Nainen, oma kaveripiiri ja ikuinen ongelma

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että sinusta vaikkapa sovinistisille jutuille porukkaa myötäilläkseen nauraminen EI kerro ihmisen arvoista. VARSINKIN kun esimerkissä sen miehen omaa naista nöyryytettiin luomalla kaikille tilanteessa oleville mielikuva jossa häntä pistellään kakkoseen. Olisin syvästi loukkaantunut, jos mieheni ei tuommoisessa tilanteessa vähintään toteaisi tiukkaan sävyyn että meidän petiasiat ei kuulu teille ja tekisi näin selväksi, että ei hyväksy minun asettamistani sovinistisen läpän kohteeksi.

Sitten taas jos ajatellaan sitä että viet naisen johonkin missä hän näkee että kaverisi ovat sovinistisia juntteja ja sinä naureskelet mukana, niin totta kai siinä herää epäilys että esität vaan naiselle jotain muuta kuin mitä olet. Ihminen jonka arvot/käytös muuttuu tilanteen mukaan vaikuttaa epäluotettavalta.

Jos mies kaikessa konfliktin välttelyssään ei uskaltaisikaan tulistua kavereille ja puolustaa naistaan, niin voisi edes todeta, että mepä tästä nyt Mirjan kanssa lähdetäänkin jatkamaan iltaa muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Nykyajan naiset ja miehet eivät kestä mitään. Eivätkä tiedä mitä haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehen kaverit kertovat paljon miehestä itsestään. Lisäksi se että jos päädytään pitkään suhteeseen niin saattaa hyvinkin olla että mies lähtee ainakin viikonloppuja viettämään kaveriporukalla tai ehkä jopa viikoksi kalastamaan/laskettelemaan Lappiin.

Jos miehen kaverit avoimesti kuolaa teinejä, puhuu alentavasti naisista, suhtautuu naisiin alempiarvoisina tai kokevat että naisten tehtävä on hoitaa lapset ja kotityöt ym ym niin kyllähän sillä on vaikutusta. Jos kaveriporukka vaikuttaa sellaiselta että siellä on ihan ok pettää puolisoa ja mies kulkee tällaisissa porukoissa niin olisi aika epävarma olo jos mies lähtisi kavereiden kanssa viikoksi Lappiin tai vaikka thaimaaseen. Jos taas kaveriporukka perhekeskeistä ja arvomaailma saman tapaista kuin itsellä olisi helppo olla kotona vaikka mies tuollaisessa porkassa reissussa. Ja ihan käytännön asiat että jos kaverit vaikuttaa huolettomilta ja huonokäytöksisiltä niin aina sais pelätä että ajaako joku humalassa auton täyttä vauhtia metsään ja menetän samalla poikaystävän tai tyhmässä porukassa menevät joukolla varastamaan jotain ja siitä isot ongelmat. Ja jos yleinen asenne että kotityöt on naisten ongelma ja naiset hoitakoon lapset niin eipä innostaisi tuollaisen miehen kanssa perustaa perhettä. Liian iso vaara että lasten synnyttyä viimeistään mies lopettaisi kotityöt ja menisi ennemmin kavereiden kanssa ryyppäämään.

Mieti ap miksi olet noiden vanhojen kavereiden kanssa? Onko teillä samankaltaiset arvot?. Jos sinusta esim muut eivät puhu arvostavasti naisista tai vaikka ryyppäävät turhan rankasti niin varoita näistä asioista naista ennenkuin hän tapaa kaverisi ekan kerran. On nimittäin aivan eri tilanne jos sanot että x on täysi sovinisti mutta hän on kaverini koska hänen kanssaan on mukava pelata tennistä. Tavasta kohdella naisia olen kuitenkin aivan erimieltä ja minusta kotityöt kuuluvat kaikille. Tällöin voit minimoida ongelmien määrää.

Miksi ajattelet, että mies on kaveriporukan vietävissä eikä seiso omilla jaloillaan? Eikö tämmöinen mies olisi joka tapauksessa huono kumppani riippumatta kaveriporukasta? Viimeinen kappale sai minut ajattelemaan, että ehkä pitäisi olla selkeämpi, vaikka tuon korostaminen tuntuu jotenkin hassulta. Kyllähän nainen saa selville arvomaailmani keskusteluistamme, toiminnastani ja arjen kohtaamisista.

Ap

On helppoa kertoa keskusteltaessa omasta arvomaailmasta niin kuin kuvittelee toisen toivovan. Mutta harvoin nämä kaunistellut ajatukset ja arvot ovat pysyviä. Käyttäytymisestä näkee paremmin oikean todellisuuden.

Lienee lukematon se miesten määrä joka vakuuttaa naiselleen että hommataan vaan se lapsi kyllä minä osani hoidan. Kun lapsi huutaa koliikkia niin mies tekee pitkää päivää töissä, harrastaa ja käy kavereilla koska ei halua hoitaa jatkuvasti huutavaa vauvaa. Ja mielestään ei tee mitään väärää koska oikeasti on ajatellut että lapset ovat naisten homma mutta eihän se muija olisi suostunut hommaamaan sitä lasta jos niin olisi sanonut. Kavereiden mielipide vaan vahvistaa asiaa että juu naisten hommaa tuo lasten hoito.

Eli ymmärrätkö yhtään miksi naisille ei riitä että kerrot jotain (saattaa olla että puhut totta, voi olla että kuvittelet että esim tulet hoitamaan osasi vauvasta tai voi olla että valehtelet tietoisesti mutta ihan miten vaan niin ystäväpiirisi ja miten puhut heidän kanssaan kertoo todella paljon siitä mitä naisella on odotettavissa. Jos porukalla naureskellaan ”Makelle” joka taas hoitamassa lapsia ja sinä naurat tälle niin aika varmasti sinä pidät lastenhoitoa naisten asiana.

Luulen vähän, että näissä lapsijutuissa miehelle itselleenkin on tullut yllätyksenä, että ei jaksa hommaa käytännössä. Vanhemmuus nostaa ihmisissä esiin piirteitä, joiden olemassaolosta ei ole ollut tietoinen. Kyse tuskin on siitä, että mies haluaa epärehellisesti antaa itsestään vaikutelman, että olisi hyvä ja ahkera isä. Tämän seuraushan on se, että menettää naisen ja pääsee maksamaan elareita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Vaikuttavatko kaverisi siltä, että he saattaisivat alkkispiireissä tai jopa lain väärällä puolella? Jos naiselle tulee vaikutelma, että liikut jossain epämääräisissä piireissä, niin kieltämättä itsellenikin tulisi nopeasti sellainen fiilis, että hommaa ei kannata jatkaa.

Eivät ne mitään rikollisia ole, mutta vähän tippuneet yhteiskunnan kelkasta.

Ap

Minua eivät ainakaan haittaa syrjäytyneet reppanat lapsuudenkaverit. Päinvastoin. Mielestäni on arvostettavaa, että on pitkäaikaisia ystävyyssuhteita joista haluaa pitää kiinni, vaikka elämä vie eri suuntaan. Itsellänikin on.

Sen sijaan se en ensisijaisen tärkeää, millainen mies noiden kaverien seurassa on. Onko oma itsensä ja sama ihminen, kun minun kanssa kahdestaan? Uskaltaako kertoa mielipiteensä ja sanoa, jos kaverien jutut ei miellytä? Sanooko, jos on eri mieltä?

Jos mies taantuu porukassa samalle tasolle, hyväksyy esim. naisia alentavat puheet, rasistiset jutut yms. niin aivan varmasti loppuu juttu siihen. Ja ratkaisu ei todellakaan ole se, että minä en kavereita tapaa vaan mies voisi jatkaa halventavan käytöksen hyväksymistä selkäni takana. En huoli sellaista miestä.

Eli mitä ehdotat ratkaisuksi? En voi muuttaa ystävieni arvomaailmaa ja jos jokaisesta humalaisesta typerästä heitosta seuraa riita, ei minua enää kutsuta mukaan.

Ap

Miten se kavereiden "konservatiivisuus" ilmenee? Jos ainoa kaveriporukka on naisvihamielinen tai avoimen rasistinen, niin kyllä se kertoo jotain ihmisestä.

Sen sijaan yhteiskunnan kelkasta tipahtaminen ei niinkään haittaisi ja sellaisesta porukasta voisin itsekin löytää kavereita.Ymmärrän kyllä, että esim. levottomalla asuinalueella tai vaikka lastenkodissa varttuneet voivat olla läheisiä myöhemmälläkin iällä, vaikka osa jäisi lähtökohtiensa vangiksi ja toiset taas pääsisivät elämässään eteenpäin.

Iso ero on myös sillä, kuuluuko muuten moninaiseen ystäväpiiriin esimerkiksi pari huumeisiin sortunutta lapsuudenkaveria, vai ovatko aivan kaikki kaverit jotain piririkollisjengiä.

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että sinusta vaikkapa sovinistisille jutuille porukkaa myötäilläkseen nauraminen EI kerro ihmisen arvoista. VARSINKIN kun esimerkissä sen miehen omaa naista nöyryytettiin luomalla kaikille tilanteessa oleville mielikuva jossa häntä pistellään kakkoseen. Olisin syvästi loukkaantunut, jos mieheni ei tuommoisessa tilanteessa vähintään toteaisi tiukkaan sävyyn että meidän petiasiat ei kuulu teille ja tekisi näin selväksi, että ei hyväksy minun asettamistani sovinistisen läpän kohteeksi.

Sitten taas jos ajatellaan sitä että viet naisen johonkin missä hän näkee että kaverisi ovat sovinistisia juntteja ja sinä naureskelet mukana, niin totta kai siinä herää epäilys että esität vaan naiselle jotain muuta kuin mitä olet. Ihminen jonka arvot/käytös muuttuu tilanteen mukaan vaikuttaa epäluotettavalta.

Niin, jännää, että AP paheksuu naisia tämän asian suhteen ja suoraan sanottuna hurskastelee omalla käytöksellään. Hän korostaa, että ymmärtää sen, ettei kaikilla ole samat arvot. Se on ihan jees, mutta Ap ei tajua, että hyväksymisen sijasta hän osallistuu jakamaan nämä erilaiset arvot naureskelemalla ja myötäilemällä kavereidensa juttuja.

Ymmärtäminen ja hyväksyminen on kaksi ihan eri asiaa. Me eläisimme melkoisen erilaisessa maailmassa, jos kaikki osoittaisivat vastaavanlaista hyväksyntää kaiken maailman urpoille, jotka haluavat kaventaa muiden ihmisoikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Vaikuttavatko kaverisi siltä, että he saattaisivat alkkispiireissä tai jopa lain väärällä puolella? Jos naiselle tulee vaikutelma, että liikut jossain epämääräisissä piireissä, niin kieltämättä itsellenikin tulisi nopeasti sellainen fiilis, että hommaa ei kannata jatkaa.

Eivät ne mitään rikollisia ole, mutta vähän tippuneet yhteiskunnan kelkasta.

Ap

Minua eivät ainakaan haittaa syrjäytyneet reppanat lapsuudenkaverit. Päinvastoin. Mielestäni on arvostettavaa, että on pitkäaikaisia ystävyyssuhteita joista haluaa pitää kiinni, vaikka elämä vie eri suuntaan. Itsellänikin on.

Sen sijaan se en ensisijaisen tärkeää, millainen mies noiden kaverien seurassa on. Onko oma itsensä ja sama ihminen, kun minun kanssa kahdestaan? Uskaltaako kertoa mielipiteensä ja sanoa, jos kaverien jutut ei miellytä? Sanooko, jos on eri mieltä?

Jos mies taantuu porukassa samalle tasolle, hyväksyy esim. naisia alentavat puheet, rasistiset jutut yms. niin aivan varmasti loppuu juttu siihen. Ja ratkaisu ei todellakaan ole se, että minä en kavereita tapaa vaan mies voisi jatkaa halventavan käytöksen hyväksymistä selkäni takana. En huoli sellaista miestä.

Eli mitä ehdotat ratkaisuksi? En voi muuttaa ystävieni arvomaailmaa ja jos jokaisesta humalaisesta typerästä heitosta seuraa riita, ei minua enää kutsuta mukaan.

Ap

Millaisia nämä heitot ovat, miten olisi pari esimerkkiä? Jos sisältää palstalla sensuroitavia sanoja, niin käytä vaikka *-merkkiä välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Vaikuttavatko kaverisi siltä, että he saattaisivat alkkispiireissä tai jopa lain väärällä puolella? Jos naiselle tulee vaikutelma, että liikut jossain epämääräisissä piireissä, niin kieltämättä itsellenikin tulisi nopeasti sellainen fiilis, että hommaa ei kannata jatkaa.

Eivät ne mitään rikollisia ole, mutta vähän tippuneet yhteiskunnan kelkasta.

Ap

Minua eivät ainakaan haittaa syrjäytyneet reppanat lapsuudenkaverit. Päinvastoin. Mielestäni on arvostettavaa, että on pitkäaikaisia ystävyyssuhteita joista haluaa pitää kiinni, vaikka elämä vie eri suuntaan. Itsellänikin on.

Sen sijaan se en ensisijaisen tärkeää, millainen mies noiden kaverien seurassa on. Onko oma itsensä ja sama ihminen, kun minun kanssa kahdestaan? Uskaltaako kertoa mielipiteensä ja sanoa, jos kaverien jutut ei miellytä? Sanooko, jos on eri mieltä?

Jos mies taantuu porukassa samalle tasolle, hyväksyy esim. naisia alentavat puheet, rasistiset jutut yms. niin aivan varmasti loppuu juttu siihen. Ja ratkaisu ei todellakaan ole se, että minä en kavereita tapaa vaan mies voisi jatkaa halventavan käytöksen hyväksymistä selkäni takana. En huoli sellaista miestä.

Eli mitä ehdotat ratkaisuksi? En voi muuttaa ystävieni arvomaailmaa ja jos jokaisesta humalaisesta typerästä heitosta seuraa riita, ei minua enää kutsuta mukaan.

Ap

Sinun kannattaa ensin pohtia minkälainen oma arvomaailmasi todellisuudessa on. Onko se sitä mitä naisille esität sen olevan vai onko se sitä mitä toteutat kavereidesi kanssa vaikka ihan sillä hyväksyvällä sopuisalla naureskelulla. 

Kun olet tehnyt tämän ajatustyön, ongelmasi poistuu. Joko alat elämään arvojesi mukaista elämää naisen tai kavereiden ja siihen porukkaan istuvien naisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Vaikuttavatko kaverisi siltä, että he saattaisivat alkkispiireissä tai jopa lain väärällä puolella? Jos naiselle tulee vaikutelma, että liikut jossain epämääräisissä piireissä, niin kieltämättä itsellenikin tulisi nopeasti sellainen fiilis, että hommaa ei kannata jatkaa.

Eivät ne mitään rikollisia ole, mutta vähän tippuneet yhteiskunnan kelkasta.

Ap

Minua eivät ainakaan haittaa syrjäytyneet reppanat lapsuudenkaverit. Päinvastoin. Mielestäni on arvostettavaa, että on pitkäaikaisia ystävyyssuhteita joista haluaa pitää kiinni, vaikka elämä vie eri suuntaan. Itsellänikin on.

Sen sijaan se en ensisijaisen tärkeää, millainen mies noiden kaverien seurassa on. Onko oma itsensä ja sama ihminen, kun minun kanssa kahdestaan? Uskaltaako kertoa mielipiteensä ja sanoa, jos kaverien jutut ei miellytä? Sanooko, jos on eri mieltä?

Jos mies taantuu porukassa samalle tasolle, hyväksyy esim. naisia alentavat puheet, rasistiset jutut yms. niin aivan varmasti loppuu juttu siihen. Ja ratkaisu ei todellakaan ole se, että minä en kavereita tapaa vaan mies voisi jatkaa halventavan käytöksen hyväksymistä selkäni takana. En huoli sellaista miestä.

Eli mitä ehdotat ratkaisuksi? En voi muuttaa ystävieni arvomaailmaa ja jos jokaisesta humalaisesta typerästä heitosta seuraa riita, ei minua enää kutsuta mukaan.

Ap

Jos urpojen seuraa kaipaa, se kertoo siitä millainen itse on. Jos itse todella omaisi erilaisen arvomaailman, olisi melkein mahdotonta viihtyä sellaisen ihmisen kanssa, joka heittelee typeriä ja mauttomia juttuja. 

-eri-

-eri-

Ap:n kaveripiiri koostuu, vankilakundeista, huumeveikoista, sovinisteista ym.  Eipä ihme, että naiset juoksevat karkuun, kun tämä selviää... 

Koska ap hyväksyy ystäviensä arvot, ei hänellä ole mitään mahdollisuutta saada ns. kunnon naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehen kaverit kertovat paljon miehestä itsestään. Lisäksi se että jos päädytään pitkään suhteeseen niin saattaa hyvinkin olla että mies lähtee ainakin viikonloppuja viettämään kaveriporukalla tai ehkä jopa viikoksi kalastamaan/laskettelemaan Lappiin.

Jos miehen kaverit avoimesti kuolaa teinejä, puhuu alentavasti naisista, suhtautuu naisiin alempiarvoisina tai kokevat että naisten tehtävä on hoitaa lapset ja kotityöt ym ym niin kyllähän sillä on vaikutusta. Jos kaveriporukka vaikuttaa sellaiselta että siellä on ihan ok pettää puolisoa ja mies kulkee tällaisissa porukoissa niin olisi aika epävarma olo jos mies lähtisi kavereiden kanssa viikoksi Lappiin tai vaikka thaimaaseen. Jos taas kaveriporukka perhekeskeistä ja arvomaailma saman tapaista kuin itsellä olisi helppo olla kotona vaikka mies tuollaisessa porkassa reissussa. Ja ihan käytännön asiat että jos kaverit vaikuttaa huolettomilta ja huonokäytöksisiltä niin aina sais pelätä että ajaako joku humalassa auton täyttä vauhtia metsään ja menetän samalla poikaystävän tai tyhmässä porukassa menevät joukolla varastamaan jotain ja siitä isot ongelmat. Ja jos yleinen asenne että kotityöt on naisten ongelma ja naiset hoitakoon lapset niin eipä innostaisi tuollaisen miehen kanssa perustaa perhettä. Liian iso vaara että lasten synnyttyä viimeistään mies lopettaisi kotityöt ja menisi ennemmin kavereiden kanssa ryyppäämään.

Mieti ap miksi olet noiden vanhojen kavereiden kanssa? Onko teillä samankaltaiset arvot?. Jos sinusta esim muut eivät puhu arvostavasti naisista tai vaikka ryyppäävät turhan rankasti niin varoita näistä asioista naista ennenkuin hän tapaa kaverisi ekan kerran. On nimittäin aivan eri tilanne jos sanot että x on täysi sovinisti mutta hän on kaverini koska hänen kanssaan on mukava pelata tennistä. Tavasta kohdella naisia olen kuitenkin aivan erimieltä ja minusta kotityöt kuuluvat kaikille. Tällöin voit minimoida ongelmien määrää.

Miksi ajattelet, että mies on kaveriporukan vietävissä eikä seiso omilla jaloillaan? Eikö tämmöinen mies olisi joka tapauksessa huono kumppani riippumatta kaveriporukasta? Viimeinen kappale sai minut ajattelemaan, että ehkä pitäisi olla selkeämpi, vaikka tuon korostaminen tuntuu jotenkin hassulta. Kyllähän nainen saa selville arvomaailmani keskusteluistamme, toiminnastani ja arjen kohtaamisista.

Ap

Aiemmin mainitsit nk. konformistisen naurun. Muun muassa siitä voi päätellä, että mies on porukan vietävissä eikä seiso omilla jaloillaan. Valitettavasti keskusteluissa esiin tuotava arvomaailmasta kertominen ei paina yhtä paljon kuin konkreettiset teot, mitä esim. tuo ryhmäkäyttäytyminen kertoo. Puhuahan voi mitä vain - teot merkitsevät.

Konformistinen nauru on hieman eri asia kuin humalaisen kaverin päästäminen auton rattiin tai puolison pettäminen. Puhua voi mitä vaan, mutta en ymmärrä miksi joku olisi arvoistaan epärehellinen, kun tähtäimessä on vakava suhde. Tällöinhän sitä pariutuu epäsopivan kumppanin kanssa.

Ap

Oikeastiko et kykene hahmottamaan, että ne aidosti sovinistiset ja naisia halveksuvat miehet jotka haluavat vain p*llua, kodinkoneen ja synnyttäjän lapsilleen esittävät naistaan kohtaan erilaista? Ja siis miksikö? No siksi, että heille ei ole "sopivia" naisia, kun harva nainen tykkää tulla kohdelluksi ihmistä vähäisempänä pidemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Miten se kavereiden "konservatiivisuus" ilmenee? Jos ainoa kaveriporukka on naisvihamielinen tai avoimen rasistinen, niin kyllä se kertoo jotain ihmisestä.

Sen sijaan yhteiskunnan kelkasta tipahtaminen ei niinkään haittaisi ja sellaisesta porukasta voisin itsekin löytää kavereita.Ymmärrän kyllä, että esim. levottomalla asuinalueella tai vaikka lastenkodissa varttuneet voivat olla läheisiä myöhemmälläkin iällä, vaikka osa jäisi lähtökohtiensa vangiksi ja toiset taas pääsisivät elämässään eteenpäin.

Iso ero on myös sillä, kuuluuko muuten moninaiseen ystäväpiiriin esimerkiksi pari huumeisiin sortunutta lapsuudenkaveria, vai ovatko aivan kaikki kaverit jotain piririkollisjengiä.

Pääasiassa takapajuisia näkemyksiä naisten ja miesten rooleista sekä sellaisia syrjäytyneitä kommentteja mitä jossain lähiöbaarissa saa kuulla. Yllättävän paljon kavereiden luonne saa kysymyksiä huolimatta siitä, että naisen ei tarvitse tavata ketään näistä ikinä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Vaikuttavatko kaverisi siltä, että he saattaisivat alkkispiireissä tai jopa lain väärällä puolella? Jos naiselle tulee vaikutelma, että liikut jossain epämääräisissä piireissä, niin kieltämättä itsellenikin tulisi nopeasti sellainen fiilis, että hommaa ei kannata jatkaa.

Eivät ne mitään rikollisia ole, mutta vähän tippuneet yhteiskunnan kelkasta.

Ap

Minua eivät ainakaan haittaa syrjäytyneet reppanat lapsuudenkaverit. Päinvastoin. Mielestäni on arvostettavaa, että on pitkäaikaisia ystävyyssuhteita joista haluaa pitää kiinni, vaikka elämä vie eri suuntaan. Itsellänikin on.

Sen sijaan se en ensisijaisen tärkeää, millainen mies noiden kaverien seurassa on. Onko oma itsensä ja sama ihminen, kun minun kanssa kahdestaan? Uskaltaako kertoa mielipiteensä ja sanoa, jos kaverien jutut ei miellytä? Sanooko, jos on eri mieltä?

Jos mies taantuu porukassa samalle tasolle, hyväksyy esim. naisia alentavat puheet, rasistiset jutut yms. niin aivan varmasti loppuu juttu siihen. Ja ratkaisu ei todellakaan ole se, että minä en kavereita tapaa vaan mies voisi jatkaa halventavan käytöksen hyväksymistä selkäni takana. En huoli sellaista miestä.

Eli mitä ehdotat ratkaisuksi? En voi muuttaa ystävieni arvomaailmaa ja jos jokaisesta humalaisesta typerästä heitosta seuraa riita, ei minua enää kutsuta mukaan.

Ap

Ilman muuta pitää sanoa vastaan typeriin humalaisiin heittoihin. Jos kaverisi eivät hyväksy sinua omana itsenäsi, ei ystävyys ole edes aitoa vaan sinua kaivataan vaan vahvistamaan ryhmän toksista dynamiikkaa. Jos sinua ei enää kutsuta, löydät kyllä uusia, fiksumpia kavereita, joiden kanssa voit olla oma itsesi.

Jos et sano vastaan, hyväksy se, että olet itse samanlainen ja etsi nainen, joka on tottunut tyhmiin humalaisiin heittoihin ja sovinismiin ja pystyy niiden kanssa elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Vaikuttavatko kaverisi siltä, että he saattaisivat alkkispiireissä tai jopa lain väärällä puolella? Jos naiselle tulee vaikutelma, että liikut jossain epämääräisissä piireissä, niin kieltämättä itsellenikin tulisi nopeasti sellainen fiilis, että hommaa ei kannata jatkaa.

Eivät ne mitään rikollisia ole, mutta vähän tippuneet yhteiskunnan kelkasta.

Ap

Minua eivät ainakaan haittaa syrjäytyneet reppanat lapsuudenkaverit. Päinvastoin. Mielestäni on arvostettavaa, että on pitkäaikaisia ystävyyssuhteita joista haluaa pitää kiinni, vaikka elämä vie eri suuntaan. Itsellänikin on.

Sen sijaan se en ensisijaisen tärkeää, millainen mies noiden kaverien seurassa on. Onko oma itsensä ja sama ihminen, kun minun kanssa kahdestaan? Uskaltaako kertoa mielipiteensä ja sanoa, jos kaverien jutut ei miellytä? Sanooko, jos on eri mieltä?

Jos mies taantuu porukassa samalle tasolle, hyväksyy esim. naisia alentavat puheet, rasistiset jutut yms. niin aivan varmasti loppuu juttu siihen. Ja ratkaisu ei todellakaan ole se, että minä en kavereita tapaa vaan mies voisi jatkaa halventavan käytöksen hyväksymistä selkäni takana. En huoli sellaista miestä.

Eli mitä ehdotat ratkaisuksi? En voi muuttaa ystävieni arvomaailmaa ja jos jokaisesta humalaisesta typerästä heitosta seuraa riita, ei minua enää kutsuta mukaan.

Ap

Sinun kannattaa ensin pohtia minkälainen oma arvomaailmasi todellisuudessa on. Onko se sitä mitä naisille esität sen olevan vai onko se sitä mitä toteutat kavereidesi kanssa vaikka ihan sillä hyväksyvällä sopuisalla naureskelulla. 

Kun olet tehnyt tämän ajatustyön, ongelmasi poistuu. Joko alat elämään arvojesi mukaista elämää naisen tai kavereiden ja siihen porukkaan istuvien naisten kanssa.

Tässä tuli erinomainen kiteytys!

Uskon, että ap saat paljon ajateltavaa tästä ketjusta, jos pohdit tilannettasi avoimin mielin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Vaikuttavatko kaverisi siltä, että he saattaisivat alkkispiireissä tai jopa lain väärällä puolella? Jos naiselle tulee vaikutelma, että liikut jossain epämääräisissä piireissä, niin kieltämättä itsellenikin tulisi nopeasti sellainen fiilis, että hommaa ei kannata jatkaa.

Eivät ne mitään rikollisia ole, mutta vähän tippuneet yhteiskunnan kelkasta.

Ap

Minua eivät ainakaan haittaa syrjäytyneet reppanat lapsuudenkaverit. Päinvastoin. Mielestäni on arvostettavaa, että on pitkäaikaisia ystävyyssuhteita joista haluaa pitää kiinni, vaikka elämä vie eri suuntaan. Itsellänikin on.

Sen sijaan se en ensisijaisen tärkeää, millainen mies noiden kaverien seurassa on. Onko oma itsensä ja sama ihminen, kun minun kanssa kahdestaan? Uskaltaako kertoa mielipiteensä ja sanoa, jos kaverien jutut ei miellytä? Sanooko, jos on eri mieltä?

Jos mies taantuu porukassa samalle tasolle, hyväksyy esim. naisia alentavat puheet, rasistiset jutut yms. niin aivan varmasti loppuu juttu siihen. Ja ratkaisu ei todellakaan ole se, että minä en kavereita tapaa vaan mies voisi jatkaa halventavan käytöksen hyväksymistä selkäni takana. En huoli sellaista miestä.

Eli mitä ehdotat ratkaisuksi? En voi muuttaa ystävieni arvomaailmaa ja jos jokaisesta humalaisesta typerästä heitosta seuraa riita, ei minua enää kutsuta mukaan.

Ap

Sinun kannattaa ensin pohtia minkälainen oma arvomaailmasi todellisuudessa on. Onko se sitä mitä naisille esität sen olevan vai onko se sitä mitä toteutat kavereidesi kanssa vaikka ihan sillä hyväksyvällä sopuisalla naureskelulla. 

Kun olet tehnyt tämän ajatustyön, ongelmasi poistuu. Joko alat elämään arvojesi mukaista elämää naisen tai kavereiden ja siihen porukkaan istuvien naisten kanssa.

Tunnen kyllä oman arvomaailmani eikä sitä typerille heitoilla horjuteta. En esitä naisille mitään, koska esittäminen on raskasta enkä halua sellaiseen käyttää voimavaroja läheisten kanssa. Pääsen kuitenkin noudattamaan arvojani työelämässä ja projekteissa, joten oikeaa konfliktia ei minun puoleltani ole olemassa.

Ap

Ap ei taida millään ymmärtää että kyse ei ole siitä tarvisiko naisen jatkossa olla näiden ”kavereiden” kanssa vaan siitä että ap viihtyy näiden seurassa eikä sano mitään vastaan naisia halventaviin heittoihin.

Johan tuo osoittaa että kavereiden mielipide on tärkeämpi kuin oma mielipide tai naisystävän mielipide. Juu ei kiitos minulle apn kaltaista miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Vaikuttavatko kaverisi siltä, että he saattaisivat alkkispiireissä tai jopa lain väärällä puolella? Jos naiselle tulee vaikutelma, että liikut jossain epämääräisissä piireissä, niin kieltämättä itsellenikin tulisi nopeasti sellainen fiilis, että hommaa ei kannata jatkaa.

Eivät ne mitään rikollisia ole, mutta vähän tippuneet yhteiskunnan kelkasta.

Ap

Minua eivät ainakaan haittaa syrjäytyneet reppanat lapsuudenkaverit. Päinvastoin. Mielestäni on arvostettavaa, että on pitkäaikaisia ystävyyssuhteita joista haluaa pitää kiinni, vaikka elämä vie eri suuntaan. Itsellänikin on.

Sen sijaan se en ensisijaisen tärkeää, millainen mies noiden kaverien seurassa on. Onko oma itsensä ja sama ihminen, kun minun kanssa kahdestaan? Uskaltaako kertoa mielipiteensä ja sanoa, jos kaverien jutut ei miellytä? Sanooko, jos on eri mieltä?

Jos mies taantuu porukassa samalle tasolle, hyväksyy esim. naisia alentavat puheet, rasistiset jutut yms. niin aivan varmasti loppuu juttu siihen. Ja ratkaisu ei todellakaan ole se, että minä en kavereita tapaa vaan mies voisi jatkaa halventavan käytöksen hyväksymistä selkäni takana. En huoli sellaista miestä.

Eli mitä ehdotat ratkaisuksi? En voi muuttaa ystävieni arvomaailmaa ja jos jokaisesta humalaisesta typerästä heitosta seuraa riita, ei minua enää kutsuta mukaan.

Ap

Ilman muuta pitää sanoa vastaan typeriin humalaisiin heittoihin. Jos kaverisi eivät hyväksy sinua omana itsenäsi, ei ystävyys ole edes aitoa vaan sinua kaivataan vaan vahvistamaan ryhmän toksista dynamiikkaa. Jos sinua ei enää kutsuta, löydät kyllä uusia, fiksumpia kavereita, joiden kanssa voit olla oma itsesi.

Jos et sano vastaan, hyväksy se, että olet itse samanlainen ja etsi nainen, joka on tottunut tyhmiin humalaisiin heittoihin ja sovinismiin ja pystyy niiden kanssa elämään.

Tuohon merkittyyn täytyy kommentoida sen verran, että jos en ole aktiivisesta yrittämisestä huolimatta löytänyt uusia kavereita nuoruusvuosina opiskeluelämässä, niin en usko, että se nyt työelämässä ollessa onnistuu sen helpommin. Eli reaaliset vaihtoehdot ovat:

1) Puolustan voimakkaasti omia näkemyksiäni riitoja aiheuttaen ja jään porukasta pois. Olen tällöin ilman kavereita, mikä voi tuoda omat ongelmansa. Samalla vaivalla voisin vain sanoa naiselle olevani kaveriton.

2) Löydän naisen, jolla ei ole intressiä tutustua kavereihini tai nainen ei ainakaan laita minua kärsimään kavereiden ääliömäisyydestä.

Yritä katsoa tilanteen vaikeutta minun näkökulmastani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap ei taida millään ymmärtää että kyse ei ole siitä tarvisiko naisen jatkossa olla näiden ”kavereiden” kanssa vaan siitä että ap viihtyy näiden seurassa eikä sano mitään vastaan naisia halventaviin heittoihin.

Johan tuo osoittaa että kavereiden mielipide on tärkeämpi kuin oma mielipide tai naisystävän mielipide. Juu ei kiitos minulle apn kaltaista miestä.

Ei se tarkoita sitä, että toisen mielipide on tärkeämpi kuin omani vaan sitä, että olen persoonallisuudeltani sovinnainen. Tietysti voi olla, että nainen ei edes halua sovinnaista miestä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Vaikuttavatko kaverisi siltä, että he saattaisivat alkkispiireissä tai jopa lain väärällä puolella? Jos naiselle tulee vaikutelma, että liikut jossain epämääräisissä piireissä, niin kieltämättä itsellenikin tulisi nopeasti sellainen fiilis, että hommaa ei kannata jatkaa.

Eivät ne mitään rikollisia ole, mutta vähän tippuneet yhteiskunnan kelkasta.

Ap

Minua eivät ainakaan haittaa syrjäytyneet reppanat lapsuudenkaverit. Päinvastoin. Mielestäni on arvostettavaa, että on pitkäaikaisia ystävyyssuhteita joista haluaa pitää kiinni, vaikka elämä vie eri suuntaan. Itsellänikin on.

Sen sijaan se en ensisijaisen tärkeää, millainen mies noiden kaverien seurassa on. Onko oma itsensä ja sama ihminen, kun minun kanssa kahdestaan? Uskaltaako kertoa mielipiteensä ja sanoa, jos kaverien jutut ei miellytä? Sanooko, jos on eri mieltä?

Jos mies taantuu porukassa samalle tasolle, hyväksyy esim. naisia alentavat puheet, rasistiset jutut yms. niin aivan varmasti loppuu juttu siihen. Ja ratkaisu ei todellakaan ole se, että minä en kavereita tapaa vaan mies voisi jatkaa halventavan käytöksen hyväksymistä selkäni takana. En huoli sellaista miestä.

Eli mitä ehdotat ratkaisuksi? En voi muuttaa ystävieni arvomaailmaa ja jos jokaisesta humalaisesta typerästä heitosta seuraa riita, ei minua enää kutsuta mukaan.

Ap

Sinun kannattaa ensin pohtia minkälainen oma arvomaailmasi todellisuudessa on. Onko se sitä mitä naisille esität sen olevan vai onko se sitä mitä toteutat kavereidesi kanssa vaikka ihan sillä hyväksyvällä sopuisalla naureskelulla. 

Kun olet tehnyt tämän ajatustyön, ongelmasi poistuu. Joko alat elämään arvojesi mukaista elämää naisen tai kavereiden ja siihen porukkaan istuvien naisten kanssa.

Tunnen kyllä oman arvomaailmani eikä sitä typerille heitoilla horjuteta. En esitä naisille mitään, koska esittäminen on raskasta enkä halua sellaiseen käyttää voimavaroja läheisten kanssa. Pääsen kuitenkin noudattamaan arvojani työelämässä ja projekteissa, joten oikeaa konfliktia ei minun puoleltani ole olemassa.

Ap

Niin, harvalle naiselle riittää se, että mies käyttäytyy fiksusti töissä, mutta on vapaa-ajalla ääliö, vaikka kahden kesken sanookin "en mä oikeasti ole tällainen, mä oon vaan niin vahva arvojeni suhteen, että voin käyttäytyä niiden vastaisesti".

Ymmärrän miksi törmäät ja tulet törmäämään tähän ikuisuusongelmaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Vaikuttavatko kaverisi siltä, että he saattaisivat alkkispiireissä tai jopa lain väärällä puolella? Jos naiselle tulee vaikutelma, että liikut jossain epämääräisissä piireissä, niin kieltämättä itsellenikin tulisi nopeasti sellainen fiilis, että hommaa ei kannata jatkaa.

Eivät ne mitään rikollisia ole, mutta vähän tippuneet yhteiskunnan kelkasta.

Ap

Minua eivät ainakaan haittaa syrjäytyneet reppanat lapsuudenkaverit. Päinvastoin. Mielestäni on arvostettavaa, että on pitkäaikaisia ystävyyssuhteita joista haluaa pitää kiinni, vaikka elämä vie eri suuntaan. Itsellänikin on.

Sen sijaan se en ensisijaisen tärkeää, millainen mies noiden kaverien seurassa on. Onko oma itsensä ja sama ihminen, kun minun kanssa kahdestaan? Uskaltaako kertoa mielipiteensä ja sanoa, jos kaverien jutut ei miellytä? Sanooko, jos on eri mieltä?

Jos mies taantuu porukassa samalle tasolle, hyväksyy esim. naisia alentavat puheet, rasistiset jutut yms. niin aivan varmasti loppuu juttu siihen. Ja ratkaisu ei todellakaan ole se, että minä en kavereita tapaa vaan mies voisi jatkaa halventavan käytöksen hyväksymistä selkäni takana. En huoli sellaista miestä.

Eli mitä ehdotat ratkaisuksi? En voi muuttaa ystävieni arvomaailmaa ja jos jokaisesta humalaisesta typerästä heitosta seuraa riita, ei minua enää kutsuta mukaan.

Ap

Sinun kannattaa ensin pohtia minkälainen oma arvomaailmasi todellisuudessa on. Onko se sitä mitä naisille esität sen olevan vai onko se sitä mitä toteutat kavereidesi kanssa vaikka ihan sillä hyväksyvällä sopuisalla naureskelulla. 

Kun olet tehnyt tämän ajatustyön, ongelmasi poistuu. Joko alat elämään arvojesi mukaista elämää naisen tai kavereiden ja siihen porukkaan istuvien naisten kanssa.

Tunnen kyllä oman arvomaailmani eikä sitä typerille heitoilla horjuteta. En esitä naisille mitään, koska esittäminen on raskasta enkä halua sellaiseen käyttää voimavaroja läheisten kanssa. Pääsen kuitenkin noudattamaan arvojani työelämässä ja projekteissa, joten oikeaa konfliktia ei minun puoleltani ole olemassa.

Ap

Arvojen mukaan tulee myös toimia. Sillä ei ole merkitystä, jos sisimmässäsi tiedät arvosi, mutta sosiaalisissa tilanteissa toimit toisin.

Kirjoituksiesi perusteella käy ilmi, että sinulle sovinnollisuus ja ryhmään kuuluminen ovat niin tärkeitä arvoja, että olet valmis niiden hyväksi tekemään ja sietämään asioita, jotka ovat mielestäsi tyhmiä ja väärin.

Siinä ei ole sinänsä mitään väärää, mutta sinun kannattaisi olla itsellesi rehellinen. Jos koet, että sinulle on olemassa tärkeämpiä arvoja kuin sovinnollisuus ja ryhmään kuuluminen, ala käyttäytyä niiden arvojen mukaisesti.