Lue keskustelun säännöt.
Rauhoitelkaa mua. Hirveä huoli lapsen oudoista kohtauksista.
01.06.2021 |
Huolissani olen. Lääkäri ensi viikolla vasta ellei pahene. Lauantaina treeneissä oli valittanut että on paha olo. Oli mennyt ihan valkoiseksi ja pulssi oli noussut. Kävin hakemassa pojan ja käytiin päivystyksessä kun pelästyin niin paljon. Kaikki oli hyvin. Eilen illalla pomppi trampoliinilla ja oli taas tullut huono olo. Poika oli taas ihan valkoinen ja pulssi oli kova. Ei oksentanut mutta yökki.. kesti joku 5min ja meni ohi. Hoitaja sanoi että ihan voi rauhallisin mielin olla kun lauantaina on sydän kuunneltu ja sähkökäyrä otettu. Tänään koulussa oli taas tullut samanlainen kohtaus. Meni terkkarille lepäämään ja lähti kotiin. Tuo kohtaus tulee aina yllättäen mutta menee myös ohi yhtä nopeasti. Huolissani olen kun alle viikon sisään jo kolme samanlaista kohtausta. Pojalle en ole näyttänyt mutta miehen kanssa ollaan kyllä googlailtu ja pelottaa. Ei mitään perussairauksia.
Kommentit (242)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta kovin vaaralliselta. Koittakaa rauhoittua.
Vierailija kirjoitti:
Siitä on jo paljon aikaa, kun olin poikasi ikäinen, siinä 9-11v. Minulla tuli lyhyitä , sellaisia pahanolonkohtaukksia. Tuntu kuin kaikki vaan pieni, pieneni , pieneni. ,siis hirveä kauhu. Illalla just kun olin nukahtamassa, tuli muutamia kertoja ja kerran kauniina kirkkaana keväisenä aurinkopäivänä. Aikuiset kysyvyivät, mikä hätänä. En pystynyt sanomaan , kuin että mulla on paha olla.
Menivät nopeasti ohi. Kaukana oli lääkärit, ei käyty silloin. Muuten olin tavallinen terve koululainen ja koti ihanan turvallinen
Koskaan sen jälkeen ei ole vastaavaa ollut . Nekin oli varmaan vain muutaman kuukauden aikana.Nyt aikuisena olen miettinyt , että liittyi varmaan johonkin aivojen kehitykseen tms.
Olen edelleen terve 67v..
Just tuollaista, jopa tunne,että katselee asioita itsensä ulkopuolelta tai tietää toimivansa, mutta on jumissa oman päänsä sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä on jo paljon aikaa, kun olin poikasi ikäinen, siinä 9-11v. Minulla tuli lyhyitä , sellaisia pahanolonkohtaukksia. Tuntu kuin kaikki vaan pieni, pieneni , pieneni. ,siis hirveä kauhu. Illalla just kun olin nukahtamassa, tuli muutamia kertoja ja kerran kauniina kirkkaana keväisenä aurinkopäivänä. Aikuiset kysyvyivät, mikä hätänä. En pystynyt sanomaan , kuin että mulla on paha olla.
Menivät nopeasti ohi. Kaukana oli lääkärit, ei käyty silloin. Muuten olin tavallinen terve koululainen ja koti ihanan turvallinen
Koskaan sen jälkeen ei ole vastaavaa ollut . Nekin oli varmaan vain muutaman kuukauden aikana.Nyt aikuisena olen miettinyt , että liittyi varmaan johonkin aivojen kehitykseen tms.
Olen edelleen terve 67v..Just tuollaista, jopa tunne,että katselee asioita itsensä ulkopuolelta tai tietää toimivansa, mutta on jumissa oman päänsä sisällä.
Täällä vielä sama 67v,,, oli sellainen oikein hätä , jota ei voinut sanoittaa aikuisille ( sellainen maailmanlopuntunnelma) . Kesti varmaan tosi vähän aikaa-itku tuli. Sen jälkeen kaikki ok. Mitään paniikkijuttuja tms en ole koskaan tuntenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa lääkärin diagnosoida paniikkikohtaus, ettei jää joltain jotain muita sairauksia huomaamatta tai hoidon saaminen pitkity. Aika vaarallista sanoa varmaksi mikä toisen lapsessa on tai ei ole.
Basedowin tauti, kilpirauhaskokeiisin mars
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla Mynchausen by proxy kun täällä sääliä kerjäät?
Meidän lapsella samanlaisia kohtauksia. Itse tajusimme että verenpaine romahtaa rasituksessa. Kerran oli 100/39. Lääkäri käski mennä mielenterveystalon nettisivuille. Yksi epäili että verenpainemittarimme on rikki. Muiltakaan lääkäreiltä ei apua tule. Siinä kaikki apu. Yritän rauhoitella lasta vaikka itse olen kauhuissani. Joka päivä odotan soittoa koulusta että nyt se kuoli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli (aikuisena) rajun influenssan jälkeen viisi kuukautta sydänhöiriöitä. Hakkasi saman tien pienestäkin stressiajatuksesta ja melkein joka yö alkoi kesken unien ja heräsin. Nukuin viiden kuukauden aikana tasan kolme yötä hyvin. Mutta en jaksanut välittää - olin tyytyväinen että selvisin influenssasta hengissä ja itse influenssa oli sellainen kokemus, että sen jälkeen mikään ei ole tuntunut miltään.
Eli voi olla oireettoman influenssan jälkioireita. Parane syksyyn mennessä. Ehkä.
https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04649151?term=mRNA-1273&draw=2&r…
A Study to Evaluate the Safety, Reactogenicity, and Effectiveness of mRNA-1273 Vaccine in Adolescents 12 to <18 Years Old to Prevent COVID-19 (TeenCove)
mRNA-1273Biological: Phase 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverillani oli tuollaisten kohtausten takana se jo aiemmin ketjussa mainittu ylimääräinen johdin sydämessä. Pitivät monta vuotta psyykkisenä vaivana ja kaveri söi beetasalpaajaa. Sitten kerran vihdoin saatiin kohtaus vuorokausimittauksessa taltioitua ja kaveri sai oikean hoidon. Ei ole sen ylimääräisen hermoradan poistamisen jälkeen ollut enää mitään.
Aivokasvain?, epilepsia?, tutkimuksiin mars!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap!
Minusta on ihan hyvä, että jaat täällä omaa huoltasi. Se varmasti rauhoittaa, kun saa näkökulmia ja kokemuksia. Toivon, että osaat sivuuttaa nuo ilkeiden ihmisten sairaat kommentit. Älä välitä niistä, niillä ihmisillä täytyy olla todella paha olo oman itsensä kanssa, kun kehtaavat tuollaisia kirjoitella.
En osaa arvata mitään diagnoosia, mutta jokatapauksessa minulle tulee sinun kirjoituksistasi hyvä ja rauhallinen olo. Teillä rakastetaan ja huolehditaan lapsesta, etsitään syy ja huolehditaan, että saa hoitoa.
Olet hyvä äiti ja ihanaa, että lapsella on myös yhtä huolehtiva isä.
Kaikkea hyvää teille. Kyllä kaikki järjestyy parhain päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se iski taas. Aamulla kun poika oli yksin kotona. Soitti mulle ihan hysteerisenä. Musta tuntu että sai samalka jonkinlaisen paniikkikohtauksenkin. Oon vaan noin viiden minuutin päässä kotoa töissä ja kun pääsin kotiin niin tilanne oli ohi mutta sitten alkoi haukkomaan happea ja kiljui että ei saa henkeä. Soitin 112. Ambulanssi tuli paikalle. Alkuun hätäkeskuksessa oltiin että vie omin kyydein päivystykseen mutta mulla ei oo autoa.
Mentiin ambulanssilla päivystykseen ja taas kerran siellä todettiin että kaikki oli hyvin. Verikokeet otettiin ja sydän kuunneltiin, käyrät otettiin ja ultrattiin. Kaikkia verikoetuloksia ei olla vielä saatu. Verensokeri ja hemoglobiini otettiin sormesta ja molemmat oli ok. Verenpaine oli myös ok. Toki sitä en tiesä mikä se ennen sitä paniikkikohtsusta oli. Pojan vointia seurattiin kolmisen tuntia mutta oli ok niin pälstivät meidät kotiin. Huomenna tulee verikokeiden tulokset. Mä jään lapsen kansaa kotiin. Enää ei tarvitse jäädä yksin. Se pojan paniikli mikä iski kun oli yksin ja kävi noin oli sydäntä särkevä. Mun huilitasokin on jissain pilvissä. Tää on painajainen. On itku herkäsdä. Ap
Onko ap mahdollista että kohtaukset olisi alunperinkin olleet psyykkisiä? Onko jotain sellaista käynyt mikä voisi lasta vaivata?
Ja vielä lisäkysymyksenä, eihän lasta kiusata koulussa/harrastuksissa/kavereiden keskuudessa? Voisi sopia hyvin myös paniikkikohtaukseen.
Ei ole mitään muutoksia ollut tai edes tulossa. Kaveripiiri on sama ja kotonakaan ei mitään draamaa ole. Treeneihin menee mielellään ja usein on kaveri kylässä. Nyt näiden kohtausten jälkeen on ollut huolestunut. Tänään muun muassa sairaalassa pohti voiko tuollaiseen kohtaukseen kuolla ja iskää oli kova ikävä. Ap
Huolestuttavaa että on noin isää ikävä vaikka äiti on vierellä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko verensokeria mitattu? Verenpaine?
Alhaisen verenpaine oireita
"Verenpaine luokitellaan matalaksi silloin, kun systolisen (yläpaineen) painetaso on alle 100 mmHg. Tällöin alkaa usein esiintyä oireita, kuten. esimerkiksi heikkoa oloa, huimausta, huonovointisuutta, tykyttelyä rinnassa tai kylmän hikisyyttä."
No haloo! Ap kertoi että nuo kohtaukset tulevat liikunnan yhteydessä. Liikunta nostaa verenpainetta, ei laske!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se iski taas. Aamulla kun poika oli yksin kotona. Soitti mulle ihan hysteerisenä. Musta tuntu että sai samalka jonkinlaisen paniikkikohtauksenkin. Oon vaan noin viiden minuutin päässä kotoa töissä ja kun pääsin kotiin niin tilanne oli ohi mutta sitten alkoi haukkomaan happea ja kiljui että ei saa henkeä. Soitin 112. Ambulanssi tuli paikalle. Alkuun hätäkeskuksessa oltiin että vie omin kyydein päivystykseen mutta mulla ei oo autoa.
Mentiin ambulanssilla päivystykseen ja taas kerran siellä todettiin että kaikki oli hyvin. Verikokeet otettiin ja sydän kuunneltiin, käyrät otettiin ja ultrattiin. Kaikkia verikoetuloksia ei olla vielä saatu. Verensokeri ja hemoglobiini otettiin sormesta ja molemmat oli ok. Verenpaine oli myös ok. Toki sitä en tiesä mikä se ennen sitä paniikkikohtsusta oli. Pojan vointia seurattiin kolmisen tuntia mutta oli ok niin pälstivät meidät kotiin. Huomenna tulee verikokeiden tulokset. Mä jään lapsen kansaa kotiin. Enää ei tarvitse jäädä yksin. Se pojan paniikli mikä iski kun oli yksin ja kävi noin oli sydäntä särkevä. Mun huilitasokin on jissain pilvissä. Tää on painajainen. On itku herkäsdä. Ap
Onko ap mahdollista että kohtaukset olisi alunperinkin olleet psyykkisiä? Onko jotain sellaista käynyt mikä voisi lasta vaivata?
Ja vielä lisäkysymyksenä, eihän lasta kiusata koulussa/harrastuksissa/kavereiden keskuudessa? Voisi sopia hyvin myös paniikkikohtaukseen.
Ei ole mitään muutoksia ollut tai edes tulossa. Kaveripiiri on sama ja kotonakaan ei mitään draamaa ole. Treeneihin menee mielellään ja usein on kaveri kylässä. Nyt näiden kohtausten jälkeen on ollut huolestunut. Tänään muun muassa sairaalassa pohti voiko tuollaiseen kohtaukseen kuolla ja iskää oli kova ikävä. Ap
Huolestuttavaa että on noin isää ikävä vaikka äiti on vierellä...
Lapsi tarvitsee tuekseen molempia vanhempia. Myös sitä iskää vaikka monesti täällä muuta yritetään väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se iski taas. Aamulla kun poika oli yksin kotona. Soitti mulle ihan hysteerisenä. Musta tuntu että sai samalka jonkinlaisen paniikkikohtauksenkin. Oon vaan noin viiden minuutin päässä kotoa töissä ja kun pääsin kotiin niin tilanne oli ohi mutta sitten alkoi haukkomaan happea ja kiljui että ei saa henkeä. Soitin 112. Ambulanssi tuli paikalle. Alkuun hätäkeskuksessa oltiin että vie omin kyydein päivystykseen mutta mulla ei oo autoa.
Mentiin ambulanssilla päivystykseen ja taas kerran siellä todettiin että kaikki oli hyvin. Verikokeet otettiin ja sydän kuunneltiin, käyrät otettiin ja ultrattiin. Kaikkia verikoetuloksia ei olla vielä saatu. Verensokeri ja hemoglobiini otettiin sormesta ja molemmat oli ok. Verenpaine oli myös ok. Toki sitä en tiesä mikä se ennen sitä paniikkikohtsusta oli. Pojan vointia seurattiin kolmisen tuntia mutta oli ok niin pälstivät meidät kotiin. Huomenna tulee verikokeiden tulokset. Mä jään lapsen kansaa kotiin. Enää ei tarvitse jäädä yksin. Se pojan paniikli mikä iski kun oli yksin ja kävi noin oli sydäntä särkevä. Mun huilitasokin on jissain pilvissä. Tää on painajainen. On itku herkäsdä. Ap
Onko ap mahdollista että kohtaukset olisi alunperinkin olleet psyykkisiä? Onko jotain sellaista käynyt mikä voisi lasta vaivata?
Ja vielä lisäkysymyksenä, eihän lasta kiusata koulussa/harrastuksissa/kavereiden keskuudessa? Voisi sopia hyvin myös paniikkikohtaukseen.
Ei ole mitään muutoksia ollut tai edes tulossa. Kaveripiiri on sama ja kotonakaan ei mitään draamaa ole. Treeneihin menee mielellään ja usein on kaveri kylässä. Nyt näiden kohtausten jälkeen on ollut huolestunut. Tänään muun muassa sairaalassa pohti voiko tuollaiseen kohtaukseen kuolla ja iskää oli kova ikävä. Ap
Huolestuttavaa että on noin isää ikävä vaikka äiti on vierellä...
Miksi ei saisi ikävöidä? Uskon että olisi samalla tavalla ollut äitiäkin ikävä jos isä olisi ollut tukena.
Haimasyöpä?