ammatit ja työnjako ovat sitä varten, että voidaan luottaa jonkin toisen ihmisen osaamiseen. Tuskin sinäkään esimerkiksi joka päivä mittaat juomavetesi pitoisuuksia varmistaaksesi, että lapsiesi on sitä turvallista juoda. Et tarkista, koska luotat siihen, että joku muu tarkistaa ne pitoisuudet ja pitää huolta, että veden juominen on turvallista. 

Esimerkkinä, olen itse selvittänyt tarkasti verotusta ja etuuksia, koska en saanut suoraa vastausta. Nyt tiedän ehkä laajemminkin kuin oma tilanteeni vaatii. Voi olla hyötyä tulevaisuudessa, ymmärrän jatkossakin selvittää, koska ymmärrän kyseessä olevan monimutkainen kokonaisuus.

Ja itseasiassa, olen perehtynyt alueeni vesiputkistojen tilanteeseen, veden kovuuden vaihteluun ja viimeisimpänä Suomen vesistöjen tilaan eri alueilla erään sivusilmällä lukemani uutisen innoittamana. Minut tuntevat saattaisivat olla yllättyneitä kuinka perillä jostain random vesiasiasta olenkaan. Ajankohtaisesti veteen lisättiin klooria, joka voi vaikuttaa makuun. En siis ylläty ja voin tämänkin tiedon tarjota jos joku muu ei ole kuulluut ja ihmettelee asiaa. Tämän vuoksi minulla olisi lisättävää, jos vesistöt tulevat jossain yllättäen puheeksi. Ja tämä on vain yksi esimerkki monista.

Tiedän monesta asiasta jotain. Jos törmään asiaan josta en vielä tiedä, selvitän hetken. Ihan mielenkiinnosta. Olen utelias. Ja siten omaan melko laajan yleissivistyksen. Silleen oikeasti laajan. Silleen laajemman kuin moni tuntemani. Silleen, että ihmiset ihan sanovat, että miten tiedät niin laajasti asioista. Ja sit mä oon, että en tiedä miten tiedän. Ja siinä se näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Mutta on yleissivistystä ymmärtää, että tällainen moka kävi juuri Kulmunille ja kaikki ihmiset eivät ole tehtäviensä tasalla ja mitä vastuullisempi asema itsellä on, sitä enemmän kannattaa perusasiat varmistaa kiireessäkin. Vastuun ja vallan teoriotakin voi katsoa yleissivistäviksi ja niihin voi perehtyä, nämä vaikuttavat seurauksiin ja palautteeseen. Luottamukseen. Ja sitten vielä asian kommunikointi ja tiedotus, miltä näyttää jos suutahtaa jne. Ei rakettitiedettä. Yleissivistystä. Taidetaan sivuta jo siellä lukiossa näitä kysymyksiä.

Varmaan toi pääministerin aamupalakähminnän puolusteleminen hampaat irvessä. :)

Jutellaan jotain auton koneremontti juttuja.

Harmikseni en ole oman yliopistotasoni omaavaa henkilöä vielä tavanut, joten joudun alinomaan keskustelemaan tietotaitoni alarekisterillä. Olisi miellyttävää saada tasoisensa keskustelukumppani, koska tympäisee typeryys ja ihmisten vähäinen viisaus. Sekä kirja- että elämänviisaus. Pelkkä esimerkki: eikö kukaan lue sanomalehtiä enää? Voisi väki olla tietoinen edes päivän politiikasta tai esim säästä. O sancta simplicitas..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Mutta on yleissivistystä ymmärtää, että tällainen moka kävi juuri Kulmunille ja kaikki ihmiset eivät ole tehtäviensä tasalla ja mitä vastuullisempi asema itsellä on, sitä enemmän kannattaa perusasiat varmistaa kiireessäkin. Vastuun ja vallan teoriotakin voi katsoa yleissivistäviksi ja niihin voi perehtyä, nämä vaikuttavat seurauksiin ja palautteeseen. Luottamukseen. Ja sitten vielä asian kommunikointi ja tiedotus, miltä näyttää jos suutahtaa jne. Ei rakettitiedettä. Yleissivistystä. Taidetaan sivuta jo siellä lukiossa näitä kysymyksiä.

Mutta onko se yleissivistyksen puutetta, jos epäonnistuu rekrytoinnissa ja palkkaakin jonkun ei niin pätevän? Mitä hyöty on silloin edes palkata ketään, jos ne työt joutuu lopulta tekemään itse?

Kyllähän palkkaaja on vastuussa kenet palkkaa ja jossain määrin jopa mitä tuhoja he saavat aikaan, mutta siinä ei ole kyse silloin yleissivistyksestä, vaan jostain muusta.

Totta, vallan ja vastuun ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen, mutta se ei tarkoita siltikään sitä, että se on sovellettavissa jokaisen virheeseen ja sopivaksi selitykseksi niille.

Häiritsee se, että kysytään esimerkkejä älykkäästä keskustelusta ja kun kertoo että esim. toisen kokemuksen pohtiminen esim. energiahoidosta ei olekaan älykästä keskustelua, vaan älykkäälle keskustelulle asetetaan tieteen kriteerit. Mielestäni älykäs keskustelu arvostaa toisten kokemuksia oli ne faktaa tai fiktiota.

Vierailija kirjoitti:

Kaverit on nimenomaan aivojen narikkaan heittoa varten. Ne älymystökeskustelut käydään kulissikerhoissa, joissa yritetään tehdä niihin muihin vaikutus.

Samaa mieltä. Olen älykäs ihminen laajalla yleissivistyksellä. Kykenen loistamaan älykkäässä keskustelussa, mutta silti paras seura on nimenomaan sellaista jossa voin rentoutua ja hupsutella. Olla aivot narikassa.

Vierailija kirjoitti:

Häiritsee se, että kysytään esimerkkejä älykkäästä keskustelusta ja kun kertoo että esim. toisen kokemuksen pohtiminen esim. energiahoidosta ei olekaan älykästä keskustelua, vaan älykkäälle keskustelulle asetetaan tieteen kriteerit. Mielestäni älykäs keskustelu arvostaa toisten kokemuksia oli ne faktaa tai fiktiota.

Taidat sekoittaa älyn ja empatian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Mutta on yleissivistystä ymmärtää, että tällainen moka kävi juuri Kulmunille ja kaikki ihmiset eivät ole tehtäviensä tasalla ja mitä vastuullisempi asema itsellä on, sitä enemmän kannattaa perusasiat varmistaa kiireessäkin. Vastuun ja vallan teoriotakin voi katsoa yleissivistäviksi ja niihin voi perehtyä, nämä vaikuttavat seurauksiin ja palautteeseen. Luottamukseen. Ja sitten vielä asian kommunikointi ja tiedotus, miltä näyttää jos suutahtaa jne. Ei rakettitiedettä. Yleissivistystä. Taidetaan sivuta jo siellä lukiossa näitä kysymyksiä.

Mutta onko se yleissivistyksen puutetta, jos epäonnistuu rekrytoinnissa ja palkkaakin jonkun ei niin pätevän? Mitä hyöty on silloin edes palkata ketään, jos ne työt joutuu lopulta tekemään itse?

Kyllähän palkkaaja on vastuussa kenet palkkaa ja jossain määrin jopa mitä tuhoja he saavat aikaan, mutta siinä ei ole kyse silloin yleissivistyksestä, vaan jostain muusta.

Totta, vallan ja vastuun ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen, mutta se ei tarkoita siltikään sitä, että se on sovellettavissa jokaisen virheeseen ja sopivaksi selitykseksi niille.

Ei kyse ole viraston epäonnistuneesta rekrytoinnista jos verotuspohjaa suunnitteleva pääministeri ei ymmärrä omien työsuhde-etuuksien verotuksesta. Tai ymmärrä kyseenalaistaa oikeassa kohdassa, jos olisi oletetun tietopohjan ja yleissivistyksen perusteella oletettua olla näissä erityisen tarkkana. Hän käytännössä kuitenkin johtaa mokan tehnyttä kansliaa, eli jäljet johtavat sylttytehtaalle. On juuri tietyt asiat joista häneltä voidaan olettaa. Huomaa mistä kritisoidaan. Ei se kritiikki tyhjästä tule, vaan asioiden suhteesta ja prioriteetista. Siinä se pointti ei ole se yksi etuus, vaan se että tällaista käy eivätkä asianosaiset edes itse tunnu ymmärtävän kritiikin pointtia tai syitä. Tai sitten ei vaan kiinnosta, mikä tietenkin murentaa luottamusta joka tapauksessa. Pääministerin tehtäviinhän liittyy erillinen luottamuslausekekin lakiin kirjattuna, ei se ole mitään nillitystä. Se on kirjattu sinne ihan syystä, ei lonkalta. Ihan siitä asemasta tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

"Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin varsinaisten tietojen hallinnan lisäksi myös kriittisyys. Humboldtilaisen ihanteen mukaan sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan ja yhteiskuntaa kriittisesti ja tietoisesti. Tämä avaa samalla ovet kansalaisvaikuttamiseen." Wikipedia

Osaavatko abit varmasti kyseenalaistaa itseään ja maailmaa? Suurin osa aikuisista? Ei. Suuri osa ihmisistä ei edes omaa lähdekritiikkia, herran jumala.

Voit sanoa, että yleissivistys ja sen tarttuminen on oletusasetus. Mutta niin ei ole. Se on idealismia. Se on ihanne, joka voi vastata tai olla vastaamatta todellisuutta. Havainnointi vaatii vain paikalla olemista ja havainnointielimiä. Sivistys vaatii havaintojen jäsentämistä ja ajoittain oman pään sisäänkin katsomista.

Kenenkään Tarvitse tietää putkimiehen palkkaa. Mutta mitä enemmän tietää asioita, joita ei tarvitse/ole välttämätöntä tietää, sitä laajempi generaali yleissivistys on. Vastakohtana hyvin suppea omakohtainen kokemusmaailma, jota ei ymmärretä kapeaksi, vaan yleispäteväksi.

Jos määrittelet yleissivistyksen noin tiukasti, voimme tulla siihen johtopäätökseen, että maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä joilla on oikea yleissivistys. Uskaltaisin väittää, että tässäkin keskustelussa ihan jokainen sortuu välillä kritiikittömyyteen. Ihmisiä kun ollaan. Mitä teemme tässä keskustelussa käsitteellä yleissivistys, jos se on jotain sellaista, mitä käytännössä kukaan ei voi saavuttaa. 

Esimerkin kautta. Vielä vähän laajempi yleisdivistys olisi auttanut pääministeriämme välttämään aamupalakarikon. Jos hänellä olisi ollut yleistä tietoa työsuhde-etuuksien verotuksen käytännöistä, olisi hän itse tarkastanut asian lakien pohjalta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää, mutta mitä laajemmin asioita tiedostaa, sitä harvemmin astuu helppoihin ansoihin. Tässä puolustettiin että "minua ohjeistettiin" -> kritiikittömyys. Ei ymmärretty verotuksen kulttuuria ja perinteitä, periaatteita -> virhearvio asian suhteen, jota näitä ymmärtävä olisi kyseenalaistanut poikkeuksena (perustuu mihin) jne.

Nämä vaikuttavat enemmän kuin luulisi. Mitä enemmän yleissivistystä, sitä laajemmin pystyy hahmottamaan maailman lainalaisuuksia useampien esimerkkien kautta, koska tuntee useampia esimerkkejä.

Eikö se toisaalta ole merkki yleissivistyksestä, jos on ymmärtänyt hyödyntää vipuvarsia paikkaamaan puutteita omassa tiedonpuutteessa? On täysin selvää, että voi olla yleissivistynyt vaikkei ihan kaikkea tässä maailmassa tiedä ja hyödyntää muiden tietoa asiasta. Marinin ongelma syntyi, kun joku jonka ehkä työnsä ja ammattitaidonsa puolesta odotettiin tietävän, mutta ei sitten kuitenkaan tiennyt ja ehkä tältä henkilöiltä kysyttiin neuvoa.

Yleissivistys on juuri nippelitietoa. Juuri sitä kirjoista luettua tietoa. Siinä ei ole mitään luovaa, muistaa lainsäädäntöä tai kirjailijoiden tuotantoa ja sen kaiken hallitseminen yhdelle henkilölle on täysin mahdotonta. Eikä sellaista tule edes odottaa, jotta jotain henkilöä voisi kutsua yleissivistyneeksi.

Mutta on yleissivistystä ymmärtää, että tällainen moka kävi juuri Kulmunille ja kaikki ihmiset eivät ole tehtäviensä tasalla ja mitä vastuullisempi asema itsellä on, sitä enemmän kannattaa perusasiat varmistaa kiireessäkin. Vastuun ja vallan teoriotakin voi katsoa yleissivistäviksi ja niihin voi perehtyä, nämä vaikuttavat seurauksiin ja palautteeseen. Luottamukseen. Ja sitten vielä asian kommunikointi ja tiedotus, miltä näyttää jos suutahtaa jne. Ei rakettitiedettä. Yleissivistystä. Taidetaan sivuta jo siellä lukiossa näitä kysymyksiä.

Mutta onko se yleissivistyksen puutetta, jos epäonnistuu rekrytoinnissa ja palkkaakin jonkun ei niin pätevän? Mitä hyöty on silloin edes palkata ketään, jos ne työt joutuu lopulta tekemään itse?

Kyllähän palkkaaja on vastuussa kenet palkkaa ja jossain määrin jopa mitä tuhoja he saavat aikaan, mutta siinä ei ole kyse silloin yleissivistyksestä, vaan jostain muusta.

Totta, vallan ja vastuun ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen, mutta se ei tarkoita siltikään sitä, että se on sovellettavissa jokaisen virheeseen ja sopivaksi selitykseksi niille.

Ei kyse ole viraston epäonnistuneesta rekrytoinnista jos verotuspohjaa suunnitteleva pääministeri ei ymmärrä omien työsuhde-etuuksien verotuksesta. Tai ymmärrä kyseenalaistaa oikeassa kohdassa, jos olisi oletetun tietopohjan ja yleissivistyksen perusteella oletettua olla näissä erityisen tarkkana. Hän käytännössä kuitenkin johtaa mokan tehnyttä kansliaa, eli jäljet johtavat sylttytehtaalle. On juuri tietyt asiat joista häneltä voidaan olettaa. Huomaa mistä kritisoidaan. Ei se kritiikki tyhjästä tule, vaan asioiden suhteesta ja prioriteetista. Siinä se pointti ei ole se yksi etuus, vaan se että tällaista käy eivätkä asianosaiset edes itse tunnu ymmärtävän kritiikin pointtia tai syitä. Tai sitten ei vaan kiinnosta, mikä tietenkin murentaa luottamusta joka tapauksessa. Pääministerin tehtäviinhän liittyy erillinen luottamuslausekekin lakiin kirjattuna, ei se ole mitään nillitystä. Se on kirjattu sinne ihan syystä, ei lonkalta. Ihan siitä asemasta tulee.

En ole perehtynyt Suomen pääministerin työehtosopimukseen, enkä myöskään etuihin saatikka verotukseen. Kun pääministeri vastaanottaa työnsä oletan ettei kukaan heistä ollut etukäteen kovin tarkkaan ottanut selvää mitä kaikkea se sopimus sisältää.

En tosin tiedä, ehkä heillä jokaisella on ollut erittäin selkeä näkemys sekä eduista, että mitä työnpuolesta odotetaan.

Voiko sitä edes neuvotella jonkun toisennäköiseksi sopimukseksi, jos kyseinen sopimus ei miellyttäisi? Olen aina ajatellut, että pääministerin asemaan mennään valta edellä ja sitten vasta palkkapussi ja muut edut mielessä. Monessa työssä se on niin, ensin katsotaan palkkaa ja sitten vasta viitsiikö edes hakea sitä hommaa. Mikä siis on prioriteettisi? Että ensin olisi tutkinut omat etunsa itse tarkkaan ja sitten alkanut miettimään miten tätä Suomea pandemian aikana johdetaan?

Minun luottamustani ei joku leivänpalasten hinta horjuta. En näe mitään syytä, miksi todella kovalla palkalla työtä tekevä ihminen käyttää aikaansa johonkin tuollaiseen. Se on minusta täysin apulaisten työ. Se, että hän miettii omia veroetujaan ei nimittäin liity hänen työntekemiseensä mitenkään. Joko se pitää tehdä omalla ajalla tai sitten laittaa siihen muu tekemään ja jos jonkun työ on huolehtia henkilökohtaisistakin asioista, niin sitten tämä henkilö tekee sen ja jos palkattu henkilö ei osaa, se on rekrytointivirhe.

Sen lisäksi, jos jokin romuttaa luottamusta on se, että huomiomme siirretään jollain aamiaisella pois paljon tärkeämmistä asioista ja se sopii lehdistöllemme mitä parhaiten. Mutta näin me olemme erilaisia, sinä mietit jotain mitättömän pientä aamiasietua periaatteellisista syistä ja minusta taas periaatteellisista syistä Suomen korkeimmassa asemassa olevan henkilön ei kuuluisi miettiä jotain muutaman sadan euron pikkujuttuja. Varsinkin kun se näyttää olevan ainoa mitä on saatu kaivettua esiin.