Paras ystävä suuttui tyttäreni nimestä, olenko tehnyt väärin?

No mulle kuulostaa aloitus siltä, että oot varastanut kaverisi haluaman nimen, ja selittelet ja pehmentelet sitä ettei niin olisi muka tapahtunut, että 'molemmat siis tykättiin siitä nimestä, kaveri ehkä vähän enemmän - mutta siis molemmat tykättiin '. Tää on se fiilis joka mulle tulee, vaikea sanoa kun ei tiedä kaikkien versiota. Kyllä itekin suuttuisin jos oisin halunnut jonkun nimen aina lapselleni ja kaveri veisi sen sillä että no hänkin vähän tykkää siitä.

Toisaalta jos kyseessä on joku uusmuotinimi niin tässä on mahdollisuus miettiä vielä.

Ensimmäinen assosiaatio Lunasta on kyllä se Myyrmäen baari. Eli on kaunis nimi! itse tykkään.

Itse olen saanut lapsen ensin. Annoin tyttärelleni kauniin, harvinaisen nimen. Nyt lapseni on jo koulussa ja siskoni sai loppuvuodesta pojan. Sisko antoi pojalleen käytännössä saman nimen kuin minun tyttärelläni on, mutta poikaversiona. Pakko myöntää, että vähän ärsytti, kun kaikista maailman nimistä piti antaa sen, joka on käytänössä sama kuin omallani. Nyt serkukset ovat siis tyyliin Martta ja Martti.

Meillä on siskon kanssa hyvin samanlainen nimimaku, mutta silti tämä vähän yllätti.

Tiedän toisen tapauksen missä ystävykset pohtivat nimiä omille lapsilleen. Oma ystäväni kertoi antavansa tietyn nimen lapselleen jos joskus lapsia siunaantuu. Kaveri ehti ensin naimisiin ja sai lapsen. Antoi lapselle saman nimen mitä kaverini halusi omalleen. Ovat kavereita edelleen vaikka vähän harmitti.

Joka toisen koiran nimi nykyään on Luna. Miten kaverisi voi väittää että olisi hänelle varattu.

Voihan hän antaa yhdysnimen Luna-Liisa vaikka.

luovu suosiolla. Lunia on 10 vuoden päästä peruskoulun nurkat väärillään kun jokainen äiti on 2021 kuvitellut keksivänsä omaperäisen ja kauniin nimen. Tunnen 8 Lunaa ja liudan Luna-nimisiä koiria. Ja yhden Lunan ristiäisiin olen mennossa kesäkuussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko suuttui aikanaan, kun varastettiin hänen varaamansa tytön nimi. En ollut ikinä kuullutkaan, että hänellä oli joku nimi varattuna. Hänellä tosin oli jo lapsiluku täynnä ja lopulta hän sitten leppyi ja antoi luvan meidän käyttää nimeä.

Meillä suvussa kulkee nimi, joka on kulkenut äidiltä tyttärelle useita sukupolvia. Minulla on tämä nimi. Olin vähän ihmeissäni, kun veljeni tyttö kastettiin tällä nimellä. Hänen vaimonsa oli halunnut tytölle tämän nimen, kun se oli hänestä niin nätti. Mutta erikoista minusta tämä toki oli, että halusi väkisin tytölleen juuri sen nimen, joka perinteisesti annettu äidiltä tyttärelle. 

Mutta en toki suuttunut. Kun sain tytön, nimi jatkui hänellä, kuten suvussa on ollut tapana. On siis harvinaisempi nimi, joka kulkee toisena nimenä.

Kiva perinne mutta onhan sekin kiva että serkuilla on sama nimi mikä perinteenä suvussa.

Onhan se veljenkin tyttö yhtä oikeutettu suvussa kulkevaan nimeen?

Mutta jos se on mennyt naislinjassa, niin onhan se vähän tahditonta.

Siis ei minua sinänsä haitannut. Ihmettelin vain, koska ihan yleisesti oli tiedossa, että nimi kulkee naislinjassa. Nyt on serkkutytöillä sama nimi ja veljen tyttö on itse harmitellut, että hänelle on annettu ns. suvussa kulkeva nimi, joka olisi pitänyt säästää äidiltä tytölle. Olen hänellekkin sanonut, että kaunista nimeä saa jakaa, ettei se haittaa. 

Itse en antaisi lapselleni nimeä, joka kulkee isältä pojalle ja äidiltä tytölle, jos se ei olisi omalle lapselle ns. perintönimi. Minusta se olisi lähinnä noloa.

No eipä olisi käynyt tällainen mielessä.. meillä on suvussa miehillä kulkeva toinen nimi jonka olen ajatellut että voisin antaa myös pojalleni jos joskus saisin. En kyllä edes ajatellut, että se olisi varattu siirtyväksi vain isiltä pojille? Siis vastaavasti kuin tässä oli nyt että äidiltä tyttärelle. Luulin et suvussa kulkevat nimet voi antaa ihan isältä tai äidiltä tytölle tai pojalle?

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi vähän samoin, tosin olen tuo ystävä jolta nimi ”ryövättiin”. Haaveiltiin ystävän kanssa yhtä aikaa perheenlisäyksestä ja kerran puhuttiin sitten lapsen nimistä. Kerroin (virhe), että jos saan pojan antaisin nimeksi ”Toivo” tai ”Taavi”. Ystävällä oli omat kauniit nimiehdotuksen jos saisi pojan. No, kaveri tuli raskaaksi ja poika tulossa. Koko raskauden kutsuivat lasta Toivoksi, mutta arvatkaapa mikä nimi kasteessa annettiin? Käytti siis tavallaan molemmat minun valitsemani nimet yhdelle vauvalle. Silloin suoraan sanottuna vitutti, mutta nyt ei enää häiritse. Tosin välit viilenivät aika lailla, liekö tuo lopulta yksi syy.

Kasteessa ei anneta nimiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap myönsi että kaveri on pitänyt tuosta nimestä enemmän meteliä, eli selkeästi varannut sen. Ap ollut hiljaa ja nyt sitten nappasi nimen, kun kerran ekana onnistui saamaan tytön.

Mielestäni vähän ikävästi tehty hyvälle ystävälle, ap. Sinkkuelämässähän oli samanlainen juttu 😁 Ja nimivaras olikin ikävä ihminen.

Jep. Se on vähän sama kuin juttelisi kaverin kanssa unelmien häämatkakohdetta, ja varastaisi sitten sen juuri sen kohteen, minkä kaveri on ensin maininnut. Maailmassa on muitakin paikkoja.

Sanalla sanoen: Mautonta!

Meneekö se matkakohde jotenkin pilalle jos joku muukin käy siellä? Kannattaa pitää häämatkansa sitten jossain peräkorvessa minne ei pääse kuin patikoimalla, ettei muut erehdy matkustamaan samaan paikkaan.

Tämä palsta osaa aina yllättää hulluudellaan.

Ei se patikkapaikka auta :-D "Kaverini" tiesi, että retkeilemme usein eräällä tietyllä paikalla. Kerran sain puhelun, jossa hän pyysi ettemme sinä viikonloppuna menisi sinne paikkaan, koska he aikovat sinne juhlistamaan lapsensa jotain saavutusta. Lapsi sai toivomansa patikkapalkinnon, mutta äidin piti varmistaa ettei siellä voi törmätä tuttuihin :-D

Mistä näitä hulluja oiken syntyy, tämä ketjukin on han vammainen

Älä käytä sanaa vammainen haukkumistarkoituksessa.

Kyllä Rosamunda käy hyvin tyttärellesi kutsumanimeksi!

Korjauksia ketjun kommentteihin: Lasta ei kasteta minkään nimiseksi eikä kukaan saa nimeään kasteessa. Kaste ei liity nimenantoon. Ei ole erikseen etunimiä ja toisia nimiä vaan kaikki etunimet ovat etunimiä. Oli niitä etunimiä sitten yksi, kaksi, kolme tai neljä. Etunimiä ei voi omistaa eikä varailla.

Lunta nimi on ruma, kuulostaa ihan lyhennykseltä lunatic sanasta eli mielipuolelta. Tosi kaunis mielleyhtymä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo teidän naislinjanne nimi on nytkin suvun naisella. Siskon ja veljen lapset ovat tasan yhtä paljon sukua isoäidilleen. Minusta todella tahditonta ja töykeää mennä vaatimaan veljen vaimolta perusteluja nimelle. Oma tyttäremme sai puolivahingossa tällaisen miehen siskon varaaman nimen. Minä en asiasta tiennyt, mies ei sanomansa mukaan muistanut koko asiaa ja kyseinen nimi on kaunis. Ristiäisissä sitten nakeltiin niskoja lähinnä mulle, ihan kuin minä olisin ollut syyllinen suureenkin rikokseen. Naurettavaa.

Ei ole äiti-tytär -linja. Ei ole äiti-tytär -mitokondriota.

Juuri sellainen on. Sukulinja eli tietty mitokondrio, joka periytyy aina äidiltä tyttärelle.

Vierailija kirjoitti:

Lunta nimi on ruma, kuulostaa ihan lyhennykseltä lunatic sanasta eli mielipuolelta. Tosi kaunis mielleyhtymä.

Siis Luna

Vierailija kirjoitti:

Lila vai Luna?

Molemmat sopii hyvin kissalle ja koiralle, ihmisellä naurettavia.

Vierailija kirjoitti:

Isla?

Tulee mieleen uskonto, en siis todellakaan ymmärrä tuon suosiota! Hei, nimeni on Isla Majanen..oks..

Nää on niin rasittavia. Miehen veljen vaimo ilmoitti meillekin ensi kädessä että tämä ja tämä nimi on sit varattuja heidän lapselle. Jota ei kaksi vuotta myöhemmin ole tullut. Pidät vain oman tahtosi, kyllä nimiä maailmassa riittää.

Mun paras ystävä vei ”mun” nimen pojalleen, olin vähän kummissani. Mutta toisaalta minä jäin lapsettomaksi ja tuo poikakin on jo perheellinen mies. Että ihan sama, ei kannata noita miettiä liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän toisen tapauksen missä ystävykset pohtivat nimiä omille lapsilleen. Oma ystäväni kertoi antavansa tietyn nimen lapselleen jos joskus lapsia siunaantuu. Kaveri ehti ensin naimisiin ja sai lapsen. Antoi lapselle saman nimen mitä kaverini halusi omalleen. Ovat kavereita edelleen vaikka vähän harmitti.

Mulle kävi näin. Kyllä harmitti mutta aikansa kutakin. On sitäpaitsi nykyään niin yleinen nimi ettei enää kyllä harmita tippaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luna on yksi suosituimmista narttukoiran nimistä. Etkö tosiaan keksi mitään muuta nimeä lapselle?

Tavallaan ymmärrän kyllä ystävääsi. Luna ei ole mikään ns. tavallinen ja yleinen nimi, joten varmasti tuntuukin siltä että olet sen häneltä ryövännyt. Vaikkei nimiä mitenkään varata voi, siitä olen kanssasi ihan samaa mieltä.

Mutta haloo, se on niin koiran nimi... ja lisäksi tuo yhtymä sanaan lunatic. Antaisit ennemmin nimeksi vaikka Unna. Se on kaunis ja tarkoittaa ”pikkuista” (saamelainen nimi).

Unnasta tulee lähinnä mieleen unnutus.

Minäkin tiedän yhden koiran ja peräti kolme kissaa, joiden nimi on Luna – mutten silti pidä sitä erityisemmin juuri eläimen nimenä.

Mielleyhtymät muodostuvat jokaisella ihan omassa päässään. *Sinulle* Luna on ”koiran nimi”.

Kaunis nimi, jonka mielleyhtymää unnutukseen lapset ei ymmärrä. Aikuiset puolestaan ei tollaisesta tapaa välittää.

Unnutus on murresana, jota 98% suomalaisista ei ole edes kuullut. Ja ihmisten nimistä ei "tule mieleen" muutenkaan yhtään mitään muuta kuin se ihminen joka nimeä kantaa.  

Täällä näkee idioo tti maisia listoja siitä että mitä kauheuksia mikäkin nimi jollekulle tuo mieleen aivan kuin ketään kiinnostaisi jonkun random-tyypin mustetahratestistä tulleet mielikuvat.   

Jos vanhempi on valinnut tyttärelleen nimen rohkeasti eksentrisen, eettisesti periaatteellisen ja äärettömän lojaalin fiktiivisen hahmon mukaan, voi kuvitella että häntä ei kiinnosta mitä nimi muille "tuo mieleen".