Lue keskustelun säännöt.
11kk vauvan muksahtelu ja mummon reagointi (avautuminen)
02.06.2021 |
Tarvitsen nyt paikan jonne avautua tästä... Vauvani on 11kk ja tosiaan kiipeily, kävelyn harjoittelu yms vauhdikas aktiviteetti kiinnostaa. Näin ollen pikku muksahduksia väkisinkin välillä käy, mikä on mielestäni ihan normaalia. Tällöin otan lapsen aina syliin ja lohdutan. Hetki sylissä, ja pian itku lakkaa ja hän on valmis taas jatkamaan seikkailujaan. Tietenkään en päästä häntä silmistäni niin, että pääsisi tippumaan mistään korkealta tai joutuisi oikeasti vaaraan, tässä on kyse kaatumisista ja pienistä pään kolhaisuista.
No, nyt kesälomalla vietetään monta viikkoa miehen sukumökillä. Mulla on aina ollut hyvät välit anoppiini, mutta nyt eriävien lastenkasvatusnäkemysten myötä pinnani on välillä melko kireällä.... Tähän lapsen kaatumiseen hänen mielestään kuuluisi reagoida niin, että työntää jonkin lelun vauvan nenän eteen jotta "unohtaisi" kaatumisen ja keskittyisi muihin asioihin :D syli ja/tai tissi lohdutuksena ei kuulemma vetele :D?
Sanottakoon vielä, että imetän yhä, anoppi taasen on on aikoinaan palannut töihin ja kun lapsensa olivat 3kk-6kk, eikä hän esimerkiksi ole täysimettänyt heitä. Joten tavallaan ymmärrän, että hänen lapsilleen on pitänyt opettaa joku muu lohdutustyyli kuin äidin syli, kerta hoitaja on ollut heidän pääasiaölinen hoivaaja...
On silti pirun raskasta joka kerta perustella toimintani olevan oikein, ja hätistellä anoppia leluineen pois kun yrittää kaapata itkevän lapsen sylistäni... Huoh.
Kiitos kun sain avautua. Vinkkejä mikä helpottaisi tilannetta? Onko antaa lukuvinkiki anopille vaikka jotain kirjaa, joka avaisi vähän näitä kiintymyssuhdekasvatuksen malleja?
N31
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on selvästi väsynyt ja ärtyisä ja haluaisi jo omaa rauhaa, jos olette olleet anopin mökillä jo monta viikkoa.
Olen 44v ja olisin minäkin, jopa raivon partaalla, jos pienten lasten perhe olisi vieraana viikko tolkulla mökillä.
Jo vanha kansa tiesi, kalat ja vieraat alkavat haista kolmantena päivänä. Ja se pitää paikkansa.
Tuollahan on selitetty, että anoppi ja appiukko ovat itse kutsuneet ap:n perheen, koska auttavat mökin kunnostustöissä ap:n miehen veljen perheen kanssa (koska itse ovat jo vanhoja). Ettätuotanoinnn.... 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monta viikkoa vietätte sukumökillä?
Ehkä sen lastenhoito-opuksen sijaan kannattaisi ostaa oma mökki ja luoda sinne omat pelisäännöt, eikä anopin mökille.
Kuulostat ihan mun siskolta. Ovat pitkiä aikoja vanhempieni mökillä ja kaikkien elämä pitäisi pyöriä vuoden ikäisen lapsen ehdolla.
Ja kyllä, ärtymyskynnys on äärirajoilla pienessä mökissä, kun kaikkien pitäisi tehdä lapsen mukaan. Jos lapsi nukkuu päiväunet klo 13, elämä mökillä pysähtyy tai kun lapsi laitetaan yöunille, kaikki on oltava hiiren hiljaa..
Ja jokainen moksahdus ja kaatuminen on suurta draamaa ja kaikkien huomio pitäisi olla lapsessa.Omat lapset on jo teinejä ja ihan tolkun teinejä, vaikka elämä ei pyörinytkään kokonaan heidän ympärillä.
Luitko sä alotuksen? Jos joku tuolla draamaa kylvää, se on anoppimummeli. Puuttumalla äidin hoivaamistyyliin, repimällä vauvaa sylistä... Ap sen sijaan vaikuttaa tolkun immeiseltä, joka jopa ihan itse ottaa vastuun vauvastaan, eikä todellakaan sysää sitä muiden hoiviin vaikka ilmeisesti mökillä enemmän sukua onkin!
,,,,,, Ap tuolla on selittänyt, että hänen miehensä ja tämän veljen perhe ovat myös mökkitiluksilla ja auttavat kunnostustöissä. Eli anoppi ja appi tarttee jeesiä. Siksi ovat siellä monta viikkoa, ihan kutsuttuina. Millä tavalla ap nyt vaatii kaikkien elämän pyörivän hänen vauvan ympärillä tän tiedon valossa? Nähdäkseni se on anoppi, joka kokee että hän on maailman napa.
Mä ylipäätään ihmettelen, mikä siinä oikein on kun joillain on ihme hinku tuputtaa omaa "apuaan" vauvan äidille... Niinku, öööh, se äiti on sen vauvan kanssa 24/7. Eiköhän se äiti siis tunne lapsensa parhaiten ja tiedä, mikä on sille parhaaksi? Näin maalaisjärjellä ajateltuna.
T. Lapseton M29
Vierailija kirjoitti:
Mä ylipäätään ihmettelen, mikä siinä oikein on kun joillain on ihme hinku tuputtaa omaa "apuaan" vauvan äidille... Niinku, öööh, se äiti on sen vauvan kanssa 24/7. Eiköhän se äiti siis tunne lapsensa parhaiten ja tiedä, mikä on sille parhaaksi? Näin maalaisjärjellä ajateltuna.
T. Lapseton M29
Saatat saada kuraa niskaas, koska kehtaat kommentoida miehenä JA lapsettomana, mut let me tell ya - YOU GOT THE POINT!
Just näin! Vähän miesnäkökulmaa keskusteluuun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ylipäätään ihmettelen, mikä siinä oikein on kun joillain on ihme hinku tuputtaa omaa "apuaan" vauvan äidille... Niinku, öööh, se äiti on sen vauvan kanssa 24/7. Eiköhän se äiti siis tunne lapsensa parhaiten ja tiedä, mikä on sille parhaaksi? Näin maalaisjärjellä ajateltuna.
T. Lapseton M29
Saatat saada kuraa niskaas, koska kehtaat kommentoida miehenä JA lapsettomana, mut let me tell ya - YOU GOT THE POINT!
Just näin! Vähän miesnäkökulmaa keskusteluuun
Itsekkin luen tätä ketjuu, omia lapsia ei vielä ole eli "en mistään mitään tiedä", mutta samoilla linjoilla eli mummo-anoppi sekoilee ja draamailee, ja osa täällä kommentoijista puolustaa sitä... Oon ihan 😱 🆘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oot liian kiltti. Sinuna tekisin selväksi, että se lapsen repiminen sylistä ja lelujen heiluttelu kesken lohdutuksen saa luvan loppua, tai anoppi saa etsiä mökin remonttiapua muualta, ihan palkkaamalla!
Tokihan sä selvästi sanot sylistä repimisen tai lelun tyrkyttämisen silloin kun on sun sylissä olevan väärin eikä sallittua. Sit taas tilanteissa, joissa anoppi on ensin paikalla, ihan hyvin voit antaa hänen lohduttaa tavallaan. Tällöin lapsi oppii mummonkin tavan reagoida ja lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, oot liian kiltti. Sinuna tekisin selväksi, että se lapsen repiminen sylistä ja lelujen heiluttelu kesken lohdutuksen saa luvan loppua, tai anoppi saa etsiä mökin remonttiapua muualta, ihan palkkaamalla!
Missään tapauksessahan asiaa ei kannata hoitaa kuin aikuinen? Opetatko sä lapsillesikin, että rangaistuksia satelee eikä ne koskaan liity millään tavalla itse rikkeeseen? Miten remonttiapu liittyy nyt tähän? Huh huh
Vierailija kirjoitti:
Mä ylipäätään ihmettelen, mikä siinä oikein on kun joillain on ihme hinku tuputtaa omaa "apuaan" vauvan äidille... Niinku, öööh, se äiti on sen vauvan kanssa 24/7. Eiköhän se äiti siis tunne lapsensa parhaiten ja tiedä, mikä on sille parhaaksi? Näin maalaisjärjellä ajateltuna.
T. Lapseton M29
Näinhän se on, mutta ei se, että äiti tuntee lapsensa parhaiten poissulje sitä etteikö voisi kertoa mielipidettään. Mummot nyt haluaa osallistua, ei siinä mitään pahaa ole. Sit itse pitää osata kertoa mikä neuvo on hyvä ja mikä ei sekä miten ne asiat esitetään.
Ap ottaa nyt puheeksi tilanteen. Kerrot, että sulle on tärkeää antaa lohtu noin ja vauva ei mene rikki tissistä ja sylistä, päinvastoin. Samalla kuitenkin kannattaa sanoa, että ymmärrät hänenkin tarkoituksensa, kun olisihan ne tilanteet nopeampi ja helpompi hoitaa hänen tavallaan, nyt vain et kaipaa helpotusta asiaan. Sit kun imetys vähenee, tissi jää pois, syli ei. Haluat opettaa lapsellesi, että tunteita ei tarvitse työntää pois tai harhauttaa (siksi tissillä harhauttaminen jää pois meljo pian), joten sitä et toivo hänenkään tekevän lohdutustilanteessa. Sen sijaan sanallinen lohdutus on ihan ok, jos hän haluaa sen niin tehdä.
Ehkä anoppisi ajattelee yrittävänsä vähentää sun kuormitusta, tuskin hän nyt on niin paha, jos kerran ennen tätä ei ole tullut esiin. Lohdutustapoja on monia, sun on hyvä, hän voi tehdä sen sit omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiahan on nykytiedon mukaan sillä lailla, että ihmisen itsesäätelykyky kehittyy varhaislapsuudessa.
Pieni vauva tarvitsee hoitajaa lähes 24/7 saadakseen ruokaa /lohtua /olon helpotusta. Vauva hälyttää avun paikalle itkemällä. On tärkeää vastata vauvan kutsuun ja pyrkiä helpottamaan vauvan oloa. Yleensä äidit ovatkin herkkiä vauvan itkulle ja tämä on hieno merkki myös luonnon ja elämän voimasta.
Kasvaessaan lapsi tarvitsee edelleen hoivaa, kun on paha olla, sattuu tai itkettää milloin mistäkin syystä. Kun vanhempi lohduttaa ja tyynnyttää lasta, olo helpottaa ja lapsi rauhoittuu. Tällä on tärkeä merkitys lapsen tulevaisuudelle. Nimittäin lapsen aivot saavat kokemuksen, että tunnetilasta voi toipua ja tunteita voi säädellä. Myös tärkeää, että tunteet ovat ihan ok ja niitä voi tuntea, ilmaista ja niihin voi tarvittaessa saada apua.
Kun lapsen aivot saavat riittävästi kokemuksia tunteiden säätelystä toisen ihmisen /aikuisen avulla, tämä taito siirtyy pikku hiljaa ajan ja vuosien kanssa lapsen omaksi taidoksi ja kyvyksi. Tietysti isompikin lapsi ja aikuinenkin tarvitsee elämässään apua ja lohtua, mutta varhaislapsuuden tärkeiden vuosien aikana luodaan pohja ihmisen omalle tunteiden säätelykyvylle.
Jos tämä vaihe ei mene ihan "putkeen", niin peli ei toki ole menetetty ja ihminen voi oppia näitä taitoja myöhemminkin, toki jotain haasteita saattaa sitä ennen ilmetä itsesäätelyn ja tunteiden säätelyn moninaisella saralla.
Joten tämän tiedon valossa kannustan lohduttamaan lasta hädän tullen. Ajoittaiset mummojen tai muiden ihmisten muut systeemit eivät riko lasta tai ole uhkana myönteiselle kehitykselle, jota lapsessa tapahtuu omien, lohduttavien vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä edes on "täysimettänyt"? Imetät varmaan vielä kuusivuotiastakin.
Ohis, mutta vauvan ainoa ravinto ensimmäiset 6kk on äidinmaito. Puolen vuoden iässä aloitetaan totuttelu kiinteisiin niin, että maistatetaan ensin iiihan pikkuruisia määriä, tyyliin teelusikan kärjellisiä, yhtä tai kahta ruoka-ainetta per viikko. Noin suunnilleen. Määriä nostetaan pikkuhiljaa. 1v ikäiseksi vauvan ensisijainen ja tärkein ravinnonlähde on äidinmaito, muu ruoka on totuttelua eri koostumuksiin ja makuihin, ei siis niin pääosassa.
Tuota tarkoitetaan täysimetyksellä. WHO esimerkiksi suosittelee osittaisimetyksen (imetys kiinteiden ruokien ohella) jatkettavaksi 2v ikään asti. Ihmislapsi vieroittuu luonnollisesti ihan itse eroon siitä tissistä, se vaihtelee yksilöittäin koska tämä tapahtuu, kuitenkin on ihan normaalua että 1,5v - 7v välissä. En henkkoht ole ikinä kuullut kenestäkään, joka nykyään imettäisikuusivuotiasta, ainakaan länsimaissa.
Huomioni kiinnittyy keskusteluketjuissa aina outouksiin, kuten tämän kommentin saaneeseen alapeukkuun. Toi on täyttä faktaa, asiallisesti kirjoitettu vastaus provosoidusti esitettyyn (tyhmään) kysymykseen. Kuka ihme alapeukuttaa tätä? :D joku imetysvihaaja? :D
Ohis, mut mistä sait päähäs ton, et lapsen kallo kolisis MONTA KERTAA Päivässä (!?) kovaan lattiaan?:D ei ap missään väitä niin. Ja miks luulet ettei heillä oo mattoja?
....