Lue keskustelun säännöt.
Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?
Tuon musiikkiketjun innoittamana. Minut koululiikunta sai vihaamaan urheilua vuosiksi ja vasta aikuisena löysin liikunnallisen puoleni. Kaikkea piti mitata ja kaikesta kilpailla aina. Yksi pelko oli hiihtokilpailut, yksi huutojako, pesiksen ajolähtö jne.
Kommentit (1860)
Kolmannesta luokasta lähtien tykkäsin "voikkatunneista" kun olin siitä lähtien luokan paras monessa lajissa. Varmaan siitä johtui kun olin siihen mennessä kaksi kertaa "jäänyt luokalle". Siinä iässä se parin vuoden "etumatka" näkyi ja voitin juoksut, heitot ja jaliksessa potkin palloa kovempaa kuin muut ja pesiksessä iskin kunnareita. "voikkanumero" mulla olikin silloin usein 9. se nosti todistuksen keskiarvon melkein seiskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seitsemännellä luokalla ollessani loukkasin jalkani aika pahasti ja sen paraneminen kesti melko pitkään. Sen paranemista ei yhtään auttanut se, että miespuolisen liikuntaopettajan mielestä oli hauskaa kun minä yritin parhaani mukaan olla mukana liikuntatunneilla muiden mukana kun esimerkiksi juostiin. En muutenkaan ollut hyvä liikunnassa, mutta opettaja selvästi nautti, kun minä jolla jalka ei vielä kunnolla ollut parantunut yritin parhaani mukaan pysyä muiden mukana ja hän aivan avoimesti pilkkasi minua ja nauroi kun myös muut oppilaat pilkkasivat minua ja nauroivat minulle. Meillä oli siis niin, että meidän luokalla oli rinnakkaisluokan kanssa yhteiset liikuntatunnit. Pojat olivat erillään miesopettajan kanssa ja tytöt naisopettajan kanssa liikuntatunneilla, mitä oli aina kaksi tuntia peräkkäin. Minulla ei ollut vielä jalka todellakaan täysin toipunut eikä minun olisi varmasti pitänyt osallistua liikunnassa kaikkeen mitä tehtiin, mutta opettaja pakotti minut tekemään niin ja häntä sekä muita oppilaita selvästi huvitti, kun he näkivät kuinka minuun sattui. En jostain syystä uskaltanut kieltäytyä tai kannella siitä kenellekään, enkä myöskään pyytää särkylääkettä. Jalan toipuminen kesti sitten varmasti pitempään, jos olisi mennyt ilman, että jouduin rasittamaan jalkaani liikaa. T: M40v.
Kaikki joukkue pelit missä open lemmikit keksi omia sääntöjä.
Hiihto jäisellä ladulla vesisateessa...... 2h, 16 tytön letkassa koulua ympäri n. 400m latu.
Enpä ole tämän jälkeen hiihtänyt.
Suunnistus, en osannut, aina mentiin märkään metsään juoksemaan, tuntui että tulen aina kipeäksi. Kaverin kanssa oltii enin aika puun takana odottamassa että muut jakaa rastejaan.
Myös pesäpallo oli hirveää jos joutu ulkojoukkueeseen, menin aina kaikkein kauemmas haaveilemaan.
Cooperintesti oli peräpäästä, ensin kävellä huitsinnevadaan puuhh.. sitten juoksemaan, juoksin kyllä hyvät ajat mutta olin niin rätti lääh että takaisinkävely sujui maitohapoilla.
Talviurheilusta pidin, hiihto ja luistelu, luistelen yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cooperin testi. En ole ikinä jaksanut juosta. Juoksin kyllä innoissani pallopeleissä ja muissa liikuntatunnin lajeissa, mutta kun piti vaan juosta tietty aika, en ikinä pystynyt siihen. Kaksi kertaa olen cooperin juossut, toisella kerralla iski kova vatsakipu ja luovutin ja toisella kerralla juoksin 1600 metriä. Opettaja tuli kanssani kahdenkesken juttelemaan ja sanoi, että on huolissaan minusta, kun en liiku tarpeeksi. Se oli teinitytölle kova isku.
Hiihto, cooperin testi ja 10 km lämmittelyjuokseminen ennen futispeliä, josta oisin muuten tykännyt.
Minäkään en ole sitten hiihtänyt tai juossut sen jälkeen eli moneen vuosikymmeneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisurheilu, etenkin korkeus- ja pituushypyt sekä pikajuoksu. Loputtomat pesäpallopelit keväisin. Yläasteen ilkeä liikkamaikka. Nämä nyt muun muassa.
Siihen, tykkääkö tällaisesta urheilusta ja liikkatunneista vai ei, vaikuttaa kyllä todella paljon myös oma suhde liikuntaan. Vanhempani eivät olleet urheilullisia, enkä siksi saanut kotoa minkäänlaista kannustusta urheiluun. Sen takia pidinkin monia liikkatuntien juttuja vaikeina ja nöyryyttävinä. Oma mieheni taas on kasvanut urheilun parissa ja on kiinnostunut kaikista lajeista, ja se on muuttanut minunkin suhtautumistani. Jos meille tulee ikinä lapsia, aiomme kyllä luoda heille alusta asti terveemmän suhteen urheiluun kuin itselläni on ollut.
Joka syksyiset kuntotestit. Juostiin veren maku suussa jotain 3 km ja otettiin aika. Muuten ei juostu yhtään. Olipa kiva vetää testi yhden harjoittelun perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki hemmetin joukkuelajit,olen yksilöurheilija paljon huvittanu potkia jotakin jalkapalloo kun olisin vain halunnut juosta.
Helkkarin pitkä pyöräily jonnekin pesisturnaukseen. Köyhän perheen lapsena oli risa mummonpyörä jolla koitin polkea ja muut naureskelivat. Ja koko turnauksen istuin vaihtopenkillä opettajan tahdosta "jokerina".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiihtoa oli 4 kertaa eräs talvi. Pakollista. Itse pakko hommata sukset. Kieltäydyin ostamasta/hankkimasta suksia paria pysähdystä varten. Se näkyi liikuntanumerossa. Koin teininä sen suurena vääryytenä.
Yksi pahimpia kokemuksia oli kun mentiin uimaan ja sattui juuri silloin olemaan kuukautiset. Olin silloin vielä ala-asteella.
Häpeissäni selitin opettajalle, että en voi uida koska on kuukautiset. Opettaja vaan käski laittaa tamponin.
En silloin tiennyt miten niitä käytetään enkä olisi edes uskaltanut siinä iässä käyttää mitään tamponia.
Siinä tuli hirveä pakokauhu ja lopulta sopersin että mulla on kuumetta. Sain sitten jäädä katsomoon.
Se opettaja oli ihan hirveä. Sellainen jota kaikki pelkäsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pesäpalloa lähes aina syksyllä ja keväällä. Hiihtoa talvella. Yläkoulussa paljon telinevoimistelua. En tykännyt mistään noista.
Vierailija kirjoitti:
Pesäpalloa lähes aina syksyllä ja keväällä. Hiihtoa talvella. Yläkoulussa paljon telinevoimistelua. En tykännyt mistään noista.
Sama täällä. Mulla ei ollut pesistä vastaan sinänsä mitään, mutta ikävä kyllä luokalleni osui kaksoset, jotka pelasivat tosissaan yhdessä tyttöjen joukkueessa. Ja niin pelasivat myös koulussa, oli rasittavaa, kun itse ei ottanut pelejä niin tosissaan.
Pesäpallo olin hyvä lyömään palloa ja se lensi metsään, mutta kerran joku löi opettajaa pallolla päähän niin että silmälasit tippuivat ja menivät hajalle. Kaikki joutuivat jälki istuntoon sen takia.
Suunnistaminen oli myös peestä, meni pari tuntia yhden paikan etsimiseen näin siilin jolla oli tullut sisukset pihalle. Siili parka.
Näitä on PALJON. 😁
jotenki ällöjä osan vastaajista leuhkimisvastaukset kun kerran kysytään inhottavinta muistoa niin vastataan: eipä mikään, kun- kröhöm- olin paras kaikessa. joopa joo. ja pöh.
Ala-asteella luokallamme oli yks tyttö joka ei kestänyt häviämistä yhtään. Joukkuelajeissa kosti aina vastajoukkueen pelaajalle tai oman joukkueen huonolle pelaajalle mm. kamppaamalla, heittämällä pallolla päähän yms yms.
Yläasteella opettaja rakasti hiihtämistä ja sai hirveitä raivareita jos joku oli hidas tai muuten vaan huono hiihtäjä, ja mähän olin.
Vierailija kirjoitti:
Yksi pahimpia kokemuksia oli kun mentiin uimaan ja sattui juuri silloin olemaan kuukautiset. Olin silloin vielä ala-asteella.
Häpeissäni selitin opettajalle, että en voi uida koska on kuukautiset. Opettaja vaan käski laittaa tamponin.
En silloin tiennyt miten niitä käytetään enkä olisi edes uskaltanut siinä iässä käyttää mitään tamponia.
Siinä tuli hirveä pakokauhu ja lopulta sopersin että mulla on kuumetta. Sain sitten jäädä katsomoon.Se opettaja oli ihan hirveä. Sellainen jota kaikki pelkäsivät.
Meillä tuppas olemaan tytöillä synkassa kuukautiset ja miten ne aina osukin juuri uimareissuille... Siellä samat 6-10 tyttöä istu katsomossa rivissä.
Olin hyvä liikunnassa, joten pahoja muistoja ei ennen yläkoulua ole. Mutta siellä kohdalle osui opettaja, jonka lempinimi Hitler, kertonee paljon.
Hänen tunneillaan liikunnasta ei nautittu, sitä suoritettiin ja mielellään verenmaku suussa. Mikä tahansa fyysinen vaiva=lusmuilu=numero tippuu.