Lue keskustelun säännöt.
11kk vauvan muksahtelu ja mummon reagointi (avautuminen)
02.06.2021 |
Tarvitsen nyt paikan jonne avautua tästä... Vauvani on 11kk ja tosiaan kiipeily, kävelyn harjoittelu yms vauhdikas aktiviteetti kiinnostaa. Näin ollen pikku muksahduksia väkisinkin välillä käy, mikä on mielestäni ihan normaalia. Tällöin otan lapsen aina syliin ja lohdutan. Hetki sylissä, ja pian itku lakkaa ja hän on valmis taas jatkamaan seikkailujaan. Tietenkään en päästä häntä silmistäni niin, että pääsisi tippumaan mistään korkealta tai joutuisi oikeasti vaaraan, tässä on kyse kaatumisista ja pienistä pään kolhaisuista.
No, nyt kesälomalla vietetään monta viikkoa miehen sukumökillä. Mulla on aina ollut hyvät välit anoppiini, mutta nyt eriävien lastenkasvatusnäkemysten myötä pinnani on välillä melko kireällä.... Tähän lapsen kaatumiseen hänen mielestään kuuluisi reagoida niin, että työntää jonkin lelun vauvan nenän eteen jotta "unohtaisi" kaatumisen ja keskittyisi muihin asioihin :D syli ja/tai tissi lohdutuksena ei kuulemma vetele :D?
Sanottakoon vielä, että imetän yhä, anoppi taasen on on aikoinaan palannut töihin ja kun lapsensa olivat 3kk-6kk, eikä hän esimerkiksi ole täysimettänyt heitä. Joten tavallaan ymmärrän, että hänen lapsilleen on pitänyt opettaa joku muu lohdutustyyli kuin äidin syli, kerta hoitaja on ollut heidän pääasiaölinen hoivaaja...
On silti pirun raskasta joka kerta perustella toimintani olevan oikein, ja hätistellä anoppia leluineen pois kun yrittää kaapata itkevän lapsen sylistäni... Huoh.
Kiitos kun sain avautua. Vinkkejä mikä helpottaisi tilannetta? Onko antaa lukuvinkiki anopille vaikka jotain kirjaa, joka avaisi vähän näitä kiintymyssuhdekasvatuksen malleja?
N31
Kommentit (112)
Repii pois sylistä.... Lohduttaa lelulla....
Siis ihanko totta on olemassa tämmöisiä uunoja?!? 🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Repii pois sylistä.... Lohduttaa lelulla....
Siis ihanko totta on olemassa tämmöisiä uunoja?!? 🙈
Aika monelle ap:n anopin ikäiselle läheisyys ja hellyys on vieras käsite lastenkasvatuksessa. Pitää kato karaista jotta pärjää! 🙄
Jotkut lapset itkevät muksahtaessaan, koska usein ne ovat aikuiset, jotka alkavat kauhistelemaan ”Voi hyvänen aika! Voi pientä nyt sattui, tule tänne!” Kannattaa joskus vain todeta lapselle, että ei haittaa ja annat jotain muuta ajateltavaa. Olen siten mummon kannalla tässä asiassa. Jos lapselle tulee selvästi haava tai pää kolahtaa pahasti, niin totta kai pitää lasta lohduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lapset itkevät muksahtaessaan, koska usein ne ovat aikuiset, jotka alkavat kauhistelemaan ”Voi hyvänen aika! Voi pientä nyt sattui, tule tänne!” Kannattaa joskus vain todeta lapselle, että ei haittaa ja annat jotain muuta ajateltavaa. Olen siten mummon kannalla tässä asiassa. Jos lapselle tulee selvästi haava tai pää kolahtaa pahasti, niin totta kai pitää lasta lohduttaa.
Tässä oli kyse siitä, kun vauva lyö päänsä niin, että alkaa itkeä lohduttomasti muksahtaessaan, ennen kuin olen sanonut mitään "oivoi". Pikku kaatumisista, joissa selvästi ei satuta itseään, en tietenkään ryntää väkisin sylittelemään: mielestäni "vaarallisia" asioita on hyvä harjoitella hallitusti :)
Tarkoitin tässä sitä, kun vauvaa selvästi sattuu ja on poissa tolaltaan ja hakee turvaa.
Ap
Lukevatko jotkut kommentoijat lapsen iän väärin?! Kommenteista päätellen kyllä, ohjeistavat kuin kyseessä olisi 11kk vauvan sijaan 11v lapsi :D
Ensinnäkin: tuon ikäisenä vauvalla ei ole kykyä rauhoittaa itse itseään. Vauva tarvitsee hoivaajaansa siihen. Tuo vauva kokee elämänsä siihen astiset isoimmat muksaukset, ja te ootte sitä mieltä että eiiii mitään syliä tai tissiä, korkeintaan taputus päälle ja kelu käteen... Mitä?!?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kehitti ulkomailla lapsille vaahtomuovista kevyen pannan, että kroppaan nähden iso pää ei kolahda lattiaan niin kovaa, tosin pitää vahtia aina. Kai pää silti tärähtää, pehmuketta alle välillä, joku joustomatto? Entä harjoittelu vanhemman kanssa, että pysyy pystyssä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Lukevatko jotkut kommentoijat lapsen iän väärin?! Kommenteista päätellen kyllä, ohjeistavat kuin kyseessä olisi 11kk vauvan sijaan 11v lapsi :D
Ensinnäkin: tuon ikäisenä vauvalla ei ole kykyä rauhoittaa itse itseään. Vauva tarvitsee hoivaajaansa siihen. Tuo vauva kokee elämänsä siihen astiset isoimmat muksaukset, ja te ootte sitä mieltä että eiiii mitään syliä tai tissiä, korkeintaan taputus päälle ja kelu käteen... Mitä?!?!
Samaa funtsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma muuttuu, niin myös arvot, asenteet ja kasvatustyyli. Jo edesmennyt äitini sanoi vanhoilla päivillään, että tällä järjellä hän kasvattaisi lapsensa lempeämmin, kehuisi enemmän jne. Äitini jatkoi, että silloin nuorempana hän ei tiennyt muusta, yhteiskunta oli erilainen. Äitini kertoi myös, että kun olin 70- luvulla pieni, ei silloin näkynyt miehiä rattaiden kanssa kulkemassa. Äitini oli iloinen, että tämäkin on nykypäivänä muuttunut.
Tällä selostuksella haen sitä, että vaikuttaa siltä, että anoppi ei ole pahemmin pohtinut sitä miten on itse kasvattanut ja sitä toimisiko nykyään jo toisin.
Vierailija kirjoitti:
Joku kehitti ulkomailla lapsille vaahtomuovista kevyen pannan, että kroppaan nähden iso pää ei kolahda lattiaan niin kovaa, tosin pitää vahtia aina. Kai pää silti tärähtää, pehmuketta alle välillä, joku joustomatto? Entä harjoittelu vanhemman kanssa, että pysyy pystyssä paremmin.
Tuskinpa ap jättää vauvaa täysin omine nokkineen harjoittelemaan, mut tuon ikäiset ehtii kyllä nousta ja kaatua, kun sekunniksikin käännät katseen muualle...
Toi panta taasen on naurettava ehdotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä helvettiä edes on "täysimettänyt"? Imetät varmaan vielä kuusivuotiastakin.
Anoppi on oikeassa. Jos joku asia (kirjaimellisesti) ottaa päähän, pitää heti kiinnittää huomio johonkin ihan muuhun. Vatvominen on turhaa hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä edes on "täysimettänyt"? Imetät varmaan vielä kuusivuotiastakin.
Ohis, mutta vauvan ainoa ravinto ensimmäiset 6kk on äidinmaito. Puolen vuoden iässä aloitetaan totuttelu kiinteisiin niin, että maistatetaan ensin iiihan pikkuruisia määriä, tyyliin teelusikan kärjellisiä, yhtä tai kahta ruoka-ainetta per viikko. Noin suunnilleen. Määriä nostetaan pikkuhiljaa. 1v ikäiseksi vauvan ensisijainen ja tärkein ravinnonlähde on äidinmaito, muu ruoka on totuttelua eri koostumuksiin ja makuihin, ei siis niin pääosassa.
Tuota tarkoitetaan täysimetyksellä. WHO esimerkiksi suosittelee osittaisimetyksen (imetys kiinteiden ruokien ohella) jatkettavaksi 2v ikään asti. Ihmislapsi vieroittuu luonnollisesti ihan itse eroon siitä tissistä, se vaihtelee yksilöittäin koska tämä tapahtuu, kuitenkin on ihan normaalua että 1,5v - 7v välissä. En henkkoht ole ikinä kuullut kenestäkään, joka nykyään imettäisikuusivuotiasta, ainakaan länsimaissa.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on oikeassa. Jos joku asia (kirjaimellisesti) ottaa päähän, pitää heti kiinnittää huomio johonkin ihan muuhun. Vatvominen on turhaa hommaa.
Tässä taas loistavia tunteiden käsittely ja itsesäätelytaitoja pienelle vauvalle 😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä edes on "täysimettänyt"? Imetät varmaan vielä kuusivuotiastakin.
Ohis, mutta vauvan ainoa ravinto ensimmäiset 6kk on äidinmaito. Puolen vuoden iässä aloitetaan totuttelu kiinteisiin niin, että maistatetaan ensin iiihan pikkuruisia määriä, tyyliin teelusikan kärjellisiä, yhtä tai kahta ruoka-ainetta per viikko. Noin suunnilleen. Määriä nostetaan pikkuhiljaa. 1v ikäiseksi vauvan ensisijainen ja tärkein ravinnonlähde on äidinmaito, muu ruoka on totuttelua eri koostumuksiin ja makuihin, ei siis niin pääosassa.
Tuota tarkoitetaan täysimetyksellä. WHO esimerkiksi suosittelee osittaisimetyksen (imetys kiinteiden ruokien ohella) jatkettavaksi 2v ikään asti. Ihmislapsi vieroittuu luonnollisesti ihan itse eroon siitä tissistä, se vaihtelee yksilöittäin koska tämä tapahtuu, kuitenkin on ihan normaalua että 1,5v - 7v välissä. En henkkoht ole ikinä kuullut kenestäkään, joka nykyään imettäisikuusivuotiasta, ainakaan länsimaissa.
❤️
Monta viikkoa vietätte sukumökillä?
Ehkä sen lastenhoito-opuksen sijaan kannattaisi ostaa oma mökki ja luoda sinne omat pelisäännöt, eikä anopin mökille.
Kuulostat ihan mun siskolta. Ovat pitkiä aikoja vanhempieni mökillä ja kaikkien elämä pitäisi pyöriä vuoden ikäisen lapsen ehdolla.
Ja kyllä, ärtymyskynnys on äärirajoilla pienessä mökissä, kun kaikkien pitäisi tehdä lapsen mukaan. Jos lapsi nukkuu päiväunet klo 13, elämä mökillä pysähtyy tai kun lapsi laitetaan yöunille, kaikki on oltava hiiren hiljaa..
Ja jokainen moksahdus ja kaatuminen on suurta draamaa ja kaikkien huomio pitäisi olla lapsessa.
Omat lapset on jo teinejä ja ihan tolkun teinejä, vaikka elämä ei pyörinytkään kokonaan heidän ympärillä.
Anoppi on selvästi väsynyt ja ärtyisä ja haluaisi jo omaa rauhaa, jos olette olleet anopin mökillä jo monta viikkoa.
Olen 44v ja olisin minäkin, jopa raivon partaalla, jos pienten lasten perhe olisi vieraana viikko tolkulla mökillä.
Jo vanha kansa tiesi, kalat ja vieraat alkavat haista kolmantena päivänä. Ja se pitää paikkansa.
Anopilla on varmaan ollut useita lapsia ja sitä mukaa varmaan se uutuuden viehätys ja paneutuminen lapsiin varmaan vähentynyt. Ehkä hänen suhtautumisensa lapsiin on ollut toisenlaista, hän on ollut kiinnostuneempi töistä ja muusta puuhailuista kotona. Lapsi on hoidettu ehkä ihan hyvin, mutta ikäänkuin vähemmällä vaivalla. Ehkä yhden lapsen kanssa on intensiivisempää, jos on useita, niin toki varmaan otetaan syliin, mutta vähemmän ja harvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kehitti ulkomailla lapsille vaahtomuovista kevyen pannan, että kroppaan nähden iso pää ei kolahda lattiaan niin kovaa, tosin pitää vahtia aina. Kai pää silti tärähtää, pehmuketta alle välillä, joku joustomatto? Entä harjoittelu vanhemman kanssa, että pysyy pystyssä paremmin.
Tuskinpa ap jättää vauvaa täysin omine nokkineen harjoittelemaan, mut tuon ikäiset ehtii kyllä nousta ja kaatua, kun sekunniksikin käännät katseen muualle...
Toi panta taasen on naurettava ehdotus.
Lapsen kallo monta kertaa päivässä kovaan lattiaan, niin ei kauhean hyvältä sekään kuulosta. Joku yritti sentään keksiä ratkaisuja siihen. Tai mattoa.
Ap hössöttää ja anoppi ei jaksa kuunnella sitä
TÄMÄ! :)