Lue keskustelun säännöt.
Rauhoitelkaa mua. Hirveä huoli lapsen oudoista kohtauksista.
01.06.2021 |
Huolissani olen. Lääkäri ensi viikolla vasta ellei pahene. Lauantaina treeneissä oli valittanut että on paha olo. Oli mennyt ihan valkoiseksi ja pulssi oli noussut. Kävin hakemassa pojan ja käytiin päivystyksessä kun pelästyin niin paljon. Kaikki oli hyvin. Eilen illalla pomppi trampoliinilla ja oli taas tullut huono olo. Poika oli taas ihan valkoinen ja pulssi oli kova. Ei oksentanut mutta yökki.. kesti joku 5min ja meni ohi. Hoitaja sanoi että ihan voi rauhallisin mielin olla kun lauantaina on sydän kuunneltu ja sähkökäyrä otettu. Tänään koulussa oli taas tullut samanlainen kohtaus. Meni terkkarille lepäämään ja lähti kotiin. Tuo kohtaus tulee aina yllättäen mutta menee myös ohi yhtä nopeasti. Huolissani olen kun alle viikon sisään jo kolme samanlaista kohtausta. Pojalle en ole näyttänyt mutta miehen kanssa ollaan kyllä googlailtu ja pelottaa. Ei mitään perussairauksia.
Kommentit (242)
Veisin lapsen suoraan neurologille, sieltä osataan tarvittaessa ohjata pään magneettiin tai eeg-tutkimukseen (aivojen sähkökäyrä). Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivojen kehitykseen lapsena ja nuorena kuuluu monenlaisia asioita, joita he eivät osaa nimetä ja siitä voi tulla ns. Paniikinomaisia kohtauksia, jolloin alkaa hyperventiloimaan. Varaa hänelle paperipussi mihin voi hengitellä kun kohtaus alkaa.
Siitä on jo paljon aikaa, kun olin poikasi ikäinen, siinä 9-11v. Minulla tuli lyhyitä , sellaisia pahanolonkohtaukksia. Tuntu kuin kaikki vaan pieni, pieneni , pieneni. ,siis hirveä kauhu. Illalla just kun olin nukahtamassa, tuli muutamia kertoja ja kerran kauniina kirkkaana keväisenä aurinkopäivänä. Aikuiset kysyvyivät, mikä hätänä. En pystynyt sanomaan , kuin että mulla on paha olla.
Menivät nopeasti ohi. Kaukana oli lääkärit, ei käyty silloin. Muuten olin tavallinen terve koululainen ja koti ihanan turvallinen
Koskaan sen jälkeen ei ole vastaavaa ollut . Nekin oli varmaan vain muutaman kuukauden aikana.
Nyt aikuisena olen miettinyt , että liittyi varmaan johonkin aivojen kehitykseen tms.
Olen edelleen terve 67v..
Veikkaisin, että on psyykkistä. Lapsi on säikähtänyt ensimmäistä kohtausta (ja ehkä äidin huolta?), alkanut pelätä, että tulee uusi kohtaus ja silloinhan se tulee. Pääasia, että lapsi on tutkittu ja tutkittavana. Kannattaa vaan rauhoittaa ja puhua, miten hienoa on, ettei mitään vaarallista ole löytynyt, tällaista välillä sattuu ja aina ei löydy selitystä.
Tässä aivan mahtava dokumentti, jossa esitetään pitävää tutkimustietoa siitä, miten paljon meidän pelkät ajatukset vaikukttavat fyysiseen terveyteen. Kannattaa katsoa.
Ap:lle voimia. <3 Hirveintä ikinä on huoli lapsesta. Onneksi mitään vakavaa ei löytynyt ja kuulostaisi paniikkikohtaukselta ainakin tuo kotona tapahtunut. Täysin vaaratonta siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen, voisiko olla epileptinen kohtaus.
Neurologi voisi selvitellä asiaa mm. aivosähkökäyrätutkimuksella (EEG)
Alhainen verensokeri, nestehukka ns. auringonpistos, diabeteksen alkuoireet (verensokeri liian korkea). Jos ilmenee ainoastaan rasituksen aikana - välittömästi jälkeen, niin tohdin epäillä että tuskin on mitään vakavaa. Pidä lapsi hyvin nesteytettynä kotona ja tarkista että paino normaali (ei laihtumista) kunnes olette päässeet lääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se iski taas. Aamulla kun poika oli yksin kotona. Soitti mulle ihan hysteerisenä. Musta tuntu että sai samalka jonkinlaisen paniikkikohtauksenkin. Oon vaan noin viiden minuutin päässä kotoa töissä ja kun pääsin kotiin niin tilanne oli ohi mutta sitten alkoi haukkomaan happea ja kiljui että ei saa henkeä. Soitin 112. Ambulanssi tuli paikalle. Alkuun hätäkeskuksessa oltiin että vie omin kyydein päivystykseen mutta mulla ei oo autoa.
Mentiin ambulanssilla päivystykseen ja taas kerran siellä todettiin että kaikki oli hyvin. Verikokeet otettiin ja sydän kuunneltiin, käyrät otettiin ja ultrattiin. Kaikkia verikoetuloksia ei olla vielä saatu. Verensokeri ja hemoglobiini otettiin sormesta ja molemmat oli ok. Verenpaine oli myös ok. Toki sitä en tiesä mikä se ennen sitä paniikkikohtsusta oli. Pojan vointia seurattiin kolmisen tuntia mutta oli ok niin pälstivät meidät kotiin. Huomenna tulee verikokeiden tulokset. Mä jään lapsen kansaa kotiin. Enää ei tarvitse jäädä yksin. Se pojan paniikli mikä iski kun oli yksin ja kävi noin oli sydäntä särkevä. Mun huilitasokin on jissain pilvissä. Tää on painajainen. On itku herkäsdä. Ap
Onko ap mahdollista että kohtaukset olisi alunperinkin olleet psyykkisiä? Onko jotain sellaista käynyt mikä voisi lasta vaivata?
Ja vielä lisäkysymyksenä, eihän lasta kiusata koulussa/harrastuksissa/kavereiden keskuudessa? Voisi sopia hyvin myös paniikkikohtaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se iski taas. Aamulla kun poika oli yksin kotona. Soitti mulle ihan hysteerisenä. Musta tuntu että sai samalka jonkinlaisen paniikkikohtauksenkin. Oon vaan noin viiden minuutin päässä kotoa töissä ja kun pääsin kotiin niin tilanne oli ohi mutta sitten alkoi haukkomaan happea ja kiljui että ei saa henkeä. Soitin 112. Ambulanssi tuli paikalle. Alkuun hätäkeskuksessa oltiin että vie omin kyydein päivystykseen mutta mulla ei oo autoa.
Mentiin ambulanssilla päivystykseen ja taas kerran siellä todettiin että kaikki oli hyvin. Verikokeet otettiin ja sydän kuunneltiin, käyrät otettiin ja ultrattiin. Kaikkia verikoetuloksia ei olla vielä saatu. Verensokeri ja hemoglobiini otettiin sormesta ja molemmat oli ok. Verenpaine oli myös ok. Toki sitä en tiesä mikä se ennen sitä paniikkikohtsusta oli. Pojan vointia seurattiin kolmisen tuntia mutta oli ok niin pälstivät meidät kotiin. Huomenna tulee verikokeiden tulokset. Mä jään lapsen kansaa kotiin. Enää ei tarvitse jäädä yksin. Se pojan paniikli mikä iski kun oli yksin ja kävi noin oli sydäntä särkevä. Mun huilitasokin on jissain pilvissä. Tää on painajainen. On itku herkäsdä. Ap
Nyt lopetat sen pillittämisen. Heti. Lapsi ahdistuu vielä enemmän.
Ei voinut mitään. Oli tosi paha mieli. Nyt parempi kun pojan olo ollut taas täysin normaali, kaveri kävi kylässä ja pelasivat jotakin. Mies tuli kotiin ja juteltiin.
Enkä mä usko että poika siitä ahdistui vaikka mulla tulikin kyyneleet silmiin. Lääkärikin kertoi pojalle että mitään vakavaa ei oo löytynyt ja joskus nuorilla kasvavilla pojilla voi esiintyä tuollaisia kohtauksia eikä mistään vakavasta ole kyse. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna jatkaisin lapsen vientiä lääkäriin kun kohtauksia tulee. Ei kannata liian helposti laittaa paniikkikohtauksen piikkiin, varsinkin kun lapsi on noin nuori eikä välttämättä pysty kaikkia tuntemuksiaan sanoittamaan kunnolla.
Lisäksi paniikkihäiriödiagnoosin jälkeen on vaikea saada samaa vaivaa tutkittua enempää vaikka diagnoosi olisikin väärä, kaikki epämääräiset vaivat menee sitten sen piikkiin kovin helposti. Paniikkikohtaus voi myös aiheutua vaivasta kun koko perhe stressaantuu. Muna-kana-ongelma.
Koska lapsi on pieni, niin lääkäriin vaan siis kohtauksen tullessa. Onko rasitusastma tutkittu jo? Seuraavana se, ruoka-aineallergiat, migreeni.
Terveisin paniikkihäiriöinen, migreeni, allergia, kaikissa itselläni erittäin epätyypilliset oireet ja todettu lääkärissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on syönyt ennen treenejä? Energiavaje?
Aamupalan oli syönyt paria tuntia ennen. Ennen on ollut hyvä väli. Maha on tullut kipeäksi jos on liian täydellä vatsalla mennyt treeneihin. Ap
Onko muuten vatsaoireita? Itselle tuli mieleen, että kannattaa hemoglobiinin lisäksi pyytää tutkia ferritiiniarvot. Jos jompikumpi on matalalla kannattaa pyytää keliakian vasta-ainetesti vaikka vatsa ei juurikaan oireilisikaan. Keliakia voi oireilla kovin monella eri tavalla ja aiheuttaa matalia rauta-arvoja koska vitamiinit ja hivenaineet eivät pääse imeytymään.
Ei ole ollut mitään vatsaoireita. Ei ramppaa vessassa ja en nyt varmaksi tiedä mutta luulisin että kerran päivässä tulee kakkakin. Hemoglobiini oli 148. Hyvä huomio kuitenkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassinen SVT eli supraventikulaarinen takykardia. Mulla alkoi tämä 10-vuotiaana. Kohtaus alkaa nopeasti kuin salama kirkkaalta taivaalta ja loppuu ihan yhtä nopeasti. Siinä vaiheessa kun päästiin sairaalaan kohtaus oli aina jo ohi, eikä mitään koskaan löytynyt. Edelleenkin mulla kohtauksen laukaisee hyppiminen, maastopyöräily tms. tärisevä liike. Kohtauksen aikana oli on huono, yökkäilyä, hikoilua, huimausta. Pääsisin sydämen katetriablaatioon, mutta en halua, pystyn elämään tämän kanssa kun kohtauksia on n. kerran kuussa. Välillä toki on kausia, että niitä tulee useammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se iski taas. Aamulla kun poika oli yksin kotona. Soitti mulle ihan hysteerisenä. Musta tuntu että sai samalka jonkinlaisen paniikkikohtauksenkin. Oon vaan noin viiden minuutin päässä kotoa töissä ja kun pääsin kotiin niin tilanne oli ohi mutta sitten alkoi haukkomaan happea ja kiljui että ei saa henkeä. Soitin 112. Ambulanssi tuli paikalle. Alkuun hätäkeskuksessa oltiin että vie omin kyydein päivystykseen mutta mulla ei oo autoa.
Mentiin ambulanssilla päivystykseen ja taas kerran siellä todettiin että kaikki oli hyvin. Verikokeet otettiin ja sydän kuunneltiin, käyrät otettiin ja ultrattiin. Kaikkia verikoetuloksia ei olla vielä saatu. Verensokeri ja hemoglobiini otettiin sormesta ja molemmat oli ok. Verenpaine oli myös ok. Toki sitä en tiesä mikä se ennen sitä paniikkikohtsusta oli. Pojan vointia seurattiin kolmisen tuntia mutta oli ok niin pälstivät meidät kotiin. Huomenna tulee verikokeiden tulokset. Mä jään lapsen kansaa kotiin. Enää ei tarvitse jäädä yksin. Se pojan paniikli mikä iski kun oli yksin ja kävi noin oli sydäntä särkevä. Mun huilitasokin on jissain pilvissä. Tää on painajainen. On itku herkäsdä. Ap
Onko ap mahdollista että kohtaukset olisi alunperinkin olleet psyykkisiä? Onko jotain sellaista käynyt mikä voisi lasta vaivata?
Ja vielä lisäkysymyksenä, eihän lasta kiusata koulussa/harrastuksissa/kavereiden keskuudessa? Voisi sopia hyvin myös paniikkikohtaukseen.
Ei ole mitään muutoksia ollut tai edes tulossa. Kaveripiiri on sama ja kotonakaan ei mitään draamaa ole. Treeneihin menee mielellään ja usein on kaveri kylässä. Nyt näiden kohtausten jälkeen on ollut huolestunut. Tänään muun muassa sairaalassa pohti voiko tuollaiseen kohtaukseen kuolla ja iskää oli kova ikävä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se iski taas. Aamulla kun poika oli yksin kotona. Soitti mulle ihan hysteerisenä. Musta tuntu että sai samalka jonkinlaisen paniikkikohtauksenkin. Oon vaan noin viiden minuutin päässä kotoa töissä ja kun pääsin kotiin niin tilanne oli ohi mutta sitten alkoi haukkomaan happea ja kiljui että ei saa henkeä. Soitin 112. Ambulanssi tuli paikalle. Alkuun hätäkeskuksessa oltiin että vie omin kyydein päivystykseen mutta mulla ei oo autoa.
Mentiin ambulanssilla päivystykseen ja taas kerran siellä todettiin että kaikki oli hyvin. Verikokeet otettiin ja sydän kuunneltiin, käyrät otettiin ja ultrattiin. Kaikkia verikoetuloksia ei olla vielä saatu. Verensokeri ja hemoglobiini otettiin sormesta ja molemmat oli ok. Verenpaine oli myös ok. Toki sitä en tiesä mikä se ennen sitä paniikkikohtsusta oli. Pojan vointia seurattiin kolmisen tuntia mutta oli ok niin pälstivät meidät kotiin. Huomenna tulee verikokeiden tulokset. Mä jään lapsen kansaa kotiin. Enää ei tarvitse jäädä yksin. Se pojan paniikli mikä iski kun oli yksin ja kävi noin oli sydäntä särkevä. Mun huilitasokin on jissain pilvissä. Tää on painajainen. On itku herkäsdä. Ap
Nyt lopetat sen pillittämisen. Heti. Lapsi ahdistuu vielä enemmän.
Ei voinut mitään. Oli tosi paha mieli. Nyt parempi kun pojan olo ollut taas täysin normaali, kaveri kävi kylässä ja pelasivat jotakin. Mies tuli kotiin ja juteltiin.
Enkä mä usko että poika siitä ahdistui vaikka mulla tulikin kyyneleet silmiin. Lääkärikin kertoi pojalle että mitään vakavaa ei oo löytynyt ja joskus nuorilla kasvavilla pojilla voi esiintyä tuollaisia kohtauksia eikä mistään vakavasta ole kyse. Ap
Kyllä se on pahalta tuntunut kun on nähnyt äidin itkevän. Ehkä seuraavat kohtaukset salaa sulta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se iski taas. Aamulla kun poika oli yksin kotona. Soitti mulle ihan hysteerisenä. Musta tuntu että sai samalka jonkinlaisen paniikkikohtauksenkin. Oon vaan noin viiden minuutin päässä kotoa töissä ja kun pääsin kotiin niin tilanne oli ohi mutta sitten alkoi haukkomaan happea ja kiljui että ei saa henkeä. Soitin 112. Ambulanssi tuli paikalle. Alkuun hätäkeskuksessa oltiin että vie omin kyydein päivystykseen mutta mulla ei oo autoa.
Mentiin ambulanssilla päivystykseen ja taas kerran siellä todettiin että kaikki oli hyvin. Verikokeet otettiin ja sydän kuunneltiin, käyrät otettiin ja ultrattiin. Kaikkia verikoetuloksia ei olla vielä saatu. Verensokeri ja hemoglobiini otettiin sormesta ja molemmat oli ok. Verenpaine oli myös ok. Toki sitä en tiesä mikä se ennen sitä paniikkikohtsusta oli. Pojan vointia seurattiin kolmisen tuntia mutta oli ok niin pälstivät meidät kotiin. Huomenna tulee verikokeiden tulokset. Mä jään lapsen kansaa kotiin. Enää ei tarvitse jäädä yksin. Se pojan paniikli mikä iski kun oli yksin ja kävi noin oli sydäntä särkevä. Mun huilitasokin on jissain pilvissä. Tää on painajainen. On itku herkäsdä. Ap
Onko ap mahdollista että kohtaukset olisi alunperinkin olleet psyykkisiä? Onko jotain sellaista käynyt mikä voisi lasta vaivata?
Ja vielä lisäkysymyksenä, eihän lasta kiusata koulussa/harrastuksissa/kavereiden keskuudessa? Voisi sopia hyvin myös paniikkikohtaukseen.
Ei ole mitään muutoksia ollut tai edes tulossa. Kaveripiiri on sama ja kotonakaan ei mitään draamaa ole. Treeneihin menee mielellään ja usein on kaveri kylässä. Nyt näiden kohtausten jälkeen on ollut huolestunut. Tänään muun muassa sairaalassa pohti voiko tuollaiseen kohtaukseen kuolla ja iskää oli kova ikävä. Ap
Olitko rehellinen pojalle ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se iski taas. Aamulla kun poika oli yksin kotona. Soitti mulle ihan hysteerisenä. Musta tuntu että sai samalka jonkinlaisen paniikkikohtauksenkin. Oon vaan noin viiden minuutin päässä kotoa töissä ja kun pääsin kotiin niin tilanne oli ohi mutta sitten alkoi haukkomaan happea ja kiljui että ei saa henkeä. Soitin 112. Ambulanssi tuli paikalle. Alkuun hätäkeskuksessa oltiin että vie omin kyydein päivystykseen mutta mulla ei oo autoa.
Mentiin ambulanssilla päivystykseen ja taas kerran siellä todettiin että kaikki oli hyvin. Verikokeet otettiin ja sydän kuunneltiin, käyrät otettiin ja ultrattiin. Kaikkia verikoetuloksia ei olla vielä saatu. Verensokeri ja hemoglobiini otettiin sormesta ja molemmat oli ok. Verenpaine oli myös ok. Toki sitä en tiesä mikä se ennen sitä paniikkikohtsusta oli. Pojan vointia seurattiin kolmisen tuntia mutta oli ok niin pälstivät meidät kotiin. Huomenna tulee verikokeiden tulokset. Mä jään lapsen kansaa kotiin. Enää ei tarvitse jäädä yksin. Se pojan paniikli mikä iski kun oli yksin ja kävi noin oli sydäntä särkevä. Mun huilitasokin on jissain pilvissä. Tää on painajainen. On itku herkäsdä. Ap
Onko ap mahdollista että kohtaukset olisi alunperinkin olleet psyykkisiä? Onko jotain sellaista käynyt mikä voisi lasta vaivata?
Ja vielä lisäkysymyksenä, eihän lasta kiusata koulussa/harrastuksissa/kavereiden keskuudessa? Voisi sopia hyvin myös paniikkikohtaukseen.
Ei ole mitään muutoksia ollut tai edes tulossa. Kaveripiiri on sama ja kotonakaan ei mitään draamaa ole. Treeneihin menee mielellään ja usein on kaveri kylässä. Nyt näiden kohtausten jälkeen on ollut huolestunut. Tänään muun muassa sairaalassa pohti voiko tuollaiseen kohtaukseen kuolla ja iskää oli kova ikävä. Ap
Olitko rehellinen pojalle ap?
Rehellinen, eli voiko kohtaukseen kuolla, sitäkö tarkoitut? Nyt puhutaan 10-vuotiaasta joka ei ole henkihieverissä.
Saattohoitovaiheessa olevalle syöpäsairaalle lapselle puhuttaisiin kuolemasta. Nyt jotain järkeä keskusteluun ennen kuin se lähtee käsistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se iski taas. Aamulla kun poika oli yksin kotona. Soitti mulle ihan hysteerisenä. Musta tuntu että sai samalka jonkinlaisen paniikkikohtauksenkin. Oon vaan noin viiden minuutin päässä kotoa töissä ja kun pääsin kotiin niin tilanne oli ohi mutta sitten alkoi haukkomaan happea ja kiljui että ei saa henkeä. Soitin 112. Ambulanssi tuli paikalle. Alkuun hätäkeskuksessa oltiin että vie omin kyydein päivystykseen mutta mulla ei oo autoa.
Mentiin ambulanssilla päivystykseen ja taas kerran siellä todettiin että kaikki oli hyvin. Verikokeet otettiin ja sydän kuunneltiin, käyrät otettiin ja ultrattiin. Kaikkia verikoetuloksia ei olla vielä saatu. Verensokeri ja hemoglobiini otettiin sormesta ja molemmat oli ok. Verenpaine oli myös ok. Toki sitä en tiesä mikä se ennen sitä paniikkikohtsusta oli. Pojan vointia seurattiin kolmisen tuntia mutta oli ok niin pälstivät meidät kotiin. Huomenna tulee verikokeiden tulokset. Mä jään lapsen kansaa kotiin. Enää ei tarvitse jäädä yksin. Se pojan paniikli mikä iski kun oli yksin ja kävi noin oli sydäntä särkevä. Mun huilitasokin on jissain pilvissä. Tää on painajainen. On itku herkäsdä. Ap
Onko ap mahdollista että kohtaukset olisi alunperinkin olleet psyykkisiä? Onko jotain sellaista käynyt mikä voisi lasta vaivata?
Ja vielä lisäkysymyksenä, eihän lasta kiusata koulussa/harrastuksissa/kavereiden keskuudessa? Voisi sopia hyvin myös paniikkikohtaukseen.
Ei ole mitään muutoksia ollut tai edes tulossa. Kaveripiiri on sama ja kotonakaan ei mitään draamaa ole. Treeneihin menee mielellään ja usein on kaveri kylässä. Nyt näiden kohtausten jälkeen on ollut huolestunut. Tänään muun muassa sairaalassa pohti voiko tuollaiseen kohtaukseen kuolla ja iskää oli kova ikävä. Ap
Olitko rehellinen pojalle ap?
Olin. Sanoin ettei ole mitään hätää. Sekin rauhoitti kun lääkäri sanoi samaa. Sitten vaihettiin aihetta ja alettiin miettimään minkä pehmiksen poika haluaa syödä. En halua pelotella lastani turhaan, siinä ei olis mitään järkeä. Ap
Voisi olla tuo SVT, sinänsä ei ole vaarallinen ja onnistuu diagnosoida jos saa kohtauksen aikaisen EKG:n tai jos oireita lähes päivittäin niin pitkäaikaisnauhoitus voi olla järkevä. Epileptiseltä tai vaikka diabetekselta ei kuulosta yhtään, myöskään mikään vakavampi sydänsairaus ei noin oireile. Kannattaa vaan itse pysyä rauhallisena ja ohjeistaa kohtauksen aikana kokeilemaan valsalvausta tai kasvojen upottamista kylmään veteen.
En jaksanut kahlata koko ketjua mutta veikkaan samaa kuin ylempänä eli supraventrikulaarinen takykardia. Mun lapsi kärsi tästä. Hankalaa oli vaan saada kohtaus sydänfilmille, vaikka meillä oli kotona lainassakin rekisteröintilaite. Lopulta onnistui ambulanssissa, ja diagnoosi varmistui. Hoitona oli sydämen katetriablaatio joka tehtiin Uudessa Lastensairaalassa nukutuksessa. Sen jälkeen kohtauksia ei ole ollut. Minunkin lapseni oireita pidettiin aluksi psyykkisinä.
Onko ap mahdollista että kohtaukset olisi alunperinkin olleet psyykkisiä? Onko jotain sellaista käynyt mikä voisi lasta vaivata?