Nainen, oma kaveripiiri ja ikuinen ongelma

erityisesti vihervasemmistolaiset, tcuwakit ja vegaanit ovat hyvin syrjiviä eritavalla-ajattelevia kohtaan.

Minkä ikäisiä ne sun kaverit on? Onko ne ihan normaaleja täysjärkisiä kunnon kavereita? Joilla on omiakin naisia? Tykkäät niiden jutuista ja vietät aikaa niiden kanssa mielellään? Tuli mieleen että kaverisi yrittävät tahallaan nolata sut ja sabotoida naisjuttusi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Muututko itse erilaiseksi noiden kavereiden seurassa? Kun tapasin ensi kertaa eksän kavereita yhden näistä kotona, kyseli pari kaveria nauraen eksältä että "panetko sä tota pers*eseen" ja eksä vain nauroi. Joku myös kysyi, saisiko kokeilla. Eksä nauroi myös, kun kaveri arvosteli jonkun oman säätönsä ulkonäköä ja kertoi tämän "psychobitch" kohtauksista, jotka kuulostivat minusta aivan normaalilta reagoinnilta kaltoinkohteluun...

Kyllä, tuossa suhteessa koin saavani kavereiden tapaamisesta ja nimenomaan eksäni käytöksestä heidän kanssaan oikein paljon informaatiota eksästäni ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun naiselle olis ongelma vaikka että sun kaverit on p*llup*rsevitsejä kertovia sovinisteja.

Sä haluat olla tekemisissä niiden kanssa, eli silloin hyväksyt noi asiat.

Nainen ei halua olla tekemisissä p*llup*rsesovinistien kanssa ja jättää sut.

Mun mielestä ihan loogista.

En ainakaan itse ajattele naisen jakavan kaikkia samoja arvoja kaveripiirinsä kanssa. Jos joku naisen kavereista pettää miestään, en ajattele naisen olevan pettämismyönteinen. 

Ap

Entäs jos naisesi tarjoaa tälle kaverille aina alibin, kun kaveri on rakastajansa kanssa? Minä ainakin miettisin, että miten nainen suhtautuu siihen kaverinsa pettämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä ne sun kaverit on? Onko ne ihan normaaleja täysjärkisiä kunnon kavereita? Joilla on omiakin naisia? Tykkäät niiden jutuista ja vietät aikaa niiden kanssa mielellään? Tuli mieleen että kaverisi yrittävät tahallaan nolata sut ja sabotoida naisjuttusi...

Samaa ikäluokkaa eli 25-30v. Onhan ne vähän omalaatuisia ja ehkä hieman reppanoita. Eivät ole päässeet elämässä eteenpäin samalla tavalla kuin minä, mutta ovat lojaaleja ja pinnan alla hyviä tyyppejä. On niillä ollut naisia, mutta naiset ovat olleet saman tyylisiä kuin kaverit ja hyvin eri tyylisiä kuin minun tapailemat naiset. Meillä on yhdistäviä ja erottavia tekijöitä. En usko, että yrittävät sabotoida naisjuttujani. Ovat vain vähän impulsiivisia rääväsuita varsinkin humalassa ja ajatusmaailma kovin konservatiivinen.

"Miksi naiset (anteeksi yleistys, en tarkoita kaikkia) antavat niin paljon painoarvoa miehen kavereille?"

Koska kaverit kertoo millainen olet? Ei toki täysin, mutta jos on pelkkiä paskiaisia kavereina etkä ole lempannut niitä, niin joko sulla ei ole muita ystäviä ja pelkäät vastaan sanomista ja olla erilainen, tai olet yhtä lailla paskiainen joten sua ei haittaa kavereiden käytös. Miksi toisaalta haluaisit kumppanin joka ei tule toimeen kavereidesi kanssa? Kyllä meillä ainakin heti seurustelun alkaessa meni miehen kanssa kaveriporukat, ainakin lähimmät, iloisesti sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Muututko itse erilaiseksi noiden kavereiden seurassa? Kun tapasin ensi kertaa eksän kavereita yhden näistä kotona, kyseli pari kaveria nauraen eksältä että "panetko sä tota pers*eseen" ja eksä vain nauroi. Joku myös kysyi, saisiko kokeilla. Eksä nauroi myös, kun kaveri arvosteli jonkun oman säätönsä ulkonäköä ja kertoi tämän "psychobitch" kohtauksista, jotka kuulostivat minusta aivan normaalilta reagoinnilta kaltoinkohteluun...

Kyllä, tuossa suhteessa koin saavani kavereiden tapaamisesta ja nimenomaan eksäni käytöksestä heidän kanssaan oikein paljon informaatiota eksästäni ihmisenä.

Mielestäni olen samanlainen aina eli hieman hiljainen, diplomaattinen ja muille tilaa antava. Miten tuo saamasi informaatio ilmeni myöhemmin sinun ja eksäsi kahdenkeskisessä elämässä? Oletko varma ettei kyse ollut nk. konformistisesta naurusta?

Ap

Naisille on tämä kaverijuttu jostain ihme syystä tosi tärkeä.

Omissa seurustelusuhteissani en ole kokenut mitenkään supertarpeelliseksi kumppanin kavereiden tuntemista. En nyt vastustakaan kavereiden tapaamista, joskus sieltä on löytynyt kivoja ihmisiä, joskus taas omasta mielestäni tosi rasittavia. Mutta mikään mahdoton hinku minulla ei ole koskaan ollut tutustua seurustelukumppanin kaveripiiriin. En myöskään tunne ketään miestä, jolle tämä olisi tärkeää.

Ehkä tämä juttu sitten vain on niin erilainen miesten ja naisten välillä?

Liittyy varmaan siihenkin, miten nykyään taas on trendinä kaiken muuttaminen politiikaksi. Nainen ehkä haluaa varmistua siitä, että miehen kaveripiiriin ei kuulu sosiaalista statusta alentavia mielipiteitä.

Tottakai sinun kaverisi kertovat paljon sinusta. Kukaan fiksu ihminen ei vietä aikaa typerysten seurassa. Ihmisten ympäröimänä ihminen myös paljastaa perusluonteensa: miten ihminen kommunikoi äidilleen, kavereilleen, ventovieraille, kohtelee muita. Kyllä tämä on tosi tärkeää. Alkuvaiheessa kahdestaan voi esittää vaikka millaisen version itsestään, seurassa se ei onnistu.

Satunnaiset lapsuudenkaverit tai harvoin tavattavat kaverit voivat tietysti olla millaisia tahansa. Mutta jos toinen kokee olevansa osa jotakin porukkaa, kyllä se häntä määrittelee.

Etsi sellainen nainen, joka jakaa sinun ja kavereidesi arvot ja elämäntyylin, niin ei tarvitse hävetä. Tai mikäli kavereitasi häpeät ja etkä heidän kanssaan viihdy, etsi muuta seuraa.

MUlla on kyllä siitä kiva tilanne, että kaikki kaverini ja ystäväni ovat sellaisia, että voi aivan hyvin esitellä heidät puolisolleni. Useat ovatkin nykyisin meidän kummankin ystäviä. Ei ole ollut tarvetta eikä halua etsiytyä sellaiseen seuraan, joka aiheuttaisi arvostelua, edes ennen yhdessäoloamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Jos haluat olla törttöjen kanssa kaveri, kyllä se nyt vähän oudolta vaikuttaa. Mieheni kaveriporukassa yksi kehittyi varttuessaan tökerömmäksi persoonaksi. Suuri osa miehistä kun jo seurusteli pidettiin porukalla yhteisiä mökkiviikonloppuja. Parin ison törttöilyn jälkeen jättivät miehet tämän kaverin kutsumatta, käytöksensä haittasi kaikkia. Toisaalta hyvän kaverin käytöstä on pitää myös jotkut rajat yllä.

Vierailija kirjoitti:

Naisille on tämä kaverijuttu jostain ihme syystä tosi tärkeä.

Omissa seurustelusuhteissani en ole kokenut mitenkään supertarpeelliseksi kumppanin kavereiden tuntemista. En nyt vastustakaan kavereiden tapaamista, joskus sieltä on löytynyt kivoja ihmisiä, joskus taas omasta mielestäni tosi rasittavia. Mutta mikään mahdoton hinku minulla ei ole koskaan ollut tutustua seurustelukumppanin kaveripiiriin. En myöskään tunne ketään miestä, jolle tämä olisi tärkeää.

Ehkä tämä juttu sitten vain on niin erilainen miesten ja naisten välillä?

Liittyy varmaan siihenkin, miten nykyään taas on trendinä kaiken muuttaminen politiikaksi. Nainen ehkä haluaa varmistua siitä, että miehen kaveripiiriin ei kuulu sosiaalista statusta alentavia mielipiteitä.

Ehkä sitten niin. Tosi jännä juttu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Muututko itse erilaiseksi noiden kavereiden seurassa? Kun tapasin ensi kertaa eksän kavereita yhden näistä kotona, kyseli pari kaveria nauraen eksältä että "panetko sä tota pers*eseen" ja eksä vain nauroi. Joku myös kysyi, saisiko kokeilla. Eksä nauroi myös, kun kaveri arvosteli jonkun oman säätönsä ulkonäköä ja kertoi tämän "psychobitch" kohtauksista, jotka kuulostivat minusta aivan normaalilta reagoinnilta kaltoinkohteluun...

Kyllä, tuossa suhteessa koin saavani kavereiden tapaamisesta ja nimenomaan eksäni käytöksestä heidän kanssaan oikein paljon informaatiota eksästäni ihmisenä.

Mielestäni olen samanlainen aina eli hieman hiljainen, diplomaattinen ja muille tilaa antava. Miten tuo saamasi informaatio ilmeni myöhemmin sinun ja eksäsi kahdenkeskisessä elämässä? Oletko varma ettei kyse ollut nk. konformistisesta naurusta?

Ap

Oletko tosissasi? Ei sillä ole mitään merkitystä. En ikinä, ikinä huolisi puolisokseni ihmistä, jolle idioottimaisen kaveripiirin miellyttäminen on niin tärkeää, että on valmis häpäisemään minut saadakseen porukalta hyväksyntää. En ikimaailmassa voisi arvostaa tai kunnioittaa sellaista miestä, joka nössömäisesti myötäilee mauttomia ja naisvihaa tihkuvia puheita.

Ongelmasi ei siis taidakaan olla kaveripiiri, vaan se, että selkärangattomasti et uskalla puolustaa omia arvojasi porukassa. Juuri sen takia ne naiset haluavat kaveriporukan tavata - mies paljastaa muiden joukossa todellisen luonteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Muututko itse erilaiseksi noiden kavereiden seurassa? Kun tapasin ensi kertaa eksän kavereita yhden näistä kotona, kyseli pari kaveria nauraen eksältä että "panetko sä tota pers*eseen" ja eksä vain nauroi. Joku myös kysyi, saisiko kokeilla. Eksä nauroi myös, kun kaveri arvosteli jonkun oman säätönsä ulkonäköä ja kertoi tämän "psychobitch" kohtauksista, jotka kuulostivat minusta aivan normaalilta reagoinnilta kaltoinkohteluun...

Kyllä, tuossa suhteessa koin saavani kavereiden tapaamisesta ja nimenomaan eksäni käytöksestä heidän kanssaan oikein paljon informaatiota eksästäni ihmisenä.

Mielestäni olen samanlainen aina eli hieman hiljainen, diplomaattinen ja muille tilaa antava. Miten tuo saamasi informaatio ilmeni myöhemmin sinun ja eksäsi kahdenkeskisessä elämässä? Oletko varma ettei kyse ollut nk. konformistisesta naurusta?

Ap

Sittenkö tuollainen käytös on ok jos on kyse konformistisesta naurusta? Itseä ei hirveästi innostaisi mies joka pystyy kuuntelemaan noin esineellistävää puhetta, ilmeisesti kyseisessä seurassa ihan habituaalisesti, vaikka kuinka sanoisi ettei vastaa omia arvoja. Käytös kertoo enemmän kuin sanat.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai sinun kaverisi kertovat paljon sinusta. Kukaan fiksu ihminen ei vietä aikaa typerysten seurassa. Ihmisten ympäröimänä ihminen myös paljastaa perusluonteensa: miten ihminen kommunikoi äidilleen, kavereilleen, ventovieraille, kohtelee muita. Kyllä tämä on tosi tärkeää. Alkuvaiheessa kahdestaan voi esittää vaikka millaisen version itsestään, seurassa se ei onnistu.

Satunnaiset lapsuudenkaverit tai harvoin tavattavat kaverit voivat tietysti olla millaisia tahansa. Mutta jos toinen kokee olevansa osa jotakin porukkaa, kyllä se häntä määrittelee.

Etsi sellainen nainen, joka jakaa sinun ja kavereidesi arvot ja elämäntyylin, niin ei tarvitse hävetä. Tai mikäli kavereitasi häpeät ja etkä heidän kanssaan viihdy, etsi muuta seuraa.

Eikö nainen voisi tehdä päätelmänsä siitä miten kommunikoin hänen kavereidensa kanssa? Minun ja kavereideni arvot sekä elämäntyyli ovat aivan erilaisia, joten sellaista naista ei voi löytyä. Tietysti haluan naisen, joka vastaa juuri minun tyyppiäni. Erityisesti kun naisen ei ole mikään pakko viettää aikaa kavereideni kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Muututko itse erilaiseksi noiden kavereiden seurassa? Kun tapasin ensi kertaa eksän kavereita yhden näistä kotona, kyseli pari kaveria nauraen eksältä että "panetko sä tota pers*eseen" ja eksä vain nauroi. Joku myös kysyi, saisiko kokeilla. Eksä nauroi myös, kun kaveri arvosteli jonkun oman säätönsä ulkonäköä ja kertoi tämän "psychobitch" kohtauksista, jotka kuulostivat minusta aivan normaalilta reagoinnilta kaltoinkohteluun...

Kyllä, tuossa suhteessa koin saavani kavereiden tapaamisesta ja nimenomaan eksäni käytöksestä heidän kanssaan oikein paljon informaatiota eksästäni ihmisenä.

Mielestäni olen samanlainen aina eli hieman hiljainen, diplomaattinen ja muille tilaa antava. Miten tuo saamasi informaatio ilmeni myöhemmin sinun ja eksäsi kahdenkeskisessä elämässä? Oletko varma ettei kyse ollut nk. konformistisesta naurusta?

Ap

Oletko tosissasi? Ei sillä ole mitään merkitystä. En ikinä, ikinä huolisi puolisokseni ihmistä, jolle idioottimaisen kaveripiirin miellyttäminen on niin tärkeää, että on valmis häpäisemään minut saadakseen porukalta hyväksyntää. En ikimaailmassa voisi arvostaa tai kunnioittaa sellaista miestä, joka nössömäisesti myötäilee mauttomia ja naisvihaa tihkuvia puheita.

Ongelmasi ei siis taidakaan olla kaveripiiri, vaan se, että selkärangattomasti et uskalla puolustaa omia arvojasi porukassa. Juuri sen takia ne naiset haluavat kaveriporukan tavata - mies paljastaa muiden joukossa todellisen luonteensa.

Ei minun tarvitse puolustaa arvojani, ei kukaan ole niitä viemässä. Tunnen oman arvomaailmani ja hyväksyn sen, että ihmiset ajattelevat eri tavalla eri asioista. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ainakin mies sanonut tietyistä kavereistaan että ne ovat sitten vähän sellaisia ja tällaisia, mutta ei sun tarvitse niitä usein nähdä. Eli varoittanut etukäteen, ja sitten on voitu yhdessä suhtautua heihin huumorilla. Toimisiko tämä sullakin? Kyllä minä ainakin ymmärrän että jokaisella on ne tietyt vanhat kaverit, jotka eivät välttämättä edusta sitä mitä itse on nykyään.

Olen varottanutkin ja minun puolestani ei tarvitsisi kavereita nähdä ollenkaan. Olen tulkinnut, että kaverini ovat jollain tavalla minun jatkeeni ja kavereiden törttöilyt liittyvät jotenkin minuun. En ihan ymmärrä tätä. Ehkä vain olen törmännyt vääränlaisiin naisiin.

Ap

Muututko itse erilaiseksi noiden kavereiden seurassa? Kun tapasin ensi kertaa eksän kavereita yhden näistä kotona, kyseli pari kaveria nauraen eksältä että "panetko sä tota pers*eseen" ja eksä vain nauroi. Joku myös kysyi, saisiko kokeilla. Eksä nauroi myös, kun kaveri arvosteli jonkun oman säätönsä ulkonäköä ja kertoi tämän "psychobitch" kohtauksista, jotka kuulostivat minusta aivan normaalilta reagoinnilta kaltoinkohteluun...

Kyllä, tuossa suhteessa koin saavani kavereiden tapaamisesta ja nimenomaan eksäni käytöksestä heidän kanssaan oikein paljon informaatiota eksästäni ihmisenä.

Mielestäni olen samanlainen aina eli hieman hiljainen, diplomaattinen ja muille tilaa antava. Miten tuo saamasi informaatio ilmeni myöhemmin sinun ja eksäsi kahdenkeskisessä elämässä? Oletko varma ettei kyse ollut nk. konformistisesta naurusta?

Ap

Sittenkö tuollainen käytös on ok jos on kyse konformistisesta naurusta? Itseä ei hirveästi innostaisi mies joka pystyy kuuntelemaan noin esineellistävää puhetta, ilmeisesti kyseisessä seurassa ihan habituaalisesti, vaikka kuinka sanoisi ettei vastaa omia arvoja. Käytös kertoo enemmän kuin sanat.

Ehkä meillä sitten on erilainen toleranssi eriäville näkemyksille. Tietenkään kenenkään ei tarvitse kuunnella loukkaavaa puhetta, mutta tuskin eksäsi pakotti sinut viettämään aikaa näiden tyyppien kanssa?

Ap

Minusta miehen kaverit kertovat paljon miehestä itsestään. Lisäksi se että jos päädytään pitkään suhteeseen niin saattaa hyvinkin olla että mies lähtee ainakin viikonloppuja viettämään kaveriporukalla tai ehkä jopa viikoksi kalastamaan/laskettelemaan Lappiin.

Jos miehen kaverit avoimesti kuolaa teinejä, puhuu alentavasti naisista, suhtautuu naisiin alempiarvoisina tai kokevat että naisten tehtävä on hoitaa lapset ja kotityöt ym ym niin kyllähän sillä on vaikutusta. Jos kaveriporukka vaikuttaa sellaiselta että siellä on ihan ok pettää puolisoa ja mies kulkee tällaisissa porukoissa niin olisi aika epävarma olo jos mies lähtisi kavereiden kanssa viikoksi Lappiin tai vaikka thaimaaseen. Jos taas kaveriporukka perhekeskeistä ja arvomaailma saman tapaista kuin itsellä olisi helppo olla kotona vaikka mies tuollaisessa porkassa reissussa. Ja ihan käytännön asiat että jos kaverit vaikuttaa huolettomilta ja huonokäytöksisiltä niin aina sais pelätä että ajaako joku humalassa auton täyttä vauhtia metsään ja menetän samalla poikaystävän tai tyhmässä porukassa menevät joukolla varastamaan jotain ja siitä isot ongelmat. Ja jos yleinen asenne että kotityöt on naisten ongelma ja naiset hoitakoon lapset niin eipä innostaisi tuollaisen miehen kanssa perustaa perhettä. Liian iso vaara että lasten synnyttyä viimeistään mies lopettaisi kotityöt ja menisi ennemmin kavereiden kanssa ryyppäämään.

Mieti ap miksi olet noiden vanhojen kavereiden kanssa? Onko teillä samankaltaiset arvot?. Jos sinusta esim muut eivät puhu arvostavasti naisista tai vaikka ryyppäävät turhan rankasti niin varoita näistä asioista naista ennenkuin hän tapaa kaverisi ekan kerran. On nimittäin aivan eri tilanne jos sanot että x on täysi sovinisti mutta hän on kaverini koska hänen kanssaan on mukava pelata tennistä. Tavasta kohdella naisia olen kuitenkin aivan erimieltä ja minusta kotityöt kuuluvat kaikille. Tällöin voit minimoida ongelmien määrää.

Asuin aikoinaan Nykissä ja seurustelin paikallisen kanssa. Hänen kollegansa on kotoisin Ruotsista ja tämä sanoi suomalaiset ovat tyhmiä.

Miesystäväni naureskellen kertoi minulle tämän.

Yritin vääntää rautalangasta, tämä tyyppi ei ole käynyt Suomessa ainakaan 10 vuoteen ja haukkuu koko maan. Onko se järkevää ?

Tutustuin hänen vanhempiinsa, jotka pitivät minua vain vihreän kortin metsästäjänä.

Ilmoittivat eivät halua minua lapsenlapsiensa äidiksi, koska olin suhteessa vain rahasta.

Siinä olikin mukava aloittaa viikonlopun vietto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun naiselle olis ongelma vaikka että sun kaverit on p*llup*rsevitsejä kertovia sovinisteja.

Sä haluat olla tekemisissä niiden kanssa, eli silloin hyväksyt noi asiat.

Nainen ei halua olla tekemisissä p*llup*rsesovinistien kanssa ja jättää sut.

Mun mielestä ihan loogista.

En ainakaan itse ajattele naisen jakavan kaikkia samoja arvoja kaveripiirinsä kanssa. Jos joku naisen kavereista pettää miestään, en ajattele naisen olevan pettämismyönteinen. 

Ap

Entäs jos naisesi tarjoaa tälle kaverille aina alibin, kun kaveri on rakastajansa kanssa? Minä ainakin miettisin, että miten nainen suhtautuu siihen kaverinsa pettämiseen.

Sitten tarjoaa. En miettisi asiaa sen enempää. Minua kiinnostaa meidän parisuhde eikä niinkään naisen kaverisuhteet.

Ap