Lue keskustelun säännöt.
Luojan kiitos en asu omakotitalossa
29.05.2021 |
Taas se valitus pihatöistä alkoi,niin järkyttävää kun tuntitolkulla joutuu rempoa ruohonleikkuria,trimmeriä, no nyt laite meni rikki,bensaa pitää hakea. Valivali ei ehdi muuta tehdä.
Niin vaikeelta kuulostaa tutun elämä. Itse asun rivitalossa huoltoyhtiö hoitaa hommat,minä otan aurinkoa terassillani.
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan omakotitalossa, ollaan kyllä asuttu nuorempana niin kerros-, luhti-, kuin rivitalossakin. En enää kyllä haluaisi joutua niihin laatikoihin ihmisten laatikoiden keskelle, ei tuo nurmikon leikkaaminen nyt niin kovin hankalaa ole, istuu vain 2-3h ja kieputtaa välillä rattia. Eikä pakko ole istutella kaikkea kierrettäviä puita, pensaita ja kukkia niin aika vähällä pääsee trimmeri kanssa otettavaa, jonkun terassin tms kävelee sen kanssa ympäri, olipa vaikeeta. Ja kun osan pihaa jättää metsämaaksi niin on kiva suoja vyöhyke naapuriin.
Nyt saa otettua vaikka alasti aurinkoa ja kunneltua omaa musiikkia (eikä naapurin...)
No tietysti linnut konsertoi vieressä.
Kyllä aika korvessa saa asua, jos omakotitalon pihalle ei kuulu naapurin ulkona soittama musiikki, eikä mistään suunnasta ole mitään näköyhteyttä pihaan. Korvessa asuminen on toki asumiseen liittyvä valinta sekin.
Kun asuin lasteni kanssa omakotitalossani meteli ympärillä oli jatkuvaa, mopot pörräsivät, talvella lumikelkat (kaikki mopoilijat alaikäisiä, myös oma poikani) ruohonleikkurit ja sirkkelit lauloi, lapset leikkivät ja mekastivat.
Nyt omistan eläkekodin rivarissa, tuttavani sanoi, kun oli vierailulla luonani, ettei osaa nukkua kun on niin hiljaista.
😂
Jatkan sen verran, että nykyinen kotini on pikkukaupungin keskustassa, taloni oli omakotialueella noin neljä kilometriä tästä keskustasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne on näitä mielikuvituksettomia kotiäitimammoja, jotka elää puutarhuroinnille ja mullassa möyrinnälle. Onko mitään tylsempää kuin istutella niitä hemmetin taimia joka nurkalle ja niitä sitten selkä kyttyrällä kitkeä ja klähmiä?
Olin yhden kesän ison omakotitalon talonvahtina ja ei ikinä enää. Olin kuolla tylsyyteen ja naapureiden kakaroiden ujellukseen - kahluuallas oli joka naapurissa. Siihen vielä oksasaksien ja ruohonleikkureiden säksätys ja koirien haukunta. Pitäkää tunkkinne, minä en kerrostalosta omakotitaloon liikahda!
Minä olen tuollainen puskissa kökkijä. Ensin tässä pihalla, sitten kasvihuoneessa, kesämmällä marjapensaissa ja metsässä. Rakastan tätä, tää on mun harrastukseni jota voin - valitettavasti - harrastaa vain muutaman kuukauden vuodessa.
En voisi kuvitellakaan harrastavani salillakäyntiä (hirveä haju, ähinä, vanhoja ukkoja, tunkkainen ilma jne), golfia (ollaan niin fiiniä että pitää olla tietynlaiset ruutuhousutkin! Eikä osata puhua MISTÄÄN muusta kuin golfista, junttia. Tosi tylsä harrastus!), agilityä (koirat on kivoja joo kunhan ei haise eikä hauku), jenkkiautoja (no, nää on ihan oma ihmisryhmänsä), juoksemista (en tykkää hikoilla enkä hölskyä edes näin normaalipainoisena).
Kuten huomaat jokaisella on omat lemppariharrastukset ja inhokit;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskaltaisi ikinä asua omakoti- tai rivitalossa. Koska vaan voi joku hullu tunkeutua sisälle ja tehdä mitä tahansa.. näitä on ollut.
Mieluummin täällä kaupungissa kerrostalon yläkerroksissa rauhassa.
Juu onneksi kerrostaloasuntoihin ei ikinä murtauduta.
Tämä! Ja mulla on vielä omakotitalossa sellanen lauma kiukkusen oloisia koiria, ettei tänne kyllä hullukaan yritä. Koita samaa kerrostalossa tai rivarissa ja saat häädön. Täällä nää ei onneks häiritse edes ketään, kun naapurit asuu niin kaukana.
Ja mitä pihatöihin tulee, niin kyllä mä nautin! Hyvää liikuntaa ja joku tarkoitus sillä myös. Ei sitä ainaista juoksemista jossain, koska pakko liikkua. Se oman käden jäljen näkeminen on sen kaiken vaivan arvoista. :)
Toi on kyllä ihan totta, että harvoin se omakotitalon piha on mikään yksityisyyden tyyssija. Naapurit ne on sielläkin: sirkkelit laulaa, kakarat kiljuu trampassa, grillikäryt leviää, musiikki pauhaa. Jos taas piha on oikeasti yksityinen, on se jossain peräkylillä. (Paitsi tietty mammojen hehtaarien sähköaidatut pihat ovat Kulosaaressa merenrannalla, rantaviivan pituus 4 km. Mutta viestini koskee meitä taviksia.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan omakotitalossa, ollaan kyllä asuttu nuorempana niin kerros-, luhti-, kuin rivitalossakin. En enää kyllä haluaisi joutua niihin laatikoihin ihmisten laatikoiden keskelle, ei tuo nurmikon leikkaaminen nyt niin kovin hankalaa ole, istuu vain 2-3h ja kieputtaa välillä rattia. Eikä pakko ole istutella kaikkea kierrettäviä puita, pensaita ja kukkia niin aika vähällä pääsee trimmeri kanssa otettavaa, jonkun terassin tms kävelee sen kanssa ympäri, olipa vaikeeta. Ja kun osan pihaa jättää metsämaaksi niin on kiva suoja vyöhyke naapuriin.
Nyt saa otettua vaikka alasti aurinkoa ja kunneltua omaa musiikkia (eikä naapurin...)
No tietysti linnut konsertoi vieressä.
Kyllä aika korvessa saa asua, jos omakotitalon pihalle ei kuulu naapurin ulkona soittama musiikki, eikä mistään suunnasta ole mitään näköyhteyttä pihaan. Korvessa asuminen on toki asumiseen liittyvä valinta sekin.
Ei aina. Meillä on siitä onnekas tilanne, että vaikka asumme suuren kaupungin keskusta-alueella omakotitalossa hyvän kokoisella tontilla, niin on myös sitä omaa rauhaa, kun olemme rauhallisen kadun päädyssä. Viereinen naapurikaan ei ole ihan lähellä ja meillä on kunnon pusikot suojana
aitana. Lisäksi talon vierestä menee reitti rauhalliselle luontopolulle ja pääsee järven rantaankin kätevästi. Kyllähän meidän talostakin elämää näkyy, mutta meidän takapihalle ei näy kunnolla kuin ilmateitse.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn keväällä ison pöntön bensaa ja se riittää koko kesäksi. Poika ja minä leikataan ruoho vuoronperään, eli leikkaan noin kerran kahdessa viikossa tunnin. Keväällä ketään raparperit ja laitan kesäkukat, syksyllä siivoan lehtipuhaltimella ja kerään omenat. Talvisin käy linkomies.
En valita, teen vain sen minkä viitsin ja siten olen pihani luonut.
Luojan kiitos en asu kerrostalossa, tulisin hulluksi.
Vierailija kirjoitti:
En uskaltaisi ikinä asua omakoti- tai rivitalossa. Koska vaan voi joku hullu tunkeutua sisälle ja tehdä mitä tahansa.. näitä on ollut.
Mieluummin täällä kaupungissa kerrostalon yläkerroksissa rauhassa.
No tämä. Itseä pelottaisi helvetisti. En kerrostalossakaan muuttaisi koskaan maantasalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään. Sain just mieleiseni talon, oli ihanaa suunnitella arkkitehtien kanssa se täydellinen koti, just omannäköinen.
Naapureina lääkäreitä ym, eli he osaavat kyllä käyttäytyä.
Nautin joka hetkestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskaltaisi ikinä asua omakoti- tai rivitalossa. Koska vaan voi joku hullu tunkeutua sisälle ja tehdä mitä tahansa.. näitä on ollut.
Mieluummin täällä kaupungissa kerrostalon yläkerroksissa rauhassa.
No tämä. Itseä pelottaisi helvetisti. En kerrostalossakaan muuttaisi koskaan maantasalle.
Olen asunut 66 vuotta omakotitaloissa, koskaan ei ole varas käynyt, ei edes pihalta ole mistään viety. Kerrostaloalueella tuossa n. kilometrin päässä on jatkuva riesa varkauksista, pyykkituvista, pyörävarastoista ja pihoilta katoaa tavaraa jatkuvasti, porraskäytävistä löytyy juoppoja nukkumassa, ovia yritetään vääntää auki jne., jne. Parvekkeiden tekemisistä tapellaan jatkuvasti, aina on jonkun parvekkeella kesäaikaan juopposakki tupakalla ja mölyämässä.
Kyllä kerrostalo (pois lukien joku vanha miljoonia maksava osake merenrannasta) on vihonviimeinen paikka asua. Ja juu, jollekin sattuu hiljainen naapurusto, mutta tilanne voi muuttua ihan milloin vain kun saa vääränlaiseen naapurin. Omakotitalo tarpeeksi isolla tontilla on hyvä, ja omakotitaloissa yleensä (toki on poikkeuksiakin) asuu kotiaan arvostavia ihmisiä. Kerrostalo on yleensä sellainen välivaihe kun muuta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma?
Meillä on puutarhuri tuohon hommaan. Minäkin otan aurinkoa ja ihailen ruskettunutta nurmikonleikkaajaa, vieläpä ikiomalla uima-altaalla, kaukana naapureista.
Kuolisin jossain hikisessä rivarissa. 😂
Juupa juu, terveisiä sinne Kelan maksamaan 16 neliön yksiöön. Joko on lämpöä 30 astetta, sisällä?
Vierailija kirjoitti:
Ne on näitä mielikuvituksettomia kotiäitimammoja, jotka elää puutarhuroinnille ja mullassa möyrinnälle. Onko mitään tylsempää kuin istutella niitä hemmetin taimia joka nurkalle ja niitä sitten selkä kyttyrällä kitkeä ja klähmiä?
Olin yhden kesän ison omakotitalon talonvahtina ja ei ikinä enää. Olin kuolla tylsyyteen ja naapureiden kakaroiden ujellukseen - kahluuallas oli joka naapurissa. Siihen vielä oksasaksien ja ruohonleikkureiden säksätys ja koirien haukunta. Pitäkää tunkkinne, minä en kerrostalosta omakotitaloon liikahda!
Sinä kuulostat todella inhottavalta ihmiseltä, onneksi en tunne sinua, kateellista rassukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut vauvasta asti omakotitalossa, eli ihan päivänselvää oli että myös se oma tupa rakennetaan.
Mukavaa kun hevoset on omassa pihassa, saa harrastaa just niin paljon kuin haluaa. Meillä talo peltojen ympärillä, eli naapureitakaan ei ole. Varashälyttimet ja - kamerat tekee kyllä turvallisen olon, jos varkaita pelkää.
Samoin mies tykkää, kun voi harrastaa omia juttuja kotipihassa.
Ihana vapaus, se oma tupa, lupa ja rauha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma?
Meillä on puutarhuri tuohon hommaan. Minäkin otan aurinkoa ja ihailen ruskettunutta nurmikonleikkaajaa, vieläpä ikiomalla uima-altaalla, kaukana naapureista.
Kuolisin jossain hikisessä rivarissa. 😂
Juupa juu, terveisiä sinne Kelan maksamaan 16 neliön yksiöön. Joko on lämpöä 30 astetta, sisällä?
Mulle saa olla ihan rauhassa kade. 😘😘😘 Toiset kato viitsi aikoinaan opiskella, eikä jakaa pesäänsä. Nyt sitten nautitaan kovapalkkaisen duunin hedelmistä. 😊 Tsemppiä sulle, säälittävä volsu. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laatoita tai pistä sepeliä päälle niin ei tarvitse leikata nurmikkoa. Tai vaihda kanssani kämppää ja muuta nauttimaan kerrostaloelämästä kaikilla lisukkeilla.
Molemmissa on hyvät ja huonot puolet.
Omakotitaloasuminen sopii hyvin hyvätuloisille.
Omakotitalossa parasta on iso piha ja tila, mutta onhan siinä huolehdittavaa enempi kuin kerrostalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan omakotitalossa, ollaan kyllä asuttu nuorempana niin kerros-, luhti-, kuin rivitalossakin. En enää kyllä haluaisi joutua niihin laatikoihin ihmisten laatikoiden keskelle, ei tuo nurmikon leikkaaminen nyt niin kovin hankalaa ole, istuu vain 2-3h ja kieputtaa välillä rattia. Eikä pakko ole istutella kaikkea kierrettäviä puita, pensaita ja kukkia niin aika vähällä pääsee trimmeri kanssa otettavaa, jonkun terassin tms kävelee sen kanssa ympäri, olipa vaikeeta. Ja kun osan pihaa jättää metsämaaksi niin on kiva suoja vyöhyke naapuriin.
Nyt saa otettua vaikka alasti aurinkoa ja kunneltua omaa musiikkia (eikä naapurin...)
No tietysti linnut konsertoi vieressä.
Kyllä aika korvessa saa asua, jos omakotitalon pihalle ei kuulu naapurin ulkona soittama musiikki, eikä mistään suunnasta ole mitään näköyhteyttä pihaan. Korvessa asuminen on toki asumiseen liittyvä valinta sekin.
Ei aina. Meillä on siitä onnekas tilanne, että vaikka asumme suuren kaupungin keskusta-alueella omakotitalossa hyvän kokoisella tontilla, niin on myös sitä omaa rauhaa, kun olemme rauhallisen kadun päädyssä. Viereinen naapurikaan ei ole ihan lähellä ja meillä on kunnon pusikot suojana
aitana. Lisäksi talon vierestä menee reitti rauhalliselle luontopolulle ja pääsee järven rantaankin kätevästi. Kyllähän meidän talostakin elämää näkyy, mutta meidän takapihalle ei näy kunnolla kuin ilmateitse.Ohis
Meillä sama. 25 min Kamppiin, 3000m2 tontti, palvelut alle 1 km. Julkisivun puolelta näkee taloja n 500m päässä laakson toisella puolella. Oleskelupihalta näkee naapurin talon ikkunattoman (no vessan pikkuikkuna) päädyn 40m päässä, heidän oleskelupihansa talon toisessa päädyssä. Toisella puolella taloamme mustikkametsä ja autotalli meidän ja naapurin välissä. Puiden läpi ei näy juuri mitään.
Meillä ei ole ollut meluavia naapureita kertaakaan näiden okt:ssa asuttujen 26v aikana. Edes musiikkia ei kuule?? Lasten ja ruohonleikkurin äänet on ihania, muistuttaa kesästä. Jos joku sirkkelöi hetken keskellä päivää ei häiritse sekään, meillä nukutaan öisin. Mopoja tasan 1 äänietäisyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut vauvasta asti omakotitalossa, eli ihan päivänselvää oli että myös se oma tupa rakennetaan.
Mukavaa kun hevoset on omassa pihassa, saa harrastaa just niin paljon kuin haluaa. Meillä talo peltojen ympärillä, eli naapureitakaan ei ole. Varashälyttimet ja - kamerat tekee kyllä turvallisen olon, jos varkaita pelkää.
Samoin mies tykkää, kun voi harrastaa omia juttuja kotipihassa.
Ihana vapaus, se oma tupa, lupa ja rauha.
Minä olen kasvanut just tuollaisessa ympäristössä, jossa oli hevosia ja kaikenlaisia muitakin eläimiä, mutta itse en tuollaisesta ympäristöstä loppujen lopuksi tykkää vaan olen mieltynyt kaupunkielämään. Onneksi siskoni on ihan eri maata ja hän halusi ehdottomasti kotitalomme itselleen ja minä taas tyytyväisenä pääsin osuudestani eroon.
Kun asuin lasteni kanssa omakotitalossani meteli ympärillä oli jatkuvaa, mopot pörräsivät, talvella lumikelkat (kaikki mopoilijat alaikäisiä, myös oma poikani) ruohonleikkurit ja sirkkelit lauloi, lapset leikkivät ja mekastivat.
Nyt omistan eläkekodin rivarissa, tuttavani sanoi, kun oli vierailulla luonani, ettei osaa nukkua kun on niin hiljaista.
😂