Lue keskustelun säännöt.
Millaisia on ne älykkäät keskustelut, joita osa haluaa käydä kavereidensa kesken?
Jotain skeidaa taiteesta? Väittelyä tieteen uusimmista saavutuksista?
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen
Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut
Tämä ketju alunperin koski kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki työkaverinkin kanssa voi olla kaveri ja viettää aikaa myös työajan ulkopuolella, mutta itse käsitin ketjun käsittelevän kuitenkin ihan muuta kuin työasioita työäkavereiden kanssa.
- eri -No entäs, kun työkaverit on akateemisia samoin, kaverit ja useat läheiset sekä niiden kaverit. Istut usein syömässä ja aikaa viettämässä proffien ja tutkijoiden kanssa.
Niiden ihmisten mielipiteitä keskusteluista ei pidä huomioida, niinkö?
Sitten huomioit ainoastaan keskustelut, jotka eivät liity millään tavalla työhönne. Onko sellaisia?
On toki, harrastukset.
Niin? mitäs niistä keskustellaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen
Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut
Tämä ketju alunperin koski kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki työkaverinkin kanssa voi olla kaveri ja viettää aikaa myös työajan ulkopuolella, mutta itse käsitin ketjun käsittelevän kuitenkin ihan muuta kuin työasioita työäkavereiden kanssa.
- eri -Mitä väliä? Mun parhaat kaverit on työn kautta tuttuja, niiden kanssa keskustelut sivuaa usein myös työjuttuja ja muiden kanssa muita aiheita. Ihan yhtä älykkäitä tai älyvapaita. Käykö oikeaan kaverimääritelmään kaiken ikäiset kaverit?
Väliä siten kuten kommentoija nro 414 jo kirjoitti. Mutta jos olet vaikka itse laivanrakennusalalla ja kaverisi on hoitoalalla , niin miten silloin homma toimii? Siis nämä hyvät, älykkäät keskustelut?
Ihan hyvin, pitää olla halua kertoa itseä kiinnostavista aiheesta, työstä tai hatårrastuksesta, josta haluaa keskustella ja toisen osapuolen pitää olla halua kuunnella siitä. Kiinnostua, kysellä ja motivoida keskustelijaa kertomaan lisää ja syventämään aiheeseen liittyviä seikkoja. Sen jälkeen kuulija esittää lyhyen tiivistelmän, "ymmärsinkö oikein että ... " jota kertoja tarkentaa tarvittaessa. Sen jälkeen kuulija kyselee lisää yksityiskohtia ja ehkä kommentoi asiaa ja kertoja vastaa, käyttää tarvittaessa vertauksia joiden avulla avaa asiaa toiselle. Sen jälkeen voi vaikka ensin kuunnellut kertoa omasta alastaan tai harrastuksestaan ja osat vaihtuvat.
Ei hyvään keskusteluun tarvita kun vähintään kaksi ihmistä ja halua keskustella, kohdella toista arvokkaasti ja yrittää ymmärtää toista sekä hieman myös kärsivällisyyttä toista kohtaan ja myös omaa kärsimättömyyttään kohtaan.
Mutta onko silloin kyse nk älykkäästä keskustelusta, jos toinen kyselee ja toinen kertoo tietojaan? Ja sitäpaitsi sä palaat nyt taas takaisin sihen, että hyvä älykäs keskustelu voisi koskea vain työasioita.
Miksi sen pitäisi koskea vain työasioita, tunnen monia ihmisiä joilla on harrastuksia, joista riittää keskusteltava vaikka kuinka.
Ja jos kokee esteeksi, että ei voi(si) keskustella asioista joista toinen tietää enemmän ja kokee alentavaksi 'opettamisen', niin on parasta ryhtyä kohentamaan omaa heikkoa itsetuntoaan.
Kun elinpiiri on hieman omia kotinurkkia laajempi, väkisinkin tulee eteen tilanteita jossa ei osaa käytännössä mitään asiaa parhaiten, vaan on aina ihmisiä joilta voi oppia.
Itsetunnon ei kannata antaa asettua esteeksi, me opimme kaikki koko ajan uusia asioita toisilta. Keskustelu oppimisen merkeissä on älykästä ja syvällistä, viimeistään sillon kun siirrytään asiassa yleisistä pintapuolisista seikoista tarkemmin asiaa tai ilmiötä kuvaaviin tietoihin.
Esimerkiksi, minä olen nuorempana purjehtinut. Mutta se on jäänyt ja keskustelen hyvin mielelläni sen parissa pidempään harrastaneiden kanssa. Purjehtiminen ei ole minu tapauksessani mitenkään ammatillista, eikä niiden tapauksessa joiden kanssa yleensä aiheesta keskustelen. Muitakin vastaavia aiheita on, mm. vanhojen kameroiden huolto (CLA), kellonrakennus ja huolto. Tietotekniikka, tietojenkäsittelytiede, elektroniikka ja tietoliikenne ovat lähempänä omaa alaani. Niistä käyn ammatillisia keskusteluja, mutta myös ei-ammatillisia ja harrastusmielessä työ- ja ei-työkaverien kanssa.
Aiemmassa kommentissasi kuitenkin (laivanrakennusala/hoitoala) kerroit, että ensin toinen kertoo omasta työstään ja toinen voi kysellä siitä, ja sitten vaihdetaan vuoroa ja toinen kertoo omasta työstään ja toinen voi kysellä siitä. Siksi mietin, että eikö muka voi käydä älyllistä keskustelua muusta kuin työstä. Mutta nyt vastauksesi olikin jo ihan hyvä :)
Tässä on useampia kirjoittajia. Minä en ole mainitsemillasi aloilla :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.
Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.
Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.
Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki.
No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.
Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta?
Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta.
Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus.
Se oli vain esimerkki siitä, kuinka minusta syvälliseen keskusteluun voi päätyä lähes heti. Esimerkki oli täysin fiktiivinen. Me emme tiedä oliko naapuri veemäinen, vanha tai juuri taloon muuttanut. Ehkä hän oli täysin alkoholisoitunut ja asui yksin. Tarkoitukseni ei siis ollut tuoda esimerkillä esiin oikeita tapoja reagoida, vaan miten keskustelu voi lähteä pinnalliseksi tai syvälliseksi riippuen tilanteesta, aiheesta ja ihmisistä.
Ehkä se ei ole älykkäintä keskustelua, mutta mitä tuollaisessa tilanteessa olisi älykästä keskustelua sinusta? Keskustella perinnöstä? Vaihtaa aihetta? Spekuloida mitä sukulaiset mahtavat tehdä? Hiljaisuus ei ole älykästä keskustelua, vaikka se voisi joistakin olla järkevä teko sillä hetkellä.
Totta, en tiedä voisiko kukaan reagoida aidossa tilanteessa noin, joten vaihda tuo kuolema johonkin toiseen asiaan. Vaikka siihen, että lähijokeen on kaadettu myrkkyä.Niin, se oli hyvä esimerkki siitä, että jos syvälliseen keskusteluun päädytään noin äkkiä, se kuulostaa todella omituiselta. Olkoot naapuri mikä tahansa alkoholisti.
Tuollaisessa tilanteessa en kyllä edes keneltäkään odottaisi älykästä keskustelua.
Jos lähijokeen on kaadettu myrkkyä, minä tietysti mietin ensimmäiseksi, mitä sille tehdään ja kuka tekee. Sitten mietitään, mitä seurauksia sillä on omaan elämään ja pitääkö tehdä jotain muutoksia. Juu, siinäkään ei tule mieleen tilastot tai kuubalainen lääketeollisuus. Eikä välttämättä mikään älyllinen keskustelu vaan ainoastaan tiedonhaku ja toiminta. Kaikkien tilanteiden kun ei tarvitse päätyä älykkääseen keskusteluun.
Ei ole olemassa kaavaa älykkäälle tai syvälliselle keskustelulle. Sama kun pyytäisi toista kertomaan kaikki ajatuksensa yhden vuorokauden ajalta. Joiltakin se voi toki onnistu, ajatuksiensa tarkka kuvaaminen hetkestä toiseen.
Aha. Olenko jossain pyytänyt kaavaa? Olen pyytänyt esimerkkejä juuri siksi, että selkeää kaavaa ei ole.
Älyllinen keskustelu on eri kuin älykäs keskustelu. Älykkäässä keskustelussa huomiodaan ihmisen tunnepuoli ja on tilannetajua. Älykäs keskustelu tavoittaa ihmisen kokemukset kokonaisuutena ja keskustelun jälkeen olo on virkistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea antaa esimerkkejä jos ei tiedä miten älykäs keskustelu määritellään. Tarkoittaako kaikki ko. käsitettä käyttävät samaa asiaa. Minä käyn kavereiden kanssa syvällisiä keskusteluja, ehkä joku niitäkin voisi kutsua älykkääksi. Minä en.
Sitä määritelmäähän tässä oikeastaan ollankin hakemassa näiden esimerkkien kautta. Kysymys on esitetty sellaisille, jotka itse kertovat käyvänsä älykkäitä keskusteluita. Sellaisen henkilön pitää se myös osata jotenkin määritellä.
Kyllä tässä keskustelussa on jo esimerkkejä ollut vaikka kuinka monta. Tietysti pitää olla kykyä ja halua nähdä asioita muistakin näkökulmista kun siitä ahtaasta omasta nurkasta, jotta lamppu syttyisi pimeyteen korvien välissä. Valon näyttämisellä toiselle päästään vain niin pitkälle, että toisella pitää olla silmät millä katsoa.
Niin on ollut monta ja kaikki iloisesti ristiriidassa keskenään. Ja tosiaan, on hyvä olla kykyä ja halua nähdä asioita muistakin näkökulmista. Esimerkiksi siitä, että lukee, mitä ketjussa kysytään, puhutaan ja mihin milläkin kommentilla vastataan.
Työkaveri jätkät ainakin pubissa pelkästään työasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.
Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.
Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.
Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki.
No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.
Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta?
Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta.
Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus.
Se oli vain esimerkki siitä, kuinka minusta syvälliseen keskusteluun voi päätyä lähes heti. Esimerkki oli täysin fiktiivinen. Me emme tiedä oliko naapuri veemäinen, vanha tai juuri taloon muuttanut. Ehkä hän oli täysin alkoholisoitunut ja asui yksin. Tarkoitukseni ei siis ollut tuoda esimerkillä esiin oikeita tapoja reagoida, vaan miten keskustelu voi lähteä pinnalliseksi tai syvälliseksi riippuen tilanteesta, aiheesta ja ihmisistä.
Ehkä se ei ole älykkäintä keskustelua, mutta mitä tuollaisessa tilanteessa olisi älykästä keskustelua sinusta? Keskustella perinnöstä? Vaihtaa aihetta? Spekuloida mitä sukulaiset mahtavat tehdä? Hiljaisuus ei ole älykästä keskustelua, vaikka se voisi joistakin olla järkevä teko sillä hetkellä.
Totta, en tiedä voisiko kukaan reagoida aidossa tilanteessa noin, joten vaihda tuo kuolema johonkin toiseen asiaan. Vaikka siihen, että lähijokeen on kaadettu myrkkyä.Niin, se oli hyvä esimerkki siitä, että jos syvälliseen keskusteluun päädytään noin äkkiä, se kuulostaa todella omituiselta. Olkoot naapuri mikä tahansa alkoholisti.
Tuollaisessa tilanteessa en kyllä edes keneltäkään odottaisi älykästä keskustelua.
Jos lähijokeen on kaadettu myrkkyä, minä tietysti mietin ensimmäiseksi, mitä sille tehdään ja kuka tekee. Sitten mietitään, mitä seurauksia sillä on omaan elämään ja pitääkö tehdä jotain muutoksia. Juu, siinäkään ei tule mieleen tilastot tai kuubalainen lääketeollisuus. Eikä välttämättä mikään älyllinen keskustelu vaan ainoastaan tiedonhaku ja toiminta. Kaikkien tilanteiden kun ei tarvitse päätyä älykkääseen keskusteluun.
Ei ole olemassa kaavaa älykkäälle tai syvälliselle keskustelulle. Sama kun pyytäisi toista kertomaan kaikki ajatuksensa yhden vuorokauden ajalta. Joiltakin se voi toki onnistu, ajatuksiensa tarkka kuvaaminen hetkestä toiseen.
Aha. Olenko jossain pyytänyt kaavaa? Olen pyytänyt esimerkkejä juuri siksi, että selkeää kaavaa ei ole.
Jossakin muutama sivu sitten totesin (n. 6 tuntia sitten), että keskustelu polveilee niin paljon, että sitä olisi vaikea litteroida. Vähän samoin kuin ajatukset. Tämä vastaus ei tuntunut miellyttävän tai herättävän mitään siellä toisessa päässä, joten vetäydyn tästä keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.
Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.
Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.
Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki.
No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.
Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta?
Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta.
Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus.
Se oli vain esimerkki siitä, kuinka minusta syvälliseen keskusteluun voi päätyä lähes heti. Esimerkki oli täysin fiktiivinen. Me emme tiedä oliko naapuri veemäinen, vanha tai juuri taloon muuttanut. Ehkä hän oli täysin alkoholisoitunut ja asui yksin. Tarkoitukseni ei siis ollut tuoda esimerkillä esiin oikeita tapoja reagoida, vaan miten keskustelu voi lähteä pinnalliseksi tai syvälliseksi riippuen tilanteesta, aiheesta ja ihmisistä.
Ehkä se ei ole älykkäintä keskustelua, mutta mitä tuollaisessa tilanteessa olisi älykästä keskustelua sinusta? Keskustella perinnöstä? Vaihtaa aihetta? Spekuloida mitä sukulaiset mahtavat tehdä? Hiljaisuus ei ole älykästä keskustelua, vaikka se voisi joistakin olla järkevä teko sillä hetkellä.
Totta, en tiedä voisiko kukaan reagoida aidossa tilanteessa noin, joten vaihda tuo kuolema johonkin toiseen asiaan. Vaikka siihen, että lähijokeen on kaadettu myrkkyä.Niin, se oli hyvä esimerkki siitä, että jos syvälliseen keskusteluun päädytään noin äkkiä, se kuulostaa todella omituiselta. Olkoot naapuri mikä tahansa alkoholisti.
Tuollaisessa tilanteessa en kyllä edes keneltäkään odottaisi älykästä keskustelua.
Jos lähijokeen on kaadettu myrkkyä, minä tietysti mietin ensimmäiseksi, mitä sille tehdään ja kuka tekee. Sitten mietitään, mitä seurauksia sillä on omaan elämään ja pitääkö tehdä jotain muutoksia. Juu, siinäkään ei tule mieleen tilastot tai kuubalainen lääketeollisuus. Eikä välttämättä mikään älyllinen keskustelu vaan ainoastaan tiedonhaku ja toiminta. Kaikkien tilanteiden kun ei tarvitse päätyä älykkääseen keskusteluun.
Ei ole olemassa kaavaa älykkäälle tai syvälliselle keskustelulle. Sama kun pyytäisi toista kertomaan kaikki ajatuksensa yhden vuorokauden ajalta. Joiltakin se voi toki onnistu, ajatuksiensa tarkka kuvaaminen hetkestä toiseen.
Aha. Olenko jossain pyytänyt kaavaa? Olen pyytänyt esimerkkejä juuri siksi, että selkeää kaavaa ei ole.
Jossakin muutama sivu sitten totesin (n. 6 tuntia sitten), että keskustelu polveilee niin paljon, että sitä olisi vaikea litteroida. Vähän samoin kuin ajatukset. Tämä vastaus ei tuntunut miellyttävän tai herättävän mitään siellä toisessa päässä, joten vetäydyn tästä keskustelusta.
missäs maailmassa esimerkki ja litterointi tarkoittaa aukotonta ja yksiselitteistä kaavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea antaa esimerkkejä jos ei tiedä miten älykäs keskustelu määritellään. Tarkoittaako kaikki ko. käsitettä käyttävät samaa asiaa. Minä käyn kavereiden kanssa syvällisiä keskusteluja, ehkä joku niitäkin voisi kutsua älykkääksi. Minä en.
Sitä määritelmäähän tässä oikeastaan ollankin hakemassa näiden esimerkkien kautta. Kysymys on esitetty sellaisille, jotka itse kertovat käyvänsä älykkäitä keskusteluita. Sellaisen henkilön pitää se myös osata jotenkin määritellä.
Kyllä tässä keskustelussa on jo esimerkkejä ollut vaikka kuinka monta. Tietysti pitää olla kykyä ja halua nähdä asioita muistakin näkökulmista kun siitä ahtaasta omasta nurkasta, jotta lamppu syttyisi pimeyteen korvien välissä. Valon näyttämisellä toiselle päästään vain niin pitkälle, että toisella pitää olla silmät millä katsoa.
Niin on ollut monta ja kaikki iloisesti ristiriidassa keskenään. Ja tosiaan, on hyvä olla kykyä ja halua nähdä asioita muistakin näkökulmista. Esimerkiksi siitä, että lukee, mitä ketjussa kysytään, puhutaan ja mihin milläkin kommentilla vastataan.
Älykkäässä keskustelussa pitää antaa kaikkien kukkien kukkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.
Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.
Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.
Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki.
No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.
Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta?
Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta.
Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus.
Se oli vain esimerkki siitä, kuinka minusta syvälliseen keskusteluun voi päätyä lähes heti. Esimerkki oli täysin fiktiivinen. Me emme tiedä oliko naapuri veemäinen, vanha tai juuri taloon muuttanut. Ehkä hän oli täysin alkoholisoitunut ja asui yksin. Tarkoitukseni ei siis ollut tuoda esimerkillä esiin oikeita tapoja reagoida, vaan miten keskustelu voi lähteä pinnalliseksi tai syvälliseksi riippuen tilanteesta, aiheesta ja ihmisistä.
Ehkä se ei ole älykkäintä keskustelua, mutta mitä tuollaisessa tilanteessa olisi älykästä keskustelua sinusta? Keskustella perinnöstä? Vaihtaa aihetta? Spekuloida mitä sukulaiset mahtavat tehdä? Hiljaisuus ei ole älykästä keskustelua, vaikka se voisi joistakin olla järkevä teko sillä hetkellä.
Totta, en tiedä voisiko kukaan reagoida aidossa tilanteessa noin, joten vaihda tuo kuolema johonkin toiseen asiaan. Vaikka siihen, että lähijokeen on kaadettu myrkkyä.Niin, se oli hyvä esimerkki siitä, että jos syvälliseen keskusteluun päädytään noin äkkiä, se kuulostaa todella omituiselta. Olkoot naapuri mikä tahansa alkoholisti.
Tuollaisessa tilanteessa en kyllä edes keneltäkään odottaisi älykästä keskustelua.
Jos lähijokeen on kaadettu myrkkyä, minä tietysti mietin ensimmäiseksi, mitä sille tehdään ja kuka tekee. Sitten mietitään, mitä seurauksia sillä on omaan elämään ja pitääkö tehdä jotain muutoksia. Juu, siinäkään ei tule mieleen tilastot tai kuubalainen lääketeollisuus. Eikä välttämättä mikään älyllinen keskustelu vaan ainoastaan tiedonhaku ja toiminta. Kaikkien tilanteiden kun ei tarvitse päätyä älykkääseen keskusteluun.
Ei ole olemassa kaavaa älykkäälle tai syvälliselle keskustelulle. Sama kun pyytäisi toista kertomaan kaikki ajatuksensa yhden vuorokauden ajalta. Joiltakin se voi toki onnistu, ajatuksiensa tarkka kuvaaminen hetkestä toiseen.
Aha. Olenko jossain pyytänyt kaavaa? Olen pyytänyt esimerkkejä juuri siksi, että selkeää kaavaa ei ole.
Jossakin muutama sivu sitten totesin (n. 6 tuntia sitten), että keskustelu polveilee niin paljon, että sitä olisi vaikea litteroida. Vähän samoin kuin ajatukset. Tämä vastaus ei tuntunut miellyttävän tai herättävän mitään siellä toisessa päässä, joten vetäydyn tästä keskustelusta.
Kävit siis 6 tuntia sitten sanomassa, että on mahdotonta antaa esimerkkiä ja nyt tulit sanomaan saman asian eikä sinulla ollut mitään uutta sanottavaa? Tässä on kyllä muille ollut mahdollista litteroida esimerkkejä, että en enää ole odottanutkaan sinulta vastausta. Nyt vain yritetään saada jonkinlaista yhteenvetoa näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea antaa esimerkkejä jos ei tiedä miten älykäs keskustelu määritellään. Tarkoittaako kaikki ko. käsitettä käyttävät samaa asiaa. Minä käyn kavereiden kanssa syvällisiä keskusteluja, ehkä joku niitäkin voisi kutsua älykkääksi. Minä en.
Sitä määritelmäähän tässä oikeastaan ollankin hakemassa näiden esimerkkien kautta. Kysymys on esitetty sellaisille, jotka itse kertovat käyvänsä älykkäitä keskusteluita. Sellaisen henkilön pitää se myös osata jotenkin määritellä.
Kyllä tässä keskustelussa on jo esimerkkejä ollut vaikka kuinka monta. Tietysti pitää olla kykyä ja halua nähdä asioita muistakin näkökulmista kun siitä ahtaasta omasta nurkasta, jotta lamppu syttyisi pimeyteen korvien välissä. Valon näyttämisellä toiselle päästään vain niin pitkälle, että toisella pitää olla silmät millä katsoa.
Niin on ollut monta ja kaikki iloisesti ristiriidassa keskenään. Ja tosiaan, on hyvä olla kykyä ja halua nähdä asioita muistakin näkökulmista. Esimerkiksi siitä, että lukee, mitä ketjussa kysytään, puhutaan ja mihin milläkin kommentilla vastataan.
Älykkäässä keskustelussa pitää antaa kaikkien kukkien kukkia.
minulle se sopii mainiosti, kunhan pysytään asiallisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen
Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut
Tämä ketju alunperin koski kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki työkaverinkin kanssa voi olla kaveri ja viettää aikaa myös työajan ulkopuolella, mutta itse käsitin ketjun käsittelevän kuitenkin ihan muuta kuin työasioita työäkavereiden kanssa.
- eri -No entäs, kun työkaverit on akateemisia samoin, kaverit ja useat läheiset sekä niiden kaverit. Istut usein syömässä ja aikaa viettämässä proffien ja tutkijoiden kanssa.
Niiden ihmisten mielipiteitä keskusteluista ei pidä huomioida, niinkö?
Sitten huomioit ainoastaan keskustelut, jotka eivät liity millään tavalla työhönne. Onko sellaisia?
On toki, harrastukset.
Niin? mitäs niistä keskustellaan?
Luepa ketjua uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen
Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut
Tämä ketju alunperin koski kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki työkaverinkin kanssa voi olla kaveri ja viettää aikaa myös työajan ulkopuolella, mutta itse käsitin ketjun käsittelevän kuitenkin ihan muuta kuin työasioita työäkavereiden kanssa.
- eri -No entäs, kun työkaverit on akateemisia samoin, kaverit ja useat läheiset sekä niiden kaverit. Istut usein syömässä ja aikaa viettämässä proffien ja tutkijoiden kanssa.
Niiden ihmisten mielipiteitä keskusteluista ei pidä huomioida, niinkö?
Sitten huomioit ainoastaan keskustelut, jotka eivät liity millään tavalla työhönne. Onko sellaisia?
On toki, harrastukset.
Niin? mitäs niistä keskustellaan?
Luepa ketjua uudestaan.
Luin, mutta en nähnyt mainintaa, millaisia keskusteluja harrastuksista syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Sivistyneillä ihmisillä on hyvä peruskäsitys ns. Klassikkoteoksista ja he myös seuraavat ns. Laatukirjallisuutta. Lukevat esim. Kirjallisuuden Nobel-ehdokkaiden ja vähintäänkin Finlandia-palkintoehfokkaiden teokset vuosittain. Jokaikistä bestselleriä ei tarvitse tuntea, sillä niistä suurin osa on täyttä roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea antaa esimerkkejä jos ei tiedä miten älykäs keskustelu määritellään. Tarkoittaako kaikki ko. käsitettä käyttävät samaa asiaa. Minä käyn kavereiden kanssa syvällisiä keskusteluja, ehkä joku niitäkin voisi kutsua älykkääksi. Minä en.
Tästähän koko ketjun aloituksessa on ollut kyse. Ei mullekaan ole vielä selvinnyt, miten osa kanssapalstailijoista asian määrittelee. Mulla on itselläni oma käsitys asiasta, mutta se on aika eri kuin monella muulla.
Mielestäni älykkäästä keskustelussa, olipa aihe mikä tahansa, kaikki keskustelijat ymmärtävät mistä puhutaan. Kukaan ei jankkaa mutua, mielipiteet perustellaan mieluiten faktapohjaisesti ja kenellekään ei tarvitse vääntää asiaa rautalangasta. Kokeilepa puhua elämämkoululaisen kanssa yhtään mistään niin saat kokemuksen ei-älykkäästä keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin on nyt pakko vähän ihmetellä, millaista keskustelua noista sitten syntyy. Kai on kiistatonta, että liikunnalla on terveysvaikutuksia ja joillakin on traumoja koululiikunnan epäonnistumisista. En vain ymmärrä, miksi se asia muuttuu keskustelulla tai mitä uusia näkökulmia voisin saada, keskustelemalla tällaisista asioista kaverin kanssa. Omakohtaisia kokemuksia toki on kiva vaihtaa, mutta onko se nyt sitten taas sitä älykästä keskustelua.
Tiedän, että tätä on nyt joidenkin todella vaikeaa ymmärtää, mutta en vain hahmota, mitä kiinnostavaa on keskustella itsestäänselvistä kaikkien tietämistä asioista . Minulle tuo kuulostaa vain sellaiselta taivastelulta ja hymistelyltä tai knoppitiedoilla brassailulta. Tai sitten se on ihan vain kokemuksien vaihtoa, mitä en miellä tällaiseksi "älykkääksi" keskusteluksi.
Kun niitä pyydettyjä esimerkkejäkin jo annettiin, niin imeisesti tilanne on nyt se, että ap ja muut asiaa ihmetelleet eivät vain saa kiinni siitä, miksi jotkut kokevat nk. älykkään keskustelun mielekkääksi.
Käytetäänpä vertausta: Jotkut ihmiset eivät voi sietää homejuustoa ja pitävät aivan käsittämättömänä, miten joku voi syödä sitä vapaaehtoisesti ja vielä nauttiakin siitä. Kun taas joillekin homejuusto on suurta herkkua, ja vuorostaan he ihmettelevät niitä toisia, jotka eivät "ymmärrä hyvän päälle".
Pointti on se, että meitä ihmisiä on erilaisia. Me tykätään eri jutuista - eli myös keskustella eri asioista ja eri tasoilla. Toisinaan voi olla vaikeaa yrittää ymmärtää jonkun täysin erilaista kokemusta jonkin asian suhteen. Vaikka kuinka pinnistelisi, välissä voi ikään kuin olla mentaalinen muuri, joka estää näkemästä asioita itselle niin täysin vieraasta näkökulmasta.
Kaikki ei voi tykätä älykkäistä keskusteluista, ja se on ihan okei. Keskustelunaiheita on onneksi moneksi, jokaiselle löytynee jotakin mieluista.
Minusta tuntuu, että sinä olet nyt ymmärtänyt väärin. Minä voin kyllä ymmärtää, jos joku tykkää sellaisesta keskustelusta, missä minä en näe mitään järkeä ja iloa. mutta kun nyt vain saataisiin jonkinlainen konsensus sille, mitä se älykäs keskustelu on. Jollekin se on faktojen toistelua ja hymistelyä. Joillekin se on omasta elämästä kertomista. Jollekin se on kokemusten fiilistelyä. Jollekin se on faktojen googlaamista. Jollekin se on "mitä jos" -leikki. Jollekin se on jokin niin absrakti juttu, että sanat eivät riitä selittämään sitä säkenöivää ajatustenjuoksua. Ja kaikki nämä eri näkemykset ovat saaneet ketjussa kommentteja, että tällaista älykäs keskustelu ei ainakaan ole (eikä siis minulta).
Älykkääseen keskusteluun kuuluvat vain harvoin konsensus ja tarkat määritelmät. Et siis tule saamaan älykkään keskustelun käsitteestä yksiselitteistä, kaikkien hyväksymää näkemystä. Älykäs keskustelu on (minun mielestäni!) tyydyttävää ja merkityksellistä juuri sen takia, että älykäs keskustelu on luovaa toimintaa. Keskustelu polveilee, hajaantuu eri suuntiin, käyttäytyy joka kerta vähän eri tavalla. Tässäkin ketjussa on keskusteltu varsinaisen aloituksen ohi ja ohella vaikka mistä. Osa keskustelijoista nauttii juuri runsaudesta, luovuudesta, heittäytymisestä.
Tässä kuvitteellinen alku keskustelulle, josta voisi tulla syvällinen:
- Näin eilen vauva.fi:ssä ketjun, jossa pyydettiin esimerkkiä älykkäästä keskustelusta. Se on kyllä jännä, et oikeesti jotkut juttelee vain siitä, mitä niille on itelle tapahtunu.
- Niinpä. Sellaisia ihmisiä on varmasti aika paljon. Mistähän tuo ero ihmisten välillä vois johtua? Varmaan ainakin sillä on merkitystä, onko kotona tottunut pähkäileviin keskusteluihin.
- Varmasti joo. Jos on tottunu siihen, että puhutaan vaan arjen tapahtumista, niin voi olla vaikea edes nähdä sellaisessa keskustelussa mitään järkeä.
- No onko siinä järkeä?
- Sehän ei tuota suoraan rahaa, mut ihminen on sosiaalinen eläin ja ..
Tämä voisi johtaa esim. keskusteluun siitä, missä määrin ihmisten ajattelu on jalostuneempaa, kun he tekevät sitä yhdessä (esim. työelämässä tai politiikassa) vs. jokainen ajattelis asiat itse. Voitaisiin puhua länsimaisesta demokratiasta ja sen ominaisuuksista: hyvistä puolista ja haasteista.
Tai sit voitais spekuloida sillä, ovatko erot ihmisten ajattelussa kulttuurista vai älykkyyden eroista johtuvaa. Ja erilaisten ihmisten merkityksestä toimivassa ja monimuotoisessa yhteiskunnassa.
Tai voitais keskustella siitä, miten ihmisten halu näyttäytyä fiksuina ilmenee. Onko esim. alan termien käyttäminen brassailua. Tai mitä on nykyajan sivistys.
Mahdollisia keskustelusuuntia on valtavasti! Keskustelua rikastaa ja parantaa, jos keskustelijat ovat lukeneet aiheeseen liittyvää tutkimusta tai muuta kirjallisuutta.
Mun mielestä keskustelu on hyvä, jos se saa miettimään asioita jostain uudesta näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kuvitteellinen alku keskustelulle, josta voisi tulla syvällinen:
- Näin eilen vauva.fi:ssä ketjun, jossa pyydettiin esimerkkiä älykkäästä keskustelusta. Se on kyllä jännä, et oikeesti jotkut juttelee vain siitä, mitä niille on itelle tapahtunu.
- Niinpä. Sellaisia ihmisiä on varmasti aika paljon. Mistähän tuo ero ihmisten välillä vois johtua? Varmaan ainakin sillä on merkitystä, onko kotona tottunut pähkäileviin keskusteluihin.
- Varmasti joo. Jos on tottunu siihen, että puhutaan vaan arjen tapahtumista, niin voi olla vaikea edes nähdä sellaisessa keskustelussa mitään järkeä.
- No onko siinä järkeä?
- Sehän ei tuota suoraan rahaa, mut ihminen on sosiaalinen eläin ja ..Tämä voisi johtaa esim. keskusteluun siitä, missä määrin ihmisten ajattelu on jalostuneempaa, kun he tekevät sitä yhdessä (esim. työelämässä tai politiikassa) vs. jokainen ajattelis asiat itse. Voitaisiin puhua länsimaisesta demokratiasta ja sen ominaisuuksista: hyvistä puolista ja haasteista.
Tai sit voitais spekuloida sillä, ovatko erot ihmisten ajattelussa kulttuurista vai älykkyyden eroista johtuvaa. Ja erilaisten ihmisten merkityksestä toimivassa ja monimuotoisessa yhteiskunnassa.
Tai voitais keskustella siitä, miten ihmisten halu näyttäytyä fiksuina ilmenee. Onko esim. alan termien käyttäminen brassailua. Tai mitä on nykyajan sivistys.
Mahdollisia keskustelusuuntia on valtavasti! Keskustelua rikastaa ja parantaa, jos keskustelijat ovat lukeneet aiheeseen liittyvää tutkimusta tai muuta kirjallisuutta.
Mun mielestä keskustelu on hyvä, jos se saa miettimään asioita jostain uudesta näkökulmasta.
En halua olla ylimielinen, mutta minusta tuossakaan pätkässä ei ollut oikein mitään sellaista näkökulmaa, jotka eivät olisi olleet minulle itsestäänselviä. Tuokin kuulostaa tiedettyjen tosiasioiden hymistelyltä. Ihmiset ovat taustojensa ja kokemuksiensa takia erilaisia ja erilaiset ympäristöt vaikuttavat ihmisiin eri tavoilla. Tietynlaisissa tilanteissa alan termien käyttäminen on brassailua, jos se on kontekstissa tarpeetonta ja niitä asioita ei edes yritetä selittää kansantajuisesti. Entä sitten? Eikö suunnilleen jokainen päädy näissä suunnilleen samanlaisiin vastauksiin. Mitä enemmän näitä esimerkkejä lukee, sitä enemmän vaikuttaa siltä, että nämä älykkäät keskustelut ovat sellaista ällistelyä ja taivastelua ja small talkia, jota höpötellään lämpimikseen. Vai onko tosiaan niin, että esimerkiksi ihmisten erilaiset taustat ja luonteet ovat jollekulle erityisen suuri oivallus, johon tarvitaan erillinen keskustelu? Todellakin olen ymmärtänyt yleissivistyksen ihan eri tavalla kuin muut.
Ei ole olemassa kaavaa älykkäälle tai syvälliselle keskustelulle. Sama kun pyytäisi toista kertomaan kaikki ajatuksensa yhden vuorokauden ajalta. Joiltakin se voi toki onnistu, ajatuksiensa tarkka kuvaaminen hetkestä toiseen.