Lue keskustelun säännöt.
11kk vauvan muksahtelu ja mummon reagointi (avautuminen)
02.06.2021 |
Tarvitsen nyt paikan jonne avautua tästä... Vauvani on 11kk ja tosiaan kiipeily, kävelyn harjoittelu yms vauhdikas aktiviteetti kiinnostaa. Näin ollen pikku muksahduksia väkisinkin välillä käy, mikä on mielestäni ihan normaalia. Tällöin otan lapsen aina syliin ja lohdutan. Hetki sylissä, ja pian itku lakkaa ja hän on valmis taas jatkamaan seikkailujaan. Tietenkään en päästä häntä silmistäni niin, että pääsisi tippumaan mistään korkealta tai joutuisi oikeasti vaaraan, tässä on kyse kaatumisista ja pienistä pään kolhaisuista.
No, nyt kesälomalla vietetään monta viikkoa miehen sukumökillä. Mulla on aina ollut hyvät välit anoppiini, mutta nyt eriävien lastenkasvatusnäkemysten myötä pinnani on välillä melko kireällä.... Tähän lapsen kaatumiseen hänen mielestään kuuluisi reagoida niin, että työntää jonkin lelun vauvan nenän eteen jotta "unohtaisi" kaatumisen ja keskittyisi muihin asioihin :D syli ja/tai tissi lohdutuksena ei kuulemma vetele :D?
Sanottakoon vielä, että imetän yhä, anoppi taasen on on aikoinaan palannut töihin ja kun lapsensa olivat 3kk-6kk, eikä hän esimerkiksi ole täysimettänyt heitä. Joten tavallaan ymmärrän, että hänen lapsilleen on pitänyt opettaa joku muu lohdutustyyli kuin äidin syli, kerta hoitaja on ollut heidän pääasiaölinen hoivaaja...
On silti pirun raskasta joka kerta perustella toimintani olevan oikein, ja hätistellä anoppia leluineen pois kun yrittää kaapata itkevän lapsen sylistäni... Huoh.
Kiitos kun sain avautua. Vinkkejä mikä helpottaisi tilannetta? Onko antaa lukuvinkiki anopille vaikka jotain kirjaa, joka avaisi vähän näitä kiintymyssuhdekasvatuksen malleja?
N31
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Onko anoppisi kovin iäkäs? Oma mummoni on 75v, ja kovin samankuuloisia juttuja lasten kasvatukseen liityyen:
"Vieläkö se syö tissiä!? Eikö pitäs jo ihan oikeeta ruokaa" (vauva 9kk)
"liian kiinni on äidissä toi lapsi, vähän pitäis karaista sitä, lähde vaikka viikonlopuksi reissuun" (vauva 10kk eroahdistus päällä)
Esikoinen meni päikkyyn VASTA ollessaan 2,5v "törkeää, eihän se opi sosiaaliseksi"
Ois ollut varmaan vielä pidempäänkin kotona, mutta kaksoset oli syntymässä niin koin että niin oli parempi, että esikko 6h päivästä päikyssä...Että joo, koita kestää on vinkkini. Muista, se on sun ja puolisosi päätös, kuinka lastanne kasvatetaan!
Esikko, päikky -------voi oksennus :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tätä lastenpsykiatrien varoittamaa kiintymyskasvatusta, jossa lapsi tukahdutetaan rakkaudella. Se anopin ojentama lelu tms. on lapsen itsensä kannalta paljon parempi asia kuin jokaisen inahduksen ja pahanmielen tukahduttaminen sylittelyllä. Jos lapsella ei ole hätää ja tiedät, että mitään vakavaa ei ole sattunut, niin parempi suunnata mielenkiinto uuteen asiaan kuin jäädä rypemään tunteisiin.
Tissin tarjoaminen lohduksi melkein vuoden ikäiselle vaikuttaa sekin ylimitoitetulta.
Mutta kuten jossain iltapäivälehdessä luki, niin äärimmäinen kiintymysvanhemmuus voi olla lapselle enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Itkevää lasta lohdutetaan = äärimmäinen kiinntymyyssuhdevanhemmuus :D
On ihan luontaista ihmiselle lohduttaa itkevää lasta.
On myös yhtä luontaista ymmärtää, missä vaiheessa lohdutetaan ja koska riittää huomion kiinnittäminen muualle. Tissi ei ole aina välttämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tätä lastenpsykiatrien varoittamaa kiintymyskasvatusta, jossa lapsi tukahdutetaan rakkaudella. Se anopin ojentama lelu tms. on lapsen itsensä kannalta paljon parempi asia kuin jokaisen inahduksen ja pahanmielen tukahduttaminen sylittelyllä. Jos lapsella ei ole hätää ja tiedät, että mitään vakavaa ei ole sattunut, niin parempi suunnata mielenkiinto uuteen asiaan kuin jäädä rypemään tunteisiin.
Tissin tarjoaminen lohduksi melkein vuoden ikäiselle vaikuttaa sekin ylimitoitetulta.
Mutta kuten jossain iltapäivälehdessä luki, niin äärimmäinen kiintymysvanhemmuus voi olla lapselle enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Oliko tässä sun mielestä siis kyse "äärimmäisestä kiintymysanhemmuudesta". Hei haloo, se on vauva 11kk. Ei sitä voi sylitellä pilalle.
Ei voikaan, mutta sylittely ei ole vastaus kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tätä lastenpsykiatrien varoittamaa kiintymyskasvatusta, jossa lapsi tukahdutetaan rakkaudella. Se anopin ojentama lelu tms. on lapsen itsensä kannalta paljon parempi asia kuin jokaisen inahduksen ja pahanmielen tukahduttaminen sylittelyllä. Jos lapsella ei ole hätää ja tiedät, että mitään vakavaa ei ole sattunut, niin parempi suunnata mielenkiinto uuteen asiaan kuin jäädä rypemään tunteisiin.
Tissin tarjoaminen lohduksi melkein vuoden ikäiselle vaikuttaa sekin ylimitoitetulta.
Mutta kuten jossain iltapäivälehdessä luki, niin äärimmäinen kiintymysvanhemmuus voi olla lapselle enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Oliko tässä sun mielestä siis kyse "äärimmäisestä kiintymysanhemmuudesta". Hei haloo, se on vauva 11kk. Ei sitä voi sylitellä pilalle.
Ei voikaan, mutta sylittely ei ole vastaus kaikkeen.
No helkutti kerro meille sitten mikä on vastaus kaikkeen. Sitä tässä on jo muutama vuosi mietitty.
-ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tätä lastenpsykiatrien varoittamaa kiintymyskasvatusta, jossa lapsi tukahdutetaan rakkaudella. Se anopin ojentama lelu tms. on lapsen itsensä kannalta paljon parempi asia kuin jokaisen inahduksen ja pahanmielen tukahduttaminen sylittelyllä. Jos lapsella ei ole hätää ja tiedät, että mitään vakavaa ei ole sattunut, niin parempi suunnata mielenkiinto uuteen asiaan kuin jäädä rypemään tunteisiin.
Tissin tarjoaminen lohduksi melkein vuoden ikäiselle vaikuttaa sekin ylimitoitetulta.
Mutta kuten jossain iltapäivälehdessä luki, niin äärimmäinen kiintymysvanhemmuus voi olla lapselle enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Itkevää lasta lohdutetaan = äärimmäinen kiinntymyyssuhdevanhemmuus :D
On ihan luontaista ihmiselle lohduttaa itkevää lasta.
On myös yhtä luontaista ymmärtää, missä vaiheessa lohdutetaan ja koska riittää huomion kiinnittäminen muualle. Tissi ei ole aina välttämätön.
Ja säkö tiedät vaikkapa aloittajan tapauksessa, koska hänen tulee lohduttaa tai kiinnittää huomio muualle, tai missä tilanteessa tissiä pitää antaa ja missä ei?
Mä en lasteni kanssa ole joutunut tilanteeseen, jossa olisi pitänyt kiinnittää huomio muualle. Kun lapsille on sattunut sellainen vahinko, että se on vaatinut lohduttamista, niin olen sitten lohduttanut, ja sen jälkeen on jatkettu elämää.
Jos ei anoppi usko hyvällä sanomista (tai pahallakaan), niin pitäisin kyläilyt ja yhdessä oleilut minimissä. Eli ei mitään pitkiä oleiluja samoissa tiloissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tätä lastenpsykiatrien varoittamaa kiintymyskasvatusta, jossa lapsi tukahdutetaan rakkaudella. Se anopin ojentama lelu tms. on lapsen itsensä kannalta paljon parempi asia kuin jokaisen inahduksen ja pahanmielen tukahduttaminen sylittelyllä. Jos lapsella ei ole hätää ja tiedät, että mitään vakavaa ei ole sattunut, niin parempi suunnata mielenkiinto uuteen asiaan kuin jäädä rypemään tunteisiin.
Tissin tarjoaminen lohduksi melkein vuoden ikäiselle vaikuttaa sekin ylimitoitetulta.
Mutta kuten jossain iltapäivälehdessä luki, niin äärimmäinen kiintymysvanhemmuus voi olla lapselle enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Oliko tässä sun mielestä siis kyse "äärimmäisestä kiintymysanhemmuudesta". Hei haloo, se on vauva 11kk. Ei sitä voi sylitellä pilalle.
Ei voikaan, mutta sylittely ei ole vastaus kaikkeen.
No helkutti kerro meille sitten mikä on vastaus kaikkeen. Sitä tässä on jo muutama vuosi mietitty.
-ohis.
42. Kysymys on ratkaisematta.
-toinen ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tätä lastenpsykiatrien varoittamaa kiintymyskasvatusta, jossa lapsi tukahdutetaan rakkaudella. Se anopin ojentama lelu tms. on lapsen itsensä kannalta paljon parempi asia kuin jokaisen inahduksen ja pahanmielen tukahduttaminen sylittelyllä. Jos lapsella ei ole hätää ja tiedät, että mitään vakavaa ei ole sattunut, niin parempi suunnata mielenkiinto uuteen asiaan kuin jäädä rypemään tunteisiin.
Tissin tarjoaminen lohduksi melkein vuoden ikäiselle vaikuttaa sekin ylimitoitetulta.
Mutta kuten jossain iltapäivälehdessä luki, niin äärimmäinen kiintymysvanhemmuus voi olla lapselle enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Oliko tässä sun mielestä siis kyse "äärimmäisestä kiintymysanhemmuudesta". Hei haloo, se on vauva 11kk. Ei sitä voi sylitellä pilalle.
Ei voikaan, mutta sylittely ei ole vastaus kaikkeen.
Sylittely on vastaus sylittelyn tarpeeseen. Jos lapsi haluaa sylitellä, niin sitten tehdään niin. Jos ei halua, niin sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot anopille, että lapsen kasvattaminen ei kuulu hänelle.
Ei etenkään sukumökillä, jossa mahdollisesti on järvikin lähellä. Vanhemmille tekee ihan hyvää olla skarppina 24/7 lapsensa takia, saunaankaan ei mennä kahdestaan, jotta lapselle ei vain satu mitään sillä aikaa. Kun ne pari viikkoa kulkee koko ajan lapsensa perässä, niin tietää olevansa hyvä vanhempi.
Voi yhden kerran. Sitten alkaa välittömästi tämä naurettava marttyrointi, uhriutuminen, kiristäminen ja whatnot.
Niillä sukumökeillä lomailu ei ole varmaankaan sen perheen toive, yrittävät sietä sukulaisia lapsen tähden.
Arvaa mitä.. pätee toiseenkin suuntaan.
Usein me sukulaiset yritetään vaan sietää sitä lasta ja sen höösääviä vanhempia, koska tajutaan, että se on lapsen etu... ;)
Mutta aina yhtä ihanaa on kun tullaan ja sama kun auton takavalot taas näkyy, aaaahhhh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tätä lastenpsykiatrien varoittamaa kiintymyskasvatusta, jossa lapsi tukahdutetaan rakkaudella. Se anopin ojentama lelu tms. on lapsen itsensä kannalta paljon parempi asia kuin jokaisen inahduksen ja pahanmielen tukahduttaminen sylittelyllä. Jos lapsella ei ole hätää ja tiedät, että mitään vakavaa ei ole sattunut, niin parempi suunnata mielenkiinto uuteen asiaan kuin jäädä rypemään tunteisiin.
Tissin tarjoaminen lohduksi melkein vuoden ikäiselle vaikuttaa sekin ylimitoitetulta.
Mutta kuten jossain iltapäivälehdessä luki, niin äärimmäinen kiintymysvanhemmuus voi olla lapselle enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Oliko tässä sun mielestä siis kyse "äärimmäisestä kiintymysanhemmuudesta". Hei haloo, se on vauva 11kk. Ei sitä voi sylitellä pilalle.
Ei voikaan, mutta sylittely ei ole vastaus kaikkeen.
Sylittely on vastaus sylittelyn tarpeeseen. Jos lapsi haluaa sylitellä, niin sitten tehdään niin. Jos ei halua, niin sitten ei.
Haluaako lapsi sylitellä vai luuleeko äiti, että syli on ratkaisu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tätä lastenpsykiatrien varoittamaa kiintymyskasvatusta, jossa lapsi tukahdutetaan rakkaudella. Se anopin ojentama lelu tms. on lapsen itsensä kannalta paljon parempi asia kuin jokaisen inahduksen ja pahanmielen tukahduttaminen sylittelyllä. Jos lapsella ei ole hätää ja tiedät, että mitään vakavaa ei ole sattunut, niin parempi suunnata mielenkiinto uuteen asiaan kuin jäädä rypemään tunteisiin.
Tissin tarjoaminen lohduksi melkein vuoden ikäiselle vaikuttaa sekin ylimitoitetulta.
Mutta kuten jossain iltapäivälehdessä luki, niin äärimmäinen kiintymysvanhemmuus voi olla lapselle enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Oliko tässä sun mielestä siis kyse "äärimmäisestä kiintymysanhemmuudesta". Hei haloo, se on vauva 11kk. Ei sitä voi sylitellä pilalle.
Ei voikaan, mutta sylittely ei ole vastaus kaikkeen.
No helkutti kerro meille sitten mikä on vastaus kaikkeen. Sitä tässä on jo muutama vuosi mietitty.
-ohis.
Ola anoppi sanoi jo sukupolvi sitten, että jos vaan aina otetaan syliin niin ne ei ikinä lakkaa tulemasta syliin - ja jos päästää väliin nukkumaan niin ne nukkuu siinä vielä isonakin.
Noh, meillä meidän tavalla, eikä niistä kukaan enää kouluiässä mikään sylikoira ollut, eikä suostunut samassa sängyssä nukkumaan (koska meidän hönkäilyt häiritsi ja 'tuli kuuma' jos siis joskus oli joku pakkotilanne matkoilla...)
Vierailija kirjoitti:
Ei tuosta kannata alkaa tappelemaan ja riitelemään. On ihan ok "vaihtaa" muksahduksen tuottama säikähdys ja pieni jomotus leluun, tai muuhun mikä vie huomion pois tapahtuneesta. Tällä osoitetaan että ei tarvitse pieniä alkaa märehtimään, vaan elämä jatkuu samantien, ja pipit unohtuu. Tietenkin on yhtälailla ok nostaa lapsi syliin ja paijailla. Suosittelen kuitenkin ettet ala hydterisoimaan ja lääkitsemään jokaista pikku kolhua, minulle nimittäin on lähipiirissä nyt jo teini-ikäinen, ja sitä kohtpuoliin havitteleva sisarusvaljakko, ja se on köh, aika naurettavaa välistä se touhu. Vakavampi puoli tuossa on heillä se että ei uskalleta oikein tehdä mitään liikunnallista, koska voi ottaa kipeää, ja se on pahapaha juttu. Jokaista pinenintäkin naarmua voivotellaan ja pyydetään "lääkettä" siihen, siis joku pieni nirhauma. Toinen lapsi ei halua harrastaa jalkapalloa kun siinä voi ottaa kipeää. Harrasti hetken, mutta ei kestänyt mm. normaalia lihaskipua, tai sitä että kaveri vähän otti osumaa.
Minusta kuulostaa siltä, ettei ap nimenomaan yritä estää lasta liikkumasta, saati yritä ylisuojella jollain konttauskypärällä saati estämällä kaikki kaatumiset, vaan antaa välillä muksahtaa, lohduttaa tarvittarssa hetken ja päästää lapsen jatkamaan leikkejään. Normaalia, tervettä ja ihan ok toimintaa.
Olen ihan oikeasti nähnyt semmoista ylisuojelevaa curling vanhemmuutta aikas paljon. Tuo ei ole sitä.
-Lastenhoitaja jo yli 30 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tätä lastenpsykiatrien varoittamaa kiintymyskasvatusta, jossa lapsi tukahdutetaan rakkaudella. Se anopin ojentama lelu tms. on lapsen itsensä kannalta paljon parempi asia kuin jokaisen inahduksen ja pahanmielen tukahduttaminen sylittelyllä. Jos lapsella ei ole hätää ja tiedät, että mitään vakavaa ei ole sattunut, niin parempi suunnata mielenkiinto uuteen asiaan kuin jäädä rypemään tunteisiin.
Tissin tarjoaminen lohduksi melkein vuoden ikäiselle vaikuttaa sekin ylimitoitetulta.
Mutta kuten jossain iltapäivälehdessä luki, niin äärimmäinen kiintymysvanhemmuus voi olla lapselle enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Oliko tässä sun mielestä siis kyse "äärimmäisestä kiintymysanhemmuudesta". Hei haloo, se on vauva 11kk. Ei sitä voi sylitellä pilalle.
Ei voikaan, mutta sylittely ei ole vastaus kaikkeen.
Sylittely on vastaus sylittelyn tarpeeseen. Jos lapsi haluaa sylitellä, niin sitten tehdään niin. Jos ei halua, niin sitten ei.
Haluaako lapsi sylitellä vai luuleeko äiti, että syli on ratkaisu?
Kysytkö sä multa, haluaako aloittajan lapsi sylitellä? Outo kysymys.
Joitain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta vauvat haluavat sylitellä paljon. Jos vauva ei halua olla sylissä, hän pyrkii pois. Tämä on niin yksinkertaista, eikä tarvitse yrittää tehdä jotain kummallisia tulkintoja.
Joka vuosikymmenellä on omat tapansa kasvattaa lapset. Mutta kuinka ollakaan, lopputulos on kuitenkin yhtä hyvä.
Kun katson nyt lastenlasteni kasvatusta, se poikkeaa todella paljon 70-80 luvun kasvatuksesta. Mutta voin kyllä sanoa, että lopputuloksen kannalta ei näy kyllä kummassakaan moitittavaa.
Hyvä niin.
Mä en näe muuta ongelmaa kuin ton, että mummo yrittää repiä lapsen pois äitinsä sylistä kesken lohdutuksen.?!?!?
Mikäli ap olet paikalla kun vauva tarvitsee lohdutusta, sylittele. Mikäli vauva on mummon hoivissa kun käyt vaikka saunassa kahdestaan miehesi kanssa, mummo voi lohduttaa vauvaa helistelemällä niitä leluja, jos häntä niin ahdistaa pitää itkevää lasta sylissä. Problem solved?
Vierailija kirjoitti:
Mä en näe muuta ongelmaa kuin ton, että mummo yrittää repiä lapsen pois äitinsä sylistä kesken lohdutuksen.?!?!?
Mikäli ap olet paikalla kun vauva tarvitsee lohdutusta, sylittele. Mikäli vauva on mummon hoivissa kun käyt vaikka saunassa kahdestaan miehesi kanssa, mummo voi lohduttaa vauvaa helistelemällä niitä leluja, jos häntä niin ahdistaa pitää itkevää lasta sylissä. Problem solved?
Just tämä! Kukin tavallaan, ei se laps rikki mene.
Mutta tuollainen "väliin tunkeminen" ei ole ookoo.
Oliko tässä sun mielestä siis kyse "äärimmäisestä kiintymysanhemmuudesta". Hei haloo, se on vauva 11kk. Ei sitä voi sylitellä pilalle.