Paras ystävä suuttui tyttäreni nimestä, olenko tehnyt väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap myönsi että kaveri on pitänyt tuosta nimestä enemmän meteliä, eli selkeästi varannut sen. Ap ollut hiljaa ja nyt sitten nappasi nimen, kun kerran ekana onnistui saamaan tytön.

Mielestäni vähän ikävästi tehty hyvälle ystävälle, ap. Sinkkuelämässähän oli samanlainen juttu 😁 Ja nimivaras olikin ikävä ihminen.

Jep. Se on vähän sama kuin juttelisi kaverin kanssa unelmien häämatkakohdetta, ja varastaisi sitten sen juuri sen kohteen, minkä kaveri on ensin maininnut. Maailmassa on muitakin paikkoja.

Sanalla sanoen: Mautonta!

Meneekö se matkakohde jotenkin pilalle jos joku muukin käy siellä? Kannattaa pitää häämatkansa sitten jossain peräkorvessa minne ei pääse kuin patikoimalla, ettei muut erehdy matkustamaan samaan paikkaan.

Tämä palsta osaa aina yllättää hulluudellaan.

Ei se patikkapaikka auta :-D "Kaverini" tiesi, että retkeilemme usein eräällä tietyllä paikalla. Kerran sain puhelun, jossa hän pyysi ettemme sinä viikonloppuna menisi sinne paikkaan, koska he aikovat sinne juhlistamaan lapsensa jotain saavutusta. Lapsi sai toivomansa patikkapalkinnon, mutta äidin piti varmistaa ettei siellä voi törmätä tuttuihin :-D

"Kyseessä on nimi, josta pidämme molemmat todella paljon, ja jota olemme molemmat pitäneet ns. "jos sitten joskus saan lapsen"-nimilistalla, joskin ystäväni on ollut äänekkäämpi omalla listallaan olevista nimistä."

Pitäisikö tämä tulkita niin, että Ap:n kaveri on kertonut listallaan olevat nimet Ap:lle, mutta Ap ei ole paljastanut omalla listallaan olevia nimiä kaverilleen? Tai kun kaveri on kertonut suosikkinimiään, Ap ei ole selkeästi sanonut, mitkä niistä ovat hänelläkin harkinnassa (sitten joskus)? Jos tilanne on tuollainen, ymmärrän kaverin reaktion. Jos taas ei, vaan Ap:kin on pelannut avoimin kortein, kyse on simppelisti siitä, että toiselle lapsen nimeäminen nyt vain tuli ajankohtaiseksi aikaisemmin kuin toiselle eli hän pääsi käyttämään suosikkinimiään ensin. Eiköhän se ollut ihan todennäköistäkin.

Eihän ikinä kukaan ole itse päättänyt lapsensa nimestä. Eihän ?

Vierailija kirjoitti:

Oma kaverini aikanaan kertoi oman lapsensa toive nimen, jos lapsen joskus saa. Minä kerroin omani. Ja kun tulimme raskaaksi, melko samoihin aikoihin (ei tarkoituksella, vaan tuuria) hän ilmoitti että hänen lapsensa nimeksi tulisi se ja se. Oli kertonut sen jo kaikille. Eli minun toive nimi lapselle etunimeksi ja hänen toive nimi toiseksi nimeksi. Itselleni tuo nimi kulki suvussa, joten KYLLÄ loukkasi kun hän nimesi lapsen yht'äkkiä juuri sillä nimellä. Ja hänen oma toive nimi olikin vasta toisena nimenä. Kysyin häneltä asiasta, ja sain huudot niskaani kuinka hän on MUKAMAS aina suunnitellut tätä nimeä lapselleen. Eikä ollut muka kuullutkaan että minä nimeän lapseni näin. Tämä sama ystävä, on ystävä joka on mm. tapaillut poikaystävääni selkäni takana. Se kertokoon jo paljon. Ja tätä nykyä hän on syystä myös ex-ystävä.

Onks poikaystäväkin ex? 😄

Tässä on kaverille lista muista kuu-sanoista. Ehdottaisin hänen tyttärelleen nimeksi Naturlig Satellit. https://www.sanakirja.org/search.php?id=33853

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap myönsi että kaveri on pitänyt tuosta nimestä enemmän meteliä, eli selkeästi varannut sen. Ap ollut hiljaa ja nyt sitten nappasi nimen, kun kerran ekana onnistui saamaan tytön.

Mielestäni vähän ikävästi tehty hyvälle ystävälle, ap. Sinkkuelämässähän oli samanlainen juttu 😁 Ja nimivaras olikin ikävä ihminen.

Varannut. Nappasi nimen. Ei nimiä voi varata! On taas niin pimeää porukkaa liikkeellä, pakko olla kyseessä taas joku pikkukylä mömmönlahden takametsissä, jossa voidaan tällaista keskustelua käydä.

Muista ottaa aamurauhoittavasi siellä lähiöhel..etissäsi.

Nimet ovat vapaassa käytössä. Et ap varmaan kiusallasi valinnut yhteistä suosikkinimeä. Älä turhaan murehdi, teillä molemmilla on yhtäläinen 'oikeus' nimiin.

Tai kävisikö esim. Mimas? Saturnuksen kuu.

Jos Lunan kaltainen äänneasu on tärkeää, kaverin tyttären nimeksi sopisi Måna(d). Tai suomalaisittain Mona.

Vierailija kirjoitti:

Siis ei minua sinänsä haitannut. Ihmettelin vain, koska ihan yleisesti oli tiedossa, että nimi kulkee naislinjassa. Nyt on serkkutytöillä sama nimi ja veljen tyttö on itse harmitellut, että hänelle on annettu ns. suvussa kulkeva nimi, joka olisi pitänyt säästää äidiltä tytölle. Olen hänellekkin sanonut, että kaunista nimeä saa jakaa, ettei se haittaa. 

.

Onko sinulla tosiaan varma tieto, että tämä toinennimi kulkee vain 'naislinjassa'. Että koskaan aiemmin eivät suvun pojat ole halunneet antaa tyttärelleen äitinsä tai isoäitinsä kaunista toistanimeä? Ja veljesi oli nyt ensimmäinen törkimys, joka kehtasi antaa tyttärelleen toiseksinimeksi oman äitinsä toisennimen?

Kuka muuten väitti veljentyttärelle, että "sinun nimesi ei ole sinun". Se henkilö tässä on todellinen törkimys ja lapsenkiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko suuttui aikanaan, kun varastettiin hänen varaamansa tytön nimi. En ollut ikinä kuullutkaan, että hänellä oli joku nimi varattuna. Hänellä tosin oli jo lapsiluku täynnä ja lopulta hän sitten leppyi ja antoi luvan meidän käyttää nimeä.

Meillä suvussa kulkee nimi, joka on kulkenut äidiltä tyttärelle useita sukupolvia. Minulla on tämä nimi. Olin vähän ihmeissäni, kun veljeni tyttö kastettiin tällä nimellä. Hänen vaimonsa oli halunnut tytölle tämän nimen, kun se oli hänestä niin nätti. Mutta erikoista minusta tämä toki oli, että halusi väkisin tytölleen juuri sen nimen, joka perinteisesti annettu äidiltä tyttärelle. 

Mutta en toki suuttunut. Kun sain tytön, nimi jatkui hänellä, kuten suvussa on ollut tapana. On siis harvinaisempi nimi, joka kulkee toisena nimenä.

No voi hirveetä.

Minusta on kunnianosoitus ja arvonnosto harvinaiselle nimelle, kun se annetaan kutsumanimeksi. Eihän siinä teidän sukunne perinne muuttunut miksikään, jos "kuuluu" tyttärentyttären toiseksi nimeksi. Jatkuu varmemmin suvussakin, koska uusi polvi ei välttämättä lisäänny yhtä hanakasti kuin aiemmat.

Tässähän on ensisijaisesti kysymys siitä, ettei veljesi vaimo ole sinulle mieleen muutoinkaan, mikä on yleisempi ilmiö kuin harvinaiset nimet.

Nimet eivät ole kenenkään omaisuutta.

Minä olin kertonut työkaverilleni joka myös raskaana että jos saan tytön nimi on Mirkka Eleanoora.

Hän sai lapsen toukokuussa ja nimesi hänet tuolla nimellä, minä sain lapseni elokuussa ja onneksi olikin poika niin nimi jonka kaveri omi ei ollut enää ajankohtainen.

Ikävältä tuntui tuolloin, kuitenkin kiva että kyseinen nimi on käytössä.

Olen saanut myöhemmin tyttöjä ja heille en tuota nimeä laittanut, ei tuntunut enää hyvältä idealta. Oma mieli nimen suhteen oli muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa riidellä kakaran nimestä. Nimiä riittää maailmassa kyllä.

Tätä ongelmaa tuskin olisi miesten kesken.

Olen sitä mieltä, että jokainen vanhempi päättää itse oman lapsensa nimen, eikä se kuulu sukulaisille, kavereille tai av-palstalaisille. Jos lapsi on teidän mielestä Luna, niin sitten on.

Itse en pidä Luna-nimestä. Ja tämä on muuten syy, miksi lapsen nimeä ei saa koskaan paljastaa ennen ristiäisiä. Nimi on AINA hirveä jonkun mielestä!

On aika siirtyä elämässä eteenpäin ja siirtää "paras ystävä" kategoriaan "ystävä", "tuttava" tai "ex-ystävä".

naiset on ihme loukkaantujia.

Pöljä, miksi paljastit nimen ennen aikojaan. Nimi pitäisi pysyä salaisuutena kastetilaisuuteen asti, myös kummeilta. Tuskin siellä kehtaisi sylikummi alkaa elämöimään "väärästä" nimestä.

Ehdit ensin eli nimen valinta ok mun mielestä. Toki jos sulla oli tiedossa jo että tää nimivalinta tulee ärsyttämään tiettyä henkilöä niin miksi piti hänet juuri valita sylikummiksi? Olisit kertonut asiasta sitten jo siinä yhteydessä kun pyydät kummiksi, niin olisi heti voinut kieltäytyä. Turhaa draamaa nyt aiheutit.

Luna on 🌙 kuu suomeksi , lila on väri violetti.( Luna Nimisiä koiria kyllä olen kuullut olevan tämä on uutta minulle, että ihmisen Nimeksikin annetaan Luna)

Sinkkuelämässähän oli jakso, jossa Charlotten vauvanimi varastettiin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko suuttui aikanaan, kun varastettiin hänen varaamansa tytön nimi. En ollut ikinä kuullutkaan, että hänellä oli joku nimi varattuna. Hänellä tosin oli jo lapsiluku täynnä ja lopulta hän sitten leppyi ja antoi luvan meidän käyttää nimeä.

Meillä suvussa kulkee nimi, joka on kulkenut äidiltä tyttärelle useita sukupolvia. Minulla on tämä nimi. Olin vähän ihmeissäni, kun veljeni tyttö kastettiin tällä nimellä. Hänen vaimonsa oli halunnut tytölle tämän nimen, kun se oli hänestä niin nätti. Mutta erikoista minusta tämä toki oli, että halusi väkisin tytölleen juuri sen nimen, joka perinteisesti annettu äidiltä tyttärelle. 

Mutta en toki suuttunut. Kun sain tytön, nimi jatkui hänellä, kuten suvussa on ollut tapana. On siis harvinaisempi nimi, joka kulkee toisena nimenä.

Kiva perinne mutta onhan sekin kiva että serkuilla on sama nimi mikä perinteenä suvussa.

Onhan se veljenkin tyttö yhtä oikeutettu suvussa kulkevaan nimeen?

Mutta jos se on mennyt naislinjassa, niin onhan se vähän tahditonta.

Siis ei minua sinänsä haitannut. Ihmettelin vain, koska ihan yleisesti oli tiedossa, että nimi kulkee naislinjassa. Nyt on serkkutytöillä sama nimi ja veljen tyttö on itse harmitellut, että hänelle on annettu ns. suvussa kulkeva nimi, joka olisi pitänyt säästää äidiltä tytölle. Olen hänellekkin sanonut, että kaunista nimeä saa jakaa, ettei se haittaa. 

Itse en antaisi lapselleni nimeä, joka kulkee isältä pojalle ja äidiltä tytölle, jos se ei olisi omalle lapselle ns. perintönimi. Minusta se olisi lähinnä noloa.

"Naislinjassa" 😁 voi ei. On meidänkin suvussa nyt neljännessä sukupolvessa Mariaa äidiltä tyttärelle (myös minä), ei tippaakaan ihmetyttäisi jos veljeni sen laittaisi tyttärelleen, tai veljen vaimo. Miksi sitä vaimoa päivittelet, eikö veljelläsi ole mitään sanomista tai mielipiteitä?

Vaimo tuskin on kamalan paljoa perillä teidän sukuhistoriasta, eli miten se veli on asian esittänyt?

Toiset nimet on muutenkin ylimääräisiä, vai teilläkö käyttönimiä?

Oli erittäin hyvin tietoinen nimen jatkumisesta ja halusi varata sen ensin omalle tytölleen. Näin omin sanoin sanoi ja oli ihmeissään, kun kuitenkin omalle tytölleni sen kuitenkin annoin, vaikka hän oli ehtinyt saada tytön aiemmin ja nimen jo varannut.

Mutta se ja sama. Ainoa ketä on haitannut hiukan, on tämä serkutyttö itse, joka kokee, että äiti vei nimen sen oikealta omistajalta. Vaikka olen sanonut, ettei haittaa, koska kaunista nimeä saa jakaa.

Serkkutyttöä asia haittaa siksi, koska hänelle on painotettu asiaa tai "neutraalisti kerrottaessa" jokin ele, äänenpaino tai sanavalinta on ilmaissut, että nimen lainaamista laajemmalle pidetään paheksuttavana.