Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?

Pakolliset hiihtokilpailut

Joukkuevalinnat - olin aina viimeisenä valittavien joukossa

Lajeista inhosin eniten pesäpalloa. Kävin koulua Pohjanmaalla, ja monet harrastivat pesäpalloa. Minä en.

Mittaaminen ja kilpailu. Koululiikunnassa ei ainakaan tuolloin 90-luvulla ollut kyse eri lajeihin tutustumisesta tai liikunnan ilon herättelystä vaan suoritusten mittaamisesta ja oppilaiden laittamisesta paremmuusjärjestykseen. Tosin vähän edes opetettiin tai opeteltiin mitään. Sanottiin vaan, että alkakaa tehdä tai pelata ja opettaja sitten seisoi vieressä ja katseli.

Hiihto oli kammoa. En voi sietää sitä nykyäänkään. Kaikki muut lajit oli ok.

Tanssi olisi kaikkein kamalinta. Ja kaikenlaiset askel kuviot musiikin tahdissa. Pidän vain perinteisestä miesten jumpasta. Timon jumppa on paras.

Rekkiliikunta oli itselle oli vastenmielistä. Eikä se hiihtäminekään mitään mieluista ollut. Joukkuepeleistä pidin.

Hämähäkkipallo!

Taisi olla sadistinen minun jumppamaikkani.

Pakotti minut rekille, jossa tärisin polvillani. Tietenkin putosin, kun akka yritti saada minut seisomaan ja kävelemään.

Koulu-urheilu teki minusta liikunnanvihaajan.

Vierailija kirjoitti:

Pesäpallo. Olen vasuri, koulussa ei ollut tietenkään sopivaa räpylää ja olin surkea lyöjä sekä pallonheittäjä. Joukkueita valittaessa olin viimeisiä.

Vasenkätisen pesäpallomailan puuttuminen on kyllä törkeää syrjintää.

1207 korjaa: puomille, ei rekille.

Sivua ei voi näyttää.

Kaikki liikunta oli karmeaa! Kaiken maailman rekit ja köydet, puolapuineen! Ei toivoakaan, että olisin niissä pysynyt. Hevosen vai mikä se oli, yli ei muistaakseni tarvinnut yrittää, sairaalareissu siitä olisi tullut.

Pesäpallo ei kiitos, en osannut lyödä, en saanut palloa kiinni, koska pelkäsin sen tulevan päin naamaa. Polttopallo oli kiva a, ja hiihtokin kai. Muistaakseni. Koska en ollut siinä luokan huonoimmasta päästä. Kun hiihdettiin kouluun kesät talvet. En saanut luistimia, mistä olin katkera. Joten jouduin kävelemään ja opettaja pommitti kysymyksillä, että  miksei LissullaKAAN ole luistimia.

Hiihtoon liittyy kyllä se karmein muisto. Eli taas oli hiihdetty kouluun, olin kansalaiskoulussa, jonne oli hiukan enemmän matkaa kuin kansakouluun. Minulla oli kuukautiset, mutta ei ollut vaihtosidettä. En ehkä tajunnut ihan vielä kaikkea eikä ne olleet runsaatkaan ilmeisesti (koska myöhemmin siteitä oli aina säkillinen). Olin siis koko päivän samalla siteellä ja hiihdin vielä kotiin. Tuntui aika pahalta ja kotiin tuntua ryntäsin saunalle pesulle. Sauna oli tietenkin kylmä, mutta otin lämmintä vettä vatiin. Tästä varmaan viisastuin.

Periaatteessa kaikki tytöt inhosivat liikuntaa 70-luvulla.  Eihän se opettajan syytä ollut, hän halusi vain kannustaa.

Oli yksi hiljainen, pienikokoinen mutta lujatahtoinen tyttö, joka päätti näyttää.  Hän veti leukoja, pysyi siinä niin kauan että opettaja nauroi:  On kai istuuduttava odottamaan että hän laskeutuu.

Vierailija kirjoitti:

Hämähäkkipallo!

Luulen, että tämä on peli, jota pelattiin vaan tietyllä alueella Suomea 1970-1980?

Kaikki koululiikunta oli epämieluisaa.

Inhosin sitä, että aivan kaikkea mitattiin, arvioitiin ja pistettiin paremmuusjärjestykseen. Jos et osannut vaikka kärrynpyörää, se vaikutti suoraan arvosanaan.

Halveksin niin suunnattomasti sukupuolittunutta jakoa koululiikunnassa: tytöt tekivät luistelussa piruetteja ja liukuja (joiden onnistumista tietenkin arvioitiin!), pojat pelasivat lätkää ja jääpalloa. Sama juttu sisäliikunnassa: mimmeille telinevoimistelua, kundeille kuntosalia ja nyrkkeilyä. Siis mitä helkuttia!?

Kapinoin määrätietoisesti ja kuuluvasti koululiikuntajärjestelmää vastaan.

Liikunnan riemun löysin vasta aikuisena.

Nyt pistit pahan, ap. On niin paljon valinnanvaraa.

Onko se sitten se, kun telinevoimistelussa seisoin tutisten nojapuiden ala-aisalla, ja olisi pitänyt kiepahtaa yläaisan yli, ja koko luokka nauraa ja tirskahtelee, kun opettaja yrittää jalkojani nostelemalla vääntää minut tekemään mitä pitäisi

Vai se, kun kuudennella luokalla paljastui, etten vieläkään osaa tehdä kuperkeikkaa? 

Vai pukkihyppy, josta kieltäydyin, kun pelkäsin että murran vielä ranteeni, joilla olisi pitänyt ottaa tukea?

Vai se, kun syksyn viimeisellä jumppatunnilla piti tanssia yhdessä luokan poikien kanssa? Useammat tanssiparit olivat juuri niitä kiusaajiani, enkä pitänyt tanssimisesta muutenkaan.

Pallopeleistä yleensä tykkäsin, mutta ei sekään ollut kivaa, kun opettaja moitiskeli kuinka tyhmällä hetkellä lähdin juoksemaan pesältä pois pesiskentällä. No, kukaan ei ollut missään vaiheessa selittänyt pelin sääntöjä kunnolla eikä varsinkaan mitään taktiikkaa. Oli vain oletettu, että kaikki osaa. Liikuntatunneilla ei muutenkaan kummemmin asioita opetettu, vaan pistettiin vain tekemään ja sitten mitattiin suoritusta. Eli ihan toisin kuin muiden aineiden tunneilla.

Olin muutel ahjakas liikunnassa ja yleensä aina se, joka sai valita joukkueen tai valittiin ensimmäisinä. Juoksu oli ja on edelleen heikkouteni, minulla on huono juoksukunto. Cooperin testit ja muut oli kammottavia ja nöyryyttäviä.

Mulla oli aina liikunta kymppi. Ehkä huonoin kokemus on se, että yläasteella pelattiin turhan paljon korista, josta en pidä.

Tämä ketju pitäisi luettaa kaikilla liikunnanopettajiksi opiskelevilla.

Koko helkkarin koululiikunta on yksi jättimäinen inhottava koulumuisto.

Lukuaineiden keskiarvo 9,6

Liikunta 6

Kaikki ahdisti, ihan kaikki.

Yhdellä sanalla; pesäpallo!!!

Aivan idioottimainen peli.

Liikka oli paras aine koulussa. Olin yleensä paras ja voitin kaikki kilpailut.