Mikä harmittaa sinua juuri nyt?
Onko sinulla nyt joku asia joka sinua harmittaa juuri nyt.
Kommentit (2931)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännön tason harmi: niittokone hajosi. Yksi tyyppi jo kävi diagnoosin antamassa, mutta kun ryhdyin sen tiedon perusteella haravoimaan koneelle varaosamyyjää, niin tökkäsi heti ainakin siinä kauppaketjussa ja myymälässä mistä sen n 5 v sitten hankin. Sain sieltä sentään toisen puljun nimen, sinne olen nyt jättänyt perustiedot koneesta ja viasta, sekä soittopyynnön.
Vaikka on mahtavaa olla nainen, niin joskus harmittaa olla nainen. Tuntuu että kaikki koneet hajoaa käsiin (tehdäänkö kaikki koneet nykyään sellaisiksi että eivät edes naisen käsittelyssä kestä?), eikä minulla ole mitään naisperuskurssia käytynä niitten korjaamiseen. Kun niitä sitten pitäisi saada huoltoon ja korjaukseen, ollaan kaltevalla tiellä. Tuo kyseinen koneeni korjattiin samasta viasta toissavuonna, kone toimi jotenkuten viime kesän, nyt teki lopullisen laupeuden. Kun käynnistinvaijeri on muuttunut löysäksi letkuksi, ei sillä ole enää virkaa.
Olen hyvin motivoitunut ruohonleikkaaja itse. Ruohon niskaan käyminen on lempipuuhiani. Asiaan keksityt leikkurit vain eivät kestä minun julmettua höykytystäni! Damn!
Mitä mä just luin... Luuletko että miehet saa jotenkin synnyinlahjana taidon koneiden käsittelyyn? Että miesten ei tartte opetella mitään vaan pelkän kromosomin takia osaavat korjata :D
Kyllä, pojat oppivat luonnostaan luontevan suhtautumisen koneisiin, koska he pääsevät isän mukana katsomaan miten konetta korjataan ja pojilla kun on kiinnostus kaikenlaisten mekaanisten vermeitten toimintaan ja rakenteisiin niin heille se oppi menee jo nuorena selkäytimeen. Enpä ole kuullut tyttöjen paljon osallistuneen isänsä/äitinsä kanssa minkään härvelin korjaamiseen. Juuri oli koneeni tiimoilta keskustelu sen tyypin kanssa joka tuli tekemään diagnoosin. Hän kertoi juuri tämän kokemuksen omalta kohdaltaan ja oli siitä kiitollinen ja kertoi että hänen oma poikansa saa nyt samanlaista oppia isältään. Näin se sisko hyvä menee. Vain aniharvat tytöt jotenkin mutkan kautta päätyvät perheissä olemaan niitä jotka kutsutaan rakkineita korjaamaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännön tason harmi: niittokone hajosi. Yksi tyyppi jo kävi diagnoosin antamassa, mutta kun ryhdyin sen tiedon perusteella haravoimaan koneelle varaosamyyjää, niin tökkäsi heti ainakin siinä kauppaketjussa ja myymälässä mistä sen n 5 v sitten hankin. Sain sieltä sentään toisen puljun nimen, sinne olen nyt jättänyt perustiedot koneesta ja viasta, sekä soittopyynnön.
Vaikka on mahtavaa olla nainen, niin joskus harmittaa olla nainen. Tuntuu että kaikki koneet hajoaa käsiin (tehdäänkö kaikki koneet nykyään sellaisiksi että eivät edes naisen käsittelyssä kestä?), eikä minulla ole mitään naisperuskurssia käytynä niitten korjaamiseen. Kun niitä sitten pitäisi saada huoltoon ja korjaukseen, ollaan kaltevalla tiellä. Tuo kyseinen koneeni korjattiin samasta viasta toissavuonna, kone toimi jotenkuten viime kesän, nyt teki lopullisen laupeuden. Kun käynnistinvaijeri on muuttunut löysäksi letkuksi, ei sillä ole enää virkaa.
Olen hyvin motivoitunut ruohonleikkaaja itse. Ruohon niskaan käyminen on lempipuuhiani. Asiaan keksityt leikkurit vain eivät kestä minun julmettua höykytystäni! Damn!
Mitä mä just luin... Luuletko että miehet saa jotenkin synnyinlahjana taidon koneiden käsittelyyn? Että miesten ei tartte opetella mitään vaan pelkän kromosomin takia osaavat korjata :D
Kyllä, pojat oppivat luonnostaan luontevan suhtautumisen koneisiin, koska he pääsevät isän mukana katsomaan miten konetta korjataan ja pojilla kun on kiinnostus kaikenlaisten mekaanisten vermeitten toimintaan ja rakenteisiin niin heille se oppi menee jo nuorena selkäytimeen. Enpä ole kuullut tyttöjen paljon osallistuneen isänsä/äitinsä kanssa minkään härvelin korjaamiseen. Juuri oli koneeni tiimoilta keskustelu sen tyypin kanssa joka tuli tekemään diagnoosin. Hän kertoi juuri tämän kokemuksen omalta kohdaltaan ja oli siitä kiitollinen ja kertoi että hänen oma poikansa saa nyt samanlaista oppia isältään. Näin se sisko hyvä menee. Vain aniharvat tytöt jotenkin mutkan kautta päätyvät perheissä olemaan niitä jotka kutsutaan rakkineita korjaamaan!
Tämän on pakko olla joku maaseutujuttu. Väännän rautalangasta: pojat eivät edelleenkään opi luonnostaan, vaan oppivat silloin jos heillä on lähipiirissä joku joka ottaa heidät mukaan. Kuten itsekin tuossa totesit.
Harmittaa se, että kesälomasuunnitelmat saattavat romuttua EM-kisaturistien itsekkyyden takia.
Naapurin nainen ollut sairaalassa jo yli viikon.Ei ole tietoa miten nyt voi.
Ihan juuri nyt ei mikään harmita.
Rahanpuute harmittaa. Pitäis myydä jotain, mutta keräilemistäni jutuista en pysty monestakaan luopumaan ja toisekseen niistä ei saa kunnollista hintaa. Miksi pitää olla köyhä ja miksi tulee aina jotain yllärimenoja
Harmittaa kun ei jaksa tehdä mitään kuumuuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Rahanpuute harmittaa. Pitäis myydä jotain, mutta keräilemistäni jutuista en pysty monestakaan luopumaan ja toisekseen niistä ei saa kunnollista hintaa. Miksi pitää olla köyhä ja miksi tulee aina jotain yllärimenoja
Vain idiootit tarrautuvat materiaan kuin hukkuva pelastusrenkaaseen...
Harmittaa kun muut ei välitä koronarajoituksista mitään. Itse yrittää olla varovainen kun ei rokotustakaan ole ja muutenkin hankala terveystilanne ja eihän sitä lapsellekaan toivoisi.
Sitten vaan ihmiset tuppautuu kyläilemään ilman tietoakaan mistään turvaväleistä ja maskeista ☹️
Oma noin 20v pitkä parisuhde hieman harmittaa kun siinä ei ole kaikki kohdallaan, mutta toisaalta ei niin isoa vikaakaan että sen haluaisi päättää. Toisessa vaakakupissa on luotettava kumppanuus, sujuva yhteinen arki, paljon muistoja ja historiaa sekä tietty yhteistä omaisuutta ja vielä alaikäiset lapset, joiden paras on tärkeysjärjestyksessäni erittäin korkealla. Toisessa vaakakupissa painaa liian hallitseva kumppani, jonka kanssa on vaikea ottaa asioita puheeksi johtuen kiukkuisesta suhtautumisesta hänelle epämieluisiin asioihin sekä jokseenkin riittämätön seksi. Vaihtamalla asiat voivat joltain osin parantua, mutta kaikissa ihmisissä on joka tapauksessa hyvät ja huonot puolensa eikä kukaan siinä mielessä ole aivan täydellinen. Joka parisuhde varmasti arkeentuu jollain tavalla useiden vuosien aikana. Eniten siis harmittaa varmaan kuitenkin tämä asian päässä pyöriminen, olisi kiva vain nauttia kesästä ilman huolia ja murheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahanpuute harmittaa. Pitäis myydä jotain, mutta keräilemistäni jutuista en pysty monestakaan luopumaan ja toisekseen niistä ei saa kunnollista hintaa. Miksi pitää olla köyhä ja miksi tulee aina jotain yllärimenoja
Vain idiootit tarrautuvat materiaan kuin hukkuva pelastusrenkaaseen...
Sitten oon idiootti. En vaan raaski luopua kokoelmani osista. Ja jos raaskisinkin, en saisi myynnistä omiani pois saatikka voittoa niin myynti ei ole silloin järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa tai enemmänkin ehkä pelottaa se, että löytyi TAAS uusi koronavariantti! 😦😨😡😲
Rokotteet aiheuttavat muunnoksia.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei halua muuta kuin seksiä.
Voi harmi! Onkohan kahvi osallisena tuohon valtavaan seksin tarpeeseen?
Olen onnellinen, kun kultani ei ole tälläinen. Syksyllä 20v. aviossa rakkaani kanssa. Juo kahvia 😆
Vierailija kirjoitti:
Syytön leviämiseen kirjoitti:
Harmittaa se Venäjän tuliainen, eli neljäs SARS-CoV-2 virus aalto. Olisin tarvinnut vapaan kesän. Nyt jatkuu raastava yksinäisyys ja keuhot tulessa, naamareista johtuen, olo.
Tämä.
Mä odotin, että vihdoin uskaltaa lähteä asioimaan riskiryhmäläisenä. On jäänyt väliin hammaslääkäri, optikko, gyne, mammografia, kampaaja, kosmetologi, fysioterapeutti, jalkahoitaja, pankki, passikuvaus henkilökorttiin jne.
Ja sitten kerrotaan, että tuohon varianttiin ei rokote tehoa. Niin epäoikeudenmukaista! Minäkin haluaisin tavata ihmisiä kasvokkain! Enkä halua kuolla ennen aikojani ettei jää lapset pieninä orvoiksi.
Uskotko ihan kaiken kyseenalaistamatta? Voih.
Joo harmittaa kun ei sada, alkaa joka paikka olla rutikuivaa, sade tekis hyvää.
Harmittaa, se ettei sada, ei millään. Pilvet kiertää kaukaa. Kaikki kuolee ja kuihtuu tähän kuumuuteen.
Tänään olisi ollut 33-vuotis hääpäivä.
Mua harmittaa, että mulla on toivottu ja ihana vauva, mutta mua masentaa. Masentaa ja väsyttää. En jaksa lähteä vauvan kanssa kotoa mihinkään, eikä edes ole mitään paikkaa mihin mennä. Vauvakirja täyttämättä, valokuvat ottamatta. Kuljen sumussa päivästä toiseen, kaikki päivät ovat samanlaisia. Hoidan lapsen parhaani mukaan ja hän vaikuttaakin ihan iloiselta ja onnelliselta lapselta. Itseäni en jaksa hoitaa. Pelottaa, että vaikka hymyilen ja juttelen vauvalle, se alkaa huomaamaan miten pinnallista esitystä se on. Aamulla alan odottamaan, että tulispa mies töistä ja olis vauvan kanssa ja illalla odotan, että tulispa aamu ja mies lähtis töihin sotkemasta mun ja vauvan kotirutiineja. Harmittaa aiva helvetisti, miks tää on tämmöstä?
Mitä mä just luin... Luuletko että miehet saa jotenkin synnyinlahjana taidon koneiden käsittelyyn? Että miesten ei tartte opetella mitään vaan pelkän kromosomin takia osaavat korjata :D