Nainen, oma kaveripiiri ja ikuinen ongelma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksu mies ei vietä aikaansa ja tuhlaa elämäänsä rasististen ja sovinististen idioottien kanssa. Nainen etsii parempaa seuraa hyvin nopeasti.

Turha selittää jostain oman mielipiteen muodostamisesta kahdenkeskisen ajan perusteella. Itse ajattelen ennemminkin niin päin, että mies voi feikata mukavaa ja fiksua silloin kun ollaan kahdestaan, totuus paljastuu sitten siinä miten viettää muun aikansa ja mitä puhuu muiden seurassa ja minkälaisessa porukassa valitsee olla vapaaehtoisesti.

Etkö kahdenkesken käy keskusteluja abstraktia ajattelua vaativista asioista? Eihän silloin edes voisi feikata olevansa fiksu.

Totta kai käyn. Tarkoitan fiksulla paljon muutakin kuin älykästä. Älyllisesti tyhmä mies ei pääse jatkoon, mutta sen muutenkin huomaa yleensä jo ensikohtaamisella. Fiksuudella tarkoitan mm. sitä että ei käytä kovin paljoa päihteitä, osaa hoitaa raha-asiansa, ei ole sovinisti tai rasisti, osaa ajatella asioita analyyttisesti, osaa ja haluaa käyttäytyä hyvin ja muita ihmisiä kunnioittavasti. Toisin sanoen elämänhallinta on kunnossa, käytöstavat hallussa ja sivistys kohdallaan.

Jos muuten mukavan oloinen mies viettää vapaa-aikansa typerän sikamieslauman kanssa, niin kyllä se pistää ihmettelemään. Ainakin omat kaverini heijastelevat aika hyvin niitä arvoja ja asenteita joita itsekin edustan. En ole kaikesta samaa mieltä jokaisen kaverini kanssa, mutta he ovat kunnollisia, mukavia, hyväkäytöksisiä ja järkeviä ihmisiä.

Ap:lle on jo kymmeniä kertoja sanottu mikä huonossa kaveripiirissä on vikana, mutta viesti ei näytä menevän perille. Tuollainen jankkaus on myös rasittavaa ja herättää kysymyksen että eikö ap tosiaan tajua, eli jotain häikkää on hänenkin käsityskyvyssään, mikä voi myös selittää osaltaan miksi naiset ei jää suhteeseen.

Ymmärrän lukemani, mutta en ymmärrä miksi itsestään selvä johtopäätös on se, että olen tietämättäni itsekin sikamies. Miksi selitys ei voi olla se, että olen mieluummin vähän "huonojen" kavereiden, joiden kanssa on kuitenkin joitain yhteisiä asioita, kanssa kuin jatkuvasti yksin.

Ap

1) on epäilyttävää ettei sinulla ole järkeviä kavereita, vaan kaikki/suurin osa kavereistasi on jollain tavalla huonoja tyyppejä.

2) ihminen yleensä hakeutuu kaltaiseensa seuraan, eli jotain yhteistä sinulla näiden törppöjen kanssa on. Mukavilla tyypeillä on yleensä mukavia kavereita ja he osaavat muodostaa myös uusia kaverisuhteita hyvien tyyppien kanssa, jolloin ei ole mikään pakko roikkua jonkin lapsuusajan tutun kanssa joka paljastuu ääliöksi.

3) kavereiden täytyy olla todella idioottimaisia jos jokainen nainen on hylännyt sinut pääasiassa niiden takia. Jos vain osa kavereistasi olisi ”vähän” huonoja, niin ongelmaa tuskin olisi, ainakaan täsdä mittakaavassa.

4) asiasta jankkaaminen on rasittavaa, ymmärrän täysin miksi naiset ei jaksa katsella tyyppiä joka kaveeraa täysien idioottien kanssa eikä ymmärrä mikä asiassa on ongelmana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietippä ap tällaista skenaariota. Tutustut naiseen joka kahden kesken vaikuttaa mukavalta ja luotettavalta ihmiseltä. Sitten kun tutustut naisen ystäväpiiriin, nämä naiset ovatkin ihmisiä jotka, sanotaan nyt vaikka, avoimesti käyttävät hyväkseen ja pettävät miehiä. Joku tyttöystäväsi kavereista kertoo nauraen miten lapsensa ei oikeasti ole aviomiehensä siittämä, vaan jonkun ihan muun ja tyttöystäväsi nauraa iloisena mukana. Ihanko totta mielikuvasi tyttöystävästäsi ei muuttuisi ollenkaan, vaikka hän vakuuttaisi että kyse on vain vanhasta kaveriporukasta ja hän ei oikeasti jaa heidän arvoja?

Ei muuttuisi, koska osaan tehdä omat johtopäätökseni. Ei ole mitään järkeä pyrkiä vakavaan suhteeseen, jos toisen sanomisiin ei voisi luottaa edes tuon vertaa.

Ap

Niin, tekisit siis oikeat päätelmät, etkä luottaisi tuollaiseen naiseen. Jos sinä annat naisillesi ristiriitaista viestiä ja naurat kavereidesi kanssa asioille, joista mukamas todellisuudessa ole eri mieltä, mitä naiset ajettelevat sinusta? Sitä, että sinun sanomisiin ei voi luottaa.

Häh? Siis luottaisin naisen sanomisiin tietysti, koska tavoitteena on vakava parisuhde. Ei tuon perusteella luottamatta jättäminen ole oikea ratkaisu. Ilmaisin tämän ehkä huonosti.

Ap

Tässä kohtaa olet kyllä aika sinisilmäinen mielestäni! Jos olisin mies, en voisi kunnioittaa naista tuon jälkeen. Suhde olisi siis tuhoontuomittu.

Mieluummin luotan ja välillä petyn kuin ajattelen ihmisiä oletusarvoisesti petollisina. 

Ap

En minäkään ajattele ihmisistä oletusarvoisesti petollisina. Olen hyvin luottavainen. Mutta jos omin silmin näen, että toinen ei ainostaan hyväksy petollisuutta vaan suorastaan rohkaisee ja kannustaa siihen, olisi pakko avata tämän ihmisen kohdalla silmät. Eli ryhmäpaineen vuoksi hän olisi valmis olemaan epärehellinen myös minulle.

Ei tuossa esimerkissä ollut mielestäni mitään rohkaisevaa tai kannustavaa vaan lähinnä sovinnaisen ihmisen käytöstä. Tunnistan tuon itsessänikin. Tyhmä juttu saa sovinnaisen reaktion ja sen jälkeen pyrin viemään keskustelua aiheeseen, joka on miellyttävä kaikille.

Ap

Juuri se sovinnollisuus ja myötäily on rohkaisevaa ja kannustavaa. Se osoittaa jutun heittäjälle, että hyväksyt asian, joten vastaava kaäytösmalli vahvistuu ja tulee jatkumaan.

Tässä kohtaa sinun täytyy kasvattaa itsellesi selkärankaa hieman lisää. Muuten ei yksikään fiksu nainen tule arvostamaan sinua.

Onkohan monelle kaverille yllätys, mitä toinen kaveri heistä ajattelee? Kova yritys huonoine läppineen vain jatkuu, joten ei kai se ole itsestään auennut.

Mistä nää yhdet on yhtäkkiä saaneet päähänsä että nyt kaikki ovatkin rasisteja, vaikka mitään sellaista ap ei maininnut. 

Ja voin sanoa että itsellä ollu ala-asteelta kavereita(naisia kuten itsekkin olen) ja joiden kanssa ollut aikuisiällä ihan vaan siksikin että ainoat keiden kanssa voin jutella sellaisista asioita, vanhoista, lapsuudesta, joka ei onnistu uusien upeiden ystävien kanssa. 

Juu ei ole olleet aikuisiällä mitään esimerkillisiä ystäviä, lähinnä säälittäviä, ja turha yrittää vääntää että koska kuitenkin aika ajoin halusin olla tekemisissä niin siksi olisin itsekkin ihan samanlainen. No en ole. 

Miksi haluaa olla minkäkilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, siihen on monta syytä. 

Ja tämä vanha typerä lause "kerro keiden kanssa seurustelet, niin minä kerron minkälainen olet",  ei vaan pidä paikkaansa. 

Niitä kauniita ja rohkeita ihmisiä, ainakin suomessa on niin harvassa että eihän täällä kukaan vois olla kenenkään kanssa tekemisissä jos pistää ne laatukriteerit kovin ylös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksu mies ei vietä aikaansa ja tuhlaa elämäänsä rasististen ja sovinististen idioottien kanssa. Nainen etsii parempaa seuraa hyvin nopeasti.

Turha selittää jostain oman mielipiteen muodostamisesta kahdenkeskisen ajan perusteella. Itse ajattelen ennemminkin niin päin, että mies voi feikata mukavaa ja fiksua silloin kun ollaan kahdestaan, totuus paljastuu sitten siinä miten viettää muun aikansa ja mitä puhuu muiden seurassa ja minkälaisessa porukassa valitsee olla vapaaehtoisesti.

Etkö kahdenkesken käy keskusteluja abstraktia ajattelua vaativista asioista? Eihän silloin edes voisi feikata olevansa fiksu.

Totta kai käyn. Tarkoitan fiksulla paljon muutakin kuin älykästä. Älyllisesti tyhmä mies ei pääse jatkoon, mutta sen muutenkin huomaa yleensä jo ensikohtaamisella. Fiksuudella tarkoitan mm. sitä että ei käytä kovin paljoa päihteitä, osaa hoitaa raha-asiansa, ei ole sovinisti tai rasisti, osaa ajatella asioita analyyttisesti, osaa ja haluaa käyttäytyä hyvin ja muita ihmisiä kunnioittavasti. Toisin sanoen elämänhallinta on kunnossa, käytöstavat hallussa ja sivistys kohdallaan.

Jos muuten mukavan oloinen mies viettää vapaa-aikansa typerän sikamieslauman kanssa, niin kyllä se pistää ihmettelemään. Ainakin omat kaverini heijastelevat aika hyvin niitä arvoja ja asenteita joita itsekin edustan. En ole kaikesta samaa mieltä jokaisen kaverini kanssa, mutta he ovat kunnollisia, mukavia, hyväkäytöksisiä ja järkeviä ihmisiä.

Ap:lle on jo kymmeniä kertoja sanottu mikä huonossa kaveripiirissä on vikana, mutta viesti ei näytä menevän perille. Tuollainen jankkaus on myös rasittavaa ja herättää kysymyksen että eikö ap tosiaan tajua, eli jotain häikkää on hänenkin käsityskyvyssään, mikä voi myös selittää osaltaan miksi naiset ei jää suhteeseen.

Ymmärrän lukemani, mutta en ymmärrä miksi itsestään selvä johtopäätös on se, että olen tietämättäni itsekin sikamies. Miksi selitys ei voi olla se, että olen mieluummin vähän "huonojen" kavereiden, joiden kanssa on kuitenkin joitain yhteisiä asioita, kanssa kuin jatkuvasti yksin.

Ap

Koska viisas ihminen on ennemmin yksin kuin huonossa seurassa. Jos huono seura on tärkeämpää kuin esimerkkinä aiemmin ollut naisen totaalinen vähättely ja nolaaminen, niin silloin on kyllä miehen itsetunnossakin jotain pahasti vialla. En voi edes kuvitella tilannetta, jossa minua halveerataan ja mieheni nauraisi mukana. Pöyristyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Mistä nää yhdet on yhtäkkiä saaneet päähänsä että nyt kaikki ovatkin rasisteja, vaikka mitään sellaista ap ei maininnut. 

Ja voin sanoa että itsellä ollu ala-asteelta kavereita(naisia kuten itsekkin olen) ja joiden kanssa ollut aikuisiällä ihan vaan siksikin että ainoat keiden kanssa voin jutella sellaisista asioita, vanhoista, lapsuudesta, joka ei onnistu uusien upeiden ystävien kanssa. 

Juu ei ole olleet aikuisiällä mitään esimerkillisiä ystäviä, lähinnä säälittäviä, ja turha yrittää vääntää että koska kuitenkin aika ajoin halusin olla tekemisissä niin siksi olisin itsekkin ihan samanlainen. No en ole. 

Miksi haluaa olla minkäkilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, siihen on monta syytä. 

Ja tämä vanha typerä lause "kerro keiden kanssa seurustelet, niin minä kerron minkälainen olet",  ei vaan pidä paikkaansa. 

Niitä kauniita ja rohkeita ihmisiä, ainakin suomessa on niin harvassa että eihän täällä kukaan vois olla kenenkään kanssa tekemisissä jos pistää ne laatukriteerit kovin ylös. 

Minä olen varsin introvertti ja yksin viihtyvä ihminen, mutta jostain syystä minulla silti paljon kavereita ja olen saanut uusia kavereita pitkin aikuisikääni. Kaikki fiksuja, hyviä ja mukavia ihmisiä. Ihan tavallinen olen, samoin kaverini, eikä kukaan meistä ole ”kaunis tai rohkea”.

Lapsuudesta on mukaan jäänyt ne hyvät tyypit, ikävien ihmisten kanssa en kaveeraa, olipa vanha tai uusi kaveri.

Kaveripiirihän on älyttöän tärkeä parisuhteessa! Pidemmän päälle on äärettömän tylsää viettää aikaa vain kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietippä ap tällaista skenaariota. Tutustut naiseen joka kahden kesken vaikuttaa mukavalta ja luotettavalta ihmiseltä. Sitten kun tutustut naisen ystäväpiiriin, nämä naiset ovatkin ihmisiä jotka, sanotaan nyt vaikka, avoimesti käyttävät hyväkseen ja pettävät miehiä. Joku tyttöystäväsi kavereista kertoo nauraen miten lapsensa ei oikeasti ole aviomiehensä siittämä, vaan jonkun ihan muun ja tyttöystäväsi nauraa iloisena mukana. Ihanko totta mielikuvasi tyttöystävästäsi ei muuttuisi ollenkaan, vaikka hän vakuuttaisi että kyse on vain vanhasta kaveriporukasta ja hän ei oikeasti jaa heidän arvoja?

Ei muuttuisi, koska osaan tehdä omat johtopäätökseni. Ei ole mitään järkeä pyrkiä vakavaan suhteeseen, jos toisen sanomisiin ei voisi luottaa edes tuon vertaa.

Ap

Viime kädessä ne on kuitenkin teot, jotka kertovat millainen ihminen olet. Jos sanojen ja tekojen välillä on ristiriitoja siitäkin voi päätellä vahvasti jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap:n kannattaisi tutustuttaa nainen kavereihinsa vasta kun nainen tuntee ap:n itsensä riittävän hyvin. Minullakin lapsuudenkaverit ovat mitä ovat, ehkä kaikkein erilaisimpia ystäviäni, koska aikuistuessa sitä bondautuu enemmän kaltaistensa kanssa. 

Ap, voisitko saada myös itsesi tyylisiä kavereita? Ehkä naisia epäilyttää se. 

Joskus olen myös sanonut miehelle, että koska hänellä on niin moneen asiaan olematon tai todella alhainen rima, tulee väistämättä mieleen, että näkeekö hän minut samalla tavalla. 

Tuohan olisi se täydellinen ratkaisu mutta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vaikeammaksi uusien kavereiden saaminen muodostuu.

Ap

Minun lapsuudenystävieni elämä vei erilaisin piireihin kuin omani. Silti vietin vapaa-aikaani heidän kanssaan, koska se oli helpointa, vaikka en enää aikoihin ollut oikeasti viihtynyt heidän kanssaan. Huomasin myös, ettei minulla milloinkaan muulloin ollut tarvetta käyttää alkoholia kuin heidän seurassaan, mikä vielä alleviivasi sitä, ettei yhteistä enää ollut enkä jaksanut heidän juttujaan selvinpäin. Mutta ajattelin vain, että ei kannata jäädä yksinkään, pakko minun on heidän kanssaan olla.

Aloin lähteä heidän seurastaan kotiin, kun olo kävi tylsäksi tai ärsyttäväksi. Samalla huomasin, että tämä väkinäinen kansakäyminen oli vuosia vienyt sosiaalista energiaani aivan valtavasti. Nyt energiaa taas oli ja muutuin ihan yrittämättä sosiaalisemmaksi töissä. Työkavereihin alkoi tutustua eri tavalla ja sieltä onkin lopulta löytynyt paljon parempia kavereita.

Sitä energiaa söi mm. tuo mukautuminen ja hyväksyvästi naureskeleminen asioille, jotka eivät mielestäni olleet millään tavalla viihdyttäviä, kiinnostavia tai edes oikein. Kun lopetin mukautumisen ja väkisin hengailemisen näiden kavereiden kanssa, olen myös kokenut olevani kokonaisempi ihminen. Aidosti minä itse, en jaksa enää esittää mitään eikä tarvitsekaan.

Suosittelen kokeilemaan.