Onko muilla mentaliteettia, etteivät kampaajat, kahvilat, kasvohoidot jne. kuulu itselle?

Normaali palkka normaalista työstä ei takaa enää tämän päivän Suomessa normaalia elämää

Itse joskus käyn laitattamassa kulmakarvani, kun näkö on niin huono etten itse viitsi. Mutta kampaajalle en ole käynyt nytkään varmaan neljään vuoteen enkä kyllä kosmetogillakaan kymmeneen vuoteen, silloinkin vähän pakon edessä. Uusia vaatteita en osta itselleni käytännössä koskaan, enkä ole edes kaivannut. Ravintoloissa käydään kylläkin ehkä kerran viikossa ja ulkomailla ihan vaan matkailemassa vähintään kerran vuodessa, eli ne on sitten minun luksukset. Kukin tyylillään.

Itsekin pidän ulkonäön jatkuvaa puunaamista jotenkin vulgäärinä, enkä oikeastaan ymmärrä näitä täyte- ja lisäosanaisia kovin hyvin. Vaikka olisin multimiljönääri, niin en leikkelisi enkä täyttelisi itseäni, en varmaan edes meikkailisi tai kävisi kampaajalla nykyistä useammin. Pidän pitkistä hiuksistani ja omasta luonnollisesta pärstästäni.

Jos joku asia ei tunnu sinusta luontevalta, vaikka varaa olisi, niin ei ole mikään pakko niitä harrastaa. Minulla olisi varaa ostaa auto, mutta en koe tarvitsevani sitä, niin en osta.

En kerta kaikkiaan näe syytä miksi käyttäisin tällaisia palveluita kun paras terveys ja paras iho näyttää olevan nunnilla, jotka eivät lutraa itseensä mitään modernin kemianteollisuuden tököttejä tai koskettele toistensa kasvoja.

Olispa rahaa käydä kampaajalla, kasvohoidossa, kahvilassa tai edes kuntosalilla.

T. Pitkäaikaistyötön

Olen pohtinut, miksi hyvinvointipalveluihin sijoittamisesta tulee syyllinen olo. Joku kasvatukseen liittyvä selitys varmasti taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

Olispa rahaa käydä kampaajalla, kasvohoidossa, kahvilassa tai edes kuntosalilla.

T. Pitkäaikaistyötön

Voit kuntoilla kotona omalla painolla. Kato Youtubesta jumppavideoita.

Olen aina pitänyt kahviloita turhina. Kauhea möykkä niissä, en kestä kuunnella. 

Kampaajilla ei saa olla rauhassa vaan pitää pölöttää jotain ja joku ulkopuolinen asiakas kuuntelee vieressä. 

Kasvohoidot ym vasta turhaa touhua onkin! Kenellä on edes aikaa ja rahaa moiseen turhaan.

Noissa paikoissa käyminen tukee yrittäjyyttä, joten sen voisi nähdä yleisenå hyvänäkin.

Ei ole ollut tuollaista tunnetta, jota aloittaja kuvailee. Sen sijaan ihan uupumisen takia kampaajalla käynneissä oli toisinaan pitkät välit työvuosina. Ja jos rahaa on vähän, niin ei ole varaakaan tuhlata noihin.

Minusta kampaajalla ja parturissa käynti ei ole hemmottelua vaan tavallista. Kampaaja ja parturi osaavat yleensä tehdä karvojen leikkaukset paremmin kuin kukaan ammattitaidoton. Lopputulos näyttää silloin paremmalta.

Tunnen ihmisiä, jotka mielestään osaavat hoitaa sen itse. En ole kehdannut sanoa heille, että näyttäisivät varmaan paremmilta, jos kävisivät oikealla parturilla.

Omassa tuttavapiirissä olen havainnut suurta vaihtelua tässä. Joku pitää aivan itsestään selvyytenä, että kampaajalla käydään säännöllisesti. Joku ei käy koskaan. Eikö oikeasti halua vai mikä estää? Raha? Vai juuri tällainen tunne ettei pitäisi, ettei ole sen arvoinen? 

Kun katsoo suomen katukuvaa niin siitä voi päätellä että varmaan aika monella

Ohis, mutta miksi kampaamo tai kasvohoito mielletään joksikin hemmotteluksi? Ymmärrän, että suklaakakku ja hyvä kahvi kivassa kahvilassa tuntuu hemmottelulta, mutta itse ainakin rinnastan kampaajalla ja kasvohoidossa käynnin pikemmin hammashygienistillä käyntiin. Kampaajalla käyn monta kertaa vuodessa, ja lähinnä siellä on tosi tylsää ja menee aikaa. Mitä hemmottelua on siinä, että istuu pitkän aikaa tuolissa puhaltimen alla, ja mahdollisesti kuulee tahtomattaankin viereisessä tuolissa istuvan henkilön ja kampaajan pääosin tylsät tai ärsyttävät keskustelut? Kasvohoidossa kävin kerran ja kokemus oli niin epämiellyttävä, etten mene enää uudestaan.

Ei mulla ole ollut tarvetta tuollaisille hoidoille. Kampaajalla toki kävin ennen, mutta sitten korona-aikana huomattiin, että puoliso osaa ihan hyvin leikata vaikka polkkatukan.

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut, miksi hyvinvointipalveluihin sijoittamisesta tulee syyllinen olo. Joku kasvatukseen liittyvä selitys varmasti taustalla. 

Itse koen, että ne ovat juuri sitä turhamaisuutta, mistä lapsena varoitettiin. Ja sitähän ne tietenkin ovatkin. Lapsena opetettiin, että turhamainen ihminen on itsekeskeinen, itserakas ja omahyväinen, ja hän pyrkii herättämään muiden ihailua, eikä tämä siis ollut silloin, eikä mahdollisesti ole edelleenkään, mitenkään tavoiteltava ominaisuus ihmisessä, edes naisessa. Ellei sitten ole niin, ettei naisella ole mitään muita avuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut, miksi hyvinvointipalveluihin sijoittamisesta tulee syyllinen olo. Joku kasvatukseen liittyvä selitys varmasti taustalla. 

Itse koen, että ne ovat juuri sitä turhamaisuutta, mistä lapsena varoitettiin. Ja sitähän ne tietenkin ovatkin. Lapsena opetettiin, että turhamainen ihminen on itsekeskeinen, itserakas ja omahyväinen, ja hän pyrkii herättämään muiden ihailua, eikä tämä siis ollut silloin, eikä mahdollisesti ole edelleenkään, mitenkään tavoiteltava ominaisuus ihmisessä, edes naisessa. Ellei sitten ole niin, ettei naisella ole mitään muita avuja.

Yhtä lailla sitten meikkaaminenkin on turhamaista. Pitää mennä luomuna vaan. Eikä hiuksia tule värjätä, tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä olen havainnut suurta vaihtelua tässä. Joku pitää aivan itsestään selvyytenä, että kampaajalla käydään säännöllisesti. Joku ei käy koskaan. Eikö oikeasti halua vai mikä estää? Raha? Vai juuri tällainen tunne ettei pitäisi, ettei ole sen arvoinen? 

Minulla kyllä olisi rahaa, mutta pidän hiuksistani. En halua värjätä niitä ja latvat on helppo itse lyhentää saksilla tarvittaessa, siihen menee aikaa noin 1 minuutti, ei maksa mitään eikä tarvitse lähteä minnekään kotikylppäristä.

Kampaajalla käyn säännöllisesti mutta muuten pihistelee, vaikka tulot on hyvät. Olen köyhästä perheestä. Töitä vanhemmat tekivät paljon mutta he olivat kilttejä. Käytettiin hyväksi heidän hyväntahtoisuutta.  

Aika turhaa itselleni. 

Minusta taas on ihanaa, kun joku hoitaa ja hemmottelee minua. Käyn siis n. kerran kuukaudessa kasvohoidossa, manikyyrissä (ei mitään geelilakkauksia), parin kk välein jalkahoidossa, kausittain kerran viikossa hierojalla, 6 viikon välein kampaajalla, koska minulla on lyhyehköt hiukset jne. Itse hoidan kotona myös kasvojani tekemällä aamuin illoin kevyen hieronnan ja kasvojoogan. Liekö sen tulosta, ettei minulla näin 65-vuotiaana juurikaan ole ryppyjä?

Kahviloita en pidä hemmotteluna, juon mieluummin hyvää kahvia kotona, koska en kuitenkaan syö mitään leivonnaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut, miksi hyvinvointipalveluihin sijoittamisesta tulee syyllinen olo. Joku kasvatukseen liittyvä selitys varmasti taustalla. 

Itse koen, että ne ovat juuri sitä turhamaisuutta, mistä lapsena varoitettiin. Ja sitähän ne tietenkin ovatkin. Lapsena opetettiin, että turhamainen ihminen on itsekeskeinen, itserakas ja omahyväinen, ja hän pyrkii herättämään muiden ihailua, eikä tämä siis ollut silloin, eikä mahdollisesti ole edelleenkään, mitenkään tavoiteltava ominaisuus ihmisessä, edes naisessa. Ellei sitten ole niin, ettei naisella ole mitään muita avuja.

Yhtä lailla sitten meikkaaminenkin on turhamaista. Pitää mennä luomuna vaan. Eikä hiuksia tule värjätä, tietenkään.

Minä olen juuri tällainen kuvailemasi nainen! No ok, juhlatilaisuuksiin laitan ripsaria ja saatan käydä ne kulmat värjäämässä, that's it. Ei ole kukaan koskaan ainakaan päin näköä sanonut, että näytätpä kamalalta. Omasta mielestäni olen yleensä aivan riittävän siisti ja kaunis.