Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?

sama. Mikään ei ollut ärsyttävämpää kuin telinevoimistelu ja pojat pelasi palloa verhon takana.

Kostoksi kiipesin näppäränä tyttönä liaania pitkin katon rajaan ja kyyhötin siellä, usein niin kauan että tunti loppui

Oma inhokkini oli myös pesäpallo. Harvoin siinä edes mitään liikuntaa sai, kun enin osa aikaa törötettiin räpskä kourassa kentällä tai jonotettiin omaa lyöntivuoroa. Sitä paitsi olin aivan surkea siinä palloon osumisessa ja viimeisten joukossa, jotka valittiin joukkueeseen.

1. Pesäpallo. Älytöntä laittaa lapset etulinjaan nappaamaan kivikovaa palloa ilman suojavarusteita. Aina sai pelätä, että pallo tulee täyttä vauhtia naamaan eikä kerkeä reagoida.

2. Uinti. Alasti koulukiusaajien seurassa...tarviiko muuta sanoa.

3. Jääkiekko. Sama juttu kuin pesäpallossa, jos jouduit maalivahdiksi. Siis ei mitään suojia saatavilla ja toiset vetää täyttä lämärillä suoraan päin.

Inhosin kaikkea koululiikuntaa, ja jossain vaiheessa sain vapautuksen tavallaan tekosyyllä. Kouluaikojen jälkeen menin huvikseni karaten alkeiskurssille, ja huomasin aika pian mikä koululiikunnassa mätti: siellä ei opetettu mitään! Olisi pitänyt osata kaikki pesäpallot ja koripallot ennestään. Karatessa opetettiin ihan alkeista lähtien, ns. kädestä pitäen (tai jalasta), että miten mikäkin liike tehdään.

Ulkoliikasta en pitänyt. Enkä matikasta.

Mutta sisäliikasta jonkinverran, mutta useimmiten muutama minä myös valiteltiin menkkoja, silloin ei tarvinut tehdä muuta kuin istua katsomassa ku muut pelas lentistä.

Ne ainaiset pallopelit. Jalkapalloa suurin osa tunneista. Samalla luokalla oli monta tyttöä, jotka harrastivat aktiivisesti vapaa-ajalla jalkapalloa. He sitten dominoivat peliä ja heikommat ja aremmat (eli mm. minä) vain yrittivät hölkyttää jossain kentän reunalla koskematta ikinä palloon ja saivat huudot jos kerrankin siihen koskivat mutta potkaisivat väärään suuntaan. Muutenkin aina oli vaan joukkuekilpailua jota vihasin. Ehkä kerran vuodessa tanssia tai muuta yksilölajia josta tykkäsin.

Toinen hirveä juttu oli luistelu. Varsinkin ala-asteella sitäkin oli talviaikaan vaikka miten paljon. Minulla on aina ollut tosi huono ääreisverenkierto ja sormet ja varpaat jäätyy hetkessä. Siellä sitten 15 asteen pakkasella kaksi tuntia ulkojäällä. Oli yhtä tuskaa aina. Ja käytin aina villasukkia yms. mutta ei auttanut. Yläasteella onneksi oltiin jäähallissa sisällä niin oli siedettävämpää. Sielläkin tunnit tosin kului jääkiekkoa tai ringetteä "pelatessa" eli yrittäen epätoivoisesti osallistua vaikkei kukaan koskaan minulle syötänyt.

Aina tosin yritin tunneilla osallistua jotenkin vaikken kovin liikunnallinen ollutkaan. Liikunnan numero olikin lähes aina 8. Opettajat oli meillä onneksi ihan reiluja ja kivoja. Muut "paremmat" oppilaat teki tunneista paskaa.

Kaamea pukkihyppely ja kaikki telinejutut.

Vieläkin hirvittää. Pesäpallo mukavinta.

Cooperin testi. Ylivoimaisesti ja aina tämä. Juoksemisen liioiteltu tärkeys, vaikka muilla lajeilla olisikin saanut numeroa paremmaksi, kaikki perustui vain tuohon.

Kuntotesti ja cooperin testi 😩

Joo, se Cooperin testi. Olin omien harrastusten vuoksi hyvä luistelemaan, uimaan, suunnistamaan, sukeltamaan,ja salivoimistelussa. Pesäpallo ja lentopallokin olivat ok. Silti numerot perustuivat pääosin siihen cooperin testiin, joten aina tuli 5 tai 6 arvosanaksi. Juoksu vain ei suju.

Jollain talvikaudella taisin tosissani penätä, miten talviaikanakin numero voi perustua siihen samaan juoksutestiin, sain ainoan 7:n ikinä. Muulla ei ollut näköjään väliä koulussamme kuin tuolla yhdellä testillä, vaikka miten olisi ollut parempi muissa lajeissa.

Tämä tapahtui kauan ennen ajanlaskumme alkua. Vitsi, joskus -70 luvulla siis. Kaupunkiimme oli valmistunut uimahalli enkä minä onneton osannut uida (en osaa vieläkään) Piti monta kertaa keksiä tekosyitä miksi en mennyt muiden mukana uimaan. Kuukautiset tietenkin oli se syy. Ope suhtautui neutraalisti, nyt minua jotenkin hävettää.

Tuleva yläasteen liikunnan opettaja.

Hiihto ylipäänsä. Kirpparilta ostetut, pohjista aivan naarmuiset sukset, joita ei koskaan voideltu. Erityisen paha oli aina hiihtokilpailut, varsinkin se kerta kun koko luokka pääsi kotiin kun viimeinenkin oli maalissa. Arvatkaa vain kuka sieltä viimeisenä kauan muiden jälkeen perille lipsutteli itku silmässä..

Lapsena hiihdin paljon, kaikkialle.

Koulun hiihtokisat erikseen, sain sukset sukulaiselta, joiden pohjat piti voidella.

Sitten hiihtokisoissa ope lähetti matkaan, lähdin viimeisenä ja lumi kerääntyi suksien pohjiin, siinä siiten hiihdin metri lunta suksien alla, ohitin yhden luokkalaiseni.

En ymmärtänyt ajanlaskuja, vaan lähdin viimeisenä tulen toisiksviimeiseks(ohitin yhden)

Voitin neljännen palkinnon.

En pitänyt mistään kilpailuista, mutta usein"tulin sairaaksi" yllättäen ennen joko ruotsin tunnin tai äikän tunnin.

Pakolliset uintikilpailut liikuntatunneilla. Opettaja laittoin koulun ilmoitustaululle tulospaperin, jossa oli jokaisen nimi ja aika. Jos et osannut uida, tämä ilmoitettiin myös tässä tuloslistassa. 

Telinevoimistelu ja sen arvostelu. Opettaja ei pystynyt itse näyttämään mistään mallisuoritusta. Sen sijaan kaikki ylipainoisetkin pojat nostettiin parin muun pojan voimin rekin päälle mahalleen ja kun tippuivat alas, suoritus arvosteltiin. Täyttä sontaa koko homma.

Puolueiden valinta pesäpalloon!

Hyi helvetti, olin muuten hyvä koulussa, paitsi liikunnassa, trauma on jäänyt.

Terveisin nainen,68v.

PS. Koskaan elämässäni en ole pesäpallo- osaamista tarvinnut.

Olen menestynyt tosi hyvin kuvittajan työlläni.

Pesäpallo ja telinevoimistelu

Se kun roikuttiin puolapuista ja otettiin aikaa.

t. pienikätinen

Pesäpallo, koripallo ja verkkopallo. Olin myös kiusattu, joten aina joku "vahingossa" löi tai heitti pallon voimalla naamaan.

Opettaja totesi että vahinkoja sattuu, ja käski pestä veret naamasta ja jatkaa pelaamista.

Tämä 90-luvulla.