Täytän 31 vuotta ja olisi tarkoitus alkaa yrittää lasta, mutta haluaisin vielä tehdä pari reissua koronan jälkeen

Tämä varmasti kuulostaa monen korvissa siltä, että miten ihmeessä kaksi noin erilaista asiaa voi painaa vaakakupissa. Minulla painaa. Koen myös, että on tärkeää olla näissä jutuissa rehellinen, koska lapsen hankkiminen on tosi iso asia.

Alun perin minun ja puolisoni oli tarkoitus alkaa yrittää jälkikasvun hankkimista tänä syksynä, kun täytän 31 vuotta elokuussa.

Minulla on ystäviä eri puolilla maailmaa ja myös yksi sellainen paikka, johon lähteminen on ollut lapsesta saakka yksi isoimpia haaveitani. Matkustaminen ja uusiin kulttuureihin tutustuminen on ollut minulle aina hyvin tärkeää. Nyt kuitenkin en ole joko taloudellisista tai perheensisäisistä sairaustapauksista johtuen päässyt käymään Suomen ulkopuolella moneen vuoteen. Kun tuli sopiva hetki, iski korona, ja kaikki meni jälleen puihin.

Nyt näyttäisi siltä, että pystyisin vihdoin toteuttamaan nämä kaksi tärkeää: toinen olisi siis sellainen, jossa tapaisimme , ja toinen olisi tämä elinikäinen unelmakohde. Tuntuu muutenkin siltä, että haluaisin päästä tämän ihmeellisen vuoden jälkeen päästä vähän tuulettamaan päätä ja elämään ns. normaalia elämää. Sen jälkeen asettuisin mielihyvin; olen pohjimmiltani vahvasti perhekeskeinen koti-ihminen.

Lapsen hankkiminen ei ole minun ja mieheni ehdoton ykköshaave, vaan enemmän sellainen mukava ajatus: lapsi olisi hieno juttu ja sopisi tähän elämänvaiheeseen. Haluamme yhden lapsen, emme enempää.

Mutta siinä vaiheessa kun nämä kaavailemani pari reissua olisivat plakkarissa, elettäisiin kesää 2022, ja silloin lähestyn 32 ikävuotta. Mietin, onko se jo liian myöhä raskauden yrittämiselle.

Mietin, kadunko jälkikäteen sitä, etten käyttänyt kaikkea liikenevää aikaa raskauden yrittämiseen. Tiedostan sen, että raskaaksi ei tulla vain heittämällä. Siihen voi mennä kuukausia, vuosia tai se ei välttämättä onnistu ollenkaan.

Samalla tiedän sen, että jos en nyt toteuta näitä reissuhaaveita, en välttämättä enää myöhemminkään pysty toteuttamaan niitä. En ole sellainen tyyppi, joka ottaa vauvan rintareppuun ja lähtee maailmalle; haluan olla äitinä lapsen kanssa tiiviisti kotona ja reissujen vuoro olisi sitten aivan selvästi myöhemmin.

Onko joku muu pohdiskellut samanlaisia asioita?