Tampereella löytynyt lapsi ja aikuinen menehtyneenä

Vierailija kirjoitti:

Sukulaissijoituksia ei suosita, koska silloin sillä sukulaisella ei ole pelkkä lapsen etu mielessä, vaan usein sympatiaa myös sitä sukulaista kohtaan. Silloin saattaa vähän lipsua ja lepsua, lapsille selitellä asioita parhainpäin ja puolustaa niitä lapsen vanhempia, jotka saattaa olla läheisiä ja tärkeitä tälle sijoitussukulaiselle.

Ei tietenkään kaikki, mutta milläs nämä erottaa niistä muista? Ei voi olla varma, niin pelataan varmanpäälle ja sijoitetaan jollekin, kenellä ei ole yhteistä historiaa ja ennakkoasenteita.

Ennen vanhaan suvun lapset menivät sukuluaisille, jos vaikka lapsesta tuli orpo, tai hänestä ei muuten kyetty huolehtimaan. Asuttiin mummoloissa, tädeillä ja setien luona. Näin säilyi siden omaan sukuun, eikä lapsesta tullut juuretonta. Sukulaisuus on myös kätevä tapa varmistaa että lasta kohdellaan kuin omaa(tyhmille tiedoksi että ei tietenkään AINA kohdeltu hyvin). Tätä pitäisi todellakin suosia myös nykyään. Juuriltaan revityt lapset eivät ole "mistään kotoisin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta kuinka moni äiti jättää hakematta apua huostaanoton pelossa? Laitos ei ole lapsen (eikä kenenkään) paikka, epätoivoisessa tilanteessa äiti ehkä kokee, että on parempi, kun lähtevät täältä yhdessä.

Minun kaksi laitoksissa kasvanutta lastani eivät koskaan toivu niistä traumaattisista kokemuksista ja jäätävästä kohtelusta sosiaalipuolella. Suomessa huostaaminen on lapsen elämän mittainen, sivistysmaissa määräaikainen. Olen valittanut AVI:n, HOA:n, eduskunnan oikeusasiamiehelle, sosiaaliasiamiehelle, ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta huostaanoton purkaminen riippuu lastensuojelusta, vain virkailija päättää. Lehtien palstoilla puolustusministeri ja ex-puoliso kasvattivat sijaislapsia. Todellisessa elämässä perheen yhdustämisiä ei tapahdu, etkä saa lapsiasi sukulaissijoitukseen. Lastensuojelu tyrmää sukulaissijoituksen, jos hänellä ei ole omia lapsia. Mutta poliitikko, jolla on rikosrekisterikin, saa sijoituslapsia, vaikka ei kykene saamaan lapsia.

Älä valehtele. Sukulaissijoitus tehdään aina kun mahdollista. Tietenkin täytyy lähipiiristä löytyä sellainen joka alkaa tähän. Tässä maassa on paljon sukulaisia tai muuten läheisiä sijaisvanhempina, hyvin usein isovanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaissijoituksia ei suosita, koska silloin sillä sukulaisella ei ole pelkkä lapsen etu mielessä, vaan usein sympatiaa myös sitä sukulaista kohtaan. Silloin saattaa vähän lipsua ja lepsua, lapsille selitellä asioita parhainpäin ja puolustaa niitä lapsen vanhempia, jotka saattaa olla läheisiä ja tärkeitä tälle sijoitussukulaiselle.

Ei tietenkään kaikki, mutta milläs nämä erottaa niistä muista? Ei voi olla varma, niin pelataan varmanpäälle ja sijoitetaan jollekin, kenellä ei ole yhteistä historiaa ja ennakkoasenteita.

Ennen vanhaan suvun lapset menivät sukuluaisille, jos vaikka lapsesta tuli orpo, tai hänestä ei muuten kyetty huolehtimaan. Asuttiin mummoloissa, tädeillä ja setien luona. Näin säilyi siden omaan sukuun, eikä lapsesta tullut juuretonta. Sukulaisuus on myös kätevä tapa varmistaa että lasta kohdellaan kuin omaa(tyhmille tiedoksi että ei tietenkään AINA kohdeltu hyvin). Tätä pitäisi todellakin suosia myös nykyään. Juuriltaan revityt lapset eivät ole "mistään kotoisin".

Näin tehdäön nytkin, jos lasta olla sijoittamassa. Ihan lain mukaan suku tai muuten tuttu on ensisijainen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saksassahan on jo kymmeniä vuosia ollut vauvan jättämiselle sellainen luukku-systeemi. Täysin anonyymi.

Mä en oikein usko tämän toimivuuteen. Kuinkahan moni näistä ihmisistä katuu, että lapsen on jättänyt ja haluaa takaisin? Mitäs sitten?

"Äiti voi kuitenkin saada lapsensa takaisin. Harkinta-aika on kaksi kuukautta, jonka aikana tiettyjä tunnisteita vastaan lapsi palautetaan. Näissä tapauksissa äidit ovatkin usein olleet äärimmäisen stressaavassa elämäntilanteessa, joten vauvaluukku on antanut heille tavallaan miettimisaikaa."

YLE

Suomessa ei lastensuojelulaki toimi noin, että lapsen voisi vaan hakea takaisin. Plus lasta ei voitaisi adoptoida, koska se vaatii että vanhemmat luopuvat oikeuksista. Joten sijoitukseen menisi ja 2 kk ei silloin olisi mikään harkinta-aika. Kuinkahan paljo nämä tosiasiallisesti estää tappamisia?

Mahdollisuus kumota huostaanoton jatkamispäätös Hallinto-oikeudessa on noin prosentin luokkaa. Äiti, joka antaa lapsensa huostaan ja hakee perheenyhdistämistä ei onnistu koskaan. Joissakin maissa lapsen voi jättää palolaitokselle tai sairaalaan, jos lapsesta ei pysty huolehtimaan. Kun äidin kodittomuus tai muu ongelma ratkeaa, lapsensa saa takaisin. Omasta kokemuksestani tiedän, että Suomessa äiti lytätään ja haukutaan. Hädässä ei anneta sellaista apua, mistä olisi todella hyötyä. Luin tarinan suomalaisesta äidistä, jota anoppi oli haukkunut. Äiti heitti lapsensa kaivoon, vuosia julmaa arvostelua kuunneltuaan. Lasten isä ei halunnut nostaa syytettä äitiä vastaan. Oliko Tampereen lapsensurmaaja lastensuojelun asiakas? Saiko hän palavereita ja nalkutusta osakseen, vai tarjottiinko äidille sellaista apua, jota hän tarvitsi? Suomessa syylliststään, jos lapsi syntyy sairaana tai sairastuu. Heti aletaan tehtailemaan lastensuojeluilmoituksia ja haukutaan äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaissijoituksia ei suosita, koska silloin sillä sukulaisella ei ole pelkkä lapsen etu mielessä, vaan usein sympatiaa myös sitä sukulaista kohtaan. Silloin saattaa vähän lipsua ja lepsua, lapsille selitellä asioita parhainpäin ja puolustaa niitä lapsen vanhempia, jotka saattaa olla läheisiä ja tärkeitä tälle sijoitussukulaiselle.

Ei tietenkään kaikki, mutta milläs nämä erottaa niistä muista? Ei voi olla varma, niin pelataan varmanpäälle ja sijoitetaan jollekin, kenellä ei ole yhteistä historiaa ja ennakkoasenteita.

Minusta taas Suomessa pitäisi ehdottomasti lisätä ”kinship adoptionin” ja ”kinship caren” mahdollisuutta. Minusta on suorastaan pöyristyttävää, ettei Suomessa katsasteta lähipiirin halukkuutta ottaa lapsi huostaan, niin kuin Yhdysvalloissa. Päinvastoin. Jopa kun kunnolliset sukulaiset ilmoittavat halukkuuden ottaa lapsen huomaansa, se evätään heiltä, koska ensisijaisesti lapsi halutaan sijoittaa ventovieraille viranomaisten toimesta. Toki ongelmat kiertävät usein perheissä. Jos esim. äidillä on päihdeongelmia, niin myös isoäidillä tai siskolla voi olla päihdeongelmia. Mutta ei aina. Ja tutkimuksissa on havaittu, että suvun piiriin jääneet lapset voivat paremmin kuin ventovieraille annetut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kotipalvelu auttaa vain vanhuksia, ei lapsiperheitä.

Lapseni leikattiin Helsingin lastenklinikalla. Sosiaalityöntekijä kehotti pyytämään kotiapua liikunta-ja ulkoilukiellossa olevalle lapselle. Kysyin Kuopion kaupungin lastensuojeluta. Sanottiin, että kotiapua ei ole. En saanut myöskään apua kustannuksiin, kuten matkakuluihin ja hoitajan palkkaamiseen, vaikka se oli välttämätöntä, koska olin oppisopimuskoulutuksessa. Kun lapseni pääsi kouluun, huostattiin hänet ja kaksi isosiskoa. Lastensuojelu oli laittanut meidät arviointiin ja leimasi meidät, pyydettyämme apua kotiin. Nykyisen pääministerimme perhe oli vähävarainen tamperelainen. Jos hän olisi, samalla taustalla, nykyisin pikkulapsi, niin hän olisi joutunut laitoskierteeseen. Lastensuojelu olisi hyökännyt, hakenut pikku-Sannan ja erottanut vanhemmistaan.

Sanna olisi pakotettu tapaamaan juoppoa isäänsä 2 kertaa kuussa, ja äidiltä olisi otettu tapaamiset pois. Näin nykytouhun mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaissijoituksia ei suosita, koska silloin sillä sukulaisella ei ole pelkkä lapsen etu mielessä, vaan usein sympatiaa myös sitä sukulaista kohtaan. Silloin saattaa vähän lipsua ja lepsua, lapsille selitellä asioita parhainpäin ja puolustaa niitä lapsen vanhempia, jotka saattaa olla läheisiä ja tärkeitä tälle sijoitussukulaiselle.

Ei tietenkään kaikki, mutta milläs nämä erottaa niistä muista? Ei voi olla varma, niin pelataan varmanpäälle ja sijoitetaan jollekin, kenellä ei ole yhteistä historiaa ja ennakkoasenteita.

Nimenomaan suositaan ja lakikin jo siihen velvoittaa. Suvusta vaan ei aina halukasta hommaan löydy. Eikä pidäkään alkaa vastentahtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaissijoituksia ei suosita, koska silloin sillä sukulaisella ei ole pelkkä lapsen etu mielessä, vaan usein sympatiaa myös sitä sukulaista kohtaan. Silloin saattaa vähän lipsua ja lepsua, lapsille selitellä asioita parhainpäin ja puolustaa niitä lapsen vanhempia, jotka saattaa olla läheisiä ja tärkeitä tälle sijoitussukulaiselle.

Ei tietenkään kaikki, mutta milläs nämä erottaa niistä muista? Ei voi olla varma, niin pelataan varmanpäälle ja sijoitetaan jollekin, kenellä ei ole yhteistä historiaa ja ennakkoasenteita.

Minusta taas Suomessa pitäisi ehdottomasti lisätä ”kinship adoptionin” ja ”kinship caren” mahdollisuutta. Minusta on suorastaan pöyristyttävää, ettei Suomessa katsasteta lähipiirin halukkuutta ottaa lapsi huostaan, niin kuin Yhdysvalloissa. Päinvastoin. Jopa kun kunnolliset sukulaiset ilmoittavat halukkuuden ottaa lapsen huomaansa, se evätään heiltä, koska ensisijaisesti lapsi halutaan sijoittaa ventovieraille viranomaisten toimesta. Toki ongelmat kiertävät usein perheissä. Jos esim. äidillä on päihdeongelmia, niin myös isoäidillä tai siskolla voi olla päihdeongelmia. Mutta ei aina. Ja tutkimuksissa on havaittu, että suvun piiriin jääneet lapset voivat paremmin kuin ventovieraille annetut.

Usko nyt, että sukulaissijoitus on aina ensisijainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta kuinka moni äiti jättää hakematta apua huostaanoton pelossa? Laitos ei ole lapsen (eikä kenenkään) paikka, epätoivoisessa tilanteessa äiti ehkä kokee, että on parempi, kun lähtevät täältä yhdessä.

Varmasti moni. Onhan täälläkin jatkuvasti ketjuja, jossa selostetaan milloin mitäkin tuubaa lasusta, kuinka rahanhimoiset sossut tulee ja huostaa lapset loppuiäksi jos vanhempi edes vihjaa väsymyksestään. Samaa pelottelua mitä sinäkin teet, annat ymmärtää kuinka lapsi viedään jonnekin kauheaan laitokseen jos apua hakee... Kyllähän niihin epätoivoinen, väsynyt ja masentunut helposti uskoo kun maailma näyttäytyy muutenkin mustana.

Todellisuudessahan pikkulapsi sijoitetaan perheeseen/perhekotiin, ja koska suomen laki korostaa biologisen perheen merkitystä todella vahvasti, lapsi tälläistä perheestä kyllä myös palautetaan kun vanhemmat ovat kykeneviä hänestä huolehtimaan.

Se on totta, että perhetyö nykyisin ei vastaa siihen tarpeeseen, mikä monella on. Se kunnon vanhanajan kotiapu, sitä on saatavilla harvassa paikassa. Apuna tosiaan nykyisin lähinnä on se että perheeseen tullaan järjestämään niitä ihan arjen asioita, jotta saadaan perheen elämä toimivammaksi ja näin myös se vanhemman väsymyskin helpottaa. Tämäkin apu on todella tarpeellista (palstallakin on joka jouluinen perinne kitistä näistä jouluapuperheistä joissa on se neljä "erityislasta", kolme koiraa, kuusi kania, pitkäaikaistyöttömät vanhemmat ja vauva tulossa. Näille perheille se perhetyö on ihan omiaan.. ja näitä on paljon), mutta sitten taas se esim. koliikkivauvan tukiverkoton yh-vanhempi ei hyödy jostain arjen neuvoista tippaakaan vaan tarvitsisi ihan sitä käytännön apua ja mahdollisuuden levätä ja nukkua.

Kotiin annettavan avun, oli se sitten perheille tai ikäihmisille annettavaa, tulisi tarvittaessa olla sitä konkreettista apua ja tukea, mitä se vielä joskus ysärillä oli. Kun lapsiperheet ei saa apua kunnolla, se tulee näkyväksi esim. lasten oireiluna, mutta samassa tilanteessa ovat myös vanhukset, jotka ovat tukiverkottomia ja pienituloisia. Kotipalvelusta saat välttämättömän perushoivan, mutta kaikki muu jää hoitamatta kun ei kotihoito enää tiskaa, vie roskia, imuroi... ikäihmisiä asuu aivan uskomattomissa oloissa ja moni päätyy päättämään päivänsä oman käden kautta kun kokee sen elämänsä niin hirveäksi. Mutta kuten ei kenellekään varmaan tule mieleen lähteä syyttelemään sitä lähäriä siitä, että sen työhön ei enää kuulu se siivoaminen ja muu, samoin se perhetyöntekijä on syytön näihin laajempiin ongelmiin. Ei voi paljoa muuta kuin ryystää sitä kahvia siinä sohvalla ja jutella mukavia ja yrittää jotain apua ja neuvoa keksiä, mitä tilanteessa ei väsynyt vanhempi olisi vielä itse huomannut.

Ymmärrettävää, että usein se turhautuneisuus purkautuu sote-alan työntekijöihin, kun apua ei saa, mutta paha on työntekijän antaa jotain, mitä ei ole annettavissa. Moni sote-alan työntekijä on nainen, kyllä se lapsiperhe-elämä ja sen ongelmat on tuttuja. Jos ei omakohtaisesti, niin sisarusten perheiden tai ystävien kautta. Että ei niitä palveluita ja apua tietämättömyyttään, ilkeyttään tai ymmärtämättömyyttään työntekijät pihtaa. Niitä ei vaan ole.

Tiedätkö mikä on perhekoti?

Laitos, jossa on työvuoroittain vaihtuvat hoitajat. Lasten vankila, jossa lapset pidetään kurissa lukoilla ja huumaavilla lääkkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaissijoituksia ei suosita, koska silloin sillä sukulaisella ei ole pelkkä lapsen etu mielessä, vaan usein sympatiaa myös sitä sukulaista kohtaan. Silloin saattaa vähän lipsua ja lepsua, lapsille selitellä asioita parhainpäin ja puolustaa niitä lapsen vanhempia, jotka saattaa olla läheisiä ja tärkeitä tälle sijoitussukulaiselle.

Ei tietenkään kaikki, mutta milläs nämä erottaa niistä muista? Ei voi olla varma, niin pelataan varmanpäälle ja sijoitetaan jollekin, kenellä ei ole yhteistä historiaa ja ennakkoasenteita.

Ennen vanhaan suvun lapset menivät sukuluaisille, jos vaikka lapsesta tuli orpo, tai hänestä ei muuten kyetty huolehtimaan. Asuttiin mummoloissa, tädeillä ja setien luona. Näin säilyi siden omaan sukuun, eikä lapsesta tullut juuretonta. Sukulaisuus on myös kätevä tapa varmistaa että lasta kohdellaan kuin omaa(tyhmille tiedoksi että ei tietenkään AINA kohdeltu hyvin). Tätä pitäisi todellakin suosia myös nykyään. Juuriltaan revityt lapset eivät ole "mistään kotoisin".

Silloin ennen vanhaan mieheni (orvoksi tullut) isä sijoitettiin äitinsä veljen perheeseen.

Kohtelu oli erittäin julmaa ja kamalaa. Häntä vihattiin. Erityisesti veljen vaimo vihasi. Lapsi parka joutui lähtemään jo 14-vuotiaana omilleen ja töihin. Ei ketään tukemassa. (sipoosta muutti Helsinkiin aivan yksin. Onnekseen sai töitä.)

Sukulaissijari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaissijoituksia ei suosita, koska silloin sillä sukulaisella ei ole pelkkä lapsen etu mielessä, vaan usein sympatiaa myös sitä sukulaista kohtaan. Silloin saattaa vähän lipsua ja lepsua, lapsille selitellä asioita parhainpäin ja puolustaa niitä lapsen vanhempia, jotka saattaa olla läheisiä ja tärkeitä tälle sijoitussukulaiselle.

Ei tietenkään kaikki, mutta milläs nämä erottaa niistä muista? Ei voi olla varma, niin pelataan varmanpäälle ja sijoitetaan jollekin, kenellä ei ole yhteistä historiaa ja ennakkoasenteita.

Nimenomaan suositaan ja lakikin jo siihen velvoittaa. Suvusta vaan ei aina halukasta hommaan löydy. Eikä pidäkään alkaa vastentahtoisesti.

Kaikki eivät vaan halua lastaan sijoitukseen, ei sukulaisille ei ventovieraille, ei lainkaan pois kotoa.

Lastensuojelun syy sijoitukseen voi olla jonkun kostonhimoisen kantturan keksimä valhe, jota uskotaan enemmän kuin huoltajaa.

Ihan ensimmöiseksi pitäisi miettiä, miten voidaan parantaa kotioloja. Monesti pieni apu riittäisi. Eivät kaikki ole narkkeja tai alkkiksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on lisätty lapsiperheiden kotipalvelua. Eikä tarvi olla mikään lastensuojelutapaus. Riittää kun on yksinhuoltaja perhe tai huoltajalla fyysinen tai psyykkinen sairaus tai perheessä muita kuormittavaa. Kotipalvelun työntekijä auttaa lähinnä lastenhoidossa. Mutta myös kotitöissä . Toinen vaihtoehto on hakea tukiperhettä jossa lapset viettää noin yhden viikonlopun kuukaudessa.

Vai kotipalvelu auttaa jos sairastuu?

Kummasti ei saatu mitään apua vaikka mä olin 3kk täysin autettava hätäsektion jälkeen.

sain nk kiireellisen sektion naistenklinikalla, olin ollut jo aamusta tarkkailussa koska ikää oli. Lääkäri kertoi että aloitetaan luonnollisella tavalla, itse toivoin sektiota. Mulla oli ihan hyvä olo, mitä nyt vähän supisteli ja illansuussa 3 hoitajaa tuli ja sano että nyt mennään ja oli paarit. Ei siinä ehtinyt jännittää ja poika tuli minkä tiesinkin. Olin 7 pvää naistenklinikalla ja e i siinä mitään. Seuraavana päivänä olin jo kauppaan menossa vauvan kanssa vaunuilla, tein normaalit hommat, mies työssä, iltapainotteinen. Paljon olisin menettänyt ellen olisi saanut lasta. Kiitos. 

Et muistanut sanoa, että teit siinä ohella väitöskirjan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jätetään äidit aivan yksin pärjäämään lapsen kanssa eikä terveydenhuollossa kuunnella jos esimerkiksi lapsi ei nuku lainkaan ja itkee vain - esimerkiksi vuoden putkeen -on kuulema ”ihan normaalia”. Sekin on normaalia ettei äiti nuku vaikkapa vuoteen kahta tuntia pidempään missään kohti. ”Ihan normaalia”.

Viis veisataan vaikka olisi mitä ongelmia - tästähän vanhemmalle tulee tietysti aivan kelvoton olo - en osaa edes olla äiti. Tämä on surullinen tulos kun ei ennaltaehkäistä mitään, jätetään vain pärjäämään yksin.

Hyvä kirjoitus sinulta. Apua ei saa. Itse tarvisin apua, vuosia anellut,pyytänyt ei saada. Olen uupunut, väsynyt yh-äiti muttei sosiaalityöntekijöitä kiinnosta tai eivät ymmärrä uupumusta koska lukevat näistä kirjoista. Kyllä tämä maa on paska

Epäreilua. Meillä taas kunta käyttää turhia resursseja perheeseemme perhetyön merkeissä koska taustallani aikoja sitten päättynyt alkoholin liikakäyttö.

Tämä kaikki siis loppui jo ennen kuin tulin raskaaksi.

Nyt sossut käyvät kahvilla kerran viikossa ja tulevat neuvola käynneille mukaan, koska yli-innokas sosiaalityöntekijä ei usko että pysyn tipattomalla linjalla. Mitään viitteitä ei ole ollut, että olisin kiinnostunut juomaan taas.

Näin niitä resursseja käytetään vääriin kohteisiin, kun oikeasti apua tarvitsevat jäävät yksin.

Enkä ole yh, vaan avoliitossa lapsen isän kanssa joka osallistuu täysillä lapsen hoitoon ja kotitöihin 🙄

Keität liian hyvää kahvia...

Kaikenlaisista mt. ongelmista kärsivät hoippelehtivat missä vaan , kaduilla " avohoidossa " . Lisääntymiskykysinä ,seksuaaliterveinä . Siihen vielä huumeet ja puukko taskuun , niin vot . Hallintoa ja organisaatiota kyllä on ja niillä virka-aika .  Näin sitä työpaikkoja on luotu . Miksikö ei väestö lisääntyne .

Lehdessä oli, että tipahti sillalta.

Mun mielestä itsarissa ei ole mitään väärin. Mutta lapsen tappamisessa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta kuinka moni äiti jättää hakematta apua huostaanoton pelossa? Laitos ei ole lapsen (eikä kenenkään) paikka, epätoivoisessa tilanteessa äiti ehkä kokee, että on parempi, kun lähtevät täältä yhdessä.

Minun kaksi laitoksissa kasvanutta lastani eivät koskaan toivu niistä traumaattisista kokemuksista ja jäätävästä kohtelusta sosiaalipuolella. Suomessa huostaaminen on lapsen elämän mittainen, sivistysmaissa määräaikainen. Olen valittanut AVI:n, HOA:n, eduskunnan oikeusasiamiehelle, sosiaaliasiamiehelle, ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta huostaanoton purkaminen riippuu lastensuojelusta, vain virkailija päättää. Lehtien palstoilla puolustusministeri ja ex-puoliso kasvattivat sijaislapsia. Todellisessa elämässä perheen yhdustämisiä ei tapahdu, etkä saa lapsiasi sukulaissijoitukseen. Lastensuojelu tyrmää sukulaissijoituksen, jos hänellä ei ole omia lapsia. Mutta poliitikko, jolla on rikosrekisterikin, saa sijoituslapsia, vaikka ei kykene saamaan lapsia.

Oma lapseni sijoitettiin vaikean teini-iän takia, ja hän pääsi sijoituksesta pois kun karkasi laitoksesta ja ilmoitte ettei ole menossa enää takaisin. Huostanottoon tarvitaan kyllä tosi isot päätökset, joten miksi lapsiasi ei vain sijoitettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaissijoituksia ei suosita, koska silloin sillä sukulaisella ei ole pelkkä lapsen etu mielessä, vaan usein sympatiaa myös sitä sukulaista kohtaan. Silloin saattaa vähän lipsua ja lepsua, lapsille selitellä asioita parhainpäin ja puolustaa niitä lapsen vanhempia, jotka saattaa olla läheisiä ja tärkeitä tälle sijoitussukulaiselle.

Ei tietenkään kaikki, mutta milläs nämä erottaa niistä muista? Ei voi olla varma, niin pelataan varmanpäälle ja sijoitetaan jollekin, kenellä ei ole yhteistä historiaa ja ennakkoasenteita.

Minusta taas Suomessa pitäisi ehdottomasti lisätä ”kinship adoptionin” ja ”kinship caren” mahdollisuutta. Minusta on suorastaan pöyristyttävää, ettei Suomessa katsasteta lähipiirin halukkuutta ottaa lapsi huostaan, niin kuin Yhdysvalloissa. Päinvastoin. Jopa kun kunnolliset sukulaiset ilmoittavat halukkuuden ottaa lapsen huomaansa, se evätään heiltä, koska ensisijaisesti lapsi halutaan sijoittaa ventovieraille viranomaisten toimesta. Toki ongelmat kiertävät usein perheissä. Jos esim. äidillä on päihdeongelmia, niin myös isoäidillä tai siskolla voi olla päihdeongelmia. Mutta ei aina. Ja tutkimuksissa on havaittu, että suvun piiriin jääneet lapset voivat paremmin kuin ventovieraille annetut.

Usko nyt, että sukulaissijoitus on aina ensisijainen.

Ei ole. Kiinnostuin asiasta n. vuosi sitten ja kun tutkailin, miten Suomessa asian laita on, opin, että lapsia ei automaattisesti sijoiteta halukkaalle sukulaisperheelle, vaikka perheessä ei olisi mitään päihdeongelmia tms., jos viranomaisten mielestä jossain on parempi adoptioperhe. Kyllä lapsi varmaan jäisi mieluummin tutuille sukulaisille hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tässä ollut pelko huostaanotosta??

Eiköhän ja varmasti ovat jo riekkuneet ja haukkuneet äidin lastensuojelussa. Voi kun tulee yhteiskunnalle kalliiksi nuo sairaat lapset. Syy huostaanottoon oli keksitty ja sijoituspaikka valittu, jostain 300 km päästä. Äidin epätoivo paistaa tässäkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaissijoituksia ei suosita, koska silloin sillä sukulaisella ei ole pelkkä lapsen etu mielessä, vaan usein sympatiaa myös sitä sukulaista kohtaan. Silloin saattaa vähän lipsua ja lepsua, lapsille selitellä asioita parhainpäin ja puolustaa niitä lapsen vanhempia, jotka saattaa olla läheisiä ja tärkeitä tälle sijoitussukulaiselle.

Ei tietenkään kaikki, mutta milläs nämä erottaa niistä muista? Ei voi olla varma, niin pelataan varmanpäälle ja sijoitetaan jollekin, kenellä ei ole yhteistä historiaa ja ennakkoasenteita.

Minusta taas Suomessa pitäisi ehdottomasti lisätä ”kinship adoptionin” ja ”kinship caren” mahdollisuutta. Minusta on suorastaan pöyristyttävää, ettei Suomessa katsasteta lähipiirin halukkuutta ottaa lapsi huostaan, niin kuin Yhdysvalloissa. Päinvastoin. Jopa kun kunnolliset sukulaiset ilmoittavat halukkuuden ottaa lapsen huomaansa, se evätään heiltä, koska ensisijaisesti lapsi halutaan sijoittaa ventovieraille viranomaisten toimesta. Toki ongelmat kiertävät usein perheissä. Jos esim. äidillä on päihdeongelmia, niin myös isoäidillä tai siskolla voi olla päihdeongelmia. Mutta ei aina. Ja tutkimuksissa on havaittu, että suvun piiriin jääneet lapset voivat paremmin kuin ventovieraille annetut.

Usko nyt, että sukulaissijoitus on aina ensisijainen.

Ei ole. Kiinnostuin asiasta n. vuosi sitten ja kun tutkailin, miten Suomessa asian laita on, opin, että lapsia ei automaattisesti sijoiteta halukkaalle sukulaisperheelle, vaikka perheessä ei olisi mitään päihdeongelmia tms., jos viranomaisten mielestä jossain on parempi adoptioperhe. Kyllä lapsi varmaan jäisi mieluummin tutuille sukulaisille hoitoon.

Kyllä on. Sehän on lakisäänteinen ja täytyy olla kirjattuna. Lapsen lähipiiri kartoitettu ja henkilö x on ilmoittanut voivansa ottaa lapsen luokseen. Täytyy olla pätevät perusteet miksi niin ei tehtäisi. On lisäksi paljon helpomaa kuin alkaa etsiä vierasta perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tässä ollut pelko huostaanotosta??

Eiköhän ja varmasti ovat jo riekkuneet ja haukkuneet äidin lastensuojelussa. Voi kun tulee yhteiskunnalle kalliiksi nuo sairaat lapset. Syy huostaanottoon oli keksitty ja sijoituspaikka valittu, jostain 300 km päästä. Äidin epätoivo paistaa tässäkin

Mistä sinä sairaan lapsen keksit?